Olen monella foorumilla (muuallakin kuin täällä omassa kolkassani) parjannut ympäristöjärjestöjä(kin) siitä, että ne käyttävät energiansa, aikansa ja resurssinsa kovin epäsuhtaisesti vastustaessaan joka käänteessä ydinvoimaa (joka ei juurikaan pahenna ilmastonmuutosta), mutta ovat paljolti turpa kiinni hiilivoimasta (joka on pahin ja suurin energiantuotantomuoto ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta). Taannoin löysin kuintenkin oheisen GreenPeace UK:n tekemän videon iskusta, jonka he suorittivat hiilivoimalaan tarkoituksenaan pysäyttää aikeet uuden kuolemanteht.. eikun siis hiilivoimalan rakentamiseksi.
Tätä Lisää! Perustakaa vaikka jokin alajaosto tai sisarjärjestö, joka keskittyy pelkästään hiilivoiman vastustamiseen, ja laittakaa tilinumero ja liittymishakemus tulemaan. This is the real shit.
Viimeistään 1990 luvulla Suomessakin alettiin vaahtoamaan globalisaatiosta, ja 2000-luvulla konsulttien suupielistä valui vaahtoa asian tiimoilta jo niin paljon, että juuri muuta sieltä ei sitten tullutkaan. Nykyisenkaltainen globalisaatio, kun sitä tarkastelee lähemmin, voi hyvinkin jäädä vain muutaman vuosikymmenen mittaiseksi töyssyksi ihmiskunnan historiassa. Miksi?
Noin 15-20 vuotta sitten, kun öljykriiseistä oltiin päästy yli, ja maailmalla oli niin paljon öljyn ylituotantoa, että tynnyrillinen mustaa kultaa maksoi 10 dollarin paikkeilla, laitettiin tuon matalan hinnan (noin 10 % nykyhinnasta) ja energian yltäkylläisyyden mahdollistama kehitys kohti globalisaatiota ylikierroksille. Etäisyydet eivät merkinneet enää mitään, sillä polttoainekulut olivat mitättömiä suhteessa kuljettuun matkaan. Tuotteiden valmistamista siirrettiin paikkoihin, jossa työvoima ja energia olivat halpoja, ja ympäristönormit eivät haitanneet toimintaa tai tuoneet lisäkustannuksia. Ja miksi ei? Jos kerran sen tuotetun tavaran sai puoli-ilmaiseksi kuitenkin tuotua toiselle puolelle maailmaa, missä markkinat olivat. (Nykyäänhän tuotannon siirtoa perustellaan enemmän sillä, että siirretään tuotantoa sinne missä on kuluttajatkin, siis Kiinaan. Päättäisivät jo).
Kun 2000 luku tulee teini-ikään, ja nestemäinen fossiilienergia tavaroiden ympäriinsä rahtaamiseen alkaa käymään sekä niukaksi, että kalliiksi, alkaa myös globalisaation vauhti ensin hidastumaan, ja lopulta kulkemaan takaisin kohti paikallisempaa, lokaalimpaa taloutta ja pidempiä etäisyyksiä. Taannoin kirjoitin jo massaturismin kuolemasta, joka lienee ensimmäisiä uhreja. Tämän jälkeen ”kehitys” johtaa siihen, että alkaa olla kustannustehokkaampaa valmistaa ja tuottaa raaka-aineita, tavaroita ja hyödykkeitä taas lähellä kuluttajia. Ja eihän siinä mitään järkeä olekaan, että poltetaan tolkuttomat määrät öljyä ihan vaan sen takia, että saadaan joku lohi fileoitua hieman halvemmalla.
Kaluston osa ja arpa
Globaalissa logistiikassa on kustannusten osalta pari tekijää, jotka vaikuttavat, muiden muassa, tavaran siirtelyn hinnastoon. Yhdet tärkeimmistä ovat lienee kalusto ja polttoaineet (ja tullit, sitten jos/kun vapaakauppa-ideologia haudataan tosissaan protektionismin nostaessa likaista päätään heti siinä nationalismin vieressä). Kalusto on pääomaintensiivistä, joten kun vaikkapa rahtilaiva on kerran rakennettu, on merkittävä osa sen elinkaarikustannuksista jo maksettu, ja sillä kannattaa viedä tavaraa paikasta toiseen, vaikka polttoaine vähän kalliimpaa olisikin.
Polttoaineen kallistuminen vaikuttaa toisaalta välillisesti myös uuden kaluston hintaan raaka-aineiden ja energian kustannusten noustessa. Niinpä logistiikkafirman suunnitellessa investointeja vaikkapa seuraavalle 30+ vuodelle, näkyy kaluston ja polttoaineen hinta laskelmissa aivan erilaisina kuin mitä ne näkyivät vaikkapa 1990 -luvulla, kun öljy oli puoli-ilmasta. Voi olla, että uuden kaluston hankintaa harkitaan hieman tarkemmin, ja tyydytään kunnostamaan ja käyttämään vanhaa kalustoa. Toisaalta, uuden kaluston parantunut polttoaine-tehokkuus voi polttoaineen hinnan noustessa riittävästi myös rohkaista uusimaan kalustoa, tai keskittämään toimintaa polttoainetehokkaisiin kuljetusmuotoihin. Logistiikkafirmojen tämän hetken kalusto- ja polttoainevalinnat tulevat näyttelemään jatkossa tärkeää osaa. Vasemmalla kädellä heitettynä vinkkinä, en sijoittaisi nyt välttämättä lentokoneisiin.
Pudotuspelit
Oli kalusto mikä hyvänsä, polttoaineen hinnan kallistuessa liike vähenee hiljalleen, alkaen tehottomimmasta ja raskaimmasta liikenteestä, tai näin ainakin sopii toivoa. Jatkossa ei ehkä kannata roudata raaka-aineita johonkin muualle jalostettavaksi, ja tuoda ne sitten takaisin kulutettavaksi, kuten nyt paljolti tehdään johtuen työvoiman hinta-eroista. (Niin, mieti, firmat käyttävät ainutkertaisia fossiilisia polttoaineitamme käsittämättömiä määriä ihan vaan siihen, että voivat kärrätä sen lohen toiselle puolelle maapalloa perattavaksi ja tuovat sitten takaisin, ja säästävät prosessissa jokusen sentin per kilo. Voi vittu etten sano). Toisaalta, käyttökuntoisen kaluston istuttaminen paikallaan ei ole sekään järkevää, joten polttoaineen hinnan vaikutus voi tulla viiveellä. Kilpailun kiristyessä alkaa toimijoita pudota pois markkinoilta, joka mahdollistaa kuljetushintojen nostamisen tuottavalle tasolle, kunnes kasvavat kustannukset syövät tuotot ja edessä on uusi erä toimijoiden konkursseja. Ne, ketkä panostavat energiatehokkuuteen ajoissa, ovat vahvoilla, tai ainakin ongelmat ovat hieman pienempiä.
Onko järkee vai eiiii….
Joten, juuri sopivasti kun iso osa tärkeästä teollisesta tuotannosta on saatu siirrettyä voittojen maksimoimiseksi Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin, tulee eteen tilanne, jossa tuotanto lähellä kuluttajaa voi monen tarvikkeen kohdalla olla varsin hyödyllistä ja järkevää. Joten roudataanko ne tehtaat sitten takaisin? What a waste…
Se, mitä seurauksia globalisaation hidastumisella on ihmisten arkielämään ja vaikkapa pallomme geopoliittiseen tilanteeseen, ansaitsee runsaasti omaa pohdintaansa. Muistan itse elävästi, että lapsuudessani etelänmatkoja tehtiin kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa, kun nykyään matkustellaan kerran viidessä tai kymmenessä kuukaudessa. Oma anoppini muistaa elävästi lapsuudestaan sen päivän, jolloin isänsä toi kaupunki-reissulta mukanaan tuomisina ihmeellisen hedelmän: Appelsiinin. Siitä sitten kymmenpäinen lapsilauma sai jokainen oman siivunsa, ja maku oli jotain aivan ihmeellistä.
Noista päivistä on tultu pitkälle. Kannattaa pitää jossain mielen sopukassa ajatus siitä, että voi olla, että nykyolot, yltäkylläisyys, runsaus ja ihmeellisten tuotteiden paljous, ovat vain pieni poikkeus, töyssy, ihmiskunnan historiassa, jonka halvat ja helpot fossiiliset polttoaineet ovat meille tarjonneet.
350.org -liikkeen perustaja Bill McKibben kirjoittaa Washington Post -lehdessä siitä, miten ihmisten ei kannata liikaa kelailla tai mietiskellä, että onko mitenkään kummallista, että viime vuosina on ollut niin paljon ”sadan vuoden ääri-ilmiöitä” säätilassa. Ei kannata yhdistellä yksittäisiä ennätystulvia, -myrskyjä, -tornadoja saati -kuivuuksia. Onhan niitä ennenkin tapahtunut, eikö? Eihän siinä ole mitään kummallista, että ennätysrajut ilmiöt sattuvat tapahtumaan parin vuoden sisällä toisistaan, vaikka niiden esiintymistiheys pitäisikin olla kerran sadassa tai sadoissa vuosissa.
Joten eiköhän laiteta vaikka Salkkarit tulemaan ja jätetään tämäkin linkki lukematta. Kyllähän Fossiilinen Teollisuus sitten meitä varoittaa, jos on aihetta huoleen, eikö? Sehän on niiden etujen mukaista, että fossiilisten käyttöä vähennetään, vai mitä?
Oheisessa videossa selvitetään miksi öljy ei lopu, ei sitten millään. Tottahan tuo on, ei kai tässä kukaan ole muuta väittänytkään. Halpa öljy loppuu, ja sellainen öljy, josta koituu meille huomattavia määriä nettoenergiaa yhteiskunnan käyttöön, loppuu myös. Lisäksi, koska merkittävä osa uudesta öljystä on hankalasti ja hitaasti hyödynnettävissä paikoissa, tai pieninä esiintyminä ympäriinsä, niin myös öljyn tuotantovauhti hiipuu.
Sen seuraukset tässä ovat ne, jotka huolestuttavat. Raha ei pyöritä maailmaa, vaan öljy. Halpa öljy.
Vuonna 2008 öljyn hinta nousi tähänastiseen ennätyslukemaansa, noin 147 jenkkidollariin tynnyriltä. Monien mielestä tämän vaikutukset olivat iso osa sitä neulaa, joka puhkaisi Jenkkien asuntokuplan, ja sai sitä kautta kansainväliset rahoitusmarkkinat kontilleen keskelle kehää. Miksi öljyn hinta nousi? Alla pari vaihtoehtoista ja liikuttavan erilaista selitystä alan kovilta ammattilaisilta, ja näkemystä Oildrum-sivustolla olleesta tuoreesta öljyn hintaa käsitelleestä artikkelista.
Luin/luen tuossa paria kirjaa, jotka molemmat kertovat oman analyysinsä vuoden 2008 öljyn hintapiikille. On mielenkiintoista, että molemmat onnistuvat perustelemaan kantansa melko hyvin ja järkevästi. Samalla on mielenkiintoista huomata, että molemmat pysyvät erossa siitä todellisesta syystä, joka taustalla vaikuttaa, eli öljyn tuotantohuipusta ja maailman öljyntuottajien kyvyttömyydestä (ja kenties myös haluttomuudesta joidenkin kohdalla) lisätä tuotantoaan hintojen painamiseksi alemmas.
Ensimmäinen kirja on ”Oil’s Endless Bid”, jossa kertojana on raaka-aine (tarkemmin öljyn) markkinoilla yli 20-vuotisen uran tehnyt treideri. Hän kertoo siitä, miten tehokas, hallinnassa oleva ja vastuullinen raaka-aine-pörssi alkoi 2000 luvulla paisua, kun mukaan tulivat institutionaaliset sijoittajat suurine volyymeineen, joiden mukana hintojen volatiliteetti nousi aivan uudelle tasolle. Hän ei pitänyt tätä vielä pahana, vaan myönsi tehneensä parhaat tilinsä 2000 vuoden alussa, sillä juuri hintojen heilahtelu tuo raaka-aine treidereille heidän leipänsä. Ja tässä kannattaa olla hieman tarkkana, sillä näiden kauppiaiden tehtävä on siis arvata ja lyödä vetoa siitä, mihin suuntaan öljyn hinta lähtee kehittymään jatkossa, ja he saavat palkkionsa silloin kun arvaavat oikein, vaikka öljyn hinta kehittyisi alaspäin.
Kun toiminta vähän myöhemmin sähköistyi, lähti homma lopullisesti käsistä. Kauppiaiden yhteisö, joka on siis se joissain leffoissa ja uutisissa näkyvä, pörssin lattialla villisti huitova ja huutava porukka jolla on kädet täynnä lappuja, oli juuri se, yhteisö. He, ainakin kirjailijan mukaan, olivat toistensa vahtikoiria, sillä oli kaikkien etu, että kukaan ei ampunut yli ottamalla suhteettoman suuria riskejä, joiden seuraukset kaikki joutuisivat kantamaan. Tämä muuttui, kun kaupankäynti siirtyi ”lattialta” yhä enemmän sähköiseen muotoon ja toimistoihin. Hintojen heilahtelut lähtivät täysin lapasesta, ja kukaan ei ollut vastuussa kenellekään markkinoiden toimivuudesta.
Öljy ei ollut enää resurssi tai raaka-aine, vaan pelkkä spekuloinnin kohde, jonka hintaheilahtelulla tehtiin omaisuuksia, välittämättä seurauksista. Öljyyn lisäksi alettiin sijoittamaan kuin osakkeisiin (näitä sijoita raaka-aineisiin -mainoksia on alkanut suomalaisillakin nettisivuilla näkyä). Totuus on kirjailijan mukaan kuitenkin se, että öljy ei ole sama asia kuin osakkeet. Öljy ei tuota osinkoja, vaan siihen sijoittaminen on pelkkää vedonlyöntiä siitä, mihin suuntaan hinta kehittyy milläkin aikavälillä. Lisäksi öljyssä on se hankaloittava puoli, että rahastot joutuvat uudistamaan sijoituksiaan jatkuvasti, sillä ne ovat usein vedonlyöntejä muutaman viikon tai kuukauden päähän, harvemmin yli puolta vuotta tulevaisuuteen.
Epäilemättä tämä tulkinta on osaltaan totta, sillä muuten järkyttävän nopeaa hinnan nousua on hankala selittää. Spekulaattorit hyötyvät heilahtelevista hinnoista, ja kun mukana on massiiviset institutionaaliset sijoittajat, alkaa niiden yhteisvaikutus olla merkittävä. Takana varjoissa luuhaava syy on kuitenkin tuotantokapasiteetin rajattu kyky vastata lisääntyvään kysyntään, joka pahentaa spekulointia ja hintavaihteluita, koska markkinat ovat jatkuvasti epävarmassa tilassa. Lisääntyykö kapasiteetti, vai lähteekö taloudet taantumaan, vai jatkuuko talouskasvu vielä hetken hulluista hinnoista huolimatta?
Toinen kirja on ”Why We Hate the Oil Companies” jonka on kirjoittanut (ja tässä tapauksessa myös lukenut, koska kuuntelin sen audiokirjana) John Hofmeister, joka on öljy-yhtiö Shellin entinen tj, ja siten ihan mielenkiintoisessa ja herkullisessakin asemassa kertomaan mitä energiayhtiöiden sisällä tapahtuu. Hän on sittemmin perustanut myös voittoa tavoittelemattoman mielenkiintoisen yhdistyksen ”Citizens for Affordable Energy”. Kirja on mielenkiintoinen, ja kieltämättä kirjoittajalla on aika, etten sanoisi, realistinen ote energia-asioihin. Luvassa ei ole ”kyllä uusiutuvat pelastaa jos oikein uskotaan ja panostetaan” –tyyppistä juhlapuhetta, vaan tylyjä faktoja siitä miten asiat ovat ja mitä pitäisi tehdä jotta energiakatastrofi ei iske, ainakaan ihan niin pahana. Kyseisessä kirjassa John tuo ilmi vuoden 2008 öljyn hintapiikin tärkeäksi syyksi Pekingin Olympialaiset. Ajatusketju menee jotakuinkin näin:
- Pekingin ilma on kelvotonta hengittää, koska paikallinen sähkö tuotetaan pääosin likaisella hiilivoimalla
- Niinpä kisojen ajaksi paikalliset hiilivoimalat, ainakin osittain, menivät ”huoltotauolle”, jotta urheilijat eivät lähtisi kävelemään ja aiheuttaisi pr-katastrofia.
- Tilalle hankittiin diesel-generaattoreita, ja paljon, paljon dieseliä, sähköä tuottamaan.
- Samaan aikaan toisaalla, todellisessa maailmassa. Tynnyrillisestä öljyä saadaan niin sanottuja ”middle-distillates” –jalosteita, joihin diesel kuuluu, vain tietty määrä. (sitten on kevyemmät tuotteet kuten bensa, ja raskaammat kuten raskas polttoöljy). Kutakin saadaan siis vain osa tynnyrillisestä öljyä.
- Dieselin kohtalaisen kova kysyntäpiikki nosti siis öljyn kokonaiskysyntää, sillä sitä saa vain tietyn määrän tynnyrillisestä öljyä.
Vau. Pakko pyöritellä hieman silmiä, mutta toisaalta, John, if you say so, niin voihan se noin olla. John toisaalla toki selvittää myös energia- ja öljy-yhtiöiden ristiriitaista tilannetta, jossa poliitikot, virkamiehet ja kansalaiset samaan aikaan:
- Vaativat öljy-riippuvuuden vähentämistä ulkomaisista tuottajista, eli kotimaisen tuotannon voimakasta kasvattamista
- Ajavat säädöksiä, joiden vuoksi yhtiöiden on kallista, epävarmaa ja aikaa-vievää etsiä ja porata öljyä ja rakentaa infrastruktuuria kotimaassa (sama koskee myös ydinvoimaa)
- Vaativat öljy-yhtiöiden päitä vadille, jos bensiinin pumppu-hinta nousee liian korkealle. Öljy-yhtiöt myyvät tuotettaan kuitenkin markkinahintaan, ja toisin kuin voi kansalaiseen päin näyttää, se bensa-pumpusta tuleva litku ei ole se öljy-yhtiöiden pääbisnes, vaikka pumpussa lukisikin Shell, vaan bisnes on raaka-öljy.
Ei silti, etteikö hän heitä osaa syystä myös yhtiöiden niskaan, sillä niiden asenne ja toimintatavat esimerkiksi paikallisten asukkaiden kanssa ovat jättäneet toivomisen varaa. (Ihan tosi? Jos tuosta haluaa lukea lisää, niin voin suositella kirjaa Crude World).
Oli niin tai näin, niin öljyhuippu piileskelee tämänkin ongelman takana. Pitääkseen tuotannon kasvua yllä, öljy-yhtiöiden pitäisi porata joka paikassa, jatkuvasti. Se on vaikeaa, jos ei mahdotonta, toteuttaa ympäristöä kunnioittavasti. Kun mukaan lisätään ainaiset valitukset, raastupa-haasteet ja epävarmuus onnistumisesta, se ei ole myöskään halpaa.
On, myös allekirjoittaneen mielestä, hieman selkärangatonta ruoskia ja syyttää öljy-yhtiöitä, ainakaan yksinomaan, niiden tekemistä ympäristötuhoista, kun samalla me kaikki käytämme ja haluamme mahdollisimman halpaa polttoainetta. Toki, monet meistä voisivat maksaa muutaman sentin enemmän litralta, jos tietäisimme että kyseinen öljy on pumpattu eettisesti ja paikallista työvoimaa käyttäen ja ympäristöä kunnioittaen (Reilun Kaupan öljyä? LOL). Mutta ne meistä kenellä tähän olisi varaa ja halua, ovat aikamoisessa vähemmistössä, ja etuoikeutettuja, koska meidän toimeentulomme ei ole kiinni siitä muutamasta sentistä litrahinnassa.
Ja kun samaan yhdistetään kapitalistinen vapaa markkinatalous, jossa kaikkien on pakko koko ajan maksimoida voittojaan, jotta heitä ei syötäisi muiden toimesta (joko omistajat laittavat johdon vaihtoon, tai heikentynyt tuotto laskee osakkeen hintaa ja kilpailija ostaa pois koko paskan). Toimintaympäristö sanelee ehdot, valitettavasti.
The Oil Drum
Viimeisenä vielä katsaus alussa mainitsemaani oildrum-sivuston artikkeliin öljyn hinnoista. Siellä todetaan melko yksiselitteisesti öljyn hinnan muodostumisesta suomennettuna näin:
Yksinkertainen totuus on se, että tämän päivän öljyn hinnat peilaavat markkinoiden parasta arvioita siitä, mitä tulevaisuuden kysyntä ja tarjonta tulevat olemaan.
Niin. Noh. Tuo lienee lähellä totuutta, jos hintakehitystä katsotaan vähänkään järkevällä aikavälillä. Avainasemassa tässä on nimenomaan tuo tarjonta, joka tarkoittaa siis viejämaiden kykyä tuottaa öljyä vientiin (tuotanto – oma kulutus). Tämä on se, mistä öljyn hinta meikäläisille muodostuu. Esim Saudien kotimainen kulutus on noussut viimevuodet luokkaa 10 % vuodessa, samalla kun tuotannon lisääminen ei tunnu olevan ihan niin helppoa kuin he ovat antaneet ymmärtää (käännetään tuosta vipua niin alkaa tulla enemmän verrattuna siihen että helvetin kalliilla aletaan rakentelemaan lisää porauskapasiteettia että saadaan tuotanto pidettyä vakaana).
IEA:n mukaan viejämaiden (40 kpl) vientikapasiteetti on viimeisen 5 vuoden aikana laskenut 1.2 miljoonalla tynnyrillä per päivä. 26 viejämaata on vähentänyt vientiä yhteensä 4,4 mbpd ja 14 viejämaata on lisännyt vientiä 3,2 mbpd. Jos Irak saa aktinsa kasaan ja öljyn virtaamaan, voi tuo trendi pysytellä muutaman vuoden kurissa (jos ei tule muita ongelmia ja levottomuuksia).
Öljyn hinnat tulevat jatkossakin poukkoilemaan, kun kysyntä ja tarjonta tiukkenevat. Vain taantuma vapauttaa meidät hetkellisesti kalliista öljystä, mutta se ei lohduta tippaakaan, sillä taantuman tuomat matalat hinnat tekevät hallaa investoinneille ja öljynviejien talouksille (ja siten myös poliittiselle vakaudelle, jota on ostettu öljyrahalla).
Tällä pelillä voidaan myös tehokkaasti viedä huomio pois siitä, mikä voisi ongelmaan oikeasti auttaa. Se on öljynkulutuksen vähentäminen oma-aloitteisesti, kansainvälisemmin Oil Depletion Protocol.
Mennäviikolla oli Talouselämässä mielenkiintoinen kolumni otsikolla Väärä Vihreys vahingoittaa ympäristöä. Näinhän se usein tosiaan on. Hakiessaan jotain marginaalista luonnonsuojelullista lakia tai tekoa, päätyvät luonnonsuojelijat turhan usein tuhoamaan luontoa paljon enemmän. Se, että luonnonsuojelijat ovat tehneet paljon hyvää, ei mielestäni anna heille valtuuksia ja oikeutusta pyyhkiä noilla saavutuksilla kollektiivista takapuoltamme ja toimia järjenvastaisesti muissa asioissa. Siis mitä yritän sanoa on se, että väärät vihreät pilaavat koko luonnonsuojelun maineen ja uskottavuuden, joka heikentää sen valtaa vaikuttaa ihan oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten ilmastonmuutos.
Tilannetta kuvaa hyvin se, että minua välillä hävettää esitellä pihalla koottavana olevia aurinkolämpökeräimiä naapureille ja tuttaville, jos he vaikka yhdistävät minut tuohon porukkaan. Se ei ole hyvä lähtökohta kenenkään kannalta.
Toisessa uutisessa Saksalaiset päättivät luopua ydinvoimasta 2022 mennessä. Kyseisessä uutisessa tosin on aika paha asiavirhe, sillä Saksahan tulee jatkossa ostamaan yhä enemmän ydinvoimaa (hiilivoiman lisäksi) naapurivaltioiltaan. Joten vitut Saksa ole mistään luopunut, paitsi omasta vastuustaan ja siten selkärangastaan. Otsikon ja uutisen tulisikin kuulua jotakuinkin näin:
Saksan poliitikot päättivät ulkoistaa poliittisen vastuunkantamisen ja epäsuosion ydinvoimaloiden muodossa naapurivaltoihin ja kiihdyttää ilmastonmuutosta lisäämällä hiilivoimaa.
Saksa päätti sulkea omat ydinvoimalansa 2022 mennessä. Samalla se päätti jatkossa tilata yhä enemmän mm. Puolalaista hiilivoimaa ja Ranskalaista ydinvoimaa. Saksa on myös päättänyt rakentaa runsaasti uusia hiilivoimaloita turvatakseen perusvoiman saannin, sillä vaikka ne myrkyttävät ympäristönsä ja pahentavat ilmastonmuutosta, se ei tunnu ydinjätetynnyreiksi pukeutuneita Saksalaisia luonnonsuojelijoita Ilmastonlämmittäjiä haittaavan.
************************
Siis se mitä haluan sanoa, on että Saksalaiset saavat minun puolestani sulkea ydinvoimalansa vaikka huomenna. Mutta sitten ei saatana rakenneta niitä hiilivoimaloita tai kaasuturbiineja tilalle ja teeskennellä että nyt ollaan niin maan perkeleen Jeesuksia että. Se ei käy, ilmakehä on yhteinen juttu. Ja toinen juttu on se, että se sama Jeesus ei sitten tilaa sitä fossiilista sähköä naapuristakaan yhtään enempää. Ja jos tilaa ydinsähköä, niin on ihan turha tulla leijumaan että on luopumassa yhtään mistään.
Harvinaisen selkärangatonta toimintaa Saksalaisilta, joita olen aiemmin pitänyt jotenkin järjestelmällisinä ja pragmaattisina tyyppeinä. Ilmeisesti olin väärässä.
Edit: alla vielä kuvaaja saksan energiantuotannosta, jossa yli puolet tehdään fossiilisilla (Erdgas, Braunkohle ja Steinkohle). Siitä käy myös ilmi paljon hurrattu aurinkovoiman osuus, joka on 1,1 % kokonaisuudesta.
Näihin energiakulutus-juttuihin joutuu viittamaan melko useassa paikassa, niin ajattelin julkaista ne täälläkin, kevyellä analyysillä maustettuna.
Tilastokeskuksen mukaan suomessa käytettiin primäärienergiaa (muutin alkuperäisen terawattitunneiksi) vuonna 2009 seuraavasti:
| Terawattituntia | % kokonais | |
| Öljy |
92,9 |
25,2 |
| Puupolttoaineet |
74,3 |
20,2 |
| Ydinenergia |
68,5 |
18,6 |
| Hiili |
42,2 |
11,5 |
| Maakaasu |
37,4 |
10,1 |
| Turve |
19,9 |
5,4 |
| Vesivoima |
12,6 |
3,4 |
| Sähkön nettotuonti |
12,1 |
3,3 |
| Tuulivoima |
0,3 |
0,1 |
| Muut |
8,3 |
2,2 |
| Yhteensä |
368,4 |
100 |
Laskua edellisvuodesta oli aika reilusti, 6 %, (edellisvuonna kokonaistilanne oli karvaa alle 400 TWh), johtuen paljolti 2009 täälläkin tuulettimeen iskeytyneestä taantumasta, jossa useampi prosentti (oliko se nyt 8 % pintaan?) kansantuotteesta katosi. Osa tuosta säästöstä varmasti tuli myös energian säästöstä ja tehokkuudesta, tai näin uskallan toivoa. Olisi kuitenkin itsensä petkuttamista olettaa että maailmalla ylipäätään vuonna 2009 nähty energiankulutuksen putoaminen johtuisi pääosin jostain muusta kuin vähentyneestä toiminnasta, eli talouden taantumasta.
Fossiilista energiaa tuolla on noin 192 TWh, jos Turve lasketaan fossiiliseksi. Turve on myös fossiilisista ainoa kotimainen. Siis yli puolet primäärienergiasta on fossiilisia, ja melkein puolet kaikesta energiasta ulkomailta tänne raahattua fossiilista energiaa. Kaikki varmasti tiedostavat myös sen, että tämä energia ei tule rahdatuksi tänne ilmaiseksi, vaan se näkyy tuolla kauppataseessa, ja se pitää tasapainottaa vastaavasti viemällä täältä jotain rahanarvoista ulkomaille. Tähän ei voi laittaa hieronta, parturointia tai paljon muitakaan palveluja, vaan pääosin kyseessä on lienee kemianteollisuuden metsäteollisuuden ja muiden tällaisten tekemät konkreettiset tuotteet, joiden tekemiseen poikkeuksetta käytetään energiaa.
Öljystä yli 85 % tulee Venäjältä, joka on ohittamassa tai ohittanut tuotantohuippunsa, ja neuvottelee muistaakseni sekä Kiinan että Japanin kanssa öljyputken vetämisestä itään päin (vai olikohan kaasuputki kyseessä, en muista enkä löydä viitettä). Venäjän öljyntuotannon laskun nopeus tulee riippumaan siitä, miten paljon ulkomaiset öljy-yhtiöt uskaltavat sijoittaa paikallisten uusien kenttien käyttöönottoon ja infran rakentamiseen. Halukkuus on vaihtelevaa, sillä kyseiset yhtiöt saivat jokunen vuosi takaperin kokea paikallisen mafia-talouden nurjan puolen vastaavissa hankkeissa. Loput Suomen öljystä tulee pääosin jo pitkään laskussa olleesta Norjasta ja muista EU-maista (Tanska ja Iso-Britannia).
Uusiutuvat, eli puupolttoaineet, vesivoima, tuulivoima ja ainakin osa ”muut” kategoriasta ovat noin neljännes. Tulivoimahan on lisääntymään päin, sillä suomessa on suunnitteilla noin 6 gigawattia (nimellisteholta) tuulivoimaloita. Tuulivoima ei kuitenkaan tuota jatkuvaa tehoa verkkoon, vaan teho vaihtelee tuuliolosuhteiden mukaan aika rajusti. Tätä vaihtelua tulee toki hillitsemään se, että tuulipuistot tulevat ympäri Suomea ja se, että puolet hankkeista on merituulipuistoja.
Kun tilannetta tarkastelee kokonaisuutena, kannattaa pitää mielessä pari lentävää lausahdusta:
- ”Energy gets Shit done”. Niin se on.
- ”Less Energ means less shit gets done”. Ja sitten vielä
- ”The less shit gets done, the more of us is back to the basics (growing food)”. Joko sen takia, että ruokaa ei ole tarpeeksi, tai sen takia, että se on liian kallista ostaa. Tai molemmat.
Tuota kuviota voi energiatehokkuudella hieman säätää, mutta ei loputtomasti, sillä energiansäästössä pätevät samat lait kuin muuallakin: Isoimmat ja helpoimmat säästöt tehdään yleensä ensin. Lisäksi tähän mennessä ihmiskunta on ratkaissut valtaosan ongelmistaan keksimällä jonkin tavan käyttää enemmän energiaa ongelman hoitamiseen.
Meidän tehtävä on yrittää huolehtia siitä, että se hiipuva energia hoitaa ne olennaiset asiat, ja että nekin tehdään mahdollisimman tehokkaasti. Samalla voimme myös huolehtia siitä, että koko paska ei romahda siihen, että rajaamme käytettävissä olevia energiamuotoja pois esim. fiilispohjalta. Minusta olisi mukavaa, jos minä, ja varsinkin lapseni, eläisivät edes jonkinasteisessa hyvinvointi-yhteiskunnassa, vaikka aika selvää on, että nykyinen krääsäyhteiskunta alkaa olla tiensä päässä vaikka tekisimme mitä. Miksi? Siksi että muistaakseni luokkaa 80 % maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla, ja niitä ei tule lisää. Sen takia niitä sanotaan fossiilisiksi.
Eräs lempikirjailijoistani, Richard Heinberg (adlibris.fi haku), on haastattelussa tulevan kirjansa ”The End of Growth” -teemoista.
Greenpeace tekee Chicagossa hyvää työtä, kun se tämän uutisen mukaan koettaa sulkea Chicagossa kahta vanhaa ja todella saastuttavaa hiilivoimalaa.
Nämä kuolemantehtaat aiheuttavat paikallisille lapsille astmaa ja tappavat ja sairastuttavat tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä vuosittain. Vanhoihin voimaloihin ei kannata asentaa moderneja puhdistimia, ja EPA:n parin vuoden päästä voimaan tulevat säädökset toivottavasti/nähtävästi tulevat sulkemaan ison osan Jenkkien vanhasta hiili-voimalasukupolvesta. Hyvä niin.
Kannattaa kuitenkin miettiä, kannattaako tilalle rakentaa uusia hiilivoimaloita. Vaikka ne ovat puhtaampia ja tehokkaampia, ne polttavat silti hiiltä ja päästävät ilmakehään hiilidioksia käsittämättömiä määriä. Maailman hiili-varannot ovat vielä mittavat, mutta jäljellä oleva tavara on huonolaatuisempaa ja sisältää vähemmän energiaa, jolloin sitä joudutaan louhimaan ja polttamaan jatkuvasti enemmän saman sähkön tuottamiseen.
CCS (hiilen talteenotto ja varastointi) tulee todennäköisesti kuolemaan kohtuunsa, sillä sen käyttöönotto tarkoittaisi että hiilestä tulisi kalliimpaa käyttää, ja että sitä jouduttaisiin käyttämään vielä parikymmentä prosenttia enemmän, jotta talteenottoon tarvittava energiakin saataisiin tuotettua. (CCS toteutettuna mineraaleihin varastoimalla helposti tuplaisi hiilen käytön, arvioi IPCC Blackout-kirjan mukaan). Tuotantovauhti ja rajoitettu infrastruktuuri ei tätä lisäystä tällä hetkellä pysty tuomaan. Hiilen ainoa ”hyvä” puoli on sen edullinen hinta.
Lopuksi vielä video kyseisestä tapahtumasta:
Öljyhuipusta tietoisiksi tulleet tutkijat, analyytikot ja muut näkevät lähes poikkeuksetta seurauksena öljyn vähenemisen, ja sitä kautta hinnan nousun aivan uusiin sfääreihin. Tämä hinnannousu johtuu heidän mukaansa parista tekijästä, jotka on syytä analysoida tarkemmin.
1) Todellinen tuotantokustannus
Joudumme hyödyntämään koko ajan hankalammissa paikoissa olevia ja huonompilaatuisia öljyesiintymiä. Jos näiden etsimiseen menee aiempaa enemmän työtä, aikaa ja rahaa. Esiintymät ovat usein pieniä, muutaman sadan miljoonan tynnyrin kenttiä, jotka sen lisäksi sijaitsevat muutaman kilometrin vesi ja maa-kerroksen alla. Näiden hyödyntäminen on
- Epävarmaa. Voi olla että poraukset löytävät enemmän kaasua ja vähemmän öljyä, jolloin esiintymän arvo laskee radikaalisti. Koostumusta on kuitenkin vaikea tietää ennen koeporauksia, jotka maksavat jo itsessään lukuisia miljoonia. (Hinta vaihtelee kohteen mukaan)
- Kallista. Poraaminen jossain Brasilian rannikolla, josta on löydetty arviolta 6 miljardin barrelin esiintymä, venyttää öljynporausteknologian ja -tietämyksen äärimmilleen. Monet ajattelevat, että ”kyllä ne insinöörit osaavat, tietävät ja fiksaavat hommat” mutta se ei välttämättä pidä paikkaansa. Öljy-insinöörit eivät ole vastaavaa esiintymää ikinä aiemmin yrittäneet hyödyntää. Ei siis ole mikään ihme että Brasilia etenee esiintymänsä kanssa todella varovaisesti ja rauhallisesti.
- Vaarallista. Tähän riittänee yksi kommentti: Meksikonlahti.
2) Infrastruktuurin rakentamiskustannukset
Tämä on paljolti huomiotta jäävä seikka, joka on kuitenkin yhtä tärkeä kuin itse öljykenttä ja tuotantokapasiteetti. Eli miten se öljy saadaan sieltä soveltuvaan jalostamoon? Jos puhutaan syrjäisestä kentästä, josta on kalliilla hinnalla saatavilla epävarma määrä kenties heikkolaatuista öljyä, pitää öljy-yhtiön miettiä tarkkaan, miten öljy saadaan sieltä lähimpään sopivaan jalostamoon. Putkella, tankkereilla vai kenties jollain muulla? Jos rakennetaan tuhansien kilometrien mittainen putki, sen rakentaminen pitää aloittaa riittävän aikaisin, jotta se on valmis silloin kun tuotantokin alkaa. Entä jos rakennetaan liian iso, kun esiintymässä onkin arviota enemmän kaasua, jolloin investoinnit ovat tuottoon nähden liian isot? Tai liian pieni, jolloin tuotantoa voitaisiin lisätä mutta tavaraa ei saada liikkumaan? Ja entäs miten vahditaan, ettei joku ”terroristi” käy tökkäämässä putkeen matkan varrelle reikiä? Putkiin on aikojen saatossa tullut pieniä reikiä, ja niistä on valunut helposti satoja tuhansia tynnyreitä öljyä rikastuttamaan paikallista luontoa (lähde Lives per Gallon – Terry Tamminen – 2006)
Mikäli kentän etsiminen, hyödyntäminen ja tuotanto on jo tullut todella kalliiksi, olisi sieltä pakko saada myös melko merkittäviä määriä öljyä liikkumaan päivittäin. Tämä merkittävä määrä on useita satoja tuhansia tynnyreitä päivässä, ja kun sen oikein visualisoi, niin tajuaa että kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen urakka. Jos kenttä tuottaa vaikka 300 000 tynnyriä päivässä, joka on ihan kohtalainen määrä (mutta kuitenkin alle 0,5 % globaalista tuotannosta), tarkoittaa se noin 460 litraa sekunnissa, joka sekunti. Whooosh.
3) Infrastruktuurin ylläpitokustannukset
Syvänmeren (tai vaikka vain rannikon) öljynporauslautan operoiminen on kallista puuhaa senkin jälkeen kun se on pystytetty. Kun esiintymä alkaa hiipumaan, tulee jossain vaiheessa esiin vaihe, jossa saatava öljy ei riitä kattamaan sekä lautan ylläpitokustannuksia että sijoittajien vaatimia tuottomarginaaleja. Tällöin pakataan kamat ja lähdetään muualle, ja takaisin ei tulla enää ikinä, sillä käyttöönottokustannukset ovat rajusti isommat kuin kovalla maalla sijaitsevilla kentillä. Esiintymään jää tällöin merkittävä määrä öljyä jota ei tulla ikinä hyödyntämään. Tilanne on öljynporauslauttojen kohdalla täysin päinvastainen kuin esim. elokuvista tutut Teksasin ”pikkupumput”, jotka pumppaavat muutaman barrelin päivävauhtia öljyä kentistä, joiden paras tuotto oli vuosikymmeniä sitten, mutta joiden ylläpito ei maksa juuri mitään.
Tämä tarkoittaa Peak Oilin kannalta siis sitä, että kun tuotanto tyrehtyy tiettyyn pisteeseen, se loppuu kokonaan. Kun yhä merkittävämpi osa maailman öljyn kokonaistuotannosta saadaan syvänmerenlähteistä, voi tämä merkitä ikäviä nopeita notkahduksia öljyntuotannossa, tasaisen laskeutumisen sijaan.
Ja sitten otetaan huomioon vielä viimeinen, mutta ei todellakaan vähäisin kohta, eli Markkinat.
4) Markkinoiden niukkuuden määrittämä hinta
Raaka-aine markkinoille on viime vuosina/kymmeninä päästetty, en tiedä kenen aivopierun toimesta, mutta ehdokkaista ei ole pulaa, myös nopeita tuottoja hakevat spekulaattorit. He ostavat ja myyvät raaka-aineita ”paperilla”, ilman että koskaan itse asiassa tarvitsevat tai edes koskettavat itse raaka-ainetta, oli se sitten viljaa, öljyä tai kuparia.
Jotkut kertovat, että spekulaattorit ovat hyödyllisiä, sillä he esimerkiksi ennakoivat tulevia niukkuuksia nostamalla tietyn raaka-aineen hintaa, jolloin sen tuotanto-panokset kasvavat. Voi olla, tai voi olla että he toimivat niin lyhyellä aika-jänteellä, että valtaosa hyödystä jää saamatta, kun reaalimarkkinat eivät pysy perässä. Ja itse asiassa villisti heittelevät hinnat tuppaavat pelästyttämään Ison Rahan, jolloin pidempiaikaista sitoutumista vaativiin, oikeasti hyödyllisiin, merkittävän kokoisiin ja järkeviin projekteihin ei saada rahoitusta.
Voikin siis olla, että spekulaattorit tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä. Otetaan esimerkkinä, yllättäen, öljy, ja edellisessä kohdassa mainitut öljynporauslautat ja niiden ylläpitokustannukset, ja vuoden 2008 öljynhinta ja siitä seurannut asuntokuplan puhkeaminen, ja siitä seurannut taantuma ja rahamarkkinoiden kriisi joka oli vähällä iskeä koko kansainvälisen rahamarkkinan kanveesiin (köysissä oltiin jo, ja tuomari laski lukua).
Skenaario 2008 yksinkertaistaen
Öljyn hinta nousi, kulutus kasvoi mutta tuotanto ei. Jenkkien asuntovelallisten rahat menivät polttoaineeseen, ja kämpät jäivät maksamatta. Asuntokupla puhkesi, rahoitus ja talous kyykkäsi ja öljyn kulutus putosi voimakkaasti. Öljyn hinta putosi muutamassa viikossa alle kolmannekseen huippuhinnastaan. Sijoitus, oli se sitten uusiutuvaan energiaan, biopolttoaineiden kehittelyyn tai öljykentän hyödyntämiseen, muuttui äkkiä kultakaivoksesta läjäksi lyijyä. Lisäksi rahoituskriisi takasi sen, että juuri kukaan ei saanut rahoitusta hankkeelleen, vaikka se olisi ollutkin järkevä tai hyvä. Usko, joka maailman talouskuplaa oli kannattanut jo pitkän aikaa, hetkeksi loppui.
Loppupäätelmä
Yllä olevan tekstin oli tarkoitus auttaa hahmottamaan tulevaa loppupäätelmää, mutta nähtäväksi jää tekikö se sen, vai sekoittiko vaan. Noh, rohkea rokan syö:
Voi olla että öljyn hinta ei pääse koskaan nousemaan riittävän pitkäksi aikaa tasolle, jolla tiettyjen ja tiedettyjen hankalien esiintymien hyödyntäminen olisi mahdollista. Öljyn villisti pomppiva hinta tekee öljy-yhtiöiden pitkäaikaisen riski-investoimisen hankalaksi, jos ei mahdottomaksi. Tämä osaltaan kampittaa ideat siitä, että öljyä kyllä riittää jatkossakin, mutta hinta vain tulee nousemaan. Jos hinta ei voi nousta riittävän pitkäksi aikaa 150, 200 tai vaikka jopa 300 dollarin tynnyrihintaa korkeammalle, ilman että talousjärjestelmä ja -kasvu laittaa käsijarrun päälle ja alkaa hermostuneena hamuilemaan peruutusvaihdetta, tarkoittaa se käytännössä hankalan, riskialttiin ja tuotantokustannuksiltaan kalliin öljyn jäämistä maahan.
Tämä tarkoittaa, että meillä voi olla paljon vähemmän käytännössä hyödynnettävissä olevia öljyvaroja, mitä aiemmin on laskeskeltu. Tämä taas tarkoittaa, että Hubbertin käyrän ehtoopuoli, jossa öljyntuotanto laskee tasaisen kiihtyvästi, voi olla paljon jyrkempi mitä on uskallettu kuvitella.
2008 öljyn hintapiikistä lähiaikoina vielä lisää analyysiä. Stay tuned.
Putting my money where my mouth is
Omat Projektit -artikkelisarjaan kerään juttuja omista projekteistani, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän blogini teemaan; peak oil, ilmastonmuutos, kriisivalmius, riippumattomuuden lisääminen, elämänlaadun parantaminen jne. Näissä artikkeleissa kerron siis miten toteutan omia kirjoituksiani omassa ja perheeni elämässä.
Taannoisessa testissäni testataan onko henkilöllä ”varaa” vastustaa sekä ilmastonmuutosta että ydinvoimaa. Omat pisteeni pyörivät siellä puolen tusinan kieppeillä, joka vähän hävetti. Niinpä onkin aika tehdä asialle jotain.
Parahiksi huhtikuun alkuun asti oli haettavissa ARA-avustusta asuinkiinteistön energiatehokkuuden parantamiseen tai uusiutuvien käytän lisäämiseen max. 20 % soveltuvista laitteistohankinnoista. Niinpä laitoimme roposemme jonoon ja tilasimme:
- Uuden lämminvesivaraajan, jossa on ns. aurinkolämpökierukka (3kpl). Tämä siksi että vanhassa varaajassamme ei kyseistä mahdollisuutta ollut. Koko projektin budjetti meinasi kaatua tähän, sillä uusi varaaja melkein tuplasi laitteiston budjetin!
- 3 kpl aurinkolämpökeräimiä lämmittämään käyttövettä keväästä syksyyn.
- 1 savukaasukierukka. Se on siis savupiippuun asennettava keräin, jonka keräämällä lämmöllä meillä jatkossa esilämmitetään käyttövettä talvisin, kun leivinuunilla lämmitämme lähes joka päivä.
Hieman tietysti arveluttaa, miten hyvin tuollaiset kierukat toimivat tai eivät toimi. Rohkea kuitenkin rokan syö, ja ideatasolla tuo tuntui hyvältä, sillä savupiipun kautta ilmoille karkaa merkittävät määrät poltettavan puun energiasta. Itse määrä riippuu tietenkin paljon tulisijasta ja sen käyttäjästä. Netin mukaan parhaat varaavat tulisijat optimaalisella poltolla keräävät jopa yli 80 % energiasta lämmöksi.
Todellisuudessa juuri kenelläkään ei ole parasta mahdollista varaavaa takkaa, eikä aikaa ja taitoja maksimoida siitä saatavaa hyötyä, joten toteutunut hyötysuhde on todennäköisesti jotain aivan muuta (ehkä 50 – 70 %?) . Tätä toteutunutta hyötysuhdetta lähdin parantamaan tällaisella passiivisella järjestelmällä, joka ei (toivottavasti) vaadi kauheasti omia käyttöponnisteluja.
Tarkoitus on investoimalla pitää nykyinen elintaso, mutta pienentää sähkönkulutusta. Tästähän kaikki puhuvat, nyt koetan sitä käytännössä. Tilattu pakettikin tuli pari päivää sitten pihalle, toivottavasti saan sen kokoon (putkihommiin tietysti putkimies). Asennuksesta tulee mahdollisesti raporttia blogiin.
Entäs rahoitus?
Itse koetan ajatella näistä energiasäästö-investoinneista siten, että jos vehkeellä on vaikkapa 10 vuoden arvioitu takaisinmaksuaika, ja oletettu laitteiston kesto on reilusti sen päälle, niin 10 vuoden päästä ne tuottavat jo 10 % voittoa joka vuosi. Tämä olettaen että energian hinta ei nouse, minkä se kyllä tulee tekemään. Toinen pointti on, noh, ekologisuus. Mitä vähemmän otan verkosta sähköä, sitä vähemmän hiilivoimalat myrkyttävät ilmakehää ja työntävät ilmastonmuutokselle vauhtia, vaikka tuulivoimaa yhtiöltä tilaankin.
Ja vaikka joskus tietysti kaikki hajoaa, niin kyllä tuollainen energiatehokkuutta parantava viritelmä nostaa kiinteistön arvoa, ainakin omassa mielessäni, jos ei ihan koko hankintahinnan verran niin ainakin osan. Jonkun mielestä se voi tietysti myös laskea kiinteistön arvoa (helvetin viherpiipertäjä-viritelmä joka ei kuitenkaan toimi, en osta).
Itselleni on tällä hetkellä käytännössä melko mahdotonta luopua (pienen) henkilöauton käytöstä. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitten voisi koettaa nipistää sieltä mistä se on mahdollista. Monesti törmää asenteeseen, että mitään ei kannata tehdä, kun kuitenkin, jossain toisessa asiassa tulee ilmastonmuutos päälle. Minusta on todellisuuden pakoa olettaa että kaikki tekevät heti kaikki säästötoimet. Jos jonkun on pakko lentää kaksi kertaa vuodessa etelään hakemaan d-vitamiinia ja rentoa mieltä, niin sitten on. (Lähitulevaisuudessa se ei enää ole välttämättä mahdollista). Mutta olisi se silti hyvä että muussa elämässä pyrkisi vähentämään päästöjä. Ja lisäämään riippumattomuuttaan.
Toinen pointti on sitten se, että jos kaikki teemme vähän, saamme aikaan vähän. Eli vaikka kuinka nyppisimme kännykkälatureita seinästä ja vaihtaisimme hehkulamput energiansäästölamppuihin, niin vaikutus on varsin vähäinen (varsinkin kun Suomessa hehkulamppujen hukkaenergia menee kylmempinä vuodenaikoina lämmittämiseen). Jos näillä pienillä teoilla perustelemme itsellemme, että olemme tehneet osamme ja muuta ei tarvitse, niin vaikutus voi olla jopa negatiivinen.
Jatkoa seuraa, kun saan vehkeet kotiin ja asennettua. Tällä hetkellä rakenteilla on taannoin tilaamani pihasauna.
Esim. Hesari uutisoi viikonloppuna, että Saksalla saattaa olla edessään laajat sähkökatkot, mikäli väliaikaisesti (ja sittemmin kuulemma pysyvästi) suljettuja ydinvoimaloita ei käynnistetä uudelleen.
Hmmmm… Ilmeisesti sitä Hiilivoimaa (tai uusiutuvia) ei kyetä rakentamaan ihan niin nopeasti, että saataisiin perseet pysymään lämpiminä myös ensi talvena? Suunnitelmahan on ollut se, että ostetaan korvaava sähkö ulkomailta, mutta nyt voi käydä niin, että siitäkin huolimatta voidaan olla kusessa. Tuollainen on, etten sanoisi, raivostuttavan itsekästä Nimbyismiä.
Onkin mielenkiintoista nähdä, ottavatko Saksan poliitikot järjen käteen ja käynnistävät pari vanhaa ydinvoimalaa uudestaan, vai ottavatko riskin siitä, että ydinvoimattomuus alkaa tappaa sikäläistä väestöä sähkökatkojen muodossa. Kyseessä olisi, sanalla sanoen, kohtalaisen kokoinen kakku ironiaa, jos ydinvoimaloiden sulkeminen johtaisi useampaan kuolonuhriin kuin niiden päällä pitäminen on Saksassa johtanut. Laajojen sähkökatkosten taloudelliset seuraukset ovat joka tapauksessa mittavia.
Ilmeisesti Saksalaiset ydin-aktivistit eivät ole käyneet tekemässä testiäni siitä, onko heillä varaa vastustaa ydinvoimaa?
Ja entä jos muutkin tekisivät kuten Saksalaiset? En uskalla edes ajatella.
Mielenkiintoinen 3 min video, jossa havainnollistetaan maailman öljyntuotantoa ja öljynkulutusta maailmankartalla. Auttaa perspektiivin saamisessa.
Aluksi alustus
Vaikka olenkin ollut huolissani ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja ympäristön turmeltumisesta, niin vasta viime aikoina olen alkanut tosissaan ihmetellä, tajuta ja sen jälkeen selvitellä asioita tarkemmin. On käynyt ilmi, että vaikka monet ongelmat ovat pahoja, paikallisesti erittäin tuhoavia ja saavat mielen mustaksi, niin Ilmastonmuutos on ihmiskunnan huoli numero yksi. Se on ylivoimaisesti tärkein, kiireellisin ja potentiaalisilta seurauksiltaan karmein.
Pidä tuo ajatus kirkkaana mielessä, kun jatkat lukemista. Kuten täällä kirjoitin, ihmiskunnan tulisi kiireen vilkkaan saada kasvihuonekaasupäästöt negatiiviseksi, sillä olemme jo reilusti (tarkoitan pari-kolme vuosikymmentä) yli siitä kasvihuonekaasupitoisuudesta, joka olisi kohtalaisen turvallinen ja todennäköisesti ei aiheuttaisi käsistä karannutta itseään ruokkivaa ilmastonmuutosta. Meillä on aikaa parikymmentä vuotta saada ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus nousevasta laskevaksi. Se on liian vähän. Aivan liian vähän.
Loogisesti ajatteleva, ympäristöä ja elämää rakastava ihminen mielestäni tulee johtopäätökseen, että tilanteen parantamiseksi tulee tehdä kaikki toimiviksi osoitetut toimenpiteet mahdollisimman pikaisesti, ja sen lisäksi keksiä ja tehdä vielä muutama epävarmempi, vähemmän tutkittu juttu josta saattaa olla apua. Kaikki miehet, naiset, lapset ja vanhukset siis kannelle.
Ydinvoiman käyttö sähköntuotannossa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, koska tällöin ei ole tarvetta käyttää niin paljon hiilivoimaa perusvoiman tuottamiseen (uusiutuvilla ei voi, ehkä vesivoimaa lukuun ottamatta, tuottaa perusvoimaa). Vaikka Greenpeacen tuoreen energia-raportin mukainen visio toteutuisi optimistisimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla, viivyttää ydinvoimattomuus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä helposti kymmenellä vuodella, todellisuudessa todennäköisesti paljon kauemmin. Esimerkkinä Ranska, joka tuottaa sähköstään 80 % ydinvoimalla, ja jolla on Euroopan matalimpia kasvihuonekaasupäästö-lukemia per asukas. Tanskalla, joka on tuulivoiman mallimaa, taas on huomattavasti korkeammat päästöt. Ja Saksa, joka ajaa alas ydinvoimaa ja rakentaa lisää hiilivoimaa.
Sitten itse asiaan
Minkä vuoksi valtaosa ympäristöjärjestöistä, Greenpeace etunenässä, sitten vastustavat kynsin hampain ydinvoimaa? Miksi? Vaikka sillä saataisiin ilmastonmuutos nopeammin hallintaan ja todennäköisyys ilmastokatastrofille pienenisi merkittävästi?
Tätä olen pohtinut viime viikot, jopa kuukaudet, pienessä mielessäni. Ydinvoiman lisääminen maailmalla poistaa tarvetta rakentaa hiilivoimaloita. Kuten Saksan viime aikojen toiminta osoittaa, kun tehdään ydinvoimaloiden rakentaminen ja jopa jo rakennettujen käyttäminen, poliittisesti mahdottomaksi, niin tilalle rakennetaan kaikessa hiljaisuudessa hiilivoimaloita. Ja nyt on turha lässyttää että ne korvaavat vanhoja, vielä huonompia hiilivoimaloita. Joo, totta kai korvaavat. Ja samat vanhat hiilivoimalat olisi voitu korvata myös ydinvoimalla. Ja jos nykyiset ydinvoimalat ajetaan alas suunniteltua nopeammin, niiden tilalle rakennetaan, merkittävin osin, fossiilista energiantuotantoa.
Se, mitä korvataan ja millä, ei kiinnosta luontoa ja fysiikkaa, sillä ne eivät neuvottele. Niille ei ole mitään väliä mistä päästö tulee tai ei tule, uudesta vai vanhasta, korvaavasta vai lisäävästä hiilivoimasta.
Alla muutama mahdollinen syy analysoituna, että miksi ympäristöjärjestöt käyttäytyvät kuin suljettu uskonlahko jossa on vain yksi totuus, joka ei voi muuttua.
1) On helvetin vaikeaa myöntää olleensa väärässä
Jos oma toiminta perustuu pitkälti siihen, että on onnistuttu rakentamaan uskottava kuva aktivistijärjestölle, jopa sellainen, että monet pitävät sitä asiantuntijajärjestönä, on tietysti vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Vuosikymmeniä sitten, kun ydinvoimaa alettiin toden teolla vastustaa, ei tietysti vielä tiedetty ilmastonmuutoksesta juuri mitään, joten on hieman epäasiallista syyttää sen ajan aktivismia heidän omalta osaltaan kylvämistään katastrofin siemenistä.
Se mikä ei ole ymmärrettävää, on saman toiminnan jatkuminen senkin jälkeen kun 80 ja 90 luvuilla alettiin puhua fossiilisten energianlähteiden aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, johon on saatu vain lisää varmuutta ja kehoituksia nopeisiin toimenpiteisiin tiedeyhteisöltä 2000 luvulla. Ympäristöjärjestöt käyttäytyvät tässä asiassa kuin änkyräkonservatiiviset ilmastoskeptikot, jotka itsepäisesti ovat faktoista piittaamatta päättäneet olla jotain mieltä asiasta. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa järjestöstä, jonka toiminnan keskiössä ainakin minun mielestäni pitäisi olla uskottavuus.
Tähän voi vielä liittää sen, että mitä kävisi liikkeen suosiolle ja kannattajien määrälle, jos ”ykkösvihollinen” ydinvoima vedettäisiin pois. Yksi kaunis päivä sanottaisiin ydinjätetynnyriksi pukeutuneelle Jormalle, että ota Jorma toi puku pois, me ei enää vastusteta ydinvoimaa, sillä siitä voi olla hyötyä planeetan pelastamisessa. Jorma voisi tuntea olonsa petetyksi, nöyryytetyksi ja jopa huijatuksi. Jäsenmaksu voisi jäädä maksamatta. PR-skandaali olisi melkoinen kun media repisi uutisesta kaiken irti, välittämättä totuudesta tai siitä mikä planeetalle on hyväksi tai ei (niin kuin paljolti teki Fukushiman katastrofin uutisoinninkin kanssa).
Yksi asia on silti aika varma. Meikäläisen jäsenhakemus lähtee postiin samana päivänä, ja jäsenmaksukin kilahtaa tilille 2-3 pankkipäivässä.
2) Oma habitus, status tai työpaikka on kiinni siitä mitä mieltä on
Monella heistä, jotka saavat ympäristöliikkeeltä osan toimeentuloaan, on oma ja lähimmäisten hyvinvointi kiinni siitä, mitä mieltä he julkisesti ovat ydinvoimasta. Paikallisjohtajalla on siis erittäin painavat henkilökohtaiset syyt pitää uskomuksistaan ja kannastaan kiinni.
Toisaalta, jos on ollut mukana jännittävässä ydinvastaisessa mielenosoituksessa, tavannut vaikkapa tulevan lastensa äidin/isän siellä, ja ydinvoiman vastustamisella on muutenkin keskeinen asema siinä, mitä ihminen kokee olevansa, niin voi olla vaikeaa ja hidasta, ellei mahdotonta, muuttaa tätä näkemystä vaikka itse Jeesus tulisi sen vääräksi todistamaan. (Todennäköisesti kyseessä on ydinlobbari joka on vain naamioitunut Jeesukseksi, tai sitten Jumalakin käyttää ydinvoimaa, joten täytyy laittaa kirkosta eroaminen vireille).
3) Valikoiva tieteen tulkinta
Ei vaadi kummoista tilastojen valikoivaa lukemista, lähteiden tarkistamatta jättämistä tai faktojen venyttämistä ja vinouttamista, että minkä tahansa asian saa näyttämään omaa kantaansa puoltavalta. Kun tämän liittää muihin, samaa mieltä olemisen painetta lisääviin tekijöihin, Jos perusajatuksena on ydinvoiman vastustaminen keinolla millä hyvänsä, niin kyllä perusteluja voi löytää. Mutta näillä ei ole valitettavan usein vakavasti otettavan tieteen, tai ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta mitään tekemistä. Hyvänä esimerkkinä Mobiotin reportaasi ympäristövaikuttaja Helen Caldicottin kanssa käymästään debaatista, josta on Gaia-blogissa hyvä, pääkohdat esille tuova juttu.
Toisena esimerkkinä toimii vaikkapa ilmastoskeptikot, tämä fossiilisen teollisuuden rahoittama joukkio, jotka työkseen esimerkiksi tehtailevat mielipidekirjoituksia, pseudo-tieteellisiä artikkeleita (ilman lähteitä tai julkaisua tieteellisessä julkaisussa) joihin sitten itse ristiin-viittailevat, jotta saavat tilanteen näyttämään tavallisesta tallaajasta vähintään epäselvältä. Kuinka moni meistä on kuullut sanottavan, että siitä ei ole tieteellistä varmuutta, että ilmastonmuuton olisi ihmisen aiheuttama? Niinpä. Tiedoksi: On se.
Tiedän, että en itsekään kauheasti blogissani viittaa tieteellisiin julkaisuihin. Se on valitettavaa, mutta toisaalta, lauon omia mielipiteitäni, ja mikäli jotain väitän faktaksi, niin yleensä tarjoan myös lähteen väitteeni tueksi. Nämä harvoin ovat suoria viittauksia varsinaisiin tieteellisiin artikkeleihin, syystä että minulla ei ole aikaa eikä jaksamista käyttää kaikkea vapaa-aikaani tutkimusten perkaamiseen (niin, en saa tästä palkkaa). Olen kuitenkin kiitollinen jos joku tarjoaa muita kunnollisia lähteitä, vaikka ne olisivat kanssani eri mieltä. Asian ydin siis on, että jos minut osoitetaan väärässä olevaksi, niin olen kohtalaisen valmis muuttamaan mielipidettäni. Sen takia minä tämän blogin perustin, että viisastuisin muiden ihmisten palautteesta.
4) Ympäristöliike toimii henkilöstöpolitiikassaan kuin megakorporaatiot
Kohtaan 2 liittyen, ympäristöliikkeiden dilemma on sama kuin nykyisillä megakorporaatioilla. Jos Toimitusjohtajaksi sattuu eksymään tyyppi, joka ei omistajia miellytä, hänet vaihdetaan. On siis mahdotonta nähdä ison yrityksen toiminnan muuttuvan vaikkapa luontoa suojelevaksi, ainakaan sen enempää mitä viherpesulla on välitöntä hyötyä saatavissa. Kaikki toiminta mikä tähtää johonkin muuhun kuin voiton maksimointiin vuosineljänneksellä, aiheuttaa sen, että osakkaat antavat johtajalle kenkää, ja etsivät toisen, jolla ei moraali tai pehmeät arvot haittaa yrityksen toimintaa.
5) Jos olet eri mieltä, olet vääräuskoinen (ja liittoutunut paholaisen kanssa)
Itseäni tämä kirveltää melkein eniten, sillä vähän aikaa sitten tästä oli jo merkkejä ja kyseisenlainen käytös maalaa koko ympäristöliikkeen niin tummilla sävyillä, että minua oksettaa. Jos siis joku Vihreän ajattelun kannattaja, kenties vanhan liiton ympäristöaktivisti tai vaikkapa ilmastotieteilijä, saatuaan uutta tietoa sitten hyppääkin virallisen doktriinin ulkopuolelle ja esittää, että ilmastonmuutos on niin vakava uhka, että tarvitsemme kaikki keinot sen hillitsemiseen, jopa ydinvoiman, niin hänet mustamaalataan sielunsa ydinteollisuudelle myyneeksi takinkääntäjäksi.
Niin. Oksettaa.
George Monbiot on yksi tämänkaltainen henkilö, ja muitakin on. Hänen muutama viimeaikainen kirjoituksensa löytyy linkeistä:
Ja sitten vasta-argumentti, jossa tapahtuu esim. tämä ”entisen veljen” mustamaalaaminen ydinvoimateollisuuden assimiloimaksi. Jokainen saa tietysti olla omaa mieltään argumentaation tasosta.
http://www.energybulletin.net/stories/2011-03-31/new-report-picks-apart-george-monbiots-support-nuclear-power-and-finds-factual-an (Lyhennelmä Energy Bulletin -sivustolla)
http://www.fraw.org.uk/mei/ecolonomics/01/ecolonomics-010-20110322.shtml (Itse artikkeli)
Tähän kohtaan liittyy myös ruohonjuuritason vaikuttamisen hankaluus. Jos joku rivijäsen ilmaisee huolensa asioista ja miettii ääneen, että ehkä ydinvoimaa pitäisi tutkia mahdollisuutena hillitä ilmastonmuutosta, niin voi olla, että hänet suljetaan porukasta. Ja vaikka ei suljettaisikaan, voi olla että ilmapiiri on sellainen, että hän luulee tulevansa suljetuksi, ja toteuttaa kohdan 3.
6) Epäseksikkyys
Ydinvoimatynnyriksi pukeutuminen on hienompaa kuin öljytynnyriksi, varsinkin jos mielenosoituspaikalle on ehkä ajellut omalla, polttonestekäyttöisellä autolla, tai fossiilisia polttavalla bussilla. Se on myös hienompaa ja havainnollisempaa kuin pukeutua vaikkapa kuolevaksi kaivostyöntekijäksi (no toi on kyllä ihan hyvä mun mielestä) tai hermomyrkyksi (Median edustaja mielenosoituksessa: ja mikäs sä sitten olet? Aktivisti: Mä oon lämpömittari, kun siellä on elohopeaa, joka on siis se hermomyrkky jota hiilivoimalaitokset syytää ilmoille, tajuuks?).
Varastot on myös varmaan jo täynnä niitä ydinjätetynnyri-asuja, joten ei kai niitä voi roskiinkaan heittää? 🙂 Mutta voisiko ne maalata mustiksi öljytynnyreiksi?
Sitä paitsi se nyt vaan on paljon mediaseksikkäämpää (lue: eli median saa paikalle, mielenosoittaminen on tylsää jos kukaan ei näe) vastustaa ydinvoimaa jolla on ihmisten keskuudessa rakentunut iso shokki-vaikutus, kuin hiilivoimaa, joka on niiiiiin tylsää. Ja oikeastaan ne villin lännen hiiliveturithan on ihan tunnelmallisia joten ei kai se niin paha ole…
On se.
7) Salaliittoteoria
Tämä menee nyt tietysti hieman kaukaa haetuksi, mutta niin ihmeellistä ja denialistista ympäristöjärjestöjen toiminta välillä on, että mitään kiveä ei voi jättää kääntämättä. Voi siis olla, että Iso Fossiiliteollisuus rahoittaa ympäristöjärjestöjä ainakin epäsuorasti. Voi myös olla, että Fossiiliteollisuus on soluttautunut ympäristöliikkeeseen, ja kylvää siellä ydinvastaisia siemeniään jo valmiiksi hedelmälliseen maaperään (kts kohta 1: on helvetin vaikeaa myöntää olleensa väärässä).
Se mikä on varmaa, on se että Fossiiliteollisuus, johon kuuluu erittäin merkittävä osa top 100 isosta firmasta tällä planeetalla, hyötyy käsittämättömän paljon epäpyhästä liitostaan ympäristöväen kanssa, oli se liitto sitten tiedostamaton tai tiedostettu. Ydinvoima on fossiilisen energian pahin kilpailija, sillä se on ainoa, joka pystyy tuottamaan vastaavat määrät perusvoimaa kohtalaisella aikataululla ja hinnalla. Kun ympäristöjärjestöt kerta toisensa jälkeen vastustavat ydinvoimaa, tahraavat he kätensä mustaan mönjään ja sotkevat koko liikkeensä uskottavuuden mustan, keuhkoahtaumaa aiheuttavan ja hermomyrkkyjä sisältävän hiilipölyn peittoon. Se on helvetillinen sääli.
****
Lisää keskustelua ja potentiaalisia syitä toivon kommentteihin. Saa olla myös eri mieltä.
Paitsi vihannespuutarhan hoito.
Jostain lehdestä luin, että pienimuotoinen vihannesten kasvattaminen on jonkinlainen (mega)trendi Suomessa. Ihmiset kasvattelevat kerrostalojenkin parvekkeilla salaattia, yrttejä, ruukkutomaattia ja jopa perunoita sopivassa muovisaavissa. Hyvä niin, sillä:
- Puutarhan hoito ei ole läpihuutojuttu, jotta tuloksia syntyy, kannattaa aloittaa harjoittelu ajoissa.
- Eri kasvit vaativat erilaista hoitoa, ja kaikkea ei ehdi opetella kerralla, ja nyt puhun siis ainakin omasta kokemuksesta. Tänä vuonna kokeilemme uutena vesimelonia lapsien toiveesta.
- Mikään ei maistu niin hyvälle kuin itse kasvatettu ruoka
- Vihannespuutarhan hoito on parhaimmillaan rentouttavaa puuhastelua (pahimmillaan turhauttavaa kiroilua kun kylmyys, kuivuus tai kosteus vie sadon)
- Pienikin omavaraisuusaste on parempi kuin 100 % riippuvaisuus lähi(auto)marketin auki-oloista ja kuljetusketjun ehdottomasta katkeamattomuudesta.
Omasta puutarhastamme löytyy tai tulee löytymään tänä kesänä ainakin:
Yksivuotisina:
- Tomaattia
- Kurkkua
- Kesäkurpitsaa
- Herneitä
- Vesimelonia
- Perunaa
- Porkkanaa
- Salaattia
- Basilikaa
- Sipulia (valko ja tavallinen)
- Muita yrttejä
Monivuotisina:
- Raparperiä
- Omenaa
- Päärynää (kerran pieni puu on tehnyt yhden päärynän…)
- Karviais-marjoja
- Mustia ja punaisia viinimarjoja
- Kirsikoita
- Luumuja (eivät ole vielä tainneet tehdä yhtään satoa…)
- Mansikoita
- Metsämansikoita
- Ruohosipulia
Ja tässä kannattaa huomioida ajanjakso sadon saamiseen. Esim. omenapuun kanssa voi mennä useita vuosia, jopa vuosikymmen, ennen kuin siitä alkaa saada merkittävää satoa. Ja joka vuosi on riskinä että se esim. paleltuu puolikuoliaaksi, myyrät/jänikset syövät sen jne. Meillä on esimerkiksi niin köyhä maaperä, että kaikki kasvaa tosi hitaasti.
Kyseinen video on niin rautainen tietoisku meille kaikille peak oil-kommunisti/liberaali/ateisteille, että en ole vieläkään lopettanut käkättämästä. Keskeinen viesti on kuitenkin se, että jenkkilässä on öljyä (ja sitä tulee lisää koko ajan) niin paljon että tuotannon kasvukäyrät menee katosta läpi, ja siellä käyrän päässä odottaa Jeesus, joka sanoo ”Bring it on!”
Tekniikka & Talous uutisoi Suomalaiskeksinnöstä, joka pelastaa maailmaan (taas).
Olen melkein aikeissa tilata Tekniikan & Talouden tuon uutisen pohjalta, sillä he jättävät uutisessaan tekstin ikävän herkulliseen cliffhangeriin: Mihin se hiili menee? indeed. Sen haluaisin kuulla.
Lyhyesti, kyseessä on hiilidioksidin imeyttäminen veteen, joka sitten neutraloidaan maasälvällä (wiki).
Pilottilaitos on suunnittelilla Etelä-Afrikkaan. Ei kai tässä voi muuta kuin: ”Go! Go! Go!”.
Vaalien alla kuulin kerran jos toisenkin Vihreiden Sinnemäen ehdottavan parin biovoimalan rakentamista, tuulipuistojen ohelle, jotta voisimme jättää lisäydinvoiman rakentamatta. Oras ehdotti omassa visiossaan neljää suurta biovoimalaa, jolla voitaisiin korvata ydinvoimaa. Voi olla että näillä laitoksilla on muitakin kannattaja-puolueita (keskusta tulee potentiaalisena mieleen), mutta heidän kannanottojaan en ole kuullut. Terminähän Biovoimala kuulostaa mukavan vihreältä, kestävältä ja helpolta. On aika tarkastella hieman tarkemmin, mitä tuo biovoimala mahdollisesti pitää sisällään, ja mitä ei.
Pitkäaikainen sitoumus
Ensin kannattaa laittaa takaraivoon ajatus, että jos nyt rakennamme sähköntuotantoa varten biovoimaloita, suoritamme energiainvestoinnin, jonka kanssa olemme naimisissa useita vuosikymmeniä. Energiantuottajat tekevät investointeja liiketoiminnan kautta, joten ne pitää kuolettaa, ja tuottoakin pitää omistajille tulla kohtalaisen paljon.
Ei päästötöntä, vaikka uusiutuvaa
Poltettaessa puun sitoma hiili palaa takaisin kiertoon. Tämä on eri asia kuin miljoonia vuosia pois kierrosta olleen fossiilisen hiilen polttaminen ja tuominen nykyiseen kiertoon, mutta ovatpa jotkin järjestöt ja tahot paheksuneet puun polttoa energiaksi esimerkiksi hakkuutähteiden kohdalla sillä perusteella, että silloin hiili palaa nopeammin kiertoon kuin mitä se palaisi jos hakkuutähteet (oksat ja kannot) jätettäisiin metsään.
Tästä asiasta on myös tuoretta, kirjoitushetkellä vielä julkaisematonta, tutkimusta, joka antaa tähän toisenkin näkemyksen, jonka mukaan hakkuutähteiden jättäminen suoperäiseen metsään hakkuun jälkeen kiihdyttää voimakkaasti turpeeseen sitoutuneen hiilen vapautumista ilmakehään. Tämä voi (muistaakseni) 2-3 kertaistaa hiilen vapautumisen turpeesta verrattuna siihen, että risut ja kannot poltetaan energiaksi (ja toki se energia jää saamatta, eli se tuotetaan jollain muulla). Joten, vaikka asiaan liittyy tietysti paljon muitakin tekijöitä kuten maaperän ravinteet, eroosio, monimuotoisuus jne. niin ilmastonmuutosta tarkasteltaessa hakkuutähteiden polttaminen energiaksi voi olla ihan hyväkin valinta, varsinkin jos sillä korvataan kierron ulkopuolelta tulevaa hiiltä, kuten öljyn, maakaasun tai hiilivoiman käyttöä.
Mutta kaaliini ei mene, miksi biovoimalla tulisi korvata juuri sitä toista päästötöntä, tai vähäpäästöistä energiantuotantoa, ydinvoimaa. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tuo on parhaimmillaan neutraalia, ei missään tapauksessa positiivista. Siis jos halutaan ehkäistä energiapolitiikalla ilmastonmuutosta, ei tuossa ole mitään järkeä. Jos tarkoitus on tehdä jotain muuta, niin se on sitten eri asia. Mutta rehellisyyden nimissä se pitäisi sitten kyllä myöntää, eikö?
Kuten olen muuallakin sanonut, alan mielelläni ajamaan alas ydinvoimaa, vanhimmasta ja turvattomimmasta alkaen, siinä vaiheessa kun fossiiliset on mahdollisimman täydellisesti korvattu uusiutuvilla, ja systeemi on hyväksi ja toimivaksi havaittu. Mutta mennään takaisin biovoimaan.
Materiaalin määrävaatimukset ja toimitusruljanssi
Biovoimaloista puhuminen on yksi asia, ja niiden logististen ongelmien ratkaisu ja skaalaaminen on toinen asia. Puu sisältää reilusti vähemmän energiaa kuin hiili. Se tarkoittaa että vastaavan energiamäärän tuottamiseksi tarvitaan reilusti enemmän puuta, kuin vastaavan energian tuottaminen hiilestä. Kun otetaan huomioon, että sitä hiiltäkin pitää rahdata aivan helvetisti jotta saadaan yhden ihmisen vuotuinen sähkönkulutus tuotettua, voidaan peruskoulumatematiikalla laskea, että puuta (tai muuta biomassaa) pitää kaataa ja raahata vielä reilusti enemmän.
Helsingin kaupunki suunnittelee tulevaa (vihreää) energia-politiikkaansa, ja yhtenä ehdotuksena on ollut merkittävän osan sähkön ja lämmöntuotantoa tuottamista hakkeella. Helsinki, joka on Euroopan mittapuussa vielä pikkukaupunki, söisi kuitenkin merkittävän osan koko suomen haketuotannosta. Koska metsää kasvaa pääosin muualla suomessa kuin pääkaupunkiseudulla, pitäisi kyseinen energia raahata satojen kilometrien päästä, pääosin (dieselkäyttöisillä) rekoilla, voimalaan.
Subventoitu öljyn hinnalla
Niin kuin tietysti lähes kaikki muutkin hyödykkeet ja energiantuotantotavat, on biomassankin hinnassa osansa öljyn hinnalla. Kantojen, risujen, ruokohelven ja energianpuun korjuu ja kuljetus kuluttaa fossiilista energiaa, lähinnä diesel-öljyä. Pienelle ihmiselle tulee nöyrä ja voimaton olo, kun vierestä katselee metsäkoneen nyppäisevän kannon juurineen maasta ja pilkkovan sen pienempiin osiin. Nettoenergiaa toki jää, mutta totuus on se, että kun siirrymme halvasta öljystä kalliiseen öljyyn, nousevat myös korjuukustannukset. Mikäli prosessista haluaa oikeasti kestävän, niin kuin olisi järkevää sekä ympäristön että globaalin öljyntuotannon laskemisen kannalta, tulisi osa tästä biomassasta valmistaa biodieseliksi. Se on toki mahdollista, mutta ei kovinkaan energiatehokasta. Voi olla että joskus lasken tai saan käsiini laskelmat, miten iso osa biomassasta menisi dieseliksi, jos ruljanssia pyöritettäisiin ilman ulkoa tuotua fossiilista energiaa.
Taannoisessa uutislinkissäni esittelin UPM:n tulevan biojalostamon ominaisuuksia. Biolitkuja saadaan tuotettua 300 000 tonnia vuodessa, ja siihen kuluu 1,5-2 milj. kuutiota haketta sekä 0,4 TWh sähköä.
Vertailun vuoksi ja mittakaavaa tuomaan vuonna 2009 Suomessa käytettiin haketta reilu 6 miljoonaa kuutiota. Vastaavalla hakemäärällä pyörittäisi kolmea UPM:n biojalostamoa (ilman sähköä) ja niissä saisi tehtyä biodieseliä (reilusti) alle 10 % Suomen öljynkäyttöä vastaavan määrän.
Pienhiukkaset
Polttamisesta syntyy pienhiukkasia. Siitä voi väitellä, miten haitallisia nämä ovat, aj miten niitä tulee jostain muualta paljon enemmän (kuten diesel-ajoneuvoista, tulivuorista ja metsäpaloista), mutta eivät ne hyväksikään siellä keuhkon pohjalla ole. Biovoima ei ole paikallisesti kovinkaan päästötöntä, tai oikeastaan, mitä päästöttömämmäksi (puhun nyt ilmansaasteista ja pienhiukkasista, en kasvihuonekaasuista) biovoimalat rakennetaan, sitä kalliimmaksi niiden tuottama energia muodostuu, ja sitä kannattamattomampia ne ovat investointeina. Toki jotkin parannukset voivat olla kustannusneutraaleja, jopa parantaa kustannustehokkuutta, mutta päätrendi on lienee tuo.
Tuoreen T&T:n uutisoiman tutkimuksen mukaan Suomessa kuolee pienhiukkasten vuoksi 2000 ihmistä vuodessa. Siis yksi joka neljäs tai viides tunti. Ja jos tähän pelaa ydin-kortin, niin siinä sanotaan että olisiko haloo toisenlainen jos ydinvoimaan kuolisi jengiä edes murto-osa tuosta?
Paikallinen työllisyys
Työllisyyden lisääminen on mielestäni hieman kaksinaamainen juttu, kun sitä käytetään perustelemaan poliittisia linjauksia. Usein se lisätään tulevien hyötyjen päälle kaupanpäällisiksi, ja sitä käytetään tekemään kaikenlaisista toimenpiteistä hyväksyttäviä. Tämä siksi, että koko ajan puhutaan tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämisestä ja sitä pidetään tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana. Samassa lauseessa ei usein sanota, että tämä sama tuottavuus ja tehokkuus tarkoittaa usein sitä, että käsin tehty työ koneellistetaan (eli tehdään ulkoisella energialla, kuten fossiilisilla), tai saadaan tehokkaammaksi muuten, jolloin osa ihmisistä voidaan irtisanoa.
Jos energia-tuotannon tavoite on työllistää, voimme palkata ihmisiä polkemaan dynamoilla varustettuja kuntopyöriä ja tekemään sillä sähköä valtakunnan verkkoon. Tällä keinolla voimme työllistää niin paljon väkeä kuin haluamme, ja kansanterveyskin paranee. Ihmisen pitkäaikainen teho on noin 100 wattia, joten sopivalla syöttötariffilla homma saadaan hoitumaan markkinaehtoisesti? 🙂
Noh, ehkä meni nyt hieman kärjistelyksi. Tarkoitukseni oli sanoa, että on ristiriitaista tuoda pöydälle työllistävät vaikutukset, jos ne käytännössä tarkoittavat tehottomuutta tai alhaista tuottavuutta, josta sitten yritetään päästä koneistamalla eroon. En sinänsä pidä metsäsektorin työllistämistä huonona asiana, päinvastoin, mutta on hieman arveluttavaa leijailla sen siivellä.
Biodiversiteetti
Biomassalla tuotetun energian tuotanto vähentää monimuotoisuutta ja painostaa esim. turpeen lisääntyvään käyttöön, vanhojen metsien hakkaamiseen jne. Tuoreessa vastauksessaan Kataisen hallitus-tunnusteluihin Vihreät ehdottivat suojelumetsien lisäyksiä. Nämä lisäykset suojelumetsissä ovat pois biomassan tuotannosta. Sen saman biomassan, jonka käyttöä sähköntuotannossa he haluavat lisätä.
Muu potentiaalinen käyttö
Tämä on oikeastaan tämän blogin sanoman kannalta se kaikkein keskeisin asia, jonka vuoksi pidän biovoimaloiden laajamittaista rakentamista ja käyttöä melkoisen järjettömänä vähänkään pidemmällä aikavälillä. Otetaan käsittelyyn pari faktaa (niin, nämä eivät ole nyt mielipiteitä)
- Ensimmäisenä ja tärkeimpänä: Biomassa on ainoa uusiutuva energiantuotantotapa josta voidaan suoraan tehdä sekä sähköä, että lämpöä, että ennen kaikkea polttonesteitä.
- Biomassaa kasvaa rajallisesti, eli meidän täytyy valita mihin sitä käytetään. Lähimainkaan kaikkeen ei riitä. Ei vaikka Vaasalaisessa tutkimuksessa kuinka niin toivotaan.
- Öljyä on rajallisesti, se ei uusiudu, ja Suomella ei ole lainkaan omaa öljyntuotantoa. Olemme täysin muiden maiden varassa fossiilisten polttoaineiden saatavuuden kanssa.
Niinpä monikymmenvuotinen sitoumus tehdä merkittävästä osasta Suomen uusiutuvasta biomassasta sähköä, ei ota lainkaan huomioon sitä erittäin potentiaalista tulevaisuutta, jossa joudumme kasvattamaan ja tuottamaan yhteiskuntamme logistiikan tarpeeseen itse oman liikennepolttoaineemme, ensin osittain, lopulta käytännössä kokonaan. Tämä tulevaisuus voi olla vuosikymmenen päässä, mutta tuskin kovin monen vuosikymmenen päässä. Biomassan muuntaminen polttonesteiksi (tai muiksi öljyn jalosteiksi) ei ole järin tehokas eikä ympäristöystävällinen prosessi, mutta niin tulee tapahtumaan, sillä ruoan, tavaran ja ihmisten on pakko liikkua, vaikka liike vähenisikin. Hyötysuhteen kannalta myös sillä on väliä, missä ja miten tämä jalostaminen tapahtuu.
Ja nyt, on varmasti myös ihan hyviä syitä rakentaa biovoimaloita. Tervetuloa kommentoimaan ja kertomaan 🙂
Ps.
Toisaalla, Tuomas Helin Ilmastotieto-blogista linkitti varsin mielenkiintoisia dokumentteja ja raportteja aiheeseen liittyen. Kunhan kahlaan ne läpi, voi tämä kirjoitus hyvinkin saada jatko-osan.
Pps. Tämän artikkelin voi ottaa myös kiertoteitse kannustukseksi lisätä liikennejärjestelmän sähköistämistä.
Edit: kirjovihre korjattu
Öljyn hinta lähti viime viikolla voimakkaaseen laskuun. Jee! voi tulla ensimmäisenä mieleen, kunnes tsekkaa uutisista mistä todennäköisesti on kyse: Paniikista.
Sijoittajat (tai siis spekulaattorit) myyvät öljyään (tai öljy-futuureitaan) paniikissa, koska odottavat maailman talouskasvun kääntyvän huonompaan suuntaan, joka tarkoittaa siis myös pienempää kysyntää öljylle ja siten hinnan laskua. Paradoksaalisesti tämä tietysti helpottaa maailmantalouden kasvua, sillä kyseinen kasvu kulkee käsi kädessä öljyn (ja muutaman muun hyödykkeen/raaka-aineen) kanssa. Oma mielipiteeni on, että öljy-markkinat ovat kauan sitten lakanneet palvelemasta yhtään ketän, ja keskittyvät nykyisin lähinnä kiukuttelemaan ja tekemään itku-raivareita aina kun jotain tapahtuu, tai ei tapahdu, tai meinaa tapahtua.
Ovatpa jotkut laittaneet syyksi Osaman kuolemankin. Tiedä häntä, oma arvioni on että jos terroristit ihan oikeasti haluavat kylvää pahaa mieltä ja kärsimystä länsimaailmaan, niin he iskevät esimerkiksi Saudien öljy-infrastruktuuriin. Mutta heillä on toki syitään miksi eivät näin ehkä tee, yhtenä mahdollisena syynä rahoituskanavien kuivuminen. Mutta tämä on toinen tarina.
Toisena uutisena on mainittava Venäjän polttoainepula. Siis maailman suurin öljyntuottaja maa kärsii sisäisestä polttoainepulasta: bussit eivät kulje, huoltoasemat sulkevat oviaan ja myyvät ei oota. Miten tämä voi olla mahdollista? Tietysti sen vuoksi, että koska Venäjällä polttoaineiden hinta on sisäisesti säädeltyä, niin öljy-yhtiöt myyvät tuotteensa mielummin nykyisillä huippuhinnoilla ulkomaisille ostajille, joilla ostovoimaa riittää.
Tilanne on mielenkiintoinen esimerkki kansainvälisestä kapitalismista ja suuryrityksistä jotka hakevat maksimaalisia voittoja, maan sisällä olevasta hintasäätelystä ja toisaalta maan oikeuksista sen omiin luonnonvaroihin. Ja siitä kuinka nämä oikeudet on myyty yhtiöille. Hallitus ja suuret öljy-yhtiöt ovatkin riidoissa asian kanssa, sillä kansan tyytymättömyys kalliisiin hintoihin ja huonoon saatavuuteen voi johtaa nykyisten valtaapitävien ongelmiin vallan kahvassa säilymisen kanssa. Normaaleja Öljyhuipun ongelmia siis, sotkettuna kapitalismilla ja ahneudella.
Eikä siinä mitään, mutta sama tapahtui Venäjällä myös vuonna 2007, kun öljyn hinta alkoi nousta riittävän korkealle.
Hitto. Taannoiseen keinotekoiseen fotosynteesiin liittyen oheinen video MIT-proffan luennosta. Nyt täytyy ymmärtää että en tajua näistä lähimainkaan niin paljon kuin pitäisi, mutta erittäin kiinnostavalta tuo vaikutti. Haluaako joku ampua idean alas, tai kannattaa ja perustella?
Kaikenhuipun blogi 