Päästövähennykset Helsingin Sanomissa
Helsingin Sanomien suuressa päästöjutussa 3. Helmikuuta 2020 oli muutamia ongelmallisia olettamia.
Päästövähennystarve, mikäli Suomi haluaa olla hiilineutraali, on karkeasti 35 miljoonaa tonnia vuoteen 2035 mennessä – riippuen siitä, miten paljon metsiin ja maaperään sekä puutuotteisiin tuolloin sitoutuu hiiltä. Tavoite on kunnianhimoinen, ja nyt mietitään keinoja joilla siihen pyritään. Näitä keinoja esiteltiin Hesarin jutussa.
Helsingin sanomien jutussa olleessa kuvassa on kuvattu päästövähennystarve hiilineutraaliin Suomeen.
”Kivihiilen mukana päästöjä siirtyy historiaan noin 7 miljoonaa tonnia. Pelkästään tällä viidennes vähennysurakasta on kuitattu.” HS 3.2.2020.
Jutussa kerrotaan, että kivihiilen kieltävä laki vähentää päästöjä 7 miljoonaa tonnia vuodessa. Mutta se, että kivihiili kielletään, ei poista energian tarvetta joka kivihiilellä on tyydytetty. Kivihiili siis korvaantuu muilla energianlähteillä.
Mikäli nämä perustuvat polttamiseen, niistä tulee myös päästöjä. Bioenergian kohdalla nämä päästöt lasketaan maankäyttösektorille. Tämä johtaa siihen, että koska maankäyttösektorin päästöt ovat mukana hiilineutraaliustavoitteissa, ei nettovähennystä tapahdu periaatteessa lainkaan – paitsi mikäli poltettu biomassa onnistutaan kaalimaan kokoon ilman hakkuiden kasvattamista. Esimerkiksi ohjaamalla selluntuotantoon menevää kuitupuuta energiapuuksi – mikä puolestaan vähentää selluntuotantoa – tai tuomalla puu muualta Suomeen poltettavaksi. Periaatteessa myös risuja ja muita hakkuutähteitä voidaan kerätä entistä tarkemmin talteen hakkuiden yhteydessä.
“Lisäksi biopolttoaineiden jakelupakkoa liikenteessä on jo päätetty nostaa vuosi vuodelta 30 prosenttiin” HS 3.2.2020
Biopolttoaineet tehdään nimensä mukaisesti biomassasta. Mikäli saatavilla ei ole muuten hukkaan meneviä jäte- tai biomassavirtoja, niin biopolttoaineisiin tullaan käyttämään joko uusia biomassavirtoja (maankäyttösektorin päästöt kasvavat) tai niitä ohjataan sinne muista käyttökohteista, jotka puolestaan joutuvat joko luopumaan tuotannostaan tai etsimään muita raaka-ainevirtoja jostain (jolloin päästöt siellä kasvavat). Eli tässäkin kohtaa biopolttoaineisiin siirtymisessä on se riski, että päästöt siirtyvät yhdeltä sektorilta (liikenne) toiselle (maankäyttö).
”Suurin yksittäinen kohde on turve. Jos turve saadaan pois energiakäytöstä, päästöistä häviää yli 7 miljoonaa tonnia. Tosin sanoen puuttuvasta 19 miljoonasta tonnista olisi hoideltu jo lähes 40 prosenttia.” HS 3.2.2020
Tätä lausahdusta koskee sama ongelma kuin kivihiiltäkin yllä. Turve joudutaan korvaamaan muilla energialähteillä. Todennäköisesti, etenkin nopean kiellon tapahtuessa, tämä tulee olemaan enimmäkseen puuta. Puun päästöt lasketaan maankäyttösektorille, joten päästö siirtyy jälleen kerran yhdestä paikasta kirjanpidossa toiseen paikkaan. Toisin sanoen, tuo 7 miljoonaa tonnia päästövähennyksiä ei tule tapahtumaan, ellei turvetta korvata täysin polttoon perustumattomilla energiamuodoilla tai puulla, joka ei tule lisääntyneistä hakkuista.
Jutussa mainitut yli 15 miljoonan tonnin ”toteutuvat päästövähennykset” eivät siis ole millään tavalla vielä toteutumassa – ne ovat ennemminkin siirtymässä yhdestä sarakkeesta kirjanpidon toiseen sarakkeeseen. Se, paljonko niiden osalta päästöt vähenevät, riippuu täysin siitä, millä ne korvataan.
Maankäyttösektorille tuntuvat kaikki haluavan siirtää päästönsä, niin energiantuotanto kuin liikennekin, mutta jos mitataan Suomen nettopäästöjä ja hiilineutraaliutta, niin maankäyttösektori on niissä mukana. Tässä yhteydessä kakkua ei voi sekä saada että syödä.
Energialähteen tai polttoaineen kieltäminen ei tarkoita sitä, että kyseisellä polttoaineella tuotettu energiakulutus maagisesti poistuu, vaan se pitää korvata jollakin muulla. Millä se korvataan riippuu siitä mitä on saatavilla sekä paikallisista olosuhteista. Esimerkiksi kivihiilikielto lisää tarvetta maakaasun, turpeen ja bioenergian polttamiseen – jotka kaikki aiheuttavat päästöjä.
Toisaalta pienillä kaukolämpöä tuottavilla ydinreaktoreilla, syvällä tai keskisyvällä maalämmöllä tai sopivia hukkalämmönlähteitä hyödyntävillä lämpöpumpuilla kivihiiltä ja turvetta voidaan korvata Suomen päästökirjanpidon kannalta aidosti päästöttömästi.
Ps. Energiasektorin päästövähennyksiä ohjaa Euroopassa päästökauppa, joka antaa päästöille sekä katon, että lattian. Turve ja kivihiili kuuluvat päästökaupan piiriin, mutta bioenergia lasketaan siellä päästöneutraaliksi (koska se on kirjanpidossa maankäyttösektorilla). Päästökaupan piirissä tapahtuvat kansallisiin lakeihin perustuvat toimenpiteet eivät itsessään vähennä päästöjä Euroopan tasolla.
Pps. Mikäli olen mielestäsi väärässä, kerro ihmeessä. Kirjoitin jutun varsin nopeasti, joten virheitä voi hyvinkin olla.
Kaikenhuipun blogi 
”Ps. Energiasektorin päästövähennyksiä ohjaa Euroopassa päästökauppa, joka antaa päästöille sekä katon, että lattian. Turve ja kivihiili kuuluvat päästökaupan piiriin, mutta bioenergia lasketaan siellä päästöneutraaliksi (koska se on kirjanpidossa maankäyttösektorilla). Päästökaupan piirissä tapahtuvat kansallisiin lakeihin perustuvat toimenpiteet eivät itsessään vähennä päästöjä Euroopan tasolla.”
Itse ajattelen, että päästökauppasektorin kansalliset päästövähennystoimet voivat vähentää päästöjä EU:n tasollakin, sillä EU:n päätökset päästötavoitteista(ja siten mm. päästökaupan päästökatosta) ovat riippuvaisia päästövähennysten kustannuksista (ilmastonmuutoksen torjunnan arvioitujen hyötyjen ohella). Jos päästöoikeuksien kysyntä Suomessa laskee, niin päästöoikeuksien hinta laskee. Täten päästövähennysten kustannukset EU-tasolla laskevat, ja päästötavoitteiden kiristäminen on todennäköisempää.
Joo, tavallaan samaa mieltä. Muotoilisin sen ehkä niin että ne eivät itsessään laske niitä, mutta ne voivat tehdä päästökaupan kiristämisestä hieman helpompaa. Mutta tämä vaatii edelleen sen, että pyritään kiristämään päästökauppaa, mikä on puolestaan oma poliittinen toimensa.
Eikö tässä ole enemmänkin riski päinvastaisesta kehityksestä? Päästöoikeuksien hinta laskee ja muissa maissa tuprutellaan vastaavasti enemmän. Samaan aikaan maankäyttösektorilla nielut ja varastot pienenevät, jolloin kokonaisuudessaan päästöt kasvavat.
Toki markkinavakausvaranto auttaa tässä jonkin verran. Sen arvioiminen kumman vaikutus on suurempi taitaa kyllä olla aikamoista kristallipallon hinkkaamista.
Se lienee selvää, että missään tapauksessa toteutuvat vähennykset eivät ole tuossa kokoluokassa kuin mitä hesarin artikkelissa esitetään.
Mietinkin jo juttua lukiessa, että onko nyt päästökauppa unohdettu kokonaan. Päästökauppasektorin päästöt eivät ainakaan aikaisemmin olleet sama asia kuin kansalliset päästövähennysvelvoitteet. Toisin sanoen, vaikka lopetetaan hiilen ja turpeen poltto kokonaan ja saavutetaan sillä 14 miljoonan tonnin vähennys, tämä ei vähennä kansallista päästövähennysvelvoitetta lainkaan. Koska hiili ja turve korvautuvat ainakin osittain jollain boimassalla, se biomassa ei sitten enää ole käytettävissä kansallisten vähennysvelvoitteiden hoitamiseen, vaikkapa liikennepolttoaineiksi.
Anteeksi kyynisyyteni, mutta näen hölmöläisen peitonjatkamista tässä prosessissa. Kukaan ei ole loppuun asti ajatellut, mistä syysteemin sisään saadaan korvaava, vähäpäästöinen primäärienergia. Sitä tarvitaan vielä paljon tuon jälkeekin vielä lisää.
Parannettavaa on päästöjen vähentämisessä. Meillä on noin 1 milj. Mt:n CO2 päästöt ilmastoon /vuosi, jolle ei toistaiseksi ei tehdä mitään. Kuka tietää mistä?