Poliitikot, valehdelkaa meille!
Artikkelissa pyydän poliitikkoja valehtelemaan. Ei pitäisi olla vaikeaa. Teksti kannattaa lukea kepeällä mielellä ja pilke silmäkulmassa, vaikka siinä on syvempi ja tummempi perussanoma demokratiasta ja sen toimivuudesta kriisin uhatessa.
Tuntuu tietysti vähän kummalliselta pyytää poliitikkoja valehtelemaan äänestäjilleen. Ensin tulee mieleen että ei helvetti, eihän niin saa tehdä (siis valehdella meille, äänestäjille). Ja toiseksi tulee mieleen että mitä hittoa, nehän valehtelee pyytämättäkin.
Oma napa paras napa
Mielessäni on kuitenkin ihan tietystä asiasta valehteleminen. On nimittäin selvää, että öljyhuipun, finanssikriisin ja näihin liittyvien ”vähemmän kaikille” –teemojen avulla ei tulla valituksi tällä hetkellä yhtään mihinkään, paitsi ehkä hoitolaitokseen tai SuPon johonkin tarkkailulistalle. Ihmiset, minä mukaan lukien, ajattelevat liian tiiviisti tätä hetkeä, tämän hetkistä omaa hyvinvointiaan, jotta he pystyisivät massoittain vaihtamaan ajatteluaan myös tulevaisuuden kannalta keskeisiin asioihin. Kun nämä kyseiset asiat vielä selkeästi vähentävät heidän tämänhetkistä materiaalista ”hyvinvointiaan” ja saattavat vieläpä rajoittaa heidän individualistista vapauttaan lentää vaikkapa etelän lämpöön pari-kolme kertaa vuodessa, tai ajaa niin isolla katumaasturilla mitä kaupasta löytyy, on lopputulos selvä.
Joten, poliitikot, valehdelkaa meille. Luvatkaa, että jos juuri sinut valitaan, niin aiot etsiä keinot vaikka maailman ääristä, joilla kaikille suomalaisille saadaan hyväpalkkaisia töitä, halpaa energiaa ja kulutuskrääsää niin paljon, että joka päivä on joulu. Ihan niin kuin viimeiset parikymmentä vuotta on ollut.
Aika on nyt
Ja sitten kun teidät valitaan, petätte vaalilupauksenne niin että tuntuu. Kasvun ja talouden loputtoman elvytyksen sijaan alatte muokata Suomesta paikkaa, jossa voimme elää kohtalaista, inhimillistä ja verrattain ihmisarvoista elämää myös 5-15 vuoden päästä, kun öljyn hinta on kaksin-kolminkertaistunut nykyisestä, saatavuudessa on jatkuvia ongelmia ja maailmantalous on siirtynyt pysyvään supisteluun. 5-15 vuoden päästä ei nimittäin enää ole aikaa, resursseja tai ylimääräistä energiaa, jotta tähän voitaisiin silloin ruveta valmistautumaan. Se täytyy tehdä nyt, Teidän seuraavalla vaalikaudellanne. Parasta olisi jos tähän olisi ruvettu valmistautumaan joskus 80-luvulla, mutta kaikkea ei voi saada…
Olisi myös mukavaa jos pystyisimme elämään ihmisarvoisesti vielä 25 – 35 vuoden päästä, jolloin tänne ei tipu eikä lirise enää käytännössä tipan tippaa fossiilista öljyä mistään, eikä sitä lirise paljon muillekaan. Ei kallista eikä halpaa. Ja jolloin 95 % ihmisten käyttämistä tuotteista ja elintarvikkeista pitää tehdä lähellä, jos ei omassa kylässä tai läänissä niin ainakin omassa Suomessa. Olen tuolloin todennäköisesti vielä hengissä, ja niin on moni nykyisistä puoluejohtajistakin. En haluaisi nähdä koko systeemin romahtamista, joka on edessä business as usual –ajattelun jatkuessa. Ratkaisut jotka vaikuttavat tuolloin, tehdään nyt.
Tutustukaa asiaan
Joten Jykä, Mari, Jutta, Timo, Anni ja muut. Te olette fiksuja ihmisiä, käyttäkää sitä fiksuuttanne ja tutustukaa tähän inhottavaan, vastenmieliseen ja tuomionpäivän saarnaajamaiseen sanomaan jota maailmalla levittävät Richard Heinberg, Colin Cambell, Jeff Rubin, Rob Hopkins, ja monet, monet muut järjestöt, organisaatiot ja toimijat. Öljyhuipusta ja sen tulosta tai menosta ei enää juurikaan väitellä maailmalla, vaan painopiste alkaa siirtyä ”okei, mitä sitten?” -osastoon. IEA kertoi vuoden 2010 raportissaan, että raakaöljyn tuotantohuippu tapahtui vuonna 2006 (lisää raportista täältä ja täältä). Se siis meni jo, halpaa, tai edes edullista öljyä ei enää ole eikä tule. Pari piikkiä voi tietysti tulla, jotka johtuvat joko finanssisektorin romahtamisesta ja/tai voimakkaista talouden supistumisista ja näitä seuraavasta kysynnän laskusta. Mutta tässä vaiheessa halpa öljy on kuin kusisi tulipaloon; vaikutus on lyhytaikainen ja kokonaisuuden kannalta melko laiha lohtu.
Talousteoriat
Ajatelkaa hetki, voiko olla fiksua että käytännössä mitkään nykyisistä valta-talousteorioista, kasvun ennusteista tai valtaosa ekonomisteista ei ota ennustuksissaan huomioon sitä, että maapallolla on ihan oikeasti rajallinen määrä raaka-aineita ja fossiilisia polttoaineita. Ja ennen kaikkea sitä, että niiden tuotanto on koko ajan hitaampaa, riskialttiimpaa, hankalampaa ja kalliimpaa, kun taas ottajia on koko ajan enemmän. Suomi on monen öljytankkerin kannalta viimeinen pysäkki. Suomessa ei ole ensimmäistäkään omaa öljylähdettä.
Kyllä te tiedätte. Kasvun aika on ohi. Mutta valehdelkaa meille äänestäjille, että ette tiedä sitä. Ja samalla tutkikaa mitä vaihtoehtoja ja keinoja meillä on selvitä tulevasta sotkusta edes suunnilleen kuivin jaloin, ja tehkää sen mukaiset toimenpiteet. Yksi hyvä paikka aloittaa on http://www.oildepletionprotocol.org/
Ps. Ja te muutamat, ketkä tiedätte ja voitte päästä eduskuntaan tämäntyylisillä teemoilla valehtelemattakin, auttakaa valehtelevia tovereitanne sitten kun asia on edessä. Lykkyä tykö, teillä on minun ääneni.
Kaikenhuipun blogi 
huomasin tämän blogin jokin aika sitten, ja on hyvä että näistä asioista jopa suomessa aletaan puhua. kiitos sinulle tämän blogin perustamisesta!
sitten itse asiaan: viime vuosina olen monta kertaa ajatellut tietävätkö poliitikot öljyhuipusta vaikka eivät siitä julkisesti puhu. ja edelleen olisiko parempi että he tietäisivät (ja siis valehtelisivat meille äänestäjille) vai että he eivät tietäisi (ja siis poliitikot eläisivät turvallisesti omassa mielikuvitusmaailmassaan).
eräs vaikeus öljyasioitten esittämisessä on että siihen liittyy paljon erilaisia lukuja jotka eivät liity mitenkään ihmisten ”yleiseen tietoisuuteen”. esimerkiksi voidaan tahallaan tai vahingossa sekoittaa öljyreservit ja öljyresurssit. sitten öljyntuotantoon voidaan (taas tahallaan tai vahingossa) laskea mukaan öljyhiekkaa tai biopolttoainetta.
miten tällaiset perusasiat voisi saada laajemmin tunnetuksi…
Kiitos kommentista ja erityiskiitos kannustuksesta. Se lämmittää.
On tuota tullut itsekin mietittyä, että montako poliitikkoa tietää asiasta. Taisi olla J.M. Korhosen blogissa tai jossain mistä muistan lukeneeni että vielä pari vuotta sitten poliitikot olivat asiasta melkoisen kuutamolla. Noh, mene ja tiedä. Vaikka nykyisin useampi tietäisikin peak oilista, niin voi olla että sen vakavuus ja yhteisvaikutukset rahajärjestelmän ja ilmastonmuutoksen kanssa ei ole ihan avautunut.
Lisäksi vaikka joku Osmo tms olisikin asiasta tietoinen, niin ymmärrän hyvin että tästä asiasta ei välttämättä tule, ainakaan kysymättä, pidettyä meteliä. Olenkin kelaillut, että miten asiasta saisi näin vaalien alla kysyttyä muutaman avainkysymyksen ehdokkailta, tai ainakin osalta. Ideoita otetaan vastaan 🙂
Suuren yleisön silmiin on tosiaan helppo heittää (öljy)hiekkaa aiheesta, mutta loppujen lopuksi matematiikka on melko aukoton ja yksinkertainen, jos jonkun saa kuuntelemaan. Mediassa helposti toitotetaan mega-löydöksiä, jotka ovat joko puhtaita arvioita jotka osoittautuvat lopulta aiempaa arvioita huomattavasti pienemmäksi, esim taannoinen Alaskan resurssien kutistuminen 90% kun toiset testiporaukset saatiin tehtyä.
Lisäksi nykyiset mega-löydöt ovat usein isoja vain paperilla; niitä vaikea ja kallista ja hidasta hyödyntää (brasilian rannikko), ne ovat huonolaatuista ja huonon infran takana (Kaspianjärvi), tai sitten ne ovat vain niin pieniä, että vaikka sadat miljoonat tai miljardit barrelit näyttävätkin tavan kansalaisesta hurjilta, niin kun ne jakaa 85 milj. barrelin päiväkulutuksella, paljastuu että löydöksessä on öljyä sitten kuitenkin vain muutamaksi kuukaudeksi nykyvauhdilla.
Matthew Simmons taisi todeta että meidän tulisi löytää kolme uutta Saudi-Árabiaa jotta saataisiin edes nykyisten kenttien kiihtyvästi laskeva kapasiteetti korvattua. Puhumattakaan että saataisiin aikaan tuotannon kasvua, jonka esim talouden kasvaminen ja edullisempi öljyn hinta vaatisivat.
Hyvä kirjoitus.
Itse huolestuin asiasta syksyllä 2009, kun haastattelin TEM:in tulevaisuuteen varautumisesta vastaavia virkamiehiä. Öljyhuippu oli ohitettu yhdellä lauseella, ”emme pidä öljyhuippua todennäköisenä riskinä.” ja kysyessäni syytä tähän, sain vastaukseksi ”se ei kuulu hallitusohjelmaan.”
Sain luottamuksellisesta lähteestä kuulla myöhemmin, että Eduskunnan talousvaliokunnassa oli ainakin kesällä 2009 ollut useitakin jäseniä, joille koko konsepti oli uutta tietoa. Tiettävästi ainoa asian esille ottanut kansanedustaja oli Kokoomuksen riveissä.
ei varmaankaan kuulu kenenkään hallitusohjelmaan. kaikkien puoleitten ohjelmat lähtee siitä että talous kasvaa loputtomasti. toisaalta öljyhuipun lähestyessä talouskasvu varmaankin väistämättä taittuu. siis jos ottaa öljyhuipun vakavasti pitäisi sitten myös pohtia mitä tehdä kun talous ei kasvakaan. kukaan ei kuitenkaan halua edes teoreettisesti pohtia tämmöistä.
Jes! Haluan vain ilmaista että diggailen hauskasti otsikoitua ja kirjoitettua tekstiäsi kuolemanvakavasta aiheesta. Netti joinekin blogeineen osoittaa, että edes pieni vähemmistö on heräämässä Suomessakin energia- ja luonnonvarakriisiin (joka tulee ilmasto- ja finanssikriisien ja muun hyvän päälle).
Iso kiitos Sofia. Monet saattavat diggailla lukiessaan, mutta se ei tietysti välity tänne näppäimistön tälle puolelle. Siksi on erityisen mukava saada konkreettisesti kannustavia palautteita myös.
Tuon jutun kanssa meni hetki kyllä pyöritellessä, että miten sitä lähestyisi. Kiva huomata että valittu tie oli onnistunut kohdallasi 🙂 Näitä kuolemanvakavia aiheita kun tuntuu riittävän, kenties osalle porukasta uppoaa minun tyylini, jollekin toiselle jonkin toinen tyyli. Pääasia että tieto kulkee!