Skip to content

Energian Aika – Kirjan esipuhe (Alf Rehn)

Energian aika - Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen (WSOY)

Energian aika – Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen (WSOY)

Olen toisena kirjoittajana talouden, yhteiskunnan ja energian keskinäisiä riippuvuussuhteita valottavassa kirjassa Energian aika. Kirjan kustantaa WSOY ja se julkaistaan 14.2.2017. Kirjan julkkari-tilaisuus pidetään 16.2.

Kirjan aihepiireistä saa hyvän kuvan alla olevasta kirjan esipuheesta, jonka on kirjoittanut professori Alf Rehn.

*************

Yllättävän suuren osan maailman kaikista talousajattelijoista voi jakaa kahteen leiriin – materialisteihin ja immaterialisteihin. Näitä käsitteitä ei tietenkään käytetä, eivätkä kaikki talousajattelijat ja -kommentoijat niitä välttämättä edes tunnistaisi. Talousajattelussa on varsin kiintoisa rajapyykki aineellisen ja aineettoman välillä ja täten myös mitattavan ja mittaamattoman, rajallisen ja rajattoman välillä.

Viime vuosikymmeninä on etenkin rajaton ja aineeton ollut talousajattelun kaikkein muodikkain ja rakastetuin osa. Suitsutamme ideoita, yrittäjyyttä, innovaatiota. Puhumme tietoyhteiskunnasta ja datasta uutena öljynä. Viittaamme käsitteisiin, kuten teknologiaan, kehitykseen ja globalisaatioon, jotka kuulostavat aineellisilta mutta jotka ajatellaan rajattomiksi ja aineettomiksi. Niin, ja sitten tietenkin puhutaan »digitalisaatiosta», joka keskustelun perusteella mitä ilmeisimmin on ääretön, rajaton ja ihan kaiken muuttava pysäyttämätön voima.

Tähän kenttään kuuluvat myös heppoiset heitot, joissa vain todetaan »luovuudella Suomi nousuun» tai »digitalisaatio rikkoo vanhat mallit» ja jotka sinänsä ovat varsin rajallisia. Vaikka ideat ja digitalisaatio ovat tärkeitä ja kannatettavia asioita, nekin vaativat aineellisia asioita, rajallisia resursseja ja energiaa.

Tämä kirja ottaa kantaa juuri tähän. Se huomioi tärkeän mutta usein unohdetun tosiasian, nimittäin sen, että vaikka kuinka ihannoimme innovaation kaltaisia asioita, talous palaa aina juurilleen. Ja nämä juuret ovat riippuvaisia esimerkiksi raaka-aineista ja kenties ennen kaikkea energiasta. Yrittäjyys ilman toimivaa energiainfrastruktuuria on mahdottomuus, ja vaikka luovuutta voi löytää keskeltä korpeakin, ideoiden luominen kehittämisestä puhumattakaan helpottuu ihmeellisesti, jos voi nauttia myös sähköstä ja lämmöstä.

Startup-yrittäjien kannettavat tarvitsevat energiaa puhumattakaan digitalisaation vaatimista jättimäisistä konesaleista. Biotalous ja clean tech ovat luonnollisesti osa energiataloutta mutta eivät itsessään sen valmiita ratkaisuja eivätkä siitä erillään olevia osia. Vaikka on kovin helppoa viitata epämääräisiin lupauksiin siitä, että kehitys, teknologia tai tiede ratkaisee energiatalouden ongelmat ja rikkoo sen nykyiset rajat, olisi varsin vaarallista vain luottaa siihen.

Aki Suokko ja Rauli Partanen ovat heittäytyneet tämän ongelman kimppuun, ja heidän kirjansa on tärkeä ja laaja-alainen katsaus talouden, yhteiskunnan ja energian keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Se ei rakenna olkinukkeja vaan analysoi niitä monia tapoja, joilla energiasta ja sen taloudesta puhutaan tai ollaan puhumatta, ja esittää vakuuttavan kuvan niistä haasteista, jotka meillä on edessämme.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö Suokko ja Partanen myös ottaisi kantaa. He esittävät väkevän argumentin sokean kasvunpalvonnan kyseenalaistamisen puolesta ja pyrkivät osoittamaan energian todelliset kustannukset eivätkä vain sen hetkellistä hintaa. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joita ei vieläkään tajuta tarpeeksi hyvin yhteiskunnassamme, ja olisikin hienoa, jos ainakin pari päättäjää kirjan luettuaan oivaltaisi hieman paremmin, mitä talous- ja energiapolitiikkaa tehtäessä tulisi ymmärtää.

Ennen kaikkea olisi toivottavaa, että kirja herättäisi laajemman keskustelun siitä, mitä uskomme tietävämme ja mitä tiedämme uskovamme – taloudesta, energiasta ja siitä, miten siirrymme tulevaisuuteen. Kenelläkään ei ole varaa olla tietämätön energiataloutemme kustannuksista ja niistä haasteista, joiden edessä yhteiskuntamme on.

Joten puhutaan vain aineettomista asioista. Puhutaan innovaation voimasta ja innostuksen tärkeydestä. Puhutaan ideoista ja fiiliksestä, eikä usko kehitykseen ole sekään huono asia. Mutta tätä ei tulisi tehdä yksisilmäisesti vaan ymmärtäen, miten tärkeitä energia, energiatalous ja energiapolitiikka ovat rakentaessamme uutta, uljasta talouttamme.

Turussa 30.11.2016

Professori Alf Rehn

Skepsis debatti: Ydinvoiman rooli ilmastonmuutoksessa. Tulisiko ydinvoimaa lisätä vai vähentää?

Allekirjoittanut osallistui taannoin Skepsiksen järjestämään debattiin ydinvoiman roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Olin debatissa sillä puolella, että ydinvoimaa tulisi lisätä, ja vastadebatoijani Professori Jouko Korppi-Tommola taas sitä toista mieltä.

Ohessa Skepsiksen julkaisema kevyesti leikattu tallenne debatista. Enjoy.

00:00 Jouko Korppi-Tommolan alustuspuheenvuoro: Ydinvoimaa EI tulisi rakentaa lisää

15:55 Rauli Partasen alustuspuheenvuoro: Ydinvoimaa TULISI rakentaa lisää

28:00 Ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimat realiteetit ja eri energiamuotojen elinkaaripäästöt?

44:40 Ydinvoiman riskit ja turvallisuushuolet verrattuna muuhun energiantuotantoon?

53:58 Ydinvoiman ja uusiutuvan energiatuotannon mahdollisuudet ja pullonkaulat?

1:04:45 Onko ydinenergian aika jo ohi? Hinta, investoinnit, jne. suhteessa uusiutuvaan energiaan.

1:12:59 Voiko ydinenergia ylipäätään vastata ihmiskunnan kasvavaan energian tarpeesen?

1:31:35 Yleisön kysymyksiä ja kommentteja

YLE:n artikkelin oli päässyt epähuomiossa julkaisemaan Trolli

YLE julkaisi muutama päivä sitten artikkelin, jota oli juuri ennen julkaisua päässyt sormeilemaan jokin nettitrolli.

Tässä vielä minun ja puolisoni korjaama uutinen.

”Suomalainen nainen perhe-elämä ja yhteiskunta on hyvin vaativa” – Professori: Mies Ihminen kaipaa vapautta kontrollista

Aina ei voi olla sympaattinen ja empaattinen koti-isä vanhempi, joka uhrautuu perheensä puolesta, sanoo filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen. MieskKaveriporukalla on vapauttava vaikutus.

Miesten Ihmisten vapaa-aikaa yhdistää taipumus etsiä seuraa toisista miehistä ihmisistä: kaveriporukalla on hyvä heittää juttuja ja saada ajatuksiin vaihtelua.

– On sellaisia miehiä ihmisiä, jotka pyrkivät mahdollisimman suureen yhteisöllisyyteen ja isoihin kaveripiireihin. Autoja, metsästystä, porukalla kalastamista tai vaeltamista. Mitään yleistystä ei suinkaan voi tehdä, sillä osa miehistä ihmisistä haluaa olla yksin, kertoo filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen.

– Toiset esimerkiksi kalastavat yksin. Tulin juuri Rovaniemeltä, siellä tuttavani kaveri meni yksin pilkille.

MieskKaveriporukalla on vapauttava merkitys. Airaksinen kuvaa sitä varaventtiiliksi.

Naiset Perheen muut ihmiset kontrolloivat: heillä on käsityksensä siitä millaista kieltä mies saa käyttää, miten saa pukeutua, kuinka voi puhua seksistä. Suomalainen perhe-elämä  nainen on hyvin vaativaa.

– Kun miehet ystävykset sitten ovat keskenään, niin kaikesta tästä voi luopua, voi olla niin kuin haluaa, Airaksinen jatkaa.

Tutkimusaiheena miesten vapaa-aika on hyvin vaikea, koska ihmiset jakautuvat monenlaisiin ryhmiin. Kaikki eivät myös ole valmiita puhumaan asioista totuudellisesti ja jotkut eivät välttämättä ole tietoisia omista valinnoistaan.

– Tämän ajan miehellä vanhemmalla on aika vaikeata viettää vapaa-aikaa, koska elämä on kuormitettua eikä vapaa-aikaa tahdo olla. Työ ja perhe vievät valtavasti aikaa, toteaa Airaksinen.

Miesluola tai sukkien kudonta on amerikkalainen myytti

Tyypillisesti ajatellaan, että miehet kokoontuvat muun muassa vapaa-ajallaan paikkoihin, joissa pystyy korjaamaan vaikkapa moottoripyörää, tai naiset yhdessä Tupperware-kutsuille. Filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen tympääntyy puhuttaessa niin sanotuista miesluolista.

– Se on amerikkalainen termi ja ilmiö, vierastan sitä. Se perustuu siihen, että keskiluokkainen amerikkalainen asuu talossa, jossa on autotalli. Heillä on siellä harrastushuone. Suomalaisilla ei ole sellaisia samassa määrin. Mistä esimerkiksi Helsingissä voi vuokrata autotallin tai tilan, jossa harrastaa?

– Tulee mieleen nämä emaloidut kyltit, joissa lukee ”minun autotallini, minun sääntöni”, joissa on selkeätä muka vapaudenilmaisua. Että täällä hallitsen minä, se on vähän niin kuin koiran kyltti.

Suomalaisen miehen on kokoonnuttava jossain muualla, kuten kapakassa, baarissa ja ravintolassa.

– Aina ei voi olla sympaattinen ja empaattinen koti-isä vanhempi, joka uhrautuu perheensä puolesta. Joku pakopaikka pitää olla, se on pakoa normaalista arjesta. Se on henkireikä, ihmiset joilla ei ole sellaista, ovat hyvin onnettomia, Airaksinen sanoo.

”Kadotaan pariksi päiväksi ja ollaan vaikka pilkillä”

Kajaanilaislähtöinen laulaja ja erämies Antti Matikainen nousee estradille lähes satana iltana vuodessa. Hän ei koe pakopaikakseen paikkoja, joissa ihmisiä parveilee paikoittain ihokontaktissakin.

– Nyt pikkujouluaikaan saa väkerrellä noiden keikkojen ja ravintoloiden kanssa ihan riittävästi. Vapaa-ajallani lepuutan korviani, esimerkiksi en kuuntele musiikkia. Etsin rauhaa metsästä.

– En koe baaria vetovoimaisena, kun ne hyvät jutut tuppaavat jäädä siellä olevan mölyn alle. Mutta jos en kävisi siellä työni puolesta, niin varmasti sinne hakeutuisin kavereiden kanssa.

Saunan kiuasta lämmitetään.

Saunan pesän lämmitys.Kuva: Sini Liimatainen / Yle

Matikainen kertoo kokoontuvansa myös miesporukoissa, vaikka perheellisten on hankala löytää yhteistä aikaa. Laulajan kaverit haluavat olla rauhassa esimerkiksi saunassa.

– Niistä on muodostunut sellaisia reissuja, joiden myötä kadotaan pariksi päiväksi ja ollaan vaikka pilkillä. Siellä ollaan niin äijää ja otetaan muutama olut.

– Silloin, kun minulle vapaa-aikaa siunaantuu, niin kyllä suunnitelma on tehtynä ja käyttöä löytyy. Yleensä se kuluu metsästyksen tai kalastuksen merkeissä. Toinen hyvä on pihahommat, ihan mahtavaa ajanvietettä.

Matikainen kokee, että naisista on puhuttava reissujen aikana, on tuuletettava ajatuksia.

– Totta kai ja molemmissa äänensävyissä. Ja tietysti kehumme omia lapsiamme. Niitä asioita on hyvä katsoa miesten näkökulmasta ja punnita, että miten teillä, näin meillä.

Swiss people said no to populist fearmongering – Nuclear power has a future

Common sense and pro-arithmetic thinking won, fear-mongering lost! Swiss nuclear fleet has a future!

SUOMEN EKOMODERNISTIT

From climate perspective, one of the most important votes of the year in Europe just took place in Switzerland on 27th of Nov 2016. It was a referendum organized by the local environmental party, where they tried to force the early closure (after 45 years of operating) of the Swiss nuclear fleet and forbid any construction of any kind of nuclear in Switzerland ever.

The Swiss electricity mix is one of the cleanest in the world The Swiss electricity mix is one of the cleanest in the world

It would be hard to imagine a more horrible referendum, as we are fighting tooth and nail to halt, or even slow down, the climate change that seems to be turning out uglier and more rapid with each passing year. Nuclear provides a third of Swiss electricity. Well, there could have been one more horrible referendum, and that would have been if the Greens had proposed to close down all hydro, which provides…

View original post 326 more words

Sveitsin kansa sanoi ei perättömälle pelottelulle – Ydinvoima saa jatkaa

Sveitsi äänesti ydinvoiman jatkon puolesta! Aivan mahtavia uutisia järkipolitiikan ja ilmastonmuutoksen kannalta.

SUOMEN EKOMODERNISTIT

Suomen mediassa tätä ei ole hirveästi noteerattu, mutta viikonloppuna Sveitsin kansa äänesti ilmaston kannalta jopa kohtalokkaasta asiasta.

Paikallinen ympäristöpuolue oli saanut läpi kansalaisäänestys-aloitteen siitä, tulisiko Sveitsin nykyiset ydinreaktorit sulkea ennenaikaisesti 45 vuoden käytön jälkeen, ja kaikki ydinenergia kieltää hamaan tulevaisuuteen.

Sveitsin sähköntuotanto 2015 Sveitsin sähköntuotanto 2015

Ilmaston kannalta kauheampaa aloitetta on vaikea kuvitella – paitsi ehkä jos Sveitsin Vihreät olisi ajanut vesivoimaloiden purkamista ja kieltämistä. Ydinvoimalla tuotetaan noin kolmannes Sveitsin sähköstä siinä missä vesivoimalla tuotetaan 60 prosenttia. Sveitsin sähköverkko on maailman puhtaimpia.

Vielä äänestyspäivän aattona kyselyt povasivat niukasti päinvastaista tulosta. Jos Sveitsi olisi päättänyt sulkea ydinvoimalansa ja kieltää koko teknologian, olisi menetetty paljon muutakin kuin vain Sveitsin ydinvoima. Tapauksella olisi epäilemättä ollut vaikutuksia muiden Euroopan maiden politiikkaan ja ydinvoiman hyväksyntään.

Epäilemättä tulosta olisi käytetty ydinvoiman vastustajien toimesta jonkinlaisena todisteena ydinvoimaa vastaan ja perusteena sille, että muidenkin maiden pitäisi seurata Sveitsin esimerkkiä – Aivan kuten Suomen Vihreiden kärkipoliitikot ovat kehottaneet meitä seuraamaan Saksan esimerkkiä…

View original post 137 more words

Switzerland on the brink of a terrible climate mistake

The Swiss people are voting if they are going to have a climate mitigation effort or not. If they choose to close all nuclear power prematurely and ban any new builds, they are basically saying yes to much more emissions.

SUOMEN EKOMODERNISTIT

Swiss Greens have initiated a national referendum that would be about as bad a move for Climate Change as one can possibly imagine on any national scale. They are proposing an early shutdown of the current fleet and an eternal ban on anything nuclear power in Switzerland.
swiss-energy-mix-2015
Swiss have one of the cleanest electricity in the World. And that is largely thanks to nuclear. In fact, nearly all the countries in the world that actually have clean electricity have done it largely or partly with nuclear. And now the local Green party wants to shut it down forever, flushing down any hopes of effective and timely climate mitigation in accordance to the Paris Agreement.
 
I thought these were the people FOR Climate Change mitigation, not against it?!
 
This sort of foolishness and deep irresponsibility makes me want to move to Switzerland just to get a vote on the…

View original post 21 more words

Kaikkihan tietää, miten siinä käy…?

Poliisitarkastaja Ari-Pekka Calin totesi juuri Hesarin haastattelussa, että ”kaikkihan tietää, miten siinä käy, jos ydinreaktori sulaa tai vaurioituu. Siinä saattaa miljoonien ihmisten henki olla vaarassa.”

Lausahdus on niin monella tasolla sekä huolestuttava että väärin, että on syytä hieman avata mitä viranomainen – Poliisihallituksen poliisitarkastaja, joka asemansa vuoksi kuulunee sinne aika lailla luotetuimpien instituutioiden luotettujen edustajien kärkikastiin – oikein sanoi.

Ensinnäkin, minun on vaikea uskoa että kaikki, tai sanotaan edes viisi prosenttia, oikeasti tietää tai omaa minkäänlaista faktoihin tai ydinvoimaloiden rakenteisiin perustuvaa arviota siitä miten tuollaisessa tilanteessa oikeasti käy, ja millä todennäköisyydellä (ja täytyy todeta että en minäkään ole asiassa mikään asiantuntija, mutta jonkin verran olen ydinonnettomuuksien seurauksista lukenut ja kirjoittanut). Tällaisen olettaminen, kun se yhdistetään arvovaltaiseen virkamieheen, luo kuulijassa asetelman, jossa viranomainen juuri vahvisti hänen ensimmäiset ja pahimmat mielikuvituksen tuotteensa jota lentokone + ydinvoimala voivat aiheuttaa. ”Poliisi siis sanoi, että minä tiedän miten siinä käy, joten olen varmaan oikeassa ajatuksissani”, kognitiiviset prosessit kertovat meille.

Tuo olisi vielä voinut mennä lipsahduksen piikkiin, jos poliisitarkastaja olisi jatkanut esimerkiksi näin: ”Todennäköisesti reaktorin sulamisonnettomuuteen ei kuolisi monikaan, jos ketään, kuten ei myöskään sen säteilyseurauksiin.” Tämä nimittäin testattiin vuonna 2011 kun ei vähempää kuin kolme ydinreaktoria kokivat parin päivän sisällä ytimen sulamisonnettomuuden, kun massiivisen maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto repi Fukushima Dai-ichi ydinvoimalan lunastuskuntoon. YK:n WHO:n ja muiden vertaisarvioitujen tutkimusten mukaan näiden ydinreaktoreiden sulamisonnettomuuksista vapautuneeseen säteilyyn  tuskin tulee kuolemaan juuri ketään ennenaikaisesti.

Mutta ei. Poliisitarkastaja kertoo, että ”miljoonien henki saattaa olla vaarassa”. Miten, tarkalleen ottaen? Koska ydinvoimalassa miljoonat suomalaiset juhlisivat jalkapallomaajoukkueen MM-voittoa onnettomuushetkellä?

Tsernobylin, jonka reaktori oli aivan eri tyyppinen länsireaktoreihin nähden ja josta puuttui reaktorin suojarakennus kokonaan, on historian ylivoimaisesti pahin ydinonnettomuus. Sen seurauksena varmistettuja uhreja on noin 50. Siis viisikymmentä. Säteilymallinnusten ja onnettomuuden seurauksia tutkineiden (esim. WHO) mukaan onnettomuus tulee aiheuttamaan 2050 mennessä karkeasti 9000 ennenaikaista uhria. Tragedia, joskin malli tekee varsin pessimistisen oletuksen, jonka mukaan hyvin pienetkin (sellaiset, joita vastaavan saa oleskelemassa Suomen radon-alueilla rakennetuissa taloissa voi saada muutamassa kuukaudessa) tulevat aiheuttamaan uhreja (noin 5000 yllämainituista 9000 uhrista on tämänkaltaisia).

Miten ihmeessä ”kaikki tietävät miten siinä käy” ja mistä ihmeestä poliisitarkastaja (oletan että toimittaja on lainannut hänen sanomisiaan, joskin toimittajankin hälytyskellojen olisi pitänyt soida ja faktat tsekata) onnistui nykäisemään tietonsa, että miljoonien henki voi olla vaarassa?

Ydinvoiman vastustajat pelottelevat usein onnettomuuksien seurauksilla ”antamalla ymmärtää”. He harvemmin puhuvat kuitenkaan numeroista, koska he kenties tietävät, että niille numeroille ei välttämättä löydy perusteluja, ja on viisaampaa jättää asia ihmisten vilkkaan mielikuvituksen varaan. Poliisitarkastaja antoi myös ensin ymmärtää, mutta sen jälkeen ymmärsi vielä antaa numeronkin. Joka on kokoluokkaa tuhansia tai miljoonia kertoja pielessä, riippuen vähän miten asiaa haluaa katsoa. Ajattele jos saman suuruinen virhe lipsahtaisi jossain muussa asiassa, vaikkapa maahanmuuttajien tekemien rikosten määrässä? Saattaisi Suomen Sisu muistaa poliisitarkastajaa kohtuuhintaisella konjakkipullolla ensi jouluna. Nyt samainen pullo saattaa lähteä ydinvoimaa kynsin hampain vastustavien ympäristöjärjestöjen osoitteesta. Vastaavanlaista julkisuutta, uskottavuutta ja vaikuttavuutta kun ei rahalla saa.

Odotan sekä poliisitarkastajalta että Helsingin Sanomilta pikaista korjausta tähän lipsahdukseen, vaikka epäilemättä vahinko onkin jo tapahtunut.

ps. Kirjastamme Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos voit lukea tärkeimpien ydinonnettomuuksien kulun, seuraukset ja sen, miten niistä on mediassa raportoitu.

Musta Hevonen – kirja-arvio Ympäristöasiantuntija-lehdessä

Musta HevonenYmpäristöasiantuntija-lehdessä ilmestyi positiivinen ja huolella tehty kirja-arvio Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos kirjastamme (Kosmos 2016). 

Ilokseni kiinnitin huomion siihen, että arvostelija on selkeästi lukenut kirjaa ajatuksella, ja se on herättänyt hänessä juuri sellaisia ajatuksia ja reaktioita, joita toivoimmekin kirjan lukijoissaan herättävän. Lähdeviitteitä on tutkailtu huolella, ja toisaalta kirjan tekstin luettavuutta ja monimutkaista asian käsittelyä kiiteltiin.

”Kokonaisuudessaan kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos aihe herättää vähänkään kiinnostusta. Musta hevonen herättää varmasti ajatiksia, olipa lukijan suhtautuminen aiheeseen mikä tahansa. Erityisen kunniamaininnan kirja saa siitä, että se onnistuu käsittelemään laajaa ja kompleksista aihetta selkesti ja ymmärrettävästi. Tämä on sopivaa luettavaa niin älyllisiä haasteita etsivälle kuin ennen nukkumaanmenoa lukevalle.”

Linkki juttuun (sivu 23).

Kip kap kauppaan hakemaan siis oma Musta Hevonen!

Epäonnistunut energiakäänne – Energiauutiset kolumni

Aloitin taannoin Energiauutiset -lehdessä vapaana toimittajana, ja tässä kyseisen pestin ensimmäinen julkaisuni, jonka aiheena on Saksan epäonnistunut energiakäänne.

***********

Saksan energiakäänteellä on neljä perusjalkaa. Ensimmäinen ja tärkein on päästöjen vähentäminen 80—95 prosenttia vuoden 1990 tasosta 2050 mennessä. Tähän on tarkoitus päästä lisäämällä uusiutuvaa energiaa kattamaan 80 prosenttia maan energiantuotannosta ja lisäämällä energiatehokkuutta ja kysyntäjoustoja. Tämä kaikki on tarkoitus tehdä samalla, kun maa sulkee ennenaikaisesti ydinvoimansa, jolla energiakäänteen alussa vuonna 2000 tuotettiin yli 80 prosenttia Saksan puhtaasta sähköstä.

Vaikka Saksa onnistuisikin siinä kaikkein helpoimmassa, eli ydinvoimaloiden sulkemisessa poliittisella päätöksellä 2022 mennessä, muut tavoitteet näyttävät karkaavan. Energiatehokkuus ja päästövähennykset esimerkiksi liikenteessä ovat jääneet tavoitteista. Saksan hallinto päätti juuri, että se rajoittaa uusiutuvien rakentamista, jotta kustannukset pysyvät edes jotenkin hallinnassa ja jotta sähköverkkoa ehditään kehittämään vastaamaan kasvavia joustotarpeita. Uudet rajoitukset pitävät käytännössä huolen siitä, että uusiutuvilla saadaan hädin tuskin korvattua poistuva ydinvoimakapasiteetti. Jo ennen energiakäänteen ensimmäistä ja helpointa välitilinpäätöstä, tavoiteltua 40 prosentin päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä, Saksa näyttää epäonnistuvan pahasti.

Tämä siitäkin huolimatta, että Pariisin ilmastosopimuksen myötä EU-maiden nykyisetkin tavoitteet ovat aivan liian kunnianhimottomia. Länsimaiden tulisi vähentää energiasektorin päästöjä jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia, jos ja kun kehittyville maille suodaan edes jonkinlainen mahdollisuus nostaa elintasoaan fossiilisten polttoaineiden avulla. Saksan kymmeniä miljardeja maksanut energiakäännös on pystynyt alle prosentin vuosivauhtiin.

Energiakäänteen yksi tunnusomainen ominaisuus on se, että suljetaan ydinvoimaa ja rakennetaan sen tilalle uusiutuvia sekä parannetaan energiatehokkuutta. Ilmaston kannalta tällöin pysytään parhaimmillaankin paikallaan. Jos resurssit käytettäisiin fossiilisten korvaamiseen kaikilla vähäpäästöisillä ratkaisulla, olisi tulos ilmaston kannalta paljon parempi.

Tästä huolimatta eritoten ydinvoimavastaiset tahot levittävät Saksan energiakäännettä ympäri maailmaa. Sveitsissä äänestetään paikallisten vihreiden aloitteesta vuoden lopussa ydinvoimaloiden lopullisesta sulkemisesta ennenaikaisesti. Kaliforniassa ympäristöjärjestöt sopivat suljettujen ovien takana Diablo Canyon -ydinvoimalan sulkemisesta 2025 mennessä, kauan ennen käyttöiän umpeutumista. Ruotsissa eritoten ympäristöpuolue yritti ajaa ydinvoimalat taloudellisesti kannattamattomiksi ydinvoimaveron ja avokätisten uusiutuvien tukijärjestelmien myötävaikutuksella. Ranskassa on säädetty laki, että tulevaisuudessa vain 50 prosenttia sähköstä voidaan tehdä ydinvoimalla. Kotosuomessakin TEM ottaa tarkasteluun 100 prosenettia uusiutuviin perustuvan energiaskenaarion, aivan kuin tavoitteena ei olisi päästöjen vähentäminen, vaan uusiutuvien lisääminen.

Ruotsi, Ranska ja Sveitsi ovat kaikki puhdistaneet sähköverkkonsa jo 1980-luvulla. Ne olisivat oivassa asemassa siirtyä seuraaviin toimenpiteisiin, eli teollisuuden ja liikenteen puhdistamiseen. Suomi on pian samassa tilanteessa. Silti kaikissa näissä maissa suunnitellaan lähinnä jo puhdistetun sähköverkon rakentamista uudelleen. Hinta tälle soutamiselle ja huopaamiselle sekä euroissa että ilmastovaikutuksissa tulee olemaan valtava.

Ilmastosta huolissaan olevat, mutta keinoja mielivaltaisesti esimerkiksi vain uusiutuviin energialähteisiin rajaavat tahot ovat yhä enemmän osa ongelmaa. Heidän kannanottonsa ja ehdotuksensa vievät usein uskottavuutta koko ilmastotutkimukselta, eivätkä ne ole linjassa varteenotettavien organisaatioiden suositusten kanssa. Lähinnä sähköntuotannon ympärillä pyörivät, usein heikkolaatuiset skenaariot ja keskustelu takaavat riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista pitkälle tulevaisuuteen. Todellisuudessa kahden asteen lämpenemisen ikkuna on käytännössä jo sulkeutunut. Olisi korkea aika keskittyä kaiken vähäpäästöisen energiantuotannon mahdollistamiseen ja rakentamiseen, ja korvata nimenomaan fossiilisia polttoaineita, ei muita vähäpäästöisiä energiamuotoja. Suomella on tähän hyvät lähtökohdat, sillä täällä on vältetty pahin ydinvoimahysteria. Tärkeintä on päästöjen vähentäminen mahdollisimman tehokkaasti, ja se onnistuu parhaiten käyttämällä kaikkia työkaluja niiden vahvuuksien mukaan.

Päiväni atomihuorana

Minua on tietokirjailijaurani aikana ehditty kutsua jo monenlaisilla nimillä. Suomi öljyn jälkeen (Into 2013) kirjan jälkeen olin kuulemma henkilöautoilua vihaava Vihreiden kätyri. Sittemmin minua on sanottu ydinteollisuuden lobbariksi monissakin yhteyksissä (ilmeisesti jos ei puhu jatkuvasti ydinvoiman vastaisia puolitotuuksia tai suoranaista hevonpaskaa, vaan kehtaa viitata johonkin aiheeseen liittyvään tutkimukseen tai tilastoon, sitä muuttuu lobbariksi. Aika huimaa).

Ja nyt viimeisimmäksi tietokirjakustantamo Nomerta Kustannus, tai siis joku kyseisen @NomertaK -twittertunnuksen takaa twiittaileva, täggäsi minut twiitissään #atomihuoraksi. #Priceless, etten sano.

Mistä kaikki alkoi?

Ystäväni Lauri lisäsi minut twitter-keskusteluun, kun hän suositteli Nomerta kustannukselle tuoreen tietokirjamme Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos lukemista, jos tämä haluaisi hieman haastaa ennakkoluulojaan ydinvoimasta ja saada aiheeseen uutta näkökantaa. Kävin katsomassa Nomertan sivut, ja siellä luki esimerkiksi seuraavaa:

nomerta-1

”Tämähän kuulostaa lupaavalta”, ajattelin. He julkaisevat perusteltuja, argumentoituja, vanhoja uskomuksia tomuttavia, kiihdyttäviä ja viihdyttäviä tietokirjoja. Heille mikään ei ole pyhää (paitsi ihmisoikeudet), jonka lisäksi heille ei ole olennaista se, kuka kirjoittaa, vaan mitä hän kirjoittaa.

Kuulostaa suorastaan kustantajalta, jonka kanssa minäkin voisin tehdä yhteistyötä! Ja jos sallitaan kissan nostavan omaa häntäänsä, juuri noilla sanoin voisin mielelläni kuvata Mustaa Hevosta.

Niinpä olin hieman hämmentynyt, kun @NomertaK twiittasi:

nomerta-2

Otin asian huumorilla, ja vastasin, että ei kai capoeira-harrastukseni tee minusta kyvytöntä lukemaan tutkimuksia ja raportteja ja kirjoittamaan niistä. Harrastanhan minä muitakin asioita; puutarhanhoitoa, lenkkeilyä, leikin myös lasteni kanssa (mihinkähän kaikkeen nämä minut epäpätevöittävätkään!?). Capoeira unohdettiin toistaiseksi, mutta jälleen vastaus yllätti:

nomerta-3

Hetkinen. Eikös olennaista ollut se, mitä kirjoitetaan, eikä se, kuka kirjoittaa? Ja toisaalta, eräs ydinteknologiaa ammatikseen tutkiva ystäväni on valitellut, että koska hän tutkii työkseen ydinvoimaa, häntä ei pidetä uskottavana sanomaan siitä mitään. Eli joko olet teollisuuden kätyri, asiantuntija jota ei kannata kuunnella, koska saatat tietää aiheesta jotain, tai sitten et vaan ymmärrä lukemaasi koska sinulla ei ole siitä tutkintoa? Pettämätön strategia suorastaan – ketään ei tarvitse kuunnella, jos viesti ei miellytä. Tällä reseptillä lähtee #SuomiNousuun!

Vastasin hieman tuohtuneena, että on aikoihin eletty, kun vain virallinen tutkinto aiheesta antaa mahdollisuuden ymmärtää lukemaansa. Pyysin NomertaK:ta keskittymään jatkossa kritisoimaan itse kirjaa (Musta Hevonen) ja sen argumentteja tyhjän retoriikan ja henkilöön käyvien hyökkäysten sijaan.

Näin hän tekikin, hetken.

nomerta-4

En ole ihan täysin varma mitä hän tuossa tarkoitti, mutta minulle jäi käsitys, että IPCC:n ilmastoraportit ja uskottavuus debunkattiin juuri – yhdellä twiitillä. Asiaan tuli hieman lisävaloa, kun vilkaisin Nomerta Kustannuksen nettisivuja uudemman kerran:

nomerta-5

Erittäin mielenkiintoisia aiheita! …hetkinen… Ilmastokuplaa? No se selittää…

Tällä välin NomertaK oli myös ehtinyt haukkua ympäristöjärjestömme Suomen Ekomodernistit ry:n ydinvoiman lobbausjärjestöksi (tosin yhdistyksen säännöissä ei puhuta mitään ydinvoiman lobbaamisesta, ja vähät rahatkin saadaan jäseniltä), aktiivijäsenemme Laurin yhdistyksemme ydinvoimalobbariksi (Disclosure: hän on nykyisin toiminnanjohtaja World Energy Council Finland -järjestössä, aiemmin hän on ollut esimerkiksi Energiateollisuus ry:ssä ydinvoimalobbarina sekä Greenpeacen feissarina. Hän lienee siis myös Greenpeacen soluttautuja järjestössämme? Ei sillä, että se mitään haittaisi, toimimme varsin avoimesti).

Lisäksi Nomerta väittää Pariisissa jakamaamme Climate Gamble-kirjaa/pamflettia (alkuperäisteos Uhkapeli Ilmastolla) ydinteollisuuden rahoittamaksi. Väärin taas. Kirja (sekä suomenkielinen että englanninkielinen) kirjoitettiin kyllä ihan ilman hajuakaan teollisuuden rahoista, tai oikeastaan mistään muustakaan rahasta. Pariisin COP21 non-profit kampanjaamme, jonka teimme ilman palkkaa omalla ajallamme, saivat rahoittaa ketkä tahansa, ja siellä joukossa oli myös ydinalan yrityksiä.

Huomioitavaa on, että kirjaan tai sen esittämiin argumentteihin ei edelleenkään puututa – @NomertaK pysyy tiukasti pyrkimyksissään mustamaalata kirja/kirjoittajat, ilmeisesti edes lukematta itse teosta. Onnea tietokirjakustantajan uralle! 🙂

Eikä siinä vielä kaikki

nomerta-6

Siis hetkinen, hän väittää myös, että olemme ”hyökänneet ydinvoimaa vastustavien ympäristöjärjestöjen kimppuun?” Uhhuh. Kyseessä lienee nämä kaksi kirjoitustamme (A Most Unwise campaign ja samaa keskustelua jatkava Don’t Nuke the Climate: A Response), joissa kritisoimme WISE-järjestön ydinvoimavastaisen kampanjan lähtökohtia ja argumentteja. Tämän, mielestämme asiallisen ja asiaan keskittyvän kritiikkimme nämä sankarit ovat nimenneet ”hyökkäämiseksi” jonka @NomertaK on näppärin sanankääntein (ja alkuperäisiä kirjoituksia ilmeisesti lukematta) kääntänyt kimppuun hyökkäämiseksi (siitä voi saada hieman toisenlaisen kuvan, kuin se todellisuus, jossa rustasimme vastinetta puolenyön jälkeen täysin rättiväsyneenä yhteismajoituksessa kahdeksan muun aktivistin kanssa – joista kukaan ei ollut kovin ydinvoima myönteinen, mutta joiden kanssa onneksi selvisimme ilman kimppuun käymisiä).

Voin vakuuttaa, että emme hyökänneet kenenkään kimppuun. Sain kyllä osani kyynelkaasusta eräässä mellakassa, jonka lisäksi paikalliset viranomaiset (poliisit) pysäyttivät toimemme useaan kertaan. Lisää reissusta voi lukea matkakertomuksestani.

Ja että #atomihuora? Oikeesti? Seuraako tätä hästägiä Twitterissä paljonkin jengiä? Joiden @NomertaK toivoo näkevän keskustelun, kenties osallistuvan siihen? (se kai on hästägien tarkoitus, jos olen oikein ymmärtänyt). Ei hitto sentään. 🙂

Aika moneen suuntaan @NomertaK on ehtinyt siis lokaa heittää. Yhtään varsinaista argumenttia, saati perusteluja, kirjoissamme esitettyjä asioita kohtaan ei vielä ole tullut.

Lukijat. Muistakaa, että olennaista ei ole se, kuka kirjoittaa, vaan se, mitä kirjoitetaan ja miten se perustellaan. Mikään ei ole pyhää, paitsi ihmisoikeudet. Ei edes omat ennakkoluulot, joita turhan helposti ajaudutaan puolustelemaan syyttelemällä, mustamaalaamalla ja perusteettomilla väitteillä. Lukekaa kirjoja, paljon ja monipuolisesti – ja kriittisesti. Mutta lukekaa kirjat ennen kuin kritisoitte. Kritisoikaa asiaa, ei henkilöä, ja kritisoikaa rehellisin argumentein, joiden takana on muitakin lähdeviitteitä kuin mielipide tai oma fiilis.

 

Jos faktat muuttuvat, minä muutan mieleni. Mitä sinä teet? – John M. Keynes

 

nomerta-7

Kommentti tutkimukseen: Ydinvoima vähentää päästöjä

Edit: Tutkijat ovat sittemmin vetäneet tutkimuksensa pois. Tässä T&T:n uutinen aiheesta. 

Benjamin Sovacool & co julkaisivat äskettäin tutkimuksen, joka on päätynyt myös Suomen medioihin (T&T). Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että ydinvoimaan satsanneet/satsaavat maat eivät olisi vähentäneet päästöjään viime vuosina yhtä nopeasti kuin maat jotka eivät ole satsanneet ydinvoimaan (tai ovat päättäneet luopua siitä), joten ydinvoimasta kannattaisi tutkimuksen tulkinnan mukaan ilmastomielessä luopua.

Ohessa kommenttini aiheesta, jonka laitoin (hieman lyhyempänä ja valitettavasti epäselvempänä) myös T&T -lehden nettisivuille.

************

Parhaat historialliset päästövähennysnopeudet eri maissa

Parhaat historialliset päästövähennysnopeudet eri maissa

Ydinvoimaa rakentaneet maat vähensivät sähköntuotannon päästönsä pääosin jo 1970 ja 1980 luvuilla. Tutkimuksen tehnyt B. Sovacool (joka on tunnettu kirsikoita poimivasta ydinvoimavastaisesta tutkimuksesta*) jätti tämän täysin huomiotta: ne maat jotka ydinvoimaan satsasivat vähemmän, vähentävät nyt niitä samoja ”helppoja” päästöjä jotka ydinvoimaa rakentaneet maat vähensivät jo vuosikymmeniä sitten. Hyvä esimerkki tästä on Saksa: Saksa tavoittelee pääsevänsä sähköntuotannon päästöjen osalta vuonna 2050 tilanteeseen, johon Ranska pääsi jo 1990 (80 % päästötöntä). Tätä Saksan ilmastopolitiikkaa pidetään yleisesti todella edistyksellisenä ja kunnianhimoisena.

Tutkimus kuitenkin antaa ymmärtää, että näillä asioilla olisi jokin syy-yhteys: koska sähköltään jo puhdas Ranska (joka tuottaa 75% sähköstään ydinvoimalla) ei ole ”puhdistanut” sähköntuotantoaan viime vuosina yhtä nopeasti kuin joku toinen maa joka on siirtynyt pois kivihiilestä, niin se on tutkimuksen näkökulmasta huono asia. Eli tutkimus ei huomioi lähtötasoa lainkaan, vaan ainostaan mielivaltaisena ajanjaksona tapahtuneen kehityksen. Ja koska tutkimuksen ilmiselvä tavoite on saattaa ydinvoima huonoon valoon, niin se tietenkin on sitten ydinvoiman syy tai ydinvoimattomuuden ansiota, riippuen kehityksestä.

Vähän kuin vertailisi kahta miestä:
Pekka juo päivittäin viinaa ja on työtön.
Marko meni töihin ja lopetti juomisen 20 vuotta sitten.

Pekka menee AA-kerhoon ja onnistuu vähentämään viinanjuontiaan 20%.
Marko jatkaa selvänä olemista ja työn tekoa.

Tutkimus tulkitsee tapahtuneen kehityksen näin: Jo valmiiksi raitis Marko ei ole onnistunut vähentämään viinanjuontiaan viime vuosina, ja syy siihen näyttää olevan se, että hän käy työssä. Alkoholiongelmaisen Pekan ei siis missään nimessä kannata hakeutua töihin.

Pekka puolestaan on saanut viinanjuontinsa vähenemään lupaavasti. Syy tähän on tutkimuksen mukaan se, että a) hän ei käy töissä ja b) hän käy AA-kerhossa.

Tutkimus suositteleekin, että Marko lopettaa työssäkäynnin, sillä työssäkäynti on selkeästi syy siihen että hän ei ole viime vuosina onnistunut olemaan yhtään sen raivoraittiimpi kuin ennenkään. Sen sijaan Pekan työttömyydellä ja viinan juonnin vähenemisellä tutkimus näkee yhteyden, joten ilman muuta Markon itse asiassa kannattaa lopettaa työn teko ja satsata AA-kerhossa käymiseen. AA-kerho yhdistettynä työttömyyteen kun on tutkimuksen mukaan vähentänyt viinan juontia paljon työntekoon keskittymistä enemmän.

Että sellainen tutkimus.

Energiantuotannon päästöt IPCC:n tuoreimman raportin mukaan - mediaani.

Energiantuotannon päästöt IPCC:n tuoreimman raportin mukaan – mediaani.

Ps. * Viittaan Sovacoolin energiatuotantomuotojen hiilipäästöjä tarkastelleeseen meta-tutkimukseen,  jossa hän ensin määritteli ”kestäväksi” energiantuotannoksi 50 gCO2/kWh tai vähemmän päästävät energiantuotantomuodot. Aurinkopaneeleille hän onnistui saamaan pästöiksi 49,9 gCO2/kWh. (Kuvittele! Että meni lähelle, ja ihan sattumalta!?).

Ydinvoiman kanssa hän päätti unohtaa IPCC:n ja esim Yhdysvaltojen uusiutuvan energian tutkimuslaitoksen saamat tulokset (ydinvoiman päästöt 10-12 gCO2/kWh) ja päätti ennakkoluulottomasti nojata tutkimuksessaan vahvasti vertaisarvioimattomaan ja täydeksi huuhaaksi todistettuun Storm&Smith -tutkimukseen, jota painottamalla hän sai ydinvoiman päästötaseen kammettua 66 gCO2/kWh tasolle.

Vähemmän yllättäen, ydinvoiman vastaiset järjestöt ja ihmiset rakastivat tätä tutkimusta, unohtivat tyhmän IPCC:n ja uusiutuvia tutkivat tutkimuslaitokset, ja lähtivät esim Pariisin ilmastoneuvotteluihin kampanjoimaan voimakkaasti ydinvoimaa vastaan (tiedän, koska olin siellä itsekin ja osallituin keskusteluun Janne M. Korhosen kanssa. Täällä ja täällä vastineitamme).

Pps. Tämä oli vain pintapuoleinen raapaisu. Tutkimuksessa on muitakin ongelmia. Esimerkiksi Itä-Euroopan maiden kanssa on ihan sovittu taakanjaosta EU:ssa, jonka mukaan ne saavat kasvattaa päästöjään nostaessaan elintasoaan. Sovacool tuntuu laskevan tämän lähinnä sen syyksi, että näissä maissa on ydinvoimaa.

Ydinvoima ilmastonmuutoksen torjumisessa – keskustelu Huomenta Suomessa 15.6.2016

enbuske360Tuoreen Musta Hevonen -kirjamme siivittämänä pääsin keskustelemaan ydinvoimasta ja ilmastosta Huomenta Suomeen Enbuske360 -ohjelmaan. Ohessa kyseinen reilun vartin klippi. Kuulemma kenties yksi kiihkottomimpia keskusteluita ydinvoimasta Suomen TV-historiassa ;). Mukana myös Leo Stranius.

http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/625311/enbuske360-ratkaisijat

Katso, jaa, kommentoi (ja tietysti lue kirjamme).

Musta Hevonen

”Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos” on laaja, perinpohjainen ja kattavasti lähdeviitoitettu kirja koskien ilmastonmuutosta ja eri keinoja sen hillitsemiseksi, eritoten y…

Source: Musta Hevonen

Tšernobylin onnettomuus lisännyt toimittajien virheitä

Tšernobylin onnettomuudesta on kulunut 30 vuotta. Onnettomuus oli hyvä esimerkki siitä, mitä ydinvoimalassa tapahtuu, kun ihan kaikki menee pieleen, aina voimalaitoksen suunnittelusta sen henkilökunnan puutteelliseen osaamiseen, Neuvostomalliseen tietojen salailuun ja pähkähulluihin reaktorikokeisiin. Kirjoitamme onnettomuuden syistä, kuluista ja terveysvaikutuksista parin viikon päästä ilmestyvässä kirjassamme Musta hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos (Kosmos 2016) seikkaperäisemmin lisää.

YLE uutiset ja Tsernobylin välittömät kuolonuhrit

YLE uutiset ja Tsernobylin välittömät kuolonuhrit

Yksi Tšernobylin ydinturman vaikutus on kuitenkin jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon. Se näyttää aiheuttavan useiden pykälien pilkkuvirheitä toimittajilla, tai vaihtoehtoisesti säteily tuhoaa toimittajissa halun faktojen tarkastamiseen. Ohessa kuvankaappaus 26.4.2016 YLE uutisesta, jossa kerrotaan onnettomuuden välittömiksi uhreiksi ainakin 30 000 henkeä.

Luku on noin tuhatkertaisesti pielessä.

Ja koska kyse on ihan oikeista ihmishengistä, tällainen tuhatkertainen virhe on oikeasti aika merkittävä. Ajatelkaa, jos samanlainen virhe olisi jonkin muun asian yhteydessä! Tässä pari esimerkkiä:

Suomen liikenteessä kuolee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä.

Ruokaan tukehtuu Suomessa vuosittain 80 000 ihmistä.

Polton pienhiukkasiin kuolee Suomessa joka vuosi yli miljoona ihmistä.

Vuosittain maailmassa kuolee tupakointiin kuusi miljardia ihmistä!

…ja niin edelleen. Pointti tuli varmaan selväksi.

Ylellä on ollut 30 vuotta aikaa tarkastaa faktat siitä, mitä Tšsernobylissä tapahtui ja ei tapahtunut. Luotettavaa tutkimustietoa on avoimesti saatavilla. Kyse ei voi olla vahingossa tehdystä pilkkuvirheestä, sillä ne nollat on uutiseen pitänyt erikseen kirjoittaa. YLEn puolustukseksi täytyy sanoa, että ilmeisesti uutisen lukenut toimittaja kertoi sen oikean, tuhat kertaa pienenemmän uhrimäärän.

Jäämme seuraamaan tilannetta.

ps. Entä jos Tšernobylin aiheuttamat terveysvaikutukset Suomessa uutisoitaisiin yllämainitun kaavan mukaan tuhatkertaisina? Uutinen menisi jotakuinkin näin:

Tšernobylin onnettomuus ei ole lisännyt syöpiä Suomessa. (Suomen Syöpärekisteri)

Jos seurauksia ei ole ollut, on tuhatkertainenkin tulos silti nolla. 😉

Vielä kerran Teraloop: voisiko se toimia kiinteänä renkaana?

Voisiko Teraloopin energiaa varaava liikkuva massa kannatella itse itseään? Teimme laskelmat ja esittelemme ne tässä.

Haluaisimme uskoa, että Teraloopin konsepti voisi toimia. Tämä jo siksi, että valtio on antanut yhtiölle 260 000 euroa Tekes-lainaa, ja olisi hienoa saada sille rahalle vastinetta. Olemme aiemmin analysoineet konseptia läpi fysiikan kannalta ja tehneet myös yksinkertaisen laskurin, jolla realismin rajoja voisi arvioida. Teki laskut miten tahansa, ne tuntuvat päätyvän aina samaan lopputulokseen: konsepti ei toimi, ellei fysiikan lakeja muuteta.

Päätimme antaa Teraloopin idealle vielä yhden mahdollisuuden. Moni on keskusteluissa esittänyt, että jos Teraloop olisi junavaunujen sijasta kiinteä rengas, se ei tarvitsisi ehkä magneetteja muuhun kuin levitointiin. Materiaali voisi ehkä kannatella itse itseään. Tämä ehdotus ei ole Teraloopin julkaistun toimintaidean mukainen, mutta toisaalta yhtiö on itsekin todennut että sen konsepti on todellisuudessa täysin erilainen kuin julkisuudessa olleet tiedot. Ehkä tämä on se suuri oivallus, joka mahdollistaa ajatuksen?

Lisää matematiikkaa…

Tasapainossa pyörivän renkaaseen muodostuu keskeiskiihtyvyyden johdosta kehän suuntainen jännitys, joka voidaan laskea kaavasta

s = ω^2* ρ * ( R1^2 + R1*R2 + R2^2) / 3   

Missä s:n yksikkö on Pa (= N/m^2), ω on kulmanopeus (rad/s) ja ρ on aineen tiheys (kg/m^3), joka teräksellä on 7800 kg/m^3. R1 ja R2 ovat renkaan ulko- ja sisäsäde.

Koska renkaan kehän poikkipinta-ala suhteessa renkaan säteeseen on hyvin pieni ja käytännössä R1≈R2≡R, voidaan kaava muuttaa yksinkertaisempaan muotoon.

s = ρ * ω^2* R^2   

Olemme tehneet tällekin tehtävälle laskurin, jossa arvoja voi pyöritellä. Voimme myös piirtää kuvan, josta nähdään jännitys suhteessa renkaan kehänopeuteen. Renkaan säde tai kehän poikkipinta-ala eivät vaikuta tulokseen, yllä oleva kaavio pätee kaiken kokoisille teräsrenkaille, joiden kehän halkaisija suhteessa renkaan säteeseen on vähäinen, kuten Teraloopin tapauksessa. Kuten alempana lasketaan, rengas murtuu jos kehäjännitys ylittää 640 MPa arvon, mikä rajoittaa kehänopeutta erittäin rajusti.

Terästen lujuusrajoitteet

Jännityksen SI-järjestelmän mukainen yksikkö on Pascal (Pa), eli N/m^2. Terästen lujuus ilmoitetaan Pascalin pienuudesta johtuen yleensä Megapascaleina, MPa. 1MPa vastaa noin 100 tonnin painoa yhden neliömetrin alueella. Teräkselle määritellään erikseen myötölujuus ja murtolujuus. Jos valmistamme lujuusluokan 8.8-pulttimateriaalista teräslangan, jonka poikkipinta-ala on 1 mm^2, sen varaan voisi ripustaa 64 kg:n massan, ilman, että langassa tapahtuu pysyvää muodonmuutosta, eli ilman, että ns. myötölujuus (640 MPa) ylittyy. Yli 80 kg:n massalla lanka katkeaa, koska aineen murtolujuus (800MPa) ylittyy. Myötö- ja murtolujuuden välissä teräkseen jää pysyvä muodonmuutos, joten rakenteet tulee mitoittaa myötölujuuden mukaan. Tämä esimerkiksi valittu koneenrakennusteräs on noin kaksi kertaa lujempaa kuin tavallinen rakenneteräs.

Laskurin avulla on mahdollista hahmottaa joitakin ratkaisuja, jotka saattaisivat olla kokonaisuutena teoriassa lähes saavutettavissa. Esimerkiksi teräsrengas (tiheys 7800 kg/m^3) jonka sisäsäde on 1,8 metriä ja renkaan säde 250 metriä, tuottaa 290 m/s nopeudella seuraavanlaisia arvoja: energia 1,5 GWh, g-voimat 34 g, kokonaispaino 125 tuhatta tonnia, ja jännitys 660 MPa. Energia on siis kymmenesosan siitä arvosta, jota Teraloop mainoksissaan lupaa, ja siitä huolimatta jo tämäkään rengas ei tule kestämään murtumatta kovin kauan.

Tunnelin sädettä kasvattamalla päästään hiukan suurempiin energioihin, mutta energia kasvaa kuitenkin vain suhteessa säteeseen. Esimerkiksi 2500-metrinen tunneli tuottaa noilla arvoilla vain 20 GWh patenttihakemuksen lupaaman TWh:n sijaan.

Venymäongelma

Kokonaan toinen kysymys on, miten tuollainen rengas voitaisiin valmistaa. Se ei voi olla pelkkää terästä, koska siinä pitää olla maglev-tekniikka yms. massaa, joka ei kanna kuormaa. Mitoituksessa ei muutenkaan voi mennä noin lähelle myötörajaa. Mitoitus pitää tehdä väsyttävälle kuormalle, sillä laitteen pitää kestää lukuisia lataus- ja purkukertoja. Sallittu jännitys jäisi käytännössä huomattavasti tässä laskettua teoreettista maksimia pienemmäksi, kun kaikki mitoitukseen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon.

Läheskään aina lujuusmitoituksissa ei tarvitse laskea rakenteen venymiä. Teräs nimittäin venyy kun sitä kuormitetaan. Koska Teraloop on valtavan suuri rakennelma, lasketaan varmuuden vuoksi myös renkaan venymä. Tähän käytetään Hooken lakia:

s = E * є

missä s on jännitys, E on kimmokerroin (teräksellä 210 GPa) ja є on suhteellinen venymä. Koska haluamme laskea venymän, muutetaan kaava muotoon:

є = s / E

є = 0,64 GPa / 210 GPa = 0,003

Renkaan kehän pituus ja sen myötä renkaan halkaisija venyvät 0,3 % sen saavuttaessa myötörajan. Patenttihakemuksessa renkaan halkaisija oli 5000 metriä. Sen kokoinen teräsrengas venyisi täydellä pyörimisvauhdilla peräti 5000m * 0,003 = 15 metriä. “Donitsi” siis leviäisi täydessä vauhdissa kohti tunnelin ulkoseiniä 7,5 metriä joka suuntaan, ja hidastuessaan kutistuisi taas normaaliin kokoonsa. Kuten normaalilla mielikuvituksella varustettu lukija voi kuvitella, tästä aiheutuu jälleen korillinen lisäongelmia.

Pienempi 500-metrinen prototyyppi venyisi 1,5 metriä. Tämän kokoinen vaihtelu saattaisi teoriassa, ehkä, juuri ja juuri, olla siedettävissä esimerkiksi sähkömagneeteilla, mutta kiinteät magneetit eivät tähän kykene.

Venyminen antaa käytännössä kovan ylärajan sille, kuinka suureksi Teraloop-tyyppinen systeemi voitaisiin rakentaa. Vaikka 250-metrinen pilotti onnistuisi jollakin keinolla juuri ja juuri, sitä suuremmaksi laitetta ei juurikaan voi enää kasvattaa. Nopeus ei myöskään voi näistä arvoista nousta juuri ollenkaan.

Voimme toki ajatella korvaavamme teräksen jollain toisella materiaalilla, mutta jätämme lukijoiden haasteeksi keksiä materiaali, joka olisi tähän tarkoitukseen terästä parempi ja jonka kustannus on riittävän alhainen.

Teräskään ei tässä ole aivan ilmaista. Jotta energiaa saisi vähänkään järkeviä määriä, massan pitää olla yli 100 000 tonnia. Teräksen hinta vaihtelee suuresti, mutta on tyypillisesti satoja euroja/tonni. Pienenkin Teraloopin vaatiman raakateräksen hinta olisi siis vähintään 10 miljoonan euron paikkeilla. Koska terästä joudutaan käytännössä prosessoimaan, loppuhinta olisi useita kertoja suurempi — olettaen, että tällaista rengasta edes pystyisi todellisuudessa valmistamaan.

Tässä kirjoituksessa esitettyjä arvioita voi toki tarkentaa mallintamalla Teraloopin tukirakenteita yms. tarkemmin, mutta tämä ei tule muuttamaan mitään olennaista. Valitettavasti fysiikan lait iskevät rajusti vastaan tässäkin tarkastelussa.

Yhteenveto

Kiinteä rengas ei näytä pelastavan konseptia, vaikka löytyykin konfiguraatioita jotka ovat ainakin hiukan sinnepäin. Jos renkaaseen halutaan varastoida merkittäviä määriä energiaa, sen pitää pyöriä todella lujaa. Tällöin renkaaseen kohdistuu suuria jännityksiä, ja se venyy ja supistuu pyörimisvauhdin mukana. Tällöin metalliin voi muodostua myös väsymisvaurioita.  

Maailmalla on esitetty konsepteja, joissa suuri määrä energiaa varastoidaan valtavan suuriin massoihin (ks esim täältä). Nämäkään ratkaisut eivät ole suuresti edenneet, ja ne ovat silti kertaluokkaa helpompia toteuttaa kuin Teraloop.

Teraloop on sinällään yrittämässä ratkaista aivan olennaista ja tärkeää ongelmaa; valitettavasti sen ehdottama ratkaisu ei näytä toimivan millään tasolla. Energiaa on tällä hetkellä erittäin vaikea varastoida erittäin suuria määriä. Tällä alueella tehdään maailmalla koko ajan monipuolista tutkimus- ja kehitystyötä, ja tutkimusta kannattaisi ehdottomasti tukea myös Suomessa. Tuki täytyisi kuitenkin osata kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa on edes jotakin realismia takana.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Teraloop-laskuri

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti median mielenkiinnon ja sai yhtiön vastaamaan kritiikkiimme. Tässä kirjoituksessa täsmennämme kritiikkiä ja julkaisemme Teraloop-laskurin.

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti ainakin muutaman median; kirjoituksen ovat huomioineet Tekniikka ja Talous, Vihreä Lanka, ja Tiedetuubi. Vihreä Lanka sai lopulta yhtiöltä myös vastauksen, jossa yhtiö kieltäytyy kertomasta ideastaan mitään tarkempaa vedoten liikesalaisuuksiin.

 Teraloopin mukaan on syytä tehdä ero julkisuudessa olleiden järjestelmän konseptihahmotelmien ja sen välillä, millaiseen energianvarastointikykyyn yritys todellisuudessa pyrkii. Teraloopin mukaan näitä tavoitelukuja ei ole julkistettu, eivätkä ne ole vielä julkisia.”

Käytännössä Teraloop siis tuntuu sanovan, että aiemmin julkisuudessa olleet luvut on syytä unohtaa. Ne ovat kuitenkin ne luvut, joilla yritys on tullut esille, joita keskustelussa on pyöritelty ja joiden mukaan mielikuvia on luotu. On syytä kysyä, miksi niitä lukuja sitten on kerrottu julkisuuteen, jos ne ovat virheellisiä? Tai miksi virheellisiä lukuja ei ole korjattu?

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesimme, käytimme laskelmissa eri lähteistä (tiedotteet, julkinen patenttihakemus) saatuja, keskenään osin ristiriitaisia lukuja nimenomaan Teraloopin kannalta suotuisassa valossa. Kirjoituksen kirvoitti nimenomaan se, että näillä parhailla mahdollisillakaan luvuilla ja spesifikaatioilla idea ei fysiikan lakien perusteella vaikuttanut olevan toteutettavissa.

Tällä hetkellä lähinnä tiedetään, että Teraloop on saanut Tekesiltä maksimissaan 260 000 euron lainan; mitään todellista teknistä tietoa konseptista ei siis yhtiön itsensäkään mukaan ole julkisuudessa liikkunut.

Varmasti onkin niin että yhtiö ei ole kaikkea kertonut, eikä startupin kuulukaan. Ja kun kaikkea ei kerrota, pitää olla valmis ottamaan vastaan konseptia kohtaan esitetty kritiikki. Fysiikka on loppujen lopuksi armoton tieteenala. On loppujen lopuksi varsin vähän perusmuuttujia, joita tässä ratkaisussa voidaan varioida, ja ne ratkaisevat, onko idea toteutettavissa.

Olemmekin tehneet yksinkertaisen laskurin, jossa kuka tahansa voi kokeilla erilaisia arvoja. Linkki laskuriin on täällä. Kaavat ovat alempana. Itse emme ole onnistuneet näitä lukuja pyörittämällä pääsemään mihinkään toteuttamiskelpoisen näköisiin järjestelmiin, joiden energiakapasiteetti olisi niin suuri, että systeemissä olisi järkeä.

On huomattava, että edellinen kirjoituksemme käytti ylioptimistisia (Teraloopin kannalta suotuisia) lukuja. Teraloopin väitteistä voidaan hahmottaa kolme skaalaa.

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWh, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.
  3. Proto, jonka säde olisi ehkä 50 metriä. Mitään muita muuttujia protosta ei tiedetä.

Edellisessä kirjoituksessa yhdistimme siis skenaariot a ja b niin, että oletimme että skenaarion a suuri tunneli tuottaisi skenaarion b pienemmän energiakapasiteetin. Tällöin toteutus on erittäin paljon helpompi, mutta energiakapasiteetti on 60 kertaa pienempi kuin Teraloop on antanut ymmärtää. Kuten huomasimme, on se silti käytännössä lähes mahdoton, vaatien noin 1300 m/s nopeuksia.

Toistamme: edellisessä kirjoituksessa olleet laskut osoittivat, että vaikka Teraloopin varastointikapasiteetti olisi 60 kertaa pienempi kuin mitä sen tiedotteessa näyttää olevan, toteutus ei siltikään onnistu.

Laskurin mukaan 250 m renkaalle ei löydy mitään arvoja, jotka olisivat erityisen järkeviä. Vaikka vaunut olisivat täyttä terästä (7000 kg/m^3), niin jo äänen nopeudella 330 m/s keskipakoisvoimat nousevat yli 40 g mutta kapasiteetti jää alle 2 GWh tasolle.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Laskurin kaavat

A. Materiaalien tiheyksiä:
Patenttihakemuksessa ilmoitettu tiheys on 1500 kg/m3
Betoni: 1700-2400 kg/m3
Teräs: 7000-8000 kg/m3
Lyijy: 11 000 kg/m3
Köyhdytetty uraani: 19 000 kg/m3

B. Vaunun sisäsäde:
Patenttihakemuksen mukaan vaunujen koko olisi noin 1,5m x 2m. Oletusarvona voidaan käyttää keskimääräistä sädettä 1,8 m. Jos kokoa kasvattaa paljon, myös tunnelin kokoa on kasvatettava, mikä lisää hintaa ja vaikeuttaa tyhjiön ylläpitoa.

C. Tunnelin säde:
Hakemuksessa 2500 m, mainosmateriaaleissa 250 m, ensimmäinen prototyyppi ehkä 50 m.

D. Nopeuksia (ks mm Wikipedia-sivu):
Äänen nopeus on 330 m/s.
Yliäänikone Concorden nopeus on n 600 m/s
Kaikkien aikojen nopeusennätys lentokoneella on n. 1000 m/s
Pakonopeus (jolla satelliitin saa laukaistua ulkoavaruuteen) on n. 11 000 m/s.

Jotta konsepti todellisuudessa toimisi verkkotason energiavarastona, sen pitäisi pystyä tallentamaan energiaa vähintään GWh-tasolla. Toisaalta aiemmassa kirjoituksessa todettiin, että 70 g kiihtyvyydet repivät järjestelmän varmasti rikki; käytännössä jo viimeistään 50 g kiihtyvyys tulee aiheuttamaan ongelmia. Kaikkien aikojen painavimmat liikkeelle saadut junat ovat painaneet noin 100 000 tonnin luokassa.

Tehtävänä on löytää parametrit, jotka toteuttavat kaikki nämä ehdot edes suunnilleen. Itse emme sellaisia ole onnistuneet löytämään.

Kaavat
Liikkuvaan massaan varastoitunut energia on

E = (½)*m*v2, jossa m on kappaleen massa ja v sen nopeus

Mikäli kappale on pyörivässä liikkeessä, niin keskipakoisvoima (keskihakuvoima) on

F = m*v2/R, jossa R on kaarevuussäde

Renkaan pituus on 2*π*R. Oletetaan rengas pyöreäksi, ja sen poikkipinta-alan säteeksi r metriä. (Renkaan todellinen muoto voi olla jotakin muuta, mutta se ei olennaisesti muuta laskua).

Lukija saattaa haluta muuttaa itse joitakin oletuksia. Kokosimme tarvittavat kaavat 1-5 sitä varten.

Jos kappaleen keskimääräinen tiheys on ρ [kg/m3] niin sen massa voidaan kirjoittaa m = ρ* π*r^2 * 2*π*R= 2*π^2*r^2*R*ρ  ja kaavat ovat silloin muotoa

  1. E [joulea]  = (½)* m*v2 = π^2*r^2*R*ρ*v2
  2. E [GWh] = 2,78*10^(-13)* E[joulea]  
  3. F [newtonia] = 2*π*R*ρ*v2/R = 2*π*r*ρ*v2
  4. F [g] = (m*v2/R)/(m*g)  = v2/(R*g)
  5. m [tuhatta tonnia]  = 2*π^2*r^2*R*ρ/1E6

Tiheyttä ρ voidaan kasvattaa muuttamalla vaunujen materiaalia. Sädettä r voidaan muuttaa kasvattamalla vaunujen ja tunnelin kokoa.

Teraloop: onko idea fysikaalisesti realistinen?

Startupien on oltava radikaaleja, innovatiivisia, ja optimistisia. Kukaan ei pahastu, jos startup on hiukan liiankin optimistinen. Mutta missä menee raja? Innovaation ja innostumisen vastavoimana on oltava itsekuri ja itsekritiikki. Mitä tapahtuu, jos nämä puuttuvat?

Startup nimeltä Teraloop on esittänyt varsin ällistyttäviä ajatuksia. Uusiutuvien energialähteiden suurin ongelma on niiden ajoittaisuus: energiaa on pystyttävä varastoimaan niiksi ajoiksi, kun ei tuule tai aurinko ei paista. Tähän mennessä ei kerta kaikkiaan ole ollut tekniikoita, joilla pystyttäisiin varastoimaan gigawattitunneittain energiaa moneksi päiväksi kustannustehokkaaseen hintaan. Teraloop väittää löytäneensä ratkaisun, liikuttamalla suuria massoja renkaan muotoisella radalla maan alla.  

Fysiikkaa vähänkään tuntevissa idea on herättänyt ensin ällistystä, sitten mielenkiintoa ja lopulta syvää epäuskoa. Idea ei välttämättä varsinaisesti riko fysiikan lakeja, mutta se ei vaikuta millään tavalla realistiselta. Skeptisiä arvioita on jo esitetty Kaj Luukon aiemmassa blogissa.

Erikoisia väitteitä ja erikoisia startupeja on maailma pullollaan, ja asian voisi sinällään jättää sikseen. Tarkempi penkominen kuitenkin osoitti vielä kummallisempia väitteitä. Yhtiö itse sanoo saaneensa Tekesilta tutkimusrahoitusta ja sen lisäksi tekevänsä yhteistyötä VTT:n kanssa.  Käytännössä VTT-yhteistyö viitannee Tekniikka & talouden artikkelissa mainittuun toteutettavuustutkimukseen, joka on tilaustyönä teetetty ulkopuolisella rahoituksella.  Yhtiö on listattu myös yhdeksi Vaasa Entrepreneurship Societyn Top 30 energia-alan startupiksi; VES:n tiedoissa yhtiö ilmoittaa saavansa rahoitusta myös Fortumilta.

Näistä yhteistyökuvioista ei ole julkisuudessa ollut mitään tarkempaa tietoa. Jos yhtiön ympärillä todellakin liikkuu verovaroja, idean taustoja on syytä penkoa paljon tarkemmin. Onko yhtiö todellakin keksinyt jotakin mullistavaa, vai ovatko sen ideat tarkemmin penkoenkin yhtä huteria kuin pikaraapaisulla katsoen?

Ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia päätti joukkoistaa analyysin. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Tämä kirjoitus keskittyy vain fysiikkaan ja teknologiaan, ottamatta kantaa toteutuksen hintaan. Esiin tulevista kysymyksistä voi kuitenkin helposti päätellä, että hinta tulisi olemaan absurdin suuri — olettaen, että järjestelmä ylipäätään toimisi, mikä näyttää varsin epätodennäköiseltä.

Teraloop-TEKES

Teraloop-VTT
Mitä yhtiön konseptista siis voi päätellä nykyisten tietojen  perusteella? Onko syytä olettaa, että se olisi fyysisesti millään tavalla realistinen missään aikataulussa?

Mitä ideasta on väitetty?

Asiasta uutisoi tiettävästi ensimmäisenä tammikuussa 2016 Tekniikka & talous. Se ilmoitti, että  “hanke on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä yhden Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvan energiayhtiön ja suomalaisten teknologiayhtiöiden kanssa – tämän tarkemmin ei Teraloop halua yhteistyökumppaneitaan vielä tässä vaiheessa nimetä.

Huhtikuussa aiheesta kirjoitti Tekniikan Akatemia TAF, joka jakaa joka toinen vuosi tunnetun Millennium-teknologiapalkinnon.  TAF:n tiedotteessa ei juurikaan avata teknisiä yksityiskohtia, mutta siinä mainitaan, että yhtiö väittää pääsevänsä 500 MW tehoihin ja 16 GWh kapasiteettiin. Myös yhtiön nettisivuilla todetaan nämä luvut.
Teraloop-pitchAiheesta on kirjoittanut innostuneesti mm. industrialprime.fi,

Mitä ideasta todellisuudessa tiedetään?

Julkista teknistä tietoa on yhden patenttihakemuksen verran (WO2016/001478). Hakemusta arvioidaan tarkemmin blogin lopussa, mutta tähän on tiivistetty se informaatio, joka hakemuksesta on mahdollista päätellä.

Patenttihakemuksen perusteella Teraloopin ajatuksena on rakentaa pyöreä tunneli, jonka lattiassa on kestomagneetteja. Suurien painoelementtien pohjassa on kestomagneetteja, joiden avulla ne kelluvat lattian magneettien yläpuolella. Elementtien yläpinnassa on myös kestomagneetteja. Elementtejä liikutetaan säätelemällä tunnelin katossa olevia sähkömagneetteja, kuten esimerkiksi maglev-junissa tehdään. Elementtejä yhdistetään toisiinsa, ja niistä rakennetaan rengas tunnelin sisään.

Teraloop-vaunu1

Teraloop-vaunu2

Patenttihakemuksen esimerkissä (joka siis on vain yksi mahdollisuus) ympyränmuotoisen radan säde on 2,5 km, ja se koostuu osista joiden paino on 30-40 tonnia ja mitat 1,5x2x8 metriä. Ketjun kokonaismassaksi tulisi hakemuksen mukaan noin 70 000 tonnia ja tiheydeksi noin 1500 kg/m3. Osat voivat olla esimerkiksi betonia.

Teraloopin ei ole nähtävästi kertaakaan esittänyt konkreettisia lukuja, joissa olisi yhtä aikaa ilmoitettu energiakapasiteetti, massa, radan säde, sekä nopeus. Jos kolme näistä tiedetään, neljäs voidaan laskea. Vain kahdesta eri konfiguraatiosta on numeroarvoja:

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWH, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.

Kummassakin skenaariossa on ongelmia. Jos skenaariossa a oletetaan että kapasiteetti olisi 1 TWh, nopeudeksi saataisiin näiden lukujen perusteella noin  10 km/s (ks alempana). On vaikea kuvitella, että keksijät olisivat tosissaan tällaista ehdottamassa. Tämä nopeushan vastaa lähes pakonopeutta maapallolta, eli tällä nopeudella Teraloopin saisi helposti ammuttua maata kiertävälle radalle.

Toisaalta, jos skenaariossa b oletetaan sama tiheys kuin skenaariossa a, massa jäisi tälle lyhyemmälle renkaalle niin paljon pienemmäksi, että 16 GWh saavuttaminen vaatisi taas saman maata kiertävän nopeuden.

Päädyimme käyttämään näissä laskuissa tulkintaa, joka on Teraloopin kannalta edullisin mahdollinen. Käytämme patenttihakemuksen lukuja radalle ja massalle, mutta oletamme että sillä yritetään saavuttaa vain tiedotteissa oleva 16 GWh kapasiteetti.

Tässä esitetty analyysi on siis käytännössä äärimmäisen ylioptimistinen. Teraloopin varsinaisiin lupauksiin pääseminen olisi moninkertaisesti vaikeampaa. Kuten kuitenkin huomataan, näilläkään luvuilla systeemi ei ole toteutettavissa.

Idean perusfysiikkaa

Idean perusfysiikka on melko yksinkertainen. Pyörivän renkaan liike-energia on

E= (½)*I*ω2,

Missä I on hitausmomentti ja ω on pyörimisnopeus (rad/s). Tällaisen renkaan hitausmomentti on

I = m* R2

Missä m on renkaan massa ja R sen säde. Toisaalta ratanopeus v=ω*R, jolloin voidaan kirjoittaa

E = (½)m*v2 =   (½)*m*R22

Mikäli 70 000 tonnin massaan halutaan varastoida uutisotsikoissa mainittu 16 GWh energiaa, tulisi massan liikkua 4700 kilometrin tuntivauhtia, eli 1300 m/s. Vertailun vuoksi äänen nopeus ilmassa on noin 330 m/s,  ja yliäänikone Concorden nopeus oli “vain” 600 m/s.

Jos renkaan säde on 2500 metriä, voidaan tästä myös laskea, että  ω~0.5 rad/s, eli rengas pyörähtää ympäri noin 12 sekunnissa. (Jos säde olisi vain 250 m, sen pitäisi pyöriä ympäri kerran sekunnissa).

Teraloopin vaunujen nopeuden tulisi siis olla samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi raidetykkien kranaattien nopeuden niiden iskeytyessä maaliinsa. Youtube-video näyttää esimerkin siitä mitä törmäyksestä seuraa. Teraloopin junan törmäyksessä vapautuisi 16 GWh energiaa, joka vastaa melko tarkasti Hiroshiman atomipommin energiasisältöä. Ainut este tunnelin seinän ja junan välillä on muutama millimetriä jonkinlaista magneettikenttää. (Patenttihakemuksessa mainittu TWh, vastaa USA:n vetypommien kokoa.)

Teraloopin vaatimat nopeudet havainnollistettuna. http://i.imgur.com/xHNoZpl.gif

Vertailu maglev-junaan

Teraloop kertoo junansa liikkuvan Maglev-junan tapaan eli käyttävän magneettista levitointia. Toteutettujen Maglev-junien yhteisenä piirteenä on kuitenkin alhainen paino ja melko suora rata. Esimerkiksi Shanghain lentokentän ja kaupungin väliä kulkeva Maglev-juna painaa noin 100 tonnia ja on mitoiltaan 153 m x 3,7 m x 4,2 m. Junan maksiminopeus on n. 120 m/s jolloin kineettinen energia olisi noin 0.2 MWh eli noin 1/100000 osa Teraloopin varastoimasta energiasta. Keskitiheys Shanghain junassa on 42 kg/m3. Jos oletamme Teraloopin junan tiheydeksi patenttihakemuksessa olleen 1500 kg/m3, on maglev-junan tiheys noin 36 kertaa Teraloopin junaa alhaisempi.

Maglev-junien suhteellisen alhainen tiheys mahdollistaa levitoinnin käytännössä toteutettavilla magneettikentillä. Radan on myös oltava melko suora, koska jyrkkä kaarre (pieni kaarevuussäde) yhdistettynä suureen nopeuteen tarkoittaa suuria g-voimia kaarteissa. Suurten g-voimien hallinta puolestaan vaatii entistä voimakkaampia magneettikenttiä.

Teraloopin ideassa junan tulisi siis olla maailman suurimpien junien kokoluokassa ja painaa noin 1000 kertaa Shanghain Maglev-junan verran. Teraloopin junan tulisi liikkua noin 10 kertaa nopeammin kuin maailman nopeimmat junat ja vieläpä radalla, joka on paljon kaarevampi. Jos kahden magneettisen pinnan magneettien välinen voima on noin B2A/2μ0 (A=magneettisen pinnan pinta-ala) ja junan tiheys 1500 kg/m3 vaatii pelkkä levitointi vähintään noin 0,3 Teslan kentän mikäli oletamme koko junan ja radan pohjapinnan olevan magneettiset.

Ongelma: kaarevuus

Yllä oleva pätee siis suoralle radalle. Radan kaarevuus aiheuttaa kuitenkin tätä suuremmat vaatimukset. Renkaan jokaiseen osaan kohdistuva keskipakovoima (tarkkaan ottaen keskihakuvoima) on

F = m * ω2 * R = m*v2/R

Keskipakovoimaa erilaisilla massoilla ja nopeuksilla voi arvioida tällä työkalulla.  Yksinkertaisinta on laskea kiihtyvyys g-voimina, jolloin arvo ei riipu massasta. Maan painovoima on 1g, ja ihminen kestää pyörtymättä korkeintaan noin 5 g voiman.

Patenttihakemuksessa mainittu 2500 metrin kaarevuussäde ja 1300m/s nopeus tarkoittaa noin 70g kiihtyvyyttä,  ja vaatii siis liki 3 Teslan magneettikentän koko junan pohjapinnan alueella. Mikäli magneetit peittävät vain osan junan pohjasta vaaditaan vielä suurempi kenttä. Kestomagneetteja, jotka pystyisivät tuollaiset voimat kompensoimaan ei valitettavasti ole olemassa. Vaikka olisikin, noin suuret magneettikentät tuhoavat kestomagneetin kentän.

Tuo voima aiheuttaa jo melko kovia jännityksiä materiaaleihin. Jokaisen vaunun ja ennen muuta jokaisen vaunujen välisen nivelen on kestettävä tämän tasoinen voima. Jos yksikin nivel hajoaa, koko järjestelmä on vaarassa tuhoutua.

Suurempi ongelma on, että tämä voima kohdistuu käytännössä kohtisuoraan tunnelin seinämiä päin, eikä enää maanpintaan. Kiinteiden magneettien geometrian olisi muututtava kun nopeus kasvaa — käytännössä radan olisi kallistuttava. Toisaalta rata ei voi olla pysyvästi kallistunut, koska silloin vaunut tippuisivat pois radalta kun vauhti hidastuu.

Teraloopin esittämä konsepti siis toimii vain suoralle radalle. On syytä huomioida, että yllä oleva arvio on tehty patenttihakemuksessa kuvatulle radalle, jonka säde on 2,500 metriä. Jos säde olisi mainostusten mukaisesti vain 250 metriä, ongelma olisi kymmenen kertaa pahempi.

Mahdollinen ratkaisu ja uusi ongelma: sähkömagneetit

Mikäli mahdottomalta vaikuttavat kestomagneetit korvataan sähkömagneeteilla, voidaan noin 3 teslan kenttä luoda esimerkiksi tällaisella laitteella. Valitettavasti tämä voimakas kenttä peittää vain noin 9 prosenttia laitteen koosta. Mikäli tuota osaa ei paranneta, vaaditaaan noin 3-4 kertaa voimakkaampia kenttiä kuin jo tähän asti arvioidut. Sähkömagneetti kuluttaa myös sähkötehoa noin 880 W. Mikäli edellä mainittu ongelma voimakkaan kentän rajoitetusta pinta-alasta voidaan ratkaista, junan kannatteleminen vaatisi noin 500 000 sähkömagneettia ja tehonkulutus olisi yli 400 MW eli noin saman verran kuin laitteen väitetty teho. Magneetit painaisivat noin 10 kertaa enemmän kuin itse juna.

Sähkömagneetitkaan eivät pysty suoraan ratkaisemaan edellä mainittua kallistumisongelmaa, vaikka osittaisen ratkaisun voisivatkin tarjota.

Muita avoimia kysymyksiä

Joihinkin kysymyksiin emme ole pystyneet löytämään luotettavia arvioita, mutta ne tulevat varmasti tuottamaan haasteita. Laitteen hidastaminen ja kiihdyttäminen tuottavat aina lämpöä, tässä tapauksessa luultavimmin ennen muuta ohjaaviin sähkömagneetteihin. Tyypillisesti hyvässäkin järjestelmässä 10 % tehosta menee hukkaan; tämä tarkoittaa, että 500 MW ottoteho tuottaisi noin 50 MW lämpötehoa. Tämä on paljon, mutta saattaa olla johdettavissa ulos. Melko väistämättä se lämmittää myös rakenteita, ja voi heikentää esimerkiksi kiinteiden magneettien stabiilisuutta. Tarkkoja arvioita on mahdoton esittää.

Hyvän tyhjiön aikaansaaminen ja ylläpitäminen näin suuressa tilassa ei helppoa. Suurin normaalissa käytössä tällä hetkellä oleva tyhjiökammio on halkaisijaltaan noin 30 metriä ja korkeudeltaan noin 37 metriä. Koska järjestelmä on käytännössä hypersoninen, pienikin määrä ilmaa tunnelissa voi olla tuhoisaa. Teraloop vaatisi siis aivan uutta teknologiaa myös riittävän tyhjiön aikaan saamiseksi.

Kysymyksiä patenttitilanteesta

Toistaiseksi vasta yksi patenttihakemus (WO2016/001478) näyttää tulleen julkiseksi. Hakemus on jätetty heinäkuussa 2014 ja tullut julkiseksi tammikuussa 2016. Koska patenttihakemukset ovat salaisia 18 kuukautta, vain ennen lokakuuta 2014 jätetyt hakemukset ovat tällä hetkellä tiedossa.

Hakemukselle on nähtävästi jo tehty kansainvälinen haku, jossa on löydetty ainakin muutama patentti jotka kattavat saman idean. Prosessi kuitenkin jatkunee, ja on mahdollista että ainakin  jonkinlainen patentti lopulta myönnetään.

Jos patentti myönnetään, mitä se kertoo Teraloopin idean toteutettavuudesta? Käytännössä ei mitään. Patenttihakemus kertoo, että tällainen valtavan suuri rengas halutaan rakentaa, ja hakijat haluavat olla ainoat maailmassa jotka saavat sellaisen rakentaa.  Tämä hakemus ei kuitenkaan kerro mitään idean toteutettavuudesta, eikä vastaa mihinkään tässä blogissa esitetyistä kysymyksistä.

Tämä ei sinällään välttämättä ole epäilyttävää. Jos hakijoilla on kasa todella innovatiivisia ideoita siitä miten tällainen rengas toteutetaan, heidän voi kannattaa ensin yrittää suojata perusidea renkaan rakentamisesta. Tämän patentin keveys ei välttämättä siis ole epäilyttävää, jos uusia patentteja on sen jälkeen haettu kiivaasti. Patenttihakemusten pitäisi kuitenkin alkaa tulla julkisiksi aivan lähikuukausina, jos kehitystyö on ollut intensiivistä.

Yhteenveto

On selvää, että startupit käyttävät erittäin optimistisia arvioita, ja jopa suoraan liioittelevat. Tätä niiltä odotetaan. Teraloopin ehdotuksen kaltaiset ristiriidat oikean maailman kanssa eivät kuitenkaan ole enää optimismia, vaan jotakin muuta. On periaatteessa mahdollista, että Teraloopilla on jotakin vuoden 2015 aikana jätettyjä patenttihakemuksia, joissa esitetään jotakin radikaalia tietoa siitä, miten rengas toteutetaan. Tämän hetken julkisilla tiedoilla näyttää kuitenkin siltä, että konsepti ei ole likimainkaan toteutettavissa edes teoriassa.

Jos yhtiön väitteet Tekes-rahoituksesta ovat tosia, olisi tarpeen kuulla millaisilla summilla valtio tätä kokeilua aikoo tukea, ja mihin tietoon päätökset perustuvat. Toivomme ilman muuta hyville startup-hankkeille menestystä. Suomen vaikea tilanne vaatii, että rahoitetaan suurella riskillä myös radikaaleja innovaatioita, joilla on suuri riski epäonnistua. Kun tutkimuksen ja kehityksen tukirahat kuitenkin koko ajan vähenevät, ne pitäisi sentään pystyä kohdistamaan sellaisiin hankkeisiin, joilla on edes teoreettiset mahdollisuudet onnistua.
12.4.2016  Kaj Luukko, Jani-Petri Martikainen, Jakke Mäkelä, Rauli Partanen, Aki Suokko ja Ville Tulkki.

Yle Puhe Aamu – Voiko ydinvoima olla sittenkin vaihtoehto ilmastonmuutokseen?

Uhkapeli ilmastolla

13-1-3369768Janne ja Rauli olivat 22.3.2016 Yle Puheen aamuohjelmassa keskustelemassa siitä, miksi ydinvoima kannattaisi ottaa tosissaan mukaan ilmastonmuutoksen hillintään, liittyen keväällä ilmestyvään aihetta syväluotaavaan kirjaan Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos (Kosmos kirjat 2016).

Jos missasit lähetyksen, kuntele reilu puolituntinen podcasti täältä.

View original post

Podcast: Going Nuclear with Rauli Partanen

Reblogged from ekomodernismi.fi

SUOMEN EKOMODERNISTIT

Rauli, co-founder and vice chair of Ecomodernist Society of Finland, recently participated in a lively discussion about nuclear power and climate change with the wonderfully named Trolling with Logic -podcast.

That podcast has since become the most downloaded program they have! So go check what all the fuzz is about here.

***
Ekomodernistien vara-pj ja perustajajäsen Rauli oli taannoin podcast-keskustelussa Trolling with Logic -nettiradio-asemalla, aiheena ydinvoima ja ilmastonmuutos. Aseman ladatuimmaksi nousseen keskustelun voit kuunnella englanniksi täältä.

View original post

Day 12 – Best Panel Ever

As if my life here had not been exciting enough, my last full day here in Paris starts with me sleeping too late in the morning. It’s always an effective wake-up -call to notice that ”Oh shit I gotta be going like half an hour ago!” So off we ran, to train, to bus, to a discussion with the local police (again), and eventually, inside the public conference area, the Climate Generations. Just on time. And not even sweating (much).

I had the priviledge to participate in a panel discussion, that ended up being pretty much the first of its kind ever to be held in any COP (from what I heard afterwards). A positive, polite, humorous and thoughtful discussion about nuclear power and its role in the fight against climate change. No trolling, no disturbances or hostile yelling, no objects being thrown or personal threats delivered. Just honest and calm changing of ideas, information and evidence. And the audience was not all pro-nuclear, back-patting supporters either.

day12-panel

Valerie (moderator), Kirsty, Ben, me, Stephen and Francois-Marie. 

There were some good points made, some interesting information presented. My short presentation was centered on the bottlenecks that all of our climate solutions had – be it political, physical/material, social, educational (skilled work force), regulatory or something else. And the conclusion was that we will need all available solutions if we are to have a fighting chance to stop climate change in time.

I also got to comment on the speed and price of constructing nuclear power (both of which we discuss in our book) and shared some insights about Finland’s plans for the waste repository, Onkalo, and the safety studies that have been done on it.

One of the key points I tried to bring out was that we need to do a relevant and evidense-based comparisons between energy sources. In isolation, all of them have dngers and harmful effects. And we also need to compare lack of energy (energy poverty) in society with the option of producing energy one way or the other. Energy poverty is the most lethal and dangerous of the options, by far.

I also managed to have the final remark in the panel. It went along these lines:

If we fail to address climate change, and if we choose to leave any relevant tools like nuclear power from our toolbox, for example because we fear that nuclear waste could possibly do harm to somebody several centuries or even millenia from now, I’m pretty sure people struggling with rising seas and much more hostile and unstable climate will be asking: ”How dangerous would that nuclear waste actually have been, compared to this?”

I think this is a valid point, especially on ethical grounds (and not just because I made it 😉 ). We cannot and should not gamble with our future, and our only planet. We, the people who care about environment and wish to stop climate change, should keep our eye on the ball and concentrate our efforts to succeeding together – for I believe we can only do it together – instead of bickering and arguing with each other on what might be the most efficient way to save the planet, or if it will be even possible to do it. We need all of them. We need all of us.

This has been an amazing experience, but now I’m heading home. I do have a feeling that this is only a beginning though, as of tomorrow I have to send few dozen books for Jim Hansen to China, where he will be attending a workshop on nuclear energy. So far, that request (more info on previous days journal) has been the best compliment on our book – and I am glad to say there have been many of those to go around. As an author, I could not be happier. My heartfelt thanks to everyone who made this possible and who helped to make it such an amazing trip. You will be remembered.

day12-dinner

What better way to spend the last night, than with friends at a very nice restaurant (Chez Casimir), in front of a mountain of cheese.