Ylen uutisen Suomi hakee EU-tukia kolmelle biojalostamolle, joissa kaikissa on tarkoitus tehdä biopolttoaineita puu-pohjaisista raaka-aineista. Toivotaan, että tukia heruu ja jalostamot Suomeen pystytetään.
J.M.Korhosen toisaalla linkittämän (pdf) esitteen mukaan UPM:n jalostamo tekisi biopolttoaineita noin 300 000 tonnia vuodessa (ja käyttää siihen 1,5-2 miljoonaa kiintokuutiota puuta, sekä 0,4 TWh sähköä). Jos kaksi muuta olisivat vastaavanlaisia, olisi siinä kasassa jo melkein miljoona tonnia biopolttoaineita ja kemikaaleja. Suomen oma öljynkulutus (tuonti – vienti) on reilu 10 miljoonaa tonnia vuodessa, joten hankkeet ovat merkittäviä, mutta ei niillä vielä Suomea pyöritetä. Mutta tekeehän tällaiset hankkeet esim. puolustusvoimien toiminnasta jatkossa uskottavampaa, koska nykyisin olemme yli 85 % riippuvaisia Venäläisestä öljystä.
Tosin UPM ei vielä tiedä rakentaako se laitoksensa Suomeen vai johonkin muualle.
Nettoenergiaa?
Wikipedian mukaan biodieselissä on energiaa 37,8 MJ/kg (vähän vähemmän kuin raakaöljyssä). Noista 300 000 000 kilosta lähtee potkua siis luokkaa 11 340 000 000 MJ, joka on 3,1752 TWh. Mutta tämä meni epätieteelliseksi, sillä kaikki tehty tuote ei ole biodieseliä, ja puun korjuu ja kuljetus vie myös energiaa (sitä samaa biodieseliä). Lisäksi tuo konversio vie sähköä sen 0,4 TWh / vuosi.
Suomen öljyn kulutus on tällä hetkellä suuruus luokkaa 90+ TWh vuodessa, joten siellä noin 3 % kokonaiskulutuksesta mennään, yhdellä laitoksella. Koko logistiikka-show tarvitsisi (täysin dieselkäyttöisen kaluston lisäksi) noin 35 tuollaista laitosta, jotka söisivät jo reilusti yli puolet suomen vuotuisesta korjattavissa olevasta puun kasvusta. Sähköä menisi 14 TWh pelkästään tuohon konversioon (Suomen sähkönkulutus taitaa olla tällä hetkellä suuruusluokkaa 100 TWh/vuosi). Mutta tämä nyt on vaan hypoteettista höpötystä, sillä biodiesel on eri asia kuin raakaöljy, tai bensiini, tai etanoli ja kalusto on mitä on. Suuruusluokat kuitenkin kaiketi ovat suunnilleen oikeat. Suomen nykyisen kuljetuskaluston liikuttaminen uusiutuvilla on aika työlästä hommaa, ja vie aika ison osan vuotuisesta puuston kasvusta, jos biodieseli tehdään puusta (puhumattakaan sähköstä).
Luin juuri raportin, joka ei kauheasti mairitellut tuulivoiman potentiaalia, stabiiliutta tai muitakaan ominaisuuksia, joita tuulivoimaan on kannattajien toimesta liitetty. Itsekin kuulun näihin kannattajiin, ja niinpä ”voi helvetinhelvetti” käväisi aika usein huulilla, kun raporttia luin. Asiaa tulee selvittää lisää, sillä vaikka kuinka tuulivoima olisikin ihqua, poliittisesti korrektia ja paperilla näyttäisi helvetin hyvältä, niin energiantuotantoa ei pidä rakentaa epävarmuuksien varaan.
Jos kiinnostusta riittää, kannattaa raportti lukea itse läpi, se on lyhyt ja helppolukuinen. Itse löysin sen tämän uutisen kautta. Myönnän heti kärkeen, että en ottanut tarkemmin selvää raportin tekijöistä, joten voi tietysti olla että he ovat kilpailevaa energiaa tuottavien yhtiöiden asialla, mutta raportissaan he esim. ilmoittivat mistä yleisesti saatavilla oleva data on saatavilla, josta asiat voi tarkistaa itse (arvatkaa onko aikaa ja osaamista?).
EDIT 5.5.2011: Kuten kommenteista voimme huomata (kiitos jukka), raportin ovat laatineet ilmeisen tuulivoimavastaiset tahot, joskin heidän vastaisuutensa johtuu siitä että tuulivoima pilaa maiseman. Oma mielipiteeni on, että vaikka data olisi oikeaa ja johtopäätökset, ainakin osittain, ihan oikeutettuja, on raportti väännetty sillä asenteella, että saadaan tuulivoima näyttämään mahdollisimman huonolta, vähän niinkuin kohdassa 4 epäilenkin. Purematta ei siis kannata niellä, ja edelleen, jos jostain löytyy puolueettomia tutkimuksia kukmoamaan tai vahvistamaan tämän raportin löydöksiä niin laittakaa linkkiä!/edit
Lyhyesti, analyysissä on käytetty 5 min välein mitattuja todellisia tuotantotehoja yhteensä noin 5 GW nimellisteholtaan olevista maalla sijaitsevista tuulipuistoista, jotka on ripoteltu lähinnä ympäri Skotlantia. Analysoinnin kohteeksi on otettu 5 kohtalaisen paljon kuultua ja nähtyä positiivista väittämää tuulivoimasta (raportin lopussa myös mainitaan esimerkkejä joissa kyseisiä väittämiä löytyy). Tuo on melkein vastaava määrä, kuin mitä Suomeen ollaan suunnittelemassa tuulipuistoja tällä hetkellä.
Toivon lukijoilta faktoihin ja tutkittuun tietoon perustuvia kommentteja ja tietoja asiaan liittyen.
Väite 1. Tuulivoima antaa keskiarvona 30 % tehon nimellistehoonsa nähden
Mittausjaksolla (26kk vuosina 2008-2010) keskimääräinen teho oli 24,08 %. Eli viidenneksen pienempi kuin väittämän 30% teho. Tämä kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon, sillä voimalat ovat pääosin Skotlannissa, joka on Iso-Britannian tuulisinta seutua. Yllä olevaan väitteeseen liittyy myös se, että kyseinen 30 % olisi mediaani, eli puolet ajasta teho olisi sen yläpuolella, ja puolet alapuolella. Tämä ei analyysin mukaan pidä paikkaansa, sillä:
- yli puolet ajasta kapasiteetti oli alle 20 %.
- yli kolmanneksen ajasta kapasiteetti oli alle 10%.
- Alle 2,5 % tehoissa oltiin yksi päivä tusinasta.
- Alle 1,25 % tehoissa vietettiin melkein päivä kuukaudessa.
Minulla on mielikuva myös tuosta 30 % tehosta, joten jostain olen sen omaankin päähäni saanut. Miten tuulivoimaa meilläpäin markkinoidaan? Onko Suomi keskimäärin tuulisempi paikka kuin Skotlanti? Luin myös eräästä kirjasta, että Teksasilainen, paikallisesta tuulivoimasta pääosin huolehtiva yhtiö on raportoinut käyttävänsä tuulivoimalle ”luotettavana tehona” hieman alle 9 % nimellistehosta. Kirja on nimeltään Powerhungry, ja vaikka sen kanssa en monesta asiasta ole samaa mieltä, niin tuossa tapauksessa viitattiin kyseisen tuulivoimaoperaattorin vuosittaiseen raporttiin. Samankaltaiseen tulokseen on tullut Gaia-blogissaan Kaj Luukko, jonka arvioiden mukaan Euroopan laajuisen tuulivoimalaverkoston pienin teho olisi 9 % nimellistehosta, joka on siis tuo luotettava teho.
Väite 2. Jossain tuulee aina
Mittausjakson aikana oli 124 erillistä päivää, kun tehot putosivat alle 20 MW:n (joka on käytännössä sama kuin ei mitään). Keskimääräinen kapasiteetti oli yli 1600 MW. Skotlanti nyt ei ole maailman suurin paikka, mutta ei tuo kovin hyvältä näytä silti. On myös rajoitteita sille, minkä paksuisia ja pituisia sähköjohtoja vetelemme ympäriinsä. Miten laajalle ja miten paljon ylikapasiteettia pitää rakentaa, jotta voidaan sanoa luotettavasti, että jossain todellakin tuulee aina, ja tarpeeksi?
Väite 3. Laajemmat matalan tuulennopeuden ajanjaksot ovat harvinaisia
Keskiarvoisesti joka 6,38 päivä tuulivoimaloiden teho putosi alle 20 MW:n. Nämä jaksot kestivät keskimäärin 4,93 tuntia. Siis kerran viikossa, keskiarvoisesti, oli laajempi ajanjakso jolloin ei tuullut juuri yhtään juuri missään. Kuinka paljon ja minkä tyyppistä säätökapasiteettia tarvitaan? Voidaanko se tehdä jotenkin muuten kuin käyttämällä tai ostamalla fossiileilla tehtyä energiaa?
Väite 4. Matalan tuulennopeuden ja korkean tehontarpeen sattuminen samaan hetkeen on epätodennäköistä
Vuoden 2010 neljän korkeimman tehontarpeen hetkenä oli myös erittäin matala tuulivoiman kapasiteetti (4,72 %, 5,51 %, 2,59 % ja 2,59 %). Mielestäni tässä on myös hieman haettu ”skandaalia”. Miksei ole raportoitu vaikkapa koko mittausjakson 50 korkeimman tehontarpeen vastaavia tuulivoiman tehoja?
Joka tapauksessa, visiot niistä -30 asteen tyynistä tammikuun päivistä tulevat väkisinkin mieleen. Mikä olisi halpa ja helppo tapa rakentaa riittävästi säätövoimaa tällaisia päiviä varten? Vai pitääkö tyytyä siihen, että sitten ostetaan niin helvetin kallista fossiileilla tuotettua sähköä naapurimaista? Jos pitää, niin se tulee ilmoittaa ihmisille tuulivoimasta tiedotettaessa, jotta ollaan rehellisellä pohjalla ja hommalta ei häviä luotettavuus.
Väite 5. Pumpuilla täytettävä vesivoima voi täydentää pidemmän aikavälin matalatuulisten jaksojen tehontarpeen (UK:ssa on tällaisia pumpattavia vesivoimaloita käytössä 4 kpl, yhteensä 2788 MW)
Tuo 2788 MW saadaan noin 5 tunnin ajan, jonka jälkeen teho putoaa 1060 Megawattiin ja tyhjenevät noin 22 tunnissa. Tämähän nyt ei Suomen tilannetta koske, paitsi siten että meillä ei ole tällä hetkellä ensimmäistäkään tuollaista laitosta joten tämä varavoimajärjestelmä ei edes ole täällä käytettävissä. Tavallista vesivoimaa on, mutta se on jo käytössä, eli sen varaaminen pelkästään tuulivoiman säätövoimaksi voi olla ongelmallista (ainakin demokratiassa, jossa toimijoina ovat isot yhtiöt).
Yhteenvetoa
Tuulivoimaloiden antamat tehot eivät siis todellisuudessa vastaa ainakaan niitä markkinointipuheita, joissa puhutaan 30 % toteutuneesta tuotosta. Noh, mikäs vastaisi, mutta silti, viidenneksen pudotus on aika paljon näissä piireissä. Lisäksi tehoissa on raportin mukaan lyhyen aikavälin heittelehtimistä paljon luultua enemmän, ja nyt kyseessä ei kuitenkaan ole yksittäinen voimala vaan koko 5 GW mitattu kapasiteetti. Enemmän sähköstä ja siirtoverkoista tietävät voivat analysoida tuon vaikutuksia minua paremmin, mutta mielestäni se tarkoittaa käytännössä sitä, että tuulivoiman osuus koko sähköntuotannosta on ehkä luultua rajoittuneempi, ilman että törmätään ongelmiin. Lisäksi alle 10 % teholla oltiin yli kolmannes ajasta. Tuotanto ei tuonkaan mukaan vaikuta mitenkään tasaiselta.
Tuulivoiman heittelyä tasataan paljolti kaasuturbiineilla (joita joudutaan hankkimaan merkittävä osa vastaavasta tuulikapasiteetista, en tiedä onko näiden hintoja, infrastruktuureineen, laskettu tuulivoiman hintoihin, ehkä pitäisi). Näiden kytkeminen päälle ja pois kohtalaisen tiuhaan tahtiin on tyhmää puuhaa, sillä siinä esimerkiksi pääsee ilmoille kasvihuonekaasuja (metaania) jopa saman verran kuin siinä, että niitä pidettäisiin päällä koko ajan (hiilidioksidia). Lisäksi on hupsua investoida kalliisiin turbiineihin ja kaasuvarastoihin, jos niitä käytetään epävarmalla käyttöasteella. Argh.
Olisi myös mielenkiintoista tietää mitä tehdään sitten, kun lähes kaikki kynnelle kykenevät Euroopan sähkömarkkinoiden valtiot rakentavat tuulivoimaa merkittävästi ja luottavat siihen, että voivat ostaa sähköä sitten naapurivaltiosta jos omat myllyt ei pyöri… Olettaen että kyseinen Euroopan Superverkko toteutuu jossain laajuudessa, halpaa tai helppoa se ei tule olemaan, sillä ihmiset eivät tykkää talojensa yllä menevistä suurjännitejohdoista, joten valitusrumba voi kestää jo itsessään vuosikausia.
Tarvitaan siis kohtalaisen edullisia ja kohtalaisen tehokkaita keinoja varastoida tuulen tuottamaa energiaa ja siten tasata sen tuotantoa. Mitä tällaisia olisi, onko tietoa?
Viitaten taannoiseen artikkeliini massaturismin vähemmän ruusuisesta tulevaisuudesta, voi olla hyvä aika miettiä alan vaihtoa ja kartoittaa omia osaamisalueitaan, jos elanto tulee sillä oletuksella, että halpaa energiaa ja talouskasvun tuomaan ylimääräistä aikaa ja valuuttaa on jatkossakin tarjolla vähintään entiseen malliin.
Kuten Jyri_ kommenteissa totesi öljyhuippu-sivulla, näissä asioissa on kenties parempi olla 5 vuotta edellä kuin 2 vuotta myöhässä. Silloin kun työ- ja uudelleenkoulutusmarkkinoilla on tuhatpäin muitakin, on tilanne hankalampi kaikin puolin, sillä paska on monella jo housuissa.
Kaukomatkailu, massaturismin merkeissä, on riippuvainen sekä halvasta energiasta että hyvästä ja turvatusta toimeentulosta väestön kesken. Jos talous ei kasvakkaan ihan odotusten mukaisesti, alkaa höylä käydä siinä ihmispopulaatiossa, jolla tällä hetkellä on varaa matkustella kerran tai kaksi vuodessa etelän lämpöön, ja mihin kukakin.
Bill McKibben @ Power Shift 2011
The US Chamber of Commerce is the Mount Everest of Dirty Money! It spends more money on lobbying than the next five lobboyists combined. And 94 % of that money went to climate deniers!
We don’t even know half the species we are wiping out!
Business as Usual -porukat jaksavat aina muistuttaa, että markkinavetoinen systeemimme hoitaa kaikenmaailman resurssipulat sun muut näkymättömän käden käänteessä. Jos jokin raaka-aine tulee harvinaiseksi, sen hinta nousee, ja tämä lisää tuotantoa ja kannustaa kehittämään vaihtoehtoja jnejne. Joten nyt kannattaa herätä, markkinat ovat juuri antaneet kaikkien signaalien Äidin, ainakin Arvopaperin jutun mukaan.
Raaka-aineiden hinnat ovat nousussa. Ja se tarkoittaa että kaikki hinnat ovat nousussa. Ja se puolestaan tarkoittaa että joko kulutamme vähemmän tai painamme kaasun pohjaan ja otamme enemmän velkaa. Kallioleikkaus lähenee, mutta ken tietää, ehkä se on vain näköharhaa?
Itseäni on monesti mietittänyt, että kelaako tämä porukka ihan oikeasti että tämä niiden sirkus pyörii loputtomasti? Että luonto on jotenkin velvollinen tarjoamaan meille aina jonkin korvaavan tuotteen, kun vanhasta loppuu takuu tai luontoäidin hyllyt tyhjenevät tavarasta? Tai tarjoilemaan seuraavan helppokäyttöisen ja loppumattoman energianlähteen jolla louhia ja kaivaa lisää, syvemmälle, kovempaa.
Mutta eihän sitä tämmöisiä tietysti oikein ehdi ajattelemaan, koska pitää saada firman seuraava vuosineljännes näyttämään hyvältä, että työpaikka säilyy ja saa kartanon maksettua. You do what you have to do, niinkuin sanonta menee.
ps. Kiitos Kaj vinkistä.
Nykyinen länsimainen yhteiskunta on tottunut käyttämään energiaa. Itse asiassa se paljolti perustuu siihen, että energiaa käytetään mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehottomasti. BKT:n kasvun maksimointi tarkoittaa paljolti sitä, että energiaa on käytetty mahdollisimman paljon, ja raaka-aineen muuntaminen jätteeksi on tapahtunut niin nopeasti kuin vain mahdollista.
Totta se on. Jos ostamamme tavarat kestäisivät ”niin kuin ennen vanhaan”, ajaisi BKT:n kasvu seinään ja pankki- ja rahoitusjärjestelmä tulisi perässä. Ja niiden perässä kärähtäisi sitten mahdollisesti koko Länsimainen yhteiskunta.
Otetaan vielä toinen esimerkki. Autoilu. Jos joku tarkastelisi tilannetta ulkopuolisena, vaikkapa matemaattisesti analysoiden, voisi hän tulla aika nopeasti melko järjettömään lopputulokseen: Että ihmiset pukeutuvat 1000+ kiloa painavaan viiden henkilön haarniskaan, usein yksin, ja sitten käyttävät rajallista, erittäin hyödyllistä ja käyttökelpoista litkua nimeltään öljy, liikuttamaan tätä valtavaa metalliklönttiä ympäriinsä. Peräkanaa jonossa. Henkilöautoilussa on energiatehokkuus kaukana, mutta siitähän tässä juuri oli kysymys. Jopa lentäminen täydessä koneessa on energiatehokkaampaa kuin autolla ajeleminen yksin, tai kaksin jos kyseessä ei ole markkinoiden pihein ja pienin automalli.
Toinen massiivinen energian ja raaka-aineiden käyttökohde on vapaa-aika. Vapaa-ajan alttarille on ei vain sallittua, vaan myös suotavaa, uhrata niin paljon energiaa kuin vain suinkin on mahdollista. Ja siitä tulemmekin jutun pääotsikkoon, Massaturismiin.
Massaturismin idea
Massaturismin ideahan on pähkinänkuoressa seuraavanlainen:
- Siirretään ihmisiä paikasta toiseen mahdollisimman paljon (massaturismi) mahdollisimman nopeasti (lentokoneella) ja mahdollisimman kauas (kaukomatkat).
- Perille päästyään heillä on yleensä 2 viikkoa aikaa (noin puolet vuosittaisesta lomasta) tuhlata mahdollisimman paljon työllään (eli ajallaan ja energiallaan) ansaitsemaansa valuuttaa paikan päällä. Usein tämä tapahtuu pääosin keinotekoisesti sitä varten rakennetussa ympäristössä (hotellit uima-altaineen, baareineen ja ravintoloineen). Joissain paikoissa energian ja rahan tuhlaaminen on tehty erittäin tehokkaaksi (Las Vegas vilkkuvaloineen ja rulettipöytineen).
Tässä prosessissa poltetaan mahdollisimman paljon fossiilista energiaa, sillä siitähän vapaa-ajassa on kysymys! Kuten Amerikkalainen Elämäntapa, niin myöskään ihmisten pyhä oikeus viettää vapaa-aikansa juuri niin kuin he itse haluavat (tai kenties niin kuin turismi-bisnes haluaa), eivät ole neuvottelupöydällä, kun puhutaan päästövähennyksistä tai kohtuullisemmista kulutustottumuksista.
Mitä jos tapetaan massaturismi?
John M. Greer toteaa kirjassaan Ecotechnic Future, että jos voisimme lopettaa massaturismin, meillä olisi käytössämme valtavasti energiaa, jolla voisimme rakentaa uutta uusiutuvaa energiantuotantoa, helpottaa siirtymäaikaa väistämättömään energianiukkuuteen ja loiventaa merkittävästi öljyhuipun jälkeisen tuotannon laskun tuomaa energia-vajettamme. Ostaisimme itsellemme kerta-heitolla hatusta heitettynä kenties 10 vuotta lisäaikaa valmistautua elämään öljyn jälkeen. Ne 10 vuotta voisivat olla ratkaisevia, sillä ensimmäiset 20-30 vuotta olemme jo tuhlanneet ja onnistuneet vain pahentamaan ongelmaa (rakentamalla itsellemme entistä enemmän fossiilisia polttavan ja niistä riippuvaisen yhteiskunnan).
J.M. Greer ei ota huomioon kirjassaan vaikutuksia, jotka massaturismin lopettamisella olisi, eikä toisaalta spekuloi sen poliittisella mahdottomuudella (näen sieluni silmin Halosen omassa State of the Nation -puheessaan toteavan, että nyt se etelänmatkailu saa saatana loppua! Seurauksena olisi valtavasti työttömyyttä, joka olisi erityisen keskittynyt tiettyihin turismista riippuvaisiin paikkoihin.
Mieleen tulee jo nyt ongelmissa rypevä Kreikka, joka romahtaisi ilman turismia todennäköisesti muutamassa kuukaudessa tunnistamattomaksi kasaksi tyhjiä hotelleja, likaisia rantoja ja vaikkapa päihteitä väärinkäyttäviä rikollisia jotka huolehtisivat siitä, että satunnaisiakaan turisteja ei paikalle eksy. Muita romahtajia ihan koto-euroopassa olisivat todennäköisesti esim. Portugali, Espanja ja Italia. Mutta hetkinen, eikös nämä maat ole jo nytkin ongelmissa taloutensa kanssa? Ovat. Hitto. Tai kansainvälisemmin: oh fuck.
Toisaalta, Greeren ei tarvitse ottaa ehdotustensa vaikutuksia huomioon. Nimittäin öljyhuipun seurauksena tuo massaturismin kuolema on edessä joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä, miten kauan sitä pidetään hengissä, miten pahasti se sätkii yhteiskuntarakenteita paskaksi kuolinkouristuksissaan, ja miten paljon se onnistuu kuluttamaan uusiutumattomia energia- ja luonnonvaroja ennen viimeistä hiilidioksidin katkuista henkäisyään planeettamme ilmakehään.
Joten. Tapetaan yhdessä massaturismi. Se käy lopettamalla sen palveluiden käyttäminen tänään.
Tällä viikolla tulee toistaiseksi viimeinen osa puun energiakäyttöön liittyvistä viikon vinkeistä. Puilla on kiva lämmittää niin kauan kun ne ovat kuivia ja niitä riittää. Ohessa kolme hyvää syytä täyttää pihamaan turhat nurkat ja katokset puupinoilla.
Kuivat puut vaativat varautumista
Jos tehdään pieni laskutoimitus, jossa puilla osittain lämmittävä ja ruokaa laittava kotitalous käyttää vuosittain vaikkapa 5 kiintokuutiota puuta, ja he käyttävät itse tekemäänsä ja kuivaamaansa polttopuuta, on heillä helposti pihallaan 10-15 kiintokuutiota polttopuita: (Kuningaskuluttajan mukaan puuta kuluu vuodessa 5,5 milj. kiintokuutiota, linkin takana myös poltto-ohjeita).
- 5 kiintokuutiota keväällä tehtyjä tuoreita puita
- 5 kiintokuutiota vuosi sitten tehtyjä, seuraavan talven polttopuita
- 0-5 kiintokuutiota nykyiseen käyttöön (riippuen vuodenajasta ja käytöstä)
Jos siis halutaan, että käytössä olevat polttopuut ovat ylivuotisia, täytyy seuraava satsi olla jo kuivumassa kun edellistä tehdään. Jos ei omassa pihassa, niin sitten puuntoimittajan pihassa.
Jos sinulla ei ole sopivaa paikkaa puille, niin yksinkertaisen katoksen nikkarointi voi olla ihan mielenkiintoinen (tai hermoja repivä) projekti kesäloman ratoksi 🙂 .
Varaudu sähkökatkoksiin (ja maailmanloppuun)
Jos analysoidaan, että miten hyvin voidaan mitata vaikkapa ihmisten kriisin-kestokykyä jollain tietyllä seudulla, niin yhtenä mittarina voisi pitää sitä, miten monella pihalla näkyy polttopuupinoja, ja miten paljon niissä on polttopuita. Suomessa valtaosa omakotitaloista on varustettu jonkinlaisella tulisijalla. Niinpä valtaosa suomalaisista omakotitaloista pystyy periaatteessa pitämään ainakin osan asunnostaan lämpimänä, vaikka energiansaannissa olisi ongelmia, jos heillä on riittävästi polttopuita.
Polttopuunmyyjien varastot tyhjenevät kylmänä talvena nopeasti, kuten on parina viime talvena huomattu. Voi olettaa, että pieni energia-kriisinpoikanen tyhjentää varastot hetkessä, kun ihmiset panikoivat ja ryntäävät kaikki hamstraamaan puuta samaan aikaan. Ja kuivaa puuta on hankala loihtia tyhjästä, sillä puun kuivaaminen vie aikaa ja energiaa (pinossa kuivaamalla energia tulee auringosta ja tuulesta).
Ilmastonmuutoksen torjunta
Tämä voi äkkiseltään tuntua vähäpätöiseltä, mutta jollain kierolla logiikalla tämä toimii. Puupino pihassa torjuu ilmastonmuutosta, sillä siihen on sitoutunut hiiltä. Tämä on tietysti melkoista yksinkertaistamista, mutta kun kaadamme puun metsästä polttopuuksi, tilalle kasvaa uusi ja/tai ympärillä olevat puut kasvavat nopeammin koska saavat enemmän valoa ja ravinteita, niin noin se menee.
Jos kaikkien suomen omakotitalojen (noin miljoona kpl, tosin kaikissa ei ole tulisijaa) pihalle saataisiin muutama kuutio polttopuita, joita sitten tietysti kierrätetään, eli poltetaan vanhoja ja tehdään uusia joka vuosi, olisi periaatteessa pihoillemme varastoituna merkittävä määrä hiiltä, joka olisi poissa ilmakehästä. Ja tietysti puusta saatava lämpöenergia vähentäisi muun, kenties fossiilisilla tuotetun energian käyttöä.
Bill McKibben juttelee puolisen tuntia siitä, miksi ihmisten täytyy lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö eilen. Jos artikkelini 350 ppm – Uusi luku ilmastonmuutoksen historiassa jätti jotain epäselväksi, niin kannattaa tsekata tämä video.
Lainaus: ”We still have a shot to make this a difficult century instead of an impossible one” -Bill McKibben
Sain anonyymin linkkivinkin (kiitos!) tuoreeseen maanpuolustus-lehteen, jossa on artikkeli peak oilin vaikutuksista tulevaisuuden sodankäyntiin ja siihen liittyvään toimintaan.
Juttu on asiallinen katsaus kolmeen tässä lähiaikoina ilmestyneeseen raporttiin, joissa tilaajina ovat esim. Jenkkien Joint Operations Command ja Saksan Bundeswehr. Lopussa luodaan myös kevyt katsaus Suomen Puolustusvoimiin ja öljyhuippuun.
Miten rähinöinti onnistuu jatkossa jos menovesi uhkaa loppua? Lentokoneet putoavat yhtälöstä ensimmäisenä. Mutta kannattaako sota-leikkejä kehittää ennemmin pienen porukan kalliilla hi-tech leluilla kikkailuksi, vai ottaa käyttöön polkupyörät ja massoittain jalkaväkeä? Ei tule olemaan sotiminenkaan jatkossa helppoa, mutta yksi on varmaa: Sotimisen aiheita tulee löytymään jatkossa lisää, kun yhteiskuntien rakenteet joutuvat koetukselle niihin syötettävän energian kallistuessa.
Jokatapauksessa on helvetin hyvä että tätä asiaa tuodaan puolustusvoimillekin tiedoksi. Jos meillä kerran on puolustusvoimat, niin olisi hyvä että olisivat sitten myös mahdollisimman hyvin tilanteen tasalla.
Artikkeli löytyy tuolta, sivut 28-32 (pdf:n sivu 15 alkaen)
http://www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi/d/Maanpuolustus_95_web.pdf
Olen viime aikoina kuunnellut audiokirjoina ja katsellut netistä erilaisia debaatteja ydinvoiman puolesta ja vastaan. Usein näissä on jostain käsittämättömästä syystä vastakkain tuulivoiman puolestapuhujat ja ydinvoiman puolestapuhujat. Aivan kuin ydinvoimala tekisi tuulipuiston rakentamisen jotenkin mahdottomaksi, ja toisin päin.
En tiedä mistä tämä (molemminpuolinen) asetelma ja asenne on siinnyt, mutta se pitäisi repiä irti, hakata vereslihalle, raahata torille ja ampua aamunkoitteessa. Meillä ei ole nykyisessä ilmastonmuutos-tilanteessa (puhumattakaan kulman takana länsimaitakin odottavasta energiakriisistä) varaa tuollaiseen lapselliseen nokitteluun ja keskinäiseen kusemiskilpailuun.
Taannoin tuulivoiman puolestapuhuja (tuulivoimayhdistyksen hallituksen varajäsen), Vihreiden 2011 kansanedustajaehdokas, Jari Ihonen, sanoi Gaia-blogin kommenttipalstalla seuraavaa:
”Ydinvoiman lisärakentamista vastustan niin kauan kun sitä lobataan väärään informaatioon perustuen. Kun myönnetään avoimesti että se on lyhyen aikavälin ratkaisu, jolla on sekä rajallinen merkitys energiahuollossa että rajallinen soveltuvuusalue, niin voin harkita asiaa uudelleen.”
Ymmärrän pointin tietyllä tasolla. En pidä Ison Teollisuuden lobbareista, sillä heillä on ajettavanaan ainoastaan työnantajansa taloudellinen etu. Toisaalta tuo lausahdus tuntuu täysin käsittämättömältä. Että Vihreiden kansanedustaja-ehdokas, ”ympäristöihminen” joka on omien sanojensa mukaan varsin perillä siitä, että hiilivoima on paljon pahempi juttu ilmastonmuutokselle kuin ydinvoima, ja että ilmastonmuutos on uhka nro 1, perustaa vastustamisensa johonkin henkilökohtaiseen, eli siihen että ydinvoimaa lobataan hänen mielestään väärään informaatioon perustuen.
Mitä helvettiä? Jos ydinvoima voi auttaa meitä pelastamaan planeetan katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta, niin kuin monen ympäristöihmisen ja ilmastotutkijan mielestä voi, niin mitä helvetin väliä sillä on miten sitä joku lobbaa? Eihän se itse ydinvoimaan ja sen potentiaaliin vaikuta mitenkään!? Se että energiateollisuuden sedät ja tädit osaavat olla kusipäitä, on kuitenkin aika normaalia. Maailma on täynnä kusipäitä. Kannattaako sen vuoksi vetää vessasta näinkin oleellinen palikka ilmastonmuutoksen ehkäisyssä? Jos siis aikuisten-oikeasti haluaa ehkäistä ilmastonmuutosta?
Ja kun puhutaan rehellisyydestä
Toisaalta, en ole vielä kertaakaan kuullut tuulivoiman kannattajien tuovan esille, että kohtuuhintaista tuulivoimaa ei voi rakentaa määrättömän nopeasti (kustannukset nousevat todennäköisesti logaritmisesti sen jälkeen kun tietty rakentamisnopeus on saavutettu). Mitä nopeammin rakennetaan, sitä enemmän maksaa. Ja samaan aikaan ympäristöväki tietenkin syyttää ydinvoimaa kalliiksi. *Huokaus*
Sitäkään he eivät tuo esille, että mikäli tuulivoimalla aiotaan tuottaa edes kohtalaisen luotettavaa perusvoiman-tapaista, sitä täytyy ylirakentaa todella rajusti. Tällöin voidaan olla edes kohtalaisen varmoja että jossain päin tuulee riittävästi, eikä sittenkään voida olla lähimainkaan täysin varmoja vaan joudutaan tarvittaessa turvautumaan joko fossiilisiin (kaasuturbiinit), tai tuontisähköön (joka on tehty fossiilisilla). Tämä ylirakentaminen tietysti merkitsee sitä, että hyvät paikat täyttyvät jo alkuvaiheessa, ja tuulivoimaa pitää sitten rakentaa myös vähän huonommille paikoille, joka taas nostaa hintaa. *Huokaus*
Lisäksi kuuntelemissani debaateissa vähintään yhtä anteliaasti faktoja vääristeltiin, tilastoja luettiin valikoivasti ja valideja tutkimustuloksia jätettiin huomiotta ydinvoiman vastustajien toimesta (joiden lobbaama vaihtoehto oli siis, jostain helvetin syystä, tuulivoima). Eikö ympäristöväki ymmärrä, että se ampuu omaa luotettavuuttaan ja uskottavuuttaan todella pahasti jalkaan, kun he samalla syyttelevät toista osapuolta väärään informaatioon perustuvasta lobbauksesta tai tietojen salailusta, ja itse syyllistyvät kuitenkin vastaavaan? *Huokaus* Hyvän kirjoituksen aiheesta on kirjoittanut George Monbiot, ja ansiokkaasti meille suomentanut J. M. Korhonen täällä.
Monet ympäristöjärjestöt tosiaan systemaattisesti tuntuvat tekevän itsestään pitämisen todella vaikeaksi. En tiedä miksi. Kenties kyseessä on jokin sisäisen me-hengen vahvistaminen ehdottomilla mielipiteillä ja näkemyksillä, kuten monissa uskonnoissa ja jengeissä on tapana? Jos et ole samaa mieltä, et ole tervetullut?
Ydinjäte
Otetaan lautaselle nyt vielä ydinjäte. Oletetaan että emme saa käyttää argumentoinnissa tulevia teknologioita jotka eivät ole vielä käytössä (esim. suunnitteilla olevia 4. polven reaktoreita jotka käyttävät nykyjätettä polttoaineenaan tehden siitä arvotavaraa). Samaan syssyyn sitten pitää olettaa, että aktivistit eivät voi käyttää argumenteissaan tulevia suunnitteilla olevia aurinkopaneeleita tai tehokkaampia moottoreita tai tulevaisuuden teknologioita joilla tuulivoiman tuotantoa tasataan tms. Mutta mennään sitten jäteasiaan.
Ydinvoiman lobbarit tuntuvat väittävän että ydinjäte ei ole ongelma. Doh. Eikö? Kyllä minusta on, ja on myös vastuutonta ja naiivia tuputtaa että se pystytään varastoimaan täysin turvallisesti täältä ikuisuuteen. Eihän pystytä. Miksi? Fukushiman säilytysaltaat, esimerkiksi. Ja tässä en viittaa siis itse Fukushiman altaisiin, vaan siihen, että emme pysty ottamaan kaikkea huomioon, emme millään. Ja tämä pätee myös muihin energiantuotantotapoihin.
Toisaalta, ympäristöaktivistit kertovat suu vaahdossa, kuinka ydinjäte on niin helevetin vaarallista, ja täyttä tavaraa seuraavat 250 000 vuotta. Eihän ole. Miksi he eivät kerro, että mitä enemmän tavara säteilee, sitä nopeammin se puoliintuu (eli muuttuu vaarattomammaksi)? Että itse asiassa se säteily on sitä prosessia, jossa ydinpolttoaine kulkee kohti stabiilia olomuotoa (taitaa olla lyijy). Ja mitä enemmän säteilee, sitä nopeammin tämä tapahtuu. Ainakin minun saamani (väärä) käsitys ympäristöväen puheista on se, että tavara on parisataa tuhatta vuotta yhtä vaarallista kuin ekana päivänä. Onhan se vaarallista, todella pitkään, mutta kyseessä olikin rehellisyys argumentoinnissa, tai sen puute.
Tätähän voisi jatkaa ja jatkaa, mutta artikkeli on jo nyt riittävän pitkä. Kommenttiosio on auki.
Kaikesta huolimatta kannatan edelleen tuulivoimaa, ja ydinvoimaa. Varmaan joku aamu huomaan revenneeni yöllä kahtia tai muuttuneeni mustaksi mönjäksi kun minussa sikiää noinkin luonnoton ja mahdoton ajatus. Siihen asti, jatketaan sätkimistä.
ps.
Yksi mainitsemistani debaateista löytyy viikon videoista täältä. Toinen on Intelligence Squared -tahon järjestämä debaatti, jonka saa ostettua ainakin täältä (2 tunnin audiokirja).
Näin vaalien jälkeen on hyvä kääriä hihat ja ruveta taas oikeisiin hommiin. Taannoisessa vinkissä kehotin ihmisiä lämmittämään puilla. Tällä kertaa tarjoilen muutaman vinkin, amatööriltä amatöörille, miten puiden hankinnan, kuivauksen ja varastoinnin voi hoitaa. Jos tiedät asiasta lisää, niin jaa ihmeessä tietosi kommenteissa, minuakin kiinnostaa.
Teksasin moottorisahamurhaaja…
Moottorisahalla voi saada aikaan rumaa jälkeä, kuten elokuvista olemme oppineet. Ennen kuin innostut liikaa ja lähdet sahailemaan pitkin kylän metsiä t-paidassa, hiphop-farkuissa ja tennareissa, lue vielä alla olevat ohjeet aloittavalle sahaajalle.
- Jos mahdollista, osallistu paikallisen yhdistyksen, metsäopiston tai kansalaisopiston järjestämälle sahankäsittely ja -huoltokurssille.
- Jos yllä oleva ei ole mahdollista, niin pyydä ainakin kokeneemmalta sahaajalta opastusta sahan käytössä ennen kun alat huitomaan
- Sahaa ensin helpossa kohteessa ja pieniä puita (läpimitta vaikka mieluummin alle 10 senttiä, tasainen maasto, ei rakennuksia)
- Hanki riittävät varusteet, jotka sisältävät:
- Kunnon saha + huoltotarvikkeet. Se mikä on riittävän hyvä, riippuu tarpeesta. Kokemuksesta tiedän että homma on vähemmän nautinnollista, jos saha on tylsä, painava ja tehoton. Ero pari-kolme sataa kalliimpaan kevyeen puoliammattilais/ammattilaissahaan on huikea. Mutta muutaman pihapuun takia ei kannata ostaa sahaa välttämättä ollenkaan, vaan lainata tai vuokrata jostain.
- Kunnon kengät. Tarkoitan siis metsurikäyttöön tehtyjä turvakenkiä, joissa nilkka on hyvin tuettu ja jalka ja varpaat suojattu.
- Metsurinkypärä ja kuulosuojaimet
- Suojahousut. Vaikka olisit kuinka huolellinen, niin varsinkin vähänkään pidemmän session aikana saha alkaa jossain vaiheessa ihan huomaamatta painaa ja heilahtelemaan holtittomasti. Kokemusta löytyy, onneksi on ollut suojahousut ja -kengät jalassa. Ihan oikeasti, ne ovat hintansa väärtit. Housuja saa lisää kaupasta, jalkoja ei, eikä esim. sian reisifile käy ihmiselle yksi yhteen.
Kalliimmat laitteet voi hankkia naapurin tai sukulaisen kanssa kimpassa, esimerkiksi moottorisaha tarvikkeineen, tai klapikone isomman puun pilkkomiseen. Itselläni on ihan positiivinen kokemus myös klapikoneen vuokraamisesta konevuokraus-liikkeestä; päivässä saa tehtyä aika paljon kun on tehokas kone ja siskon mies apuna (palkkana saivat viedä kärryllisen klapeja omaan käyttöön).
Tähän voisin laittaa jotain vinkkejä sahan käytöstä, mutta jätän laittamatta. Vaikka omat taitoni olisivat sillä tasolla, että jotakuta voisin neuvoa (jota ne eivät ole), niin ilman mahdollisuutta näyttää käytännössä miten homma hoituu tehokkaasti ja turvallisesti, on väärinkäsitysten mahdollisuus liian suuri.
Kuivatus
Puun kosteus vaihtelee aika paljon vuodenajan mukaan. Keväisin on siinä mielessä otollinen vuodenaika, että puut ovat talven jäljiltä hieman kuivassa kunnossa jo valmiiksi.
Puut kuivuvat huomattavasti nopeammin jos ne on halkaistu, sillä tällöin kosteutta pääsee haihtumaan myös sivusta, eikä vain päistä (kuoren läpi ei kauheasti haihdu). Klapisavotta onkin mieluiten alkukesän hommaa, vaikka EU ei ilmeisesti olekaan (vielä) säätänyt klapidirektiiviä jossa tällaiset asiat tarkemmin määrättäisiin.
Poltettavaksi yleensä suositellaan sellaista reilun vuoden, tai parin kesän ikäistä klapia. Ensimmäisen kesän se on kenties kuivannut pihalla keossa. Kasaan voi tarvittaessa laittaa pressua päälle jos kovasti sataa, ja kasa kannattaa tehdä, mikäli mahdollista, kovalle alustalle kuten kallio. Montun pohjia kannattaa välttää, sillä vesi kerääntyy niihin ja kastelee puut. Hyvällä paikalla maasta ei pääse imeytymään vettä alimpiin puihin. Tuuliset paikat ovat parhaita, koska niissä kasa pääsee hengittämään ja kosteus poistumaan. Lisäksi keon muotoinen kasa antaa veden virrata pois niin ettei se jää asumaan puiden päälle.
Syksyn tullen puut kannattaa kantaa katokseen pinoon, jossa niiden olisi hyvä kuivua sitten vielä seuraava kesä, jos mahdollista. Itse jouduin tänä talvena lämmittämään osan ajasta vain viime kesän pinossa kuivuneilla puilla, ja kyllä se ajoittainen sihinä tulipesässä välillä vitutti.
Minulla on työhuoneeni seinällä A1 kokoinen juliste nimeltä The Oil Age. Se on vuosimallia 2009, eli sen tiedot ulottuvat vuoteen 2008 asti. Se on pitkä jono kasvavaa pylväsdiagrammia, jossa kuvataan globaali öljyntuotanto ja siihen liittyviä mielenkiintoisia piirakoita tuotannosta ja kulutuksesta, öljylöydöistä ja sen sellaisesta.
Kaikkihan tiedämme, että raaka-öljyn (conventional crude oil) kohdalla öljyhuippu tapahtui 2005 tai 2006, riippuen keneltä kysyy (IEA sanoo 2006, muut sanovat 2005). Esimerkiksi IEA kuitenkin raporteissaan esittää, että kun huomioon otetaan muut nestemäiset polttoaineet (extra-raskas öljy, syvänmeren öljy, arktiset lähteet, nestekaasut ja kumppanit), tulee näiden kaikkien nesteiden tuotanto, ja siten kulutus, kasvamaan vielä useamman vuosikymmenen ja nousemaan reilusti yli sadan miljoonan tynnyrin per vuosi.
Kun katselin julistettani, huomasin että se sijoittaa kyseisen kaikkien nestemäisten polttoaineiden huipputuotannon (Peak All Liquids) vuoteen 2008, jonka jälkeen trendi lähtee alaspäin. Epäilys heräsi. Onko julisteen tarkoitus vain sanoa että NYT on Peak Oil, Ihan Oikeasti, ja että joka vuotisessa uudessa versiossa he sitten siirtävät tuotantohuippua vuodella eteenpäin ja huutavat taas naama punaisena Sutta!? Asia vaati tarkastusta.
Niinpä surffasin öljyjulisteen kotisivulle osoitteessa http://www.oilposter.org/ ja kaivoin sieltä ison version, jonka sinäkin saat auki klikkaamalla alla olevaa pienempää kuvaa.
Kuvassa on paljon tietoa, ja koska pieni teksti on jopa A1 koossa melko pientä, jää pienet tekstit lukematta. Mutta kun käy katsomassa vuosien 2009 ja 2010 toteutuneita tuotantoja, voi melko helposti havaita, että oma julisteeni oli oikeassa. Tähän astisessa historiassa vuosi 2008 on kaikkien nestemäisten polttoaineiden tuotantohuippu. Tässä on tietenkin 2008 tapahtuneella talousrysähdyksellä näppinsä pelissä, sillä se löysensi äärimmilleen venytettyä tuotantokapasiteettia koska kysyntä pieneni talouden supistuessa. Itse asiassa toteutunut tuotannon lasku on paljon voimakkaampi kuin omassa julisteessani ollut ennuste. 2010 taas tapahtui esim. Deep water Horizonin turma, joka vaikutti tuotantoon. Mutta nämä ovat normaaleja juttuja, ja liittyvät öljyhuippuun. Kun liikutaan äärirajoilla, yksittäisen tapahtumat keikauttavat koko venettä. Lisäksi tälläiset turmat tulevat sitä todennäköisemmiksi, mitä enemmän poraamme esim. syvänmeren öljyä.
Kun otetaan huomioon Libyan rajoittunut tuotanto ja sen mahdollisesti tuomat pidemmän aikavälin ongelmat sekä paikalliseen tuotantoon, että levottomuuksien levitessä myös naapureiden tuotantoon, niin voi olla että vuonna 2011 ei tulla rikkomaan vuoden 2008 ennätystä. Mutta tullaanko enää koskaan? Oliko Peak All Liquids nyt sitten tässä? Vain 2-3 vuotta perinteisen öljyn jälkeen?
Jää nähtäväksi. Voi hyvinkin olla, että näin on. Voi myös olla että öljyjulisteen tiedot eivät pidä paikkaansa. Onneksi voimme kysyä asiaa vaikkapa Saudi-Arabian öljyministeriltä ja saada vastauksen joka kuulostaa paljon mukavammalta. Hyvällä tuurilla (ei katastrofeja, ei levottomuuksia, stabiilit suht korkeat hinnat, ei talouskriisejä tai lamoja) saatamme lähivuosina päästä vielä samaan tai vähän parempaan, mutta minulla ei ole käytössäni niin vaaleanpunaisia laseja, joilla näkisi IEA:n ennustaman tuotannon kasvun reilusti yli sataan miljoonaan tynnyriin päivässä tapahtuvan enää koskaan. Ja se tarkoittaa, kuten olen aiemminkin blogissani toitottanut, että myös perinteinen, pidempään jatkuva talouskasvu on kohdannut loppunsa.
No Fear. Ja miksi kaikki paha tai negatiivinen on AINA jonkun toisen vika? Sivut.
Jenkkien kaasuomavaraisuuden Messiaasta, liuskekaasusta (Shale Gas), ja sen tuotantotavan ympäristövaikutuksista (Fracking, mitähän tuo on suomeksi?) on valmistut ensimmäinen tutkimus, ja BBC:n raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöt ovat koko tuotantoketju mukaan otettuna 20 vuoden tähtäimellä ainakin 20 % pahemmat kuin hiilellä, todennäköisesti pahemmatkin. 100 vuoden tähtäimellä liuskekaasu on hiilen kanssa samoissa, sillä metaani häviää ilmakehää lämmittämästä nopeammin kuin hiilidioksidi.
Fracking menetelmässä maahan porataan reikä, jonka jälkeen jatketaan porailua maan alla myös sivuttaisuunnassa, ja tekemällä liuskekerrostumaan halkeamia räjäyttämällä ja hydraulisella paineella, joissa kaasu sitten lähtee liikkeelle. Varsinainen tuomio tuleekin juuri tästä tuotantomenetelmästä, sillä siinä ilmakehään pääsee metaania jopa kaksi kertaa enemmän kuin perinteisen kaasun tuotannossa. Poltettaessahan kaasusta vapautuu hiilidioksidia noin puolet hiilen vastaavaan hiilidioksidiin nähden.
Kun tähän uutiseen lisätään uudet tutkimukset, joiden mukaan näyttää siltä, että perinteinenkin kaasuntuotanto on yhtä haitallista tai haitallisempaa kuin hiili, ja hiili on vielä aiempaa luultua haitallisempaa, koska sitäkin louhittaessa ilmakehään vapautuu metaania, voidaan hiljalleen alkaa etsimään sopivaa arkkua sille idealle, että maakaasu olisi se hyvä ja puhdas energianlähde, jolla tulevaisuutemme energiaa voidaan tuottaa.
Energiantuotannosta kiinnostuneiden ja varsinkin siitä päättävien tulisikin ehkä kalibroida päästötöntä strategiaansa uudelleen, ainakin jos se sisälsi (fossiilisen) maakaasun hyödyntämistä merkittävissä määrin.
Näin vaalien alla Kaikenhuipun blogikin sotkee käsiään vielä hieman lisää politiikkaan, tai pikemminkin siihen ainoaan osaan politiikkaa, johon meillä tavallisilla kansalaisilla on mitään valtaa. Nimittäin edustajien valintaan, äänestämiseen. Se on se demokratian tärkein juttu.
Ajattelen, siis äänestän. Niin se menee.
Miksi haluan äänestää?
Monen mielestä politiikka on tylsää, kuollutta samojen naamojen samaa paskanjauhantaa. Välillä se tietysti tuntuu siltä, että on aivan v1tun sama minkä numeron lappuun piirtää, niin sama kähmintä vaan jatkuu ja korkeintaan tasku vaihtuu ja homma pahenee. Miksi siis edes välttämättä vaivaantua uurnille, protestihan se on äänestämättä jättäminenkin, vai?
Mielestäni ei ole. Äänestämättä jättäminen on laiskuutta. Se on laiskuutta siinä, että ei ole vaivautunut etsimään itselleen sopivaa ehdokasta. Se on myös laiskuutta siinä, että ei ole vaivautunut menemään äänestyspaikalle, joka usein johtuu myös siitä, että sitä ehdokasta ei ole. Jos haluaa jättää protestiäänen, niin voi tietysti äänestää tyhjää.
Mutta kun ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä…
Tunne siitä, että omalla mielipiteellä tai äänestämisellä ei ole väliä, on väärä. Sen on osoittanut vääräksi Persujen huima gallup-menestys, jonka taustalla on Persujen taitava ihmisten tyytymättömyyden valjastaminen kampanjaansa veturiksi (heti siihen Timon retoristen one-linereiden viereen). Ja tämä on ollut täysin ansaittua, isoista puolueista kun on viime vuosina jotenkin huokunut imelänhajuista omahyväisyyttä, joka on syytä saada kaavittua ja revittyä pois. Persujen menestys toivottavasti tekee sen, jos ei ole vielä tehnyt. Myös minä aion olla sopivan tilaisuuden tullen tarjoamassa peiliä, johon katsoa.
Jos ei voi olla väärässä, ei voi olla oikeassa
Monet meistä myös haluavat pitää oman ehdokkaansa salassa. Monen mielestä se ei kuulu muille, ketä he äänestävät, eikä se tietysti kuulukaan, mutta toisaalta, miksi? Häpeilevätkö he ehdokastaan? Pelkäävätkö he, että jos työkavereille paljastuu, että he äänestävät Mikko Alataloa, koska he pitävät tämän musiikista (tai eivät pidä ja haluavat hoitaa Mikolle muuta tekemistä), niin työkaverit pitävät heitä jotenkin hupsuina? Voi olla. Tai ehkä se nyt ei vaan kuulu muille ketä mä äänestän?
Ei siinä mitään. Mutta minusta ihminen voi myös kunnioittaa itseään ja näkemyksiään sen verran, että ne voi tuoda julki ja perustella. Voi olla, että saat jonkun epävarman ystäväsi äänestämään samaa ehdokasta. Tai voi olla, että tuttavasi ehdokas onkin paljon parempi kuin aiemmin kaavailemasi tyyppi. Tai voi olla, että saat aikaan mielenkiintoisen keskustelun ja opit jotain uutta. (Puhumattakaan siitä sofistikoituneen ja sivistyneen ihmisen hehkusta jonka saat yllesi puhuessasi politiikasta).
Mielestäni mielipiteillä on arvoa vain jos niitä on valmis muuttamaan uutta tietoa saatuaan. Jos ei pysty itsepäisyyttään tunnustamaan voivansa olla jossain asiassa väärässä, ei voi myöskään olla oikeassa, sillä faktat muuttuvat kun uutta tietoa saadaan. Valitettavasti meillä ei vieläkään ole kaikkea tietoa. Mutta olikos tällä nyt enää mitään tekemistä politiikan kanssa?
Spread the Love
Minun mielestäni ehdokkaista on mielenkiintoista keskustella, eikä omaa ehdokastaan pidä häpeillä. Mikäli löytyy parempi, tai ehdokas osoittautuu lopulta kuitenkin kelvottomammaksi kuin ensin luuli, hänet pitää voida myös vaihtaa. Ihminen on erehtyväinen.
Ei myöskään pidä päästää itseään tai ehdokastaan liian helpolla, ja äänestää samaa vanhaa ehdokasta vain sillä perusteelle, että tämä on onnistunut välttämään pahimmat korruptiosyytteet. Tai koska tämän perhesähläilyitä on niin kiva seurata sitten lööpeistä. Tai äänestää vaikkapa säälistä, kun joku on niin kovia kokenut median, perheen, elämän tai kohtalon toimesta. Jos ehdokas on ollut edustustehtävissä aiemmin, voi olla hyvä tarkastella hieman mitä hän on saanut aikaan.
Ja minulla ei ole mitään Mikkoja, tai Matteja, tai muitakaan vastaan sinällään. Mutta perusteet äänestykselle olisi mielestäni hyvä löytyä henkilön mielipiteistä ja asenteista, eikä tyhjänpäiväisestä julkisuudessa pyörimisestä tai vaikkapa pelkästä julkkis/urheilu/artistitaustasta. Mutta se nyt on vain minun mielipiteeni.
Ja se tärkein syy äänestämiseen?
Tärkein syy äänestämiseen on tietenkin se, että voin näppäimistö punaisena valittaa ja ruikuttaa sitten kun huonoja päätöksiä tehdään. Mielestäni ihmisellä ei ole perusteita valittaa pätkääkään mistään yhteiseen päätöksentekoon liittyvästä, omista eduistaan tai niiden puutteesta, jos hän ei ole käynyt äänestämässä.
Olemme sen velkaa itsellemme. Mars uurnille, ja pidä huolta, että myös kaikki lähipiirisi ihmiset menevät. Se on meidän harvoja keinoja vaikuttaa mihinkään yhteiskunnallisiin asioihin.
Ps.
Jos sinulla ei vielä ole sopivaa ehdokasta, voit käyttää aikasi ehkä huonomminkin kuin vilkaisemalla Iisakin sivuja. Hän on osoittautunut lyhyen tuttavuutemme aikana varsin suoraselkäiseksi ja realistiseksi tyypiksi. Mutta ennen kaikkea, tee oma päätöksesi omilla perusteillasi.
Miltä energia-maailma näyttää virallisen tahon silmin? Kun olen tuossa silmäillyt kyseistä raportti, saatavilla täältä (pdf), niin päällimmäisenä raportin suoraan antamista viesteistä jäi tämä:
”Paljon on saatu aikaan hiilipäästöjen vähentämisessä, mutta ei vielä lähimainkaan riittävästi”. Mitä se sitten tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että vaikka päästötön energiantuotanto onkin lisääntynyt merkittävästi, niin fossiiliset ovat lisääntyneet vielä nopeammin. Alla muutama valittu pala kommentein höystettynä. Ja ihan ensin eräs kaavio, jonka valossa näitä on helpompi pureskella.
Fossiilisten tuki vs. Uusiutuvien tuki
Taannoin jo uutisoinkin siitä, että fossiilisia polttoaineita (öljy, hiili, maakaasu) tuetaan julkisin varoin (siis meidän omilla verorahoilla) maailmalla 220 miljardin euron edestä, kun uusiutuvat saavat vaivaiset 40 miljardia euroa. Tuet koostuvat vero-helpotuksista, infrastruktuurin rakentamisesta ja suuren mittakaavan koe-projekteja (large-scale demonstration, miten ton nyt suomentais?) tukemalla. Vähemmän puhuttiin jutussani mainituista välillisistä tuista, kuten sotavoimien läsnäolosta monissa öljyntuottaja-maissa, tai vapaasti ilmoille päästettävien saasteiden ja päästöjen aiheuttamista erittäin merkittävistä terveyskustannuksista.
Terry Tammisen kirja Lives per Gallon, The True Cost of Our Oil Addiction tietää sanoa, että riippuen mukaan laskettavista muuttujista, Jenkeissä tuetaan öljy-teollisuutta välillä 65 – 113 miljardia dollaria (euroina 46,6 – 81 miljardia) joka vuosi. Siis pelkästään Jenkeissä, ja pelkästään Isoa Ö:tä eli Öljyä. Tuon keskivaiheilla on summa, joka on enemmän kuin tuplat verrattuna Jenkkilän ”Homeland Securityn” budjettiin… Summa on myös samaa luokkaa kuin syyskuun 11. terroristi-iskun arvioitu hinta USA:n taloudelle. Noh, mutta sitten takaisin asiaan.
47 % uudesta sähköntuotannosta rakennetaan hiilivoimaksi
Siis vaikka on menty paljon hyvään suuntaan, niin miten tällainen mörkö voi olla mahdollinen? Noh, eihän kaikkia maailman hiilivoimaloita tietysti voida yhdessä yössä sulkea, ja vanhojen korvaaminen uusilla tietysti parantaa tehokkuutta ja hyötysuhdetta, sekä saastuttaa vähemmän. Mutta että uudesta sähköntuotannosta 47 % rakennetaan hiilivoimalla? Voi vitunvitunvittu sanon minä. Niiden kanssa ollaan sitten naimisissa seuraavat 30+ vuotta, ja siinä meni planeetta. Varsinkin kun otetaan huomioon seuraava kohta.
CCS (Carbon Capture & Storage eli hiilen talteenotto)
IEA:n skenaarion mukaan sitä pitäisi lisätä 3 GW / vuosi seuraavat 10 vuotta. 2050 mennessä 19 % skenaariossa esitetystä hiilipäästöjen vähennyksestä tulisi CCS:n mittavasta käyttöönotosta, ja se nähdään raportissa kriittisenä tekijänä. Laajamittaisia (oliko nyt yli miljoona tonnia vuodessa) hankkeita pitäisi olla käytössä 100 kpl vuoteen 2020 mennessä. Ja 2050 mennessä näitä pitäisi olla yli 3000. Tällä hetkellä tuotannossa on 0 kpl, ja suunnitteilla reilu 70 hanketta.
Käsitykseni mukaan monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että CCS ei tule laajamittaisesti toteutumaan, johtuen sen kalleudesta sekä hiilen energiatasetta heikentävästä vaikutuksesta. Suomen ainokainen (vai onko niitä muitakin?) projekti taidettiin lopettaa tuossa vähän aikaa sitten kesken…? Oma mielipiteeni tästä teknologiasta on se, että sen hiilen säilöminen tuollaisissa määrissä maan alle on niin heikosti tunnettua hommaa, että se on esim. ydinjätteen varastoimista riskialttiimpaa, ja aiheuttaa epäonnistuessaan globaaleja seurauksia.
Ydinvoima voi olla vaikeuksissa
Japanin viimeaikaisten tapahtumien myötä IEA on syystäkin huolissaan siitä, että ydinvoiman kapasiteetti ei tule lisääntymään skenaarion edellyttämällä tavalla. Tämä hidastaa ja vaikeuttaa tavoitteisiin pääsyä. Tällä hetkellä maailmalla on rakenteilla 66 reaktoria, 15 maassa (kapasiteetti n. 60 GW). Näistä 27 on Kiinassa ja 11 Venäjällä. Kiinalla on suunnitelmissa aloittaa yli 30 uuden reaktorin rakennus lähivuosina, joista merkittävä osa perustuu kehittyneempään AP-1000 -malliin, kun nykyiset perustuvat CPR-1000 malliin (joku tietoisempi voi sitten avata noita kommenteissa enempi, jos intoa riittää). Lähivuosina eläkkeelle on siirtymässä muutama reaktori, joten kasvusuunnassa ollaan. Vauhti on silti liian hidasta, varsinkin jos nyt suunnitteilla olevia reaktoreita aletaan laittaa jäihin ja uusia ei aleta suunnittelemaan.
Tuuli ja Aurinko
Tuuli ja aurinkoenergian käyttöönotto on raportin mukaan kasvanut tavoitetta nopeammin. Tämä onkin harvoja selkeästi positiivisia uutisia joita raportista löysin. Nyt kyseisten uusiutuvien tulee jatkaa huimaa kasvuaan. Vuoden 2000 kapasiteetista, joka oli 17 GW, on kapasiteettia saatu 2010 mennessä kasvatettua yli kymmenkertaiseen, noin 194 GW:n kapasiteettiin. Pelkästään 2010 käyttöön otettiin melkein 36 GW tuulivoimakapasiteettia.
Toisaalta, lantin kääntöpuolella on energiankulutuksen vielä nopeampi kasvu. Kun vuonna 1990 19,5 % maailman energiasta tuotettiin uusiutuvilla, oli osuus vuonna 2008 laskenut 18,5 % energiantuotannosta. Tämä lasku on johtunut pääosin uusiutuvien päälähteen, eli vesivoiman, hitaasta kasvusta. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvien tuotannon pitää raportin mukaan tuplaantua tämän hetken tuotannosta, jotta ollaan tämän osilta kurssissa vuoden 2050 päästövähennyksiin. Tuulelta ja aurinkosähköltä tämä kehitys tulee vaatimaan 17 % ja 22 % vuosittaisia kasvulukuja myös seuraavan vuosikymmenen.
Biomassa
Miten tämän nyt sanoisi? Biomassalla tehtyä sähköä tuotettiin CEM -maissa (Clean Energy Ministerial) vuonna 2009 yhteensä noin 200 Twh. Onko mulla jokin kalibraatio väärin vai miksi tuo kuulostaa jotenkin pieneltä? Eikös se ole reilu parikertaisesti Suomen vuosittainen sähkönkulutus? Noissa maissa on kuitenkin mukana esim. USA, Brasilia, Saksa, Japani ja iso joukko muita pienempiä valtioita. Raportissa valaistaankin tilannetta, että vaikka se onkin ainoa uusiutuva, josta voidaan tehdä sekä lämpöä, sähköä että polttonesteitä, niin teollisen tuotannon osuus on vain 20 % koko biomassan käytöstä. Valtaosa käytetään ruoanlaittoon ja lämmitykseen kotitalous-tasolla kehittyvissä maissa. Biomassan tukemista tehdäänkin eniten tukemalla sitä hyödyntäviä pien-investointeja kotitalouksiin. (Itsekin hain juuri tällaista ARA-tukea, siitä projektista lisää joskus myöhemmin)
Biopolttoaineet
Näiden järkevyydestähän on väännetty kättä jo muutenkin, kun porukalle alkaa tulla nälkä kaiken sen etanolinvalmistuksen jälkeen, tai vastaavasti ilmakehän hiilitase heikkenee kun hiilivarastoina toimivat alueet raivataan vaikkapa palmuöljyn tuotannolle. Mutta sitten itse pihviin, eli kapasiteettiin. Kasvu on (yllä olevan taulukon mukaan) ollut huimat 18 % vuodessa viime vuosikymmenenä. 16 miljardin litran vuosituotanto on saatu nostettua 100 miljardiin litraan kymmenessä vuodessa. Jos tuota vertaa öljynkulutukseen, niin tuo 100 miljardia litraa vuodessa on 1,72 miljoonaa tynnyriä päivässä.
Öljyä (kaikki nestemäiset) kulutetaan tällä hetkellä 85 – 90 miljoonaa tynnyriä päivässä. Tuo 100 miljardia litraa vastaa noin 2,7 % maailman tieliikenteen polttoainekäytöstä. Ja sitten itse herkkupala: Mikäli skenaarion mukaisiin päästövähennyksiin halutaan päästä, tulee biopolttoaineiden tuotanto yli kymmenkertaistaa 2050 mennessä.
Siis jos nyt jo jengillä on nälkä kun ruoan hinta karkaa käsistä muun muassa biopolttoaineiden tuotannon takia, niin kuinka laihaa (ja vihaista) porukkaa alkaa kävellä vastaan, kun nykyinen tuotanto yli kymmenkertaistetaan? Vaikka mukaan tulee tietysti uuden sukupolven laitokset, joilla polttoaineita valmistetaan syötäväksi kelpaamattomasta biomassasta, levistä ja ties mistä, ainakin toivottavasti, niin hieman silti huimaa. Alla käppyrä aiheesta.
Ja itselleni vienon hymyntapaisen irvistyksen huulille toi maininta, että tuolloin, vuonna 2050, biopolttoaineiden osuus koko liikennepolttoaineista on 27 %. IEA elää edelleen planeetalla, joka vain jatkaa antamistaan, huolimatta siitä että esim. nyt arvioitu raakaöljy on tuolloin aika lailla käytetty, ja/tai tuotantovauhti supistunut murto-osaan nykyisestä. Voi siis olla, että 27 % tavoite onkin helppo saavuttaa, koska koko käytössä olevan liikennepolttoaineen määrä on paljon nykyistä pienempi. Ja nyt pitää sitten huomioida myös se, että näiden tököttien valmistaminen vie energiaa, ja että niiden nettoenergia on tähän mennessä ollut, Brasilian sokeriruokoa lukuun ottamatta, todella alhainen.
(Sähkö)ajoneuvot
Ja viimeisimpänä vielä katsaus tulevaisuuden henkilöautoihin. IEA on piilottanut päänsä tämänkin asian kanssa sinne missä aurinko ei paista, sillä alla olevan käppyrän mukaan polttomoottori-ajoneuvoja myydään Baseline-skenaarion mukaan 140 miljoonaa vuodessa vielä vuonna 2050. *Huokaus*.
Ei myydä. Ei ilman jumalallista (tai muun älyllisen, maan ulkopuolisen elämän) väliintuloa, sillä tähän ei ihan pienet ihmeet riitä. Ja tuo seikka näissä skenaarioissa eniten ottaa päähän; jos ne eivät perustu minkään todellisen ja todennäköisen tilanteen raameihin, niin se vie maton alta koko skenaariolta. Käytämme siis valtavasti aikaa ja aivokapasiteettia siihen, että pohdimme tällaisia skenaarioita, joiden ainoa tehtävä tuntuu olevan uskotella ihmisille että kaikkea on rajattomasti, myös jatkossa.
Alla olevasta kuvasta voi kuitenkin fiilistellä, mitä voisi tapahtua jos todellisuus muuttuisi joksikin muuksi kuin mitä se on.
Jos jotain jäi kaivertamaan, niin antaa tulla kysymyksiä kommenttipalstalle, tai sitten tuon 71 sivuisen raportin voi tietysti lukaista itse ja korjailla jos olen mennyt sanomisissani metsään. 😉
Iisakki kertoo mitä on Tolkku. Meikä tykkää. Lisää tolkkua.
Ylen uutisen mukaan IEA (International Energy Agency) suosittelee lämpimästi poistamaan valtioiden tuet fossiilisille energianlähteille. Ja niin suosittelen minäkin. En ole ehtinyt kyseisen suosituksen sisältävää raporttia vielä lukemaan, mutta aikomuksena on se lukea ja raportoida löydökset täällä blogissa. So stay tuned.
Eniwei, on aika hupsua että fossiilisia polttoaineita tuetaan 220 miljardilla (ja uusiutuvat saavat 40 miljardia). Tuossa ei ole nopealla vilkaisulla mitään järkeä. Täytyy lukea raportti, mutta veikkaan että tuossa 220 miljardissa ei ole laskettu vielä niitä satoja tuhansia sotilaita ja heidän kalustoa, jotka vartioivat länsivaltojen (lähinnä Jenkkien) intressejä epävakaissa öljyntuottajamaissa kuten Irakissa.
Tosin kannattaa ottaa huomioon myös se, että fossiilisille jaettu tuki tippuu ja lirisee melkein kaikkeen muuhunkin, sillä esim uusiutuvien rakentamiseenkin tarvitaan isot määrät öljyä, jonka hinta vaikuttaa loppouhintaan. Samaten tietysti ruoka ja kaikki muukin tehdasvalmisteinen tuote nauttii fossiilisten tuetusta hinnasta. Mutta ei siinä silti ole mitään järkeä.
***********
Loppukevennykseksi voin laittaa vielä ”pikku-uutisen”, jossa kerron, että Brent-öljy maksaa tällä hetkellä (7.4.) yli 122 dollaria tynnyriltä. Se on korkein hinta sitten 2008 romahduksen.
Eduskuntavaalit saapuvat kaikenhuipullekin. Jos kirjoittelee tällaisista teemoista mitä täällä toisinaan pyörittelen, ei vaalejakaan voi päästää livahtamaan ohi. Tulevaisuutemme on paljolti nyt valittavien edustajien varassa, sillä nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä mitään muuta kuin hätäisiä paniikkiratkaisuja sitten kun paska on jo housussa.
Vain huonoja ehdokkaita?
Miten löytää itselleen sopiva ehdokas? Tuurilla, kenties. Mainoksista joku kiva lärvi varmasti toimii monelle myös. Myös vanhaa tuttua voi äänestää jos meininki on miellyttänyt. Monet tykkäävät myös äänestää ”voittajaa” eli sellaista joka todennäköisesti menee läpi (eli on ollut paljon mediassa). Totta kai oman ehdokkaan läpimeno on tärkeä asia, mutta ei varmaan ainoa tärkeä peruste valinnalle?
Tai sitten joku suosittelee tutustumaan johonkin kiinnostavaan tyyppiin, eli löytäminen tapahtuu puskaradiolla. Se on juuri se, mitä aion nyt tehdä. En ole ehdokkaani vankkumaton, sokea kannattaja tai suurin fani. Mutta hän on kanssani eri mieltä asioista riittävän harvoin ja pidin hänen suorasanaisuudestaan ja anteeksipyytelemättömyydestään, joita yritän pitää myös tämän blogin keskeisinä pilareina. Minulle jäi myös tunne, että hän on valmis muokkaamaan mielipiteitään uusien faktojen valossa, ken tietää. Jotkut raakkuvat tähän tietysti että takinkääntäjä, minä sanon että se on fiksun ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia.
Romahduspuolueen ehdokkaita?
Käytin tuossa pari iltaa vaalikoneita ja ehdokkaiden sivuja ja mielipiteitä silmäillen ja etsien sopivia, potentiaalisia ehdokkaita, joita tällainen Romahdus-puolueen kannattaja voisi äänestää, kun itse romahduspuoluetta ei ole vielä saatu rekisteriin (eikä tietääkseni ole edes yritetty).
Olen monissa vaaleissa äänestänyt vihreää ehdokasta, sillä heillä on aiemmin sekä puolueen että jonkun ehdokkaan mielipiteet natsanneet omieni kanssa riittävän hyvin. Oma mielipiteeni, Fukushimasta huolimatta, koskien energian tuotantoa on viime aikoina kääntynyt kuitenkin ydinvoiman vastaisesta hiilivoima-vastaiseksi. Valitettavasti tai ei, hiilivoiman vastustaminen tarkoittaa tänä päivänä tuulivoimamyönteisyyden lisäksi myös ydinvoimamyönteisyyttä. Julkaisin asiasta viime viikolla leikkimielisen testin.
Objektiivisten faktojen penkominen kaiken pelottelun, hysterian, epätietoisuuden, propagandan ja omien ja firmojen tarkoitusperien lobbaamisen alta on ollut työlästä, ja se jatkuu yhä. Varaan oikeuden vaihtaa mielipidettäni mikäli uusia faktoja ilmaantuu. Tällä hetkellä olen kuitenkin ydinvoimamyönteinen, koska olen ehdottoman hiilivoima-kielteinen. En tosin oikein pidä esim. siitä, että ydinvoimaa rakentavat maksimaalista voittoa tavoittelevat suuret energiayhtiöt, mutta se ei ole suoranaisesti ydinvoiman vika, vaan vapaan kapitalistisen markkinatalouden. Tästä lisää ehkä joskus myöhemmin.
Vihreät ja ydinkynnyskysymys
Niinpä Vihreät, aika ydinvastaisena joukkona, menettivät etuoikeutetun asemansa sinä perusjoukkona, josta ehdokkaani valitsen. Vihreät myös ampuivat jalkaansa kohdallani tekemällä ydinvoimasta kynnyskysymyksen hallitusyhteistyöhön. Se voi osoittautua äänimäärän kannalta tietysti fiksuksi vedoksi, mutta minun kohdallani vaikutus oli päinvastainen, sillä vastustan ilmastonmuutosta enemmän kuin ydinvoimaa, ja olinkin lausunnon jälkeen todella turhautunut. Yritin toki etsiä vihreistä soveltuvaa ydinvoima-myönteistä ehdokasta, mutta se ei ole helppoa, kun monen muunkin asian pitäisi toimia.
Prosessista oli siis odotettavissa hankala ja työläs. Kuulun kuitenkin ihmisiin, joiden mielestä ei ole sama ketä äänestää, vaan idealistisesti uskon että ääneni vaikuttaa kokonaisuuteen juuri sen verran, kuin yksi ääni vaikuttaa, kenties jopa enemmän. Aion nimittäin seurata ehdokkaani toimia, mikä hän pääsee läpi, olla yhteydessä, kysyä hänen kantojaan asioihin, pyytää häntä tilaamaan blogini jne. 🙂
Tälle tulevalle seurannalle annan painoarvoa esittelemällä hänet myös blogissani. Jos oma ehdokkaasi on vielä löytymättä, luo ihmeessä silmäys miehen teemoihin, mielipiteisiin ja asenteeseen. Ja tee sitten oma tuomiosi.
Vihdoin ja viimein asiaan
Ehdokkaan nimi on Iisakki Kiemunki, numero 27, Hämeen vaalipiiri, SDP. Kotisivut.
Ohessa muutama täky, mihin tartuin ja joiden johdosta lähestyin häntä myös sähköpostitse.
TÄKY 1
EI! Hymistelylle ja tosiasioiden kaunistelulle.
Puolueet ja johtavat poliitikot eivät suostu puhumaan leikkauslistoista ennen vaaleja, koska kaikki luulevat, että se johtaa vaalitappioon. He ovat väärässä. Fiksut suomalaiset kyllä ymmärtävät, että mielettömälle velanotolle täytyy laittaa stoppi ja jossain vaiheessa velat täytyy myös maksaa. Sellaista talouskasvua ei olekaan, ettei verotusta jouduttaisi kiristämään ja samalla myös leikkaamaan menoista. Jokainen puolue tietää pomminvarmasti, että leikkauslistat ovat pöydällä hallitusneuvotteluissa. Uskon, että rehellisyydestä ja rohkeudesta äänestäjät palkitsevat. Se, joka kertoo uskottavan suunnitelman, mistä aikoo kerätä rahaa tai säästää, pärjää.
Täkynä rehellisyys, realismi ja suoruus. Minua iljettää poliitikkojen ammattitauti, eli totuuden kiertely, peittely, savu, peilit ja retoriikka, vaikka tavallaan olen sitä aikaisemmassa kirjoituksessani jopa ehdokkailta pyytänyt. Sellaista talouskasvua ei tosiaan olekaan, etteikö leikkauksia olisi tehtävä ja veroja olisi kiristettävä. Aion palkita Iisakin hänen (ehkä jonkun mielestä naiivista) uskomuksestaan siihen, että äänestäjät arvostavat rehellisyyttä ja rohkeutta.
TÄKY 2
Tuulivoima
Tosi fantsu juttu, mutta ei ikinä riitä yksin tyydyttämään kansakunnan pohjatonta energiajanoa.
Niinpä. Tuulivoimaa ja muita uusiutuvia tarvitaan, ja niiden valmistumista odotellessa tarvitsemme myös ydinvoimaa, jotta voimme korvata hiilivoiman mahdollisimman äkkiä ja pyrkiä turvaamaan kohtalaisen hintaisen ja tasalaatuisen sähkönsaannin suomalaisille ja suomalaiselle valmistukselle. Sitä ihan todella tarvitaan, mieluummin käyttökunnossa, silloin kun öljyä aletaan hivuttaa pois energia-lähde valikoimasta meistä riippumattomista syistä. Eikä siihen tarvita edes pohjatonta energiajanoa.
TÄKY 3
Ydinvoiman lisärakentaminen
Eduskunta teki hyvän päätöksen myöntäessään uudet luvat. Ensi vaalikaudella on syytä myöntää lupa myös Fortumin Loviisan hankkeelle. Ydinvoima ei ole ihanteellisin energiantuotantotapa, mutta tässä vaiheessa tarkoituksenmukainen. Suomi on kehittänyt myös luotettavan ratkaisun ydinjätteen loppusijoitukselle.
Tosiasioiden myöntäminen, ja käytännöllinen ja kiihkoton suhtautuminen ydinvoimaan on tänä päivänä riittävän harvinaista. Arvostan.
Täky 4
Mieltä lämmitti myös Iisakin kanta Ilmastolakiin, ja hänen realistiset perustelunsa kannalleen.
Entäs ne erimielisyydet?
Iisakin sivujen mielipide-automaatista löytyi myös itseäni huolettanut kohta:
Hiilivoiman lisärakentaminen
Olen ollut ehdottomasti vastaan, mutta kääntämässä kelkkaani luettuani uuden teknologian lähes päästöttömistä voimaloista. Joka tapauksessa niistä vanhoista täytyisi ensin päästä eroon.
Kysyttyäni asiasta häneltä tarkemmin, kävi ilmi että kyseessä oli jonkin tiedejulkaisun artikkeli uusista hiilivoimaloista, johon varovainen optimismi perustui. Esim. CCS (Carbon Capture & Storage) voisi olla ihan toimiva juttu, jos sitä joku käyttäisi ja siitä riemusta maksaisi, ja jos sen ”jätteen” loppusijoittaminen ei olisi vähintään yhtä hankalaa ja vaarallista kuin ydinjätteen (no tuo on ihan oma vertaukseni, saat olla eri mieltä). Jätteen käsittämättömän määrän huomioon ottaen en ole kovin toiveikas, ja pelkään sitä itse tällä hetkellä enemmän kuin ydinjätteen loppusijoittamista.
Onkos sinusta tullut pesunkestävä Demari? (tai Kokkari, tai Persu, tai Viiherpiipertäjä, tai Maalaisjuntti)
Puolisoni tokaisi äsken, että onkos minusta tullut nyt sitten pesunkestävä Demari, kun tällä tavoin julkisesti äänestän SDP:n ehdokasta. Vastaus on ei. Olen edelleen Romahduspuolueen vakaa kannattaja. On totta, että ehdokkaani puolue on SDP. Alkuhämmennyksen jälkeen se jäi kuitenkin häiritsemään yllättävän vähän, kun rupesin miettimään esim. Kokoomuksen teemoja:
- Yksityistetään Kaikki! Eli myydään reaaliomaisuus rikkaiden omistamille pankeille ja firmoille (voi olla sattumaa että rikkaat ja pankkiirit kannattavat Kokoomusta).
- Työtä Kaikille! (Viime vaaleissahan työtä kaikille oli kokoomuksen vaaliteema. He eivät muistaneet mainita, että se tarkoittaa monen kohdalla siis matalapalkkatöitä ja kenties bonuksena jopa kahta työtä, jotta toimeentulo irtoaa)
- Työnteosta kannattavaa! Voi hyvinkin tarkoittaa, että kun tehdään työttömänä olemisesta riittävän sietämätöntä, muuttuu mikä tahansa matalapalkkainen, lyhyisiin sopimuksiin perustuva osa-aikatyö kannattavaksi. Voi olla yhteiskunnan kassan kannalta ihan fiksuakin jollain aikajänteellä, mutta yksilöiden kannalta aika karmeaa.
En ole suuren suuri SDP:n kannattaja, mutta en vastusta heitä puolueena sen enempää kuin muitakaan, joten se siitä. Jos haluaisin sellaisen puolueen, joka on itselleni täysin sopiva, se pitäisi perustaa itse (ja just nyt siihen ei ole aikaa :).
- Kokoomuksellakin on toki puolensa, ja Jyrki on ihan fiksun oloinen kaveri, vaikka emme monista asioista samaa mieltä olekaan. Eniten heissä häiritsee hienot vaaliteemat, joiden toteutustavoista ei useinkaan kerrota. Itse asiassa olen odotellut SDP:n ja Vasemmiston tuovan näitä epäkohtia esiin hieman enemmän. Nyt on lähinnä ihmetelty Kokoomuksen kykyä ottaa demareiden vaaliteemat ja iskulauseet omakseen, katsomatta mitä niiden alta löytyy.
- Maalaisena voisin tietysti äänestää myös Keskustaa, joka myös ajaa monia elämääni vaikuttavia asioita, mutta vaalikone ei löytänyt montaakaan ehdokasta top10-listalle. Mutta esim. Pekkarinen on, turvesähläilyistään huolimatta, tehnyt mielestäni ihan kelpo duunia ja esittänyt hyviä näkemyksiä esim osittain valtio-omisteisesta kaivosyhtiöstä.
- PS pelasi itsensä puolueena ulos haluamalla Suomen pois ilmastotalkoista ja muutamalla muulla näkemyksellään, vaikka senkin puolueen sisään mahtuu varmasti montaa mielipidettä.
- Piraateilla on oma lämmin paikkansa sydämessäni, mutta tällä kertaa sopivat ehdokkaat olivat harvassa. Niitäkin tuli kyllä silmäiltyä.
- Vasemmisto on, noh, itselleni hieman liian vasemmalla, ja he ovat myös peruuttamassa Suomesta kaiken mahdollisen ydinvoimaan liittyvän, joten heitä ei kiinnosta sähkön käyttö, tai ilmastonmuutoksen hillitseminen… Vaikka kannatan silti heidänkin yhden luukun perustulo-ehdotusta periaatteen tasolla (se kuuluu myös Romahduspuolueen ohjelmaan).
Lopuksi
Mikäli sinulla on tiedossa (tai olet itse) sopivia Romahdus-puolueen ehdokkaita, linkitä ihmeessä kommentteihin lyhyen perustelun kera. Iisakille voit myös esittää kysymyksiä kommenteissa tai henkilökohtaisesti meilillä info@iisakkikiemunki.net. Samassaveneessä-sivuston Aki on tietysti yksi hyvinkin potentiaalinen Romahdus-puolueen ehdokas omassa vaalipiirissään, ja esimerkiksi tässä on esitelty esimerkiksi Akin varsin antoisa energia-ohjelma, joka ainkin minun sydäntäni monilta osin lämmittää.
Ainoa kohtalaisen suora keino vaikuttaa demokratiassa päätöksen tekoon on äänestään. Tai no, vielä parempi on tietysti pyrkiä itse päättämään, mutta äänestämisellä on siinäkin näppinsä aika kiinteästi pelissä. Näiden välissä on sitten ruveta tukemaan aktiivisesti omaa ehdokastaan. Mutta kaiken takana on äänestäminen. Jos sinulla ei ole sopivaa ehdokasta, nyt on kreivin aika etsiä sellainen. Vaalikoneet, ehdokkaiden sivut ja erilaiset tapaamiset ja kiertueet ovat ihan hyviä keinoja etsiä oma ehdokas. Ota myös yhteyttä aktiivisesti potentiaalisiin ehdokkaisiin, soittele tai meilaa, esitä kysymyksiä ja lue vastaukset ajatuksella. Vaadi realistisuutta ja rehellisyyttä. Näin minäkin löysin itselleni sopivan ehdokkaan.
Älä siis hukkaa tilaisuuttasi vaikuttaa päätöksentekoon. Ennakkoäänestys alkaa 6.4.
Äänestä.
Se voi olla viimeinen mahdollisuutesi.
Kaikenhuipun blogi 