Tässä puolituntisessa Dmitry Orlov lataa pöytään niin tylyä näkemystä Jenkkien (ja lopussa myös meidän muiden) potentiaalisesta tulevaisuudesta, että eurooppalaisenkaan ei kannata sitä missata. Dmitryllä kun on omakohtaista kokemusta miten asiat hoidettiin (tai pääasiassa ei hoidettu) kun NL potkaisi systeeminä tyhjää vähän aikaa sitten, ja mm. paikallinen öljyntuotanto romahti. Miten Amerikan serkut ovat varautuneet vastaavaan? Minkälaiseen tulevaisuuteen pitäisi kenties alkaa varautumaan? Orlovin vastaukset löytyvät videolta. Ei herkkähermoisille.
Tässä artikkelissa käsittelen monelle vihreälle ja ydinvoima-kriittiselle arkaa aihetta. Totuutta on pystyttävä katsomaan silmiin, ja vaikka tuosta kuilusta jokin katsoisikin takaisin, aion yrittää. Ja jos olet ajatellut muuttaa luolaan asumaan ja et siten tarvitse sähköä laisinkaan, niin hus matkaan sitten, netin lukeminen käyttää sähköä. 😉
Pohjustukseksi kannattaa lukea kaksi edellistä artikkeliani, joihin tämä teksti on kolmas osa. Niissä käsitellään tuoreinta tietoa ilmastonmuutoksesta ja öljyn tuotantohuipun suhdetta ilmastonmuutokseen.
Lyhyt kertaus
Olemme siis siinä tilanteessa, että meidän tulisi saada ensin käännettyä hiilidioksidipitoisuuden vuosittainen kasvu (+ 1.5 – 2 ppm) taittumaan, ja tämän jälkeen saatava pikaisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (nyt 388 ppm) laskemaan 350 ppm:n tuntumaan. Jos emme tee näin, ovat seuraukset katastrofaalisia. Tähän ei pystytä mikäli hiilivoiman rakentamista ja käyttöä jatketaan.
Mitä voidaan siis tehdä?
1. Hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla
Jos vaivautuu katsomaan numeroita sähköntuotannosta ja käytöstä (Tilastokeskuksen sivuilta löytyy suomen lukemia, wikipediasta koko pallon tietoja), pääsee lähemmäs totuutta. Emme kerta kaikkiaan pysty tuottamaan uusiutuvilla (tuuli, aurinkosähkö, vesi/vuorovesi, biomassa tms.) riittävästi energiaa, jotta voisimme ajaa hiilivoiman alas ja tarjota ihmisille ja tuotannolle riittävästi energiaa pitämään yhteiskunnan rattaat käynnissä. Uusiutuvien tuotantoa ei pystytä lisäämään riittävän nopeasti. Vai milloin sinä viimeksi kävit pystyttämässä oman pientuulivoimalan ja asensit katollesi aurinkosähköpaneelit?
Joten, lisätään uusiutuvien tuotantoa niin nopeasti kuin pystymme, jotta ne joku päivä riittävät kattamaan ihmiskunnan energiantarpeen, tai ainakin koko ajan merkittävämmän osan siitä. Se tarkoittaa sitä, että otetaan järki käteen ja ruvetaan rakentamaan sitä tuulivoimaa ihan oikeasti. Tämä puolestaan johtaa siihen että jokaista mökkimaisemaa ja linnunpesää ei voida pelastaa, valitettavasti. Lisää artikkelissani Tuulivoiman esteet.
2. Energiansäästö ja energiatehokkuus korvaavat hiilivoiman?
Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat myös tärkeitä asioita, ja niitä pitää myös kehittää ja suosia. Silti, (tutkimusten mukaan) liian usein energiansäästö johtaa kotitalouksissa siihen että säästetty raha käytetään sitten vaikka etelänmatkaan, joka niin sanotusti pissaa koko säästöidean kerralla nurin. On vähän nurinkurista rakentaa puinen passiivienergiatalo ja käydä sitten 2-3 kertaa vuodessa lentäen lomailemassa.
Yritykset löytävät myös säästetylle energialle (eli rahalle jota ei tarvitse maksaa) varmasti paikkoja, joihin sen voi laittaa; halvennetaan hintoja jolloin ihmiset ostavat enemmän, rakennetaan uusia tuotantolaitoksia, tai maksetaan osinkoja enemmän, jolloin taas kerran ihmisillä on enemmän rahaa käyttää siihen etelänmatkaan. Varmaan näetkin jo mihin tämä johtaa? 😐
Energiansäästötoimista on todellista hyötyä vasta sitten, kun saatavissa oleva energia on rajoitettua ja sen vuoksi TODELLA kallista. On hyvinkin mahdollista että tämä päivä on lähellä, ainakin tiettyjen energiamuotojen osalta (vaikkapa liikennepolttoaineet).
3. Hiilivoiman korvaaminen ydinvoimalla
Sitten itse pihviin: hiilen lisäksi ainoa toinen tapa, josta on saatavilla riittävästi energiaa riittävän nopeasti, on ydinvoima. Valitettavasti. En oikein tykkää ydinvoimasta (se ei ole syntyperäistä, vaan olen saanut vaikutteita eri tahoilta). Mutta tykkään silti käyttää sähköä, ja vaikka yritänkin sitä säästää ja tilaan sähköyhtiöstä tuulivoimaa, se ei riitä.
Hiili vs. Atomi
Valtaosa maapallon sähköstä tuotetaan hiilivoimaloissa. Näissä hyötysuhde on (suomalaisia hiili/lämpövoimaloita lukuun ottamatta) melko kehno, ja myrkkypäästöt tuhoavat luontoa ja tappavat kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Luit oikein. Puhumattakaan kaivosonnettomuuksista ja siitä luonnon raiskaamisesta jota tapahtuu kun hiiltä louhitaan esim. menetelmällä jota leikkisän osuvasti kutsutaan ”mountain-top removal” -menetelmäksi. Niin ja sitten se hiilivoima puskee ilmakehään käsittämättömän määrän hiilidioksidia, joka sitten lämmittää planeettaa.
Ydinvoima on, kurjasta ja ristiriitaisesta maineestaan huolimatta, tilastojen valossa yksi turvallisimpia tapoja tuottaa energiaa. Paitsi että on se voimakkaasti säteilevä jäte, jonka hajoaminen kestää tuhansia vuosia ja josta kaikenmaailman terroristit kuulemma rakentavat ydinpommeja. Se on kyllä tyhmä juttu, ja sen takia olen itsekin melkein koko elämäni enemmän tai vähemmän vastustanut ydinvoimaa. En ole voinut sulattaa sitä ajatusta, että luomme nyt kasapäin erittäin vaarallista jätettä, josta ihmiskunta ei käytännössä pääse turvallisesti eroon sitten millään seuraavaan 10 000 vuoteen. Lisäksi en nuorempana tajunnut, miten paljon esim. hiilivoima tuottaa päästöjä ja saasteita, joita ei kerätä mitenkään talteen vaan pusketaan ilmakehään ja ympäristöön meidän kaikkien maisteltavaksi ja haisteltavaksi.
Mutta olisiko silti jotain valoa tunnelin päässä?
Ydinjäte ja 4. sukupolven ydinreaktorit
4. sukupolven ydinreaktorit, joita voidaan kutsua nimillä IFR (internal fast reactor) tai breeder-reactor, tekevät hiljalleen tuloaan. Hiljalleen siksi, että Clintonin hallitus ydinvoimavastaisuudessaan lopetti erittäin lupaavan IFR-tutkimuksen, joka oli noin 15 vuotta sitten juuri etenemässä testilaitoksen rakentamiseen. Mikäli kyseinen ohjelma olisi pidetty käynnissä, voisi meillä olla tänä päivänä testattu ja tuotantovalmis konsepti voimalasta, joka käyttää nykyisten (2. ja 3. sukupolven) reaktorien jätettä polttoaineenaan ja samalla helposti 100-kertaistaa maapallon polttoainevarat (ja tehden esim. uraanin erottamisen merivedestä taloudelliseksi, joka vuorostaan tarjoaisi polttoainetta vuosituhansiksi). Lisäksi kyseisten voimaloiden jätteen puoliintumisaika on sadoissa, ei tuhansissa vuosissa, joten niiden tunkeminen jonnekin kallioon kuulostaa jo ihan kohtalaisen järkevältä. Eikä tästä jätteestä pysty rakentamaan kunnollisia ydinpommeja.
Pistää hieman harmittamaan tuo. Vit*n Clinton ja sen ydinvoima-äärivastustajakaverit. Grrr. No, se siitä, jo helpotti. Ainakin vähän.
No oliko sitä valoa tunnelin päässä vai ei?
Kyseisentyyppisiä reaktoreja on onneksi kehitetty muuallakin, ja jos olisin vaikkapa Kiinan Johtaja, niin tämä olisi se juttu johon panostaisin voimavaroja erittäin paljon. Ai mutta niinhän ne on jo tehneet. Hyvä juttu. Toivon vaan, että yhteiskuntarakenne säilyy päälle kampeavassa energia- ja ilmastokriisissä riittävän järjestäytyneenä, että saamme testattua ja tuotettua kyseisiä voimaloita riittävästi (joka voi johtaa vuorostaan siihen, että tämän jälkeenkin yhteiskunnat voivat säilyä kohtalaisen järjestäytyneinä ja suhteellisen monimutkaisina).
Ydinvoimavastustajien kannattaa ehkä ottaa silmä kouraan ja tarkistaa ne luvut vielä kerran, että paljonko sähköä käytetään, mihin sitä käytetään, millä se tuotetaan, ja mitä sen nykyinen tuotanto tarkoittaa ilmaston kannalta. Itse ottaisin ennemmin ydinvoimalan naapuriini kuin hiilikaivoksen. Tosin vielä mieluummin ottaisin tuulivoimalan ja vuoraisin koko katon aurinkokennoilla ja poraisin maahan ison maalämpökaivon. Kunhan voitan Lotossa, niin näin tulee myös tapahtumaan.
Vaihtoehdot kun tuntuvat olevan sitten se luolaan muuttaminen tai hiilen polttamisen jatkaminen ja sen myötä lähes varma ilmastokatastrofi, joka voi hyvinkin tuhota koko sivilisaation.
Mutta tämä oli vain minun tämänhetkinen näkemykseni (muutamalla faktalla höystettynä). Nyt on sinun vuorosi antaa oma näkemyksesi. Vuonna 2008 ei valmistunut yhtään ydinvoimalaa maailmalla. 2009 valmistui kaksi. Jos ydinvoimalla ruvetaan korvaamaan hiiltä ja muita fossiilisia, nuo luvut pitäisi olla kymmenissä, tai jopa sadoissa per vuosi (riippuen montako tuulivoimalaa ja aurinkopaneelia asennamme joka sekunti seuraavat 25 vuotta).
Guardian uutisoi täällä mielenkiintoisesta wikileaks-vuodosta, jonka mukaan Saudi-Arabian reservejä ja tuotantokapasiteettia on voimakkaasti liioiteltu. Kiitos Timo vinkkauksesta.
Lainaus 1: ”According to al-Husseini, the crux of the issue is twofold. First, it is possible that Saudi reserves are not as bountiful as sometimes described, and the timeline for their production not as unrestrained as Aramco and energy optimists would like to portray.”
Lainaus 2: ”Jeremy Leggett, convenor of the UK Industry Taskforce on Peak Oil and Energy Security, said: ”We are asleep at the wheel here: choosing to ignore a threat to the global economy that is quite as bad as the credit crunch, quite possibly worse.”
Briteillä joku näyttää virallisellakin taholla olevan edes tietoinen asioista, ja siitä että ruoriin on nukahdettu. Suomessa ei ilmeisti edes tiedetä että jossain on joku ruori, tai että jonkun pitäisi ehkä edes selvittää onko jotain ruoria vai ei. 😐
Kannattaa olla työnantajalleen arvokas. Arvokkaampi kuin mitä hän maksaa sinulle. Tästä voi tietysti vetää johtopäätöksen, että minun mielestäni ei ole viisasta pyytää isoja palkankorotuksia, varsinkaan nyt, mutta se on oma johtopäätöksesi enkä ota siihen kantaa. 😀
Mitä olen seurannut ympäristön menoa, niin usein jonkin firman joutuessa matokuurille, eli irtisanomaan työntekijöitään, aloittavat he irtisanomisen usein kalleimmasta päästä (kustakin kategoriasta josta tekijöitä karsitaan). Kalleimmat työntekijät ovat toki usein myös kokeneimpia, tuottavimpia ja taitavimpia, joten hinta on sinällään ymmärrettävä. Ja ennen kuin kaikki juuri koulusta valmistuneet, rajattomalla itseluottamuksella varustetut ideoita pursuavat työmarkkinoiden tuoreet tulokkaat nostavat vastalauseen, niin totean perään, että näin ei tietysti ole aina. Riippuu alasta, riippuu työpaikasta, riippuu työtehtävistä ja riippuu henkilöistä.
Mutta mikäli olet taitoihisi nähden edullinen, niin mahdollisuutesi säilyttää työpaikkasi on toki parempi, kuin silloin kun olet taitoihisi nähden turhan kallis. Ja vaikka olisit todella hyvä työssäsi, mutta myös todella kallis, saattaa työnantajasi katsoa pelkkiä numeroita ja todeta: ”Hitto, Pena maksaa meille 6000 euroa kuussa ja on ohjelmoija. Jykä ja Lassi ovat myös ohjelmoijia, mutta maksavat yhteensä saman verran. Eiköhän päästetä Pena menemään, niin saadaan kaksi yhden hinnalla!”
Voi olla, että Pena tekee kriittisimmän koodin, ja asuu toimistolla tehden ympäripyöreitä päiviä silkasta koodaamisen riemusta, kun taas Jykän ja Lassin päivät menevät Facebookissa Farmvilleä pelaillen ja kahviautomaattia käytellen. Mutta tämä ei näy tuloslaskelmasta, ja kun firmalla on ripuli housussa, johtajat eivät aina tee kovin tarkkaan perusteltuja ja tutkittuja päätöksiä.
Ja ei nyt sitten käsitetä väärin, että mielestäni pitää suostua alipalkattuun hommaan osakkeenomistajien kääriessä työn hedelmät. Ei suinkaan. Mutta ei kannata myöskään yliarvioida omaa korvaamattomuuttaan.
Tiivis video jossa eri asiantuntijat esittävät näkemyksiään öljyhuipusta, öljyn loppumisesta ja ilmastonmuutoksesta.
Peak Oilin, eli öljyn tuotantohuipun, ohella olen jokaisen vähänkään ajattelevan kansalaisen tavoin huolissani myös eräästä toisesta suuresta katastrofista, joka meitä uhkaa.
Puhun tietysti ilmastonmuutoksesta. Mikäli et tiedä mikä se on, nyppäise pääsi ahteristasi ja käy pikaisesti katsomassa vaikka jokin aiheesta tehty elokuva tai dokumentti, tai lue joku siitä kirjoitettu tuore kirja. Tai lukaista tuore artikkelini aiheesta.
Tässä artikkelissa koetan analysoida hieman ilmastonmuutoksen suhdetta öljyhuippuun, joten käsitteen on syytä olla, jos nyt ei kristallinkirkas, niin ainakin perustasolla hallinnassa.
Miten öljyn väheneminen vaikuttaa ilmastonmuutokseen?
Äkkiseltään voisi öljyhuippuun juuri tutustunut ilmastonsuojelija tuulettaa leveästi, sillä mikäli öljyä ei jatkossa ole enää niin paljon saatavilla kuin tähän asti, tarkoittaa se myös sitä, että sitä poltetaan vähemmän, jolloin ilmastoon pääsee vähemmän kasvihuonekaasuja ja ilmastonmuutos hidastuu tai loppuu kokonaan.
Tuo on totta, yksinkertaistettuna asia menee juuri noin. IPCC:n monissa skenaarioissa on laskettu että fossiilisten käyttö jatkaa nykyistä kasvuaan, joka ei peak oil -teorian mukaan ole mahdollista. Miksi tässä ei sitten ole iso liuta hymiöitä ja miksi en odota peak oilia kädet valmiina isoon haliin?
Muutamasta syystä, jotka esittelen seuraavaksi.
1) Peak Oil voi hyvinkin kusauttaa talousjärjestelmän ja lamauttaa osittain yhteiskunnan ja globaalin yhteisön kaikkien taistellessa paikallisten kriisien, levottomuuksien ja päivittäisten ongelmien kanssa. Tämä heikentää halukkuutta ja mahdollisuuksia kehittää uusiutuvia energianmuotoja sekä tekee päästöjen vähentämisestä suhteessa entistä kalliimpaa. Ihminen on lyhyellä tähtäimellä toimiva otus, joka alkaa polttaa ihan mitä vain, jos sille tulee kylmä.
Toisaalta, talousjärjestelmän ja teollisuuden ajautuessa kriisiin ja lamojen seuratessa toisiaan, myös päästöt vähenevät. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lyhyellä tähtäimellä päästöt vähenevät, ja pidemmällä tähtäimellä paljon riippuu siitä, minkälaisessa kunnossa talouskriiseistä rämmitään aikanaan ylös. Heti kun talous pyrkii takaisin jaloilleen, päästötkin nousevat. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa ilmakehän nykyisen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden pitäisi LASKEA 388 ppm:stä noin 350 ppm:ään, sen asemesta että se nousee vuosittain 2 ppm:llä. Business as Usual ei riitä, vaan tarvitaan valtavia yhtäaikaisia toimia monilla tahoilla.
Epävakaassa talousjärjestelmässä on erittäin hankalaa saada aikaan isoja investointeja jonkin niinkin kaukaisen asian kuin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Samalla kärsivät myös kaikki muut infrastruktuuri-hankkeet, öljyn etsintä, poraus, kuljetusverkosto jne. Mutta se on toinen tarina.
2) Jäljellä oleva öljy on huonolaatuisempaa, vaikeammin saatavissa ja jalostettavissa ja vie suhteessa enemmän energiaa tuottaa kuin nykyinen öljy (huonompi nettoenergia). Kanadan pikihiekan louhiminen ja keittäminen bitumiksi ja siitä jatkojalostaminen joksikin öljyn tapaiseksi tuottaa valtavasti kasvihuonekaasupäästöjä, vie energiaa (maakaasua enimmäkseen) ja vettä sekä saastuttaa ympäristönsä. Onneksi sen tuottaminen on hidasta ja maailmassa ei ole montaakaan jalostamoa, joka pystyy bitumista jotain järkevää tekemään. Jenkit odottavat tosin saavansa Kanadasta 5 milj. barrelia / päivä tätä töhnää muutaman vuoden päästä (nyt tuotanto on jossain alle 2 milj. barrelin päivävauhdissa). Toivotaan että homma jää toiveasteelle.
Mikäli haluamme välttää ilmastokatastrofin, jossa planeetta lämpenee niin paljon, että muutamat, jo tiedossa olevat itseään ruokkivat kierteet (feedback loop) käynnistyvät ja naulaavat loput naulat ihmiskunnan ja kenties koko maapallon elämän arkkuun, meidän täytyy jättää se piki sinne hiekkaan. Emme myöskään voi tonkia jokaista öljylähdettä ja pientä esiintymää joka on jotenkin mahdollisesti hyödynnettävissä. Sitä öljyä pitää jättää maan sisään, sillä jos imemme ja poltamme kaiken saatavissa olevan öljyntapaisen, niin ilmakehässä sen aiheuttamat päästöt tulevat tuhoamaan meidät.
3) Entiset ennusteet eivät pidä paikkaansa
Kuten ilmastonmuutoksen aiemmassa artikkelissa totesin, on tieteen tarjoama uusi luku hiilidioksidin pitoisuudelle 350 ppm. Aiemmin se oli 450 ppm, johon oli vielä parikymmentä vuotta matkaa, ja tähän myös IPCC:n skenaariot perustuivat. Vaikka peak oil siis tuleekin vähentämään öljyn polttoa IPCC:n ennusteita enemmän, se ei riitä, koska tähtäin on siirtynyt. Isoin syykin on esitelty alla, eli kohta nro 4.
4) Hiilivoima on suurin saastuttaja.
Vaikka tämä ei öljyyn nyt liitykään, niin johdantona seuraavaan ilmastonmuutos-artikkeliin tuon sen nyt alustavasti esille. Hiilivoimalla tuotetaan erittäin merkittävä osa sähköstä. Se on myös fossiilisista polttoaineista (hiili, öljy, maakaasu) pahiten saastuttavaa joka suhteessa. Nyt jäljellä oleva hiili on huonolaatuisempaa ja vaikeammin louhittavissa kuin nykyisin käytössä ollut, joten sitä pitää polttaa jatkossa aina vain enemmän saman nettoenergiamäärän tuottamiseksi. Lisäksi jotkut voivat saada päähänsä, että on hyvä idea valmistaa hiilestä nestemäisiä polttoaineita, kunhan öljyn hinta tarpeeksi nousee. Tämä puuha ei todellakaan ole kovin puhdasta hommaa.
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CSS tai ns. CleanCoal) on osoittautunut kusetukseksi, siis siinä mielessä, että sitä ei juuri kukaan ole suurista puheista huolimatta ottanut käyttöön (suomessakin ollut kehitysprojekti lopetettiin viime vuonna). Teknologia olisi periaatteessa olemassa, mutta sen käyttöönotto on todella kallista ja huonontaa hiilestä saatavaa nettoenergiaa, jolloin sitä pitäisi sitten louhia vastaavasti taas enemmän. Eikä sen hiilidioksidin turvallinen varastoiminenkaan ole kovin helppoa ja halpaa.
Koska on melko mahdotonta saada ihmiset vapaa-ehtoisesti ja radikaalisti vähentämään energiankäyttöä riittävän nopeasti, meidän täytyy korvata hiilellä tuotettu sähkö jollain muulla.
Ja nyt tulee monien luonnonsuojelijoiden ja vihreiden lempikohta. Ainoa kuviteltavissa oleva keino korvata hiilivoimasta saatava energia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on ydinvoima. Vaikka uusiutuvat energianlähteet, energiansäästö ja energiatehokkuus ovatkin tärkeitä juttuja joita pitää kehittää maksimaalisesti, ne eivät ehdi käyttöömme riittävässä mittakaavassa riittävän nopeasti.
Hiili upottaa meidät satavarmasti nostaen kasvihuonepäästöt tasolle joka sinetöi sivilisaation, kenties koko ihmiskunnan kohtalon. Ydinvoiman kanssa meillä on kenties mahdollisuus. Tähän palaamme seuraavassa artikkelissa ”Hiili vastaan Atomi”.
Olemattoman yhteiskunnallisen varautumisen takia ovella kolkutteleva energiakriisi (ja pari muuta kriisiä kuten raaka-ainekriisi, ruokakriisi ja ilmastokriisi) voi hyvinkin tönäistä hauraan talousjärjestelmän enemmän tai vähemmän kaaokseen (eli tulee talouskriisi). On myös olemassa iso riski sille, että luvassa ei ole kovan kasvun vuosia ja töitä kaikille, poliitikkojen toiveista ja joissain tapauksissa kenties myös rukouksista huolimatta. Tästä aiheesta voi lukaista lisätietoja sitä käsittelevästä artikkelisarjastani.
Mitä tapahtuu kun kasvu kutistuu?
Laman aikana ihmiset menettävät työpaikkojaan, pankit panikoivat peläten luottotappioidensa lisääntyvän, kiinteistöiden hinnat romahtavat ja sattuu kaikkea muutakin tarua ihmeellisempää. Eikä kukaan osannut muutamaa kuukautta ennen kuvitellakaan, että jotain sellaista voisi tapahtua. Eivät edes niin sanotut ammattilaiset.
Monet meistä toki muistavat vielä 90-luvun alun tapahtumat. Eihän Neuvostoliiton pitänyt voida romahtaa? Tai vuoden 2008/2009 vaihteen, kun kärkipoliitikot kilvan julistivat että onneksi suomessa on asiat niin kunnossa, että taantuma ei meitä kosketa. Koskettihan se, joskin täytyy myöntää että varmasti olisi tullut rumempaa jälkeä, jos asiat eivät olisi olleet niinkin kunnossa kuin ne olivat. Mieleen tulee Kreikka, Irlanti ja pari muuta. Ikävä fakta on, että globaalissa taantumassa ei ole monia voittajia.
Niin siitä velkojen maksusta
No niin, asiaan. Voi olla siis fiksua, että esim. asuntolainaa on mahdollisimman vähän, jotta selviää kuivin jaloin ja saa pitää asuntonsa, vaikka maksukyky joksikin aikaa menisikin. Voisi myös olla fiksua, että kulutusluottoja ja muita ”turhia” lainoja ei olisi ollenkaan. Velkarahalla ja -vivulla riskisijoittaminen kuuluu mielestäni kategoriaan ”uppohulluus”.
Valitettavasti tästä tietysti voi vetää johtopäätöksen, että ei edes kannata ostaa asuntoa, kun hinnat ovat melko korkealla ja kaikki hieman epävarmaa. Mutta niin se on, ei ainakaan isointa ja kalleinta mahdollista kämppää, jonka pankki suostuu lainoittamaan. Jos antaisin vinkkejä, niin voisin jopa suositella pysyttelemistä vuokralla ja/tai kunnon pesämunan säästämistä ennen asuntokaupoille menoa. Toisaalta, tuon vinkin antaisin joka tapauksessa asunnonostajalle, vaikka mitään öljyhuippuja ei olisi olemassakaan :).
Mikäli omien raha-asioiden ja talouden haltuunotto ja säästäminen kiinnostaa, niin saituri.org tarjoaa lukuisia hyviä vinkkejä ja vertaistukea asiaan. Kommentoin itse siellä nimimerkillä Isukki.
******
Ps. Sijoittamisesta vielä. Jos olet eettisesti ajatteleva olento, niin kurssinousujen ja laskujen kanssa kikkailussa (osta halvalla, myy kalliilla, ilman mitään ajatusta pitkäaikaisesta sijoittamisesta osinkotuottojen toivossa) kannattaa pitää mielessä, että vaikka tekisitkin voittoa, se on AINA pois joltain toiselta. Tämä tuoli-peli, jossa musiikin loppuessa joku jää aina ilman tuolia, on raakaa, ja kaikki kuvittelevat olevansa se fiksu tyyppi joka ehtii tuolille, kunnes tulee heidän vuoronsa jäädä ilman tuolia. Se on myös yksi isoimpia syitä jonka takia esim. pörssistä ja osakemarkkinoista on tullut niinkin epävakaita lyhyen tähtäimen aikapommeja, kuin mitä ne ovat. Pörssin ja osakemarkkinoiden piti olla alun perin keino yrityksille kerätä pääomia esim. isoja investointeja varten. Nyt pörssien tarkoitus on saada kurssit nousuun seuraavan 3 kk tähtäimellä, jotta joku saa istua tuoliin ja joku toinen ei, kun musiikki loppuu (eli tulee romahdus).
Ohessa 90 sekunnin animaatio maapallon tärkeimmästä luvusta, joka on 350.
Lähde www.350.org
Tässä artikkelissa luon kevyen katsauksen ilmastonmuutoksen tuoreisiin trendeihin. Missä mennään, mihin mennään ja mitä pitäisi tehdä jotta ei päädytä väärään paikkaan, eli Venukselle.
Mikä ihmeen 350 ppm?
350 on ihmiskunnan tärkein numero. 350 ppm on vakavasti otettavan ilmastotieteen antama viimeisin luku kasvihuonekaasupitoisuuksille ilmakehässä, johon meidän pitää maapallolla pyrkiä, mikäli emme halua katastrofaalisia seuraamuksia ilmasto-oloihin jo seuraavien kymmenien vuosien kuluessa. Se on hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä (parts per million, osaa miljoonassa) joka on meille turvallinen.
Entäs tilanne nyt?
Tällä hetkellä ilmakehässä on 388 ppm hiilidioksidia, ja pitoisuus nousee noin kahdella joka vuosi. Niinpä. Olemme jo YLI turvallisen pitkän tähtäimen rajan. Tässä ei enää vitkuttelu tai pieni hienosäätö auta. Pitoisuus on pakko saada 350 ppm tuntumaan muutaman vuosikymmenen aikana. Ihan ensin täytyy tietysti saada pitoisuuden kasvu loppumaan, ja älä luulekaan että juuri sinulla ei olisi mitään keinoja vaikuttaa. Yksi helppo keino aloittaa vaikuttaminen mainitaan artikkelin lopussa.
Eikös sen rajan pitänyt olla 450 tai 550 ppm?
Olihan se. Onneksemme ilmastotieteet ja mittaukset ovat kehittyneet, joten olemme saaneet luvun joka vastaa paremmin todellista kuvaa tilanteesta. Olisihan se ollut aika noloa ”tähdätä” tiukasti 450 ppm:ään, missata se ehkä parilla kymmenellä plussan puolelta, ja sitten huomata että ”oho, metaanijäät sulivat ja tundra puskee metaania sellaista tahtia että se oli sitten siinä, tervetuloa Venukselle”. Tuolloin ei ole enää mitään tehtävissä. Ei mitään. Englanniksi tuota kutsutaan nimellä ”Run-away climate change”.
Joten raja on 350 ppm. Ennen teollista yhteiskuntaa pitoisuus oli 275 ppm.
Mitä pahaa on lämpenemisessä?
Niin, eikös suomessa tulisi sitten paremmat kelit vaikka viljelyyn kun olisi vähän lämpimämpää, ja lämmitykseenkin menisi vähemmän energiaa? Jos asiaa ajattelee business as usual -kannattajan, tai energiafirman lobbarin näkökulmasta, voi aiheesta tosiaan löytää tällaisia puolia. Muutama vuosikymmen sitten jotkut pitivät ihan julkisesti hyvänä ideana, että saadaan pohjoisiakin peltoja enemmän ruoan tuotantoon ja lisää jengiä (kuluttajia) maapallolle kun ilmasto hieman lämpenee. Melko yksisilmäistä meininkiä, sillä päiväntasaajan tienoilla on jo nyt turhan kuuma, ilmastointiin menee valtavasti energiaa ja minkään hyödyllisen kasvattaminen vaikeutuu aavikoitumisen levitessä.
Mitä lämpeneminen tarkoittaa?
Lämpötilan kasvaminen tarkoittaa energian määrän kasvamista ilmakehässä ja valtamerissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi myrskyillä on käytettävissä enemmän energiaa, joten hirmumyrskyjen voi olettaa lisääntyvän ja voimistuvan. Lisäksi ei tarvitse olla Sherlock, että osaa yhdistää Australian vuosia jatkuneen poikkeuksellisen kuivuuden ja sen jälkeisen vedenpaisumuksen tai Brasilian yli 700 ihmishenkeä vaatineen vedenpaisumuksen ilmastonmuutokseen. Hirmumyrsky Katriina voi myös monella olla vielä muistissa, ainakin paikan päällä asuvilla, joista monien koteja ei ole vieläkään uudelleenrakennettu.
Tuollaiset katastrofit muuttuvat poikkeustapauksista uudeksi normaaliksi. Mikä oli ennen vuosisadan poikkeus ilmastossa, muuttuu vuosikymmenen poikkeukseksi, ja vastaavasti vuosikymmenen sää-ilmiöstä voi tulla lähes jokavuotista normaalia.
Ruoan tuotanto
Ei edelleenkään tarvitse olla Sherlock tajutakseen, että epävakaammat sääolot eivät tarjoa parempia oloja yhtään minkään ravinnon kasvattamiseen. Edes Suomessa. Ruoantuotannon kortit jaetaan uudestaan, ja pakassa on paljon aiempaa enemmän Mustia Pekkoja. Lisäksi satojen miljoonien ilmastopakolaisten tarkka-ammunta, käännyttäminen tai vastaanotto rajoilla ei tule olemaan kovin halpaa tai hauskaa hommaa, kun elinolot maailman rannikkokaupungeissa ja lämpimillä seuduilla muuttuvat mahdottomiksi. Jos kaikki jää sulaa, nousee merenpinta 75 metriä. Ja jää sulaa paljon nopeammin kuin laskelmissa on ennakoitu. Laskelmissa kun ei aiemmin huomioitu esimerkiksi sitä, että kun lohkare murtuu mereen, se sulaa paljon nopeammin kuin ollessaan kiinni jäätikössä.
No mitä ihmettä voidaan tehdä? – www.350.org
Kyseinen järjestö, 350.org, on nopeimmin kasvavia kansalaisjärjestöjä maailmassa. Sen tarkoituksena on saada ihmiskunta tietoiseksi tilanteesta ja muuttamaan suuntaa, jotta voimme jatkossa elää edes suunnilleen nykyisenkaltaisella maa-planeetalla. Klikkaa siis linkkiä, ja liity 350-liikkeeseen antamalla sähköpostisi, asuinkaupunkisi ja kotimaasi. Sivusto tiedottaa tempauksista ja muista ajankohtaisista ilmasto-asioista. Meillä ei ole varaa olla tietämättä.
Ihmiskunta on ilmastonmuutoksen ohjaimissa, sillä se ei tällä kertaa riipu auringon säteilyn voimakkuudesta tai pallomme kieppumisesta hieman eritavalla. Hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä on ihmisten tekosia. Me olemme ohjaimissa, mihin haluamme planeetan ohjata?
*****
Lähteinä on käytetty esim. James Hansenin kirjaa ”Storms of my Grandchildren” sekä Bill McKibbenin kirjaa ”Eaarth. Nämä tuoreet kirjat perustuvat viimeisimpään ilmastontutkimukseen.
Ps. Ilmastonmuutosta käsittelevien artikkeleiden seuraavassa jaksossa pohdin öljyn tuotantohuipun ja ilmastonmuutoksen mielenkiintoista suhdetta.
Kolmas viikon vinkki tarjoaa monia hyötyjä jo nyt, ja niin kuin monet hyvät vinkit, se voi tuntua itsestäänselvyydeltä. Kansanterveydellisiä tilastoja seuratessa ei silti näytä siltä.
Nykyinen terveydenhoito-ala, tai kutsuisiko sitä ennemmin sairaudenhoitoteollisuudeksi, vaatii monimutkaisena järjestelmänä valtavia määriä energiaa sekä suoraan että epäsuorasti. Energiaa, joka tulee käymään koko ajan kalliimmaksi ja saatavuudeltaan epävarmemmaksi. Koneet, laitteet, kuljetus, rakennukset, sterilisaatio, henkilökunnan määrä, vanheneva väestö ja alati ilmaantuvat uudet influenssat, sairaalabakteerit ja muut pöpöt pitävät huolta siitä, että järjestelmä nitisee jatkuvasti liitoksissaan.
Hoito on kallista, ja kallista on myöskin sairastelun myötä menetetty työpanos työnantajalle. Eikä se tietysti itsestäkään kovin mukavaa ole olla jatkuvasti jokin tauti päällä.
On iso riski siihen, että jo melko lähitulevaisuudessa sairaanhoidon kustannukset karkaavat lopullisesti käsistä, ja kaikille ei ole tarjolla sellaista hoitoa kuin mitä he kulloinkin tarvitsevat. (Oliko tuo nyt riittävän poliittisesti korrektisti sanottu, että jatkossa hoitoja priorisoidaan yhä enemmän hinnan, tarpeellisuuden sekä hoidon saajan iän/kunnon mukaan. Tietyt hoidot siirtyvät yksityisille, joissa hinnat ovat useimpien ulottumattomissa). Jenkeissä näin on jo käynyt, joskin hieman eri syistä (koko ala toimii bisnes-lähtöisesti, joka ei johda järkevään hoitoon). Sikäläisille paha loukkaantuminen tai sairastuminen tarkoittaa turhan usein putoamista yhteiskuntaluokassa pykälää tai kahta alemmas, pysyvästi.
Syömällä hyvin ja monipuolisesti, liikkumalla sekä nukkumalla riittävästi pidät oman vastustuskykysi iskussa, jolloin jokainen pikkuflunssa ei sinuun tartu. Ja jos tarttuukin, se menee yleensä ohi nopeammin eikä vie toimintakykyä totaalisesti. Lisäksi selviät vakavammista pöpöistä ja loukkaantumisista nopeammin.
Olen itse tietoisesti pyrkinyt tekemään yllämainitut seikat, ja syönyt sen lisäksi hieman monivitamiineja ja talvisin d-vitamiinia, enkä ole ollut viimeisen parin vuoden aikana kipeänä juuri ollenkaan. Samaan aikaan perheessä on kaksi pientä lasta jotka sairastavat melko usein (eli rakentavat immuniteettijärjestelmäänsä niin kuin kuuluukin). Olen myös seurannut muutamien tuttujen jatkuvaa sairastelua ja hämmästellyt, kun he viikon nukkumattomuus/juhlimisputken jatkoksi saavat ”taas jonkun ihme flunssan” ja ihmettelevät miksi juuri he koko ajan sairastavat. Eihän ihmisen vastustuskyky automaattisesti ole hyvä, kyllä sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa.
Lisäksi, mikäli olet töissä, niin työnantajasi takuulla arvostaa sitä, jos sinulla ei juuri ole sairauspoissaoloja. Tämä voi tulevien taantumien aikana olla arvaamattoman arvokas kilpailuvaltti töissä pysymisen kannalta.
Eli, kiinnitä hieman huomiota ruokavalioon, ota tarvittaessa lisävitamiineja (talvisin d-vitamiinia!), etsi jokin mukava liikunta-harrastus ja koeta nukkua riittävästi.
Richard Heinbergin 25 min kestävä erittäin selkeä ja havainnollinen video-yksinpuhelu öljyhuipun ja talouden suhteesta. Suosittelen; ei lässytystä vaan täyttä asiaa. In English I’m afraid.
Mitä tekemistä ruoalla, paskalla ja fossiilisilla polttoaineilla on keskenään? Tässä artikkelissa pureudun hieman nykyiseen ruoan tehotuotantoon maailmalla ja siihen, mitä järkeä on vetää paska wc-pöntöstä alas.
Nykypäivänä, mikäli et vielä tiennyt, ruokaa tehdään öljystä. Toki maaperäkin näyttelee pientä sivuosaa siinä välissä, mutta se on lähinnä hyväksikäytettävän roolissa, eräänlaisena pesusienenä johon eri kemikaalit ja siemenet kylvetään.
Nykyisenkaltainen tehomaatalous lannoitteineen, torjunta-aineineen, kastelulaitteineen, isoine koneineen ja vehkeineen sekä lihan tuotantoineen käyttää niin paljon öljyä ja maakaasua ruoan tuottamiseen, että käytännössä muutamme öljyä ruoaksi. Länsimaissa jokaista syötyä kaloria kohti on kulutettu 10 kaloria energiaa, pääosin fossiilisten polttoaineiden muodossa. Ajattele! Eihän tuossa ole mitään järkeä! Mutta sitä se tehomaatalous on. Öljyn muuttamista ruoaksi. Tähän mennessä öljyä on ollut niin paljon, että maailman ruoan tuotanto on pysynyt suunnilleen kasvussa. Tilanne on muuttumassa.
Noh, täytyyhän lähes 7 miljardia ihmistä jollain ruokkia, vai?
No kyllähän se vähän noin on, kun täältä lämpimästä työhuoneesta maha täynnä asiaa ajattelee. Silti mieleen tulee esimerkiksi ajatus siitä, kuinka järjettömän paljon näemme vaivaa ja kulutamme energiaa siihen, että kun vedämme paskan pöntöstä, niin meidän ei enää ikinä tarvitse sitä nähdä. Se ei silti lakkaa olemasta, vaan menee ties kuinka moneen käsittelylaitokseen ja puhdistukseen jotta se ”lakkaisi olemasta”. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vaikka paska on tunnetusti oikein hyvä lannoite. Itse asiassa normaaliin luonnon kiertoon kuuluu olennaisena osana se, että paska laitetaan takaisin sinne maaperään. Me ihmiset vain olemme todella vieraantuneita normaalista luonnon kiertokulusta.
Okei, minullakin tekee toisinaan tiukkaa ajatella syöväni ruisleipää, jonka vilja on kasvatettu pellolla, joka on lannoitettu naapurin Penan ulosteella (ei millään pahalla Penaa kohtaan). Mutta onko öklö ajatus yhteiskunnan minuun istuttama? Onko meillä oikeasti varaa siihen? Ja kenties, kun tuo jätös on ensin kompostoitu niin, että se muistuttaa jotain aivan muuta, asenne voi olla toinen?
Lannoiteteollisuuden järjettömyys
Nykyisin paljon käytetyt typpilannoitteet ovat olleet isossa osassa kun ruoan tuotanto per pinta-ala on kasvanut. Typpilannoitteet valmistetaan pääasiassa maakaasusta. Myös tuholais- ja rikkakasvien torjunta-aineet valmistetaan pääosin fossiilisista polttoaineista.
Mutta onko järkeä ensin nähdä kauhea vaiva, kuluttaa valtavasti energiaa ja maksaa isot summat, että saadaan yksi lannoite tuhottua kun paska puhdistetaan, jotta sitten voidaan toisaalla tuhlata järjettömiä määriä energiaa ja raaka-aineita lannoitteiden valmistamiseen ja levittämiseen, jotka vielä rehevöittävät järvet ja itämeret ja mitä näitä nyt on? Ja tämä kaikki sen vuoksi, että nykyihminen ei halua olla paskansa kanssa missään tekemisissä.
Eihän se tietysti hyvältä aina haise, kun maaseudulla kävelee tiettyyn aikaan vuodesta jolloin lehmänpaskat on levitetty pelloille lannoitteeksi. Mutta sitä se elämä on, ei se paska häviä maailmasta mihinkään, vaikka sen wc-pönttöön vetääkin. Se on sitä samaa oli se sitten kiinalaisen tehdasduunarin tai ruotsalaisen prinsessan tuottamaa. Ja sitä voitaisiin, kenties, käyttää jotenkin myös hyödyksi ilman että siitä tehdään ongelmajätettä.
Tehotuotannon vaihtoehto?
Ja palataan vielä ruoan tehotuotantoon kaiken paskanjauhannan jälkeen. Medioissa ja julkaisuissa on ollut liikehdintää ja esitetty lausuntoja, joissa nykyisen tehotuotannon ylivertaisuutta on tutkimustulosten varjossa kyseenalaistettu. Se usein köyhdyttää maaperää, pilaa ympäristöä, rehevöittää vesistöjä, kuluttaa järjettömästi fossiilisia polttoaineita ja tulee tuottajalle kalliiksi. Muistan lukeneeni tutkimuksista joissa perinteisten, luonnonmukaisempien menetelmien avulla on saatu samantasoisia tai jopa parempia satoja hieman pidemmällä aikavälillä. Ilman noita sivuvaikutuksia.
Lihaa, lihaa
Naudanlihan tuotannossa käytetään 40-kertainen määrä proteiineja (rehuna) tuotettuun proteiinimäärään nähden. Samalla tulee valtavat metaanipäästöt, ja metaanihan on ainakin 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Lisäksi tuotantoon käytetään isot alueet laidunmaata, josta osalla voisi tehdä jotain muutakin järkevää. Vaikka ruokkia niitä 7 miljardia ihmistä jollain enemmän kasviperäisellä?
Lihansyöjän puolustuspuheenvuoro
Jos ei tässä yhteydessä käsitellä lihan tehotuotannon eettisiä epäkohtia tai tuotantoeläinten lyhyitä, kurjia mutta hormoni- ja antibioottirikkaita elämiä, niin kana ja porsas ovat huomattavasti energia-taloudellisempia tuottaa kuin nauta. Lisäksi niistä ei juuri tule metaanipäästöjä, ainakaan samassa mittakaavassa. Jos tuotantoeläinten hyvinvointi, ennen teurastusta siis, kalvaa mieltä, kannattaa ostaa luomulihaa. Tai sitten kannattaa syödä enemmän kasviksia.
Toinenkin viikon vinkki, ensimmäisen tavoin, käsittelee vinkkejä vielä hieman laajemmalta kantilta ja luo taustaa jatkon konkreettisemmille ja yksittäisemmille toimenpiteille.
Älä ole 100% riippuvainen – tarkoittaa tässä tapauksessa, että olisi hyvä miettiä ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla voit vähentää riippuvuuttasi nykytilasta ja sen tuomasta yhteiskunnan saumattomasta toimivuudesta. Tällaisia osa-alueita on monia, kuten ruoka, sähkö ja muu energia, lämpö, terveys, toimeentulo jne. Näiden riippuvaisuuden vähentämiseen tulee jatkossa tulemaan konkreettisempia vinkkejä ja ajatuksia.
Tärkeintä on, että teet jotain, vaikka ihan mitättömän pientä, jota ei voi laskea edes ensimmäiseksi askeleeksi (Chris Martenson taisi sanoa tätä nolla-askeleeksi). Sen jälkeen ensimmäisen askeleen ottaminen on helpompaa.
Ja jos sinusta tuntuu, niin kuin minusta välillä, että on jotenkin hölmöä, foliohattu-meinkinkiä tai muuten panikoivaa ruveta valmistautumaan johonkin energiakriisiin tms, kun hallitus tai joku muu auktoriteetti ei ole sitä varta vasten käskenyt, niin tee niin kuin minä: ala harrastamaan varautumista.
Joku harrastaa formula-veneitä, minä harrastan sen tutkimista, miten säilyttää osa omaa ja perheensä hyvinvointia myös ilman yhteiskunnan jatkuvaa, 100 % tukea, energiansaantia ja muita turvaverkkoja 🙂
samassaveneessa.info -sivuston Aki julkaisi toisen videonsa, jossa tällä kertaa selvitetään Suomeksi nykyistä raha- ja talousjärjestelmäämme. Kannattaa ehdottomasti tsekata tämäkin puoli asiasta, ennenkuin luulee tietävänsä jotain 😉
ps. Akin ensimmäinen, öljyhuippua ja energiaa käsittelevä video on täällä.
pps. Raha- ja talousaihetta lisää, tosin englanniksi täältä.
Kautta historian ovat sivilisaatiot nousseet ja romahtaneet. Jälkiperspektiivistä katsottuna nämä romahdukset voivat näyttää nopeilta ja äkkinäisiltä, vaikka ne todellisuudessa ovat kestäneet vuosikymmeniä tai jopa pari vuosisataa.
Niin tulee todennäköisesti käymään myös teollisen yhteiskunnan luoman sivilisaation kanssa. Tässä artikkelissa kuvaan tuota laskeutumista muutaman ihmissukupolven silmin. Kuvaus perustuu John Michael Greeren loistavaan kirjaan ”The Long Descent – User’s guide to the end of the Industrial Age.”
Näkökulma on Pohjoisamerikasta. Siellä on kansan keskuudessa erittäin vahva perimäluulo siitä, että historian säännöt sivilisaatioille eivät koske heitä (ovathan he Jumalan valittua jengiä jne). Niin kuin eivät varmaan koske Eurooppaakaan enää (onhan noista vanhoista virheistä opittu, onhan?), tai Suomea (mutta kun me Suomalaisethan olemme aivan erityislaatuinen kansa).
Tarina on siis fiktiivinen, mutta sen tarkoitus on auttaa lukijaa hahmottamaan tulevien mahdollisten muutosten vauhti.
Suuri sukupolvi
Toisen Rähinän™ jälkeen länsimaissa syntynyt suuri sukupolvi näki ja koki 70 -luvun öljykriisin ja näkivät jonot bensapumpuilla. Tarinamme henkilö, Pohjoisamerikkalainen Maria, tutustui silloin siemenensä kylväneeseen kestävän kehityksen, kierrätyksen ja energiansäästön ideologiaan, jonka ’80 ja ’90 lukujen lyhytnäköinen poliittinen päätöksenteko, äänten populistinen kalastelu ja lähes ilmainen öljy pyyhkivät lähes kokonaan unholaan naurettavana viherpiipertelynä.
Seuraavat vuosikymmenet hän seuraa maailman kulkua kriiseistä ja yltäkylläisestä tuhlailusta koostuvassa myrskyisässä meressä. Kun hän kuolinvuoteellaan katsoo ulos asuntonsa ikkunasta, hän näkee kaupungin jossa puolella asukkaista ei ole puhdasta vettä, sähköä tai terveydenhuoltoa. Slummit reunustavat pilvenpiirtäjiä samalla kun poliitikot ja johtajat nyökkäilevät, hymyilevät ja vakuuttelevat kaikille että asiat ovat paranemaan päin.
2040
Marian lapsenlapsen lapsi, John, syntyy vuonna 2040. John onnistuu välttämään vakavat taudit, lisääntyneen väkivallan sekä alkoholin ja muiden huumeiden rajusti kasvaneen käytön, jotka yhdessä tappavat neljäsosan hänen sukupolvestaan ennen kolmeakymmentä ikävuotta.
Hyvällä onnenkantamoisella hän päätyy tekniselle uralle ja välttää armeijan ja sen loputtomat resurssisodat kaukomaissa. Puhumattakaan kotimaan separatisti-ongelmien ”rauhoitusoperaatioista”.
Hänen tekninen osaamisensa perustuu olemassa olevien laiteiden osiksi purkamiseen. Autot ja jääkaapit ovat hänen ulottumattomissaan, hänen kotonaan ei ole sähköä tai keskuslämmitystä. Terveydenhuolto järjestyy naapurissa asuvan vanhan rouvan toimesta, jonka isoäiti oli lääkäri ja joka osaa hoitaa haavoja ja tuntee ja kasvattaa joitakin yrttejä, joilla on terveysvaikutuksia.
John näkee kotimaansa USA:n hajoamisen pienemmiksi valtioiksi, ja kaikki jäljellä oleva fossiilinen energia ja sähköntuotto on otettu uusien alueellisten hallitusten hallintaan. Rannikkokaupungit ovat tyhjentyneet valtamerien ottaessa ne hiljalleen syleilyynsä ilmaston lämmetessä.
2120
Johnin lapsenlapsen lapselle, Ninalle, joka syntyy 2120, suuret kriisit ovat enimmäkseen taakse jäänyttä historiaa. Nina asuu vanhojen lähiöiden paikalle syntyneiden pienten kylien muodostamassa yhteisössä, joka kiertää hylättyä ruostuvien ja romuttuvien pilvenpiirtäjien hallitsemaa kaupunkia. Kaupunkia, johon kukaan ei mene, paitsi etsimään raaka-aineita.
Paikallisia kahakoita on vieläkin silloin tällöin, valtameret nousevat edelleen ja nälänhätää ja epidemioita on silloin tällöin. Mutta koska maapallon populaatio on puolittunut vuodesta 2000, ja se yhä laskee, ollaan siirtymässä kohti tasapainoa muun luonnon kanssa.
Toisin kuin monet naapurinsa, Nina oppii lukemaan ja kirjoittamaan, ja hänen rakkaimmat aarteensa ovat muutama vanha kirja. Aika jolloin ihmiset jättivät jalanjälkensä Kuun kamaralle on jo etäistä ja hämärtyvää legendaa. Kun hän perheineen lopulta jättää lähiön ja suuntaa kohti kylää läheisellä maaseudulla, hän tuskin tajuaa että hänen jalanjälkensä murentuneessa, pölyisessä asfaltissa ovat länsimaisen sivilisaatiomme lopun jäljet.
Viikon vinkit käsittelevät lyhyesti yksittäisiä, pieniä ja suuria toimenpiteitä, joita juuri sinä voit harkita tekeväsi valmistautuaksesi öljyhuipun ja globaalin talouskasvun jälkeiseen maailmaan.
1. Vinkki – hanki itsellesi aikaa oppia
Ensimmäinen viikon vinkki on vähän yleisemmällä tasolla. Monet tulevista vinkeistä tulee perustumaan tähän perusajatukseen. Perusajatus keskittyy siihen, että öljyttömään ja energianiukempaan elämään kannattaa valmistautua nyt, kun on vielä varaa epäonnistua. Kaikkeen liittyy oppivuodet, ja ne kannattaa maksaa nyt, kun niihin on vielä varaa.
Harjoittele tai tee hankintoja siis nyt, kun on vielä mahdollista epäonnistua ja tahdinkin saat määrätä itse. Tämän ensimmäisen pointin takia Viikon Vinkeissä tulee jatkossa olemaan myös hieman hupsumman oloisia vinkkejä, joilla ei luulisi olevan nykymaailman kanssa juurikaan tekemistä. Mutta olen nähnyt ihmisten harrastavan kaikenlaista täysin hyödytöntä ja hupsua joten se siitä. 😉
Artikkelissa pyydän poliitikkoja valehtelemaan. Ei pitäisi olla vaikeaa. Teksti kannattaa lukea kepeällä mielellä ja pilke silmäkulmassa, vaikka siinä on syvempi ja tummempi perussanoma demokratiasta ja sen toimivuudesta kriisin uhatessa.
Tuntuu tietysti vähän kummalliselta pyytää poliitikkoja valehtelemaan äänestäjilleen. Ensin tulee mieleen että ei helvetti, eihän niin saa tehdä (siis valehdella meille, äänestäjille). Ja toiseksi tulee mieleen että mitä hittoa, nehän valehtelee pyytämättäkin.
Oma napa paras napa
Mielessäni on kuitenkin ihan tietystä asiasta valehteleminen. On nimittäin selvää, että öljyhuipun, finanssikriisin ja näihin liittyvien ”vähemmän kaikille” –teemojen avulla ei tulla valituksi tällä hetkellä yhtään mihinkään, paitsi ehkä hoitolaitokseen tai SuPon johonkin tarkkailulistalle. Ihmiset, minä mukaan lukien, ajattelevat liian tiiviisti tätä hetkeä, tämän hetkistä omaa hyvinvointiaan, jotta he pystyisivät massoittain vaihtamaan ajatteluaan myös tulevaisuuden kannalta keskeisiin asioihin. Kun nämä kyseiset asiat vielä selkeästi vähentävät heidän tämänhetkistä materiaalista ”hyvinvointiaan” ja saattavat vieläpä rajoittaa heidän individualistista vapauttaan lentää vaikkapa etelän lämpöön pari-kolme kertaa vuodessa, tai ajaa niin isolla katumaasturilla mitä kaupasta löytyy, on lopputulos selvä.
Joten, poliitikot, valehdelkaa meille. Luvatkaa, että jos juuri sinut valitaan, niin aiot etsiä keinot vaikka maailman ääristä, joilla kaikille suomalaisille saadaan hyväpalkkaisia töitä, halpaa energiaa ja kulutuskrääsää niin paljon, että joka päivä on joulu. Ihan niin kuin viimeiset parikymmentä vuotta on ollut.
Aika on nyt
Ja sitten kun teidät valitaan, petätte vaalilupauksenne niin että tuntuu. Kasvun ja talouden loputtoman elvytyksen sijaan alatte muokata Suomesta paikkaa, jossa voimme elää kohtalaista, inhimillistä ja verrattain ihmisarvoista elämää myös 5-15 vuoden päästä, kun öljyn hinta on kaksin-kolminkertaistunut nykyisestä, saatavuudessa on jatkuvia ongelmia ja maailmantalous on siirtynyt pysyvään supisteluun. 5-15 vuoden päästä ei nimittäin enää ole aikaa, resursseja tai ylimääräistä energiaa, jotta tähän voitaisiin silloin ruveta valmistautumaan. Se täytyy tehdä nyt, Teidän seuraavalla vaalikaudellanne. Parasta olisi jos tähän olisi ruvettu valmistautumaan joskus 80-luvulla, mutta kaikkea ei voi saada…
Olisi myös mukavaa jos pystyisimme elämään ihmisarvoisesti vielä 25 – 35 vuoden päästä, jolloin tänne ei tipu eikä lirise enää käytännössä tipan tippaa fossiilista öljyä mistään, eikä sitä lirise paljon muillekaan. Ei kallista eikä halpaa. Ja jolloin 95 % ihmisten käyttämistä tuotteista ja elintarvikkeista pitää tehdä lähellä, jos ei omassa kylässä tai läänissä niin ainakin omassa Suomessa. Olen tuolloin todennäköisesti vielä hengissä, ja niin on moni nykyisistä puoluejohtajistakin. En haluaisi nähdä koko systeemin romahtamista, joka on edessä business as usual –ajattelun jatkuessa. Ratkaisut jotka vaikuttavat tuolloin, tehdään nyt.
Tutustukaa asiaan
Joten Jykä, Mari, Jutta, Timo, Anni ja muut. Te olette fiksuja ihmisiä, käyttäkää sitä fiksuuttanne ja tutustukaa tähän inhottavaan, vastenmieliseen ja tuomionpäivän saarnaajamaiseen sanomaan jota maailmalla levittävät Richard Heinberg, Colin Cambell, Jeff Rubin, Rob Hopkins, ja monet, monet muut järjestöt, organisaatiot ja toimijat. Öljyhuipusta ja sen tulosta tai menosta ei enää juurikaan väitellä maailmalla, vaan painopiste alkaa siirtyä ”okei, mitä sitten?” -osastoon. IEA kertoi vuoden 2010 raportissaan, että raakaöljyn tuotantohuippu tapahtui vuonna 2006 (lisää raportista täältä ja täältä). Se siis meni jo, halpaa, tai edes edullista öljyä ei enää ole eikä tule. Pari piikkiä voi tietysti tulla, jotka johtuvat joko finanssisektorin romahtamisesta ja/tai voimakkaista talouden supistumisista ja näitä seuraavasta kysynnän laskusta. Mutta tässä vaiheessa halpa öljy on kuin kusisi tulipaloon; vaikutus on lyhytaikainen ja kokonaisuuden kannalta melko laiha lohtu.
Talousteoriat
Ajatelkaa hetki, voiko olla fiksua että käytännössä mitkään nykyisistä valta-talousteorioista, kasvun ennusteista tai valtaosa ekonomisteista ei ota ennustuksissaan huomioon sitä, että maapallolla on ihan oikeasti rajallinen määrä raaka-aineita ja fossiilisia polttoaineita. Ja ennen kaikkea sitä, että niiden tuotanto on koko ajan hitaampaa, riskialttiimpaa, hankalampaa ja kalliimpaa, kun taas ottajia on koko ajan enemmän. Suomi on monen öljytankkerin kannalta viimeinen pysäkki. Suomessa ei ole ensimmäistäkään omaa öljylähdettä.
Kyllä te tiedätte. Kasvun aika on ohi. Mutta valehdelkaa meille äänestäjille, että ette tiedä sitä. Ja samalla tutkikaa mitä vaihtoehtoja ja keinoja meillä on selvitä tulevasta sotkusta edes suunnilleen kuivin jaloin, ja tehkää sen mukaiset toimenpiteet. Yksi hyvä paikka aloittaa on http://www.oildepletionprotocol.org/
Ps. Ja te muutamat, ketkä tiedätte ja voitte päästä eduskuntaan tämäntyylisillä teemoilla valehtelemattakin, auttakaa valehtelevia tovereitanne sitten kun asia on edessä. Lykkyä tykö, teillä on minun ääneni.
Useat verkkolehdet (Financial Times ensimmäisten joukossa, vaatii rekisteröitymisen, myös uusisuomi, kauppalehti, verkkouutiset) uutisoivat IEA:n tuoreesta varoituksesta, että öljyn korkea hinta vaarantaa jo talouskasvun. Yli 95 usd:n paikkeille kivunnut hinta alkaa kolkuttaa ilmeisesti kipupisteitä OECD-mailla, joiden öljyriippuvaiset taloudet alkavat haukkoa henkeään kuin kalat kuivalla maalla.
OPEC:ia onkin kehoitettu lisäämään öljyntuotantoaan. Hienoa sinänsä, mutta voi olla että he eivät edelleenkään halua, tai pysty, niinkuin tässä taannoin linkitin. Uutisissa todetaan myös, että OPEC tarvitsee taloudellisesti terveitä asiakkaita (siis länsimaat), jonka vuoksi heidän tulisi lisätä tuotantoa ja siten poistaa öljyn hinnasta nousupaineita.
Varmasti näin, mutta voi olla että he eivät siltikään halua, mikäli se pakottaisi heidät tuottamaan öljyä kentistä ”pakottamalla”, jonka on todettu vähentävän kentistä lopulta saatavissa olevan öljyn määrää. On mielenkiintoista seurata, auttaako IEA:n (eli OECD-maiden) polvillaan anelu lisäämään öljyn tuotantoa. Vastauksesta mahdollisesti selviää se, onko Saudeilla ja muilla OPEC:in herrasmiehillä oikeasti varaa lisätä tuotantoaan ilman vakavia seurauksia vai ei.
Sitten muihin asioihin, HS uutisoi Kiinalaisten edenneen ja julkaisseen uutisen, jonka mukaan he ovat saaneet uraanin ja ydinjätteen kierrätyksen toimimaan taloudellisesti ja turvallisesti siten, että heidän uraanivarat riittävät jatkossa 3 000 vuodeksi! Go Kiina! Yksityiskohtia eivät julkaisseet, mutta jutun mukaan Kiinassa on kymmeniä uusia ydinvoimaloita suunnitteilla. Tämä on hyvä uutinen ilmastonmuutoksesta huolestuneille (kuten minä) sillä Kiina on maailman suurin energiankuluttaja ja tuottaa valtaosan sähköstään hiilivoimaloissa.
Kolmantena rakas vaimoni oli bongannut ja leikannut pöydälleni (olin itse lasten kanssa reisussa koko päivän) paperi-Hesarista uutisen, jossa kerrottiin Kuparin nousseen uuteen hintaennätykseensä johtuen elpyvän talouskasvun tuomasta kysynnästä rakennus ja teollisuustuotannossa, nykyisten kaivosten tuotannon heikkenemisestä sekä uusien kaivosten vähäisestä määrästä (Peak Copper näkyvissä?). Kuparia tuotettiin vuonna 2009 maailmassa 15,7 miljoonaa tonnia, ja tiistain viitehinta oli Lontoon raaka-aine pörssissä 9 754 usd / tonni. Go Chile! (Tuottavat 1/3 maailman kuparista)
Loppuun vielä teknologiauutinen VTT:ltä, jutun uutisoi myös Kauppalehti. VTT on yhteistyökumppaneineen kehittänyt maakaasusta sähköä tuottavan 10 KW:n polttokennon, jota pidetään lupaavana tulevaisuuden sähköntuotantotapana. Sen tekee erikoiseksi se, että ”sen tuottama sähköteho saadaan aikaan yhdellä 10 kilowatin SOFC-kennostolla”. Joku asioista ymmärtävä voi sitten suomentaa mitä tuo oikeasti tarkoittaa. Minulle riittää tällä kertaa se, että he ovat asiasta innoissaan (toimii kuulemma myös biokaasulla). Go VTT! 🙂
Kuuntelin linkin takaa löytyvät tuoreet luennot illalla sängyssä, ja unen saanti vaikeutui huomattavasti, vaikka kello pyörähti seuraavan vuorokauden puolelle (ja se on lapsiperheessä paljon). Kyseessä on ”the automatic earth” -blogin toisen pitäjän luento siitä, mitä hän näkee taloudelle mahdollisesti tapahtuvan seuraavien kuukausien ja vuosien aikana. Todella silmiä avaavaa, suosittelen, vaikka ikinä ei kaikkea kannata purematta nielläkään.
Esitys kaipaa tuekseen piirtoheitin-kalvoja, sillä niihin viitataan useasti. Varsinkin jos aihepiiri ei ole kovin tuttu ennalta. Kyseisiä kuvia kannattaa käydä siis ensin katsomassa, näihinkin linkki alla. Pidemmittä puheitta siis:
Linkki luentojen mp3-tiedostot sijaistevaan sivuun:
http://sheffield.indymedia.org.uk/2010/06/453356.html
Linkki artikkeliin aiheesta, jonka alareunasta löytyy linkkejä myös kuviin joista mainitsin:
http://www.energybulletin.net/node/53311
Ja vielä linkki luennoitsijan blogiin:
http://theautomaticearth.blogspot.com/
Kasvun loppu -artikkelisarjan perään esittelen neljä tärkeää asiaa, joihin halvan energian loppuminen yhteiskunnallisella tasolla saattaa johtaa. Viihteellisyyden vuoksi ja uuden vuoden kunniaksi asiat on puettu neljän hevosmiehen apokalyptisiin rooliasuihin.
Alkuperäisidea on Michael Greerin mainiosta kirjasta ”The Long Descent – User’s guide to the end of the Industrial Age.” Ideana on kiteyttää öljyhuipun ja yleisen resurssien vähenemisen vaikutuksia yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla helposti ymmärrettävään muotoon. Teatraalisen ilmaisun vuoksi kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, laittaa 4D-lasit nenälle ja nauttia näytelmästä.
1. Hevosmies, Kuolema – Vähenevä Energian saatavuus
Vuonna 2005 oli raakaöljyn tuotantohuippu, jonka jälkeen on odotettavissa, ja on ollutkin, muutama vuosi tasaisempaa tuotantoa, insinöörien pistäessä parastaan ja imiessään mustaa kultaa yhä nopeammin ja kalliimmalla hinnalla maan kuoresta. Sitten alkaa väistämätön lasku, samalla kun öljyä kuluttava populaatio yhä lisääntyy. Vaikka uusiutuvia energianlähteitä tuleekin kiihtyvää vauhtia käyttöön, ydinvoimaa rakennetaan, ja muita öljynkorvikkeita tuodaan tuotantoon, eivät nämä pysty kuin hieman hidastamaan öljystä saadun energian vähenemistä.
Samaan aikaan muut fossiiliset, maakaasu ja hiili, lähestyvät omia tuotantohuippujaan. Tällöin näidenkin energialähteiden hyödyntäminen käy yhä kalliimmaksi, hitaammaksi ja hankalammaksi. Esimerkiksi hiilen eri laaduissa on huimia eroja, sillä paras laatu sisältää noin puolet vastaavan öljymäärän energiasta, kun taas huonolaatuisin hiili sisältää vain noin 1/6 öljyn energiamäärästä ja loppu on enimmäkseen kaikkea elämälle myrkyllistä. Arvatkaa mitä laatua on tähän asti pääasiassa louhittu ja käytetty?
Ensimmäinen Ratsastaja siis tuo meille energian saatavuuden heikkenemisen ja nousevat hinnat. Kuinka kauan menee, että polttonesteitä aletaan toden teolla säännöstellä, joko epäsuoraan hinnan avulla, tai suoraan jollakin ”bensakuponki”-menetelmällä?
2. Hevosmies, Nälänhätä – Talouden supistuminen
Tiukasti ensimmäisen hevosmiehen kannoilla ratsastaa talousjärjestelmämme siirtyminen pitkäaikaiseen supistumiseen. Nykyaikainen talousjärjestelmämme oli ”järkevä” ainoastaan halvan energian maailmassa. Tuo maailma loppui samalla kun ensimmäinen hevosmies ratsasti areenalle.
Monet halpaan öljyyn nojaavat alat tulevat romahtamaan ja tullaan näkemään valtavia konkurssiaaltoja, työttömyyttä ja niukkuutta. Osa näistä aloista on elämän kannalta turhia, osa välttämättömiä. Nykyisin vielä rikkaissa valtioissa tullaan tulevaisuudessa näkemään valtavasti köyhyyttä, nälänhätää ja pulaa normaaleista kulutustarvikkeista johtuen siitä, että niiden tuotanto on siirtynyt yhä kauempana oleviin maihin.
Toinen Ratsastaja vetää nykyisiltä länsimaiden ”köyhiltä” lopullisesti jalat alta, kampittaa ison osan keskiluokasta ryömimään leipäjonoon ja kylvää pikimustasta satulalaukustaan yhteiskunnallista eripuraa tuloerojen räjähtäessä käsistä.
3. Hevosmies, Rutto – Kansanterveyden romahdus
Muutaman hevosenmitan toisen perässä laukkaa kansanterveyden romahtaminen. Köyhyys lisääntyy ja energiansaanti kallistuu ja vaikeutuu joka sektorilla. Tämä vaikuttaa myös ruoan globaaliin tuotanto- ja kuljetusketjuun tuoden katkoksia ja ajoittaista niukkuutta peruselintarvikkeiden saatavuuteen.
Voimakkaasti energiariippuvainen terveydenhuolto siirtyy harvenevien rikkaiden yksinoikeudeksi. Samalla voimistuva ilmastonmuutos luo uusille ja vanhoille trooppisille sairauksille uutta jalansijaa, huonontuneen ravitsemustason heikentäessä väestön vastustuskykyä. Kroonisista sairauksista kuten Diabeteksesta tulee monille kuolemantuomio hoidon kallistuessa heidän ulottumattomiinsa. Ihmiset kuolevat vähäisiin, nykyisellään vielä helposti hoidettaviin vaivoihin.
Oletettu elinikä romahtaa samalla kun syntyvyys ja vastasyntyneiden kuolinaste kiipeää uusiin lukemiin, aiheuttaen ensimmäisen aallon väestön vähenemisessä. Tämä tapahtuu parasta aikaa esimerkiksi Venäjällä, jossa väki Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on vähentynyt tasaisesti, ja sen on laskettu puoliintuvan 2100 mennessä.
Kolmas Ratsastaja tulee lopulta parantamaan ihmiskunnan mahdollisuuksia kokonaisuutena pienentäen isointa ongelmaa, liian tiheää väestöä. Meiltä ei kysytä, haluammeko vähentää väestöä vai emme. Vähentäminen tehdään luonnon toimesta. Meidän valintamme asian osalta oli jo kauan sitten, ja silloin teimme pitkässä juoksussa väärän valinnan.
4. Hevosmies, Sota – Poliittinen sekasorto
Viimeisenä areenalle ratsastaa poliittinen sekasorto ja julkisen, valtavasti (fossiilista) energiaa syövän byrokratian murtuminen. Nykyiset järjestelmät eivät tule kestämään jatkuvasti niukentuvaa ja kallistuvaa energian saantia. Ns. ”vapaa demokratia” maailmalla tuntuu tarkoittavan sitä, että kilpailevat poliittiset tahot ostavat ja myyvät yhteiskunnan eri tahojen vaikutusvaltaa lupaamalla etuja sinne ja tiukennuksia tänne.
Koko järjestelmä on riippuvainen riittävästä fossiilisesta energiasta ja tämän energian mahdollistamasta teollisesta talousjärjestelmästä. Kun tämä energia vähenee, alkaa poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä murentua ihmisten vaatiessa leipää, ei sirkushuveja. Monessa maailmankolkassa tämä tarkoittaa entisestään lisääntyvää väkivaltaa.
Maailmanpolitiikassa vahvat energiasta riippuvaiset järjestelmät saattavat joutua taka-alalle, kun taas nykyisin pientä osaa pelaavat, vähempään energiaan tottuneet valtiot kasvattavat vaikutusvaltaansa.
Neljännen ratsastajan johdolla tullaan näkemään ennenäkemättömiä hirmutekoja voimakkaiden sortaessa heikompia ja kaikkien kynnelle kykenevien tahojen kahmiessa etuja itselleen lyhytnäköisesti. Kukaan ei lopulta voita, toiset vain häviävät hieman vähemmän.
Näytelmän aikajänne
Yllämainitun näytelmän aikajänne on satoja vuosia, yhden näytöksen kestäessä kymmeniä vuosia. Ratsumiehet karauttavat näyttämölle hiljalleen, toinen toisiaan tönien, haitaten ja estäen. Välillä he tuntuvat häipyvän kokonaan, kunnes kulissit taas heilahtavat ja seuraava näytös alkaa. Tämä johtuu yhteisvaikutuksesta, joka heillä on.
Energian hintojen kasvaessa talousjärjestelmä supistuu, ja energiankysyntä vähenee. Tämä taas laskee energian hintoja maailman varastojen täyttyessä, jolloin talous hiljalleen elpyy. Ja vaikka maailman talousjärjestelmä mureneekin, ihmiset silti elävät elämäänsä, joten paikalliset taloudet koettavat vastata ihmisten tarpeisiin niillä konsteilla, joita niillä on. Tämä johtaa uusiin mahdollisuuksiin, ja synnyttää täysin uusia paikallisia tai seudullisia teollisuudenaloja.
Samalla, kun kansanterveys laskee ja populaatio vähenee, poistaa se myös paineita, energiaa kun on tällöin käytettävissä enemmän per henkilö.
Poliittisten järjestelmien murentuessa ne korvautuvat uusilla, kevyemmillä järjestelmillä, joiden pääasiallinen tarkoitus lyhyellä tähtäimellä on luoda vakautta. Ainakin yleensä, toivottavasti.
Portaat alaspäin
Luvassa on siis epävakaista menoa, jossa asteittainen, porrasmainen talouden kasvu vaihtuu asteittaiseksi, porrasmaiseksi talouden supisteluksi. Seuraavan kriisin odotellessa kulman takana, siitä selviäminen riippuu siitä, ymmärrämmekö sen tulevan. Ja siitä, miten käytämme tuon yhä lyhenevän nousukauden tai tasaisemman ajan; puhaltaen uutta tuulta toivoen talouden kasvun ensi kerralla kestävän, vai käyttäen vähenevän energiamme kestävämmän energiantuotannon ja yhteiskunnan luomiseen.
Se täytyy kuitenkin tajuta, että nykyiseen ei ole paluuta, ja kaikille ei riitä niin paljon kuin nyt, lähimainkaan. Ei myöskään minulle, sillä kuulen jo kavioiden lähestyvän jylyn.
Kaikenhuipun blogi 