Alla Esko Pettayn kirjoittama teksti, jonka julkaisen täällä kaikenhuipulla vieraskynänä. Kiitos Eskolle.
************************
Maailmassa on virhe – Miten se korjataan ja miten Suomen kannattaa toimia?
Tausta – missä vika
Meillä on eritäin vahvaa näyttöä siitä, että ihmiskunta on ylittänyt tai ylittämässä lukuisia kohtalokkaita rajoja. Ilmakehäämme on kertynyt niin paljon kasvihuonekaasuja, että planeetallemme kertyy koko ajan enemmän lämpöä kuin täältä poistuu. Näiden kasvihuonekaasujen päästöt ovat edelleen kasvussa, joten ylimääräistä lämpöä tulee kertymään tulevaisuudessakin.
Halpaan fossiiliseen energiaan perustuva talous/maatalous/kulttuuri on myös kuilun partaalla. Helposti porattava eli halpa öljy on käymässä vähiin ja tätä tilannetta paikkaamaan on vain kalliimpia, hankalampia ja ympäristölle haitallisempia vaihtoehtoja tarjolla, kuten arktisilta alueilta tai syviltä merialueilta porattava, hankalammin tavoitettava öljy. Olemme siis jo imeneet helpot polttoaineet kuiviin ja polttaneet ne hiilidioksidiksi maapalloa lämmittämään.
Lukuisat uusiutumattomat luonnonvarat ovat kokemassa saman kohtalon kuin öljy; Niitä pitää hakea entistä syvemmältä ja kalliimpaan hintaan, ja siten niiden hankkimiseen menee myös entistä enemmän koko ajan kalliimmaksi käyvää öljyä.
Halpa energia on siivittänyt läntisen maailman ennennäkemättömään talouskasvuun ja nostanut materiaalisen elintason huikean korkealle (suurella osalla väestöstä). Samalla halpa energia on hemmotellut kansakunnat pilalle ja vieroksumaan ruumiillista työtä.
Taloudellinen toiminta on ollut vilkasta ja parantanut ihmisten elämänlaatua aina siihen pisteeseen saakka, jolloin elämänlaatu lakkasi paranemasta.
Talousjärjestelmämme on muovautunut sellaiseksi, että se toimii vain jos talous kasvaa. Talouskasvua edistettäessä ollaan kuitenkin jätetty talouskasvun haittavaikutukset huomioimatta. Talous on kasvanut myös selkeästi haitallisen toimeliaisuuden avulla. Räikeimmin tämä näkyy toimeliaisuudessa, joka aiheuttaa haitallisia päästöjä, melua, rumentaa maisemaa, kuluttaa jotain tarpeellisia resursseja loppuun tai vaan laajaa mielipahaa.
Jatkuvan kasvun talouden sisällä taas haaskataan tavattoman paljon henkisiä resursseja siihen, että ihmiset kilpailevat keskenään hyvästä asemasta yhteiskunnassa.
Talousalan oppineilla on valtavasti valtaa nykyisessä päätöksenteossa. Valitettavasti iso osa talousoppineista näyttää tuntevan luonnontieteitä varsin heikosti. Niinpä talouden kasvua tavoiteltaessa luonnon kantokyky on jäänyt usein pois laskuista ja samalla kasvun haittoja ei ole täysimääräisesti huomioitu arvioinnissa. Aina kun teemme jotain uutta, menetämme jotain.
Luonnontieteellinen aineisto osoittaa selvästi, että nykymeno ei voi jatkua enää pitkään ilman katastrofaalisia seurauksia:
- Käsistä karkaava ilmastonmuutos
- Energian hinnasta johtuva kriisi
- Globaalin talouden jatkuvasta kasvusta johtuva raaka-ainekriisi
Talous kasvaa, päästöt kasvavat, ilmasto muuttuu, resurssit kallistuvat ja hupenevat, populaatio kasvaa, lihansyönti on kasvussa jne. Kaikki nämä asettavat hurjia kasvutarpeita mm. elintarviketuotannolle, joka muuten pyörii fossiilisella energialla ja siitä valmistetuilla tai louhittavilla ja ehtyvillä lannoitteilla ja torjunta-aineilla.
Mitä täytyisi tehdä, jotta vältymme pahimmilta ongelmilta?
Kulutuksen raju leikkaus ei näytä onnistuvan, sillä vaikkei tietyn varsin matalan rajan jälkeen lisämammona enää lisääkään tyytyväisyyttä, eivät äänestäjät näytä olevan valmiita äänestämään sellaisen vaihtoehdon puolesta, joka rajusti rajoittaisi kulutustasoa. Toisaalta, sellaista vaihtoehtoa ei juuri ole ollut tarjollakaan äänestäjille, sillä se poikkeaa liian merkittävästi nykynormaalista.
Teknologia ei näytä ratkaisevan ongelmia ainakaan pian. Mitään uutta ja mullistavaa ei energiantuotannon alalla ole kehitetty sitten aurinkokennon (ja siitäkin on jo paljon aikaa). Samaan aikaan fossiiliset polttoaineet ovat edelleen niin halpoja, että muiden vähemmän haitallisten menetelmien yleistyminen on liian hidasta. Eikä hiilelle ja öljylle edes ole helppo löytää päteviä korvikkeita. Fossiiliset muodostavat maailman energiantuotannosta niin suuren osan, että sen korvaaminen on todella vaikeaa. Teknisiä vaihtoehtoja toki on. Jos fossiilisten hinta nousee riittävän korkealle, alkavat monet uusiutuvat tulla houkuttelevammiksi. Aurinko- ja tuulivoiman teknologia kehittyy jatkuvasti ja kilpailukyky paranee. Energiatehokkuudella voidaan saavuttaa vielä paljon. Sähkön varastoinnin vaikeus jarruttaa kuitenkin pahemman kerran puhtaasti uusiutuviin perustuvaa energiajärjestelmää. Teknisesti homma olisi hoidettavissa kotiin, jos niin vain tehtäisiin. Mutta fossiiliteollisuus ei anna helpolla periksi, sen verran kannattavasta busineksesta on kyse.
Ympäristöongelmat ja resurssien riittävyyden murheet olisivat merkittävästi pienempiä, jos kukaan ei kuluttaisi enemmän kuin on välttämätöntä. Tämä taas olisi täysin mahdoton ajatus valtaosalle väestöstä. Ihmisen evoluutio- ja kulttuurihistoria sekä sosiaaliset normit ovat pitkän ajan kuluessa muovanneet asiat sille mallille, että tahdomme kaikkea paljon enemmän kuin tarvitsemme. Tällaisesta ahneudesta on varmasti ollut yksilön selviytymisen ja lisääntymismenestyksen kannalta paljon hyötyä aina siihen saakka, kun siitä lakkasi olemasta hyötyä. Mutta käyttäytymismallit muuttuvat hitaasti ja varmasti osa vain evolutiivisessa aikaskaalassa.
Länsimaissa näyttäisi vallitsevan tilanne, jossa ihmisillä on paljon vapauksia. Vapautta pidetään hyvänä. Mutta lisääntynyt vapaus on ollut hyväksi vain siihen pisteeseen saakka, missä se lakkaa olemasta hyväksi. Vapaus ja resurssit johtavat monen kohdalla ylipainoon, alkoholismiin ja muihin riippuvuuksiin. Saan vapaasti valita että syön epäterveellistä ruokaa, enkä liiku omalla lihasvoimalla mihinkään. On kuitenkin paljon ihmisiä, joille vapaus ei aiheuta tällaisia ongelmia. Meillä kaikilla on kuitenkin vapaus kuormittaa rajattomasti ympäristöämme täysin laillisesti. Tämä siitä huolimatta, että ympäristön kuormittamisen voidaan selkeästi osoittaa aiheuttavan haittaa.
Löytyykö ratkaisu ongelmiin vapaaehtoisista toimista rajoittaa kuluttamistamme? Tuskin, ainakaan niin kauan kun ihmisiä kannustetaan päinvastoin kuluttamaan. Kaikkialle tunkeva mainonta tuo eteemme jatkuvasti uusia houkutuksia ja luo tyytymättömyyttä nykytilaan. Mainontaa on todella lähes kaikkialla, eikä sitä juurikaan julkisesti kritisoida, koska iso osa mediasta rahoitetaan mainoksin. Mainontaa voi toki käyttää hyviinkin tarkoituksiin, mutta valtaosa mainonnasta pyrkii saamaan meidät ostamaan asioita, joita emme tarvitse, tai jotka eivät edistä hyvinvointiamme. Hauska sivujuonne on se, että ilmeisesti juuri houkutusten läheisyys nostaa kaupunkilaisten kulutustason maalaisia korkeammalle. Kulutustason rajoittaminen on kovin vaikeaa, jos mainonnan lisäksi valtiovalta kannustaa kuluttamaan meidän ulos lamasta mainonnan säestäessä vieressä. Toistaiseksi vapaaehtoisuus ei ole merkittävällä tavalla vähentänyt kulutusta ja siitä seuraavia vahinkoja.
Jos teknologia ei ratkaise kaikkea, eivätkä ihmiset suostu riittäviin rajoituksiin vapaehtoisesti, talous ja kulutus kasvavat edelleen, menetämme ja ennen kaikkea tulevat sukupolvet menettävät enemmän kuin talous tuo. He menettävät mahdollisuuden hyödyntää niitä luonnonvaroja, jotka meillä nyt on käytössämme, mutta ennen kaikkea he menettävät valtavan määrän ns. ekosysteemipalveluita, eli kaikenlaisia hyödyllisiä asioita, joita luonto meille tarjoaa. Ja he menettävät kohtuullisen vakaaksi ja ihmisen kukoistamisen kannalta hyväksi havaitun ilmaston. Samalla koko tulevien sukupolvien hyvinvointi on uhattuna.
Mitä Suomi voi tehdä?
Olisi varmasti oikein keskittyä tekemään oikeita asioita. Suomi on liian riippuvainen ulkomaisesta energiasta, kuten öljystä, kaasusta, hiilestä. Samalla Suomi on liian paljon tuontielintarvikkeiden varassa. Tämä omavaraisuuden ongelma nousee esiin toki vasta kun energian hinta nousee tai saatavuus heikkenee ja sama pätee elintarvikkeisiin. Muita Suomen ongelmia on se, että kannamme ämpärikaupalla rahaa pois maasta samalla kun rahoitamme hyvinvointiamme lainarahalla. Rahaa Suomesta ja suomalaisilta ei puutu, mutta se kuluu vääriin kohteisiin. Suomen olisi syytä investoida järkeviin energia- ja elintarviketuotantoratkaisuihin, eikä esim. siihen, että meillä on isompia ja kalliimpia autoja, komeampia huvijahteja, mopoautoja, vesiskoottereita, isompia asuntoja tai enemmän leluja. Tylsäähän se järkeviin asioihin investointi kivojen juttujen rinnalla on, mutta silti järkevää. Moraalisesti olisi oikein, että emme kuluttaisi osaamme enempää rajallisia luonnonvaroja, emmekä olisi osallisina nostamassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Suomi on suuri maa ja meillä on mahdollisuuksia olla hyvinkin matalahiilinen maa. Mutta voidaan helposti tulla siihen tulokseen, ettei sillä ole juurikaan vaikutusta maailmanmenoon, jos vähennämme päästöjämme. Silloinkin voidaan ajatella, että voisivatko suomalaiset tehdä sellaisia innovaatioita, joilla voidaan edistää koko maailman hyvinvointia.
Riippumatta siitä onnistummeko kehittämään uutta teknologiaa, varautuminen kannattaa, eikä mene hukkaan. Eli kuten sanottua, yhteiskuntana meidän pitää muuttaa prioriteetteja. Vaikka moni turha asia on kivaa, eikä siksi turhaa, on se kuitenkin pois tarpeellisemmista asioista.
Se mihin Suomen pitää varautua, on maailma, jossa talouskasvu on ehkä mahdotonta kallistuvan energian ja luonnon asettamien rajoitteiden vuoksi. On syytä varautua siihen, että joudumme tulemaan toimeen vähemmällä energialla ja vähemmällä tuontiruoalla. Tällaisen tulevaisuuden edessä on hölmöläisen hommaa käyttää rajallisia resurssejamme turhiin laitteisiin, jotka vaan lisäävät energiankulutusta. On hölmöä rakentaa infrastruktuuria, jonka ylläpito vaatii paljon energiaa. Sen sijaan on järkevää investoida järkeviin asioihin. Kehittää olemassa olevaa infraa energiatehokkaampaan suuntaan, investoida raideliikenteeseen, koulutukseen, terveyteen, kansalaistaitoihin jne. Vaihtotasettakaan ei ole tässä yhteydessä syytä unohtaa. Tinkimällä hieman niistä asioista, joita tänne tuodaan muualta saamme isomman osan varallisuudestamme jäämään rajojen sisälle.
Ikävää tässä kaikessa on mm. se, että tällöin joudumme tekemään asioita, joita yksityiset ihmiset eivät välttämättä haluaisi tehdä. Ikävää on se, että kuluttamista joudutaan rajoittamaan. Mutta jos jostain on enemmän haittaa kuin hyötyä, sitä on syytä rajoittaa. Tulemme siis menettämään vapauksia. Se tapahtuu joko pakosta ja ikävällä tavalla joskus myöhemmin tai voimme tehdä pehmeää laskua hallitusti jo nyt ja sopeutua näin paremmin väistämättömään. Samalla joudumme totuttelemaan siihen, että yhteiskunta ei toimi kansalaistensa curling-vanhempana ja poista kaikkia esteitä ja hankaluuksia näiden tieltä. Esteitä ja hankaluuksia voisi kuitenkin poistaa lukuisten järkevien toimintatapojen tieltä.
Vapaudesta ei kuitenkaan ole syytä luopua. Sananvapaus, uskonnonvapaus, seksuaalinen vapaus, vapaa kulttuuri jne. säilyvät. Vapaus liikkua säilyy sekin, mutta vain menetelmillä, jotka eivät aiheuta nykyisen kaltaista haittaa.
Tiivistettynä Suomen ja suomalaisten pitää kantaa oma osansa taakasta, kun pyrimme säilyttämään maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville. Mutta samalla kehottaisin suomalaista yhteiskuntaa itsekkyyteen ja varautumaan tulevaan maailmaan nykyistä paremmin, siltä varalta, että ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ei voida ehkäistä. Varautuminen on joka tapauksessa hyödyksi. Meillä on taantumasta huolimatta mahdollisuus vaurastua järkevällä tavalla. Siirtämällä kulutusta vähemmän tärkeistä asioista tärkeisiin, saamme paljon aikaan. Kun aikanaan resurssien niukkuus tosissaan iskee, muistellaan (joku nauraen, joku häpeillen) aikaa, jolloin niitä nyt arvokkaita resursseja haaskattiin mitä turhimpiin asioihin.
Mikä Suomen sitten voisi viedä eteenpäin tällä ehkä hieman raskaalla ja ikävällä tiellä?
Se nyt vaan valitettavasti on niin, että tarvitaan paljon keppiä ja tietenkin porkkanaakin. Tarvitaan sellaista johtajuutta, jossa kansalle kerrotaan avoimesti, mihin ollaan varautumassa. Arvojohtajien pitää entistä tiukemmin tuomita lyhytnäköinen törsäily turhuuksiin ja vaatia ihmisiltä enemmän. Se voi tuntua pullamössöstä ikävältä, mutta on suurempien vahinkojen välttämiseksi välttämätöntä.
Resepti on siis: Rohkeaa johtajuutta, jolla pyritään muokkaamaan arvoja ja normeja. Varautumista ja luopumista. Sellaista yhteen hiileen puhaltamista, jossa jokainen eturyhmä ei puhalla vain omaan hiileensä. Listalle niistä asioista, joista ei tarvitse luopua jää onneksi kaikki se, mitä tarvitaan hyvään elämään. Vastineeksi asioille, joista joudutaan luopumaan, saadaan paljon. Mutta siihen voidaan palata erillisessä kirjoituksessa.
Yllä esitettyihin johtopäätöksiin on tultu pitkän asioiden seurannan tuloksena. Näkemys on syntynyt luonnontieteelliseen aineistoon perehdyttäessä, tuhansia artikkeleita ja lukuisia kirjoja lukemalla, talousuutisia seuraamalla sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta.
Oheinen teksti on aivan liian lyhyt, jotta siinä pystyisi kattavasti perustelemaan kaiken olennaisen. Toivottavasti se toimii kuitenkin pohjana keskustelulle.
Jos Sinulla on vielä vaikeuksia hahmottaa (tai pari minuttia turhaa aikaa), että mitä se peak oil, tai öljyhuippu, oikein tarkoittaa, niin tässä videossa se visualisoidaan simppelisti. Ja kun keskustelet asiasta työpaikan kahvilassa ja joku muu ei tunnu asiaa tajuavan, niin voit vaikka näyttää tämän videon.
Greenpeace haluaa uudessa raportissaan ”Who’s holding us back?” (pdf) saastuttavan teollisuuden luopuvan voitoistaan, vallastaan ja muuttavan totaalisesti omaa perusluonnettaan, jotta ilmastonmuutos saataisiin hallintaan. Raportti tuo ilmi fossiilisen teollisuuden valtavan lobbauksen ympäri maailmaa. Arvokas päämäärä jota kannatan täydestä sydämestäni. Samaan hengenvetoon tulee mieleen kuitenkin se, että Greenpeace ei ole kuitenkaan valmis luopumaan tai edes tinkimään omasta ideologisesta ydinvoiman vastustuksestaan, jotta ilmastonmuutos saataisiin hallintaan edes hieman helpommin. En ole monista keskusteluista huolimatta saanut kovin hyviä perusteluja sille, että ilmastonmuutosta olisi helpompi hillitä jos käytettävissä on vähemmän korvaavia ja vähähiilisiä keinoja tuottaa energiaa.
Mitä tästä pitäisi olla mieltä? Greenpeace kokee, että ilmastonmuutos ei ole niin vakava uhka, että heidän täytyisi luopua yhtään mistään tai edes ajatella muokkaavansa ideologiaansa? Mutta odottavat kuitenkin että fossiilinen teollisuus tekee niin? Miksi minä näen tässä pienen uskottavuus-ongelman ja ristiriidan? Olenko ainoa joka sen näkee?
Samalla kun Greenpeace vastustaa ydinvoimaa erittäin näkyvästi kaikkialla, se pelaa vahvasti ydinvoiman kilpailijan, fossiilisen teollisuuden, pussiin. Saksan viimeaikojen tapahtumat ovat tästä yksi todiste, jossa ydinvoimaa korvataan uudella 10 – 20 gigawatin fossiilisella kapasiteetilla entisen jo aiemmin suunnitellun lisäksi. Greenpeacen mielestä Saksa ei kuitenkaan turvaa fossiilisiin tehdessään yllämainitun. Samalla joidenkin ympäristöjärjestöjen kärkiporukkaa siirtyy töihin fossiilisen teollisuuden rahoittamiin projekteihin, ja Saksalaiset avoimesti tunnustavat että tuuli- ja aurinkoenergian säätövoimaksi tarvitaan kaasua. WTF?
Englanniksi kuuluu sanonta: ”Can I have the cake and eat it too?” Jonkun pitäisi kertoa tuo myös Greenpeacelle: Ei, kakkua ei voi ensin syödä ja sitten vielä saada. Greenpeacen raportti Durbanin ilmastokokouksen alla on hyvä ja kannatettava, ja tuo esille fossiilisen teollisuuden valtavan vaikutusvallan jota vastaan meidän pitää taistella kaikin mahdollisin keinoin. On sääli, että Greenpeace osallistuu taisteluun vain osalla resursseistaan, ja valjastaa toisen, merkittävän osan resursseistaan vastustamaan yhtä tehokkaaksi hiilipäästöjen vähentäjäksi todettua energiantuotantomuotoa, eli ydinvoimaa (linkissä CO2-päästöjä per henkilö eri maissa, joista esim. Ranska tuottaa 80 % pintaan sähköstään ydinvoimalla).
Ei ydinvoimasta tarvitse tykätä. En minäkään tykkää. Se on jopa pelottavaa (tosin paljolti myös koska sillä pelotellaan perusteettomasti), ainakin kunnes sitä vertaa vierekkäin vaikkapa hiilenpolton aiheuttamiin vuosittaisiin kuolemiin ja sairauksiin (linkissä kuolemat per tuotettu terawattitunti eri energiantuotantomuodoille). Ilmastonmuutoksen hidastaminen on riittävän vaikeaa vaikka meillä olisi kaikki mahdolliset tehokkaiksi todetut työkalut, kuten IEA:n tuoreesta raportista käy ilmi. Jos alamme ideologiselta pohjalta valikoimaan näistä työkaluista käyttöömme vain osan, muuttuu yhtälö käytännössä mahdottomaksi. Haluammeko vastustaa ydinvoimaa vai hillitä ilmastonmuutosta?
Silti, kannatan Greenpeacen raporttia ja sen sanomaa. Samalla kun sinä rustaat statuspäivityksen, blogauksen, viestin tai mielipide-kirjoituksen jossa vastustat isoja fossiilisia multinationaaleja, niin rustaa lyhyt viesti myös paikalliselle Greenpeacen tai muun ympäristöjärjestön nokkahenkilölle, ja kehota häntä miettimään uudelleen suhtautumistaan ydinvoimaan. Aivan samalla tavalla kun fossiilisen teollisuuden muutoksen täytyy lähteä meistä ihmisistä ja meidän valinnoistamme, täytyy ilmeisesti myös Greenpeacen kaltaista isoa järjestöä motivoida alhaalta päin miettimään suhtautumistaan ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja sen hidastamiseen kaikin keinoin.
Lainaan vielä George Monbiotia:
I know that’s a tough call, but it’s not as tough as wasting our lives inadvertently campaigning, on the basis of misinformation, to make the world a worse place.
Hoidetaanko siis ensin ilmastonmuutos, siinä on melko lailla tarpeeksi, ottaen huomioon tämänkin uutisen. Rakennetaan kaikki mahdollinen vähähiilinen energiantuotanto joka on edes jotenkin perusteltavissa. Pienennetään kulutusta ja tehostetaan käyttöä. Kun saamme edes hiilivoimalat korvattua muulla tuotannolla ja kasvihuonekaasupitoisuudet laskuun, niin katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Minulla ei ole mitään ydinvoiman sulkemista vastaan, jos se ei lisää hiilipäästöjä ja sama energia saadaan luotettavasti ja aidosti vähäpäästöisesti tuotettua uusiutuvilla ilman fossiilista säätövoimaa (linkissä silmiä avaava analyysi tuulen ja auringon rinnakkaiskäytöstä energiantuotannossa).
Tämä artikkeli julkaistiin alunperin ilmastotieto-sivuilla 18.11.2011.
******************************
Varsin yleinen käsitys on, että kun luonnontilainen suo metsäojitetaan, se muuttuu hiilinielusta hiilen lähteeksi, ja lähinnä on keskusteltu siitä, kuinka paljon päästöt lisääntyvät. Tämä käsitys saattaa kuitenkin olla väärin. Samaten paikkaansa ei näyttäisi pitävän se, että metsäojitettuja soita kannattaisi palauttaa luonnontilaisiksi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä, vaan pikemminkin päinvastoin. Miksi?
Lyhyt vastaus on luonnontilaisten soiden metaanipäästöt ja metsäojitettujen soiden parempi hiilensidontakyky. Pidempi vastaus perusteluineen alla.
Metaani (CH4)
Metaani on sadan vuoden aikajänteellä yleisesti määritelty noin 20-kertaa pahemmaksi kasvihuonekaasuksi kuin hiilidioksidi. 20 vuoden aikajänteellä vaikutus on noin 60 -kertainen. Metaani viipyy ilmakehässä keskimäärin noin 10 vuotta, joten lyhyellä aikavälillä se on todella tehokas ilmaston lämmittäjä. Tämä on hyvä pitää mielessä kun arvioidaan soiden ojitusten ilmastovaikutuksia.
Ilmakehän metaanipitoisuuksia vähentämällä voidaan ilmaston lämpenemistä hillitä varsin nopeasti, koska metaani pysyy ilmakehässä vain vähän aikaa, vaikka muuttuukin sitten hiilidioksidiksi joka pysyy ilmakehässä kauan. Jos siis pystyisimme nyt vähentämään merkittävästi metaanipäästöjämme, olisi ilmakehässä 10 vuoden päästä huomattavasti vähemmän metaania, ja siten kasvihuoneilmiökin olisi lievempi sen osalta. Hiilidioksidi sen sijaan säilyy ilmakehässä satoja tai tuhansia vuosia. Vaikka nyt lopettaisimmekin hiilidioksidipäästöt kokonaan, näkyisi se ilmakehän pitoisuuksissa vasta pitkän ajan kuluttua.
Metsäojitettu suo vs. luonnontilainen suo
Luonnontilaisten soiden hiilensidontaprosessit ovat hyvin hitaita ja perustuvat turpeen hitaaseen, mutta jatkuvaan muodostumiseen. Luonnontilaisissa soissa muodostuu myös merkittäviä määriä metaania, jolla on voimakas, mutta suhteellisen lyhytaikainen vaikutus ilmastoon. Soiden metaanipäästöt vaihtelevat suotyypin mukaan välillä 2-25 g CH4-C / m2 / vuosi.
Soiden metsäojituksen tarkoituksena on yleensä ollut lisätä niiden puuston kasvua, joka luonnollisesti sitoo ilmakehän hiiltä itseensä. Tässä on onnistuttu Suomessa varsin hyvin, sillä sotien jälkeen ojitettujen suometsien puustoon sitoutuu tällä hetkellä hiiltä noin 3 miljoonaa tonnia vuodessa, kun puiden vuotuinen kasvu on noussut 1950-luvun 9,9 miljoonasta kuutiosta 17,4 miljoonaan kuutioon. Tästä valtaosa on ojituksen ja sen mahdollistaman aktiivisen metsänhoidon ansiota. On toinen kysymys, mitä tälle sitoutuneelle hiilelle teemme sitten kun metsä on hakkuukypsä.
Tämän lisäksi metsäojituksen jälkeiset muutokset suon kariketuotannossa mahdollistavat sen, että maaperään voi sitoutua hiiltä ojituksen jälkeenkin. Toisin sanoen lisääntynyt kariketuotanto saattaa pystyä kompensoimaan lisääntyneen turpeen hajotuksen aiheuttaman hiilipäästön.
Näiden lisäksi jo kevyt ojitus käytännössä lopettaa metaanipäästöt. Maan aerobisessa osassa metaania ravintonaan käyttävät bakteerit voivat jopa alkaa käyttämään ilmakehän metaania ravintonaan, jolloin suosta voi tulla jopa metaanin-nielu. Tällä on nopea vaikutus kasvihuoneilmiöön, sillä metaani häviää ilmakehästä noin 10 vuodessa, jos sitä ei korvata uusilla metaanipäästöillä.
Karkeana yhteenvetona hehtaari metsäojitettua suota näyttää sitovan vuodessa vastaavan määrän kasvihuonekaasuja, kuin noin 40 000 kilometrin ajosta henkilöautolla pääsee ilmoille. Suomessa on lähteestä riippuen 4,7 – 5,7 miljoonaa hehtaaria metsäojitettuja soita.
Prosessi
Soiden anaerobisissa, eli veden pinnan alapuolella olevissa, kerroksissa muodostuu orgaanisen aineen hajotessa metaania. Suon ylemmissä aerobisen kerroksissa osa metaanista hapettuu sitä hajottavien bakteerien toimesta. Luonnontilaisten soiden kasvillisuus, pääosin sarat, kasvattavat kuitenkin ns. ilmajuuria. Nämä ilmajuuret tarjoavat metaanille nopean ja helpon reitin suoraan ilmakehään ohi niiden maakerrosten, joissa metaani muuten voisi hajota.
Ojituksen seurauksena sarat väistyvät varpujen ja puiden vallatessa alaa, ja metaania tuottava anaerobinen kerros pienenee ja vetäytyy syvemmälle. Ojituksessa siis:
- Suon pohjavesi laskee jolloin suon metaanipäästöt vähenevät.
- Metaania kuljettavat sarat häviävät varpujen ja puiden tieltä.
- Muuttunut kariketuotanto mahdollistaa, että maahan voi sitoutua hiiltä ojituksen jälkeenkin.
- Syntyy sopiva ympäristö puuston kasvamiselle, joka sitoo myös hiiltä.
Tilastoja ja määriä
Suomen soiden metaanin päästökehitys on tähänastisen ojituksen vuoksi laskenut vuositasolla 900 000 tonnista noin 400 000 tonniin metaanihiiltä (0,9 Tg -> 0,4 Tg). Eli hieman alle puoleen. Metaanihiilellä tarkoitetaan ainoastaan metaaniin sisältyvää hiiltä, eli metaanihiilessä jätetään metaaniin sisältyvä vety (metaanimolekyylissä on yksi hiiliatomi ja neljä vetyatomia) ottamatta huomioon. Tämän takia metaanin massan ollessa 16 grammaa, metaanihiilen massa on vain 12 grammaa.
Metaanin lisäksi osa metsäojitetuista soista pystyy sitomaan maahan ja karikkeeseen myös hiilidioksidia luonnontilaista suota enemmän. Metsäojitettujen soiden maahan sitoutuvan hiilidioksidihiilen vuosittainen määrä Suomessa 1900 luvulta nykypäivään on lisääntynyt 3 100 000 tonnista 4 600 000 tonniin vuodessa (3,1 Tg -> 4,6 Tg).
Kun mukaan otetaan vielä se tekijä, että metsäojitettujen soiden puuston kasvu lisää niiden hiilen sidontakykyä verrattuna luonnontilaisiin soihin, muuttuu päästötase entisestään. Hiilen sitoutuminen puustoon riippuu paljon puuston iästä. Sotien jälkeen 1900-luvun puolivälissä metsäojitetuille soille istutettujen metsien hiilensidontakyky on tällä hetkellä parhaimmillaan, ja niihin sitoutuu noin 3 miljoonaa tonnia (3 Tg) hiilidioksidihiiltä vuodessa. Mikäli metsät hakataan, suuri osa hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään seuraavina vuosikymmeninä, mutta osa jää myös pitkäaikaiseen säilytykseen joko kantoina maahan tai esim. rakennuksiin. Osa voidaan jopa muuttaa puuhiileksi ja käyttää maanparannukseen siten, että hiili ei palaudu ilmakehään. Uuden puuston kasvaminen alkaa aikanaan sitoa jälleen hiiltä.
Soiden pitämisellä luonnontilaisena on monia eri tavalla hyödyllisiä puolia, kuten esimerkiksi nämä asiat:
- Suurempi biodiversiteetti, joka auttaa soiden elinympäristöjä selviämään paremmin muuttuvissa olosuhteissa.
- Ojitettujen soiden suurentunut riski palamiselle.
- Luonnontilaisten soiden pitkäaikainen (satojen vuosien aikana tapahtuva) viilentävä vaikutus, jossa turpeeseen sitoutunut hiili on pysyvästi poissa ilmakehästä, kun taas metaani muuttuu ilmakehässä hiilidioksidiksi alle kymmenessä vuodessa.
- Luonto- ja virkistysarvot, sillä luonnontilaiset suot ovat monien mielestä hienoja paikkoja.
- Avoimien sara-soiden heijastavuus (albedo) on huomattavasti parempi kuin havumetsien, varsinkin keväisin. Mikäli metsäojitetuille soille kasvaa havupuita, voi heijastavuuden heikkeneminen korvata vähentyneiden kasvihuonekaasupäästöjen viilentävät vaikutukset kokonaan, ja jopa ylittää ne.
Käsillä onkin vaikea kysymys: suojellako paikallista luonnontilaista suoluontoa, vai käyttääkö soiden täysi hiilensidontapotentiaali ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Alan tutkijat ovat myös arvelleet, että kiihtyvä ilmastonmuutos voi itsessään kuivattaa soita. Kun haihtuminen lisääntyy, suot muuttuvat puustoisempaan suuntaan ja metaanipäästöt vähenevät.
Ps.
Risto Isomäelle terveisiä, että 65. tapa jäähdyttää planeettaa ja sitoa ilmakehän hiiltä, on viedä kaikki saatavilla olevat kaivinkoneet Siperian tundralle ojitushommiin siinä vaiheessa kun ne rupeavat sulamaan ja uhkaavat vuotaa valtavia määriä metaania ilmakehään.
Lähteet
Hökkä, H., S. Kaunisto, K. T. Korhonen, J. Päivänen, A. Reinikainen, and E. Tomppo (2002), Suomen suometsät 1951–1994 (in Finnish), Metsätieteenaikakauskirja, 2B, 201–357.
Lohila, A., Minkkinen, K., Aurela, M., Tuovinen, J.-P., Penttilä, T., Laurila, T.2011. Greenhouse gas flux measurements in a forestry-drained peatland indicate a large carbon sink. Biogeosciences Discuss. 8, 5787–5825
Lohila, A., Minkkinen, K., Laine, J., Savolainen, I.., Tuovinen, J.-P., Korhonen, L., Laurila, T., Tietäväinen, H., Laaksonen, A. 2010. Forestation of boreal peatlands: Impacts of changing albedo and greenhouse gas fluxes on radiative forcing, J. Geophys. Res., 115, doi:10.1029/2010JG001327
Minkkinen, K. 1999. Effect of Forestry Drainage on the Carbon Balance and Radiative Forcing of Peatlands in Finland, Academic dissertation. http://urn.fi/URN:ISBN:951-45-8757-X
Ojanen P. 2011. Reducing emissions with peatland drainage? Oral presentation in HENVI Global Environmental Change Research Program: Final Seminar, Wed 9th November 2011.
Strakova, P. 2010. Carbon dynamics in peatlands under changing hydrology: Effects of water level drawdown on litter quality, microbial enzyme activities and litter decomposition rates, Dissertationes Forestales 112, http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-651-314-3
Varsin mielenkiintoinen keskustelu globaalista romahduksesta, sen mahdollisuuksista ja siihen varautumisesta. Joko sinulla on ruokaa JA aseita? 😀
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Joulukuu 2011
Olen blogin taustalla kasaillut ajatuksia kirja-projektista, jossa selvitettäisiin ja kuvattaisiin öljyhuippua ja sen vaikutuksia Suomen näkökulmasta. Muutama viime-aikainen tapahtuma on potkaissut projektia aika rajustikin eteenpäin, joten lienee aika esitellä se myös blogin lukijoille.
Nämä projektia ratkaisevasti edistäneet tapahtumat ovat:
- Kustantajan (Into) osoittama selkeä kiinnostus ja tarjoama aie-sopimus kirjan kustantamiseen ja julkaisemiseen ensi vuoden aikana
- Voimien ja osaamisen yhdistäminen kahden co-authorin kanssa, jotka ovat tehneet paljon pohjatyötä nimenomaan Suomen tilanteen selvittämiseksi. Heillä on myös paljon sellaisia kontakteja joita minulla ei ole, sekä tietysti kattava tietoisuus öljyhuipusta ja sen mahdollisista seurauksista ja vaikutuksista muihin yhteiskunnan osa-alueisiin. Odotettavissa on siis sekä parempi että nopeammin valmistuva kirja, kuin mitä olisin itse todennäköisesti kyennyt kirjoittamaan. Heillä on myös aiheen ympärillä toimiva konsulttiyritys, CoreOrient, jonka puitteissa he ovat tuoneet asiaa esille Suomalaisille toimijoille monissa seminaareissa ja tapahtumissa. Marraskuussa 2011 he olivat esittelemässä asiaa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle.
Niinpä kirjoitamme kirjaa nyt tiiminä jossa ovat Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris.
Blogin ja lukijoiden osuus
Alustavasti on tarkoitus julkaista joitain kirjaan tulevia kappaleita myös blogissa silloin tällöin. Te, hyvät lukijat, toivottavasti kommentoitte kirjoituksia, huomautatte mahdollisista virheistä tai puutteista, ja tarjoatte ideoita sisällön suhteen. Todennäköisesti julkaisemme jonkintasoisen sisällysluettelon jossain vaiheessa, joten palautteenne sisällön rakenteesta on myös enemmän kuin tervetullutta. Ansiokkaimmat palkitaan ainakin nimellä kirjan kiittely-osiossa ;). Teiltä saamamme ”vertais-arvioinnin” avulla sisällön laatu paranee ja kirjoitusprosessi vauhdittuu, sillä aikaa ei todellakaan ole liikaa.
Lisäksi, kaikki markkinoinnilliset ponnistukset joita voitte tahoillanne tehdä, otetaan ilolla vastaan. Levittäkää tietoa, hankkikaa kirjaa kaikille sukulaisille joululahjaksi, arvostelkaa se blogissanne tai lehdessänne, tykätkää facebookissa, laittakaa viestiä paikalliseen kirjastoon että hommaavat kirjan hyllyynsä jne. Näiden aika ei tietysti ole ihan vielä, mutta palaamme asiaan. Tämä kirja tulee olemaan sellainen, että sen täytyy tulla luetuksi (kuten tietysti kaikki oman kirjansa kirjoittajat kokevat).
Se, että kirjasta tulee mahdollisimman hyvä, ja mahdollisimman monet sen lukevat, voi osaltaan nitkauttaa eteenpäin ihmisissä oman toiminnan ja ajattelun muutoksen kaiken tämän muun kaaoksen keskellä. Se voi puolestaan poikia lisää positiivisia muutoksia yhteiskunnan eri tasoilla. Tarvitsemme ja haluamme tässä teidänkin apuanne, ja olemme siitä kiitollisia. Kukaan meistä ei kirjoita tätä kirjaa rahankiilto silmissä. Kirjalla on tarkoitus tuottaa ja tarjota tietoa, ja toisaalta tuoda sekä asialle että kirjoittajille uskottavuutta perustelemalla tarjottu tieto. Ei sillä etteikö jonkinlainen tulo totta kai kannusta. Syödäkin täytyy.
Kirjan esittely pähkinänkuoressa
Öljy pyörittää teollisen yhteiskunnan rattaita, ja on kietoutunut meidän kaikkien elämään tavalla tai toisella. Logistiikka toimii yli 95 % öljyllä ja suurin osa päivittäin käyttämistämme hyödykkeistä on valmistettu, pakattu ja/tai kuljetettu öljyn avulla. Globaali öljyn kulutus onkin jatkanut tasaista nousuaan aina kun globaali talouskin on kasvanut. Myös hyvinvointivaltiomme on rakennettu yllättävän pitkälti halvan öljyn avulla, ja sen varassa se toimii tänäkin päivänä.
Kun perinteisen raaka-öljyn globaali tuotantohuippu koettiin, IEA:n 2010 energiaraportin mukaan vuonna 2006, tarkoitti se että emme tuota enää koskaan enempää raaka-öljyä kuin tuolloin. Erilaiset korvikkeet ovat paikanneet tuotannon pienenemistä tähän asti, mutta kulutuksen yhä kasvaessa on öljyn hinta nopeasti kivunnut lukuihin, joita muutama vuosi sitten ei osattu kuvitellakaan.
Mitkä ovat potentiaaliset korvikkeet öljylle, miten paljon niitä on, ja miten voimme tehostaa ja korvata öljyn käyttöä Suomessa? Öljyriippuvuuden jatkuessa hintaheittelyt, ja ennen pitkää saapuvat saatavuusongelmat, tulevat aiheuttamaan arvaamattomia, monimutkaisia ja laajoja ongelmia sekä globaalisti että paikallisella tasolla.
Miten suomalainen yhteiskunta on valmistautumassa näihin seurauksiin ja muutoksiin, ja onko hyvinvointiyhteiskunnalla mahdollisuuksia, kun halpa öljy loppuu?
Parin kirja-esittelyn jälkeen kokeilen tällaista kuukauden-kirja esittelyä, jossa enemmän tai vähemmän kuukausittain laitan muutaman sanan mielestäni mielenkiintoisesta kirjasta jonka olen lähiaikoina lukenut tai kuunnellut. Pienellä etusijalla ratsastavat suomenkieliset teokset, mutta koska luen pääosin englanniksi, niin myös tällä kielellä käsittelen kirjoja tarpeen mukaan. Kommentteihin voi mieluusti heittää linkkejä eritoten samantyylisistä muista kirjoista, ja muuten mielenkiintoisista kirjoista joita voitte suositella blogistille tai muille lukijoille.
Sarjan saa kunnian aloittaa Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama Olimme Kuluttajia, 159 sivuinen teos ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä ja ennenkaikkea tulevaisuuden kuluttajasta ja kuluttamisesta. Alussa esitellään varsin selkeästi nykykulutusta ja kulutuksen historiaa. Tästä on täällä blogissakin ollut viime aikoina puhetta, joten oli antoisaa lukea samalla Roopen ja Aleksin kokoamia näkemyksiä kulutuksesta.
Alku-johdannon jälkeen he esittelevät neljä eri skenaariota tulevaisuuden, tarkemmin vuoden 2023, kuluttamisesta, tai kuluttamattomuudesta, ja maailmantilan kehittymisestä tähän pisteeseen.
Mukaan on otettu ilahduttava määrä yksittäisiä oivalluksia, geopoliittisia tapahtumia ja syy/seuraus ketjuja kuitenkin siten, että tarina pysyy suuren mittakaavan tapahtumissa. Kirja liikkuu eteenpäin riittävän nopeasti, eikä jää junnaamaan yksittäisiä juttuja, joten sitä on kevyt ja helppo lukea. Keveys ja helppous tosin ostetaan sillä, että asioihin ei mennä kovin syvälle, eikä niitä perustella kovin kattavasti, joka ei tosin itseäni haitannut, koska olen kyseiset perustelut, ja vähän päällekin, lukenut ja hahmottanut jo aiemmin ja niistä kirjoittanutkin.
Skenaariot ovat toki, kuten skenaarioiden kuuluukin, rajattuja ja aina tiettyä ääripäätä hieman korostavia. Niitä kannattaakin lukea skenaarioina, ei tulevaisuuden ennustuksina, jolloin niistä saa varsin paljon irti. He toteavatkin kirjan alussa, että mikäli skenaariot eivät miellytä, voit aina tehdä itse paremman (joo, työn alla on…). Resurssiniukkuus ja öljyhuippukin vilahtavat sivuilla ja skenaarioissa, joten ilmastonmuutos ei ole kirjan ainoa syy tutkia omaa kuluttajuuttaan.
Lopussa kuluttajuutta ja siitä luopumisen vaikeutta (siis kaikkihan kuluttavat elääkseen, mutta nykyisin eletään kuluttaakseen) vedetään vielä yhteen. Tuon vaikeuden ymmärrän varsin hyvin, sillä löydän itseni päivittäin fiilistelemästä jonkin hienon teknovehkeen tai käyttöesineen perään ja perustelemasta itselleni miksi Ihan Oikeasti™ juuri siitä vehkeestä olisi hyötyä elämässä niin monella tavalla. Viime aikoina olen onnistunut suuntamaan kuluttajuuttani öljyhuipun seurauksiin valmistautumiseen ja (ehkä) ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta kuluttajuutta se silti on yhtä kaikki. Täällä blogissakin käsiteltiin juuri äskettäin optimaalista ostoslistaa kriisitilanteeseen, jotta kuluttaminen olisi omalta kannalta tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman tehokasta ja hyödyllistä. Huvittavaa, mutta jos kulutamme elääksemme, on valtaosan kulutuspäätöksistämme oltava juuri tehokkaita ja mahdollisimman hyödyllisiä.
Lyhyesti
Kirja on helppo ottaa käteen, mutta myös helppo laskea hetkeksi pois. Teksti on kevyttä, oivalluksia riittää ja ne ovat pääosin hyviä ja hauskoja. Sain kuluttajuuteen uusia näkökulmia, joka on aina arvokasta. Neljä tähteä viidestä.
Olimme kuluttajia – neljä tarinaa vuodesta 2023 (adlibris, 9,9 € sis. postikulut)
Toimittaja: Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen
Kustantaja: Tammi
Sidosasu: Pokkari
Kieli: suomi
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 159
ISBN10: 9513148599
ISBN13: 9789513148591
Monessa muussakin viikon videossa vieraillut Dmitry Orlov on Peak Moment TV:n haastattelussa, aiheena jenkkien romahdus ja siitä selvityminen. Dmitry päästää suustaan taas muutaman todella hyvän kiteytyksen, suosittelen, ehkä punaviinilasillisen kera lasten mentyä nukkumaan, niinkuin itse videon nautin.
WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.
Ilmastonmuutos
Ovi alle kahden asteen lämpenemiseen on IEA:n mukaan sulkeutumassa. Vaikka 2008-2009 koettiin pahin talouden romahdus sitten suuren laman, nousivat energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt jo 2010 uusiin ennätyslukemiin. Mikäli päästöjen kehitys jatkuu New Policies -skenaarion mukaisesti, jossa päästövähennyksiä pyritään tekemään, mutta edistyminen on maltillista, on kohtalona noin 3,5 celsiusasteen lämpeneminen. Suuntaus taitaa olla se, että tiedeyhteisö on siirtymässä tutkimaan yhä enemmän tietyn lämpenemisen mahdollisia seurauksia. Paljolti ilmastoskeptikoiden ja -denialistien fossiilirahoitteisista tutkimuksista ja misinformaatio-kampanjoinnista johtuen muu väestö tulee tämän asian kanssa valitettavasti vielä perässä.
Toiveikas 450 -skenaario
450-skenaariolla on IEA:n mukaan noin 50 % mahdollisuus pitää lämpeneminen 2 asteessa. Se tarkoittaisi esim. hiilen käytön huippua ennen vuotta 2020 ja 30 % laskua sen käytössä 2035 mennessä. 450-skenaarion päästöissä on myös se hiukan huolestuttava puoli, että mikäli jatkamme nykyiseen tahtiin uuden kapasiteetin rakentamista ja muuta päästöjä aiheuttavaa investointia, olemme käyttäneet skenaarion ”kapasiteetin lisäysvaran” vuoteen 2017 mennessä. Tämän jälkeen kaikkien rakennettavien tehtaiden ja energiantuotantolaitosten pitäisi siis olla nollapäästöisiä. Vaikuttaako todennäköiseltä? Entäs kun tuo 450 ppm pitäisi esim. NASA:n James Hansenin mukaan olla pitkällä tähtäimellä 350 ppm, jotta riski katastrofaalisiin ilmastonmuutoksiin vältettäisiin?
Lisäksi 450-skenaario olettaa CCS-tekniikan voimakasta käyttöönottoa, jonka investoinnit ovat valtavia ja joka lisää hiilen käyttöä 20-30 % ja huonontaa siten hyötysuhdetta. Tämä hiilen kulutuksen kasvu CCS:n käyttöönoton vuoksi ei tule todennäköisesti tapahtumaan, sillä se on nykylogistiikalla (louhinta+kuljetus) lähes mahdotonta. Logistiikan lisäys menee lähitulevaisuudessa tavalliseen hiilen käytön lisäämiseen, eikä tuotantovauhti riitä laajamittaiseen CCS:n käyttöönottoon. Sitä ei myöskään ole alkuinnostuksen jälkeen jaksettu hirveästi toitottaa missään. Poikkeuksena ehkä fossiilisia voimalaitoksia rakentavan teollisuuden esitteet ja propaganda sillä tasolla, että tarjotaan valmius siihen, että joskus tulevaisuudessa CCS voidaan ottaa käyttöön.
Hiilellä keskeinen asema
Hiilen käyttö tulee siis lisääntymään valitun skenaarion mukaan joko paljon tai vähän. Se on viime aikoina vastannut valtaosasta uudesta rakennetusta sähköntuotannosta. Vaikka uusiutuvat ovatkin lisääntyneet prosentuaalisesti isoilla lukemilla, absoluuttisina määrinä ne ovat vielä varsin vaatimattomia, ja niiden voimakas lisääntyminen sisältyy jo 450-skenaarion oletuksiin. Hiiltä käyttävien voimalaitosten hyötysuhteen parantaminen vähentäisi päästöjä myös varsin tehokkaasti ja edullisesti, joskin se laskisi myös hiilen hintaa ja siten kiusaus rakentaa lisää hiilivoimaa kasvaisi.
Hiilen talteenotto ja varastointi, CCS, on IEA:n toiveikkaan 450 ppm skenaarion tärkeimpiä tukipylväitä, sillä se vastaa viidenneksestä tarvituista päästövähennyksistä. Sen käyttöönotto vaatisi kuitenkin käytännössä uusien hiilivoimaloiden rakentamista vanhojen tilalle, joka puolestaan tarjoaa hiilelle 40+ vuotta lisää elinaikaa, eli voimalaitoksen käyttöiän. Sellaista tulevaisuutta, jossa meillä olisi varaa sulkea laitoksia kesken niiden käyttöiän, on vaikea nähdä.
Onko viisasta rakentaa hiilivoimaa seuraaviksi vuosikymmeniksi nyt, varsinkin kun käteen jää ainoastaan lupaus siitä, että voimalaitoksessa on valmius CCS:n käyttöönottoon? Omasta mielestäni se ei ole edes tyhjää parempi, mikäli se tekee hiilivoimaloiden rakentamisesta entistä helpompaa ja hyväksytympää. Päinvastoin, se on kuin kerros kirkkaanpunaista maalia joka peittää alla piilevän mädän ytimen ja harhauttaa meitä katteettomaan turvallisuudentunteeseen ja siihen että ”asioille joku tekee jossain jotain”.
IEA:n mukaan ydinvoiman rakentamatta jättäminen pahentaa ilmastonmuutosta, sillä ainakin osa (Saksan kohdalla merkittävä osa) korvaavasta kapasiteetista toteutetaan fossiilisilla. Olisi mielestäni toivottavaa, että ympäristöjärjestöt, Vihreät ja muut asiasta kiinnostuneet ja ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat tahot suuntaisivat voimansa esimerkiksi fossiilisten tukien purkamiseen, hiilivoimaloiden kritisointiin ja kaikkien toimivien ratkaisuiden edistämiseen, eivätkä keskittäisi energiaansa jonkin toimivan ratkaisun vastustamiseen, kuten nyt on ydinvoiman osalta käymässä. Ilman laajamittaista CCS:ää ja rajusti lisääntyvää ydinvoimaa 450 -skenaarion voi käytännössä vetää vessasta alas.
Toivonkipinä?
Omalla kartallani ”parhaita” toivonkipinöitä IEA:n skenaariota ajatellessa on keskeisten fossiilisten, öljyn ja hiilen, tuotantovauhdin kasvun hiipuminen ja tuotannon kustannusten nousu riittävästi ja riittävän nopeasti, että niitä ei ole yksinkertaisesti varaa käyttää niin tuhlaillen kuin nykyisin kovin pitkälle tulevaisuuteen. Tiedän, toivo on laiha, mutta tässä tilanteessa otan kaiken mitä tarjotaan. Lisäksi tämä toivonkipinä voi osoittautua seurauksiltaan myös verrattain karmeaksi, sillä pitkällä aikavälillä alati kasvava energian hinta ja pula tulee aiheuttamaan valtavia ja todellisia taloudellisia menetyksiä meille kaikille, joka puolestaan tulee aiheuttamaan levottomuuksia, mielenosoituksia ja paljon turhaa tuhoa.
WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.
Uusiutuvat, maakaasu ja ydinvoima
Uusiutuvien (pois lukien vesivoima) odotetaan kasvattavan 3 % osuuttaan aina 15 % osuuteen 2035 mennessä. Tämä tulee vaatimaan vuosittaisten tukien nousua viisinkertaiseksi 2035 mennessä, 180 miljardiin dollariin, joka on toki vielä nappikauppaa esim. fossiilisten tukien kanssa (tällä hetkellä reilut 400 miljardia vuodessa). Jälleen kerran, maailmantalouden vähemmän suotuisa kehitys on jo nyt iskenyt hampaitaan tariffeihin ja muihin tukiin, joten jää nähtäväksi toteutuuko kaavaillut tuet uusiutuvien lisäämiseksi. Toivoa sopii. Uusiutuvien lisääminen lisää siirtoverkkojen rakentamiskustannuksia Euroopassa jopa neljänneksen, muualla riittää kymmenys. Vesivoiman osuus pysyy noin 15 prosentissa kokonaiskulutuksesta.
Kaasua, kaasua…
Seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan maakaasun kulta-aikaa. Uudet tuotantotekniikat jotka mahdollistavat liuskekaasun hyödyntämisen, tulevat lisäämään tuotantoa sekä varojen hajontaa ympäri maailman, ja ne ovat lisänneet globaaleja kaasuvaroja puolella. Kaiketi siitäkin huolimatta, että ympäristövaikutukset ovat vielä heikosti tunnettuja. Jatkossa nämä ongelmat pitää kuitenkin saada ratkaistua tyydyttävällä tavalla, mikäli kaasuntuotantoa liuskeista aiotaan jatkaa kasvavalla tahdilla.
Kaasua on pidetty myös puhtaimpana fossiilisena, mutta viime aikoina uudet tutkimukset ovat osoittaneet varsinkin liuskekaasun tuotannon olevan ilmaston kannalta jopa hiilen veroista. Onkin huolestuttavaa että yhä suurempi osuus maailman kaasunälästä suunnitellaan tyydytettäväksi juuri liuskekaasun tuotannolla, jossa metaania pääsee vuotamaan merkittäviä määriä ilmakehään.
Ydinvoiman vastustus pahentaa ilmastonmuutosta
Fukushiman onnettomuuden myötä ydinvoiman lisääntynyt vastustus johtaa IEA:n mukaan hiilen käytön voimakkaaseen lisääntymiseen siinä tilanteessa, jossa länsimaat ja osittain muutkin ydinvoimaa rakentavat valtiot joutuvat luopumaan ydinvoimasta tai sen lisärakentamisesta. Se toki lisää myös uusiutuvien markkinoita, mutta hintana on paheneva ilmastonmuutos. Low nuclear -skenaariossa maailman hiilen käyttö kasvaa kaksi kertaa Australian nykyisen kivihiilen viennin verran, ja maakaasun käyttö kolminkertaisesti nykyisen venäjän viennin verran.
Tästä seuraavassa tilanteessa energian hinnat nousisivat, energiaturvallisuus vähenisi, ja ilmastonmuutoksen torjuminen tulisi sekä entistä hankalammaksi että entistä kalliimmaksi. Lisäksi kehittyvien maiden olisi entistä haastavampaa nostaa asukkaidensa elintasoa (energiankäyttöä) nykyisestä.
Yhteenveto
Omana yhteenvetona haluaisin ilmaista seuraavat huoleni varsin mahdollisesta vaikuttavasta skenaariosta.
- Ydinvoiman vastustamista jatketaan kaikin mahdollisin perustein, mutta äänekäs vastustus peittää alleen sen, että todelliset, poliittisesti toteuttamiskelpoiset ja riittävän nopeasti skaalautuvat keinot korvata fossiilisten ja ydinvoiman tarjoama perusvoima (baseload), puuttuvat.
- Uusiutuvien vaatimat tariffit eivät tule toteutumaan ja kasvamaan riittävästi valtioiden alati kurjentuvassa taloudellisessa tilanteessa, jota rasittaa sekä täysin kestämätön länsimaiden velkatilanne, että halvan energian, ennen kaikkea öljyn, tuotannon hiipuminen ja hintojen nousu. Öljyä käyttävät kaikki, joten sen tukiin ei kukaan uskalla koskea. Matematiikka on yksinkertaista: Tariffit vaativat toteutuessaan valtavasti rahaa, jota on koko ajan vaikeampi löytää mistään lisäämättä jo muutenkin kestämätöntä tulevien sukupolvien velkataakkaa.
- Koska ydinvoiman osuutta ei pystytä merkittävästi kasvattamaan jotta se voisi korvata käytöstä poistuvaa fossiilista energiantuotantoa ja vastata kasvavaan energian kysyntään, tekevät poliitikot (ja sen jälkeen energiayhtiöt) sen helpon, nopean ja ”halvan” ratkaisun. He ulkoistavat energiantuotannon kustannukset planeetan tulevalle elinkelpoisuudelle ja rakentavat lisää fossiilisista sähköntuotantoa. Samalla suljemme lopullisesti 2 asteen lämpenemis-ikkunan, ja alamme katsella 3-4 tai 5+ asteen lämpenemistä suoraan silmiin.
- Lisääntynyt riippuvuus fossiilisista ajaa yhteiskunnat lähivuosikymmeninä energia-ansaan, jossa alati hiipuvat tuotantovauhdit ja heikentyvä nettoenergia nostavat fossiilisten hintoja pilviin ja aiheuttavat talousjärjestelmälle pahoja ongelmia. Samalla yhteiskunnalta ei enää liikene ylimääräistä energiaa energiantuotantonsa ja infrastruktuurinsa riittävän nopeaan uudistamiseen, sillä lähes kaikki fossiilisten vaihtoehdot ovat energiainvestointeina voimakkaasti etupainotteisia. Kaikki aika ja energia menee siihen, että koetamme pitää pään pinnalla, mutta ranta loittonee koko ajan. Oman aseman parantaminen viereisen kaverin harteilla seisomalla alkaa vaikuttaa koko ajan houkuttelevammalta.
Nicole Foss kertoo miten hän on valmistanut itseään ja perhettään Peak Oiliin ja sen tuomaan taloudelliseen epävarmuuteen. Vau. Nicole on kohtalaisen valmistautunut, täytyy sanoa. Vähän pidempi viikon video, mutta ei kai sinulla nyt muutakaan tekemistä ole? 🙂
WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.
Venäläinen Ruletti
Venäjä on tällä hetkellä maailman suurin öljyntuottaja. IEA:n mukaan tilanne tulee muuttumaan lähivuosina siten, että Saudi-Arabia kiilaa jälleen Venäjän ohi ykköspaikalle nostamalla omaa tuotantoaan merkittävästi seuraavina vuosikymmeninä. En puutu tässä Saudien mahdollisuuksiin, mutta jos katsoo asiantuntijoiden haarukkaa Venäjän tämän hetken tuotettavissa olevista öljyvaroista, niin se vaihtelee välillä 60 – 180 miljardia tynnyriä. Aika iso vaihteluväli? Jos tuotanto on nyt noin 10 miljoonaa tynnyriä päivässä, niin se on vuodessa silloin 3,65 miljardia tynnyriä.
Kun jatketaan laskuharjoitusta, niin tällöin Venäjällä on nykyvauhdilla tuotettavaksi öljyä jäljellä 16,4 – 49,3 vuodeksi, olettaen että lisää ei löydetä merkittävästi (tunnettuja esiintymiä on toki joita ei ole vielä otettu käyttöön, mutta ne ovat tuossa lukemassa). Kuten tiedämme, tuotantovauhti laskee dramaattisesti jo kauan ennen kuin varat lähestyvät loppumista, suurin piirtein puolivälissä. Mikäli Venäjän todellinen resurssien määrä on lähempänä alempaa arviota kuin ylempää, voi tuotannon hyvinkin olettaa alkavan laskea lähivuosina.
Mutta sitten takaisin IEA:n raporttiin asiasta
IEA on varsin luottavainen Venäjän tuotettavissa olevien varojen suhteen, sillä se ennustaa keskimäärin noin 10 miljoonan tynnyrin päivävauhtia aina 2035 asti, eli seuraavat 24 vuotta (loppua kohti vauhti hieman hidastuu). Heidän arvionsa Venäjän öljyvaroiksi on siis ihan tuolla arviohaarukan yläpäässä, mikä voi olla aika optimistista. Tosin tämä tuotanto-ennustekin olettaa, jälleen kerran, että sijoitusilmapiiri tulee nykyistä suotuisammaksi, öljyn hinta pysyy korkealla (mutta ei liian korkealla) ja öljyvaroja ja uusien syrjäisten kenttien vaatimaa infraa kehitetään valtavilla summilla hamaan tulevaisuuteen. Nykyisten Länsi-Siperian kenttien lisäksi porausta olisi tehtävä arktisella alueella ja Itä-Siperiassa, joista molemmat ovat vaativia, syrjäisiä ja kalliita kohteita.
Painopiste Venäjän viennissä siirtyy ajan myötä yhä enemmän Kiinan markkinoille Euroopan kustannuksella, nykyisen 2 % Kiinan viennin kasvaessa 20 % 2035 mennessä. Samaan aikaan Euroopan osuus viennistä pienenee 61 prosentista 48 prosenttiin, joten se öljyriippuvuuden pienentäminen ihan tosissaan ei voisi Suomen osalta alkaa yhtään myöhemmin kuin tänään. Emmehän me vaan kuvittele olevamme jonkinlaisessa pysyvässä erityisasemassa, jossa öljyn saatavuusongelmat tai markkinahinnat eivät koske meitä?
Euroopan ja Venäjän ”yhteistyö”
Viimeaikaiset kädenpuristukset Venäjän ja Saksan välillä on otsikoitu esim. ”Uusi energiayhteistyö lähentää Venäjää ja Eurooppaa”. Minusta se, että Euroopassa ostamme valtavan osan kaasustamme, jota ilman emme tule toimeen (tai siis, jäädymme talvella kuoliaaksi kuten Briteissä kävi), yhdestä paikasta ja maksamme siitä heille, ei ole energia-yhteistyötä vaikka siihen huulipunaa laittaisikin päälle. Se on ihan vaan kaupankäyntiä, Euroopan kannalta surkeasta ja riippuvaisesta heroiini-narkkarin näkökulmasta, jolla on diilerit aika vähissä omilla kulmilla. Ja todellisuudessa ainoa asia mitä tämä yhteistyö lähentää, on Venäjän jo muutenkin tukevaa ”kulkusotetta” sen kaasusta riippuvaisen Euroopan jalkovälistä. Tämän myöntäminen ei tietenkään ole poliitikoille kovin helppoa, tai edes viisasta, sillä silloin he voisivat *gasp* joutua vastaamaan tekojensa seurauksista seuraavissa vaaleissa.
Venäläisen tehotonta meininkiä
Venäjän energiavientiä (ja siten maailman energiatilannetta ylipäätään) auttaisi valtavasti se, että he saattaisivat energiankäyttönsä tehokkuuden lähemmäs muuta teollistunutta maailmaa. Tämä vähentäisi jopa kolmanneksen Venäjän primääri-energiankulutuksesta, mutta vaatii toki runsaasti investointeja ja poliittista tahtoa.
Venäjällä on valtavat kaasu-varat, ja sen oletetaankin vastaavan isoimmasta osasta kaasun tuotannon kasvua. Kiina monipuolistaa energiankäyttöään voimakkaasti, ja Venäjän kaasu on yksi Kiinan tulevan energian lähteistä. Kaasu ylipäätään tulee kasvattamaan osuuttaan öljyyn ja hiileen nähden, ja valtaosa siitä menee sähköntuotantoon.
Jos Venäjä pelaa korttinsa hyvin, sen valta maailmalla kasvaa merkittävästi jatkossa. Sen kuitenkin tulee kehittää myös muuta elinkeinotoimintaansa raaka-aineiden ja fossiilisen energian lisäksi, sillä ennen pitkää niiden tuotanto alkaa ehtyä.
WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.
Halvan öljyn kuolema
Viimeaikaiset tapahtumat ovat varmistaneet IEA:n mukaan sen viimevuotista julistusta, jonka mukaan halvan öljyn aika on ohi. IEA ei siis ole yhtynyt esim. D. Yerginin kuoroon, joka laulaa edelleen kasvavan halvan öljyn tuotannon veisuja. Tosin jonkinasteista optimismia on siellä täällä nähtävissä. Tai oikeastaan IEA:n ennusteista tulee olo, että kenties ne voivat melkein toteutua jos teemme kaikki oikeat toimet, panostukset ja säädöt oikealla hetkellä ja jos meillä on vielä kasapäin tuuria. IEA:n voikin helposti jatkossa kumota väitteensä sanomalla, että ehdot eivät toteutuneet, ja siksi homma menee nyt näin eikä niin. Noh, paljon arvokasta tietoa raportissa silti on, joten katsotaanpa sitä tarkemmin.
Mistä nyhjäistään?
IEA:n raportin mukaan vuonna 2035 maailmassa tuotetaan (ja käytetään) 99 miljoonaa tynnyriä öljyä, tai jotain sen kaltaista, päivässä. Tämän varsin optimistisen (no, tämä riippuu kenen mielestä) näkemyksen perustana on perinteisen raaka-öljyn tuotannon sitkeä pysyminen nykyisellä tasolla ennen pientä laskua 68 miljoonan tynnyrin päivävauhtiin vuonna 2035.
IEA raportoi myös, että tuona aikana nykyisten kenttien tuotanto hiipuu 47 miljoonaa tynnyriä päivässä, joka pitää kattaa uusista lähteistä. Probleeman mittakaavaa tuo ilmi se, että Venäjällä on tällä hetkellä noin 10 miljoonan tynnyrin vuosituotanto, samaten Saudi-Arabialla. Tarvitaan siis melkein viisi uutta Venäjää tai Saudi-Arabiaa lisättyä tuotantoa seuraavan 24 vuoden aikana korvaamaan nykyisten kenttien hiipuminen, ja merkittävää osaa tästä kapasiteetista ei ole vielä edes löydetty. Ja koska uuden esiintymän ottaminen tuotantoon vie useita vuosia, pitää kentät löytää paljon ennen vuotta 2035…
Mistä ne 47 milj. / tynnyriä / päivä sitten nyhjäistään? IEA esittää seuraavaa:
- Nestekaasut (Natural Gas Liquids, NLG kuten propaani, butaani jne) lisääntyvät 18 milj. tynnyrin päivätuotantoon 2035 mennessä.
- Epätavanomaiset lähteet tuottavat 10 milj. tynnyriä / päivä. Näitä lienevät esimerkiksi Kanadan öljyhiekka (nyt tuotanto noin 1,5 milj. tynnyri / päivä) ja liuskeöljy (nyt tuotanto noin puoli miljoonaa tynnyriä / päivä) ja arktiset sekä syvänmeren lähteet.
- Isoimman lastin saa harteilleen Irak, joka periaatteessa, jos kaikki menee hyvin, voi tuolloin tuottaa varsin merkittävästi öljyä, sillä sen kentät ja varannot ovat tällä hetkellä alimitoitetusti hyödynnettyjä (siis tuotanto voisi olla nykyistä nopeampaa sopivilla investoinneilla ja jos levottomuudet saadaan loppumaan)
- Seuraavina listalla tuotantoaan lisäävät Saudi-Arabia, Brasilia, Kazakstan ja Kanada.
- Myös $1,4 triljoonan (siis 1 400 000 miljoonaa dollaria) työntäminen biopolttoaine-tukiin kantaa ”hedelmää”, sillä IEA ennustaa niiden tuotannon kolminkertaistuvan 4 miljoonaan tynnyriin päivässä.
Kaikki yllä olevat oletukset vaativat käsittämättömän suuria investointeja ja aika kauhallisen tuuria, pitkäjänteisyyttä sijoittajilta ja rahoitusmarkkinoiden liukasta ja tulevaisuuteen luottavaa toimintaa. Tällä hetkellä näissä on vähän puutteita näkyvissä.
Oma nopea perstuntumani noista on seuraava:
- Nestekaasut. Näistä en tiedä kovinkaan paljon, muuta kuin sen että ne ovat usein kaasun ja öljyn tuotannon ”sivutuotteita” ja niiden osuus globaalista öljy-mixistä on viime vuosina kasvanut. Ne eivät myöskään sinällään käy polttoaineiden korvikkeeksi öljyn tavoin, mutta vaivalla ja rahalla niistä on toki jalostettavissa sopivia tuotteita. Äkkiseltään noin merkittävä tuotannon nostaminen tuntuu haasteelliselta.
- Epätavanomaiset lähteet, jos niihin lasketaan arktiset kentät, syvänmeren kentät, öljyhiekat ja öljyliuskeet, voinevat massiivisilla investoinneilla päästä tuohon tuotantovauhtiin. Riskit ympäristökatastrofeille kasvavat porausolojen muuttuessa yhä haasteellisemmiksi. Iso osa tästä tuotannosta on laskettu Kanadan tuotantoon, jonka perinteinen öljy on laskussa, ja öljyhiekka saa taistella kynsin-hampain jotta se pystyisi korvaamaan perinteisen öljyn tuotannon hiipumisen.
- Irak on näistä lupaavin, sillä vaikka siellä onkin levotonta, on monien paikallisten intresseissä saada hommat toimimaan. Jää nähtäväksi miten tilanne kehittyy, kun USA vetää loputkin joukkonsa 2011 loppuun mennessä pois Irakista. Israel & co. kalisuttelee jo naapurissa olevan Iranin kanssa sapeleita, aiheena Iranin todennäköinen ydinaseohjelma.
- En usko Saudien pystyvän/haluavan merkittävästi lisäämään tuotantoaan nykyisestä, eikä varsinkaan vientiin menevää öljyä, sillä oma kulutus kasvaa jatkuvasti. Brasilia kehittää rannikolla olevia, nähtävästi varsin merkittäviä kenttiä, jotka ovat samalla myös ennennäkemättömän vaikeissa paikoissa (en tiedä onko nämä laskettu jo epätavanomaisiin lähteisiin, mutta sitä ne ovat). Paha kyllä, Brasilia on tällä hetkellä maailman nopeinten kasvavia talouksia joten sen oma polttoaineiden kulutus kasvaa myös, pienentäen vientikapasiteettia. Kanadan öljyntuotanto (saati vienti) tuskin merkittävästi kasvaa, ja se öljyhiekka/arktinen mikä voi kasvaa on jo laskettu käsittääkseni kohdassa 2. Ottaen huomioon että perinteinen öljyntuotanto heilläkin laskee, ja näillä uusilla on täysi työ korvata edes se. Kazakstan voi kasvattaa tuotantoaan, kunhan kuljetus-infra saadaan kuntoon.
- Biopolttoaineet… Noh, rahallahan saa ja hevosella pääsee, eli jos joku maksaa biopolttoaineista enemmän kuin joku toinen ruoasta, niin perävalot vilahtavat ja joku nääntyy nälkään. Ilmastonmuutoksen kannalta tämä(kin) projekti tulee todennäköisesti olemaan katastrofi hiilivarastoina toimivien trooppisten soiden biopolttoaine-tuotantoon valjastamisen myötä.
Yhteenvetona voi muistuttaa siitä, että monet maat, joiden odotetaan kasvattavan tuotantoaan merkittävästi, kasvattavat myös omaa kulutustaan väestön- ja talouskasvun myötä. Tämä johtaa siihen, että vaikka maailman öljyntuotanto kasvaisi tai pysyisi paikoillaan, vientimarkkinoilla olevan öljyn määrä voi hyvinkin pienentyä, joka nostaa hintoja. Ja se taas vaikeuttaa talouskasvua, niin kuin olemme huomanneet. Vastaavasti tuottajamaiden oman kulutuksen rajoittaminen tai hintojen subventoinnin vähentäminen voi johtaa levottomuuksiin, joissa diktaattoreiden valtaistuimet alkavat heilumaan epämiellyttävästi.
Toimimme ympäristössä, jossa vakaa talouskehitys, öljyn hinta ja geo-politiikka ovat koko ajan tärkeämpiä, mutta myös vaikeammin saavutettavia asioita. Koko korttipakan luhistumiseen ei tarvita kuin yksi sopivankokoinen paikallinen kriisi, sillä korvaavaa tuotantoa ei saada mistään (tämä nähtiin jo keväällä 2011 Libyan yhteydessä).
Antoisan Samassaveneessa.info -sivuston ylläpitäjä Aki Järvinen on lähdössä kiertueelle ja poikkeaa myös Lahdessa. Hän on lupautunut pitämään halukkaille kuulijoille esitelmän maailman menosta. Minä puolestaan olen lupautunut järjestämään paikan tapaamiselle, sekä ruokkia, saunottaa ja tarjota yösijan Akille.
Jos maailma on siis kuukauden päästä vielä asuttavassa kunnossa, ja junat sun muut kulkevat, niin luvassa on esitelmää ja turinointia maailman menosta Akin ja miksei minunkin avustuksella, verkostoitumista ja sen sellaista.
Tapaaminen on osoitteessa Moisionkatu 6, 3. kerros, Lahti, klo 18 alkaen. Paikka on paikallisen Capoeira-seuran (ja samba-koulun) oma sali. Vapaa pääsy, joskin vapaa-ehtoisia matkakuluja voi Akin matka-kassaan muutaman euron laittaa. Ilmoittautua voi mielellään etukäteen, jotta tiedetään ketä on tulossa. Se onnistuu vaikka minulle meilitse (raulipartanen[at]gmail.com) tai tämän blogauksen kommentti-osioon.
Tervetuloa.
Ohessa vielä esityksen sisältöä pääpiirteittäin:
Esitelmä tiivistää maailman talouden tilan, energia-asiat sekä systeemiset ongelmat ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi selkosuomella.
Nykyinen rahajärjestelmähän on täysin yksityisissä käsissä ja siten päättää omien intressiensä mukaan mikä on maailmalle ”hyväksi” lyhyen tähtäimen voiton tavoittelun kautta.
Tämä tosiasia on hukkunut valtavaan energian ylimäärään, jolloin rivikansalaisille on ollut tarjolla myös ”muruja johtajien pöydältä”. Nyt tuo energian ”ylitarjonta” on kääntymässä pysyvään alamäkeen (itse asiassa maailman energiatarjonta/maailman kansalainen on ollut tasanteella/laskussa jo 30-40 vuotta), joten edessä on ”kuka saa ja mitä” -tilanne.
Globalisaatio 1980-luvulta alkaen oli looginen ratkaisu johtaa energian tarjonnan edut tehokkaammin länsimaihin, mutta samalla systeemistä on tullut äärimmäisen herkästi ongelmiin reagoiva. Pienikin ”odottamaton” toimitushäiriö niin taloudessa kuin tuotteissa tai raaka-aineissa voi suistaa järjestelmän kaaokseen.
Esitys kestää tuntisen jonka jälkeen kysymys/vastaustuokio sekä vapaata keskustelua esitelmän aiheista. Tapahtumassa on myös tarkoitus kartoittaa mahdollisia yhteistyökuvioita jatkojen kannalta.
***Edit: linkeissä virheitä***
Oheisessa pätkässä yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista, tohtori James Hansen NASA:sta tuo esille, että jos haluamme pitää elinpiirimme edes suunnilleen nykyisenkaltaisena, niin meidän täytyy jättää epätavanomaiset fossiiliset polttoaineet kuten öljyhiekka, sekä suuri osa hiilestä, sinne missä ne ovatkin.
The simple message is that We can’t develop the unconventional fossil fuels, Tar Sands being the first example, and have any hopes of stabilizing climate in the foreseeable future. – James Hansen
Mitä kannattaisi ostaa kaupasta yhteiskunnallisen kriisin sattuessa? Milla avasi keskustelun tilanteesta, jossa kotiin ei syystä tai toisesta pysty hankkimaan juuri mitään ”varalle”. Ja kun kaikki tiedämme että pienessä paniikissa kaikki olennainen haihtuu aivokuorelta kuin öljysheikki kansannousun keskeltä, niin minkänäköinen olisi se lista, jonka kanssa kauppaan kannattaisi mennä kun:
- Tiedät että kaupat ostetaan aika pikaisesti tyhjiksi, ja on riski siihen että täydennyksiä ei tule viikkoihin tai kuukausiin. Monet muutkin ovat jo kenties puolipaniikissa hamstraamassa.
- Juuri mitään aiempaa varautumista ei ole voinut tehdä (syynä voi olla tilan puute, rahan puute, sosiaaliset syyt, viitsimisen puute tai vaikka se, että tilanne tulee lopulta kuitenkin yllätyksenä).
Eli kun aikaa, tilaa ja rahaa on rajatusti, niin mitä kaapata kaupasta mukaan?
Luin itse vähän aikaa sitten katastrofi-valmiudesta parikin erityyppistä kirjaa, joista toinen oli niemnomaan lyhyemmän aikavälin valmistautumiseen. Kirjan nimi on ”Handbook to practical disaster preparedness for the family”, mutta siinäkin oletettiin, että asioihin varaudutaan jo etukäteen. En ole muita ”survival” -kirjoja juuri lukenut (tuokin on vielä vähän kesken), mutta tuota suositeltiin kattavuuden ja sen vuoksi, että se ei ota kantaa mikä katastrofi tai kriisi olisi tulossa, vaan kartoittaa eri vaihtoehdot ja niiden pahimmat ongelmat, ja tarjoaa näihin valmistautumisvinkkejä.
Voitaisiin koota pari listaa esimerkiksi prioriteetin mukaan. Eli mitä ensimmäisellä kauppareissulla kun ostoskärryyn/autoon/pyöränsarviin ei mahdu kovin montaa pussia, ja jos aikaa on toiseen reissuun ja/tai tilanne ei helpota, niin mitä sitten? Listoja voi tietysti myös yhdistää tai jakaa oman tarpeen tai kuljetusresurssien mukaan.
Päivitän näitä listoja kommenttien mukaan. Ensimmäinen ostoslista toiminee myös hyvänä listana siitä, mitä olisi, jos suinkin mahdollista, hyvä pitää kotona varalla, mutta lähtökohta on nyt tarjota ostoslista-formaatti. Ja muistakaa, kaikkea ei voi saada yhdellä kertaa. On kiire, vituttaa, autossa ei ole bensaa kuin hieman, taivaalta sataa paskaa ja aurinkoa ei ole näkynyt vähään aikaan. Tuomas ehdotti wikin käyttöönottoa, joka on ihan harkinnan arvoinen idea, joskin mulla ei ole siitä mitään kokemusta, joten en ehdi tähän hätään ottaa käyttöön… Yksi paikka josta voi hakea vinkkejä on survivalistin wiki, foorumi tai sivut. Nämä tosin keskittyvät enempi siihen tärkeimpään, eli jonkinlaiseen ennakkovarautumiseen. Tämän artikkelin / keskustelun näkökulmasta varautuminen on jäänyt paljolti tekemättä, ja nyt yritetään vaan estää kakkaa lentämästä ihan joka paikkaan.
Avaan nyt ihan muutamalla jotka äkkiä tulee mieleen. Laittakaa siis kommentteja, lisäyksiä, poistoja ja määriä. Myös aiemmassa viikon vinkissä oli jotain hätävaraa, ja pelastustoimi odottaa meiltä ainakin tällaista varautumista etukäteen. Paljon tietysti riippuu kriisin laadusta, ja onko esim. sähköverkon toimivuus jollain aikavälillä vaarassa jostain syystä. Pitää myös huomioida että blogisti ei ole alan asiantuntija, joten jokainen on lopulta vastuussa oman ja läheistensä perseiden pelastamisesta jne 🙂
Ostoslista 1 – perustarpeet (kunkin määrä riippuu perheen koosta, ehkä lähtökohtana per hlö)
- Monivitamiini-tabletteja + kalkki-tabletteja (jotain muuta vitamiiniosastolta? kalaöljy-tabuja?)
- Saippuaa (neste/suihku/kiinteä)
- Hammastahnaa (+harja)
- Tonnikalaa ja/tai lihasäilykkeitä x prk
- Hedelmäsäilykkeitä x prk
- Riisiä x kg
- Pastaa x kg
- Perunaa x kg
- Maitojauhetta tai kestomaitoa (UHT, jos on tilaa esim. auto)
- Mysliä, myslipatukoita
- Jauhoja, ryynejä, hiutaleita
- Soijarouhetta
- Papuja, linssejä
- Näkkileipää, korppuja, jälkiuunileipää tms säilyvää leipää
- Kasviöljyä x litraa
- Voita / margariinia / juustoa (jos sähköä oletettavissa tai kylmähuone/talvi)
- Pakasteruokia, kalapuikkoja tms (jos sähköä oletettavissa tai talvi)
- Sokeria
- Suolaa
- LED-käsivalaisin, pieni taskuradio, paristoja molempiin
- Vettä
- Tupakkaa (jos poltat)
- Kahvia (jos juot)
Ostoslista 2
- Tankki täyteen polttoainetta jos on auto (+ kanisteriin)
- WC-paperia
- Särkylääkkeitä
- Puhdistus/desifiointiainetta
- Vedenpuhdistustabletteja ja / tai vedenpuhdistusfilttereitä tai -laite
- Ensiaputarpeita
- Reseptilääkkeitä jos tarvitset
- Lisää vettä
- Tulitikkuja, kynttilöitä
- Trangia + rutkasti polttoainetta tai nestekaasua grilliin (jos on)
- Etikkaa
- Suklaata
Ilmastonmuutoksen ehkäisy ja kulutusvalinnat tulivat puheeksi ”Mitä tekisit sadalla watilla” -keskustelussa. Sitten kommenttipalstan Esko ehdotti että tästä voisi avata oman keskustelunsa hieman jalostettuna. Siis aiheena on, millä teoilla on oikeasti väliä? Mitkä hyvältä tuntuvat ideat ovat oikeasti vain haitaksi? Mikä on pienten purojen merkitys? Kuinka suurta osaa energia ja sen tuotantotavat näyttelevät kulutuksemme hiilijalanjäljessä? Mitä tarkoittaa jos oikeasti laskisimme päästöjämme 80 % tai jopa 90 % niin kuin tarkoitus on?
Noh, ihan aluksi voidaan lyödä pöytään tyly totuus jota en edes itse keksinyt: Jos kaikki tekevät oman pienen tekonsa, tuloksena on pieni tulos. Se propaganda, että tekemällä vähän vaikuttaa omalta osaltaan suureen kokonaisuuteen, on ikävän valheellista. Jos kaikki tekevät vähän, saadaan tulokseksi vähän. Jos vain osa tekee vähän, emme saa aikaiseksi oikein mitään. Tuo jälkimmäinen on tällä hetkellä se tilanne jossa vielä rämmimme. Toisaalta, ensimmäisen askeleen on usein oltava pieni, tai se jää kokonaan ottamatta. Eikä ilman ensimmäistä askelta tule toista. Vähän kuin tupakointi; siihen on mahdoton jäädä koukkuun, jos ei vedä ensimmäistä savukettaan, vaikka sillä ensihenkäisyllä ei mitään väliä kokonaisuuden kannalta olekaan.
Tämä ketju on myös paikka tiedustella miten se viimeisin kuluttajavalinta todellisuudessa on vaikuttanut mihinkään. J. M. Korhonen on avannut silmiämme purkinavaajan tehokkuudella jo edellisessä keskustelussa lyömällä pöytään varsin mielenkiintoisia lukuja. Periaatteena voisikin olla:
No Numbers, No Argument. Eli ei mennä fantasiapohjalta jos väitetään jotain, vaan tarjotaan numeroita/lähteitä väitteiden tueksi.
Avaan pelin helpolla heitolla.
Helppoa ja tuottoisaa päästövähentämistä!
Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla?
Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava. Jotain lentoliikennettä tietysti jää, mutta nekin olisi parempi tehdä potkurikoneilla, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus on muistaakseni alle puolet suihkukoneiden vastaavasta.
Älä siis nysvää. Tee todellinen ilmastoteko, ja säästä samalla tuhansia euroja rahaa. Älä lähde kaukomatkalle, vaan tyydy lähimatkailuun tai *gasp!* pysy kotona! Ilmasto kiittää, lompakko kiittää ja paikallinen talous ja työllisyys kiittävät. Ja minä tietysti myös kiitän.
Lähteet:
1. Sustainable Energy – Without the hot air (MacKay, 2009 – linkki on html-versioon mielenkiintoiselle sivulle eri kuljetusmuotojen päästöistä).
2. The Impending World Energy Mess (R. Hirsch & co. 2010)
*********
Yksi keskustelunaihe jota itse olen pohtinut, on se, että onko mitään väliä sillä, että tilaan tuulienergiaa? HS:n hiilijalanjälkilaskurin mukaan on, sillä se on siellä laskettu täysin päästöttömäksi, ja pääsenkin siellä jos jonkinlaiseksi ympäristöguruksi. Mutta sekasähköähän sieltä pistorasiasta tulee, ja tuulivoiman epäluotettavuuden takia fossiilisia käytetään varavoimana. Esim. Passiiviidentiteetin äskeisissä artikkeleissa (osa1 ja osa2) blogisti löi melko tylyjä lukemia pöytään tuulivoiman laskennallisesta potentiaalista päästövähennyksiin (samainen artikkeli on englanniksi myös BraveNewClimatessa).
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Marraskuu 2011
http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1318783322132&language=fi
Areenasta puukaasutraktori -pätkää vuodelta 1980. Hyvä että näitä on edes hieman mietitty valmiiksi materiaalivaatimuksineen sun muineen. Tiedä sitten miten moderni traktori suostuu ottamaan tuollaisen pöntön kylkeensä…
Kaikenhuipun blogi 