Viikon Vinkki 14 – Opettele moottorisahaamaan

Näin vaalien jälkeen on hyvä kääriä hihat ja ruveta taas oikeisiin hommiin. Taannoisessa vinkissä kehotin ihmisiä lämmittämään puilla. Tällä kertaa tarjoilen muutaman vinkin, amatööriltä amatöörille, miten puiden hankinnan, kuivauksen ja varastoinnin voi hoitaa. Jos tiedät asiasta lisää, niin jaa ihmeessä tietosi kommenteissa, minuakin kiinnostaa.

Teksasin moottorisahamurhaaja…
Moottorisahalla voi saada aikaan rumaa jälkeä, kuten elokuvista olemme oppineet. Ennen kuin innostut liikaa ja lähdet sahailemaan pitkin kylän metsiä t-paidassa, hiphop-farkuissa ja tennareissa, lue vielä alla olevat ohjeet aloittavalle sahaajalle.

• Jos mahdollista, osallistu paikallisen yhdistyksen, metsäopiston tai kansalaisopiston järjestämälle sahankäsittely ja -huoltokurssille.
• Jos yllä oleva ei ole mahdollista, niin pyydä ainakin kokeneemmalta sahaajalta opastusta sahan käytössä ennen kun alat huitomaan
• Sahaa ensin helpossa kohteessa ja pieniä puita (läpimitta vaikka mieluummin alle 10 senttiä, tasainen maasto, ei rakennuksia)
• Hanki riittävät varusteet, jotka sisältävät:

1. Kunnon saha + huoltotarvikkeet. Se mikä on riittävän hyvä, riippuu tarpeesta. Kokemuksesta tiedän että homma on vähemmän nautinnollista, jos saha on tylsä, painava ja tehoton. Ero pari-kolme sataa kalliimpaan kevyeen puoliammattilais/ammattilaissahaan on huikea. Mutta muutaman pihapuun takia ei kannata ostaa sahaa välttämättä ollenkaan, vaan lainata tai vuokrata jostain.
2. Kunnon kengät. Tarkoitan siis metsurikäyttöön tehtyjä turvakenkiä, joissa nilkka on hyvin tuettu ja jalka ja varpaat suojattu.
3. Metsurinkypärä ja kuulosuojaimet
4. Suojahousut. Vaikka olisit kuinka huolellinen, niin varsinkin vähänkään pidemmän session aikana saha alkaa jossain vaiheessa ihan huomaamatta painaa ja heilahtelemaan holtittomasti. Kokemusta löytyy, onneksi on ollut suojahousut ja -kengät jalassa. Ihan oikeasti, ne ovat hintansa väärtit. Housuja saa lisää kaupasta, jalkoja ei, eikä esim. sian reisifile käy ihmiselle yksi yhteen.

Kalliimmat laitteet voi hankkia naapurin tai sukulaisen kanssa kimpassa, esimerkiksi moottorisaha tarvikkeineen, tai klapikone isomman puun pilkkomiseen. Itselläni on ihan positiivinen kokemus myös klapikoneen vuokraamisesta konevuokraus-liikkeestä; päivässä saa tehtyä aika paljon kun on tehokas kone ja siskon mies apuna (palkkana saivat viedä kärryllisen klapeja omaan käyttöön).

Tähän voisin laittaa jotain vinkkejä sahan käytöstä, mutta jätän laittamatta. Vaikka omat taitoni olisivat sillä tasolla, että jotakuta voisin neuvoa (jota ne eivät ole), niin ilman mahdollisuutta näyttää käytännössä miten homma hoituu tehokkaasti ja turvallisesti, on väärinkäsitysten mahdollisuus liian suuri.

Kuivatus
Puun kosteus vaihtelee aika paljon vuodenajan mukaan. Keväisin on siinä mielessä otollinen vuodenaika, että puut ovat talven jäljiltä hieman kuivassa kunnossa jo valmiiksi.

Puut kuivuvat huomattavasti nopeammin jos ne on halkaistu, sillä tällöin kosteutta pääsee haihtumaan myös sivusta, eikä vain päistä (kuoren läpi ei kauheasti haihdu). Klapisavotta onkin mieluiten alkukesän hommaa, vaikka EU ei ilmeisesti olekaan (vielä) säätänyt klapidirektiiviä jossa tällaiset asiat tarkemmin määrättäisiin.

Poltettavaksi yleensä suositellaan sellaista reilun vuoden, tai parin kesän ikäistä klapia. Ensimmäisen kesän se on kenties kuivannut pihalla keossa. Kasaan voi tarvittaessa laittaa pressua päälle jos kovasti sataa, ja kasa kannattaa tehdä, mikäli mahdollista, kovalle alustalle kuten kallio. Montun pohjia kannattaa välttää, sillä vesi kerääntyy niihin ja kastelee puut. Hyvällä paikalla maasta ei pääse imeytymään vettä alimpiin puihin. Tuuliset paikat ovat parhaita, koska niissä kasa pääsee hengittämään ja kosteus poistumaan. Lisäksi keon muotoinen kasa antaa veden virrata pois niin ettei se jää asumaan puiden päälle.

Syksyn tullen puut kannattaa kantaa katokseen pinoon, jossa niiden olisi hyvä kuivua sitten vielä seuraava kesä, jos mahdollista. Itse jouduin tänä talvena lämmittämään osan ajasta vain viime kesän pinossa kuivuneilla puilla, ja kyllä se ajoittainen sihinä tulipesässä välillä vitutti.