Viikon vinkki 4 – Maksa velkasi
Olemattoman yhteiskunnallisen varautumisen takia ovella kolkutteleva energiakriisi (ja pari muuta kriisiä kuten raaka-ainekriisi, ruokakriisi ja ilmastokriisi) voi hyvinkin tönäistä hauraan talousjärjestelmän enemmän tai vähemmän kaaokseen (eli tulee talouskriisi). On myös olemassa iso riski sille, että luvassa ei ole kovan kasvun vuosia ja töitä kaikille, poliitikkojen toiveista ja joissain tapauksissa kenties myös rukouksista huolimatta. Tästä aiheesta voi lukaista lisätietoja sitä käsittelevästä artikkelisarjastani.
Mitä tapahtuu kun kasvu kutistuu?
Laman aikana ihmiset menettävät työpaikkojaan, pankit panikoivat peläten luottotappioidensa lisääntyvän, kiinteistöiden hinnat romahtavat ja sattuu kaikkea muutakin tarua ihmeellisempää. Eikä kukaan osannut muutamaa kuukautta ennen kuvitellakaan, että jotain sellaista voisi tapahtua. Eivät edes niin sanotut ammattilaiset.
Monet meistä toki muistavat vielä 90-luvun alun tapahtumat. Eihän Neuvostoliiton pitänyt voida romahtaa? Tai vuoden 2008/2009 vaihteen, kun kärkipoliitikot kilvan julistivat että onneksi suomessa on asiat niin kunnossa, että taantuma ei meitä kosketa. Koskettihan se, joskin täytyy myöntää että varmasti olisi tullut rumempaa jälkeä, jos asiat eivät olisi olleet niinkin kunnossa kuin ne olivat. Mieleen tulee Kreikka, Irlanti ja pari muuta. Ikävä fakta on, että globaalissa taantumassa ei ole monia voittajia.
Niin siitä velkojen maksusta
No niin, asiaan. Voi olla siis fiksua, että esim. asuntolainaa on mahdollisimman vähän, jotta selviää kuivin jaloin ja saa pitää asuntonsa, vaikka maksukyky joksikin aikaa menisikin. Voisi myös olla fiksua, että kulutusluottoja ja muita ”turhia” lainoja ei olisi ollenkaan. Velkarahalla ja -vivulla riskisijoittaminen kuuluu mielestäni kategoriaan ”uppohulluus”.
Valitettavasti tästä tietysti voi vetää johtopäätöksen, että ei edes kannata ostaa asuntoa, kun hinnat ovat melko korkealla ja kaikki hieman epävarmaa. Mutta niin se on, ei ainakaan isointa ja kalleinta mahdollista kämppää, jonka pankki suostuu lainoittamaan. Jos antaisin vinkkejä, niin voisin jopa suositella pysyttelemistä vuokralla ja/tai kunnon pesämunan säästämistä ennen asuntokaupoille menoa. Toisaalta, tuon vinkin antaisin joka tapauksessa asunnonostajalle, vaikka mitään öljyhuippuja ei olisi olemassakaan :).
Mikäli omien raha-asioiden ja talouden haltuunotto ja säästäminen kiinnostaa, niin saituri.org tarjoaa lukuisia hyviä vinkkejä ja vertaistukea asiaan. Kommentoin itse siellä nimimerkillä Isukki.
******
Ps. Sijoittamisesta vielä. Jos olet eettisesti ajatteleva olento, niin kurssinousujen ja laskujen kanssa kikkailussa (osta halvalla, myy kalliilla, ilman mitään ajatusta pitkäaikaisesta sijoittamisesta osinkotuottojen toivossa) kannattaa pitää mielessä, että vaikka tekisitkin voittoa, se on AINA pois joltain toiselta. Tämä tuoli-peli, jossa musiikin loppuessa joku jää aina ilman tuolia, on raakaa, ja kaikki kuvittelevat olevansa se fiksu tyyppi joka ehtii tuolille, kunnes tulee heidän vuoronsa jäädä ilman tuolia. Se on myös yksi isoimpia syitä jonka takia esim. pörssistä ja osakemarkkinoista on tullut niinkin epävakaita lyhyen tähtäimen aikapommeja, kuin mitä ne ovat. Pörssin ja osakemarkkinoiden piti olla alun perin keino yrityksille kerätä pääomia esim. isoja investointeja varten. Nyt pörssien tarkoitus on saada kurssit nousuun seuraavan 3 kk tähtäimellä, jotta joku saa istua tuoliin ja joku toinen ei, kun musiikki loppuu (eli tulee romahdus).
Kaikenhuipun blogi 
Paitsi että pörssisijoittaminen ei ole nollasummapelillä kuten esimerkiksi tuolileikki. Pörssivoitot kun _ei_ ole pois keneltäkään toiselta.
Pörssisijoittamisen eettisyyteen en ota kantaa.
Kiitos kommentista nolla.
Voi olla että vertaus tuolileikkiin ei ihan toimi. 🙂 Halusin tuoda siinä ilmi päiväkauppaan ja kurssivaihteluilla ”tienaamiseen” liittyvän ilmiön, jossa, usein kuplanomaisesti, joitain osakkeita pumpataan täysin epärealistisiin hintoihin (osinko-tuotto odotuksiin nähden, kuten esim it-kupla 2000 luvun vaihteessa). Lopulta hintakupla puhkeaa, ja osakkeiden hinnoista lähtee merkittävä osa pois. Joku ostaa ne osakkeet myös sillä huippuhinnalla (sovitaan että hinta on suurin johon osake koskaan kykenee), ja joku myy ne heille (voitolla). Tämä myyntivoitto on pois ostajan omaisuudesta, jonka omistaman osakkeen kurssi ei koskaan enää palaa takaisin huippulukemiin.
Mutta täytyy myöntää että en ole talousasiantuntija (yksi monista puutteistani 🙂 ).
Pörssiä on tullut seurailtua parikymmentä vuotta, vuosien jaksoja jopa päivittäin. Nollasummapeli ei ole kaukaa haettu ajatus, eikä tuolileikkikään, mahdollisuudet osua istumaan vaan ei ole kaikille samat. Joka tapauksessa tämänpäivän pörssissä on kyse reaalimaailmasta erillään olevasta edestakaisesta vehtaamisesta ja lyhyen tähtäimen kuvitteelisten tuotto-odotusten hinnoitelusta. Nykyisten hintojen takana lienee paljon löysää elvytysrahaa ja meno on entistä epävakaampaa keskimääräisestä noususta huolimatta. Viimeiset nokianikin myin muutama vuosi sitten, 3-4 kertaisella hinnalla nykyiseen nähden ja silti osan huomattavalla tappiolla.
Eettisyyteen olen ottanut kantaa jättämällä eläkevakuutukset ottamatta. Tuntuisi ristiriitaiselta tavoitella mahdollisiman suuria tuottoja ja samalla kauhistella yt-neuvotteluita, työpahoinvointia ja muita kvartaalitalouden lieveilmiöitä.
Oikeasti kauhistuttaa nämä nuoret perheet, jotka ottavat jopa satojentuhansien asuntolainoja ja sitten vielä täytyy hankkia monet autot, tietokoneet jne.Kun
veloista selviytyminen tuottaa monelle optimitilanteessakin tiukkaa, miten heidän käy talouden taantuessa?
Kiitos hyvästä kommentista Leena.
Tuo on mielestäni totta; Pörssin alkuperäinen tarkoitus oli palvella ihmisiä ja yrityksiä tarjoamalla markkinapaikka, jossa yritykset voivat kerätä pääomia investointeihin ja ihmiset sijoittaa niitä. Tällä hetkellä Pörssin pääasiallinen tarkoitus on tarjota pelikasino-ympäristö keinottelijoille, jotta he voisivat tehdä voittoa mahdollisimman paljon lyhyellä tähtäimellä. Yhtiöt ja niiden johto keskittyvät nykyään paljon enemmän osakekurssin nostamiseen, sen asemesta että maksaisivat omistajille osinkoja. Heidän on pakko, sillä jos kurssit eivät nouse, antavat omistajat kenkää ja etsivät jonkun vähän lyhytnäköisemmän tilalle.
Tämä on taas niitä asioita, joissa tulisi rumaa jälkeä ”jos olisin Kuningas” 😀 Tobinin vero olisi tosin yksi helppo ja hyvä keino ehkäistä vääränlaista ja ainoastaan häiriöitä tuottavaa toimintaa ja siten suosia pidempiaikaista sijoittamista. Rajumpiakin keinoja toki löytyy.
Ja tosiaan, aika monella taloudella on lainan (ja asunnon) mitoitus aikalailla ylisuuri todellisuuteen nähden. Ylikalliissa asunnossahan kaikki menee hyvin niin kauan kun ei tarvitse muutta (eli myydä tappiolla jos hinnat ei nousseetkaan) ja työtilanne säilyy hyvänä (eli lyhennyksiä pystytään tekemään). Entä sitten jos työ lähtee alta ja toinen löytyy, mutta eri paikkakunnalta? Ja 300 000 kämpästä ei saakkaan enää kuin 250 000, tai 200 000. Ihmisille on uskoteltu että he tarvitsevat ja ansaitsevat ”kaikki mulle heti tänne nyt”, ja ne hupsut on menneet uskomaan.
On vastuutonta uskotella kansalaisille että kasvu jatkuu ikuisesti. Ja on vastuutonta uskoa ekonomisteja kun he tälläistä sanovat, kun ihan tavallisella peruskoulu-matikalla pystyy laskemaan että ei ole mahdollista, ei sitten mitenkään.
niin kauan kuin talous (jossain reaalisessa mielessä) kasvaa, niin kyseessä ei ole nollasummapeli. toisaalta myös väestö kasvaa joten pitäisi katsoa talouskasvua yhtä ihmistä kohden. joka tapauksessa on puhuttu siitä että talouskasvu on ollut suureksi osaksi halvan energian ansiota, joten öljyn tuotannon hiipuessa kenties talouskasvukin käy mahdottomaksi. eläkejärjestelmä perustuu talouskasvuun ja sen tuotto-odotuksiin, joten koko systeemi varmaankin kriisiytyy…vaikea tietysti arvioida milloin…
tuolla on pohdittu lisää:
http://ourfiniteworld.com/2010/12/29/delusions-of-finance-why-most-models-are-wrong/
Joo, mun oletus näissä viikon vinkeissä on että se talouskasvu mitä tähän mennessä on nähty, on nyt pääosin ohi, sillä se on saatu aikaan pitkälti systeemiin syötetyn ulkopuolisen (fossiilisen) energian avulla.
Toinen oletus on se, että tämä kasvun varaan rakennettu talousjärjestelmä ei välttämättä kestä pidempiaikaista talouden kutistumista, vaan voi romahtaa enemmän tai vähemmän nopeasti. Vähintä mitä tapahtuu on epävarmuuden lisääntyminen, joka taas tässä spekulatiivisessa peluri-systeemissä generoi vielä lisää heilahteluja markkinoilla.
On aivan käsittämätöntä, miten talouslamat tulevat muka yllätyksenä aina. Maailmantalous on mennyt ylös ja alas niin kauan kuin nykyinen markkinatalous on ollut olemassa ja pidempäänkin, suhdannevaihtelut opetettiin jo yläasteen talouskurssilla. Silti niihin ei osata varautua! Onkin jo hyväksyttävä se, että markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä ja luotava sellaisia kansallisia ja kansainvälisiä säätelymekanismeja, että suhdannevaihteluiden vaikutukset jäisivät mahdollisimman vähän haitallisiksi.
Tervetuloa kommentoimaan Sirkku, ja onnea kampanjointiin. (Täällähän alkaa olemaan kansanedustajaehdokkaat vahvasti yliedustettuina, kun Akikin samassaveneessa.info -sivuilta on asettunut ehdolle. Mahtavaa!)
Perinteinen markkinatalous oli vielä ihan järkevä idea (se adam smithin). Nykyään samalla nimellä kutsutaan kaikenlaisia globaaleja kapitalistisia virityksiä, joiden päämäärät ovat täysin toisenlaiset, mitä alkuperäisessä markkinataloudessa. Se, että irvokkaan mutantti-pedofiili-psykopaatti-tappajan pukee nätiksi prinsessaksi ja kutsuu tätä kauniiksi neidoksi, ei muuta todellisuutta. Korkeintaan ihmiset alkavat yhdistämään sanan ”Prinsessa” yllämainittuihin piirteisiin. 😀
Jatkossa on iso riski sille, että lamat alkavat esiintymään paljon aiempaa useammin. Nyt on valtamediassakin jo uutisoitu, että öljyn nykyhinta uhkaa länsivaltojen talouskasvua, ja että OPECin tulisi pikapikaa lisätä tuotantoa (jota eivät kenties pysty tekemään kuin lyhyellä aikavälillä). Siinä mielessä monelle voi tulla yllätyksenä seuraava taantuma, joka voi alkaa normaalin 7-10 vuoden sijaan jo vuoden parin sisällä. Erityisen huonon homman tästä tekee se, että länsivallat eivät ole vielä toipuneet lähimainkaan edellisestä rusahduksesta. Osa euroopasta on vielä aivan verissäpäin (konkreettisestikin).
Sääntelymekanismit ovat sinällään varmaan positiivinen juttu. Lobbarit ja muut ”asiantuntijat” tosin helposti poraavat ne niin täyteen sian mentäviä reikiä, että mekanismeista voi lopulta olla vain se ”hyöty” että kansalaiset luulevat että jotain on tehty asioiden hyväksi. Se ei tosin ole sääntelymekanismien vika sinällään. On vain vaikea tehdä sellaisia, joita ei nerokkaat ekonomistit kiertäisi.
tuolta löytyy lisää pohdittavaa velan maksuun
http://ourfiniteworld.com/2011/01/22/should-you-pay-down-your-debt/#more-780
Mielenkiintoinen juttu. Kiitos linkistä. Tämäkään asia ei ole siis kovin yksinkertainen. Tosin paljon riippuu siitäkin missä valtiossa asuu. Ja mikä on oma elämäntilanne
Itselleni velattomuus tarkoittaa joustavuutta ja taloudellista riippumattomuutta. Jos asuntoni arvo olisi pienempi kuin asunto velkani, se tekisi muuttamisesta hankalaa. Tai Jos luottotiedot olisi menneet jonkun luottolainan vuoksi, tekisi se lainan saamisesta tosi hankalaa ja kallista.
En siis ole velaton, mutta pyrin maksamaan asuntolainaa pois mahdollisimman nopeasti.