Skip to content

Kommentti tutkimukseen: Ydinvoima vähentää päästöjä

Benjamin Sovacool & co julkaisivat äskettäin tutkimuksen, joka on päätynyt myös Suomen medioihin (T&T). Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että ydinvoimaan satsanneet/satsaavat maat eivät olisi vähentäneet päästöjään viime vuosina yhtä nopeasti kuin maat jotka eivät ole satsanneet ydinvoimaan (tai ovat päättäneet luopua siitä), joten ydinvoimasta kannattaisi tutkimuksen tulkinnan mukaan ilmastomielessä luopua.

Ohessa kommenttini aiheesta, jonka laitoin (hieman lyhyempänä ja valitettavasti epäselvempänä) myös T&T -lehden nettisivuille.

************

Parhaat historialliset päästövähennysnopeudet eri maissa

Parhaat historialliset päästövähennysnopeudet eri maissa

Ydinvoimaa rakentaneet maat vähensivät sähköntuotannon päästönsä pääosin jo 1970 ja 1980 luvuilla. Tutkimuksen tehnyt B. Sovacool (joka on tunnettu kirsikoita poimivasta ydinvoimavastaisesta tutkimuksesta*) jätti tämän täysin huomiotta: ne maat jotka ydinvoimaan satsasivat vähemmän, vähentävät nyt niitä samoja ”helppoja” päästöjä jotka ydinvoimaa rakentaneet maat vähensivät jo vuosikymmeniä sitten. Hyvä esimerkki tästä on Saksa: Saksa tavoittelee pääsevänsä sähköntuotannon päästöjen osalta vuonna 2050 tilanteeseen, johon Ranska pääsi jo 1990 (80 % päästötöntä). Tätä Saksan ilmastopolitiikkaa pidetään yleisesti todella edistyksellisenä ja kunnianhimoisena.

Tutkimus kuitenkin antaa ymmärtää, että näillä asioilla olisi jokin syy-yhteys: koska sähköltään jo puhdas Ranska (joka tuottaa 75% sähköstään ydinvoimalla) ei ole ”puhdistanut” sähköntuotantoaan viime vuosina yhtä nopeasti kuin joku toinen maa joka on siirtynyt pois kivihiilestä, niin se on tutkimuksen näkökulmasta huono asia. Eli tutkimus ei huomioi lähtötasoa lainkaan, vaan ainostaan mielivaltaisena ajanjaksona tapahtuneen kehityksen. Ja koska tutkimuksen ilmiselvä tavoite on saattaa ydinvoima huonoon valoon, niin se tietenkin on sitten ydinvoiman syy tai ydinvoimattomuuden ansiota, riippuen kehityksestä.

Vähän kuin vertailisi kahta miestä:
Pekka juo päivittäin viinaa ja on työtön.
Marko meni töihin ja lopetti juomisen 20 vuotta sitten.

Pekka menee AA-kerhoon ja onnistuu vähentämään viinanjuontiaan 20%.
Marko jatkaa selvänä olemista ja työn tekoa.

Tutkimus tulkitsee tapahtuneen kehityksen näin: Jo valmiiksi raitis Marko ei ole onnistunut vähentämään viinanjuontiaan viime vuosina, ja syy siihen näyttää olevan se, että hän käy työssä. Alkoholiongelmaisen Pekan ei siis missään nimessä kannata hakeutua töihin.

Pekka puolestaan on saanut viinanjuontinsa vähenemään lupaavasti. Syy tähän on tutkimuksen mukaan se, että a) hän ei käy töissä ja b) hän käy AA-kerhossa.

Tutkimus suositteleekin, että Marko lopettaa työssäkäynnin, sillä työssäkäynti on selkeästi syy siihen että hän ei ole viime vuosina onnistunut olemaan yhtään sen raivoraittiimpi kuin ennenkään. Sen sijaan Pekan työttömyydellä ja viinan juonnin vähenemisellä tutkimus näkee yhteyden, joten ilman muuta Markon itse asiassa kannattaa lopettaa työn teko ja satsata AA-kerhossa käymiseen. AA-kerho yhdistettynä työttömyyteen kun on tutkimuksen mukaan vähentänyt viinan juontia paljon työntekoon keskittymistä enemmän.

Että sellainen tutkimus.

Energiantuotannon päästöt IPCC:n tuoreimman raportin mukaan - mediaani.

Energiantuotannon päästöt IPCC:n tuoreimman raportin mukaan – mediaani.

Ps. * Viittaan Sovacoolin energiatuotantomuotojen hiilipäästöjä tarkastelleeseen meta-tutkimukseen,  jossa hän ensin määritteli ”kestäväksi” energiantuotannoksi 50 gCO2/kWh tai vähemmän päästävät energiantuotantomuodot. Aurinkopaneeleille hän onnistui saamaan pästöiksi 49,9 gCO2/kWh. (Kuvittele! Että meni lähelle, ja ihan sattumalta!?).

Ydinvoiman kanssa hän päätti unohtaa IPCC:n ja esim Yhdysvaltojen uusiutuvan energian tutkimuslaitoksen saamat tulokset (ydinvoiman päästöt 10-12 gCO2/kWh) ja päätti ennakkoluulottomasti nojata tutkimuksessaan vahvasti vertaisarvioimattomaan ja täydeksi huuhaaksi todistettuun Storm&Smith -tutkimukseen, jota painottamalla hän sai ydinvoiman päästötaseen kammettua 66 gCO2/kWh tasolle.

Vähemmän yllättäen, ydinvoiman vastaiset järjestöt ja ihmiset rakastivat tätä tutkimusta, unohtivat tyhmän IPCC:n ja uusiutuvia tutkivat tutkimuslaitokset, ja lähtivät esim Pariisin ilmastoneuvotteluihin kampanjoimaan voimakkaasti ydinvoimaa vastaan (tiedän, koska olin siellä itsekin ja osallituin keskusteluun Janne M. Korhosen kanssa. Täällä ja täällä vastineitamme).

Pps. Tämä oli vain pintapuoleinen raapaisu. Tutkimuksessa on muitakin ongelmia. Esimerkiksi Itä-Euroopan maiden kanssa on ihan sovittu taakanjaosta EU:ssa, jonka mukaan ne saavat kasvattaa päästöjään nostaessaan elintasoaan. Sovacool tuntuu laskevan tämän lähinnä sen syyksi, että näissä maissa on ydinvoimaa.

Ydinvoima ilmastonmuutoksen torjumisessa – keskustelu Huomenta Suomessa 15.6.2016

enbuske360Tuoreen Musta Hevonen -kirjamme siivittämänä pääsin keskustelemaan ydinvoimasta ja ilmastosta Huomenta Suomeen Enbuske360 -ohjelmaan. Ohessa kyseinen reilun vartin klippi. Kuulemma kenties yksi kiihkottomimpia keskusteluita ydinvoimasta Suomen TV-historiassa😉. Mukana myös Leo Stranius.

http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001003/huomenta-suomi/625311/enbuske360-ratkaisijat

Katso, jaa, kommentoi (ja tietysti lue kirjamme).

Musta Hevonen

”Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos” on laaja, perinpohjainen ja kattavasti lähdeviitoitettu kirja koskien ilmastonmuutosta ja eri keinoja sen hillitsemiseksi, eritoten y…

Source: Musta Hevonen

Tšernobylin onnettomuus lisännyt toimittajien virheitä

Tšernobylin onnettomuudesta on kulunut 30 vuotta. Onnettomuus oli hyvä esimerkki siitä, mitä ydinvoimalassa tapahtuu, kun ihan kaikki menee pieleen, aina voimalaitoksen suunnittelusta sen henkilökunnan puutteelliseen osaamiseen, Neuvostomalliseen tietojen salailuun ja pähkähulluihin reaktorikokeisiin. Kirjoitamme onnettomuuden syistä, kuluista ja terveysvaikutuksista parin viikon päästä ilmestyvässä kirjassamme Musta hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos (Kosmos 2016) seikkaperäisemmin lisää.

YLE uutiset ja Tsernobylin välittömät kuolonuhrit

YLE uutiset ja Tsernobylin välittömät kuolonuhrit

Yksi Tšernobylin ydinturman vaikutus on kuitenkin jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon. Se näyttää aiheuttavan useiden pykälien pilkkuvirheitä toimittajilla, tai vaihtoehtoisesti säteily tuhoaa toimittajissa halun faktojen tarkastamiseen. Ohessa kuvankaappaus 26.4.2016 YLE uutisesta, jossa kerrotaan onnettomuuden välittömiksi uhreiksi ainakin 30 000 henkeä.

Luku on noin tuhatkertaisesti pielessä.

Ja koska kyse on ihan oikeista ihmishengistä, tällainen tuhatkertainen virhe on oikeasti aika merkittävä. Ajatelkaa, jos samanlainen virhe olisi jonkin muun asian yhteydessä! Tässä pari esimerkkiä:

Suomen liikenteessä kuolee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä.

Ruokaan tukehtuu Suomessa vuosittain 80 000 ihmistä.

Polton pienhiukkasiin kuolee Suomessa joka vuosi yli miljoona ihmistä.

Vuosittain maailmassa kuolee tupakointiin kuusi miljardia ihmistä!

…ja niin edelleen. Pointti tuli varmaan selväksi.

Ylellä on ollut 30 vuotta aikaa tarkastaa faktat siitä, mitä Tšsernobylissä tapahtui ja ei tapahtunut. Luotettavaa tutkimustietoa on avoimesti saatavilla. Kyse ei voi olla vahingossa tehdystä pilkkuvirheestä, sillä ne nollat on uutiseen pitänyt erikseen kirjoittaa. YLEn puolustukseksi täytyy sanoa, että ilmeisesti uutisen lukenut toimittaja kertoi sen oikean, tuhat kertaa pienenemmän uhrimäärän.

Jäämme seuraamaan tilannetta.

ps. Entä jos Tšernobylin aiheuttamat terveysvaikutukset Suomessa uutisoitaisiin yllämainitun kaavan mukaan tuhatkertaisina? Uutinen menisi jotakuinkin näin:

Tšernobylin onnettomuus ei ole lisännyt syöpiä Suomessa. (Suomen Syöpärekisteri)

Jos seurauksia ei ole ollut, on tuhatkertainenkin tulos silti nolla.😉

Vielä kerran Teraloop: voisiko se toimia kiinteänä renkaana?

Voisiko Teraloopin energiaa varaava liikkuva massa kannatella itse itseään? Teimme laskelmat ja esittelemme ne tässä.

Haluaisimme uskoa, että Teraloopin konsepti voisi toimia. Tämä jo siksi, että valtio on antanut yhtiölle 260 000 euroa Tekes-lainaa, ja olisi hienoa saada sille rahalle vastinetta. Olemme aiemmin analysoineet konseptia läpi fysiikan kannalta ja tehneet myös yksinkertaisen laskurin, jolla realismin rajoja voisi arvioida. Teki laskut miten tahansa, ne tuntuvat päätyvän aina samaan lopputulokseen: konsepti ei toimi, ellei fysiikan lakeja muuteta.

Päätimme antaa Teraloopin idealle vielä yhden mahdollisuuden. Moni on keskusteluissa esittänyt, että jos Teraloop olisi junavaunujen sijasta kiinteä rengas, se ei tarvitsisi ehkä magneetteja muuhun kuin levitointiin. Materiaali voisi ehkä kannatella itse itseään. Tämä ehdotus ei ole Teraloopin julkaistun toimintaidean mukainen, mutta toisaalta yhtiö on itsekin todennut että sen konsepti on todellisuudessa täysin erilainen kuin julkisuudessa olleet tiedot. Ehkä tämä on se suuri oivallus, joka mahdollistaa ajatuksen?

Lisää matematiikkaa…

Tasapainossa pyörivän renkaaseen muodostuu keskeiskiihtyvyyden johdosta kehän suuntainen jännitys, joka voidaan laskea kaavasta

s = ω^2* ρ * ( R1^2 + R1*R2 + R2^2) / 3   

Missä s:n yksikkö on Pa (= N/m^2), ω on kulmanopeus (rad/s) ja ρ on aineen tiheys (kg/m^3), joka teräksellä on 7800 kg/m^3. R1 ja R2 ovat renkaan ulko- ja sisäsäde.

Koska renkaan kehän poikkipinta-ala suhteessa renkaan säteeseen on hyvin pieni ja käytännössä R1≈R2≡R, voidaan kaava muuttaa yksinkertaisempaan muotoon.

s = ρ * ω^2* R^2   

Olemme tehneet tällekin tehtävälle laskurin, jossa arvoja voi pyöritellä. Voimme myös piirtää kuvan, josta nähdään jännitys suhteessa renkaan kehänopeuteen. Renkaan säde tai kehän poikkipinta-ala eivät vaikuta tulokseen, yllä oleva kaavio pätee kaiken kokoisille teräsrenkaille, joiden kehän halkaisija suhteessa renkaan säteeseen on vähäinen, kuten Teraloopin tapauksessa. Kuten alempana lasketaan, rengas murtuu jos kehäjännitys ylittää 640 MPa arvon, mikä rajoittaa kehänopeutta erittäin rajusti.

Terästen lujuusrajoitteet

Jännityksen SI-järjestelmän mukainen yksikkö on Pascal (Pa), eli N/m^2. Terästen lujuus ilmoitetaan Pascalin pienuudesta johtuen yleensä Megapascaleina, MPa. 1MPa vastaa noin 100 tonnin painoa yhden neliömetrin alueella. Teräkselle määritellään erikseen myötölujuus ja murtolujuus. Jos valmistamme lujuusluokan 8.8-pulttimateriaalista teräslangan, jonka poikkipinta-ala on 1 mm^2, sen varaan voisi ripustaa 64 kg:n massan, ilman, että langassa tapahtuu pysyvää muodonmuutosta, eli ilman, että ns. myötölujuus (640 MPa) ylittyy. Yli 80 kg:n massalla lanka katkeaa, koska aineen murtolujuus (800MPa) ylittyy. Myötö- ja murtolujuuden välissä teräkseen jää pysyvä muodonmuutos, joten rakenteet tulee mitoittaa myötölujuuden mukaan. Tämä esimerkiksi valittu koneenrakennusteräs on noin kaksi kertaa lujempaa kuin tavallinen rakenneteräs.

Laskurin avulla on mahdollista hahmottaa joitakin ratkaisuja, jotka saattaisivat olla kokonaisuutena teoriassa lähes saavutettavissa. Esimerkiksi teräsrengas (tiheys 7800 kg/m^3) jonka sisäsäde on 1,8 metriä ja renkaan säde 250 metriä, tuottaa 290 m/s nopeudella seuraavanlaisia arvoja: energia 1,5 GWh, g-voimat 34 g, kokonaispaino 125 tuhatta tonnia, ja jännitys 660 MPa. Energia on siis kymmenesosan siitä arvosta, jota Teraloop mainoksissaan lupaa, ja siitä huolimatta jo tämäkään rengas ei tule kestämään murtumatta kovin kauan.

Tunnelin sädettä kasvattamalla päästään hiukan suurempiin energioihin, mutta energia kasvaa kuitenkin vain suhteessa säteeseen. Esimerkiksi 2500-metrinen tunneli tuottaa noilla arvoilla vain 20 GWh patenttihakemuksen lupaaman TWh:n sijaan.

Venymäongelma

Kokonaan toinen kysymys on, miten tuollainen rengas voitaisiin valmistaa. Se ei voi olla pelkkää terästä, koska siinä pitää olla maglev-tekniikka yms. massaa, joka ei kanna kuormaa. Mitoituksessa ei muutenkaan voi mennä noin lähelle myötörajaa. Mitoitus pitää tehdä väsyttävälle kuormalle, sillä laitteen pitää kestää lukuisia lataus- ja purkukertoja. Sallittu jännitys jäisi käytännössä huomattavasti tässä laskettua teoreettista maksimia pienemmäksi, kun kaikki mitoitukseen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon.

Läheskään aina lujuusmitoituksissa ei tarvitse laskea rakenteen venymiä. Teräs nimittäin venyy kun sitä kuormitetaan. Koska Teraloop on valtavan suuri rakennelma, lasketaan varmuuden vuoksi myös renkaan venymä. Tähän käytetään Hooken lakia:

s = E * є

missä s on jännitys, E on kimmokerroin (teräksellä 210 GPa) ja є on suhteellinen venymä. Koska haluamme laskea venymän, muutetaan kaava muotoon:

є = s / E

є = 0,64 GPa / 210 GPa = 0,003

Renkaan kehän pituus ja sen myötä renkaan halkaisija venyvät 0,3 % sen saavuttaessa myötörajan. Patenttihakemuksessa renkaan halkaisija oli 5000 metriä. Sen kokoinen teräsrengas venyisi täydellä pyörimisvauhdilla peräti 5000m * 0,003 = 15 metriä. “Donitsi” siis leviäisi täydessä vauhdissa kohti tunnelin ulkoseiniä 7,5 metriä joka suuntaan, ja hidastuessaan kutistuisi taas normaaliin kokoonsa. Kuten normaalilla mielikuvituksella varustettu lukija voi kuvitella, tästä aiheutuu jälleen korillinen lisäongelmia.

Pienempi 500-metrinen prototyyppi venyisi 1,5 metriä. Tämän kokoinen vaihtelu saattaisi teoriassa, ehkä, juuri ja juuri, olla siedettävissä esimerkiksi sähkömagneeteilla, mutta kiinteät magneetit eivät tähän kykene.

Venyminen antaa käytännössä kovan ylärajan sille, kuinka suureksi Teraloop-tyyppinen systeemi voitaisiin rakentaa. Vaikka 250-metrinen pilotti onnistuisi jollakin keinolla juuri ja juuri, sitä suuremmaksi laitetta ei juurikaan voi enää kasvattaa. Nopeus ei myöskään voi näistä arvoista nousta juuri ollenkaan.

Voimme toki ajatella korvaavamme teräksen jollain toisella materiaalilla, mutta jätämme lukijoiden haasteeksi keksiä materiaali, joka olisi tähän tarkoitukseen terästä parempi ja jonka kustannus on riittävän alhainen.

Teräskään ei tässä ole aivan ilmaista. Jotta energiaa saisi vähänkään järkeviä määriä, massan pitää olla yli 100 000 tonnia. Teräksen hinta vaihtelee suuresti, mutta on tyypillisesti satoja euroja/tonni. Pienenkin Teraloopin vaatiman raakateräksen hinta olisi siis vähintään 10 miljoonan euron paikkeilla. Koska terästä joudutaan käytännössä prosessoimaan, loppuhinta olisi useita kertoja suurempi — olettaen, että tällaista rengasta edes pystyisi todellisuudessa valmistamaan.

Tässä kirjoituksessa esitettyjä arvioita voi toki tarkentaa mallintamalla Teraloopin tukirakenteita yms. tarkemmin, mutta tämä ei tule muuttamaan mitään olennaista. Valitettavasti fysiikan lait iskevät rajusti vastaan tässäkin tarkastelussa.

Yhteenveto

Kiinteä rengas ei näytä pelastavan konseptia, vaikka löytyykin konfiguraatioita jotka ovat ainakin hiukan sinnepäin. Jos renkaaseen halutaan varastoida merkittäviä määriä energiaa, sen pitää pyöriä todella lujaa. Tällöin renkaaseen kohdistuu suuria jännityksiä, ja se venyy ja supistuu pyörimisvauhdin mukana. Tällöin metalliin voi muodostua myös väsymisvaurioita.  

Maailmalla on esitetty konsepteja, joissa suuri määrä energiaa varastoidaan valtavan suuriin massoihin (ks esim täältä). Nämäkään ratkaisut eivät ole suuresti edenneet, ja ne ovat silti kertaluokkaa helpompia toteuttaa kuin Teraloop.

Teraloop on sinällään yrittämässä ratkaista aivan olennaista ja tärkeää ongelmaa; valitettavasti sen ehdottama ratkaisu ei näytä toimivan millään tasolla. Energiaa on tällä hetkellä erittäin vaikea varastoida erittäin suuria määriä. Tällä alueella tehdään maailmalla koko ajan monipuolista tutkimus- ja kehitystyötä, ja tutkimusta kannattaisi ehdottomasti tukea myös Suomessa. Tuki täytyisi kuitenkin osata kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa on edes jotakin realismia takana.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Teraloop-laskuri

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti median mielenkiinnon ja sai yhtiön vastaamaan kritiikkiimme. Tässä kirjoituksessa täsmennämme kritiikkiä ja julkaisemme Teraloop-laskurin.

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti ainakin muutaman median; kirjoituksen ovat huomioineet Tekniikka ja Talous, Vihreä Lanka, ja Tiedetuubi. Vihreä Lanka sai lopulta yhtiöltä myös vastauksen, jossa yhtiö kieltäytyy kertomasta ideastaan mitään tarkempaa vedoten liikesalaisuuksiin.

 Teraloopin mukaan on syytä tehdä ero julkisuudessa olleiden järjestelmän konseptihahmotelmien ja sen välillä, millaiseen energianvarastointikykyyn yritys todellisuudessa pyrkii. Teraloopin mukaan näitä tavoitelukuja ei ole julkistettu, eivätkä ne ole vielä julkisia.”

Käytännössä Teraloop siis tuntuu sanovan, että aiemmin julkisuudessa olleet luvut on syytä unohtaa. Ne ovat kuitenkin ne luvut, joilla yritys on tullut esille, joita keskustelussa on pyöritelty ja joiden mukaan mielikuvia on luotu. On syytä kysyä, miksi niitä lukuja sitten on kerrottu julkisuuteen, jos ne ovat virheellisiä? Tai miksi virheellisiä lukuja ei ole korjattu?

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesimme, käytimme laskelmissa eri lähteistä (tiedotteet, julkinen patenttihakemus) saatuja, keskenään osin ristiriitaisia lukuja nimenomaan Teraloopin kannalta suotuisassa valossa. Kirjoituksen kirvoitti nimenomaan se, että näillä parhailla mahdollisillakaan luvuilla ja spesifikaatioilla idea ei fysiikan lakien perusteella vaikuttanut olevan toteutettavissa.

Tällä hetkellä lähinnä tiedetään, että Teraloop on saanut Tekesiltä maksimissaan 260 000 euron lainan; mitään todellista teknistä tietoa konseptista ei siis yhtiön itsensäkään mukaan ole julkisuudessa liikkunut.

Varmasti onkin niin että yhtiö ei ole kaikkea kertonut, eikä startupin kuulukaan. Ja kun kaikkea ei kerrota, pitää olla valmis ottamaan vastaan konseptia kohtaan esitetty kritiikki. Fysiikka on loppujen lopuksi armoton tieteenala. On loppujen lopuksi varsin vähän perusmuuttujia, joita tässä ratkaisussa voidaan varioida, ja ne ratkaisevat, onko idea toteutettavissa.

Olemmekin tehneet yksinkertaisen laskurin, jossa kuka tahansa voi kokeilla erilaisia arvoja. Linkki laskuriin on täällä. Kaavat ovat alempana. Itse emme ole onnistuneet näitä lukuja pyörittämällä pääsemään mihinkään toteuttamiskelpoisen näköisiin järjestelmiin, joiden energiakapasiteetti olisi niin suuri, että systeemissä olisi järkeä.

On huomattava, että edellinen kirjoituksemme käytti ylioptimistisia (Teraloopin kannalta suotuisia) lukuja. Teraloopin väitteistä voidaan hahmottaa kolme skaalaa.

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWh, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.
  3. Proto, jonka säde olisi ehkä 50 metriä. Mitään muita muuttujia protosta ei tiedetä.

Edellisessä kirjoituksessa yhdistimme siis skenaariot a ja b niin, että oletimme että skenaarion a suuri tunneli tuottaisi skenaarion b pienemmän energiakapasiteetin. Tällöin toteutus on erittäin paljon helpompi, mutta energiakapasiteetti on 60 kertaa pienempi kuin Teraloop on antanut ymmärtää. Kuten huomasimme, on se silti käytännössä lähes mahdoton, vaatien noin 1300 m/s nopeuksia.

Toistamme: edellisessä kirjoituksessa olleet laskut osoittivat, että vaikka Teraloopin varastointikapasiteetti olisi 60 kertaa pienempi kuin mitä sen tiedotteessa näyttää olevan, toteutus ei siltikään onnistu.

Laskurin mukaan 250 m renkaalle ei löydy mitään arvoja, jotka olisivat erityisen järkeviä. Vaikka vaunut olisivat täyttä terästä (7000 kg/m^3), niin jo äänen nopeudella 330 m/s keskipakoisvoimat nousevat yli 40 g mutta kapasiteetti jää alle 2 GWh tasolle.

Tämän kirjoituksen on tehnyt ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia kollektiivisesti. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Laskurin kaavat

A. Materiaalien tiheyksiä:
Patenttihakemuksessa ilmoitettu tiheys on 1500 kg/m3
Betoni: 1700-2400 kg/m3
Teräs: 7000-8000 kg/m3
Lyijy: 11 000 kg/m3
Köyhdytetty uraani: 19 000 kg/m3

B. Vaunun sisäsäde:
Patenttihakemuksen mukaan vaunujen koko olisi noin 1,5m x 2m. Oletusarvona voidaan käyttää keskimääräistä sädettä 1,8 m. Jos kokoa kasvattaa paljon, myös tunnelin kokoa on kasvatettava, mikä lisää hintaa ja vaikeuttaa tyhjiön ylläpitoa.

C. Tunnelin säde:
Hakemuksessa 2500 m, mainosmateriaaleissa 250 m, ensimmäinen prototyyppi ehkä 50 m.

D. Nopeuksia (ks mm Wikipedia-sivu):
Äänen nopeus on 330 m/s.
Yliäänikone Concorden nopeus on n 600 m/s
Kaikkien aikojen nopeusennätys lentokoneella on n. 1000 m/s
Pakonopeus (jolla satelliitin saa laukaistua ulkoavaruuteen) on n. 11 000 m/s.

Jotta konsepti todellisuudessa toimisi verkkotason energiavarastona, sen pitäisi pystyä tallentamaan energiaa vähintään GWh-tasolla. Toisaalta aiemmassa kirjoituksessa todettiin, että 70 g kiihtyvyydet repivät järjestelmän varmasti rikki; käytännössä jo viimeistään 50 g kiihtyvyys tulee aiheuttamaan ongelmia. Kaikkien aikojen painavimmat liikkeelle saadut junat ovat painaneet noin 100 000 tonnin luokassa.

Tehtävänä on löytää parametrit, jotka toteuttavat kaikki nämä ehdot edes suunnilleen. Itse emme sellaisia ole onnistuneet löytämään.

Kaavat
Liikkuvaan massaan varastoitunut energia on

E = (½)*m*v2, jossa m on kappaleen massa ja v sen nopeus

Mikäli kappale on pyörivässä liikkeessä, niin keskipakoisvoima (keskihakuvoima) on

F = m*v2/R, jossa R on kaarevuussäde

Renkaan pituus on 2*π*R. Oletetaan rengas pyöreäksi, ja sen poikkipinta-alan säteeksi r metriä. (Renkaan todellinen muoto voi olla jotakin muuta, mutta se ei olennaisesti muuta laskua).

Lukija saattaa haluta muuttaa itse joitakin oletuksia. Kokosimme tarvittavat kaavat 1-5 sitä varten.

Jos kappaleen keskimääräinen tiheys on ρ [kg/m3] niin sen massa voidaan kirjoittaa m = ρ* π*r^2 * 2*π*R= 2*π^2*r^2*R*ρ  ja kaavat ovat silloin muotoa

  1. E [joulea]  = (½)* m*v2 = π^2*r^2*R*ρ*v2
  2. E [GWh] = 2,78*10^(-13)* E[joulea]  
  3. F [newtonia] = 2*π*R*ρ*v2/R = 2*π*r*ρ*v2
  4. F [g] = (m*v2/R)/(m*g)  = v2/(R*g)
  5. m [tuhatta tonnia]  = 2*π^2*r^2*R*ρ/1E6

Tiheyttä ρ voidaan kasvattaa muuttamalla vaunujen materiaalia. Sädettä r voidaan muuttaa kasvattamalla vaunujen ja tunnelin kokoa.

Teraloop: onko idea fysikaalisesti realistinen?

Startupien on oltava radikaaleja, innovatiivisia, ja optimistisia. Kukaan ei pahastu, jos startup on hiukan liiankin optimistinen. Mutta missä menee raja? Innovaation ja innostumisen vastavoimana on oltava itsekuri ja itsekritiikki. Mitä tapahtuu, jos nämä puuttuvat?

Startup nimeltä Teraloop on esittänyt varsin ällistyttäviä ajatuksia. Uusiutuvien energialähteiden suurin ongelma on niiden ajoittaisuus: energiaa on pystyttävä varastoimaan niiksi ajoiksi, kun ei tuule tai aurinko ei paista. Tähän mennessä ei kerta kaikkiaan ole ollut tekniikoita, joilla pystyttäisiin varastoimaan gigawattitunneittain energiaa moneksi päiväksi kustannustehokkaaseen hintaan. Teraloop väittää löytäneensä ratkaisun, liikuttamalla suuria massoja renkaan muotoisella radalla maan alla.  

Fysiikkaa vähänkään tuntevissa idea on herättänyt ensin ällistystä, sitten mielenkiintoa ja lopulta syvää epäuskoa. Idea ei välttämättä varsinaisesti riko fysiikan lakeja, mutta se ei vaikuta millään tavalla realistiselta. Skeptisiä arvioita on jo esitetty Kaj Luukon aiemmassa blogissa.

Erikoisia väitteitä ja erikoisia startupeja on maailma pullollaan, ja asian voisi sinällään jättää sikseen. Tarkempi penkominen kuitenkin osoitti vielä kummallisempia väitteitä. Yhtiö itse sanoo saaneensa Tekesilta tutkimusrahoitusta ja sen lisäksi tekevänsä yhteistyötä VTT:n kanssa.  Käytännössä VTT-yhteistyö viitannee Tekniikka & talouden artikkelissa mainittuun toteutettavuustutkimukseen, joka on tilaustyönä teetetty ulkopuolisella rahoituksella.  Yhtiö on listattu myös yhdeksi Vaasa Entrepreneurship Societyn Top 30 energia-alan startupiksi; VES:n tiedoissa yhtiö ilmoittaa saavansa rahoitusta myös Fortumilta.

Näistä yhteistyökuvioista ei ole julkisuudessa ollut mitään tarkempaa tietoa. Jos yhtiön ympärillä todellakin liikkuu verovaroja, idean taustoja on syytä penkoa paljon tarkemmin. Onko yhtiö todellakin keksinyt jotakin mullistavaa, vai ovatko sen ideat tarkemmin penkoenkin yhtä huteria kuin pikaraapaisulla katsoen?

Ryhmä fysiikan ja tekniikan alan ammattilaisia päätti joukkoistaa analyysin. Kirjoitus julkaistaan yhtä aikaa omissa blogeissamme. Kirjoittajat aakkosjärjestyksessä: Kaj Luukko (Gaia-blogi), Jani-Petri Martikainen (PassiiviIdentiteetti-blogi), Jakke Mäkelä (Zygomatica-blogi), Rauli Partanen (Kaikenhuippu-blogi), Aki Suokko (Palautekytkentöjä-blogi), Ville Tulkki.

Tämä kirjoitus keskittyy vain fysiikkaan ja teknologiaan, ottamatta kantaa toteutuksen hintaan. Esiin tulevista kysymyksistä voi kuitenkin helposti päätellä, että hinta tulisi olemaan absurdin suuri — olettaen, että järjestelmä ylipäätään toimisi, mikä näyttää varsin epätodennäköiseltä.

Teraloop-TEKES

Teraloop-VTT
Mitä yhtiön konseptista siis voi päätellä nykyisten tietojen  perusteella? Onko syytä olettaa, että se olisi fyysisesti millään tavalla realistinen missään aikataulussa?

Mitä ideasta on väitetty?

Asiasta uutisoi tiettävästi ensimmäisenä tammikuussa 2016 Tekniikka & talous. Se ilmoitti, että  “hanke on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä yhden Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvan energiayhtiön ja suomalaisten teknologiayhtiöiden kanssa – tämän tarkemmin ei Teraloop halua yhteistyökumppaneitaan vielä tässä vaiheessa nimetä.

Huhtikuussa aiheesta kirjoitti Tekniikan Akatemia TAF, joka jakaa joka toinen vuosi tunnetun Millennium-teknologiapalkinnon.  TAF:n tiedotteessa ei juurikaan avata teknisiä yksityiskohtia, mutta siinä mainitaan, että yhtiö väittää pääsevänsä 500 MW tehoihin ja 16 GWh kapasiteettiin. Myös yhtiön nettisivuilla todetaan nämä luvut.
Teraloop-pitchAiheesta on kirjoittanut innostuneesti mm. industrialprime.fi,

Mitä ideasta todellisuudessa tiedetään?

Julkista teknistä tietoa on yhden patenttihakemuksen verran (WO2016/001478). Hakemusta arvioidaan tarkemmin blogin lopussa, mutta tähän on tiivistetty se informaatio, joka hakemuksesta on mahdollista päätellä.

Patenttihakemuksen perusteella Teraloopin ajatuksena on rakentaa pyöreä tunneli, jonka lattiassa on kestomagneetteja. Suurien painoelementtien pohjassa on kestomagneetteja, joiden avulla ne kelluvat lattian magneettien yläpuolella. Elementtien yläpinnassa on myös kestomagneetteja. Elementtejä liikutetaan säätelemällä tunnelin katossa olevia sähkömagneetteja, kuten esimerkiksi maglev-junissa tehdään. Elementtejä yhdistetään toisiinsa, ja niistä rakennetaan rengas tunnelin sisään.

Teraloop-vaunu1

Teraloop-vaunu2

Patenttihakemuksen esimerkissä (joka siis on vain yksi mahdollisuus) ympyränmuotoisen radan säde on 2,5 km, ja se koostuu osista joiden paino on 30-40 tonnia ja mitat 1,5x2x8 metriä. Ketjun kokonaismassaksi tulisi hakemuksen mukaan noin 70 000 tonnia ja tiheydeksi noin 1500 kg/m3. Osat voivat olla esimerkiksi betonia.

Teraloopin ei ole nähtävästi kertaakaan esittänyt konkreettisia lukuja, joissa olisi yhtä aikaa ilmoitettu energiakapasiteetti, massa, radan säde, sekä nopeus. Jos kolme näistä tiedetään, neljäs voidaan laskea. Vain kahdesta eri konfiguraatiosta on numeroarvoja:

  1. Patenttihakemus. Säde 2500 metriä, paino 70 000 tonnia. Energiakapasiteetti mahdollisesti TWh-luokkaa. Nopeus tuntematon.
  2. Tiedotteet. Energiakapasiteetti 16 GWH, säde 250 metriä. Massa tuntematon, nopeus tuntematon.

Kummassakin skenaariossa on ongelmia. Jos skenaariossa a oletetaan että kapasiteetti olisi 1 TWh, nopeudeksi saataisiin näiden lukujen perusteella noin  10 km/s (ks alempana). On vaikea kuvitella, että keksijät olisivat tosissaan tällaista ehdottamassa. Tämä nopeushan vastaa lähes pakonopeutta maapallolta, eli tällä nopeudella Teraloopin saisi helposti ammuttua maata kiertävälle radalle.

Toisaalta, jos skenaariossa b oletetaan sama tiheys kuin skenaariossa a, massa jäisi tälle lyhyemmälle renkaalle niin paljon pienemmäksi, että 16 GWh saavuttaminen vaatisi taas saman maata kiertävän nopeuden.

Päädyimme käyttämään näissä laskuissa tulkintaa, joka on Teraloopin kannalta edullisin mahdollinen. Käytämme patenttihakemuksen lukuja radalle ja massalle, mutta oletamme että sillä yritetään saavuttaa vain tiedotteissa oleva 16 GWh kapasiteetti.

Tässä esitetty analyysi on siis käytännössä äärimmäisen ylioptimistinen. Teraloopin varsinaisiin lupauksiin pääseminen olisi moninkertaisesti vaikeampaa. Kuten kuitenkin huomataan, näilläkään luvuilla systeemi ei ole toteutettavissa.

Idean perusfysiikkaa

Idean perusfysiikka on melko yksinkertainen. Pyörivän renkaan liike-energia on

E= (½)*I*ω2,

Missä I on hitausmomentti ja ω on pyörimisnopeus (rad/s). Tällaisen renkaan hitausmomentti on

I = m* R2

Missä m on renkaan massa ja R sen säde. Toisaalta ratanopeus v=ω*R, jolloin voidaan kirjoittaa

E = (½)m*v2 =   (½)*m*R22

Mikäli 70 000 tonnin massaan halutaan varastoida uutisotsikoissa mainittu 16 GWh energiaa, tulisi massan liikkua 4700 kilometrin tuntivauhtia, eli 1300 m/s. Vertailun vuoksi äänen nopeus ilmassa on noin 330 m/s,  ja yliäänikone Concorden nopeus oli “vain” 600 m/s.

Jos renkaan säde on 2500 metriä, voidaan tästä myös laskea, että  ω~0.5 rad/s, eli rengas pyörähtää ympäri noin 12 sekunnissa. (Jos säde olisi vain 250 m, sen pitäisi pyöriä ympäri kerran sekunnissa).

Teraloopin vaunujen nopeuden tulisi siis olla samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi raidetykkien kranaattien nopeuden niiden iskeytyessä maaliinsa. Youtube-video näyttää esimerkin siitä mitä törmäyksestä seuraa. Teraloopin junan törmäyksessä vapautuisi 16 GWh energiaa, joka vastaa melko tarkasti Hiroshiman atomipommin energiasisältöä. Ainut este tunnelin seinän ja junan välillä on muutama millimetriä jonkinlaista magneettikenttää. (Patenttihakemuksessa mainittu TWh, vastaa USA:n vetypommien kokoa.)

Teraloopin vaatimat nopeudet havainnollistettuna. http://i.imgur.com/xHNoZpl.gif

Vertailu maglev-junaan

Teraloop kertoo junansa liikkuvan Maglev-junan tapaan eli käyttävän magneettista levitointia. Toteutettujen Maglev-junien yhteisenä piirteenä on kuitenkin alhainen paino ja melko suora rata. Esimerkiksi Shanghain lentokentän ja kaupungin väliä kulkeva Maglev-juna painaa noin 100 tonnia ja on mitoiltaan 153 m x 3,7 m x 4,2 m. Junan maksiminopeus on n. 120 m/s jolloin kineettinen energia olisi noin 0.2 MWh eli noin 1/100000 osa Teraloopin varastoimasta energiasta. Keskitiheys Shanghain junassa on 42 kg/m3. Jos oletamme Teraloopin junan tiheydeksi patenttihakemuksessa olleen 1500 kg/m3, on maglev-junan tiheys noin 36 kertaa Teraloopin junaa alhaisempi.

Maglev-junien suhteellisen alhainen tiheys mahdollistaa levitoinnin käytännössä toteutettavilla magneettikentillä. Radan on myös oltava melko suora, koska jyrkkä kaarre (pieni kaarevuussäde) yhdistettynä suureen nopeuteen tarkoittaa suuria g-voimia kaarteissa. Suurten g-voimien hallinta puolestaan vaatii entistä voimakkaampia magneettikenttiä.

Teraloopin ideassa junan tulisi siis olla maailman suurimpien junien kokoluokassa ja painaa noin 1000 kertaa Shanghain Maglev-junan verran. Teraloopin junan tulisi liikkua noin 10 kertaa nopeammin kuin maailman nopeimmat junat ja vieläpä radalla, joka on paljon kaarevampi. Jos kahden magneettisen pinnan magneettien välinen voima on noin B2A/2μ0 (A=magneettisen pinnan pinta-ala) ja junan tiheys 1500 kg/m3 vaatii pelkkä levitointi vähintään noin 0,3 Teslan kentän mikäli oletamme koko junan ja radan pohjapinnan olevan magneettiset.

Ongelma: kaarevuus

Yllä oleva pätee siis suoralle radalle. Radan kaarevuus aiheuttaa kuitenkin tätä suuremmat vaatimukset. Renkaan jokaiseen osaan kohdistuva keskipakovoima (tarkkaan ottaen keskihakuvoima) on

F = m * ω2 * R = m*v2/R

Keskipakovoimaa erilaisilla massoilla ja nopeuksilla voi arvioida tällä työkalulla.  Yksinkertaisinta on laskea kiihtyvyys g-voimina, jolloin arvo ei riipu massasta. Maan painovoima on 1g, ja ihminen kestää pyörtymättä korkeintaan noin 5 g voiman.

Patenttihakemuksessa mainittu 2500 metrin kaarevuussäde ja 1300m/s nopeus tarkoittaa noin 70g kiihtyvyyttä,  ja vaatii siis liki 3 Teslan magneettikentän koko junan pohjapinnan alueella. Mikäli magneetit peittävät vain osan junan pohjasta vaaditaan vielä suurempi kenttä. Kestomagneetteja, jotka pystyisivät tuollaiset voimat kompensoimaan ei valitettavasti ole olemassa. Vaikka olisikin, noin suuret magneettikentät tuhoavat kestomagneetin kentän.

Tuo voima aiheuttaa jo melko kovia jännityksiä materiaaleihin. Jokaisen vaunun ja ennen muuta jokaisen vaunujen välisen nivelen on kestettävä tämän tasoinen voima. Jos yksikin nivel hajoaa, koko järjestelmä on vaarassa tuhoutua.

Suurempi ongelma on, että tämä voima kohdistuu käytännössä kohtisuoraan tunnelin seinämiä päin, eikä enää maanpintaan. Kiinteiden magneettien geometrian olisi muututtava kun nopeus kasvaa — käytännössä radan olisi kallistuttava. Toisaalta rata ei voi olla pysyvästi kallistunut, koska silloin vaunut tippuisivat pois radalta kun vauhti hidastuu.

Teraloopin esittämä konsepti siis toimii vain suoralle radalle. On syytä huomioida, että yllä oleva arvio on tehty patenttihakemuksessa kuvatulle radalle, jonka säde on 2,500 metriä. Jos säde olisi mainostusten mukaisesti vain 250 metriä, ongelma olisi kymmenen kertaa pahempi.

Mahdollinen ratkaisu ja uusi ongelma: sähkömagneetit

Mikäli mahdottomalta vaikuttavat kestomagneetit korvataan sähkömagneeteilla, voidaan noin 3 teslan kenttä luoda esimerkiksi tällaisella laitteella. Valitettavasti tämä voimakas kenttä peittää vain noin 9 prosenttia laitteen koosta. Mikäli tuota osaa ei paranneta, vaaditaaan noin 3-4 kertaa voimakkaampia kenttiä kuin jo tähän asti arvioidut. Sähkömagneetti kuluttaa myös sähkötehoa noin 880 W. Mikäli edellä mainittu ongelma voimakkaan kentän rajoitetusta pinta-alasta voidaan ratkaista, junan kannatteleminen vaatisi noin 500 000 sähkömagneettia ja tehonkulutus olisi yli 400 MW eli noin saman verran kuin laitteen väitetty teho. Magneetit painaisivat noin 10 kertaa enemmän kuin itse juna.

Sähkömagneetitkaan eivät pysty suoraan ratkaisemaan edellä mainittua kallistumisongelmaa, vaikka osittaisen ratkaisun voisivatkin tarjota.

Muita avoimia kysymyksiä

Joihinkin kysymyksiin emme ole pystyneet löytämään luotettavia arvioita, mutta ne tulevat varmasti tuottamaan haasteita. Laitteen hidastaminen ja kiihdyttäminen tuottavat aina lämpöä, tässä tapauksessa luultavimmin ennen muuta ohjaaviin sähkömagneetteihin. Tyypillisesti hyvässäkin järjestelmässä 10 % tehosta menee hukkaan; tämä tarkoittaa, että 500 MW ottoteho tuottaisi noin 50 MW lämpötehoa. Tämä on paljon, mutta saattaa olla johdettavissa ulos. Melko väistämättä se lämmittää myös rakenteita, ja voi heikentää esimerkiksi kiinteiden magneettien stabiilisuutta. Tarkkoja arvioita on mahdoton esittää.

Hyvän tyhjiön aikaansaaminen ja ylläpitäminen näin suuressa tilassa ei helppoa. Suurin normaalissa käytössä tällä hetkellä oleva tyhjiökammio on halkaisijaltaan noin 30 metriä ja korkeudeltaan noin 37 metriä. Koska järjestelmä on käytännössä hypersoninen, pienikin määrä ilmaa tunnelissa voi olla tuhoisaa. Teraloop vaatisi siis aivan uutta teknologiaa myös riittävän tyhjiön aikaan saamiseksi.

Kysymyksiä patenttitilanteesta

Toistaiseksi vasta yksi patenttihakemus (WO2016/001478) näyttää tulleen julkiseksi. Hakemus on jätetty heinäkuussa 2014 ja tullut julkiseksi tammikuussa 2016. Koska patenttihakemukset ovat salaisia 18 kuukautta, vain ennen lokakuuta 2014 jätetyt hakemukset ovat tällä hetkellä tiedossa.

Hakemukselle on nähtävästi jo tehty kansainvälinen haku, jossa on löydetty ainakin muutama patentti jotka kattavat saman idean. Prosessi kuitenkin jatkunee, ja on mahdollista että ainakin  jonkinlainen patentti lopulta myönnetään.

Jos patentti myönnetään, mitä se kertoo Teraloopin idean toteutettavuudesta? Käytännössä ei mitään. Patenttihakemus kertoo, että tällainen valtavan suuri rengas halutaan rakentaa, ja hakijat haluavat olla ainoat maailmassa jotka saavat sellaisen rakentaa.  Tämä hakemus ei kuitenkaan kerro mitään idean toteutettavuudesta, eikä vastaa mihinkään tässä blogissa esitetyistä kysymyksistä.

Tämä ei sinällään välttämättä ole epäilyttävää. Jos hakijoilla on kasa todella innovatiivisia ideoita siitä miten tällainen rengas toteutetaan, heidän voi kannattaa ensin yrittää suojata perusidea renkaan rakentamisesta. Tämän patentin keveys ei välttämättä siis ole epäilyttävää, jos uusia patentteja on sen jälkeen haettu kiivaasti. Patenttihakemusten pitäisi kuitenkin alkaa tulla julkisiksi aivan lähikuukausina, jos kehitystyö on ollut intensiivistä.

Yhteenveto

On selvää, että startupit käyttävät erittäin optimistisia arvioita, ja jopa suoraan liioittelevat. Tätä niiltä odotetaan. Teraloopin ehdotuksen kaltaiset ristiriidat oikean maailman kanssa eivät kuitenkaan ole enää optimismia, vaan jotakin muuta. On periaatteessa mahdollista, että Teraloopilla on jotakin vuoden 2015 aikana jätettyjä patenttihakemuksia, joissa esitetään jotakin radikaalia tietoa siitä, miten rengas toteutetaan. Tämän hetken julkisilla tiedoilla näyttää kuitenkin siltä, että konsepti ei ole likimainkaan toteutettavissa edes teoriassa.

Jos yhtiön väitteet Tekes-rahoituksesta ovat tosia, olisi tarpeen kuulla millaisilla summilla valtio tätä kokeilua aikoo tukea, ja mihin tietoon päätökset perustuvat. Toivomme ilman muuta hyville startup-hankkeille menestystä. Suomen vaikea tilanne vaatii, että rahoitetaan suurella riskillä myös radikaaleja innovaatioita, joilla on suuri riski epäonnistua. Kun tutkimuksen ja kehityksen tukirahat kuitenkin koko ajan vähenevät, ne pitäisi sentään pystyä kohdistamaan sellaisiin hankkeisiin, joilla on edes teoreettiset mahdollisuudet onnistua.
12.4.2016  Kaj Luukko, Jani-Petri Martikainen, Jakke Mäkelä, Rauli Partanen, Aki Suokko ja Ville Tulkki.

Yle Puhe Aamu – Voiko ydinvoima olla sittenkin vaihtoehto ilmastonmuutokseen?

Uhkapeli ilmastolla

13-1-3369768Janne ja Rauli olivat 22.3.2016 Yle Puheen aamuohjelmassa keskustelemassa siitä, miksi ydinvoima kannattaisi ottaa tosissaan mukaan ilmastonmuutoksen hillintään, liittyen keväällä ilmestyvään aihetta syväluotaavaan kirjaan Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos (Kosmos kirjat 2016).

Jos missasit lähetyksen, kuntele reilu puolituntinen podcasti täältä.

View original post

Podcast: Going Nuclear with Rauli Partanen

Reblogged from ekomodernismi.fi

SUOMEN EKOMODERNISTIT

Rauli, co-founder and vice chair of Ecomodernist Society of Finland, recently participated in a lively discussion about nuclear power and climate change with the wonderfully named Trolling with Logic -podcast.

That podcast has since become the most downloaded program they have! So go check what all the fuzz is about here.

***
Ekomodernistien vara-pj ja perustajajäsen Rauli oli taannoin podcast-keskustelussa Trolling with Logic -nettiradio-asemalla, aiheena ydinvoima ja ilmastonmuutos. Aseman ladatuimmaksi nousseen keskustelun voit kuunnella englanniksi täältä.

View original post

Day 12 – Best Panel Ever

As if my life here had not been exciting enough, my last full day here in Paris starts with me sleeping too late in the morning. It’s always an effective wake-up -call to notice that ”Oh shit I gotta be going like half an hour ago!” So off we ran, to train, to bus, to a discussion with the local police (again), and eventually, inside the public conference area, the Climate Generations. Just on time. And not even sweating (much).

I had the priviledge to participate in a panel discussion, that ended up being pretty much the first of its kind ever to be held in any COP (from what I heard afterwards). A positive, polite, humorous and thoughtful discussion about nuclear power and its role in the fight against climate change. No trolling, no disturbances or hostile yelling, no objects being thrown or personal threats delivered. Just honest and calm changing of ideas, information and evidence. And the audience was not all pro-nuclear, back-patting supporters either.

day12-panel

Valerie (moderator), Kirsty, Ben, me, Stephen and Francois-Marie. 

There were some good points made, some interesting information presented. My short presentation was centered on the bottlenecks that all of our climate solutions had – be it political, physical/material, social, educational (skilled work force), regulatory or something else. And the conclusion was that we will need all available solutions if we are to have a fighting chance to stop climate change in time.

I also got to comment on the speed and price of constructing nuclear power (both of which we discuss in our book) and shared some insights about Finland’s plans for the waste repository, Onkalo, and the safety studies that have been done on it.

One of the key points I tried to bring out was that we need to do a relevant and evidense-based comparisons between energy sources. In isolation, all of them have dngers and harmful effects. And we also need to compare lack of energy (energy poverty) in society with the option of producing energy one way or the other. Energy poverty is the most lethal and dangerous of the options, by far.

I also managed to have the final remark in the panel. It went along these lines:

If we fail to address climate change, and if we choose to leave any relevant tools like nuclear power from our toolbox, for example because we fear that nuclear waste could possibly do harm to somebody several centuries or even millenia from now, I’m pretty sure people struggling with rising seas and much more hostile and unstable climate will be asking: ”How dangerous would that nuclear waste actually have been, compared to this?”

I think this is a valid point, especially on ethical grounds (and not just because I made it😉 ). We cannot and should not gamble with our future, and our only planet. We, the people who care about environment and wish to stop climate change, should keep our eye on the ball and concentrate our efforts to succeeding together – for I believe we can only do it together – instead of bickering and arguing with each other on what might be the most efficient way to save the planet, or if it will be even possible to do it. We need all of them. We need all of us.

This has been an amazing experience, but now I’m heading home. I do have a feeling that this is only a beginning though, as of tomorrow I have to send few dozen books for Jim Hansen to China, where he will be attending a workshop on nuclear energy. So far, that request (more info on previous days journal) has been the best compliment on our book – and I am glad to say there have been many of those to go around. As an author, I could not be happier. My heartfelt thanks to everyone who made this possible and who helped to make it such an amazing trip. You will be remembered.

day12-dinner

What better way to spend the last night, than with friends at a very nice restaurant (Chez Casimir), in front of a mountain of cheese.

Day 11 – A Long, Fun Day

As part of our crowdfunding campaign, AREVA had bought a presentation from me and Janne, and that was to be held today. It went well, and we had a lovely lunch there, met some Areva’s key people and they seemed to feel very happy about our presentation. With all the problems and bad blood with the French and Finland about Olkiluoto 3, we were certainly doing our part to havae a fresh, good start between the Finnish and French people in general. I would even go as far as to say that we kicked ass as far as any ”TeamFinland” effort is considered. At least considering that nobody is paying us anything for this.

But that’s just me being my modest self😉

After that we hurried to the Gallery of solutions, where we had another presentation and a signing of our books (both English and French version). It is amazing how many interesting, fun and genuine people we got to meet here, and in general on the whole trip. All the way from US Department of Energy-people to independent Dutch  ecomodernists to Australian environmental superheroes to French Molten salt reactor bloggers to ex-greenpeace, current advanced nuclear advocates. Simply amazing. And you can believe me that that is just a narrow description of all the people we met and talked with.

In the evening we had a small and lovely get-together and celebrated Ben’s birthday as well.

day10-myrtos

Kirsty, Suzy, Myrto and Ben, having a blast. Lovely people, each one of them.

It was then that one of the (many) amazing bombs hit us. A couple days ago we had handed Jim Hnsen the copy of our book, the Climate Gamble. And now he sent Kirsty (from Energy for Humanity who was also at our get-together) and email, asking if she knew about this book, its authors, and if it would be possible to send some copies to his office and some 30 copies to China, where he was going to be attending a conference on advanced nuclear for the next two weeks or so.

Our quick assesment of the situation was that maybe Dr. Hansen had enjoyed our book. At least a bit.

Needless to say, this was simply amazing news.

Day 10 – A Great Goodbye

Eric was leaving us today, and Ariane left already early in the morning, so we decided to make a final trip of singing and handing out books in the morning. We took the train to the conference centre, he sang in the train (to a Monday-morning audience which was not the most receptive one), and at the conference centre we handed out our bags full of books in no time, to a very receptive audience.

Eric joined us for the bus trip back to the train station, and decided to sing one last song for us in the bus, which was almost empty.

It has been a very strong and heartfelt experience with Eric and Ariane, as they have been so much help for us all the way. I feel privileged to have met such people, and to have such people offer their help to us with such enthusiasm and unconditional support is just amazing. It is something one gets to experience very rarely. As Eric started that song, which was a different one that he usually sang, and which he dedicated to us, I managed to keep my shit together for maybe three seconds.

Then the tears of gratitude, happiness and perhaps even longing, started rolling, uncontrolled, unstoppable, washing my face and forcing me to enjoy and just feel the feeling of relief, sadness, and ultimately, happiness that they released from all the stress and tiredness I had been feeling for the last days. Sadness for what was to be missed, happiness for what had already been accomplished. So much had happened in the last ten days or so. So much friendship and trust had been built in just a few days that it felt almost unnatural. At least for a Finn it did, and I dare to say many of us here in the north, living in the state of constant flux between darkness and light as the seasons go by, value such things above most other things.

When the song was over, I told Eric that he would be one of the few people ever to see a Finn cry and live to tell about it. But I’d say he had deserved it. Here is a recording of his performance, which does no justice to the live experience.

So after making a second run in the afternoon, distributing a total of over 500 books today, we, me and Janne, raise a toast to our new friends from across the world.

Eric, Ariane, here is one for you.

Have a safe trip home, and we hope very much to see you in the future. This whole journey of saving the planet, following the evidence, and experiencing the amazing thing we call life, with the people you love there to share it with you, is only beginning. Thank you.

Day 9 – A day off, upside down

Ahhh… A day off. Rest. Sleep. Sanity, slowly gathering around me again. I really, really needed this day.

Me, Janne, Eric and Ariane ended up touring Paris for the magnificient sights it had to offer us. We saw Notre-Dame, Louvre (or at least part of it, like Mona Lisa), The Petit Palace and the Grand Palace. Eiffel Tower, at least from a distance.

And a normal dinner at this nice restaurant. Well, let’s call it our Independence-day dinner, as it was the independence day of Finland. Go Finland! We also had the Finnish flag with us.

It was a wonderful, touristic day in Paris, with good friends for company, and a lot to see (and with actually some time to see it).

Day9-dame

I am now part of the select few who have done a one-handed handstand in front of Notre-Dame.

Eric had been doing his art for us for so many times, I decided I would show him what makes me tick. Capoeira. And while there was no point in doing capoeira there alone, I could always stand on my hands. In weird places. On one hand. Just for the sake of it.

 

God I had missed being upside down.

 

 

 

 

Day9-pyramid

…and the glass pyramid (although not one-handed)

Day 8 – What about the Island Nations?

The lack of proper sleep and constant stress is starting to get to me. I woke up before six again (after maybe 4-5 hours of rest) and couldn’t sleep any more. I start to get this feeling the walls are coming down on me, and I’m finding totally new measures for how much I can miss my family. There is a constant feeling of losing the last shred of control of pretty much anything, and I feel constantly just seconds away from crying. It’s worst in the morning, but gets better as the day goes by. Anyway, I need to get my shit together and stop worrying about how many books we can give out and what we will do with the rest and so forth. We’ll work it out.

David and Derek came for one last interview in the morning before they were off to Senegal. Me and Janne chatted up what has been happening; the teargas, police, getting lost with the wrong address, meeting all these famous climate scientists and the whole project.

Apparently there is a new friend following us with a camera. Frankie is finishing up his documentary “The Good Reactor” and wanted to get some more material. After some coffee and planning, we started off to our next location.

It was this event hosted by the Island Nations. They are a group of small nations whose very existence is at stake, and for them, the current target of +2 C is just too much. That much warming will condemn their countries to a watery grave. So they are pushing for 1.5 degrees target, which would get them at least a chance. They simply do not have anything to lose, because with current target of +2 C they have already lost everything.

So we went there with lots of books, expecting a fresh air of discussion and new people to meet.

There was nobody there

There was an installation of pictures from the Island Nations. And nobody. No visitors, just the security guy and the info-booth, explaining to us that yes, this IS the event we are looking for. Even though there was nobody there, except us.

Why? Why was nobody there, why there was only a standing installation in the hallway. Why there was no debates, discussions and even demands. Then it hit me with a wave of almost sickening sadness. Nobody cared.

Next door, there were young girls doing a photoshoot, in the hopes of getting to be models. And in the hallway next to them, the hopes and futures of the Island Nations were being slowly ignored to death.

The Two Pathways

The ironies still keep popping to my mind. Modeling, of the many, many professions we have in our current society, could be described as something totally dependable on someone else providing the basic necessities in our lives – and then some. People can be professional models because we are so productive. And we are so productive, because we use so much external energy, with machines, chemicals, factories and advanced materials.

And that external energy is over 80 percent fossil fuels. And as we use fossil fuels, we are sinking the Island Nations.

We have two basic pathways if we even think about saving the islanders. Either we suddenly start producing and consuming much, much less energy, and make the “photo-models” of the world unemployed, with the possibility of a life in subsistence farming without modern health care, education, security, energy services and such. Or we clean up our energy production on a scale and speed unimaginable to most of us right now.

I know this is a radical simplification, but the basic premise is undeniable (which we will go into in much more depth in our upcoming book I am currently working on). Only high productivity on agriculture and industry enables those beloved things we call the service-industry or non-material economy to exist, and even grow their share of the economic pie. This premise is true in our current system of financial capitalism. And it is true in any other way we can organize our society.

After the sad episode in the Island Nations site we got into a train and headed to the Gallery. We found a good place to give out books in the shuttle-busses that brought people to the conference. They were mostly English speaking, they were interested in the subject, and last but not least, they had nowhere to run. Eric pulled his amazing performance for us several times, and everyone just loved it.

A glimmer of hope

In that bus, we ran into what can only be called a very bright glimmer of hope. We met with some young activists from a Scottish NGO called 2050 Scottish Youth Climate Group. We chatted a bit with them, and they were totally on the same track of thought we have. We have to use everything we have, and more, to solve this climate-crisis. It was so nice to meet young, smart people who have refused to dig themselves into these decades old positions on various environmental matters that the major environmental groups have prepared for them. And neither are they accepting the current dogma of forced economical growth at all costs and the growing gap between those who own it all and those who do not.

day8-ben

Ben is nailing it.

In the Gallery, we got to follow a great presentation from Ben Heard. That guy is so effortless, pleasant and no-nonsense while speaking it boggles my mind. Three points struck my eye on the presentation more than others, given that they seemed to be in such a big contradiction (we also touch them briefly in our book Climate Gamble).

Ben presented a slide of various future energy scenarios. WWF had by far the lowest estimate for our future energy use. While it is another discussion how they have come up with so low numbers, they still envision the equivalent of 250 million more hectares of land more or less devoted to energy crops. This is equivalent to the current amount of land we have for farming wheat (240 Mha), our biggest agricultural crop. These are the guys who should be – as The World Wide Fund for Nature – most worried about biodiversity loss, which results from humans increasing their direct use of our planets ecosystems for their own benefit.

The contradiction is so immense that it is actually hard to grasp. And as I have pointed this out to some WWF employees in the past, it seems most of them have no idea these kinds of policies are being suggested by their employer. Could someone there slap the left hand and tell it what the right hand was doing?

Anyway, Ben’s presentation was splendid, and it got even more so, as the bunch of us (me, Janne, Eric, Ariane, Robert, Ben, Tom, Frankie and Urs) went for a lovely dinner, chatting it away like the oldest of friends, even though many of us had just met a few days ago. It is hard to put words on how pleasant, encouraging and simply nice it all was.

day8-dinner

A perfect end to another busy day; dinner with good friends to keep me company.

Day 7 – This Is Not Happening

Still not sleeping that much. The rest of the books, all 2,800 of them, arrived around midday, so we went to pick some of them at a friend’s garage. We got 800 of them in an Uber, and headed again for the Gallery of Solutions -area.

day7-books

Janne packing up some to those 800 books we got

The plan was this. Since the Gallery was basically off-limits to us for giving out books (see previous day why), we planned to go to the public area of Climate Generations. Given that it is open to the public (while Gallery needs accreditation) we thought that we would have more success there – more people at least. So we left Janne with two boxes at the closest possible place (which was still quite far away) to walk there and check out the grounds.

Of course nothing worked out the way we planned. Janne went through the security, got his backpack and box scanned. The security got interested in the books – and again, since it says the words “anti-nuclear” in the cover, and since the security did not have their English-skills upgraded during the night, they were not very friendly. Janne got pulled aside, and had a very one-sided conversation with the police – mainly in French, so he did not get that much of it. In the end, he had to leave all the boxes there. So we, or at least our book, got banned from the public are as well.

The thing is, I thought we could get some hard times from anti-nuclear people here, as some of them do not want to have any relevant discussion on the subject. But that has so far not been the case. The atmosphere has been mainly positive, interested and open-minded. This has been great. Instead, it has been the (supposedly pro-nuclear) establishment; security, police, organizers, who have been blocking us and giving us problems. I smell a hint of irony here.

Basically this means that we will not be able to hand out nearly all the books. We have been blocked from two of the main venues we were planning to use. There is no way we can find enough other places in time, and we still have more than 3,000 books left. I know it was a long shot anyway, but now it is pretty certain we will have a lot of books left in the end. Well, we will figure something out.

I did get to hear James Hansen, Sir David King and others on a panel at the Gallery, and handed out books to most of the people in the audience. Eric and Ariane were chatting up with Tom Blees of The Science Council, and he apparently ended up recommending they should start a chapter of Energy4Humanity in the U.S. That should be exciting. The movement for clean energy for humanity is growing!

There was one last surprise for us. We went to eat at a place Urs Bolt had booked a table at (founder/director of the Switzerland chapter of Energy4Humanity). We ended up eating a seven meal dinner there – the first I have ever had, anywhere. It was not the cheapest meal I have had, but it was one of the best. So many new and interesting tastes that I did not know existed.

Day 6 – A really long day

After a reasonable 7 hours of sleep, it was time to start what would likely be a very busy and long day. Early in the morning I got a notice that the next 1,000 books were arriving at our friend Julie’s place in one hour. So we grabbed our stuff and headed there. All went well, and we got the books packed to another Uber, and decided to take all of them straight to the Le Galerie.

When we got there, a small disaster decided to enter my life once again. Due to an unfortunate typo, TNT had a wrong phone number for the friend that was supposed to receive the rest – 3,000 or so – Climate Gamble books. So she never got any calls. When she tried to call TNT to inform them of this, she got stuck with some computer problems at TNT France and could not get through. Of course.

Meanwhile I was standing in the middle of a huge parking lot, trying to message back and forth to Finland on my smartphone, so someone there could help us. I even tried to call TNT France, and got as far as an automatic response which I did not understand, and decided it was not a good idea to start randomly pressing numbers for the automated system. Oh well, TNT Finland has now apparently emailed TNT France the new phone number, so hopefully we will get them tomorrow.

Gallery of solutions

In we went, and after security checks got to the booth of Nuclear for Climate.

After unpacking we thought it would be a good idea to hand out our books to the visitors at the Gallery of Solutions (which was basically like any other trade fair). That went well, we were handing out a lot of books, and eventually James Hansen, Tom Wigley, Robert Stone and the rest got there as well.

I have to say it is a very nice feeling to be signing one’s own book for some of these people who have affected one’s thinking and perspectives so much. Something to feel very grateful.

day6-panelof4

The best, most goal-focused panel discussion on climate change and energy I have ever seen. 

We were soon following what was the most straightforward debates on nuclear and climate change that I have ever witnessed, handing out more books to the audience.

Clouds started gathering

Then another thing which started to look like a disaster entered the picture. Suddenly there was lots of security guys eyeballing us, and a guy the size of large wardrobe promptly told us to stop giving out our books to the visitors in the general area. Or they would presumably remove our behinds from the premises.

So what to do but carry our books back to the booth, and to lay low (read: go for a beer) for a while.

A couple of hours later, we heard what had actually happened.

Apparently, the people in charge of the security and the gallery of solutions had somewhat limited English skills (and a lot in their minds). Some of them had checked our book, and had seen that it says “Anti-Nuclear” in the cover. So they thought we were anti-nuclear activists from this or that well-known environmental NGO. After they had had a chat with the people at the Nuclear4Climate booth, and had seen the cover of the French translation, it had dawned to them that we were not anti-nuclear activists trying maybe to stir trouble (the security with various environmental NGO’s and people is very strict I hear). Oh well.

There is a slight problem here for us. I will try to explain why. For me and Janne, it is not OK to ban or throw out (peaceful) activists who are against the “establishment”, and yet allow similar activists who are NOT against the establishment to stay. And in France, where the nuclear companies are practically owned by the government, nuclear power represents the establishment. This kind of cherry-picking is to be expected, but we would like to think it should not be supported. Therefore we won’t be handing out any more books at the event.

There are other sides to this as well. Environmental organizations and anti-nuclear protesters have – with their own behaviour – burned a lot of bridges on this as well.

Lastly, my personal view on this is that anti-nuclear activists move the goal posts on the public discussion to suit their agenda as well.

Nuclear power companies owned by government? That’s bad, they say, government should not support nuclear.

Nuclear power companies owned by private utilities? That’s maybe even worse, just capitalists ripping the people off and leaving them with all the risks implied (never mind the toughest regulatory environment of practically any industry…).

Nuclear power plants owned by part government, part municipalities and their energy companies, part private businesses? This is the situation in Finland pretty much, and so the anti-nuclear people pick any of these to suit their needs. They often argue that they hope public and private money to invest in their own favourites, but would like to ban anyone from investing in something they dislike.

We still got our ID’s checked and written down by the police while we were helping an old man hold a banner of Citizens climate lobby (this sounds naïve, but we were really just helping him).

day6-ben

Me and Ben, hanging out, taking selfies.

We also met Ben Heard, signed a book for him (of course) and even took a selfie. I am a big fan of his work. I will be speaking at a panel with him next week at the Galerie (I know: awesome).

Later that day, we gathered to hear James Hansen give a bit more private presentation on his upcoming research on ice sheets and sea level rise. The message was clear: we need to find a way to leave most fossil fuels in the ground. The new, improved model they had in their study showed that it will be possible we will see multi-meter sea-level rise this century (might be even during my assumed lifetime).

After the talk and Q&A, in which Janne made some good comments and got an ovation from the people there (here is a link to the video of that), we also got to hand James our book, dedicated to him of course.

As the clock closed in on 19:00, I realised I had had nothing to eat that day after a light breakfast. So we (Janne, David, Derek…) joined the others (Robert Stone, Tom Wigley, Kirsty Gogan and several other people) for a dinner. There was a screening of Robert’s documentary Pandora’s Promise going on, but we simply did not have time to get there. Or we might have, but then we would have had nothing to eat the whole day. We went for the debate that happened afterwards. You can read more about it on Janne’s blog.

After the debate, when people started to leave, there was a final surprise for the audience. Eric fired up his Bluetooth-orchestra and sand his climate change / thorium –aria for them, and got a cheering ovation. He is great. We, of course, handed our book to everyone there.

day6-robert

Robert, liking our book.

Any sensible person would have called it a day and go to sleep. But I guess sensible was not an adjective available for us at that time. So off we went for a beer (and ice cream) with the gang (Robert, Tom, Kirsty, Eric and few others). It was so much fun, and even at those hours, I managed to learn a lot, this time about fusion.

It was a hell of a day, of which I managed to catch just some highlights. In addition, we chatted up with people from American Nuclear Society, got our books displayed at the Blue Zone as well (where we do not have accreditation), met people from Terrestial Energy and the Department Of Energy, being very interested in our book… You get the picture.

 

 

 

 

day6-tomandrobert

Robert and Tom having a midnight-snack.

Day 5 – Climate-Opera in the Subway

I woke early, with my mind running circles, worrying if the rest of the books are going to get here on time (meaning on Friday 4th at the latest), because if they don’t get here until monday, we will be in a world of problems, trying to give 4,000 books out to people in like 4 days. Impossible, pretty much. There is only so much minutes in a day…

Anyway, morning arrived and off we went (with Janne, Eric, David and Derek with their cameras following) to a small seminar run by HealthyClimateProject.org. They seemed to have an excellent thing going, pretty much in line with what we write in our book: we need to keep our eye on the goal (a healthy climate in their case, and interestingly they do seem to include the possibility of geoengineering in the mix as well). We need to support all action to get to that goal. We shared a few dozen books there, made some nice contacts, got coffee.

2015-12-02 13.15.08

Eric, giving the people of Paris a time of their life on the local train.

After that we decided to go see Notre Dame and took the subway. Eric was singing his climate change / torium opera at every change, in the metro, the subway tunnels, the train, and me and Janne were handing our books to people who were listening (we did some smartphone-filming as well, see the video-links below). Eric has a really nice and powerful voice and a good eye for performance. I found myself constantly humming the melody of his chosen piece for the rest of the evening.

I also got a very relieving message from Finland on the way; the rest 4,000 or so copies of our book had been sent out, with tracking codes, and they will likely get here by Thursday 3rd. Excellent. My brain would have to come up with some other excuse to bug me with at 6 o’clock in the morning…

day5-bookstore

Selfie-of-the-year-nominee: Eric, Janne and me cheering it out after our books got accepted in to the selection of Shakespeare and Company, to be given out free of charge for customers.

After Notre Dame, we dropped some books at Shakespeare and Company’s bookstore, which might just be one of the most famous single bookstores in the world. We made our case (thanks Janne for that), and they were glad to take a score or so of our books and give them to their customers as part of our campaign. They even asked us to get back there in a few days with a refill. We might just do that.

But we do have some other stuff on our mind for the next couple of days. So stay tuned.

****

Here are two short clips I got from the train of Eric doing his amazing performance. I hope you enjoy, at least I did!

Part 1

Part 2

Day 4 – The Books Arrived!

Tuesday 1st Dec. started with an email from our friend Julie, who told us that 13 boxes (1,000 copies) of books had just been dopped to her doorstep! Finally, we could get down to business! So off we went to get them.

But, as often is the case, all did not go according to plan. The address was at Rue Voltaire. I had googled it and marked it on my map beforehand (back in Finland). I got instructions for the public transit from google maps, and we hit the subway (eith Eric giving a small opera performance on the way). Half an hour later, we were standing where google maps told us where we needed to be. The thing was, there was no such address there.

Apparently, there are multiple Rue Voltaire’s in the wider Paris area. And we had the wrong one. My bad. Of course the guys with the cameras were there, mercilessly recording my failure…

Anyway, we got an Uber, and 50 minutes later were got to the actual place with the books. Another Uber (there were no taxis available nearby) with luckily a big trunk, and we were heading back to our place. That blew the midday for us, but at least the deed was done – we had the books. When we got to our place, Janne, my co-author, had arrived as well, so things were starting to pick up nicely.

During that first evening, we managed to give out 200+ books at Place2B, where a lot of activists and COP21 –visitors are staying. We had some nice discussions about the subject with people, and a handful of not so nice ones. That is understandable. If the book would not be controversial to some people, I dare to say there would not have been much point in writing it at all.

Naomi Klein (sorry for the louzy pic, the lighting was horrible from my angle)

Naomi Klein (sorry for the louzy pic, the lighting was horrible from my angle)

Later in the evening, there was a presentation and Q&A session with Naomi Klein. She had some good points that I agreed with, but when it came to solutions she was a disappointment. Not because she doesn’t like nuclear. It was because she had just 5 minutes ago repeatedly told the audience that we need to follow the best science on the climate change matter. And when it came to the solutions she recommended, she dug out one of the most fringe climat/energy scientists there is, Mark Jacobson, and gave him as an example of a scientist who we should be listening. The thing is, we should not cherry pick the scientist whose message rubs us in the best way and declare his science to be the right and correct one. I mean, we could perhaps also follow what mainstream science, the reports from IPCC for example, have to say about the matter.

James Hansen after his talk

James Hansen after his talk

We also got to hear a presentation live from James Hansen, perhaps the most famous climate scientist in the world. We hope to meet him later. The presentation was another wakeup-call. James kept it rather polite to the audience perhaps, and concentrated more on his carbon Fee And Divident -scheme instead of talking about nuclear as a solution (which he could have done as well).

To end the day in a awesome and positive note, we went out to eat to an amazing restaurant. I don’t have the words to describe it. Simply amazing.

2015 – Joulukuun uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Energiakeskustelua ja uutisten linkittelyä on myös paljon Facebookin Uusi energiapolitiikka-ryhmässä sekä Öljyhuippu-ryhmässä.

Day 3 – Meeting Tom Wigley, Getting French version of Climate Gamble

I heard this morning that due to the French officials closing some incoming roads to Paris, it might be that the books won’t get here until Tuesday. Oh well, this is something I cannot do anything about, so I guess there is no sense to get stressed about it. The books will come when they come.

Day3-meandTom

Me and Tom, hanging out, chatting about climate and energy.

On a much more positive note, I met personally with Tom Wigley, who is a pretty famous climate scientist (<- that’s a classic Finnish understatement right there for those who did not get it). I would even go on to say one of the most famous ones there is. He has been researching the subject for 40 years or so.

Me and him and Eric had a really nice discussion about climate change, energy, nuclear power and plenty of other stuff. Turns out he became a supporter of nuclear power as one of climate solutions pretty much the same way I did; doing the math, seeing the evidence, and learning a bit more about nuclear power than we are normally fed through mass media and the anti-nuclear propaganda-machine.

Day3-tomandclimategamble

Tom reserved a signed copy for himself as soon as we get some. He will certainly get it.

Too bad I couldn’t hand him our book yet, but I got a picture of him checking out the one copy I had with me (I brought it from Finland, anticipating it could be needed). I will hopefully have the chance to sign a copy for him later this week with my co-author Janne, who is arriving on Tuesday.

Oh, and our aforementioned discussion was shot on video as well (by David and Derek). So I have proof, hah!

After that we all went for lunch. What a day. I’m constantly pinching myself to see if I’m awake or dreaming.

Day3-frenchAnd it doesn’t end there. After that we went to check out the French translation of Climate Gamble that had a special printing of 1000 copies done just for COP21. I got a few copies with me, and talked with Isabelle who helped a lot with the French translation about the negotiations, nuclear as part of the solution to climate change and more (we got this on tape as well). It’s all pretty amazing really. Starting with a self-published pamphlet in Finnish like nine months ago, ending up getting published by EDP Sciences in French.

I hope the books will finally arrive tomorrow (Tuesday 1st Dec). At least the tracking id from TNT shows they should be getting near. Janne will certainly arrive tomorrow, and James Hansen will be having a panel discussion with none other than Naomi Klein, amongst some other celebrities. That should be interesting.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 362 muun seuraajan joukkoon