Skip to content

Hiili vastaan Atomi

helmikuu 10, 2011

Tässä artikkelissa käsittelen monelle vihreälle ja ydinvoima-kriittiselle arkaa aihetta. Totuutta on pystyttävä katsomaan silmiin, ja vaikka tuosta kuilusta jokin katsoisikin takaisin, aion yrittää. Ja jos olet ajatellut muuttaa luolaan asumaan ja et siten tarvitse sähköä laisinkaan, niin hus matkaan sitten, netin lukeminen käyttää sähköä. 😉

Pohjustukseksi kannattaa lukea kaksi edellistä artikkeliani, joihin tämä teksti on kolmas osa. Niissä käsitellään tuoreinta tietoa ilmastonmuutoksesta ja öljyn tuotantohuipun suhdetta ilmastonmuutokseen.

Lyhyt kertaus
Olemme siis siinä tilanteessa, että meidän tulisi saada ensin käännettyä hiilidioksidipitoisuuden vuosittainen kasvu (+ 1.5 – 2 ppm) taittumaan, ja tämän jälkeen saatava pikaisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (nyt 388 ppm) laskemaan 350 ppm:n tuntumaan. Jos emme tee näin, ovat seuraukset katastrofaalisia. Tähän ei pystytä mikäli hiilivoiman rakentamista ja käyttöä jatketaan.

Mitä voidaan siis tehdä?

1. Hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla
Jos vaivautuu katsomaan numeroita sähköntuotannosta ja käytöstä (Tilastokeskuksen sivuilta löytyy suomen lukemia, wikipediasta koko pallon tietoja), pääsee lähemmäs totuutta. Emme kerta kaikkiaan pysty tuottamaan uusiutuvilla (tuuli, aurinkosähkö, vesi/vuorovesi, biomassa tms.) riittävästi energiaa, jotta voisimme ajaa hiilivoiman alas ja tarjota ihmisille ja tuotannolle riittävästi energiaa pitämään yhteiskunnan rattaat käynnissä. Uusiutuvien tuotantoa ei pystytä lisäämään riittävän nopeasti. Vai milloin sinä viimeksi kävit pystyttämässä oman pientuulivoimalan ja asensit katollesi aurinkosähköpaneelit?

Joten, lisätään uusiutuvien tuotantoa niin nopeasti kuin pystymme, jotta ne joku päivä riittävät kattamaan ihmiskunnan energiantarpeen, tai ainakin koko ajan merkittävämmän osan siitä. Se tarkoittaa sitä, että otetaan järki käteen ja ruvetaan rakentamaan sitä tuulivoimaa ihan oikeasti. Tämä puolestaan johtaa siihen että jokaista mökkimaisemaa ja linnunpesää ei voida pelastaa, valitettavasti. Lisää artikkelissani Tuulivoiman esteet.

2. Energiansäästö ja energiatehokkuus korvaavat hiilivoiman?
Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat myös tärkeitä asioita, ja niitä pitää myös kehittää ja suosia. Silti, (tutkimusten mukaan) liian usein energiansäästö johtaa kotitalouksissa siihen että säästetty raha käytetään sitten vaikka etelänmatkaan, joka niin sanotusti pissaa koko säästöidean kerralla nurin. On vähän nurinkurista rakentaa puinen passiivienergiatalo ja käydä sitten 2-3 kertaa vuodessa lentäen lomailemassa.

Yritykset löytävät myös säästetylle energialle (eli rahalle jota ei tarvitse maksaa) varmasti paikkoja, joihin sen voi laittaa; halvennetaan hintoja jolloin ihmiset ostavat enemmän, rakennetaan uusia tuotantolaitoksia, tai maksetaan osinkoja enemmän, jolloin taas kerran ihmisillä on enemmän rahaa käyttää siihen etelänmatkaan. Varmaan näetkin jo mihin tämä johtaa? 😐

Energiansäästötoimista on todellista hyötyä vasta sitten, kun saatavissa oleva energia on rajoitettua ja sen vuoksi TODELLA kallista. On hyvinkin mahdollista että tämä päivä on lähellä, ainakin tiettyjen energiamuotojen osalta (vaikkapa liikennepolttoaineet).

3. Hiilivoiman korvaaminen ydinvoimalla
Sitten itse pihviin: hiilen lisäksi ainoa toinen tapa, josta on saatavilla riittävästi energiaa riittävän nopeasti, on ydinvoima. Valitettavasti. En oikein tykkää ydinvoimasta (se ei ole syntyperäistä, vaan olen saanut vaikutteita eri tahoilta). Mutta tykkään silti käyttää sähköä, ja vaikka yritänkin sitä säästää ja tilaan sähköyhtiöstä tuulivoimaa, se ei riitä.

Hiili vs. Atomi
Valtaosa maapallon sähköstä tuotetaan hiilivoimaloissa. Näissä hyötysuhde on (suomalaisia hiili/lämpövoimaloita lukuun ottamatta) melko kehno, ja myrkkypäästöt tuhoavat luontoa ja tappavat kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Luit oikein. Puhumattakaan kaivosonnettomuuksista ja siitä luonnon raiskaamisesta jota tapahtuu kun hiiltä louhitaan esim. menetelmällä jota leikkisän osuvasti kutsutaan ”mountain-top removal” -menetelmäksi. Niin ja sitten se hiilivoima puskee ilmakehään käsittämättömän määrän hiilidioksidia, joka sitten lämmittää planeettaa.

Ydinvoima on, kurjasta ja ristiriitaisesta maineestaan huolimatta, tilastojen valossa yksi turvallisimpia tapoja tuottaa energiaa. Paitsi että on se voimakkaasti säteilevä jäte, jonka hajoaminen kestää tuhansia vuosia ja josta kaikenmaailman terroristit kuulemma rakentavat ydinpommeja. Se on kyllä tyhmä juttu, ja sen takia olen itsekin melkein koko elämäni enemmän tai vähemmän vastustanut ydinvoimaa. En ole voinut sulattaa sitä ajatusta, että luomme nyt kasapäin erittäin vaarallista jätettä, josta ihmiskunta ei käytännössä pääse turvallisesti eroon sitten millään seuraavaan 10 000 vuoteen. Lisäksi en nuorempana tajunnut, miten paljon esim. hiilivoima tuottaa päästöjä ja saasteita, joita ei kerätä mitenkään talteen vaan pusketaan ilmakehään ja ympäristöön meidän kaikkien maisteltavaksi ja haisteltavaksi.

Mutta olisiko silti jotain valoa tunnelin päässä?

Ydinjäte ja 4. sukupolven ydinreaktorit
4. sukupolven ydinreaktorit, joita voidaan kutsua nimillä IFR (internal fast reactor) tai breeder-reactor, tekevät hiljalleen tuloaan. Hiljalleen siksi, että Clintonin hallitus ydinvoimavastaisuudessaan lopetti erittäin lupaavan IFR-tutkimuksen, joka oli noin 15 vuotta sitten juuri etenemässä testilaitoksen rakentamiseen. Mikäli kyseinen ohjelma olisi pidetty käynnissä, voisi meillä olla tänä päivänä testattu ja tuotantovalmis konsepti voimalasta, joka käyttää nykyisten (2. ja 3. sukupolven) reaktorien jätettä polttoaineenaan ja samalla helposti 100-kertaistaa maapallon polttoainevarat (ja tehden esim. uraanin erottamisen merivedestä taloudelliseksi, joka vuorostaan tarjoaisi polttoainetta vuosituhansiksi). Lisäksi kyseisten voimaloiden jätteen puoliintumisaika on sadoissa, ei tuhansissa vuosissa, joten niiden tunkeminen jonnekin kallioon kuulostaa jo ihan kohtalaisen järkevältä. Eikä tästä jätteestä pysty rakentamaan kunnollisia ydinpommeja.

Pistää hieman harmittamaan tuo. Vit*n Clinton ja sen ydinvoima-äärivastustajakaverit. Grrr. No, se siitä, jo helpotti. Ainakin vähän.

No oliko sitä valoa tunnelin päässä vai ei?
Kyseisentyyppisiä reaktoreja on onneksi kehitetty muuallakin, ja jos olisin vaikkapa Kiinan Johtaja, niin tämä olisi se juttu johon panostaisin voimavaroja erittäin paljon. Ai mutta niinhän ne on jo tehneet. Hyvä juttu. Toivon vaan, että yhteiskuntarakenne säilyy päälle kampeavassa energia- ja ilmastokriisissä riittävän järjestäytyneenä, että saamme testattua ja tuotettua kyseisiä voimaloita riittävästi (joka voi johtaa vuorostaan siihen, että tämän jälkeenkin yhteiskunnat voivat säilyä kohtalaisen järjestäytyneinä ja suhteellisen monimutkaisina).

Ydinvoimavastustajien kannattaa ehkä ottaa silmä kouraan ja tarkistaa ne luvut vielä kerran, että paljonko sähköä käytetään, mihin sitä käytetään, millä se tuotetaan, ja mitä sen nykyinen tuotanto tarkoittaa ilmaston kannalta. Itse ottaisin ennemmin ydinvoimalan naapuriini kuin hiilikaivoksen. Tosin vielä mieluummin ottaisin tuulivoimalan ja vuoraisin koko katon aurinkokennoilla ja poraisin maahan ison maalämpökaivon. Kunhan voitan Lotossa, niin näin tulee myös tapahtumaan.

Vaihtoehdot kun tuntuvat olevan sitten se luolaan muuttaminen tai hiilen polttamisen jatkaminen ja sen myötä lähes varma ilmastokatastrofi, joka voi hyvinkin tuhota koko sivilisaation.

Mutta tämä oli vain minun tämänhetkinen näkemykseni (muutamalla faktalla höystettynä). Nyt on sinun vuorosi antaa oma näkemyksesi. Vuonna 2008 ei valmistunut yhtään ydinvoimalaa maailmalla. 2009 valmistui kaksi. Jos ydinvoimalla ruvetaan korvaamaan hiiltä ja muita fossiilisia, nuo luvut pitäisi olla kymmenissä, tai jopa sadoissa per vuosi (riippuen montako tuulivoimalaa ja aurinkopaneelia asennamme joka sekunti seuraavat 25 vuotta).

Advertisements
13 kommenttia
  1. Niin lähteenä on käytetty mm. James Hansenin silmiä avaavaa kirjaa ”Storms of my Grandchildren”. Hansen on yksi Nasan johtavia ilmastotutkijoita ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen merkittävimpiä äänitorvia.
    http://en.wikipedia.org/wiki/James_Hansen

  2. Leena permalink

    Ehkä joskus vuosi sitten luin TOD:sta jonkun sveitsiläisen hiukkasfyysikon useampiosaisen ydinvoimakatsauksen. Sen perusteella ydinvoima vaikutti auringonlaskun alalta. Muistaakseni siinä ei mainittu mitään näistä neljännen polven reaktoreista. Eilen silmäilin läpi Y.llä alkavien asioiden ketjusta kysymyksiä ja vastauksia tästä uudesta reaktorityypistä. Tekniset yksityiskohdat sivuutin suosiolla. Lähinnä jäi mieleen epäilys siitä, mistä löytyy se taito, tahto, suunnitelmallisuus, motivaatio, raha ja aika, jolla tällainen massiivinen uusi teknologia rakennetaan. No Kiinasta voisi löytyä jotain sinnen päin. Muuten länsimaiden toljailut esim. talouskriisin hoidossa eivät mitenkään viittaa tällaisten kykyjen olemassaoloon.
    Jos neljännen polven reaktorit olisivat se suuri tulevaisuuden mahdollisuus, miksi niistä ei laajemmin puhuta mitään. Pidin pikaisen gallupin lähipiirissäni, siihen osui töistä kaksi äskettäin fysiikkaa pääaineena lukenutta henkilöä ja kotoa yksi suomalainen voimalaitosinsinööri ja yksi kiinalainen sähköinsinööri.
    Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan em reaktoreista mitään.
    Siksi vastaus kysymykseesi on, että ehkä tunnelissa näkyy taskulamppu.

  3. Leena, hyvä kommentti, kuten yleensä. En ollut minäkään näistä kuullut mitään vielä muutama kuukausi sitten. Toisaalta, en tiennyt öljyhuipun jo menneen vuonna 2005-2006, kuin vasta vähän aikaa sitten. Tietämättömyyttä kun saisi valjastettua sähkön tuotantoon…. 😀

    Noh, nämä ongelmat johtuvat suurelta osin myös siitä, että ihmisille syötetään mediassa niin paljon tärkeämpää tietoa päivittäin, että vähäpätöisemmät uutiset jäävät alle. Kuten BB-Pertun viimeiset, Keskisen viinilasien määrä jne. Lisäksi ydinvoima on ollut niin kielteisessä hehkussa viime vuodet ja vuosikymmenet, että siitä ei ole paljon, varsinkaan positiivista, uutisointia nähnyt.

    Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tuon sinun tuttavapiirisi olisin olettanut mielellään asiasta kuulleen.

    J.M. Korhonen, järjestetään jokin ryhmämatka toimivalle koe-laitokselle tässä kevään korvalla, jooko? 🙂

  4. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta :).

    Tosin huomauttaisin, ettei nykyistenkään reaktoreiden jätteestä oikein pysty tekemään ydinpommeja. Niihin on kertynyt liikaa plutoniumin isotooppia 240, mikä tekee pomminrakennuksesta vielä tavallistakin vaarallisempaa ja vaikeampaa – vaikka jo puhtaasta plutonium-239:a tehdyn pommin rakentaminen on, sellaisen rakentaneen nobelisti, fyysikko Luis Alvarezin sanoin, kaikkien aikojen vaikein tekninen ongelma. Pommissa saisi olla enintäänkin 7% Pu-240:a, kun käytetyssä ydinpolttoaineessa olevasta plutoniumista jopa 40% on sitä. Syy on polttoainesyklin pituudessa.

    Teoriassa Yhdysvaltojen ja Venäjän pommilaboratoriot saattaisivat osata rakentaa pommin reaktoriplutoniumista, mutta miksi ne niin tekisivät?

    Leena, on niin totta, että näistä muista vaihtoehdoista ei ole kukaan kuullut juuri mitään. Luultavasti paras ei-tekninen esitys aiheesta löytyy Tom Bleesin kirjasta Prescription for the Planet. Kirjan yksi luku on omistettu sille, miksi IFR lopetettiin vuonna 1994, kaksi vuotta ennen täyden mittakaavan demonstraatiota. Blees käyttää lähteenä mm. Yhdysvaltain senaatin ja kongressin pöytäkirjoja ja osallisten haastatteluja, ja vakuuttaa ainakin minut, että kyseessä oli typerä, tosiasioihin perustumaton polittisten irtopisteiden keräily ydinvoimaan refleksinomaisen negatiivisesti suhtautuvien tuella ja tilanteessa, jossa öljy ja maakaasu olivat halpaa kuin saippua. Päätös ei loppujen lopuksi edes säästänyt rahaa, sillä ohjelman lopettaminen maksoi enemmän kuin sen jatkaminen, varsinkin kun Japani tarjoutui rahoittamaan 60 miljoonaa yhteensä 200 miljoonan euron hankkeesta. (Näitä lukemia kannattaa verrata siihen, että Suomi sitoutui juuri maksamaan tuulivoimalle vuosittain 200 miljoonaa euroa. Reaktorin vieminen kaupalliseksi prototyypiksi maksaisi 2-3 miljardia lisää; voi verrata siihen, että Yhdysvalloissa kipattiin uusiutuville 60 miljardin elvytyspaketti. Suurin ongelma on poliittinen, eli suomeksi sanottuna ihmisten toisen käden tietämättömyyteen perustuva epämääräinen pelko kaikkea ”ydin”-alkuista kohtaan.)

    Suurin vitsi lienee tämä: tutkijoita eksplisiittisesti kiellettiin puhumasta aiheesta. Nyt kissa on ilmeisesti nostettu takaisin pöydälle, kun S-PRISM-koevoimala sai luvan aloittaa rakennustyöt ennen tyyppihyväksynnän valmistumista. Ja viime lokakuussa USA, Ranska ja Japani allekirjoittivat sopimuksen nopeiden natriumjäähdytteisten reaktoreiden (=IFR) prototyyppien rakentamisesta. Jos ja kun IFR kiinnostaa, Bleesin kirjan reaktoritekniikkaa käsittelevä luku löytyy netistä,

    http://www.filegarden.com/tomblees/Misc/Chapter5.pdf

    Oikeastaan vasta tuo Bleesin kirjan julkaisu vuonna 2008 nosti koko asian takaisin keskusteluun. Siihen asti kielto puhua oli tepsinyt varsin hyvin; itse olin kuullut natriumjäähdytteisistä nopeista reaktoreista jo aikaisemmin, mutta yksityiskohdat – ja niiden suunnaton potentiaali – selkenivät vasta viime kesänä.

    Oletan, että Oil Drumin artikkelin on kirjoittanut herra nimeltä Michael Dittmar. Nimenomaan nuo kirjoitukset on käsitelty, ja köykäisiksi havaittu. Suhtautuisin siis pienellä varauksella.

    Yksi varsin pitkälle laskeskeltu skenaario koko maailman energian tuottamisesta ydinvoimalla löytyy täältä:

    http://bravenewclimate.com/category/scenarios/

    Samasta paikasta löytyy myös paljon IFR-tietoutta.

    • jukka permalink

      I estimated a mid-century global primary energy demand of ~1000 EJ (see here for definitions)

      tämä oli siellä bravenew-jutussa, mutta kun yritti etsiä ”here for definitions” tuli ”Sorry, but you are looking for something that isn’t here”.

      ehkäpä tämä on jollain tavalla ”oikea” vastaus: yritetään etsiä jotain mitä ei ole olemassa,

      tuo sivusto ei yritäkään ajatella yhteiskuntaa kokonaisuutena, vaan yrittää jatkaa ”tavallista” elämää kuten ennenkin (BAU).

      kuten leena sanoi, mistä tulee ne massiiviset rahat joita tarvittaisiin tämmöisiin uusiin investointeihin.

      on outoa, että vaikka nyt eletään aikaa jolloin ihmiskunnan suuri osa on käsittämättömän paljon rikkaampi kuin koskaan historian aikana, niin koko ajan puhutaan vain säästämisestä ja tehostamisesta… muistaakseni paavo haavikko jossain sanoi: on kaksi rikkauden (vai omistamisen?) muotoa: tehottomuus ja tuhlaus

      ehkäpä tämä on oire siitä kun al bartlett sanoo:
      growth never pays for itself

      (yuotubelta löytyy al bartlettin esityksiä)

      ehkäpä me ollaan nyt siinä

      • Jukka, kyllä ne ”massiiviset” rahat löytyvät ennemmin tai myöhemmin. Tuolla toisessa ketjussa toin vähän esille näitä mittasuhteita: pelkästään pankkien pelastamiseen löytyi parissa vuodessa suunnilleen niin paljon rahaa kuin tarvittaisiin suuren osan maailman energiantuotannosta muuttamiseen pois polttamisesta.

        Kysymys on lähinnä siitä, kuinka kauan vetkuttelemme, ja kuinka paljon hiiltä jää maaperään.

  5. Itse en rahasta ole myöskään huolissani, sillä sitähän saa nappia painamalla, ja köyhiä kyykyttämällä, lisää.

    Olen enemmän huolissani siitä, että koska nykyinen resurssien tuotanto alkaa monen raaka-aineen kohdalla lähestyä maksimia, niin mistä saadaan ne raaka-aineet massiiviseen rakentamiseen. Tarkoitan siis, että mikäli tuotanto pysyy suunnilleen vakiona, tarkoittaa se, että ne otetaan jostain muualta, ja markkinataloudessa tämä tarkoittaa sitä että kysyntää tapetaan hintoja nostamalla. Tällöin voi jäädä puolestaan monia tärkeitä hankkeita tekemättä, kun ei ole varaa, ja toisaalta moni täysin turha hanke jatkaa porskuttamistaan. On vaikea nähdä että ihmiset saisivat neuvoteltua asioita tärkeysjärjestykseen. On helpompi nähdä, että rikkaat vie ja köyhät vikisee. Tällöin voi jäädä moni voimala rakentamatta kehittyviin maihin, joissa niitä juuri tarvittaisiin, että väestöä saataisiin nostettua pois köyhyydestä.

    Tästä aihepiiristä on artikkelikin tekeillä. 🙂

  6. Leena permalink

    On paljon hyviä asioita , jotka voisi/olisi voinut hoitaa QE-rahoilla tai asevarustelurahoilla tai Irakin sodan hinnalla tai mitä se nyt vaan milloinkin sattuu olemaan. Näin vaan ei tehdä. Siksi pankkitukirahojakaan ei voi verrata minkään järkevän toiminnan kustannuksiin (enkä tässä nyt ota kantaa ydinvoimaloihin).
    Jos joku asia uhkaa riittävän vaikutusvaltaisen tahon lyhytaikaista taloudellista etua, mahdollistaa jatkuvan ahneuden tai jonkun toisen elämänliekkiin kusemisen (virolainen sananlasku), siihen löytyy rahaa ja veronmaksajat maksavat niin kauan kuin jaksavat. Samoin jos rahaa tarvitaan jonkun häpeällisen virheen peittelyyn, sitä löytyy. Ihmisistä voi löytyä hyviäkin puolia, mutta pienessä mittakaavassa ja lähikontaktissa. Mutta mihinkään ison mittakaavan pitkäjänteiseen toimintaan panostamiseen en (enää) usko.
    Ja tosiaan, ne tällaisen rakentamisen fyysiset resurssit kaikkine ympäristövaikutuksineen on vielä oma lukunsa.

    • jukka permalink

      en ole taloustieteilijä, mutta minusta tässä on kahdesta hyvin erilaisista ”rahoista” kysymys. nykyäänhän raha ei perustu mihinkään konkreettiseen, vaan jonkinlaiseen ”luottamukseen” että tulevaisuudessa kenties saa rahalle jotain konkreettista vastinetta. tavallaan siis nykyään rahan arvo sinänsä perustuu talouskasvuun, ja onkin siis aika epäselvää miten tämä ongelma pystyttäisiin hoitamaan, jos öljyongelmien takia ajauduttaisiin ”pysyvään” lamaan.

      joka tapauksessa pankkien pelastamiseksi ei tarvinnut tehdä mitään konkreettista. onhan vanhanaikaista edes painaa rahaa, kun paljon näppärämpää on hoitaa asiat digitaalisesti…

      sen sijaan jos investoidaan johonkin oikeaan hankkeeseen tilanne on aivan toinen: pitää oikeasti olla jotain raaka-aineita ja ammattitaitoisia työntekijöitä jotka osaa toteuttaa projektin. ei riitä että muutellaan tilikirjojen debit ja credit sarakkeita.

      joka tapauksessa pankkien pelastaminen ja energiainfrastruktuurin muuttaminen ovat täysin erityyppisiä asioita, eikä ne minusta ole siinä mielessä vertailukelpoisia kuin jm antaa ymmärtää.

      • Jukka, nuo ovat erittäin hyviä huomioita, enkä haluakaan vetää suoraan yhtäläisyysmerkkejä finanssitalouden ja reaalitalouden (=koneet ja rakennukset) välille. Olisin varmaan voinut tarkentaa kommenttiani jo aikaisemmin: tarkoitin lähinnä sitä, että länsimaiset yhteiskunnat ovat niin suunnattoman vauraita (mitattuna esimerkiksi tuotannon määrällä, ja kun verrataan mihin tahansa aikaisempaan ajanjaksoon), että edes tuollaisten mielettömien rahasummien kaivaminen yhdessä yössä ja maailmantalouden pahin ja systeemisin kaaos sitten vuoden 1930 ei ole johtanut mihinkään suurempaan romahdukseen. Joo, talouskasvu otti muutaman vuoden takapakkia, verotus kiristyy ja terveyskeskuksessa saattaa joutua maksamaan muutaman kympin enemmän. Mutta kuitenkin.

        Ilman muuta finanssitaloudessa on aika paljon pelkkää bittien siirtelyä, mutta ihan mielivaltaisesti ei noita rahamarkkinaoperaatioitakaan voi tehdä.

        Tästä syystä olisin varovaisen optimistinen. Jo toinen maailmansota osoitti, että jos teollisuusyhteiskunnat mobilisoidaan toden teolla, tuloksia alkaa syntymään. Nyt emme ole vielä lähelläkään pistettä, jossa tälläistä mobilisointia edes harkittaisiin. Ehkä pitäisi – siitä voidaan olla montaa mieltä.

        Mutta kuten tuossa alempana toin esille, edes energiainfrastruktuurin muuttaminen kokonaan ydinvoimalle ei olisi missään olennaisessa resurssimielessä tekemätön paikka. Näin radikaaleja muutoksia ei varmasti edes tarvitse tehdä, eikä varsinkaan yhdessä yössä.

  7. No, tästä joudumme sitten olemaan eri mieltä. Hankkeen laajuutta miettiessä, maailman kaiken energian (mukaanlukien lisääntynyt energiankulutus) tuottaminen kokonaan ydinvoimalla vuonna 2060 vaatisi vuosittain noin 100-200 reaktorin rakentamista, riippuen siitä, aloitetaanko nyt vaiko joskus sitten. Tarve on toki todennäköisesti pienempi kuin 100%, kiitos uusiutuvien ym. menestyksen.

    Yksittäinen reaktori on toki suuri hanke, mutta tälläkin hetkellä esimerkiksi Kiinassa puuhataan kokonaisten kaupunkien rakentamista (ja 245 reaktoria). Tässä tietoja, mitä 1 GW reaktorin rakentaminen vaatii (tiedot Forsmarkin reaktoreista):

    Betonia: 351 000 kuutiometriä
    Terästä betoniin: 46 000 t
    Rakenneterästä, sekalaisia osia, kulkuväyliä ym.: 25 000 t
    Paksua putkea: 8000 m
    Ohuempaa putkea: 13 000 m
    Kaapelikouruja: 67 000 m
    Johtimia: 370 000 m

    Onhan se paljon, mutta kun otetaan huomioon maailman vuosituotanto, esim:

    Betonia 7500 000 000 kuutiometriä
    Terästä 1219 700 000 tonnia

    Esimerkiksi 100 reaktorin vuodessa tarvitsema teräs kyettäisiin tuottamaan helposti yksin Tornion jaloterästehtaalla (vuosituotanto noin miljoona tonnia) ja jäisi vielä reippaasti ylimäärääkin. Betoninkin tarve mahtuisi melkein betonintuotantotilaston pyöristysvirheeseen (arvio on 500 000 000 tonnin tarkkuudella). En jaksa uskoa, että materiaalien puute tulisi tielle, sitten kun tajutaan, että energiaa on saatava muualta kuin hiilestä tai öljystä. Varsinkin, kun muutos tapahtuu todennäköisesti hitaammin kuin yhdessä yössä.

    Pullonkauloja tulee lähinnä joistain erikoisosista, kuten paineastioista, mutta ei materiaaleista itsessään. Ja jos ja kun ydinvoiman osuus lisääntyy merkittävästi, rakennettavat reaktorit ovat todennäköisesti monella tapaa yksinkertaistettuja IFR:n kaltaisia vekottimia, jotka eivät tarvitse esim. paineastiaa.

    • Kiitos J.M. vastauksesta ja tilastoista. Sinä se jaksat poistella kiviä sydämmeltä.

      On hyvä tietää, että reaktoreiden rakentaminen ei lopulta syö vallan tuhottomasti resursseja muualta, vaikka niitä tehtäisiin isommallakin vauhdilla. Joskin mediasta on saanut sellaisen kuvan, että tuon uusimman rakentaminen tänne suomeen on ollut hankalaa, hidasta ja kallista. Toisaalta, suomi on melko pieni maa joten urakka vaikuttaa suhteessa suuremmalta.

      Joskin Leenan kanssa olen myös samaa mieltä. Rahoja ja materiaaleja työnnetään käsittämättömiin paikkoihin käsittämättömiä määriä, ja merkittävä osa ihan vaan eri teollisuudenalojen lobbauksen ja lahjonnan vuoksi (eli perimmäisenä syynä on ahneus rahalle ja vallalle). Milloin ihmiskunta lopettaa ampumasta itseään jalkaan sillä perusteella että kun jalka amputoidaan, riittää kädelle enemmän verta kiertoon?

      • Eipä kestä :D. Tilanne on tosiaan vakava, muttei toivoton. Kun olen näistä asioista ottanut selvää, olen huomannut useaan otteeseen, että uutisointi varsinkin atomiasioista on aavistuksen värittynyttä :).

        Totta, suuret hankkeet kohtaavat aina ongelmia, ja prototyypit eritoten. Mutta ydinvoimaa on historiassa rakennettu myös nopeasti, laadukkaasti ja turvallisesti: case-esimerkkinä Ranska, jossa yhtä standardireaktorimallia rakentamalla siirrettiin sähköntuotanto lähes kokonaan fossiilittomaksi noin kymmenessä vuodessa, ilman mitään erityisen hätäistä hätäohjelmaa. Onnistuisi meilläkin.

        Modernista rakentamisesta esimerkkinä, japanilaiset rakentavat reaktoreita 36 kuukaudessa.

        Henkilökohtaisesti alan kallistua siihen suuntaan, että valtavien reaktoriyksiköiden rakentaminen á la 1600 MW Olkiluoto 3 saattaa olla virhe. Mieluummin pitäisi rakentaa pienempiä mutta standardoituja reaktoreita, mielellään siten, että moduulit tuotetaan sarjatyönä tehtaalla ja pudotellaan valmiiksi kaivettuihin monttuihin. Mutta minkäs teet, kun viidettä ydinvoimalupaa päätettäessä oli täysin epäselvää, saadaanko koskaan enää lupia useammalle, ja lupa myönnetään reaktorille eikä tietylle määrälle ydinsähköä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: