Olkiluoto 2:n käyttöhäiriön uutisointi

Olen blogissani kerännyt median erilaisia ydinvoimauutisointiin liittyneitä omituisuuksia ja ylilyöntejä. Joulukuinen Olkiluoto 2 reaktorin käyttöhäiriö ja pikasulku kirvoitti uutisointiakin aiheen tiimoilta. Ohessa erään aiheesta julkaistun krijoituksen analyysi. Huom, tämä ei ole artikkeli itse tapahtumasta, vaan tapahtuman käsittelystä ja uutisoinnista.

Ydinvoima ja Journalismi

Kun ydinvoimalassa tapahtuu jotain poikkeuksellista, kiinnostuu media aiheesta välittömästi. Kaikessa kiireessä lentää monelta lehtimieheltä journalismin perusopit hetkeksi peränurkkaan. Journalismin perusopeilla tarkoitan sitä, että raportoidaan asioiden faktat mahdollisimman huolella ja neutraalisti, kontekstia mukaan tuoden, ilman isompaa värittelyä ja mässäilyä.

Kerrataan ensin, mitä tiedämme tapahtuneesta. Lyhyesti VTT:n Jaakko Leppästä mukaillen:

Reaktorin suljetussa järjestelmässä kiertävää jäähdytysvettä suodatetaan siihen vapautuvista radioaktiivista aineista, jotta esimerkiksi vuosihuollot ovat helpompia toteuttaa. Suodattimia varten tätä vettä jäähdytetään. Nyt jäähdytys oli vikaantunut, joten suodattimiin virtasi normaalia kuumempaa vettä. Tämä vapautti niihin keräytyneitä radioaktiivisia aineita takaisin suljettuun vesikiertoon. Vesikierron radioaktiivisuutta valvotaan jatkuvasti, joten tämä jäähdytysveden noussut radioaktiivisuus laukaisi reaktorin pikasulun.

Journalismi lähtee laukalle

Ohessa Tapani Postilan kirjoittama lyhyt juttu Olkiluodon kakkosreaktorissa sattuneesta käyttöhäiriöstä 10. Joulukuuta 2020. Käyn sitä hieman läpi niin teknisestä kuin journalistisesta näkökulmasta. Lainaukset ovat hänen tekstiään, välissä omat kommenttini.

Ydinvoimaturman uhka sähköisti torstaina. Eurajoella Olkiluodon ydinvoimalaitoksen kakkosyksikössä tapahtui vakava häiriötilanne, joka johti pikasulkuun. Järjestelmät mittasivat kohonneita säteilytasoja laitoksen sisällä. Laitos ajettiin alas ja eristettiin. Suomalaisittain kyseessä oli poikkeuksellisen vakava tilanne. Yhtä voimakasta suojaustoimintoa ei ole laitoksella koskaan ennen tapahtunut.

Olkiluodossa ei ollut ydinvoimaturman uhkaa, ja vakava häiriötilannekin on terminä melko voimakas. VTT:n Jaakko Leppäsen mukaan kyseessä oli ”käyttöhäiriö”. Näiden välillä on melkoinen ero annetussa mielikuvassa. On syytä kysyä, millä perusteella toimittaja kutsuu tapahtunutta ydinvoimaturman uhaksi? Silläkö, että turvatoimet toimivat kuten pitikin, ja viranomaiset käynnistivät protokollan mukaiset toimenpiteet?

Pikasulku puolestaan on varsin normaali käyttöhäiriön aiheuttama toimenpide, joka osaltaan estää sen, että mitään ydinvoimaturman uhkaa ei pääse edes syntymään. Automaattiseen pikasulkuun voi johtaa monet asiat.

Kuten toimittaja kirjoittaa, laitoksen sisällä mitattiin kohonneita säteilytasoja. Tämä olisi kuitenkin hyvä sekä pistää kontekstiin että tarkentaa, sillä tuolla tavalla sanottuna mielikuva on jälleen uhkaava ja vaaralla mässäilevä. ”Laitoksen sisällä” tarkoittaa tässä tapauksessa suljettua jäähdytysvesijärjestelmää laitoksessa, jossa ihmiset eivät käytön aikana oleskele. Myös reaktoriastian sisällä on erittäin korkea säteilytaso, joka tappaisi (kuumuuden ohella) sinne jotenkin pääsevän ihmisen hetkessä. Myös vaikkapa juhannuskokon keskellä (lämpö)säteilyn taso on niin korkea, että se tappaa ihmisen hetkessä. Siksi sinnekin menemistä pyritään välttämään.

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Petteri Tiippana totesi tilanteesta, että jonkin verran aktiivisuutta oli ilmastointipiipun kautta päässyt, mutta määrä vastasi suurin piirtein sitä määrää, mikä laitoksen normaalikäytönkin aikana pääsee. Tiippana painotti, että asukkaat voivat olla turvallisin mielin tilanteesta huolimatta.

STUKin pääjohtaja Petteri Tiippana totesi hyvin pitkälle juuri näin. Ympäristöön ei päässyt normaalia suurempia säteilyannoksia (jotka ylipäätään ovat siis niin pieniä, että banaania hieman keskivertoa enemmän sisältävällä ruokavaliolla tai sopivalla hiekkaharjulla asumalla päästään korkeampiin annoksiin.)

Olkiluodon ydinvoimalan muuttuminen hetkeksi Olkivuodoksi on vakava muistutus vaaroista, joita sisältyy sähkön tuottamiseen ydinvoimalla. Suomessa ydinvoimaloiden ongelmat ovat olleet vuosikymmenten aikana pieniä, ja ne eivät ole aiheuttaneet ympäristölle vaaraa. Kaikki kuitenkin tietävät maailmalla tapahtuneista ydinonnettomuuksista.

Tässä yllämainittu normaalia vastaava säteily muutetaan nopealla silmänkääntötempulla ”Olkivuodoksi”, joka vielä samassa lauseessa muuttuu vakavaksi muistutukseksi ydinvoiman käytön vaaroista. Siis se, että mitään merkittävää vaaratilannetta ei tapahtunut, ja se että järjestelmät ja viranomaiset toimivat niin kuin niiden pitikin, onkin yhtäkkiä vakava muistutus ydinvoiman vaaroista?

Lisäksi, tietävätkö kaikki tosiaan maailmalla tapahtuneista ydinonnettomuuksista ja niiden seurauksista paljoakaan? Tšernobyl on onnettomuuksista ainoa, joka on aiheuttanut suoria uhreja, vajaa kuutisenkymmentä lähinnä pelastustöihin osallistunutta. Jos epäsuoria uhreja tulevina vuosikymmeninä tulee, ne hukkuvat taustakohinaan. Esimerkiksi Suomessa Tšernobyl ei näy syöpätilastoissa. Ikävää, mutta melkein mihin tahansa teolliseen toimintaan verrattuna varsin maltillista. Kivihiilen normaalin polton seurauksena menehtyy ennenaikaisesti ihmisiä enemmän joka ikinen päivä. Tarkemman kuvauksen Tšernobylin onnettomuuden kulusta, seurauksista ja käsittelystä mediassa voit lukea Musta Hevonen -kirjastamme poimitusta blogiartikkelistani. Mutta palataan takaisin aiheeseen.

Suomalaista ydinvoima-osaamista ja turvallisuuden varmistamista ydinvoimaloissa pidetään huippuluokkaisena. Olkiluodossa koettiin kuitenkin torstaina jotain, joka yllätti ammattilaisetkin. Onni tilanteessa oli, että vakava häiriö ei johtanut vakavaan onnettomuuteen.

Käyttöhäiriö ja pikasulku toki yllättää ammattilaisetkin, koska ne ovat niin harvinaisia tapahtumia. Mutta sitten toimittajan mopo lähtee keulimaan, sillä hän antaa ymmärtää, että kyseinen käyttöhäiriö olisi voinut johtaa vakavaan onnettomuuteen, ja että nyt kävi jotenkin onni myöden, että näin ei tapahtunut. Liian lämpimän veden pääsy suljetun jäähdytysvesikierron suodattimiin (jota siis kuvataan nyt vakavana häiriönä) siten, että niistä vapautuu niihin kerääntyneitä aktivoituneita aineita takaisin vesikiertoon ei johda vakavaan onnettomuuteen, ei vaikka kävisi miten huono onni. Se johtaa reaktorin pikasulkuun, jos aktiivisuustaso nousee riittävän korkealle.

Paljon jäi myös petrattavaa. Ydinvoimalan häiriötilanteesta tiedotettiin yleisölle ensimmäisen kerran vasta tunnin kuluttua tapahtuneesta. Tunti on aivan liian pitkä viive vaarasta kertomiselle, kun käsillä voi olla tuhoisan onnettomuuden ainekset.

Viestintä olisi voinut tosiaan toimia paremmin. Nyt esimerkiksi journalistit ehtivät rakentaa mielessään jos jonkinlaista kauhuskenaariota, ennen kuin selkeää ja luotettavaa tietoa oli saatavilla. Ydinvoimayhtiöt eivät myöskään ole vielä löytäneet keinoa kommunikoida alan sisäisiä termejä ja käytäntöjä alan ulkopuolisille ymmärrettävästi ja konteksti mukaan tuoden. Insinöörivetoisella ja tarkoin säädellyllä alalla mennään usein ajatuksella, että riittää kunhan faktat on mahdollisimman tarkkaan kuvattu, siitä viis mitä kuulija niistä ymmärtää tai millaisen käsityksen niistä saa. Tämä on kuitenkin nimenomaan se aspekti, joka viestinnässä tulee olla keskeinen päämäärä: ihmisille pitää antaa ymmärrettävä kuva asiasta heidän lähtökohtansa huomioiden. Ei riitä, että viestijä itse ja hänen kollegansa ymmärtävät käytetyt termit. Vastuullinen viestintä ottaa huomioon myös viestin vastaanottajan.

Toimittajan mopo kuitenkin keulii myös hänen omasta aloitteestaan. Tunti voi olla pitkä aika vaarasta kertomiselle, jos käsillä voisi olla tuhoisan onnettomuuden ainekset (tosin ydinonnettomuudet ovat luonteeltaan varsin hitaasti eteneviä, ja turha hötkyily ja pelon luominen johtaa ihmisissä hätäilyyn ja ylilyönteihin, jotka ovat seurauksiltaan paljon vaarallisempia).

Mutta käsillä ei ollut tuhoisan onnettomuuden ainekset. Se, että asian tarkkaa syytä ei heti tiedetty, ei tarkoita sitä, että se voi olla mitä vain. Kyseessä oli laitoksen käyttöhäiriö, joka johti pikasulun laukeamiseen. Protokollaan kuuluu, että valmiussuunnitelmat laukeavat samalla.

Ydinalalla turvallisuuden varmistaminen on aivan eri tavalla ennakoivaa ja monella tasolla toimivaa kuin ihmisten normaalissa elämässä. Vertaus voi vähän ontua, mutta jos ydinreaktoria vertaisi henkilöautoon, se ei suostuisi edes käynnistymään, jos vasemman takavalon polttimo olisi rikki. Päinvastoin, paikalle kutsuttaisiin autonkorjaajat, kolme katsastusmiestä ja poliisipartio varmistamaan takavalon toimivuus ennen uutta käynnistysyritystä.

Ydinvoiman merkitys sähköntuotannossa on edelleen vahva, kun fossiilisista polttoaineista luopuminen lisää valtavasti energian tarvetta. Kasvava sähkönkulutus täytyy tyydyttää. Ydinvoima on yksi keinoista saada sähköä energiaa janoavalle maalle. Pyhäjoella rakentamislupaa odottavan Hanhikivi 1 ydinvoimalaitoksen odotetaan mahdollisen valmistumisen jälkeen tuottavan kymmenyksen Suomen tarvitsemasta sähköstä.

Ydinvoiman tuotantoon liittyviä riskejä ei ole vara aliarvioida. Ydinvoimalaitoksen vakavan häiriön syyt on tutkittava todella tarkkaan. Suomi ei ole mikään lintukoto myöskään riskialttiissa ydinvoiman tuottamisessa.

Ydinvoiman tuotantoon liittyviä riskejä ei todellakaan ole aliarvioitu. Itse asiassa ne järjestelmällisesti yliarvioidaan ja jätetään laittamatta kontekstiin. Se, että ydinvoiman riskejä ei ole yhteiskunnassa laitettu kontekstiin johtuu esimerkiksi siitä, että mitään kansanterveydellistä kokonaisanalyysiä tai vertailua ei ydinvoiman turvallisuuden kanssa nykyisin tehdä. Ydinvoimaa ja ydinvoiman turvallisuutta ei siis verrata muun energiatuotannon turvallisuuteen tai terveysvaikutuksiin, vaan sitä arvioidaan ikään kuin omassa siilossaan. STUK keskittyy, mandaattinsa ja osaamisensa mukaisesti, säteilyturvallisuuteen ja säteilyannosten minimointiin yhteiskunnassa, ei kansanterveyden maksimointiin. Nämä eivät ole lähimainkaan samat asiat.

Tämä olisi journalismin näkökulmasta hyvä muistaa, kun kirjoittaa johonkin ”riskialtis ydinvoima.” Se kun on samalla kuitenkin vähemmän riskialtis meille kuin juuri mikään muu luotettava energiantuotantotapa.