Siirry sisältöön

The Dark Horse galloping into Estonia

Just a few days after coming out, ”The Dark Horse – Nuclear Power and Climate Change” is now on its way to be translated for the Estonian market, according to preliminary negotiations. Publication is aimed for early 2021.

Cover of The Dark Horse – Nuclear Power and Climate Change

Estonia is among the more progressive European countries when it comes to seeing nuclear as an exciting opportunity to both decarbonize their own energy supply and to help their neighbors do the same. It is therefore essential to have easily accessible and factual information available for the public as well as the many stakeholders and policymakers.

The Dark Horse is a great way of providing this information. It is a carefully cited thorough discussion of the climate situation as well as the role that nuclear has played and could play in the future. It points out the popular myths around nuclear energy and offers mainstream studies and hard evidence in their place – and it manages to do this in an entertaining and easily readable way.

The Dark Horse – Nuclear Power and Climate Change

Our new book The Dark Horse – Nuclear Power and Climate Change is out!

Get the Kindle ebook from this link or by clicking the image below! Paperback version will be out in June 2020.

From the back cover:

Climate scientists consider climate change to be among top threats to humanity’s future. If unchecked, runaway climate change can destroy not just many of our current ecosystems, but wreak havoc in human societies as well. To prevent the worst catastrophe, greenhouse gas emissions from our energy system needs to decline to zero rapidly. We need to replace fossil fuels, which represent roughly 85 % of our energy production, with low-carbon alternatives. To manage this in a low-risk and timely manner, all tools need to be utilized to their maximum potential, including nuclear energy.

Nuclear is surrounded by colourful rhetoric, politics, fear and fearmongering, click-bait scandal-headlines and mental images of dangerous radiation and catastrophic accidents. But how much of this is warranted, and how much is based on beliefs, opinions and prejudices? How dangerous is ionizing radiation really? What happened in Chernobyl and Fukushima, and what are the best estimates on their effects on public health and the environment? And can we harness nuclear energy to play a major role in decarbonizing our energy systems rapidly and more affordably?

This book takes a serious look how the climate change mitigation is progressing, what needs to be done, and how nuclear has helped in the past, and can help us in the future. Partanen is an award-winning science writer and analyst on climate, environment, energy and society. Korhonen did his PhD in the history of technology, has written about climate and energy for years and is currently researching “Plan B”, and emergency program for climate change mitigation.

Essential reading for all climate hawks, policymakers and environmentalists.” – Kirsty Gogan, Founder, Energy for Humanity

Why Germans won’t heat their homes even with free electricity?

This is a translation/guest post by Riku Merikoski. The original can be found here (in Finnish). All mistakes due to translation are my fault. 

On Monday 10th February 2020 something historical happened. For the first time, the market price of electricity fell below zero in Finland. While -0.2 € per megawatt hour (or -0.02 cents / kWh) is not dramatically different from earlier lows of 0.1 €/MWh, going negative is a strong symptom of the sickness that ails our electricity markets. Governments have created a situation where it is not worthwhile to use low carbon electricity even if it is free from time to time.

There are several reasons for the negative prices, but the main driver is the reckless support-policy for renewable electricity in Germany and Denmark.

In 2017 the total subsidies paid for renewable electricity in Germany were around 26 billion euros, of which 8.5 billion was paid to wind producers. Most of the wind production in Germany gets high feed-in-tariffs regardless of the market price of electricity. Only turbines built in 2016 or later take even a small hit to their revenues if prices go below zero, and more than 75 % of the production capacity was built before that.

As a result, Germany and Denmark have experienced negative prices already for years, and this time they remained negative for six hours. Strong imports from Denmark and Germany during the night were among the main causes for pushing Finnish prices below zero.

Germany had around 104 TWh of wind production in 2017. Divided to that amount, the 8.5 billion euros in tariffs means a tariff of around 82 €/MWh. Just a few years ago, new wind projects got a higher tariff of around 80 €/MWh for the first five years, and a lowered tariff for the next 15 years, which is most of their practical operational lifetime. Offshore wind had even higher tariffs, which increases the average wind tariff further. You can find out more about these numbers from the Bundesnetzagentur statistics.

Average onshore tariff is around 66 €/MWh and offshore tariff average is 159 €/MWh. There has not been much new onshore wind coming online during the last two years and just 2,000 MW of offshore wind, so the averages have not changed that much since 2017. The production for this day (10th February) was estimated to be around 40,000 MWh/h on average, meaning that almost 1,000,000 MWh of wind electricity was produced during the 24 hours. This means that roughly 80 million euros of wind tariffs were paid. On top of this, solar PV and bioenergy also got paid some tariffs, but during a windy winter day those are usually smaller amounts.

So is 80 million euros a lot or not? It’s a lot. The average market price for electricity in Germany was 8 €/MWh and total demand was around 1,500,000 MWh (1.5 TWh). During daytime electricity demand is higher and so is the market price, so the total market price for the 24 hours is roughly 15 million euros. The value of the wind production of around 1,000,000 MWh was roughly 8 million euros. The sources for all these numbers are from EEX and Entso-E.

Let’s take a moment to contemplate the numbers once more:

German electricity consumers paid 80 million euros in tariffs to get 8 million euros worth of wind power to the market. The total value of all electricity consumed in that day was 15 million €.

Broken Market

It is abundantly clear that this kind of subsidies will break the electricity markets. There is simply no point to make any market-driven investments in Germany; the tariffs are simply too large compared to the market value of electricity. While this single day was a very windy one, even the annual situation is bleak, as the tariffs paid for renewable electricity are of similar cost as is the total market value of all electricity consumed in Germany in that day. The Danish have a similar situation, but of course in a much smaller scale. Due to many interconnections between countries, what happens in Germany affects pretty much all of Europe to a degree.

What is the problem, isn’t free electricity great?

The first problem with “free” electricity is that nobody will invest in such a heavily subsidised market. The politicians have chosen the “winners” and everything else is a loser. Indeed, it is likely that without further subsidies in Finland, Sweden and Norway, there might have been not much investments in domestic wind capacity because the market was already getting saturated by Germany and Denmark and there were no signals coming from the markets. This might not be a problem if “getting more renewables” is the end-goal one prefers, but I think the goal should be decreasing emissions.

And here lies the second problem. The electricity taxation system we have is incompatible with this new normal where we have even negative prices from time to time. We tax the use of electricity the same way no matter what the price or CO2-emissions content of electricity is. The tax stays the same when electricity price is -10 €/MWh and its low carbon and when the price is 100 €/MWh and its high carbon.

This makes no sense, and the German system is the climax of this kind of dysfunctional policy. Why? Because the feed-in-tariffs for renewable energy in Germany are funded with additional taxes and fees collected from households and other smaller consumers from the electricity they consume. This leads to a situation where electricity costs 300 €/MWh (30 c/kWh) for these consumers on average. Image 1 below shows how this price is formed. A bit over fifth of the total cost is the cost of the energy (Strombeschaffung). About a quarter is transfer fees (Netzentgelte), and more than half is different taxes. Only the value-added tax (Mehrwertsteuer) is in any way relative to the price of electricity. The largest tax/fee is the EEG (EEG-Umlage) that is used to pay for the tariffs of renewable electricity, and then there is the electricity-tax (Stromsteuer) and a variety of other sorts of additional fees.


Image 1. The cost components of German household electricity. Source: Fraunhofer ISE, Recent facts about photovoltaics in Germany

We can also calculate the cost of electricity use for a German household when the price of electricity in the market is 0 €/MWh. After the other taxes and fees, the total cost is around 200 €/MWh (20 c/kWh). So even “free” electricity is almost as costly in Germany as the total average cost of electricity for households is in Europe, which is around 216 €/MWh (1st half of 2019).

Decarbonization of energy is done through electrification

It is a well-known fact that we need to electrify our use of energy, or in other words, replace burning of fuels with clean electricity, if we are to decarbonize our energy systems. And here lies the final problem. Germany taxes natural gas very lightly. Natural gas costs a household in Berlin about 62 €/MWh (6.2 c/kWh), as Household Energy Price Index tells us. This deserves another deep contemplation:

Even if a German household had a heat-pump installed with a COP of 3 (meaning one kWh of electricity is used to create 3 kWh of heat), and even if the market cost of electricity was free, the German household would be economically better off burning natural gas for heating.

And this dynamic can clearly be seen from image 2 below on how German houses are heated. Half of households are heated with natural gas and a quarter with fuel oil (Heizöl). Around 14 % are heated with district heating (Fernwärme), while electricity and heat pumps have a share of less than 5 %. And this is not due to old houses being heated with oil and gas. In 2019, the most popular heating method in new houses was still natural gas, and its popularity is still growing.


Image 2. Heating sources of German houses. Source: BDEW.

It is now the year 2020, and Germany has not even started to decarbonize their building heating. What is worse, as we learned above, the German tax-policy not only does not support this decarbonization of heating, but actively discourages it. Even “free” electricity is much too expensive for Germans to use for space heating because how electricity is taxed. If Germany wants to decarbonize its heating sector, this needs to change.

A first step would be to fix electricity taxation so that “free” electricity would be much lower cost for households than it is today, as when this happens, there is usually an oversupply of wind or solar and the electricity grid is somewhat clean (although Germany’s coal-plants often keep operating as it is too expensive to ramp them down just for a couple hours). This would also create additional demand for those low-cost periods which would increase the prices a bit and fix the broken market a little bit.

So far, there is no indications that anything would be done to fix this situation. It is my prognosis that Germany will fail to decarbonize its heating sector, which will likely mean that it will also miss its wider emissions reductions goals.

Author: Riku Merikoski

Translation: Rauli Partanen

Päästövähennykset Helsingin Sanomissa

Helsingin Sanomien suuressa päästöjutussa 3. Helmikuuta 2020 oli muutamia ongelmallisia olettamia.

Päästövähennystarve, mikäli Suomi haluaa olla hiilineutraali, on karkeasti 35 miljoonaa tonnia vuoteen 2035 mennessä – riippuen siitä, miten paljon metsiin ja maaperään sekä puutuotteisiin tuolloin sitoutuu hiiltä. Tavoite on kunnianhimoinen, ja nyt mietitään keinoja joilla siihen pyritään. Näitä keinoja esiteltiin Hesarin jutussa.


Helsingin sanomien jutussa olleessa kuvassa on kuvattu päästövähennystarve hiilineutraaliin Suomeen.

”Kivihiilen mukana päästöjä siirtyy historiaan noin 7 miljoonaa tonnia. Pelkästään tällä viidennes vähennysurakasta on kuitattu.” HS 3.2.2020.

Jutussa kerrotaan, että kivihiilen kieltävä laki vähentää päästöjä 7 miljoonaa tonnia vuodessa. Mutta se, että kivihiili kielletään, ei poista energian tarvetta joka kivihiilellä on tyydytetty. Kivihiili siis korvaantuu muilla energianlähteillä.

Mikäli nämä perustuvat polttamiseen, niistä tulee myös päästöjä. Bioenergian kohdalla nämä päästöt lasketaan maankäyttösektorille. Tämä johtaa siihen, että koska maankäyttösektorin päästöt ovat mukana hiilineutraaliustavoitteissa, ei nettovähennystä tapahdu periaatteessa lainkaan – paitsi mikäli poltettu biomassa onnistutaan kaalimaan kokoon ilman hakkuiden kasvattamista. Esimerkiksi ohjaamalla selluntuotantoon menevää kuitupuuta energiapuuksi – mikä puolestaan vähentää selluntuotantoa – tai tuomalla puu muualta Suomeen poltettavaksi. Periaatteessa myös risuja ja muita hakkuutähteitä voidaan kerätä entistä tarkemmin talteen hakkuiden yhteydessä.

“Lisäksi biopolttoaineiden jakelupakkoa liikenteessä on jo päätetty nostaa vuosi vuodelta 30 prosenttiin” HS 3.2.2020

Biopolttoaineet tehdään nimensä mukaisesti biomassasta. Mikäli saatavilla ei ole muuten hukkaan meneviä jäte- tai biomassavirtoja, niin biopolttoaineisiin tullaan käyttämään joko uusia biomassavirtoja (maankäyttösektorin päästöt kasvavat) tai niitä ohjataan sinne muista käyttökohteista, jotka puolestaan joutuvat joko luopumaan tuotannostaan tai etsimään muita raaka-ainevirtoja jostain (jolloin päästöt siellä kasvavat). Eli tässäkin kohtaa biopolttoaineisiin siirtymisessä on se riski, että päästöt siirtyvät yhdeltä sektorilta (liikenne) toiselle (maankäyttö).

”Suurin yksittäinen kohde on turve. Jos turve saadaan pois energiakäytöstä, päästöistä häviää yli 7 miljoonaa tonnia. Tosin sanoen puuttuvasta 19 miljoonasta tonnista olisi hoideltu jo lähes 40 prosenttia.” HS 3.2.2020

Tätä lausahdusta koskee sama ongelma kuin kivihiiltäkin yllä. Turve joudutaan korvaamaan muilla energialähteillä. Todennäköisesti, etenkin nopean kiellon tapahtuessa, tämä tulee olemaan enimmäkseen puuta. Puun päästöt lasketaan maankäyttösektorille, joten päästö siirtyy jälleen kerran yhdestä paikasta kirjanpidossa toiseen paikkaan. Toisin sanoen, tuo 7 miljoonaa tonnia päästövähennyksiä ei tule tapahtumaan, ellei turvetta korvata täysin polttoon perustumattomilla energiamuodoilla tai puulla, joka ei tule lisääntyneistä hakkuista.

Jutussa mainitut yli 15 miljoonan tonnin ”toteutuvat päästövähennykset” eivät siis ole millään tavalla vielä toteutumassa – ne ovat ennemminkin siirtymässä yhdestä sarakkeesta kirjanpidon toiseen sarakkeeseen. Se, paljonko niiden osalta päästöt vähenevät, riippuu täysin siitä, millä ne korvataan.

Maankäyttösektorille tuntuvat kaikki haluavan siirtää päästönsä, niin energiantuotanto kuin liikennekin, mutta jos mitataan Suomen nettopäästöjä ja hiilineutraaliutta, niin maankäyttösektori on niissä mukana. Tässä yhteydessä kakkua ei voi sekä saada että syödä.

Energialähteen tai polttoaineen kieltäminen ei tarkoita sitä, että kyseisellä polttoaineella tuotettu energiakulutus maagisesti poistuu, vaan se pitää korvata jollakin muulla. Millä se korvataan riippuu siitä mitä on saatavilla sekä paikallisista olosuhteista. Esimerkiksi kivihiilikielto lisää tarvetta maakaasun, turpeen ja bioenergian polttamiseen – jotka kaikki aiheuttavat päästöjä.

Toisaalta pienillä kaukolämpöä tuottavilla ydinreaktoreilla, syvällä tai keskisyvällä maalämmöllä tai sopivia hukkalämmönlähteitä hyödyntävillä lämpöpumpuilla kivihiiltä ja turvetta voidaan korvata Suomen päästökirjanpidon kannalta aidosti päästöttömästi.

Ps. Energiasektorin päästövähennyksiä ohjaa Euroopassa päästökauppa, joka antaa päästöille sekä katon, että lattian. Turve ja kivihiili kuuluvat päästökaupan piiriin, mutta bioenergia lasketaan siellä päästöneutraaliksi (koska se on kirjanpidossa maankäyttösektorilla). Päästökaupan piirissä tapahtuvat kansallisiin lakeihin perustuvat toimenpiteet eivät itsessään vähennä päästöjä Euroopan tasolla.

Pps. Mikäli olen mielestäsi väärässä, kerro ihmeessä. Kirjoitin jutun varsin nopeasti, joten virheitä voi hyvinkin olla.


Olen mukana erittäin jännittävässä Nesslingin säätiön rahoittamassa ilmasto-video-projektissa, jonka eka jakso julkaistiin juuri. Aiheena Ruoka ja sen päästöt.


Ilmastotuubin ensimmäinen jakso on nyt täällä! Aiheena on ruoantuotannon ilmastovaikutukset ja tubettajina ensimmäisessä jaksossa ovat Arttu Lindeman ja Jaakko Parkkali.

Haluatko oppia lisää? Lyhyen ja tiivin materiaalin ruuantuotannon ympäristövaikutuksista sekä opetuskäyttöön soveltuvat diat löydät täältä. Taustamateriaalia voi vapaasti käyttää opetuksessa tai vain itsensä sivistämisessä. Mukana on myös tehtäviä!

View original post

Brexshit, anyone?

brexitmemeIn 2015, the people of UK voted to leave EU. Fine, one gotta respect the people’s opinion if one has asked for it. Not sure if calling for that vote was the best or smartest move in global, or even UK political history, but it happened, and during the campaign months the people of UK were promised many good things if they leave the EU.

Now, over 3 years later, it seems that almost none of those good things are happening. Instead, a lot of shit seems ready to enter the fan as there seems to be no way that the British politicians will accept the deal that EU is willing to give them. If no deal is done soon, there will be a “Hard Brexit”, or “Brexshit” as I call it.

I think it is high time that the people of UK are called to vote if they want Brexshit to happen. I mean, they voted for Brexit, but clearly that is not possible, nothing nearly what they were promised is going to happen. Instead, they are looking at Brexshit, which is something completely different. Having the people vote for one thing and giving them something else is not proper, now is it?

It is a bit like if I was asked to move to Sweden if I would also get a nice house in Stockholm, a free Tesla to use, health care for the whole family, a good job for me and my wife and a million Kronor per year on my bank account on top of my salary (that’s about 100,000 euros. Not much, I know, but I’m being reasonable with my analogue here). I love living in Finland, but I might be persuaded to vote yes on that personal Fixit, and so might the family (kids would not be asked as they are underage – although they would be the ones to take the actual hit, but there is politics for you).

Now, as I would start to pack my bags, say goodbyes and sell my house in Finland, those conditions would start to evaporate one after the other. Suddenly, I would not get a house in Stockholm, but a single-room apartment for the whole family of 5 at the outskirts of Malmö (for example), for which I would have to pay for. We would not get the jobs, nor the money promised (but surely, I would be free to apply for any job that I would want!) My Tesla would become a 1992 Toyota Camry that I would have to pay for myself, and I would have to go through years of bureaucracy to get my family health care in order. My Fixit would be turned into Fixshit.

Somewhere along the line, I think that I would like to have another go, another family vote, on the decision to move so Sweden or not. The deal would have clearly changed, so I would like to reserve the right to change my mind about it as well. I did not vote to “move to Sweden no matter what shit it causes.”

And neither did the people of UK.

Ps. I love Sweden. It’s the second-best country in the world. After Finland.

COP24 – Poland – You are the Champions

Wednesday, my last day at COP this year. We had a busy day with lot of prepping to do, so we started out early.

Originally, there was a plan to give out Climate Champion of the Day award on every day of the COP, in a more positive response to the “Fossil of the Day” -award that Climate Action Networks has been giving for years and years. But having such a booking in some public area for each day had proven to be impossible. So plan B (or maybe it was even plan C) was to book a meeting room for one session and announce all the nine champions of the day in one session.

As it turned out, even getting a meeting room for one hour was tricky. And that is why we were there early in the morning, asking if our application for a room had passed. It had not. But we were given an option: get one room from 6 PM to 7 PM or wait for some magic to happen to get an earlier booking (and be announced about it half an hour earlier, leaving no time for preparation). After 30 seconds of deliberation, we took the evening.

Big Al, big show

But first, we went to see Al Gore give his presentation. The room was packed with hundreds, if not thousands of people, listening Al give them his best. And I have to admit that it was good. Nice looking, good quality slides came and went at high speed on the enormous screens while Al delivered his comments and insights. A perfect presentation for that crowd, with lots of examples how Solar PV or wind energy was growing in places around the world.


Mr. Al Gore, delighting the crowd with a nugget of information that the Kentucky coal Mining Museum had installed solar panels on its roof.

But very little talk of emissions. The disturbing thing for me was that from listening to him, one could get the image that shitloads of stuff was happening, and hence we need not worry. But still, as annual emissions keep on rising, it is pretty clear that shitloads is nowhere nearly enough. And to give Al some props, he said it himself; despite all this progress, we are nowhere near the speed of decarbonization that we need.

Even nuclear was mentioned, somewhere in the lines of “Nuclear has also been growing, but we can talk about that another time”. It made me want to laugh and cry at the same time. Our second largest clean energy source, and the only one that has so far proven to be fast and scaleable, got 3 seconds from Al. There is still a lot to do to normalize nuclear energy in society and public discussion. If we are to stop climate change, we need to get as excited about nuclear as we are on wind and solar and batteries and all the rest.

More Melty the Bears!

In the afternoon we also had another 30 minute session with Melty the Bears at the hallway. It was again a huge success, with dozens of people taking pictures of and with our three Meltys. Such a nice way to bring positivity to the climate fight, with inclusive, rather than exclusive, toolbox of solutions.


Not one, not two, but three Meltys!

Climate Champions Award

After the show with Al, and our polar bear photo-shoot, we got a couple hours of time before the Climate Champions award, so I did what anyone would have done at that point: I took a quick nap.


The stage is set. **Drumroll**

Given that our session was rather late in the evening, and in the farthest end of the conference area, almost no people showed up for our award. This was to be expected, as we had had very little time to advertise for it. But we did it, and no doubt there will be some sort of video of it out later. The Nordic countries of Sweden, Norway and Finland got their award as well for having largely decarbonized electricity systems and other progressive policies in place (and in Finland for extending Olkiluoto 1&2 lifetimes, building new nuclear and having a ban for coal energy use by 2029). Personally, I did not fully agree with all the reasons for all the champions, but that is just me; never happy about it, always finding something to complain about 🙂 (Actually, it’s not me, it’s them: they should stop making bad calls and counterproductive policies. I stop complaining as soon as that happens).

Book signing of Polish Climate Gamble

Right after the event, we rushed to a local micro-brewery/bar, where we had reserved the downstairs room of the bar for a book-signing event to celebrate the release of the Polish version of Climate Gamble. Good beer, good food, good people and friends, both old and new, all on a mission to save our climate, with a lot of laughter and love. And nuclear energy as part of the solution.

What better way to wrap up the day and the COP?

Epilogue – Distributed energy production poverty at display

Adam, an amazing local activist, my gracious host and designated driver (thank you so much once more), took me to the airport in the next morning. During the week, we had had many good conversations of the Polish energy situation and policies. One consistent theme was this:

What would happen to Polish energy prices, competitiveness and people’s living standards if (and when) the prices of emissions rights would increase in the European Emissions Trading System (ETS)? The German utilities have bought a couple years’ worth of cheap emissions rights in advance, but the polish utilities maybe didn’t have the capital to do that, so they are already feeling the sharp increase in emissions prices (from 7 euros / ton to 20 euros / ton in the last year) and have been forced to increase electricity prices as a result. This hits the poor first and worst, as they have limited amount of disposable income to start with.


Distributed energy meets energy poverty: ”For the love of God, don’t burn trash!”

Energy poverty will get real, and it might do so faster than we would like to think. Polish industrial competitiveness will suffer, leading to less jobs and less disposable income in the economy, leading to less jobs also in the services sector. And what do people do when they don’t have money to heat their house with electricity? They burn coal and even trash in their home-stoves (also in the cities, where the air is already smelly and hard to breath due to coal plants and old diesel cars).

And on the way to the airport, we saw a vivid example what that looks like. ”For the love of God, don’t burn trash!”

Thanks for reading. I’m headed back home now. Can’t wait to get to my family and put the sauna on…

Ps. The event of nuclear supporters being thrown out from the climate march that I told you about in my Day-0 report has gathered a lot of press here in Poland, with majority of the people seeing it as wrong. The discussion has started. We need to keep it going. We need to keep it focused on facts.

COP24 – Day 3 – Winter is coming for the headless chicken

Winter finally came to Poland, with snow falling. We had a bit slower morning, writing up journals and preparing stuff, and we got to the venue a bit before noon.

day4-3There were not much in the way of activities, so I will write a bit about this pretty interesting company and product they had on display, called carbon fibre stone. Basically, it is a mixture of carbon (made from lignin – something that we have been trying to find good uses for in Finland as well), made into a fibre and mixed with stone, like granite.

So it can be carbon negative (if made with clean energy, obviously), it is very, very hard and durable so you can use it for building and reinforcing buildings. You can make walls that are stronger, lighter and thinner than concrete. You can reinforce constructs like dams. They had a bar of it on display and it felt pretty amazing. Of course it takes energy to make, such as high temperatures and electricity, but it was, for my cynical view, one of the more exciting innovations that could decarbonize concrete and steel manufacturing by replacing them with a carbon negative material. I did not see any Finnish companies in the list of participants in the projects, but I think we need to get a few out there. This sounded like a very potential game-changer.

I also met briefly with Greta, the now-famous 15-year old Swedish school girl who is on school-strike, after she was interviewed by Amy Goodman on Democracy Now -TV show. Gave her a copy of Climate Gamble. Also gave Amy a copy of Climate Gamble, just in case. You miss a hundred percent of the shots you don’t take, as the saying goes :).

Amy Goodman, shooting Democracy Now. We didn’t get to the show. Yet. 

World Climate Summit

In the afternoon we went to World Climate Summit, a side-event for investors and business people. They had free food and beverages on offer, so that was part of our motivation, but the session we attended was one of the more sober ones I’ve been to in a while. It seems these financing people have a tendency to do a lot less hand-waving-as-a-solution than many of the environmental-policy or renewable energy advocate/researcher -types I’ve seen. Granted, they are still mostly proposing hand-waving as a solution and seem to have a chronic problem in saying the N-word, preferring to stick to the renewables-gospel. But here is the thing:

Not all renewable energy is clean. And not all clean energy is “renewable”.

Still, there were some good points. How do we increase the ambition of our targets and make sure we get to them (in accordance to Paris agreement), while we have not been reaching even our current meager goals? Goals are meaningless unless we have means and projects up and running to reach them. How can developing nations fund NDC-projects (nationally determined contributions) if they barely have funding for key-stuff in their budgets to keep their country and economy from collapsing? All the while applying for funding from international organizations is a slow, work-intensive and unsure process.

And then we have a lot of countries that have economic goals and projects that are not compatible with their NDC’s. The ministry of environment says one thing, and the ministry of transport and economics (ie. the ministries with all the government money) say something else. There is a discontinuity, which in turn creates uncertainty for the private sector that has all the rest of the money. What are the aims? Policies that will be set to achieve them? Will they stay put or change? What will the level of support and business opportunities be and how will they manifest?

The whole thing (the situation they were describing) reminded me of headless, one-legged chicken running around aimlessly, trying to find the hidden grain that kept on changing location. We clearly need to know what we need to do. Right now, we don’t even know how we might find that out. A few people might, but the rest of us don’t know whom they should listen to.

Ps. In Poland, there is now one good option people might listen to. A new evidence-based environmental organization has recently been founded. You can learn more at their Facebook page here!

COP24 – Poland – First day at conference

On Monday I finally got to the COP24-site, with thousands of others. It turned out to be a productive day with a lot of good discussions with people about the inclusion of nuclear energy into our climate effort, handing out Climate Gambles in English and Polish as well as Thies’s excellent Climate Zero Hour -books.

It turns out that it is very hard to get a permission to do a small public event inside the COP. Well, at least if your event includes factual and positive information about nuclear. But we finally got one. So on went Melty the Bear -costumes while we hosted what became a photo-shoot / nuclear discussion with people going by. We had pictures taken by dozens of people during our half-hour slot, from regular students to country ministers.


Melty the Bears doing photoshoots. She rocks. 

The side-event held by the US drew a lot of people. So much, that we failed to get in, although they said that we could go in when the protesters have done their thing and leave. And yeah, there was chants like “Keep it in the ground” heard even in the next room, which joined in.

Slightly afterwards, the protesters rallied with their signs nearby. By this time, the “Don’t nuke the climate” people sneaked in with their banner as well, although they were not part of the protesting group, essentially trying to brand the whole thing as anti-nuclear. At this point my good friend Eric started to pull out his “Melty the bear” costume, muttering “Oh hell no, we can’t let this happen.”

Noticing the costume coming out from the bag, one of the protest organizers asked what it was. Eric explained it is an inflatable polar bear for nuclear power -costume. The organizer’s eyes widened, and he said we are not having any banners or such. At this point, Eric pointed out that there is a big-ass anti-nuclear sign right there, even though nuclear is our second largest source of low-carbon energy and the IPCC says we need shitloads of nuclear. The organizers eyes widened even further as he noticed this, and he said that yeah, we need to take that down as well. And they did.

(we will have some interesting video footage coming up on this, stay tuned)

Fossil of the day-award

Every night at 6 PM, Climate Action Network (CAN) gives out the Fossil of the Day -award, so we went to check out the proceedings, and it left me somewhat perplexed. This day, the award went to Austria, which was definitely the right place in that the Austria is one of the most anti-nuclear countries that very much likes to impose their ideology to other European nations as well. As you can guess, this was not the reason for the award though (Climate Action Network is the same people that warned about us in their newsletter as I wrote in my previous journal).


Fossil of the Day award drew a big crowd and they made a good show of it. If only they put climate first instead of being anti-nuclear first. 

Austria got it for their leadership in instrumenting capacity markets/payments for coal, natural gas and nuclear plants to help keep them online (as far as I understood it). That is what they said. There are a few problems with this. First, I am pretty sure that nuclear has received very little money from this, and that they mentioned it just to make it “part of the evil energy source group” as coal and gas. At least I have not heard of any nuclear plant being paid capacity payments, as they are pretty much run at full power all the time anyway. Second, I don’t think Austria would agree, let alone push for, any policy measure that would see a cent of public money going to nuclear.

And finally, as a clean energy source able to back up intermittent renewables, nuclear (if anything) actually should receive capacity payments, as the capacity is required due to the increase of intermittent energy production such as win ad solar – and nuclear together with hydro, is the only way to manage that with very low GHG emissions.

And herein lies the slight hypocrisy of the award. These people (CAN) demand ever more intermittent renewable energy such as wind and solar. Yet we need also keep the grid operational, and that means we will need to have something in reserve for when the sun and wind go down or there is not enough of them. Which is often. So now we have capacity markets for fossil plants so that they can stay on stand-by and still cover their fixed operation and maintenance costs. Essentially (in simplified explanation), this is what has happened:

  • We first pay feed-in-tariffs and other subsidies to add intermittent renewable energy.
  • This means that the load factors of other power plants go down, as on windy and sunny days, their production is not needed. Yet they have a certain level of costs they need to cover to stay open. Many plants face closures, endangering grid stability.
  • So next, we need to pay again to keep these plants open, as they are needed in order to keep the grid stable and the lights one, fridges running, houses warm and factories running.

While I am not in any way against renewable energy, they should, by this point, be able to operate on their own, without subsidies, and cover their own costs, which are now being paid by everyone else. This is only fair, and obviously this needs to apply to fossil fuels as well (nuclear covers its costs quite well already as I wrote in my previous piece). They are externalizing their costs (air pollution, GHG emissions) to the rest of us every day at massive scale, and this is the main reason they are so competitive against clean energy.  In essence, fossil fuels are not competitive, they just rigged the game so the market thinks they are.

COP24 – Poland – Day 1 – The Long Shadow of History

day2-3My second day here was Sunday, and we hooked up with the Generation Atomic crew for a trip to Auschwitz-Birkenau. Oh man. What a reminder of the utterly horrific capabilities of mankind. When we really put our minds to it, we seem to be extraordinarily capable of hurting and destroying each other in imaginatively horrific ways.






A sign at the museum, detailing some of the atrocities.

It is one thing to look at the numbers in the info-board. It is another thing to look at the endless rows of pictures of people who were tortured and murdered there. I wanted to take some pictures, but I at the same time I could not. I noticed that I can’t take the risk of having a reminder. I noticed thinking that I want to forget those images and pictures and those dates on when they arrived and when they died. A whole hallway full of them, one after the other after the other. Men. Women. Children. The same age as mine. I want to forget those faces I saw, belonging to real people, and at the same time I do not. I should not. We should not.


In the background is Birkenau, an industrial-scale human destruction camp. On the foreground is the fence surrounding it. 

The anti-nuclear people get back to it again

While back at our Airbnb in the evening, I got a hold of a leaflet produced and spread by Climate Action Network, the same group also giving out the “Fossil of the Day” -awards. Given that they apparently do give a fuck about climate, it would have been extremely nice if they had bothered with some fact checking instead of the usual misleading and dishonest anti-nuclear rhetoric and half-truths. This small article, pictured below, is surprisingly full of those.


Picture of the newsletter doing the rounds here.

Let’s get a few of their claims sorted before I go to bed. Usually there are three levels to check in these claims. First, are they factually correct and current as per mainstream understanding of the science. Second, is the argument logically coherent. Third, what happens when you compare the claim with the same standards and level of rigor to other options.

Humanity is extractive

Is nuclear industry “extractive” like they claim? Of course, as are all other industries. The main point to take home here is that it is actually much less material-intensive (read: extractive) than practically any other energy source we use, including wind and solar. So, by saying that nuclear industry is “extractive”, these people are also saying that all the renewables are many times as extractive. The problem is, these comparisons are never done – they seem content in pointing out that nuclear has this or that effect on the environment, but fail to mention that so does everything else, often at much bigger scale. This is not information, it is plain propaganda that is meant to mislead.

Of the uranium supply, around half is today produced by in-situ leeching, which basically requires no mining operations at all. The rest come from more traditional mines, both from dedicated uranium mines and as by-products from other mines. A while ago I wrote a more detailed piece on mining which you can read here.

The Report to end all Reports

Then there is this report that is coming out, supposedly disproving what the “nuclear lobbyists” have claimed as the climate impact of nuclear energy. Well, first of all, I’ve been around a bit, and pretty much the only thing that I have ever seen any nuclear lobbyist claim is the same thing that the science, led by the IPCC, has been saying for years, as resulting from their thorough literature review in their Fifth Assessment Report (2014). It says: nuclear is very low carbon, comparable to wind (without backup).

So supposedly this report that is coming out single-handedly disproves all the previous research done on the subject. That is a tall claim and we shall see what evidence they have to back it up – it is pretty clear that none of the actual physics of the matter have changed, although the energy inputs of uranium enrichment, for example, have fallen since AR5 (as we moved fully to centrifugal enrichment, which is around 50 times more efficient than the previous technology).

Fear, uncertainty, doubt – but no information

What bothers me is that these writings are always full of adjectives, but almost never have any actual substance, numbers or mainstream scientific references (yes, you can always find fringe-studies to prove just about everything if you try hard enough).

They claim that public money is being used to subsidise nuclear energy, which is probably a true statement as such; everything we do gets some kind of support. What they again fail to note is that nuclear receives quite little of this public support per energy produced, compared to pretty much every other energy source. As I said, these never do any comparing, but only point out what nuclear has or does.

They even manage to accuse IAEA of many things, for which they provide no evidence, which is, in my view, both outrageous and extremely arrogant.

Ps. You can read more about energy subsidies from Kitson, L., Wooders, P., Moerenhout, T. (2011) Subsidies and External Costs in Electric Power Generation: A comparative review of estimates. International Institute for Sustainable Development (IISD)/Global Subsidies Initiative. Winnipeg.

COP24 – Poland – Day 0

The Polish edition of Climate Gamble joins the family, adding the total number of translations to six!

It is that time of the year again. The time of climate negotiations.

One would like to imagine that it is a rewarding and positive thing to advocate for clean power and to try to save the future generations from climate catastrophe. I mean, I just got into Poland for the climate negotiations, to do just that, and it’s not the first time I’m attending these big-time conferences. So great, right? Travel to places, see the world and all that.

Well, let’s see. I used my own money to buy the tickets, the accommodation, I’m using my own time and money to be here, and not being able to make any money while I’m here. I’m also paying the translation of Climate Gamble Polish edition from my own (family’s, really, we are communists in that way that we have shared money) pocket so that I can come here to give them away to people, for free. I can tell you it is not a good business to be in.

But at least it is a rewarding thing in itself, right? Have interesting and fruitful debates with smart people on energy and climate policy, and plan how we can save our planet for future generations! Surely something you would gladly pay a month’s salary and abandon your family for a week just to experience! (I hope the kids’ fever is down though…)

If only we could power those pretty lights with something other than coal…

We need shitloads of nuclear for climate

Well, the other people who arrived here earlier were attending this big climate march on Saturday (when I was still traveling). Obviously, they were among the few people there in open support of nuclear to be included in our toolbox to fight climate, given that it has been our most efficient, fast and cost-effective way to decarbonize energy systems – which is something we really need to do really fast. The IPCC (2018) agrees, having as much as six times our current nuclear capacity by 2050, and so does any relevant real-world case of decarbonizing energy systems (Sweden, France, Switzerland, Belgium, Ontario etc).

Enter the anti-nuclear people

So, it was no surprise that some people disagreed. This time, the way they did this was extra-disturbing for me (and I only heard it from the people who attended, not experiencing it myself). First, they come and say we need to leave because us being there is anti-democratic. Ummm… Wait, what, how is us being there anti-democratic? We never found out.

And that is not all. Then you have a lady physically pushing herself on to some of our people, hard, and then claiming these people were touching her against her will. Yes, you read that right. In the end, the organizers of the march asked the police to kick us out. Why? Well, after inviting everyone to attend and come there with signs telling what is in their hearts (obviously our signs had atoms and renewables…), to bring drums and make noise, we were kicked out for being too noisy. Or something.

Meanwhile other people physically assaulted Eric in order to silence him while he was singing. And not for the first time, the same happened last year in Bonn, COP23. Very, ahem, democratic move there.

Is this really the level at which anti-nuclear people want to operate? This kind of behaviour is totally unacceptable in any remotely democratic country, and even less so in an open march and a demonstration for climate! Intimidation, baseless accusations and physical violence. Really? For climate?

Rokotevastaisuudesta ja siitä keskustelemisesta

Hesarissa julkaistiin lasten rokotuksia käsittelevä mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja oli sitä mieltä että heillä on täysi oikeus jättää lapsensa rokottamatta, eikä muiden ihmisten tai yhteiskunnan pitäisi siihen puuttua tai rokottamiseen kannustaa. Keskustelu aiheesta on sinällään hyvä asia, sillä vain yhden totuuden sallimisessa ollaan aina vaarallisilla vesillä. Ei tiedekään toimi niin – asiat ovat faktoja kunnes toisin todistetaan, ja tälle toisin todistamiselle pitää varata ainakin hieman tilaa vaikka kyse olisi varmoinakin pidetyistä asioista.

Tosiaalta, jos julkaistaan tämäntyylisiä mielipidekirjoituksia niin niihin olisi kenties asiallista pyytää ja julkaista vastine viereen – keskusteluahan tuo kirjoittajakin tuolla penää. Tässä mielessä Hesarin toiminta oli asiatonta klikinmetsästystä.

Haluan kuitenkin nostaa kirjoituksen esille ja tarjota tuon ”vastineen” kirjottajan argumenteille (myönnän: en ole ollenkaan asiantuntija näissä asioissa, koetan lähestyä asiaa logiikan ja asiasta hieman lukemalla oppimani kautta – joten voin olla väärässäkin!). Kirjoittaja penää siis keskustelua ja faktoja rokottamisesta, joten saamansa pitää:

Puhutaan siitä että rokottamattomat lapset ovat usein terveitä.

Puhutaan vaan. Tämä johtuu käsittääkseni paljolti siitä, että laumasuoja (muut rokotetut lapset) suojaavat heitä, sillä taudeilla on vähemmän reittejä päästä populaatioon käsiksi. Lisäksi rokottamattomat lapset ovat terveitä siksi, että monet taudit on onnistuttu pitkälti hävittämään rokotusten ansiosta. Paitsi että nyt, kun osa ihmisistä on päättänyt jättää lapsiaan rokottamatta, ne ovat tulossa takaisin.

Puhutaan siitä, kuinka rokote ei välttämättä suojaa taudilta.

Puhutaan vaan. Mikään suoja ei tietenkään ole 100 % varma, mutta kyse on todennäköisyyksistä ja sitä kautta tilastoista ja jälleen kerran laumasuojasta. Keskimäärin rokote suojaa taudeilta varsin hyvin ja ainakin voi lieventää oireita jos tauti tarttuukin. Pieni osa populaatiosta on sellaisia, että heitä ei jostain syystä voida rokottaa. Muiden velvollisuus on tarjota näille yksilöille mahdollisimman vahva laumasuoja, tai näin sen ainakin itse solidaarisuuden ja yhteiskunnan näkökulmasta näen.

Entä millainen on lääkefirmojen lobbausvoima?

Varmaankin melko suuri. Ja sen vuoksi niiden toimintaa pitää valvoa tarkkaan (ja valvotaankin). Mitä sitten? Onko niin että meidän täytyy yhteiskuntana hyväksyä ainoastaan pienten yritysten kehittämiä ratkaisuita? Ja päteekö tämä nyt ihan varmasti myös rokotusten ulkopuolella? Jättääkö kirjoittaja ylipäätään lääketeollisuuden (ja siten pitkälti koko terveydenhoitosektorin) palvelut kaikki käyttämättä sillä perusteella, että ne ovat peräisin lääkefirmoilta, joilla on lobbausvoimaa?

Onko niin, että rokote­kriittiset lääkärit eivät lääkärinluvan menettämisen pelossa uskalla sanoa mielipidettään?

No, en tiedä, voi jopa olla, ja oikeastaan hyvä niin, koska jos lääkärit sooloilevat selkeää lääketieteellistä tutkimuskonsensusta vastaan, he eivät ole lääkäreitä, vaan puoskareita. Lääkäreillä on toki jonkin verran joustoa siinä, millaisia hoitoja he suosittelevat potilailleen, ja erilaisia hyvä hoito -suosituksia myös käytetään. Mutta jos lääkäri on selkeästi eri mieltä lääketieteen vahvimpiin lukeutuvien konsensuksien kanssa: rokotteilla on paljon suurempi hyöty kokonaisuuden kannalta kuin mitä riskejä niihin liittyy, niin silloin hänen ammattitaitonsa ja -etiikkansa on minusta syytäkin kyseenalaistaa (tietenkin poislukien ne lapset, joilla jokin oikeasti estää rokotuksen turvallisen ottamisen). On tietenkin toinen asia tehdä aiheesta tutkimusta ja julkaista tieteellisiä artikkeleita niiden pohjalta, ja kenties muuttaa konsensusta sitä kautta.

Sen sijaan, että painamme paniikkinappulaa heti, kun yksi lapsi sairastuu tuhkarokkoon, voisimme keskittyä parantamaan terveyspalveluita, jotta kansalaiset pysyvät terveinä ja saavat apua ja tukea, kun sairastuvat.

No tätähän tässä yritetään nimenomaan tehdä! Rokotukset ovat erittäin kustannustehokas tapa parantaa terveyspalveluita! Jos tämä tehdään kalliimmilla tavoilla, jää rahaa ja voimavaroja vähemmän terveydenhoitoon tai johonkin muuhun julkiseen palveluun. Parannetaan ihmeessä terveyspalveluita, mutta jos haluamme paremmat terveyspalvelut suhteessa samoilla resursseilla, meidän pitää lisätä mahdollisimman kustannustehokkaiden hoitotapojen ja ennaltaehkäisyn käyttöä, ei suinkaan vähentää niitä! Tätä kautta resursseja jää avun tarjoamiseen sen varalle, kun sairastutaan.

Kun vanhemmat ovat neuvolassa asiasta keskusteltuaan päättäneet olla rokottamatta, koska uskovat rokotuksesta voivan olla lapselle enemmän haittaa kuin rokottamatta jättämisestä, sitä tulee kunnioittaa. Vanhemmilla on oikeus päättää asiasta eikä heitä voi kiristää ­rokottamaan lapsiaan uhkailemalla sosiaalietuuksien tai julkisten palveluiden menettämisellä. Liikumme vaarallisilla vesillä, kun puheena on tällaisen perusoikeuden polkeminen.

Vanhemmilla on tietyissä asioissa tosiaan oikeus vaarantaa lapsensa terveys. Tosin olemme sopineet, että yhteiskunnalla on myös oikeus puuttua tähän, ja johonkin pisteeseen asti olettaa, että kansalaiset pelaavat niin sanotusti mukana ja yhteisten sääntöjen mukaan, eivätkä hankaloita muiden ja yhteiskunnan toimintaa kohtuuttomasti. Tai jos näin tekevät, maksavat toimintansa kulut itse eivätkä oleta, että muut rientävät hätiin.

Jos siis vanhemmat haluavat oikeutensa nostaa lapsilisiä ja nauttia yhteiskunnan (siis muiden kansalaisten) tarjoamista etuuksista ja palveluista, niin yhteiskunnalla (muilla ihmisillä) on minusta oikeus olettaa, että vanhemmat vastavuoroisesti kantavat oman vastuunsa ja osallistuvat yhteiskunnan hyväksi näkemiin ohjelmiin, kuten neuvolassa käynti, jälkitarkastukset ja vaarallisia tauteja vastaan rokottaminen, puhumattakaan siitä että lapsi laitetaan autossa turvavöihin (vaikka on täysin mahdollista että jossakin onnettomuustilanteessa kävisikin paremmin jos vöitä ei olisi ollut). Nämä kun osaltaan pitävät yllä kansanterveyttä kustannustehokkaasti ja siten takaavat sen, että jatkossakin meillä on työkykyisiä ihmisiä maksamassa mahdollisimman kustannustehokkaita terveyspalveluita.

Haluan tukea lapseni terveyttä ja vahvistaa hänen oman kehonsa toiminta- ja vastustuskykyä enkä pumpata siihen vierasaineita.

Tässä oikeastaan käy ilmi, että koko rokottamisen ideaa ei ole ymmärretty. Ne vierasaineet tulevat sinne kehoon kyllä lopulta ihan ilman pumppaamattakin: sitä kutsutaan sairastumiseksi. Lapsen vastustuskykyä parannetaan rokotuksien ”vierasaineilla” kontrolloidusti, ennen kuin kehoon pääsee se kontrolloimaton tekijä, joka kyllä voi parantaa lapsen vastustuskykyä, tai sitten se voi tappaa lapsen tai vammauttaa hänet pysyvästi. Kuolleet lapset eivät mielipiteitä paljon kirjoittele, siksi saamme yleensä kuulla lähinnä näitä ”ihan hyvin meilläkin meni”-tarinoita.


Ilmastokriisi ja Ydinvoima – Vastine Aamulehden mielipidekirjoitukseen

Vihreiden Tampereen valtuutettu Juhana Suoniemi kirjoitti äskettäin Aamulehden mielipidepalstalla otsikolla, ”Ydinvoima ei ratkaise ilmastokriisiä.”

Hänen käyttämänsä argumentit ovat kiertäneet ydinvoiman vastustajien keskuudessa jo kenties vuosikymmeniä, ja käymme ne läpi lyhyesti teoksessamme Uhkapeli ilmastolla sekä seikkaperäisesti teoksessamme Musta Hevonen – Ydinvoima ja Ilmastonmuutos.

Mutta käydään ne nyt vielä pikaisesti läpi tässä. Oletan vastineissani tämän: ilmastokriisi halutaan todella ratkaista.

”Ydinvoimaprojektit tuppaavat kestämään kauan.”

Niin tuppaavat, koska ne ovat isoja projekteja. Tehoonsa nähden ne ovat kuitenkin verrattoman nopea tapa lisätä vähäpäästöistä energian tuotantoa (kts kuva alla). Ja jos ne kestävät kauan rakentaa täällä Suomessa ja länsimaissa, niin kenties meidän olisi hyvä selvittää miksi, ja poistaa näitä viivästyksiä. Niille kun on syynsä.

Paras puhtaan energian lisäysnopeus 15 vuoden aikana. Lähde BP 2018.

”Ydinvoimalla tuotetaan noin kymmenen prosenttia maailman sähköstä ja sähkö on vain osa (toim. Huom: se on noin viidennes) maailman energiankulutuksesta”.

Niin. No tässähän se ongelma juuri on. 85 % maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla. Auringolla ja tuulella tuotetaan yhteensä hieman ydinvoimaa vähemmän. Jos ilmasto-ongelma halutaan ratkaista, niin näitä tarvitaan lisää. Eihän kai kukaan vastusta aurinkoa tai tuulivoimaa sillä syyllä, että niillä tuotetaan vain pieni osa sähköstä?

”Geologian tutkimuskeskuksen mukaan tunnetut uraanivarannot riittävät nykyiselle kapasiteetille noin sadaksi vuodeksi”

Jep. Ja kuparivarannot riittävät pariksi vuosikymmeneksi, ja sama oli tilanne jo sata vuotta sitten (noin karkeasti kuvailtuna). Silti kuparia edelleen tuotetaan, enemmän kuin koskaan. Myös lähes kaikki uusiutuvien energialähteiden vaatimat erikoisemmat mineraalit loppuvat kesken kauan ennen kuin niillä saadaan kovin merkittävää lommoa aikaan globaaliin energiamixiin. Paitsi että ehkä eivät lopu. Tuo Geologisen tutkimuskeskuksen lausunto kuvaa tilannetta nyt: Nykyiset tunnetut (siis jo löydetyt) varat, jotka ovat tuotettavissa nykyisillä teknologioilla ja -hinnoilla. Kun niukkuutta tulee kysynnän kasvaessa, hinta nousee ja etsinnät käynnistetään (tähän mennessä aina kun uraania on etsitty, sitä on myös löytynyt), toimintoja tehostetaan, vaihtoehtoisia lähteitä aletaan hyödyntää ja niin edelleen. Tuo sadan vuoden riittävyys on itse asiassa mineraaleille poikkeuksellisen pitkä aika. Viimeinen pysäkki on valtameret, joissa uraania riittää ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta käytännössä rajoituksetta. Lue lisää artikkelistani aiheeseen liittyen. Ydinvoimasta on nopeaksi ja mittaluokaltaan riittäväksi osaratkaisuksi ilmastonmuutoksen hillintään, ja sen yksi vahvuus on nimenomaan sen vähäinen luonnovarojen käyttö (kts kuva alla, jossa uraani ei puutteelisen resoluution vuoksi edes näy).

”Jos ydinvoima olisi edullista, sitä olisi rakenteilla maailmalla enemmän.”

Niin varmaan olisi. Ydinvoiman vastustus on kuitenkin ajanut ydinvoiman poliittisesti ongelmalliseksi, joten monissa paikoissa se on joko suoraan kiellettyä tai poliittisesti mahdoton ajatus. Ajattele miten järjetön tilanne! Tehokkain ja nopein keino ilmastonmuutoksen hillintään mitä tiedämme, on lailla kielletty tai ihan mahdoton ajatus! Lisäksi erittäin raskas ydinvoimaregulaatio ja sen ympärillä oleva politikointi on tehnyt sen rakentamisesta tarpeettoman hidasta ja kallista, joten tässä hyvä kohde poliittiselle toiminnalle, jos ilmastonmuutoksen hillitsemisen helpottaminen kiinnostaa. Ei siis jäädä voivottelemaan, että onpa hankalaa, ei kannata edes yrittää (ja kielletään samalla muitakin yrittämästä), vaan tehdään kaikkemme tilanteen parantamiseksi!

Jos luodataan tätä vielä syvemmälle, niin huomataan, että myös tuuli ja aurinko olivat kalliita ja niitä ei rakennettu juuri missään. Annoimme niille kuitenkin mittavaa poliittista ja rahallista tukea (jonka lisäksi niiden rakentaminen ylipäätään on sallittua), ja nyt ne ovat paljon halvempia. Niitä rakennetaan johonkin jopa ilman julkisia tukia! Mitä jos tehdään sama ydinvoimalle? Sallitaan se, ja ponnistellaan, että sen turvallinen rakentaminen on helpompaa ja joustavampaa, ja rakennetaan energiamarkkinat niin, että ne arvottavat vähäpäästöisyyttä ja luotettavuutta, jotka kuitenkin ovat ne asiat, joilla on eniten väliä energiajärjestelmässä (hinnan lisäksi).

”Ydinvoimalla on lisäksi ainakin kaksi merkittävää ongelmaa. Se ei Suomessa poista markkinoilta hiiltä eikä turvetta, sillä ydinvoimalla ei tuoteta lämpöä… Ydinvoima ei myöskään ole ratkaisu liikenteen ilmasto-ongelmaan.”

Niin, noh, siis ydinvoimalla nimenomaan tuotetaan lämpöä (josta voidaan tehdä sähköä), mutta käsitellään se alla ja muistutetaan tässä yhteydessä siitä, että vesivoimalla, tuulivoimalla ja aurinkopaneeleillakaan ei tuoteta lämpöä, vaan sähköä. Eivätkä nämä teknologiat ole sen parempia ratkaisu myöskään liikenteen ilmasto-ongelmaan – joka kieltämättä on viheliäinen.

Pienreaktoreita, joilla lämmöntuotannon polttoaineiden (ja päästöjen) korvaaminen olisi hyvinkin tehtävissä, ei tosiaan ole tällä hetkellä kaupasta saatavilla. Jos luen Juhanaa optimistisesti, hän olisi kuitenkin valmis sellaisia hankkimaan, tai ainakin antamaan luvan muille näin tehdä, mikäli niitä saataville tulisi?

Ehkä meidän kannattaisi Suomessa hiljalleen valmistautua siihen, että kun niitä saataville tulee (tässä muutaman vuoden säteellä on alkamassa ja valmistumassa useampiakin First-of-a-kind projekteja), olemme valmiita kaikin puolin niitä rakentamaan ja lämmöntuotannon päästöjä niillä leikkaamaan. Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa, regulaatiossa ja jopa lainsäädännössä on paljon tehtävää, ja tätä voidaan tehdä paljon jo valmiiksi. Päästövähennysten kiire on kova, ja sen luulisi näkyvän myös poliittisessa tahtotilassa ydinvoimaa ja pienreaktoreita kohtaan, ne kun voivat olla verrattoman toimiva työkalu päästöjen vähentämiseen monissa kohteissa!

Ilmastonmuutos ja Vihreät – kunnianhimoa vai ei?

Vastine Suomen kuvalehden juttuun Vihreistä ja heidän ydinvoimakannoistaan (maksumuuri).

Vihreiden sisällä jäsenten ydinvoimakannat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Siinä missä osa porukasta on ymmärtänyt, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii heiltäkin muutosta totuttuun ajatteluun ja toimintaan, osa Vihreistä on yhä lukkiutunut päiväuneen, jossa meillä on edelleen varaa nihkeillä päästövähennyskeinojen kanssa ja poimia omaa positiota puolustamaan tarkoin valittuja ja jopa paikkansa pitämättömiä väitteitä. Tässä kirjoituksessa käyn hieman läpi näitä jälkimmäisen ryhmän äskeisessä Suomen Kuvalehden jutussa esittämiä kommentteja ja väitteitä.  

Aloitetaan tästä faktasta, joka näkyy oheisessa kuvassa: Ydinvoima on ollut kansallisella tasolla ylivoimaisesti nopein tapa vähentää energiantuotannon päästöjä. Kyllä, mukaan lukien pahasti viivästynyt Olkiluoto 3.

Puhtaan energian per capita lisäysnopeus-ennätykset 15 vuoden aikana. Lähde BP 2018.

Tämä on ollut päivänselvää jo pitkään, jos tilastoja tarkastelee vähänkään laajemmasta näkökulmasta. Silti muutamat Vihreiden isot nimet antavat edelleen lausuntoja, joissa he valittelevat niemenomaan ydinvoiman hitautta. Jos ja kun ilmastonmuutoksen hillinnällä on kiire, niin eiköhän silloin olisi tarpeen miettiä, miten ydinvoimankin rakentamisesta saataisiin entistä nopeampaa. Vinkki: se tapahtuu rakentamalla enemmän ydinvoimaa. Suurin syy läntisten voimalaprojektien ongelmien taustalla on vuosikymmenten tauko rakentamisessa.

Maria Ohisalo sanoo jutussa:

”Ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevassa roolissa ovat jo seuraavat 10–15 vuotta, joten uudet voimalat ovat auttamattomasti myöhässä.”

Niin. Edelleen, esimerkiksi juuri 15 vuoden aikana ydinvoimalla on hallussaan puhtaan energian tuotannon per capita lisäysennätys, moninkertaisesti. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Pitääkö ratkaisut, jotka kenties auttavat vasta 16 vuoden päästä, siis kieltää? Entä mitä tuumaamme 14 vuoden päästä, jos käykin niin, että emme onnistuneet, ja että tarvitsisimme mitä pikimmiten vielä enemmän puhdasta energiantuotantoa? Olisiko kenties siistiä, että parin vuoden sisällä olisi valmistumassa massiiviset määrät puhdasta energiantuotantoa, ja että meillä olisi olemassa osaaminen ja tuotantoketjut tehdä nopeammin lisää? Vai taputtelemmeko itseämme selkään että onneksi älysimme kieltää kaikki ”liian hitaat” projektit?

Otetaan perspektiiviä. 1990 luvun alussa Suomeen haettiin lupaa uudelle reaktorille. Silloin oli vielä hieman aikaa tehdä ilmastonmuutokselle jotain, ja jos lupa olisi tullut, olisi mylly jauhanut puhdasta sähköä jo vuosikausia. Se ei olisi liian kaukana tulevaisuudessa, vaan se olisi täällä nyt. Samalla olisi vältytty pitkältä ydinrakentamisen tauolta, joten uudemmat projektit olisivat voineen mennä paljon paremmin ja Suomi olisi tältäkin osin paljon vähäpäästöisempi. Se, että silloin tehtiin virhe on minusta heikko peruste sille että virheiden tekemistä pitäisi jatkaa edelleen.

Opetus on, että vaikka omat skenaariot ulottuvat vain 2030-luvulle, niin maailma jatkuu senkin jälkeen. IPCC:n tuoreessa raportissa nähdään että 2050 mennessä ydinvoiman pitää kasvaa 2-6 kertaiseksi nykyisestä. Isoin osa tästä potista tulee 2030-2050 välillä, joten meidän täytyy ruveta toimiin sen mahdollistamiseksi tänään. Miten? Mainitsin tämän jo yllä: rakentamalla lisää ydinvoimaa, jotta osaaminen ja toimitusketjut pysyvät terässä ja ne saadaan kasvatettua tarvittavaan mittakaavaan ajoissa. Meillä ei ole varaa 2030 luvulle tultaessa todeta, että ”oho, no ei tässä nyt enää ehdi mitään näitä käynnistää, kun ei ole tehty vuosikymmeneen mitään.”

Kalliita lupauksia

Sitten pitää vielä erotella hieman, mistä oikein puhutaan, kun puhutaan kalliista ydinvoimasta poliittisessa yhteydessä. Ydinvoiman rakentamisen kohdalla yleensä puhutaan luvan antamisesta. Siis ydinvoiman rakentamisen kohdalla kyse ei ole mittavista yhteiskunnan yhteisten rahojen satsauksista tukiin tai muihin, vaan siitä, että poliitikot sallivat tai kieltävät yritysten käyttää miljardeja omaa ja lainattua rahaansa rakentaakseen gigawateittain puhdasta ja luotettavaa energiatuotantoa. Jos tällaisia investointiehdotuksia tulisi missä tahansa muussa puhtaan energian tuotannossa, kaikki hyppisivät riemusta tasajalkaa!

Silti monet poliitikot suhtautuvat tähän ydinvoimalupien antamiseen ihan kuin se olisi jokin valtavakin henkilökohtainen satsaus nimenomaan heiltä ja yhteiskunnalta. Ajatelkaa, jos muut vähäpäästöiset energiamuodot joutuisivat käymään läpivuosikausia kestävän ja miljoonia maksavan poliittisen sirkuksen hankkeidensa yhteydessä?

Edelleen hinnasta, lainaus SK:n jutusta:

 [Satu] HASSIN mukaan uudet ydinvoimahankkeet kaatuvat hitautensa lisäksi myös kustannuksiin: uusiutuvan energian ratkaisuista on tullut niin edullisia, ettei ydinvoima kamppaile niiden kanssa enää edes hinnallaan.

Jos ydinvoimalat ovat niin kalliita, ettei niitä kannata rakentaa, niin lupahakemuksia tuskin tulee. Ja jos lupahakemus tulee, niin sehän tarkoittaa, että tämä ei pitänytkään paikkaansa, vaan ydinvoimaa kannattaa sittenkin rakentaa! Jee, lisää vähäpäästöistä energiantuotantoa ihan vaan (ilmaisen) luvan antamalla!

Jos uusiutuvat puolestaan ovat niin halpoja ja hyviä, että vain niitä kannattaa rakentaa, niin totta kai niihin investoidaan – ilman mitään tukia tai sitä, että muut vaihdtoehdot kielletään. Eihän uusiutuviin investoimista ole kukaan kieltänyt tai kieltämässä.

Sitten on tietysti myös se, että viime vuotisessa LUTin laskelmassa ydinvoima on kustannuksiltaan toisiksi edullisinta, siellä tuulivoiman tuntumassa. Mikäli tuulivoiman voimakkaan lisäämisen aiheuttamat lisäkustannukset lasketaan mukaan, ydinvoimasta tulee selkeästi halvinta puhdasta energiantuotantoa.

Entä pienreaktorit?

Hassi ja Mikkonen:

”Keskustelua käytiin jo 80-luvulla, mutta mikään firma ei myy sellaista [pienreaktoria] vieläkään. En toivo Suomen lähtevän jälleen uuden reaktoriprototyypin koekaniiniksi, sillä riskinä on aikataulujen venyminen ja kustannusten kasvu”, Hassi sanoo.

Mikkonen on samaa mieltä.

”Meillä ei ole aikaa odottaa ratkaisuja, jotka ovat vasta tutkimus- ja kehitysvaiheessa.”

Hetkinen. Esimerkiksi Ruotsalaista SECURE-kaukolämpöreaktoria myytiin Suomeen jo 1970-luvun lopulla, mutta poliittisen valinnan (pelkuruuden) seurauksena emme sitä ostaneet, ja päädyimme rakentamaan kivihiiltä EDIT: Tilalle tuli maakaasua, ei kivihiiltä (taloudellisesti ydinvoima oli paras vaihtoehto, ihan ilman mitään päästöhinnoittelua tai ilmastonmuutoksen hillintääkin). Siis miettikää mikä moka! SECURE olisi tähän mennessä säästänyt miljoonia ja miljoonia tonneja päästöjä, puhumattakaan rahasta!

Lisäksi, pitääkö tästä vetää johtopäätös, että tutkimus ja kehitys ja uusien asioiden pilotointi voidaan lopettaa, koska ne ovat tutkimus/kehitysvaiheessa ja aikataulut voivat venyä? Että Suomen ei tulekaan rikkaana maana näyttää esimerkkiä ja tietä päästövähennyksissä? Minä kun luulin että halusimme nimenomaan lisää kunnianhimoa ja toimia päästövähennyksiin.

Muotoilenpa asian toisin: Meillä ei ole aikaa olla satsaamatta kaikkiin toimiviin ratkaisuihin. Etenkin lämmöntuotannon puhdistamisessa pienreaktoreilla voi olla valtava rooli, ja etenkin siellä puhtaat vaihtoehdot ovat melko vähissä. Nimenomaan siellä tarvitaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, sillä emme ole oikeastaan edes aloittaneet lämpösektorin päästövähennyksiä – se mitä on tapahtunut on puun polton lisäys, ja puu on nollapäästöistä vain paperilla.

Jos Suomi haluaa oikeasti olla päästövähennysten kanssa edelläkävijä, niin tämä kunnianhimo ja satsaukset koskee myös pienreaktoreita ja niiden mahdollisimman vauhdikasta selvittämistä, pilotointia ja käyttöönottoa. Ei pelkästään niiden sallimista poliittisesti (sehän nyt on ilmiselvää, eikö?) vaan ihan vaikka aiheeseen liittyvän tutkimuksen ja kehityksen rahoittamista.

WWF ja ristiriitainen suhde tieteeseen

WWF Suomi vaatii samaan aikaa tieteeseen perustuvan hiilibudjetin asettamista ja haluaa meidän siirtyvän pois tieteen mukaisesta energia-ajattelusta.


Aiemmin tänä vuonna julkaistussa 2019 eduskuntavaaliohjelmassa (pdf) WWF ehdottaa monia hienoja ilmastotieteeseen ja sen mukaiseen hiilibudjettiin nojaavia toimenpiteitä.

  • Vuoden 2030 päästövähennystavoitteeksi WWF ehdottaa 60 prosenttia 1990 tasosta.
  • Maankäyttösektorin hiilinielut (siis metsät ja metsämaa) tulisi säilyttää vähintään 2010-luvun alkupuolen tasolla, ja
  • peräänkuuluttaapa WWF jopa Suomen hiilineutraaliutta 2030 tienoilla (riittävillä vuotuisilla hiilinieluilla voimme vähentää päästöjä ”vain” 60 % ja olla nettovaikutukseltamme hiilineutraaleja samaan aikaan, tai näin tuon itse ajattelen toimivan).

Myös ehdotus, että Suomi ajaisi kunnianhimoisempia ja sitovia ilmastotavoitteita kansainvälisesti ja EU:ssa on kannatettava, varsinkin kun esimerkiksi EU:ssa päästökauppajärjestelmä tarkoittaa sitä, että vaikka Suomi kuinka olisi nollapäästöinen, ei EU:n tasolla päästökauppasektorin piirissä olevat päästöt siitä vähene grammaakaan ilman että niitä leikataan EU-tasolla. Hienoa WWF!

Sitten tiede unohdetaan…

Viimeinen toimenpide-ehdotus kuitenkin vetäisee tieteeseen ja tuloksiin perustuvalta ajattelulta maton alta, ja siirtyy ideologisen retoriikan haaleaan syleilyyn. Siinä ehdotetaan, että ”Siirrytään pois vanhanaikaisesta energia-ajattelusta, kuten puun poltosta, lisävesivoimasta ja ydinvoimasta, ja panostetaan moderneihin energiaratkaisuihin.”

Lausahdus on nurinkurinen ja sisäisesti ristiriitainen monella tasolla. Aloitetaan terminologisesta virheestä taustalla. Ydinvoima on viimeisin ihmiskunnan löytämä energianlähde. Miksi WWF haluaa leimata sen ”vanhanaikaiseksi?” Ja millä perusteella jotkin muut energiaratkaisut sitten ovat ”moderneja?” Valosähköinen ilmiökin, johon aurinkopaneelit perustuvat, löydettiin ennen ydinenergian paljastumista. Tuulivoimaa on toki käytetty sekä suoraan että epäsuorasti vuosisatoja, jopa vuosituhansia, ja myös sähköakut ovat iäkästä teknologiaa. Näin muutamana esimerkkinä.

Toisekseen, se että jokin on ”vanhanaikaista” tai ”modernia” ei kerro yhtään mitään sen hyvyydestä, huonoudesta tai tehokkuudesta. Vanha konsti voi olla usein parempi kuin pussillinen uusia, tai sitten ei – tämä mitataan tuloksesta, ei konstin iästä. Tämänkaltainen ”leimaaminen” on puhtaasti retorinen taktiikka, jolla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa, vaan päinvastoin, vie meitä kauemmas tieteeseen perustuvasta energia- ja ilmastoajattelusta.

Kolmanneksi, WWF tulee ehdottaneeksi, että tekisimme tehotonta ilmasto ja energiapolitiikkaa. Siis samaan aikaan vaaditaan kunnianhimoa, ja kielletään nimenomaan ne työkalut, joilla on saatu tuloksia aikaan. Ydinvoima on ollut erittäin tehokas tapa puhdistaa energiantuotantoa (ajatelkaapa miten tehokasta se voisi olla jos sitä ei vastustettaisi kynsin hampain joka käänteessä!). Alla kuvassa on eri maiden puhtaan energian lisäämisen ennätykset 15 vuoden aikana per capita. Tuuli ja aurinko on laskettu yhteen, vaikka kyse onkin eri teknologioista.

Climate Gamble kuvat 2018.014

Ja vaikka emo-WWF omissa ”ilmasto-todistus” -harjoituksissaan [1] onkin päättänyt antaa ydinvoimalle mielivaltaisesti maakaasun päästöt, on tieteen konsensus asiasta eri mieltä. Alla kuvassa IPCC:n antamat mediaaniarvot eri sähköntuotantotapojen päästöille per kilowattitunti (IPCC 2014, AR5, WG3 – kuvan lähde Uhkapeli ilmastolla -kirja).

Sähköntuotannon päästötase

Entä WWF:n omat jauhot?

WWF:n mukaan ”modernit energiaratkaisut” ovat:

Modernit energiaratkaisut perustuvat useisiin joustaviin elementteihin, kuten tuuli ja aurinkovoimaan, lämpöpumppuihin, geotermiseen energiaan, liikenteen sähköistämiseen, energian varastoinnin ratkaisuihin, kunnianhimoiseen energiatehokkuuteen ja kysyntäjoustoihin sekä vahvoihin sähköverkkoihin ja siirtoyhteyksiin.

Kun kansainvälisen emo-organisaation muutaman vuoden ikäistä globaalia energiaskenaariota tarkastellaan, se kertoo myös hieman toisenlaista kieltä.


Ensinnäkin, WWF olettaa, että köyhät pysyvät suosiolla rutiköyhinä, ja maailman energiankulutus ei nouse nykyisestä juurikaan, vaikka väkimäärä lisääntyy arviolta puolella 2050 mennessä. Itse asiassa energiankulutuksen odotetaan laskevan nykyisestä huomattavasti. Tämä on rohkea oletus, jolla ei ole oikein minkäänlaista näyttöä tukenaan. Köyhyydellä on jatkuvia, erittäin huolestuttavia poliittisia, terveydellisiä, ympäristön tilaa heikentäviä ja sosiaalisia seurauksia. Lisäksi köyhyys, resurssien puute, on yksi suurimmista syistä siihen, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät pahimmin juuri köyhiin: heillä ei ole meille tuttuja moderneja turvaverkkoja ja infrastruktuuria, joten pienelläkin notkahduksella on vakavat seuraukset.

Toisekseen, tästä huolimatta, raportin skenaarioissa bioenergian osuus kasvaa huomattavasti – WWF:n skenaarion mukaan melkein puolet ihmiskunnan energiasta tulisi biomassasta vuonna 2050. Sen mukaan vuonna 2050 maailman biojalostamoihin ja uuneihin työnnettäisiin 30 % enemmän puuta kuin sitä nyt käytetään kaikkiin tarkoituksiin yhteensä. Tämän lisäksi erilaisten energiakasvien viljelyyn tarvitaan 250 miljoonaa hehtaaria lisää viljavaa peltomaata. Vehnä on maailman tärkein ruokakasvi, ja sitä viljellään noin 240 miljoonalla hehtaarilla.

Hiiltäkin poltetaan vielä 2050, samaten maakaasua, mikä on sinällään valitettavan realistista. Ainoa mistä WWF tuntuu haluavan tosissaan päästä eroon, on vähäpäästöinen, luotettavasti energiaa tuottava ydinvoima. Sen mahdollistamiseksi valjastetaan käyttöön massiivinen biosfäärin polttokoneisto.

Tämän mittakaavan biopolton edessä, varsinkin kun sen ympäristö ja ilmastovaikutukset ovat tulleet ainakin Suomen WWF:lle hyvin selviksi ja etenkin kun on erittäin optimistista uskoa että maailman energianälkä vähentyisi samalla kun väkimäärä kasvaa, ei voi välttyä kysymästä, että ehkä suhtautumista ydinvoimaan kannattaisi arvioida uudelleen?[2] Kun siihen tutustuu hieman tarkemmin ja objektiivisemmin, se ei ole ollenkaan niin paha miltä se voi aluksi tuntua.

Yksi isompi ydinreaktori kun tuottaa yhtä paljon energiaa mitä saadaan hakkaamalla keskimäärin lähes neljän miljoonan hehtaarin alalta metsän koko kasvu Suomessa[3]. Pienillä reaktoreilla voidaan puolestaan jatkossa korvata polttoaineiden polttoa juuri niissä hankalissa sovelluksissa, joissa tarvitaan luotettavaa ja korkealaatuista lämpöä. Jäisi sitä luontoa vähän luonnollekin.

Tällä on oikeasti merkitystä. Tuo ylläolevaa kuvaa vuonna 2050 hallitseva ”Bio: Residue & Waste” ei tule tyhjästä, eikä tule nuo energiakasvitkaan, vaan se on niitä muun biosfäärin perkaamisen sivuvirtoja ja hakkuutähteitä sekä yhden lajikkeen energiaviljelmiä. Ympäristön kannalta se on totaalinen tuho.


Lähteet ja viitteet:

1., sivu 17 alaviite.
2. Tämän voi aloittaa lukemalla vaikkapa kirjan Musta Hevonen – ydinvoima ja ilmastonmuutos (Kosmos 2016), tai kiireisempänä lyhyen kirjasen Climate Gamble (löytyy esim. Amazonin kirjakaupasta, suomenkielisenä Uhkapeli ilmastolla)
3. Laskelmia voi tarkastella blogikirjoituksestani täältä:

Biotalous – ote kirjasta Energian Aika

Ohessa lukunäytteeksi Biotaloutta käsittelevä luku kirjastamme Energian Aika -Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen (Aki Suokko, Rauli Partanen, WSOY 2017). Kirja valittiin vuoden 2017 tiedekirjaksi, ja sen saa hankittua esimerkiksi täältä.


Biotalous – ojastako allikkoon

Suomessa paljon puhuttanut ja vuonna 2015 aloittaneen hallituksen kärkihankkeeksikin päässyt biotalous herättää voimakkaita puheenvuoroja suuntaan jos toiseen. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että biotaloudella voidaan tarkoittaa kovin monia erilaisia asioita. Joku voi laskea biotaloudeksi elämysmatkailun sekä sienien ja marjojen keräilyn aarniometsissä. Seuraavassa hetkessä biotaloutta voivat olla näiden samojen metsien avohakkuu ja puiden jalostus rakennuksiksi, paperiksi, kemikaaleiksi tai muiksi biotuotteiksi, ja sen jälkeen biotaloutta on metsän uudelleen istutus ja taimikon hoito. Myös ruoantuotanto ja jalostus ovat osa biotalouden ketjua. Jotkut sisällyttävät biotalouden määritelmään myös puiden polttamisen lämmöksi tai sähköksi. Ristiriitoja tulkinnoissa siis riittää, ja katsomme biotalouden jatkossa lähinnä luonnonvarojen keräämiseksi ja hyödyntämiseksi, koska sellaisena se usein lopulta näyttäytyy. Millaisena biotalous näyttäytyy talouden ja resurssienkäytön irtikytkemisen ja toisaalta vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmasta?

Biotalous on paljolti luonnon primaarituotannon ohjaamista ihmiskunnan käyttöön, ja se on kaksijakoinen käsite. Toisaalta voi olla hyviä perusteita korvata nyt fossiilisista polttoaineista saatavaa energiaa ja ennen kaikkea raaka-aineita kasviperäisillä ja siten uusiutuvilla raaka-aineilla siinä mitassa kuin se on ympäristön kannalta kestävästi mahdollista tehdä. Monia teollisessa toiminnassa joka tapauksessa syntyviä tähteitä on yleensä järkevä hyödyntää. Mittakaava on kuitenkin syytä pitää mielessä. Euroopassa harjoitettiin eräänlaista alkeellista biotaloutta jo keskiajalla, kun suuret määrät metsää kaadettiin rakennustarpeeksi, polttopuuksi ja ennen kaikkea viljelysmaan lisäämiseksi. Tuloksena oli karmea ympäristökatastrofi, vaikka väkimäärä ja kulutustaso henkeä kohden olivat murto-osa nykyisestä. Ihmiset siirtyivät pois biotaloudesta fossiilisiin polttoaineisiin ja mineraalitalouteen erittäin hyvistä syistä; silloinen biotalous ei ollut kestävällä pohjalla, mikä näkyi esimerkiksi metsien laajana häviämisenä ja hedelmällisen pintamaan ravinteiden köyhtymisenä sekä eroosiona. Tuohon aikaan ruoantuotanto oli nykyisen mittapuun mukaan erittäin tehotonta, vaikka vuoroviljely ja karjanlannan lannoittava vaikutus tunnettiinkin, joten viljelysmaata oli kasvavan väestön ruokkimiseksi otettava käyttöön hakkaamalla valtaisat määrät metsiä. Biotalouden rajat ovat teknologian kehittyessä siirtyneet kauemmaksi, mutta ne eivät ole kokoaan poistuneet. Rajat eivät myöskään ole selväpiirteiset, vaan hyötyjen ja haittojen suhde vaihtelee biomassojen erilaisissa hyödyntämistavoissa.

Biotalouden kokoa voidaan suurentaa kahdella tavalla: kasvattamalla luonnosta otetun biomassan absoluuttista määrää tai nostamalla luonnosta kerätyn raaka-aineen arvoa jalostamalla sitä arvokkaammaksi. Tuotettua biomassan absoluuttista määrää taas voidaan lisätä kahdella tavalla: kasvattamalla tuotantoalaa tai tehostamalla tuotantoa alaa kohden. Ensimmäinen tapa aiheuttaa välittömiä haittoja ympäristölle. Kun suurempi osuus luonnon tuotannosta kerätään ihmiskunnan käyttöön kasvattamalla keräykseen käytettyä aluetta, muulle eliöstölle jää vähemmän ja sen monimuotoisuus sekä elinmahdollisuudet kaventuvat. Ihmiskunnan biomassan kulutuksen kasvu on viime vuodet onneksi tapahtunut pääosin tehostamalla alakohtaista tuotantoa[i]. Biotalouden nykyongelma on mittakaava, sillä muiden energian- ja materiaalinlähteiden korvaaminen biopohjaisilla ratkaisuilla vaatisi luonnon koko tuotannon täydellistä alistamista ihmiskunnan käyttöön eikä sekään riittäisi.

Suomi on niitä harvoja metsäisiä ja harvaan asuttuja maita, joissa edes teoriassa merkittävä osa ihmisten kulutuksesta voidaan korjata luonnon vuotuisesta tuotannosta ilman ekosysteemien laajamittaista tuhoamista. Ja näin itse asiassa jo tehdäänkin, sillä metsäteollisuus on Suomen suurin teollisuudenala ja puupohjainen energia suurin yksittäinen primaarienergianlähde[ii]. Tästä syystä biotalous, jopa se kaksi miljoonaa vuotta vanha teknologia eli puun suora polttaminen, kasvaa Suomessa todennäköisesti tulevaisuudessa. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on kuitenkin esiintynyt aiheen tiimoilta jonkinlaista hurmoshenkisyyttä. Biomassan vuotuista kasvua ohjataan milloin minkäkin energianlähteen tai raaka-aineen korvaajaksi olettaen, että kyseessä on jonkinlainen pohjaton sammio. Ei ole.

Biomassan kyky sitoa aurinkoenergiaa on erittäin rajallinen. Monimuotoinen luonto vaatii käyttöönsä monipuolisia ekologisia ympäristöjä, joita ei yhden puulajin talousmetsissä ja viljapelloilla yleensä esiinny. Jos pohjoisissa metsissä haluttaisiin tuottaa yhtä paljon energiaa kuin noin kymmenen neliökilometrin kokoisella Olkiluodolla voidaan tuottaa neljällä ydinreaktorilla, pitäisi noin puolet Suomen 230 000 neliökilometrin ja yli 100 miljoonan kuution vuotuisesta metsänkasvusta ohjata voimalaitosten polttouuneihin[iii].

Ainakin nyt näyttää siltä, että kiinteän biomassan prosessointi erilaisissa biojalostamoissa esimerkiksi nestemäisiksi polttoaineiksi on suhteellisen hankalaa ja kallista verrattuna nykyiseen öljyn ja maakaasun jalostukseen[iv]. Yhteiskunnan rajallisten varojen käyttöä on punnittava tarkasti ja monipuolisesti suhteessa siihen, mitä voidaan saavuttaa ja mitkä ovat kustannukset. On mahdollista, että tulee kannattavammaksi valmistaa synteettisiä liikennepolttoaineita uusiutuvalla energialla ja ydinvoimalla tuotetun sähkön avulla kuin jalostamalla biomassoja – ainakin mikäli laskemme menetetylle luonnolle ja luonnonvaroille jonkinlaisen vaihtoehtoiskustannuksen. Olennaisia kysymyksiä voi olla esimerkiksi se, kuinka suuren pinta-alan tuulivoima tai ydinvoima ja niillä tuotetun sähkön avulla valmistettu liikennekäyttöön tarkoitettu metaani, metanoli tai bensiini vievät suhteessa siihen alaan, joka pitää varata biomassan tuotantoon, mikäli päädyttäisiin biojalostamovaihtoehtoon. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois, sillä biomassavirtoja on monenlaisia.

Aivan hiljattain on uutisoitu eräänlaisista keinolehdistä, jotka voisivat valmistaa auringonvalon avulla synteettisiä polttoaineita ilmakehän hiilidioksidista[v]. Tämänkaltaiset uutiset herättävät optimismia ja innostusta, joskus liikaakin. Niiden kaupallinen tuotanto on vielä kaukana ja epävarmaa. Moni lupaava keksintö ei koskaan päädy kaupalliseen käyttöön, koska laajan mittakaavan ongelmia ei välttämättä kyetä ratkaisemaan kestävällä tavalla.

Biotuotteita vai bioenergiaa

Valtion biotalousstrategian[vi] tavoitteena on kasvattaa biotalous nykyisestä yli 60 miljardista 100 miljardin liiketoiminnaksi ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Biotalous voi tarkoittaa monia eri asioita biomassoista jalostetusta energiasta, rakennustarvikkeista ja kemikaaleista aina erilaisiin metsien ja luonnonmaisemien luontopalveluihin. Jos puusta saadaan polttamalla se sähköksi ja lämmöksi arvoa esimerkiksi 100 euroa kiintokuutiolta (puun lämpöarvo on noin 2 MWh/m3), Suomi nettoaa yhteiskunnalle arvoa 7,5 miljardia polttamalla koko tavoitteiden mukaisen vuotuisen hakkuusummansa, 75 miljoonaa kiintokuutiota. Tämä ei tietenkään ole realistinen esimerkki, mutta se osoittaa, että jokainen korjattu mutta jalostamatta jätetty ja sähköksi ja lämmöksi poltettu kiintokuutio biomassaa vie meitä itse asiassa vauhdilla kauemmas biotalousstrategian tavoitteesta, sillä saadun arvon kiintokuutiota kohden pitäisi olla keskimäärin yli kymmenkertainen. Samaan aikaan valtio on nostanut hakkeesta tuotetulle sähkölle maksettavan tuen 18 euroon megawattitunnilta[vii] (sähkön markkinahinnan ollessa noin 30 euron tuntumassa).

Bioenergian laajamittainen käyttö voidaan katsoa eräänlaiseksi antibiotaloudeksi. Bioenergialle on kohteensa ja raaka-aineensa. Jos kuitenkin muuten kannattamatonta prosessia erikseen tuetaan verorahoilla, sietää pohtia, vääristääkö se biotalouden raaka-ainemarkkinoita ja ohjaako se kohti pienempää arvonluontia.

Ilmastonmuutoksen kannalta tilanne on vielä surullisempi. Biomassan polttaminen päästää hiilidioksidia enemmän kuin fossiiliset polttoaineet tuotettua energiaa kohden. Biomassa lasketaan päästöneutraaliksi, koska oletetaan, että luonnosta poistettu puu kasvaa takaisin ja sitoo hiilen uudelleen. Näin tietysti käykin, ja Suomen metsät kasvavat nykyisellään enemmän kuin niistä hakataan puuta. Tällä sitomisella ja kasvamisella ei kuitenkaan ole suoranaisesti mitään tekemistä itse polttamisen kanssa: kaadettu puu kasvaa takaisin ja sitoo ilmakehän hiiltä täsmälleen yhtä paljon, vaikka se jätettäisiin polttamatta.

Bioenergian ilmastovaikutuksia Suomen ympäristökeskuksessa tutkiva Sampo Soimakallio on verrannut biomassan hiilineutraalisuusolettamusta keittolevyyn. Jos käden asettaa keittolevylle ja kääntää levyn täysille varttitunniksi ja sitten pois päältä, tunnin päästä levy on kylmä. Siinä välissä on kuitenkin tapahtunut jotain, ja kädessä näkyy jälki. Oletus hiilineutraaliudesta pitää paikkansa oikeastaan vain tilanteessa, jossa puun ottaminen metsästä kiihdyttää vastaavasti muun metsän kasvua sitoen hiiltä. Harvennushakkuut voivat kiihdyttää jäljelle jääneen puuston kasvua, mutta toisaalta puita on kasvamassa vähemmän, joten vaikutus on pieni. Suurin hyöty saadaan jäljelle jääneiden puiden kasvunopeudessa ja puun järeyden paranemisessa, jolloin puille löytyy enemmän käyttökohteita esimerkiksi rakennusteollisuudesta.

Soiden mittava metsäojitus toisen maailmansodan jälkeen lisäsi puun kasvua ja teki toisaalta mekaanisen metsänhoidon näillä alueilla ylipäätään mahdolliseksi. Aktiivinen metsänhoito siis lisää puun kasvua ja järeyttää puuta (kasvattaa tukkiprosenttia). Tätä ei kuitenkaan voi pitää suorana perusteena metsäenergian käytölle. Kiihtyvä kasvu on näet riippuvaista metsänhoidosta, esimerkiksi ensiharvennuksesta, eikä siitä, että puu kerätään talteen ja poltetaan. Osa harvennustähteistä, kuten oksat ja latvukset, hajoaa nopeasti metsään jätettynäkin, joten niiden poltto energiaksi on tässä mielessä perustellumpaa. Myös siitä voidaan keskustella, onko metsäenergian käyttö olennainen kannustin ylipäätään metsänhoitoon. Saadaanko metsänomistajat hoitamaan metsiään hyvin ilman, että sieltä hoitotoimien yhteydessä kerätystä energiapuusta maksetaan jotain, kenties tukia valtion pussista? Voisiko saman kannustimen metsänhoidolle toteuttaa jotenkin muuten, ja mikä olisi sen kustannus?

Maaperän ravinteiden, pohjaveden käyttäytymisen ja alueen lajirikkauden vuoksi taas olisi usein suotavaa, että suuri osa hakkuutähteistä jätettäisiin hakkuupaikalle. Tähteet myös toimivat hiilinieluna metsässä lahotessaan vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Mikäli biomassalla korvataan fossiilisia polttoaineita sähkön- ja lämmöntuotannossa, kuten yleensä tehdään, muuttuu tilanne entistä hullummaksi. Suomen sähkön- ja lämmöntuotanto on pääosin päästökaupan piirissä, jossa kaupan on tietty määrä päästöoikeuksia. Biopolttoaineet lasketaan päästökaupassa nollapäästöisiksi, tosin kirjoitushetkellä keskustelua tämän laskentatavan jatkosta käydään Euroopan kabineteissa. Mikäli fossiilisia päästökaupan piirissä olevia polttoaineita korvataan biomassalla, todelliset kokonaispäästöt voivat nousta roimasti. Maalaisjärjen vastainen kokonaispäästöjen nousu vaatii vain, että joku muu toimija Euroopassa käyttää vapautuneet ja halventuneet päästöoikeudet samalla kun joku polttaa biomassaa, jonka päästöt ovat todellisia, vaikka eivät näy esimerkiksi päästökauppajärjestelmän kirjanpidossa.

Tämäkään ei vielä ole koko kuva. Kun puu poltetaan päästökaupan piirissä energiaksi, se ei ole enää saatavilla korvaamaan päästökaupan ulkopuolella olevia polttoaineita (liikenne) ja esimerkiksi kemian- ja rakennusteollisuuden raaka-aineita (muovit, kemikaalit, rakennusmateriaalit). Biotaloudella on tarjolla oikeasti mielenkiintoisiakin tuotekonsepteja ja palveluita. Näille löytyisi kysyntää todennäköisesti myös Suomen ulkopuolelta. Ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävästi tuotettu puu tai muu raaka-aine on kuitenkin paljon pienempi resurssi kuin taloudellisesti kestävästi tuotettu puu. Teollisella puuntuotannolla on biotalouden näkökulmasta aina myös vaihtoehtoiskustannus: esimerkiksi Kainuussa on havaittu, että joissakin metsissä marjoissa saattaa olla suurempi taloudellinen potentiaali kuin puubiomassalla.

Ihmiskunnan biomassan hyödyntäminen ja sen seurauksena tapahtuva elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstaloituminen ovat yksi pääsyistä siihen, että monien ekosysteemeille tärkeiden lajien populaatiot ovat kutistuneet murto-osaan aiemmasta[viii]. Tästä näkökulmasta on vaikea argumentoida, että voisimme ottaa luonnosta vielä mittavasti nykyistä enemmän kasvattaaksemme biotaloutta. Sen kasvun pitää tulla pääasiallisesti jalostusarvon nostamisesta, jalostusarvon jota tarkoituksellinen ja tuettu polttaminen puolestaan usein pienentää.

Ruoan tuotannon riskit ja mahdollisuudet

Ravinnon ja muiden biotuotteiden kasvattamista voidaan tehostaa vielä monin keinoin. Siten olisi mahdollista jättää suurempi osa niin sanotusta villistä luonnosta omiin oloihinsa. Sisätiloissa ja keinovalossa tehtävällä ruoantuotannolla kasvatusalaa voidaan kasvattaa ylöspäin, kuten asumistiheyttä on kasvatettu kerrostaloissa. Kehittyneillä jalostusmenetelmillä, kuten geenitekniikoilla, kasvien satoisuutta voidaan parantaa ja optimoida eri olosuhteisiin perinteisiä jalostusmenetelmiä tarkemmin ja tehokkaammin. Samalla lannoite- ja kemikaalimääriä voidaan vähentää. Lihaa voidaan kenties vielä joskus tuottaa laboratoriossa laajassa mitassa. Vaikka se on nyt vielä kallista, kustannukset ovat laskeneet vauhdilla.

Rehun kasvatukseen vaadittua pinta-alaa voidaan vähentää keinolihalla, olipa se synteettistä laboratoriolihaa tai kasviproteiinista valmistettua lihankorviketta. Samalla päästään tuotantoeläimiin kohdistuvasta julmuudesta. Keinoliha ja erilaiset vesi- ja kerrosviljelyn muodot sisätiloissa tosin vaativat energiaa korvaamaan kasvien auringosta keräämää energiaa. Vesi, lannoitteet ja torjunta-aineet voidaan tosin tehdä myös puhtaalla energialla, mutta nykyisin ne eivät ole hinnaltaan vielä riittävän kilpailukykyisiä. Vertikaalisella eli pystysuunnassa rakennuksiin toteutettavalla vesiviljelyllä viljelymaan tarve ja kuluminen voidaan mahdollisesti poistaa kokonaan ja pienentää rajusti vaadittua pinta-alaa, koska sisätiloissa olevat viljelmät valaistaan keinovalolla. Sään ja muiden ulkopuolisten tekijöiden oikutteluita ja riskejä voidaan hallita nykyistä paremmin, samaten tuholaisia ja kasvitauteja. Toki sähkönkulutus voi kasvaa merkittävästi, mutta sähköntuotannossa on toisaalta tyypillisesti suurimmat mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä. Myös kuljetustarve saattaa vähentyä, sillä pinta-alan pienentyessä ruokaa voidaan tuottaa lähellä kuluttajia ja kaupunkeja.

Ruoantuotannossa onkin mahdollisuus varsin merkittävään tehostamiseen. Jo yksin kasvisruoan suosiminen olisi suuri askel. Kääntäen tämä tarkoittaa, että merkittävä osa ympäristöhaitoista johtuu suoraan tai epäsuorasti ruoantuotannosta.

Ruokahuolto on nykyisin suuresti riippuvaista fossiilisesta energiasta. Lähes kolmannes maailman energiankulutuksesta kohdistuu tavalla tai toisella ruokaan, kun mukaan lasketaan lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus, traktorien ja puimakoneiden energiankulutus, ruoan valmistus raaka-aineista, raaka-aineiden ja valmiin ruoan kuljetus ja säilytys sekä hävikki. Ruokahuoltoon kohdistuu paineita ehtyvistä fossiilisen energian varoista ja toisaalta tarpeesta vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kuten Jussi Viitala (2011) toteaa ihmiselämän ja maailman loppumista pohtivassa kirjassaan Miten maailma loppuu?, ruoantuotanto yksi haavoittuvimmista järjestelmistämme. Tätä kirjoitettaessa suomalainen nyhtökaurainnovaatio vaikuttaa erityisen lupaavalta ilmastopäästöjen vähentäjänä ja terveellisemmän ruoan edistäjänä, samaten kuin muut sen vanavedessä markkinoille tulleet uudet kasviproteiinituotteet. Nyhtökaura voi olla esimerkki ratkaisusta, jossa ilmastopäästöjen hillinnän lisäksi saadaan monia muita etuja, kuten parantunut terveys, suomalaisittain katsoen vientituloja (Suomi on mainio paikka kauran kasvatukseen), julkisten menojen pienentyminen ja suurempi ruokaturvallisuus.

Itse maanviljely vie vain noin kolme prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Maatalous tuottaa noin viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä, eli maatalous on paljon energiankulutustaan merkittävämpi päästölähde. Nykyisin jokaista lautaselle (ja siitä usein jätteeksi) päätynyttä ruoan kilokaloria kohti on kulunut useita fossiilisen energian kilokaloreita. Arviolta 30 prosenttia globaalista primaarienergian kulutuksesta kohdistuukin ruoan tuotantoon ja jakeluun[ix], joten ruokahuolto on erittäin merkittävä energiankuluttaja.

Tanskalaisen tutkimuksen[x] mukaan Tanskassa ruoan sisältämä kilokalori on vaatinut noin kolme kilokaloria fossiilista energiaa, kun ruoan valmistus ja kuljetus otetaan huomioon. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että 90 prosenttia tanskalaisten ruoastaan saamasta fosforista ja kaliumista tulee ulkomailta. Tämä voi olla ajan oloon kestämätöntä, varsinkin jos lannoitteiden hinnat nousevat parhaiden esiintymien ehtyessä. Suurin osa käytetyistä lannoitteista päätyy maailman meriin eikä palaa takaisin maaperään, mikä aiheuttaa myös merien rehevöitymisongelmia.

Kehittyvissä maissa siirrytään elintason kohotessa yhä enemmän lihaa sisältävään ruokavalioon, joten ruoan vaatiman fossiilisen energian kulutuksessa on painetta kasvuun. Tähän liittyy riski ruoan hinnan voimakkaasta vaihtelusta. Kuten oheisesta kaaviosta käy ilmi, ruoan hinta on seurannut herkemmin öljyn hintaa 2000-luvun alkuvuosista alkaen kuin sitä ennen. Lisäksi öljyn hinnan muutos on aiheuttanut suuremman muutoksen ruoan hinnassa noin vuodesta 2006 lähtien kuin sitä ennen. Öljyn hinta kaksinkertaistui vuosituhannen vaihteessa, mutta tämä ei vaikuttanut ruoan hintaindeksiin lainkaan. Kun öljyn hinta kaksinkertaistui vuonna 2007, ruoan hinta kallistui 50 prosenttia. Tämä ei ole yllättävää, kun huomioidaan ruoan tuotannon fossiilienergiariippuvuus ja yhä globaalimmat ruoan toimitusketjut sekä öljyä korvaavien biopolttoaineiden kilpailu ruoantuotannon kanssa. Vielä suurempi tekijä voi olla se, että öljy- ja ruokafutuureista on tullut yhä enemmän sijoituskohteita alkuperäisen riskinhallintatarkoituksen ohella.

Ruoan ja öljyn hintaindeksit 1991–2016. Lähde: IMF[xi].

Mikä avuksi fossiilisen energian kulutuksen vähentämiseen ruoan tuotannossa ja jakelussa? Suurin osa ihmiskunnan ruoasta saamasta typestä on peräisin maakaasusta. Maakaasussa itsessään ei ole typpeä, mutta siitä irrotetaan vety, johon ilmakehän typpi sidotaan Haberin–Boschin prosessissa[xii]. Näin saadaan maailman yleisintä kemianteollisuuden valmistetta, ammoniakkia, josta voidaan valmistaa typpilannoitetta. Maailman maakaasusta käytetään 3–4 prosenttia ammoniakin valmistukseen, mikä vastaa 1–2:ta prosenttia kaikesta energiasta. Maakaasun käyttö vedyn lähteenä on tosin lähinnä kustannuskysymys, sillä saman vedyn voi erotella myös vedestä elektrolyysillä (sähköllä), termolyysillä (lämmöllä) tai näiden yhdistelmällä (lämpöä, sähköä ja sopivia katalyyttejä). Kehittyvissä maissa merkittävä osa ammoniakin sisältämästä vedystä tuotetaan kivihiilestä. Kivihiiltä käytettäessä syntyy huomattavasti enemmän hiilidioksidipäästöjä tuotteena saatua vetyä kohden, joten kivihiili on kenties huonoin mahdollinen vaihtoehto maakaasun käytölle ammoniakin valmistuksessa.

Ympäristöaktivisti ja tutkija John Morgan ehdotti taannoin artikkelissaan[xiii] ammoniakille omaa ”Montrealin sopimusta”. Montrealin sopimuksella[xiv] ihmiskunta pääsi eroon nopeasti otsonikatoa aiheuttavista CFC-yhdisteistä. Morganin ehdotuksessa ammoniakin tuotantoprosessi irrotettaisiin fossiilisista polttoaineista. Toimenpide olisi mittava mutta kuitenkin niin rajattu, että sillä ei olisi suuria taloudellisia haittavaikutuksia. Ehdotus keskittyisi tietyn selkeästi rajatun sektorin todelliseen ja syvään dekarbonisaatioon sen sijaan, että nyt poimimme sieltä täältä yhteiskunnasta vielä löytyviä helppoja päästövähennyskohteita ja välttelemme hankalampia vähennyksiä. Typpilannoitteen tuotanto saataisiin fossiilisista polttoaineista vapaaksi, mikä parantaisi myös ruokaturvallisuutta ja vakauttaisi typpilannoitteen hintojen vaihtelua ja siten pienentäisi ruoantuottajien taloudellisia riskejä. Samalla luotaisiin menetelmät, tuotantoketjut ja teknologiat sille, että puhtaasti tuotettua vetyä ja ammoniakkia voitaisiin ottaa myös lannoiteteollisuutta laajempaan käyttöön. Typpipohjainen ammoniakki soveltuu myös energiavarastoksi ja esimerkiksi polttomoottorikaluston polttoaineeksi. Se on myös hiilineutraali (hiilivetyjen sijasta käytetään typpivetyjä) polttoaine, kunhan sen valmistukseen käytetty energia on puhdasta. Se voisi kenties näytellä huomattavaa osaa aidosti hiilineutraalissa yhteiskunnassa.

Ruoan tuotannossa tehostamisen varaa on runsaasti ennen kaikkea siinä, mitä syömme ja kuinka paljon hävikkiä tulee. Lihan osalta siipikarjan tuotanto kuluttaa energiaa huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa naudanlihan tuotanto, ja yleisesti kasvisruoka on vähemmän energiaintensiivistä ja maapinta-alaa vaativaa kuin sekaruoka. Erilaiset yleistävät määritelmät, kuten luomu, tehotuotanto, GMO tai lähiruoka, usein vain sekoittavat keskustelua. Niillä voidaan lyödä asioiden päälle tiettyjä odotuksia herättävä leima ilman että todellisia vaikutuksia tarkastellaan sen enempää. Esimerkiksi Suomessa talvella kasvihuoneessa tuotettu ”lähikurkku” voi olla järkyttävä energiasyöppö verrattuna espanjalaiseen serkkuunsa, joka on laivattu Suomeen.

Hiukan yllättäen ruoan kuljetus ei välttämättä ole kovinkaan suuri hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja, eikä lähitalous ole välttämättä aina ekotehokkainta[xv]. Erään Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kuljetukset tuottajilta jälleenmyyjille kattoivat vain neljä prosenttia koko ketjun päästöistä, joten tehokkaampi lannoitteiden käyttö tai paremmat kasvuolosuhteet kauempana voivat hyvinkin kompensoida kuljetuksen päästöt[xvi]. On tärkeää, että lähiruoan tai paikallistalouden ei oleteta iskulauseenomaisesti olevan ekologisin vaihtoehto, vaan asioita on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti vaikutusten näkökulmasta.

Entä luonnonmukainen tuotanto eli luomu? Luomun ”hyvyys” on sekin tilannekohtaista. Usein luomu tarkoittaa sitä, että heikomman satoisuutensa vuoksi ruoan tuottamiseen tarvitaan suurempi pinta-ala, jolloin monimuotoisemmalle villille luonnolle jää vähemmän tilaa. Luomussa saatetaan käyttää vähemmän kemiallisia torjunta-aineita, mutta tämä hyöty ei välttämättä ole kovin suuri ja sitä on punnittava biodiversiteetin laskun haittaa vastaan. Luomutuotannossa on paljon samoja energiapanoksia kuin väkilannoitteisiin perustuvassa tuotannossa. Väkilannoitteiden osuus ei ole edes kymmenystä ruoan kokonaisenergiankulutuksesta, joten luomu ei välttämättä ole merkittävästi vähemmän riippuvainen fossiilienergiasta kuin tehomaatalous[xvii]. Luomua ja perinteistä ruoantuotantoa vertaillut tuore tutkimus totesi, että selkeää eroa kokonaisuuden kannalta ei ole kummallekaan osapuolelle. Jos pienehkö etu on, se on tavanomaisen ruoantuotannon hyväksi[xviii]. Luomuun sisältyy myös hyödyltään varsin kyseenalaisia menetelmiä, kuten biodynaaminen viljely, jossa ohjeita hyvään satoon etsitään esimeriksi astrologiasta ja homeopatiasta.

Permakulttuuri- ja kerrosviljely pyrkivät maksimoimaan satoisuutta ja tuotantoalueen monipuolisuutta yhdistämällä toisiaan tukevia, eri kerroksissa kasvavia kasveja samalle alueelle. Vaikka alan satoisuutta saadaan näin nostettua, tämä voi tehdä koneellisesta korjaamisesta vaikeampaa, mikä nostaa työkustannuksia. Kotitarveviljely on monelle hyvä harrastus, joka opettaa hahmottamaan energian ja työn välttämättömyyttä ruoan tuotannossa.

Tärkeintä lyhyellä aikavälillä lienee hillitä lihan ja muun paljon fossiilisia energiapanoksia kuluttavan ruoan suhteellista kulutusta sekä pienentää ruoan hävikkiä. Ruoan hävikin pienentämisessä on suuri potentiaali, sillä yli kolmannes ruoasta päätyy rottien, muiden tuholaisten ja mikrobien syömäksi[xix].

Energialla on suuri osa myös ruoan kuluttajapäässä ja säilytyksessä. Melkein kolme miljardia ihmistä on vailla nykyaikaisia ruoanvalmistuksen mahdollisuuksia, ja 1,4 miljardia ihmistä elää vailla sähköä[xx]. Energian saatavuus on välttämätöntä köyhyyden ja aliravitsemuksen vähentämisessä, sillä tuotannon tehostaminen vaatii nimenomaan lisää energiapanoksia. Nykyaikainen energia parantaa tilannetta esimerkiksi kastelun, ruoan jalostuksen ja säilyvyyden parantumisen ansiosta. Samalla paikallisten pienyritysten syntyminen monipuolistaa paikallista taloutta, jolloin se on vähemmän herkkä satoriskeille. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ennakoi[xxi], että vuoteen 2050 mennessä ruoan tuotanto kasvaa 70 prosenttia, mikä tarkoittaa ruoantuotannon vaatiman energian kulutuksen lisääntymistä 40 prosentilla. Kahden kolmasosan tuotannon lisäyksestä arvellaan tulevan kalasta ja lihasta yhden kolmanneksen ollessa lähinnä viljoja. Ruoantuotannon kasvu on saatava aikaan nykyistä pienemmillä haitoilla. Haaste on suuri.

Maataloudessa ja ruoantuotannossa on toisaalta paljon tehostamisen varaa. FAO on onnistunut parantamaan kehittyvissä maissa ruoantuotannon tehokkuutta merkittävästi, usein 30–50 prosenttia, tarjoamalla konsultaatiota ruoantuottajille. Rikkaruohoja voidaan todistettavasti välttää yhteisviljelmillä, joiden käyttöön on koulutettu miljoonia maanviljelijöitä[xxii]. Tuholaismyrkkyjen käyttö on 32-kertaistunut vuosien 1950–86 aikana, ja niiden käyttöä voidaan vähentää merkittävästi sekä luontaisten tuholaistorjuntamenetelmien että kasvijalostuksen avulla.

Jos maapallon asukas kuluttaa keskimäärin 2500 kilokaloria ruokaa päivässä ja ruokahuolto vie 30 prosenttia[xxiii] kokonaisenergiankulutuksesta, on helppo laskea, että jokaista ruoan sisältämää kilokaloria kohti on globaalisti käytetty kuusi kilokaloria (pääosin fossiilista) ulkoista energiaa. Siten tanskalaiset näyttäisivät olevan keskimäärin tehokkaampia kuin koko maailma (tai sitten laskelmista on jäänyt pois jotain). Globaalissa pohjolassa voimme kovin paljon vikaan menemättä ajatella, että jokainen turha kilokalori pois ruokavaliosta vähentää 3–6 kaloria fossiilisen energian kulutusta. Vielä suurempi vaikutus on sillä, että naudanlihasta saatu kalori vaihdetaan kasviperäiseen proteiiniin tai vaikka broilerin lihaan.

Kun tavoitellaan hyvinvoinnin irtikytkentää ympäristöhaitoista, ei ruokahuoltoa voi ohittaa, koska se kattaa lähes kolmanneksen kokonaisenergiankulutuksesta. Asiasta puhutaan liian vähän suhteessa sen tärkeyteen. Lainaten professori David MacKayta, joka oli mukana tekemässä Global Calculator -internetsovellusta[xxiv] Britannian vuoden 2050 päästövähennystavoitteiden hahmottamiseen: ”Ydinvoimako on kiistanalaista? Yritäpäs puuttua ihmisten syömiseen!” Ruokavalion hienosäädöllä olisi saatavissa tuntuvia päästövähennyksiä samalla kun terveydenhoitomenot pienenisivät. Tällainen win-win-tilanne hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä olisi syytä ottaa keskusteluun ja käyttää hyväksi.


[i] The Nature Unbound, The Breakthrough Institute (2015), Luettu 3.8.2016

[ii] Suuri osa tästä puupohjaisesta energiasta syntyy sellunkeiton sivutuotteena.

[iii] Olkiluodolla on määritelty paikka neljännellekin reaktorille. Mikäli neljän reaktorin yhteenlaskettu sähköteho on noin 5000 megawattia (lämpöteho noin kolminkertainen), ja Suomen metsien keskimääräinen kasvuteho noin 1,25 kilowattia hehtaarilla, vaatisi vastaavan sähköntuotannon tuottaminen metsien kasvuun nojaamalla noin 10-12 miljoonaa hehtaaria. Laskelma on karkea.

[iv] Toisella kirjoittajista, Akilla, on myös konkreettista kokemusta alan tutkimus- ja kehittämistehtävistä.

[v] Kts. esimerkiksi Asadi et al., (2016), Nanostructured transition metal dichalcogenide electrocatalysts for CO2 reduction in ionic liquid, Science 353:467-470.

[vi] Suomen biotalousstrategia, Luettu 3.8.2016

[vii] Metsähakesähkön tuki nousee, Luettu 3.8.2016

[viii] Rethinking extinction, Stewart Brand (2016) Luettu 12.10.2016

[ix] Bryant, J., (2015), The Entropy Man, Vocat International Ltd ja FAO, 2012,

[x]  Markussen, M. V.& Østergård, H., (2013), Energy Analysis of the Danish Food Production System: Food-EROI and Fossil Fuel Dependency, Energies 2013, 6:4170-4186.

[xi] IMF Primary Commodity Prices, luettu 17.6.2016

[xii] Lue lisää Haber-Bosch -menetelmästä Luettu 3.8.2016

[xiii] A Montreal Protocol for fossil ammonia, Luettu 3.8.2016

[xiv] Montreal Protocol, Luettu 3.8.2016

[xv] Kreidenweis, U. et al., (2016), Regional or global? The question of low-emission food sourcing addressed with spatial optimization modelling, Environmental Modelling & Software 82:128-141.

[xvi] Weber, C.L. & Matthews, H.S., (2008), Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States, Environ. Sci. Technol. 42:3508-3513.

[xvii] Kts. esimerkiksi tuore tapaustutkimus Iso-Britanniasta: Østergård et al., (2014), Resource use in a low-input organic vegetable food supply system in UK – a case study, Luettu 3.8.2016

[xviii] Yhteenveto ruotsalaistutkimuksesta englanniksi Genetic Literacy Projectin sivuilla:

[xix] Energy-Smart Food at FAO, (2012), Luettu 3.2.2016

[xx] Energy-Smart Food at FAO, (2012), sivulla 6 viitteet. Luettu 3.2.2016

[xxi] Energy-Smart Food at FAO, (2012), Luettu 3.2.2016

[xxii] Energy-Smart Food at FAO, (2012), Luettu 3.2.2016

[xxiii] Energy-Smart Food at FAO, (2012), Luettu 3.2.2016

[xxiv] 2050 Energy Calculator, MacKay on myös erinomaisen Sustainable Energy – Without the Hot Air -kirjan kirjoittaja. Kirja on luettavissa ilmaiseksi internetissä Luettu 3.8.2016

Day 6 – COP23 Bonn – Shit gets real and I get out

My flight left on Saturday afternoon, so it was basically packing, planning and video-recording until I left for the airport.

All in all, it was a very busy, stressful and pleasurable week. Some other things I might have left unmentioned is the several possibilities of having Climate Gamble translated to several more languages, which is super exciting.

Eric trying to make sense on why we should not stop climate change effectively.

Of course the soon as I had checked in for my flight, stuff started happening. Iida and Eric participated in an anti-nuclear demonstration, with Eric singing opera and them both trying to have a civil, fact-based discussion on how we could mitigate climate change with nuclear as one of the tools. (Yeah, I, too, keep wondering what the heck anti-nuclear protesters are doing at a climate meeting in the first place, but there you are…)

They ended up being censored, shouted at, physically threatened by the activists and even bullied by the police.

You should be really thankful you are not being beaten’.

Let’s take a small pause here. Go read Iida’s story of what happened.

I mean, I have read and heard that extreme right-wing/nationalist people (often called neo-Nazis) do this sort of thing if you try to have discussions with them or interfere them in any way while they are having their way. In Finland there was even violence that led to a death recently at one such event.

But now it seems that anti-nuclear activism in Europe has gone so deep into its rabbit-hole that any arguments, facts or even an art-performance will be met with hostility and physical threats, with the police there to support the harrasment. What the hell is happening here!?

These people have, for decades, exercised their freedom of speech. They have used it for very effective fear-mongering, spreading their half-truths, waving their cherry-picked and non-peer reviewed “studies” and outright lies about nuclear energy throughout our society. They have been doing their best to land us in a situation where (arguably) our most effective tool for climate mitigation and energy decarbonization is so unpopular that even the United Nations Environmental Program refuses to even hear or discuss about it. And now, it seems, they would very much like to take that freedom of speech from us, simply for disagreeing with them.

I have been giving shit to the nuclear industry for shutting up and not making their case every chance I get for the last few years. And now they, along with a handful of independent environmental activists, are finally finding their voice and speaking up. And they are being bullied and suffocated by both anti-nuclear activists, government officials and even some United Nations ”sustainability” leaders.

This is about to get real, and interesting. We will try to stop climate change and bring about a better future for both humans and the environment with all the tools at our disposal. We won’t be bullied, nor will we shut up. Our kids deserve better than what these people are offering.

Day 5 – COP23 in Bonn – Would you like a banana for breakfast or a melting permafrost for dinner?

Day 5 started with an early wake-up. We packed our stuff and called a taxi to get to the conference center (Bonn Zone) before others arrived there. In the trunk of the taxi, we had about 250 bananas, each with a sticker saying:

Radiation facts: This normal, every-day banana is more radioactive (0.1 microsieverts) than living near a nuclear plant for a year (0.09 microsieverts). Don’t let fear hurt our climate – we need all tools to stop climate change. Learn more at our booth or visit

A banana.

We then distributed those bananas, 2 to each booth, at the area. The bananas proved to be a splendid way to start a conversation, and we used them throughout the day until we ran out. The most hilarious moment was in the morning when I was still handing out bananas I heard someone nearby saying:

What! I nuclear Banana!? I don’t think so!

To which I shouted out:

It’s just a normal banana. Enjoy your breakfast!

Then there was a stream of embarrassed apologies, as he realized that the ”banana-man” was still around and had heard his comment. Sometimes it’s good to give a human face on these matters, even if it’s through handing out bananas.

Me and Eric also filled in a COP questionaire, asking us many kinds of questions. Strangely (or perhaps it’s just the zeitgeist) there was one very important option missing, so we filled it it:

What? Climate leadership does not include actual emissions reductions? 

In the afternoon, James Hansen gave another presentation, this time more about the responsibility of scientists to speak up. We also heard about the absolutely horrific bomb that is waiting us in the permafrost, and some alarming facts and findings on the situation with the glaciers. I will post up the video at some point, for now, you can check out the threshold on the picture below (sorry for the quality, I took it while also recording video).

As warming increases, so does the risk of further positive feedbacks and sea-level rise.

Hansen also had a short interview with us after the press conference, basically condemning the actions of UNEP to ban World Nuclear Association from the sponsorship and presence in Sustainability Innovations Forum. We will have big stuff coming out later on this, so stay tuned.

Eric getting that interview with Jim. Reminds me of the Finnish Army service: first a lot of waiting and then everything happens in a hurry real fast 🙂

In the evening we had to move to another Airbnb (and after that, yet to another) so it was finally well after midnight when we got to bed. It was my last night in Bonn.

Day 4 – COP23 in Bonn – When everything went Bananas…

Day 4 was a bit calmer. I was manning the Nuclear for Climate booth, giving out Climate Gamble books, Climate Leadership Reports and other materials, and having some nice discussions with people who wanted to know more about nuclear power’s role in our climate fight. Perhaps the most striking observation was that there were many people, especially from developing countries, who did not even know that one could produce energy with nuclear power. They were only aware of nuclear weapons. In general, they were very interested when we presented the potential benefits of nuclear power as an energy source as well. We really, really, need to get out there and tell people this stuff.

Three activists from Generation Atomic attended a side-event on 100% Renewable Energy, taking place a few blocks from the COP.  They carried with them the sharpest weapons in a war of ideas – well cited facts on a printed piece of paper, presented with a smile.

Eric Meyer, Sam Brewer, and Grant Hasbrouck went from table to table during a networking hour, presenting the facts that nuclear power has proven to be the fastest decarbonization tool, while requiring the least mining and land footprint of any zero-carbon source.

The response varied from genuine interest and inquiry, to curt rejection, to an open endorsement of burning fossil fuels and conceding climate change, as long as we phase out nuclear. Notably, one Danish anti-nuclear campaigner we met early this week (of whom I wrote in my Day 1 -piece) was there, and had further evolved on his position towards nuclear, identifying it as the ideal backup technology to a wind build-out. We continue to make progress, one conversation at a time.

Me and Tay (From GenA as well) also ran around Bonn, trying to secure a permission for a side event that our group would like to organize on Monday, when the UNEP Sustainable innovations forum, from which the nuclear industry was kicked out from, starts. They eventually ended up denying us the permission.

The evening was spent in one of the weirdest way I have ever spent an evening: By sticking up stickers on Bananas. Read more on Day 5!

A normal (radioactive) banana on the front and a normal (radioactive) Ben Heard on the back, who had arrived in Bonn a couple hours before after almost 30 hours of travel (giving him a radiation dose equivalent to eating hundreds of bananas). Sleeping next to Ben (or anyone else) would give you about half a banana worth of radiation per year. 

Ps. I have now returned home safely and did not have time to finish and post this earlier. A lot has happened since I left Bonn so stay tuned…

Day 3 – COP23 in Bonn – What it means to be a climate leader?

What is behind true climate leadership?

Wednesday saw the release of the fresh report “Climate Leadership Report 2017” from Energy for Humanity, of which I was one of the authors. After honing the press release into the last minutes, we finally sent it around 2 pm.

The Climate Leadership Report, fresh from the press.

So why another report on climate mitigation efforts? I think our report brings some data to the table that actually matters for climate. Just a day before, gave France the ”Fossil of the Day” -award here in COP23. Why? Because, like I wrote in yesterdays journal, France is postponing the forced closures of its operating nuclear fleet.

I’s still rolling my eyes on this. What just happened?

France got kicked for being a ”fossil” because it chose NOT TO close 17 of its very low carbon, clean, affordable and reliable baseload producing nuclear power plants that will save tens of millions tons of emissions by replacing coal and gas burning in France and in the European grid. shows that 9th Nov 2017 France has average electricity emissions of 141 gCO2/kWh (thanks to its nuclear fleet) while Germany has 512 gCO2/kWh, thanks to its decision to close nuclear and keep coal running.

It takes a special kind of myopic madness to see a decision to not shut down clean energy production as a negative thing for climate. The sad thing is,, once an organization I wholly supported for their efforts to reduce emissions, has seemingly become another marketing department for the renewable energy industry and a mouthpiece for anti-nuclear propaganda, alt.facts and outright lies. With that ”fossil of the day”-award, just stated and underlined that they don’t actually give a damn about actual emissions, nor the climate. It is a sad, sad day.

It is all in the metrics and assumptions

Of course one always has to make tough choices on what to include and what to emphasize in a report such as this, but given that multiple reports so far have seen Germany – the biggest emitter in Europe that is cutting emissions slower than EU on average despite its huge investments and support schemes – as one of the leaders, there seemed to be something quite strange in the metrics they used.

These metrics often concentrated on proxies that actually have very little to with cutting emissions efficiently. They include share of renewable energy (including bioenergy), the growth of renewable energy capacity in recent years (often not production, but nameplate capacity which can be wildly misleading when it comes to actual energy production) and perhaps the promises that governments have given on emissions reductions (with no regard to if they actually seem to be reaching those targets). These other reports usually penalize if a country decarbonizes with nuclear, often giving it an arbitrary carbon footprint of natural gas (WWF G8 climate scorecards, see footnote on page 17), or even coal. In effect, some of them say that it is an act of climate leadership if one replaces nuclear with almost any sort of burning. We document these in detail in our book Climate Gamble.

The thing is, none of these proxy-metrics matter when it comes to actually reducing a country’s emissions. None of them tell us the story of decarbonizing our economies, and aiming to be a leader in those reports won’t solve our climate issues. We need to keep our eyes fixed on the goal, not poor proxies.

Press conference with James Hansen and Michael Shellenberger

In the afternoon, we went to a press conference moderated by Stuart Scott, the host of Climate Matters. Michael Shellenberger talked about Environmental Progresses’ new study where they found out that adding renewable energy has practically no correlation (apart from a few cases like Denmark) with reducing emissions, while adding hydro or nuclear correlates very well with reducing emissions.

Stuart, Michael and James

To add to that, they found an inverse correlation between electrification of the energy supply and renewable energy. The logic is rather simple actually. With subsidies (that wind and solar still require, despite supposedly being really cheap), the cost of electricity will go up. And with costlier electricity, that electricity is not replacing direct burning as a source of energy. Electric vehicles are less competitive, heat pumps are less competitive, electric cooking is less competitive, electric heating is less competitive. The thing is, we really do want to electrify these things and produce that electricity cleanly. But it is not going to happen if electricity costs more instead of less. We should aim to make electricity cheap (not artificially, but actually).

Michael also presented some data on the materials requirements and environmental impacts of various energy sources, showing that solar PV-produces about 300 times as much waste per kWh than nuclear. This is a very interesting and alarming finding that should give pause to anyone interested in environmental footprint of human activities or the efficient use of our natural resources.

James Hansen gave a very straightforward case on why we need all the tools, including massive amounts of nuclear energy, if we want to leave our children with a climate compatible with civilization and good prospects for human kind. I will post/share a video of the conference later.


ps. I will write and publish my journal from COP23 when I have the time to write, so its not real time.