Viikon Vinkki 17 – Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito
Paitsi vihannespuutarhan hoito.
Jostain lehdestä luin, että pienimuotoinen vihannesten kasvattaminen on jonkinlainen (mega)trendi Suomessa. Ihmiset kasvattelevat kerrostalojenkin parvekkeilla salaattia, yrttejä, ruukkutomaattia ja jopa perunoita sopivassa muovisaavissa. Hyvä niin, sillä:
- Puutarhan hoito ei ole läpihuutojuttu, jotta tuloksia syntyy, kannattaa aloittaa harjoittelu ajoissa.
- Eri kasvit vaativat erilaista hoitoa, ja kaikkea ei ehdi opetella kerralla, ja nyt puhun siis ainakin omasta kokemuksesta. Tänä vuonna kokeilemme uutena vesimelonia lapsien toiveesta.
- Mikään ei maistu niin hyvälle kuin itse kasvatettu ruoka
- Vihannespuutarhan hoito on parhaimmillaan rentouttavaa puuhastelua (pahimmillaan turhauttavaa kiroilua kun kylmyys, kuivuus tai kosteus vie sadon)
- Pienikin omavaraisuusaste on parempi kuin 100 % riippuvaisuus lähi(auto)marketin auki-oloista ja kuljetusketjun ehdottomasta katkeamattomuudesta.
Omasta puutarhastamme löytyy tai tulee löytymään tänä kesänä ainakin:
Yksivuotisina:
- Tomaattia
- Kurkkua
- Kesäkurpitsaa
- Herneitä
- Vesimelonia
- Perunaa
- Porkkanaa
- Salaattia
- Basilikaa
- Sipulia (valko ja tavallinen)
- Muita yrttejä
Monivuotisina:
- Raparperiä
- Omenaa
- Päärynää (kerran pieni puu on tehnyt yhden päärynän…)
- Karviais-marjoja
- Mustia ja punaisia viinimarjoja
- Kirsikoita
- Luumuja (eivät ole vielä tainneet tehdä yhtään satoa…)
- Mansikoita
- Metsämansikoita
- Ruohosipulia
Ja tässä kannattaa huomioida ajanjakso sadon saamiseen. Esim. omenapuun kanssa voi mennä useita vuosia, jopa vuosikymmen, ennen kuin siitä alkaa saada merkittävää satoa. Ja joka vuosi on riskinä että se esim. paleltuu puolikuoliaaksi, myyrät/jänikset syövät sen jne. Meillä on esimerkiksi niin köyhä maaperä, että kaikki kasvaa tosi hitaasti.
Kaikenhuipun blogi 
Tein ovenkarmeista kohopenkin, jonne toiveikkaana heittelin porkkanan ja herneen siemeniä. Vanha tontti tarjoilee entuudestaan omena- ja luumupuut (sato kuulemma ollut hyvä molemmista viime vuosina) sekä joitakin marjapuskia.
Tämä on selvästi jokin trensi, ainakin meidän tutuilla, joilla omaa pihaa on. Yksi teki pienen perunapellon, toiset suunnittelevat mehiläistarhaa, yksi lupaili hirven lihaa, kun oli tullut kaatolupia riittämiin jne. Parhaimmillaan tässä päästään tilanteeseen, jossa kaikilla kasvaa vähän eri juttuja. Päästään sitten vaihtelemaan kasviksia 🙂
joo, aika samannäköinen lista täälläkin. Jos on köyhä (=hiekkainen?) tai ravinteikas, mutta savinen maa, kannattaa tosiaan koittaa tuota kohopenkkiviljelyä. Joko eurooppalainen korkea versio, jossa on itseasiassa komposti sisällä tuomassa lämpöä ja ravinteita kasveille tai sitten matalampi aasialaisversio. Ensin mainittuun tarvitaan paljon materiaali, ja järkevintä olisi rakentaa se syksyllä seuraavaa kesää varten. Itse siirsin mansikat kohopenkkiin tänä keväänä. Ja kesäkurpitsat seuraa perässä.
Entäs se osoitettu tosiasia, että hiilidioksidin lisääminen ei vaikuta ilmaston lämpenemiseen, koska sen vaikutus on tietyn pitoisuuden jälkeen vakio verrattuna vesihöyryyn joka toimii ratkaisevasti tehokkaammin? Vesihöyry taas noudattelee omaa kulkuaan. Olisi ehkä vaikea sanoa että oho, ei hoksattu tuota.
Piru, meni väärään ketjuun.