Skip to content

Viikon Vinkki 14 – Opettele moottorisahaamaan

huhtikuu 18, 2011

Näin vaalien jälkeen on hyvä kääriä hihat ja ruveta taas oikeisiin hommiin. Taannoisessa vinkissä kehotin ihmisiä lämmittämään puilla. Tällä kertaa tarjoilen muutaman vinkin, amatööriltä amatöörille, miten puiden hankinnan, kuivauksen ja varastoinnin voi hoitaa. Jos tiedät asiasta lisää, niin jaa ihmeessä tietosi kommenteissa, minuakin kiinnostaa.

Teksasin moottorisahamurhaaja…
Moottorisahalla voi saada aikaan rumaa jälkeä, kuten elokuvista olemme oppineet. Ennen kuin innostut liikaa ja lähdet sahailemaan pitkin kylän metsiä t-paidassa, hiphop-farkuissa ja tennareissa, lue vielä alla olevat ohjeet aloittavalle sahaajalle.

  • Jos mahdollista, osallistu paikallisen yhdistyksen, metsäopiston tai kansalaisopiston järjestämälle sahankäsittely ja -huoltokurssille.
  • Jos yllä oleva ei ole mahdollista, niin pyydä ainakin kokeneemmalta sahaajalta opastusta sahan käytössä ennen kun alat huitomaan
  • Sahaa ensin helpossa kohteessa ja pieniä puita (läpimitta vaikka mieluummin alle 10 senttiä, tasainen maasto, ei rakennuksia)
  • Hanki riittävät varusteet, jotka sisältävät:
  1. Kunnon saha + huoltotarvikkeet. Se mikä on riittävän hyvä, riippuu tarpeesta. Kokemuksesta tiedän että homma on vähemmän nautinnollista, jos saha on tylsä, painava ja tehoton. Ero pari-kolme sataa kalliimpaan kevyeen puoliammattilais/ammattilaissahaan on huikea. Mutta muutaman pihapuun takia ei kannata ostaa sahaa välttämättä ollenkaan, vaan lainata tai vuokrata jostain.
  2. Kunnon kengät. Tarkoitan siis metsurikäyttöön tehtyjä turvakenkiä, joissa nilkka on hyvin tuettu ja jalka ja varpaat suojattu.
  3. Metsurinkypärä ja kuulosuojaimet
  4. Suojahousut. Vaikka olisit kuinka huolellinen, niin varsinkin vähänkään pidemmän session aikana saha alkaa jossain vaiheessa ihan huomaamatta painaa ja heilahtelemaan holtittomasti. Kokemusta löytyy, onneksi on ollut suojahousut ja -kengät jalassa. Ihan oikeasti, ne ovat hintansa väärtit. Housuja saa lisää kaupasta, jalkoja ei, eikä esim. sian reisifile käy ihmiselle yksi yhteen.

Kalliimmat laitteet voi hankkia naapurin tai sukulaisen kanssa kimpassa, esimerkiksi moottorisaha tarvikkeineen, tai klapikone isomman puun pilkkomiseen. Itselläni on ihan positiivinen kokemus myös klapikoneen vuokraamisesta konevuokraus-liikkeestä; päivässä saa tehtyä aika paljon kun on tehokas kone ja siskon mies apuna (palkkana saivat viedä kärryllisen klapeja omaan käyttöön).

Tähän voisin laittaa jotain vinkkejä sahan käytöstä, mutta jätän laittamatta. Vaikka omat taitoni olisivat sillä tasolla, että jotakuta voisin neuvoa (jota ne eivät ole), niin ilman mahdollisuutta näyttää käytännössä miten homma hoituu tehokkaasti ja turvallisesti, on väärinkäsitysten mahdollisuus liian suuri.

Kuivatus
Puun kosteus vaihtelee aika paljon vuodenajan mukaan. Keväisin on siinä mielessä otollinen vuodenaika, että puut ovat talven jäljiltä hieman kuivassa kunnossa jo valmiiksi.

Puut kuivuvat huomattavasti nopeammin jos ne on halkaistu, sillä tällöin kosteutta pääsee haihtumaan myös sivusta, eikä vain päistä (kuoren läpi ei kauheasti haihdu). Klapisavotta onkin mieluiten alkukesän hommaa, vaikka EU ei ilmeisesti olekaan (vielä) säätänyt klapidirektiiviä jossa tällaiset asiat tarkemmin määrättäisiin.

Poltettavaksi yleensä suositellaan sellaista reilun vuoden, tai parin kesän ikäistä klapia. Ensimmäisen kesän se on kenties kuivannut pihalla keossa. Kasaan voi tarvittaessa laittaa pressua päälle jos kovasti sataa, ja kasa kannattaa tehdä, mikäli mahdollista, kovalle alustalle kuten kallio. Montun pohjia kannattaa välttää, sillä vesi kerääntyy niihin ja kastelee puut. Hyvällä paikalla maasta ei pääse imeytymään vettä alimpiin puihin. Tuuliset paikat ovat parhaita, koska niissä kasa pääsee hengittämään ja kosteus poistumaan. Lisäksi keon muotoinen kasa antaa veden virrata pois niin ettei se jää asumaan puiden päälle.

Syksyn tullen puut kannattaa kantaa katokseen pinoon, jossa niiden olisi hyvä kuivua sitten vielä seuraava kesä, jos mahdollista. Itse jouduin tänä talvena lämmittämään osan ajasta vain viime kesän pinossa kuivuneilla puilla, ja kyllä se ajoittainen sihinä tulipesässä välillä vitutti.

Advertisements

From → Viikon vinkki

5 kommenttia
  1. Tähän voisi vielä lisätä sen, että polttopuita sahatessa omalla pihalla, paras kone on sähkösaha. Ei mikään muutaman kympin rimpula, vaan esim. Stihl-merkkinen kunnollinen sähkösaha. Peittoaa mukavuudessaan ja äänettömyydessään polttomoottorisahat mennen tullen.

    Jos sitten sähköä ei ole saatavilla, polttomoottorisahassa kannattaa käyttää bienkonebensaa. Siillä on monia etuja. Pakokaasut eivät haise, saha käy paremmin, ja bensa myös säilyy tavallista bensiiniä paremmin. Bensaa kalliimpaa se on, mutta menekkihän on aika pientä.

    Klapikonetta kevyempi vaihtoehto on esim. tämä loistava Smart-Splitter:

    http://www.oscartrade.fi/splitter.php

    Turvallinen käyttää (melkein) kaikenikäisille. Eikä tarvitse sähköä.

    • Kaj, joo, sähkösaha on lähiöön sopiva 🙂 Mutta jos tosiaan meinaa tehdä puita jossain muuallakin, niin johdon pituus loppuu. Pienkonebensa on hyvää jos ei montaa (kymmentä) tuntia tule vuodessa sahattua, mainitsemistasi syistä.

      Toi smart-splitter oli mulle ihan uusi juttu. Näyttää nerokkaalta vehkeeltä, varsinkin sen vuoksi että ei ole toiminta kiinni ulkoisesta energianlähteestä (sähkö/bensa). Sellainen lämmittää tällaista peak-oilistia aina. Täytyy harkita ostamista…

  2. Mikko permalink

    Varsinkin koivu kestää kauan kuivua, mutta kuiva puu on sen väärti. Koivua kannattaa kuivattaa jopa pari vuotta, eli liiteri ym fasiliteetit kannattaa mitoittaa vähän suurempaa kapasiteettia ajatellen kuin yhden vuoden tarpeisiin. Jos ei ehdi ja jaksa heti paloitella ja halkaista puuta kuivumaan, on ainakin helppo moottorisahalla raapia koivun kyljet kahdelta puolelta selkeästi kuorettomiksi. Pelkästään näin käsiteltynä pinoon kasatut rungon pätkät kuivavat vuoden mittaan ihan mukavasti. Toki haaste on pätkien iso paino, eikä ihan joka jampan kannata riskeerata selkänsä terveyttä niitä nostellessa, sopivasti vaikka aaltopellillä peitettynä puut kuivavat pinoamattakin kunhan alla on jonkin verran korkoa pitämässä puut enimmän lumen yläpuolella. Pätkimistä odottamaan pinotut puut on syytä varmistaa kuormaliinoilla tai muuten niin, etteivät vaikka lapset vyörytä painavia puita toistensa päälle leikkien lomassa.

    • Mikko, kiitos hyvistä vinkeistä. Ensi viikon vinkissä tulee vielä vähän tuosta puun säilytyksestä, joten voidaan sitten kopy-peistata toi sun kommentti sinnekin 🙂

Trackbacks & Pingbacks

  1. Energiankulutusseuranta « Kaikenhuipun blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: