Ajattelen, siis äänestän

Näin vaalien alla Kaikenhuipun blogikin sotkee käsiään vielä hieman lisää politiikkaan, tai pikemminkin siihen ainoaan osaan politiikkaa, johon meillä tavallisilla kansalaisilla on mitään valtaa. Nimittäin edustajien valintaan, äänestämiseen. Se on se demokratian tärkein juttu.

Ajattelen, siis äänestän. Niin se menee.

Miksi haluan äänestää?
Monen mielestä politiikka on tylsää, kuollutta samojen naamojen samaa paskanjauhantaa. Välillä se tietysti tuntuu siltä, että on aivan v1tun sama minkä numeron lappuun piirtää, niin sama kähmintä vaan jatkuu ja korkeintaan tasku vaihtuu ja homma pahenee. Miksi siis edes välttämättä vaivaantua uurnille, protestihan se on äänestämättä jättäminenkin, vai?

Mielestäni ei ole. Äänestämättä jättäminen on laiskuutta. Se on laiskuutta siinä, että ei ole vaivautunut etsimään itselleen sopivaa ehdokasta. Se on myös laiskuutta siinä, että ei ole vaivautunut menemään äänestyspaikalle, joka usein johtuu myös siitä, että sitä ehdokasta ei ole. Jos haluaa jättää protestiäänen, niin voi tietysti äänestää tyhjää.

Mutta kun ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä…
Tunne siitä, että omalla mielipiteellä tai äänestämisellä ei ole väliä, on väärä. Sen on osoittanut vääräksi Persujen huima gallup-menestys, jonka taustalla on Persujen taitava ihmisten tyytymättömyyden valjastaminen kampanjaansa veturiksi (heti siihen Timon retoristen one-linereiden viereen). Ja tämä on ollut täysin ansaittua, isoista puolueista kun on viime vuosina jotenkin huokunut imelänhajuista omahyväisyyttä, joka on syytä saada kaavittua ja revittyä pois. Persujen menestys toivottavasti tekee sen, jos ei ole vielä tehnyt. Myös minä aion olla sopivan tilaisuuden tullen tarjoamassa peiliä, johon katsoa.

Jos ei voi olla väärässä, ei voi olla oikeassa
Monet meistä myös haluavat pitää oman ehdokkaansa salassa. Monen mielestä se ei kuulu muille, ketä he äänestävät, eikä se tietysti kuulukaan, mutta toisaalta, miksi? Häpeilevätkö he ehdokastaan? Pelkäävätkö he, että jos työkavereille paljastuu, että he äänestävät Mikko Alataloa, koska he pitävät tämän musiikista (tai eivät pidä ja haluavat hoitaa Mikolle muuta tekemistä), niin työkaverit pitävät heitä jotenkin hupsuina? Voi olla. Tai ehkä se nyt ei vaan kuulu muille ketä mä äänestän?

Ei siinä mitään. Mutta minusta ihminen voi myös kunnioittaa itseään ja näkemyksiään sen verran, että ne voi tuoda julki ja perustella. Voi olla, että saat jonkun epävarman ystäväsi äänestämään samaa ehdokasta. Tai voi olla, että tuttavasi ehdokas onkin paljon parempi kuin aiemmin kaavailemasi tyyppi. Tai voi olla, että saat aikaan mielenkiintoisen keskustelun ja opit jotain uutta. (Puhumattakaan siitä sofistikoituneen ja sivistyneen ihmisen hehkusta jonka saat yllesi puhuessasi politiikasta).

Mielestäni mielipiteillä on arvoa vain jos niitä on valmis muuttamaan uutta tietoa saatuaan. Jos ei pysty itsepäisyyttään tunnustamaan voivansa olla jossain asiassa väärässä, ei voi myöskään olla oikeassa, sillä faktat muuttuvat kun uutta tietoa saadaan. Valitettavasti meillä ei vieläkään ole kaikkea tietoa. Mutta olikos tällä nyt enää mitään tekemistä politiikan kanssa?

Spread the Love
Minun mielestäni ehdokkaista on mielenkiintoista keskustella, eikä omaa ehdokastaan pidä häpeillä. Mikäli löytyy parempi, tai ehdokas osoittautuu lopulta kuitenkin kelvottomammaksi kuin ensin luuli, hänet pitää voida myös vaihtaa. Ihminen on erehtyväinen.

Ei myöskään pidä päästää itseään tai ehdokastaan liian helpolla, ja äänestää samaa vanhaa ehdokasta vain sillä perusteelle, että tämä on onnistunut välttämään pahimmat korruptiosyytteet. Tai koska tämän perhesähläilyitä on niin kiva seurata sitten lööpeistä. Tai äänestää vaikkapa säälistä, kun joku on niin kovia kokenut median, perheen, elämän tai kohtalon toimesta. Jos ehdokas on ollut edustustehtävissä aiemmin, voi olla hyvä tarkastella hieman mitä hän on saanut aikaan.

Ja minulla ei ole mitään Mikkoja, tai Matteja, tai muitakaan vastaan sinällään. Mutta perusteet äänestykselle olisi mielestäni hyvä löytyä henkilön mielipiteistä ja asenteista, eikä tyhjänpäiväisestä julkisuudessa pyörimisestä tai vaikkapa pelkästä julkkis/urheilu/artistitaustasta. Mutta se nyt on vain minun mielipiteeni.

Ja se tärkein syy äänestämiseen?
Tärkein syy äänestämiseen on tietenkin se, että voin näppäimistö punaisena valittaa ja ruikuttaa sitten kun huonoja päätöksiä tehdään. Mielestäni ihmisellä ei ole perusteita valittaa pätkääkään mistään yhteiseen päätöksentekoon liittyvästä, omista eduistaan tai niiden puutteesta, jos hän ei ole käynyt äänestämässä.

Olemme sen velkaa itsellemme. Mars uurnille, ja pidä huolta, että myös kaikki lähipiirisi ihmiset menevät. Se on meidän harvoja keinoja vaikuttaa mihinkään yhteiskunnallisiin asioihin.

Ps.
Jos sinulla ei vielä ole sopivaa ehdokasta, voit käyttää aikasi ehkä huonomminkin kuin vilkaisemalla Iisakin sivuja. Hän on osoittautunut lyhyen tuttavuutemme aikana varsin suoraselkäiseksi ja realistiseksi tyypiksi. Mutta ennen kaikkea, tee oma päätöksesi omilla perusteillasi.