IEA World Energy Outlook 2011 – Osa 3 – Uusiutuvat, maakaasu ja ydinvoima
WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.
Uusiutuvat, maakaasu ja ydinvoima
Uusiutuvien (pois lukien vesivoima) odotetaan kasvattavan 3 % osuuttaan aina 15 % osuuteen 2035 mennessä. Tämä tulee vaatimaan vuosittaisten tukien nousua viisinkertaiseksi 2035 mennessä, 180 miljardiin dollariin, joka on toki vielä nappikauppaa esim. fossiilisten tukien kanssa (tällä hetkellä reilut 400 miljardia vuodessa). Jälleen kerran, maailmantalouden vähemmän suotuisa kehitys on jo nyt iskenyt hampaitaan tariffeihin ja muihin tukiin, joten jää nähtäväksi toteutuuko kaavaillut tuet uusiutuvien lisäämiseksi. Toivoa sopii. Uusiutuvien lisääminen lisää siirtoverkkojen rakentamiskustannuksia Euroopassa jopa neljänneksen, muualla riittää kymmenys. Vesivoiman osuus pysyy noin 15 prosentissa kokonaiskulutuksesta.
Kaasua, kaasua…
Seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan maakaasun kulta-aikaa. Uudet tuotantotekniikat jotka mahdollistavat liuskekaasun hyödyntämisen, tulevat lisäämään tuotantoa sekä varojen hajontaa ympäri maailman, ja ne ovat lisänneet globaaleja kaasuvaroja puolella. Kaiketi siitäkin huolimatta, että ympäristövaikutukset ovat vielä heikosti tunnettuja. Jatkossa nämä ongelmat pitää kuitenkin saada ratkaistua tyydyttävällä tavalla, mikäli kaasuntuotantoa liuskeista aiotaan jatkaa kasvavalla tahdilla.
Kaasua on pidetty myös puhtaimpana fossiilisena, mutta viime aikoina uudet tutkimukset ovat osoittaneet varsinkin liuskekaasun tuotannon olevan ilmaston kannalta jopa hiilen veroista. Onkin huolestuttavaa että yhä suurempi osuus maailman kaasunälästä suunnitellaan tyydytettäväksi juuri liuskekaasun tuotannolla, jossa metaania pääsee vuotamaan merkittäviä määriä ilmakehään.
Ydinvoiman vastustus pahentaa ilmastonmuutosta
Fukushiman onnettomuuden myötä ydinvoiman lisääntynyt vastustus johtaa IEA:n mukaan hiilen käytön voimakkaaseen lisääntymiseen siinä tilanteessa, jossa länsimaat ja osittain muutkin ydinvoimaa rakentavat valtiot joutuvat luopumaan ydinvoimasta tai sen lisärakentamisesta. Se toki lisää myös uusiutuvien markkinoita, mutta hintana on paheneva ilmastonmuutos. Low nuclear -skenaariossa maailman hiilen käyttö kasvaa kaksi kertaa Australian nykyisen kivihiilen viennin verran, ja maakaasun käyttö kolminkertaisesti nykyisen venäjän viennin verran.
Tästä seuraavassa tilanteessa energian hinnat nousisivat, energiaturvallisuus vähenisi, ja ilmastonmuutoksen torjuminen tulisi sekä entistä hankalammaksi että entistä kalliimmaksi. Lisäksi kehittyvien maiden olisi entistä haastavampaa nostaa asukkaidensa elintasoa (energiankäyttöä) nykyisestä.
Yhteenveto
Omana yhteenvetona haluaisin ilmaista seuraavat huoleni varsin mahdollisesta vaikuttavasta skenaariosta.
- Ydinvoiman vastustamista jatketaan kaikin mahdollisin perustein, mutta äänekäs vastustus peittää alleen sen, että todelliset, poliittisesti toteuttamiskelpoiset ja riittävän nopeasti skaalautuvat keinot korvata fossiilisten ja ydinvoiman tarjoama perusvoima (baseload), puuttuvat.
- Uusiutuvien vaatimat tariffit eivät tule toteutumaan ja kasvamaan riittävästi valtioiden alati kurjentuvassa taloudellisessa tilanteessa, jota rasittaa sekä täysin kestämätön länsimaiden velkatilanne, että halvan energian, ennen kaikkea öljyn, tuotannon hiipuminen ja hintojen nousu. Öljyä käyttävät kaikki, joten sen tukiin ei kukaan uskalla koskea. Matematiikka on yksinkertaista: Tariffit vaativat toteutuessaan valtavasti rahaa, jota on koko ajan vaikeampi löytää mistään lisäämättä jo muutenkin kestämätöntä tulevien sukupolvien velkataakkaa.
- Koska ydinvoiman osuutta ei pystytä merkittävästi kasvattamaan jotta se voisi korvata käytöstä poistuvaa fossiilista energiantuotantoa ja vastata kasvavaan energian kysyntään, tekevät poliitikot (ja sen jälkeen energiayhtiöt) sen helpon, nopean ja ”halvan” ratkaisun. He ulkoistavat energiantuotannon kustannukset planeetan tulevalle elinkelpoisuudelle ja rakentavat lisää fossiilisista sähköntuotantoa. Samalla suljemme lopullisesti 2 asteen lämpenemis-ikkunan, ja alamme katsella 3-4 tai 5+ asteen lämpenemistä suoraan silmiin.
- Lisääntynyt riippuvuus fossiilisista ajaa yhteiskunnat lähivuosikymmeninä energia-ansaan, jossa alati hiipuvat tuotantovauhdit ja heikentyvä nettoenergia nostavat fossiilisten hintoja pilviin ja aiheuttavat talousjärjestelmälle pahoja ongelmia. Samalla yhteiskunnalta ei enää liikene ylimääräistä energiaa energiantuotantonsa ja infrastruktuurinsa riittävän nopeaan uudistamiseen, sillä lähes kaikki fossiilisten vaihtoehdot ovat energiainvestointeina voimakkaasti etupainotteisia. Kaikki aika ja energia menee siihen, että koetamme pitää pään pinnalla, mutta ranta loittonee koko ajan. Oman aseman parantaminen viereisen kaverin harteilla seisomalla alkaa vaikuttaa koko ajan houkuttelevammalta.
Hyvä kirjoitus. Enpä pysty olemaan mistään eri mieltä vaikka kuinka yritän 🙂
Yhdyn näkemykseen! Mainio yhteenveto.
Jani, kiitos. Arvostan. Olen varma että yritit kovasti 🙂
>Uusiutuvien (pois lukien vesivoima) odotetaan kasvattavan 3 % osuuttaan aina 15 % osuuteen 2035 mennessä. Tämä tulee vaatimaan vuosittaisten tukien nousua viisinkertaiseksi 2035 mennessä, 180 miljardiin dollariin, joka on toki vielä nappikauppaa esim. fossiilisten tukien kanssa (tällä hetkellä reilut 400 miljardia vuodessa).
Enpä sanoisi 180:aa miljardia dollaria vuodessa enää miksikään ”nappikaupaksi”, vaikka se vain vajaa puolet siitä fossiilisten 400 miljardista onkin. Jostain se 140-150 miljardin lisäyskin on otettava, jos se halutaan toteuttaa…
>Matematiikka on yksinkertaista: Tariffit vaativat toteutuessaan valtavasti rahaa, jota on koko ajan vaikeampi löytää mistään lisäämättä jo muutenkin kestämätöntä tulevien sukupolvien velkataakkaa.
Yksi syy omaan ydinvoimakannatukseeni on juuri se, että sillä vaikuttaisi olevan kyky tuottaa sitä rahaa, jolla muun muassa ne uusiutuvien tuetkin joudutaan kustantamaan, vähillä CO2-päästöillä. Tietysti valtioista ja kansoista on vaikea tietää, mihin ne haltuunsa saamansa rahat keksivät haluta tulevaisuudessa tosiasiassa käyttää, mutta jos ei ole rahaa lainkaan, niin sitten sitä ei ainakaan käytetä mihinkään uusiutuvan energian investointeihin ja tukiinkaan.
Njoo, nappikauppa ehkä joo liioittelua, sillä jos näin, niin suomen olkiluoto kolmonen on käytännössä ilmainen (ehkä 6-8 miljardia) ja se on yritysrahoitteista. Sata miljoonaa sinne, sata miljoonaa tänne, ja kohta aletaan puhua jo oikeasta rahasta, mutta mittakaava ja vertailukohta on tietty hyvä muistaa. Jenkkien Superkoimitea etsii parasta aikaa säästöjä 1200 miljardin edestä jenkkien valtiontalouteen jne…
Fossiilisten tuen tosin odotettiin muistaakseni nousevan yli 600 miljardiin 2035 mennessä, eli nousua tulisi enemmän kuin uusiutuvien tuilla.
Joka tapauksessa puhutaan käsittämättömistä summista näin niinkuin suomalaisen näkökulmasta.
Hyvä kirjoitus taas kerran. Ettei mene aivan hymistelyksi niin kritisoidaanpa sitä hieman 🙂
Kirjoitat:
”Seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan maakaasun kulta-aikaa. Uudet tuotantotekniikat jotka mahdollistavat liuskekaasun hyödyntämisen, tulevat lisäämään tuotantoa sekä varojen hajontaa ympäri maailman, ja ne ovat lisänneet globaaleja kaasuvaroja puolella.”
ja:
”Lisääntynyt riippuvuus fossiilisista ajaa yhteiskunnat lähivuosikymmeninä energia-ansaan, jossa alati hiipuvat tuotantovauhdit ja heikentyvä nettoenergia nostavat fossiilisten hintoja pilviin ja aiheuttavat talousjärjestelmälle pahoja ongelmia. ”
Mutta nämähän ovat toisensa pois sulkevia! Maakaasulla on uusien, mutta jo kehitettyjen teknologioiden myötä realistinen mahdollisuus nousta hupenevan öljyn korvaajaksi.
Liuskekaasun ympäristöhaitat ovat varmasti karmeat, mutta toisin kuin hupenevan öljyn EROEI, ne tuskin muodostuvat energiansaannin kannalta ratkaiseviksi. CO2-päästöt toki ovat eri asia, mutta nehän realisoituvat vasta vuosikymmenien päästä kun olemme kaikki jo vanhoja joten eihän se meitä kiinnosta…tai jotain…
Vai onko jokin muu syy joka estää maakaasun kustannustehokkaan tuottamisen suuressa mittakaavassa? Olen yrittänyt etsiä, mutten löydä.
Kiitos paljon positiivisesta ja kannustavasta palautteesta sitä antaneille. Tai niinkuin maailmalla sanotaan: ”It really means a lot”. 🙂
a_l:n kommenttiin, joo, näin jälkikäteen mulle tuli mieleen että olisin voinut noissa jotenkin selkeämmin erotella tekstistä IEA:N suht suorat lainaukset (kommentissasi ylempi) ja sitten omat analyysini/mielipiteeni (kommentissasi alempi lainaus). Eli sen takia ne ovat hieman toisiaan pois sulkevia, kun ovat eri tahojen kertomaa 🙂
Toisaalta, kaasulla on omastakin mielestäni tulossa todennäköisesti kulta-ajat. Se sanottuna, en usko että sitä siltikään, varsinkaan siis tuotanto ja kuljetuskapasiteettia, riittää korvaamaan esim. sekä hiilivoimaa, ydinvoimaa (sähköntuotanto) että öljyä (liikennepolttoaineeksi). Kaasua kun käytetään jo moneen muuhunkin kuten kemian teollisuuden raaka-aineeksi jne. Tämä, ja liuskekaasun mahdolliset ongelmat, nostavat todennäköisesti myös kaasun hintaa jatkossa. Liuskekaasulla on vielä muita huonoja puolia, eli esim se että poratut kaivot tyhjenevät nopeasti, muistan lukeneeni että tuotannosta tippuu ensimmäisen vuoden jälkeen noin 80 % pois. Niinpä sitä pitää porata jatkuvasti uudelleen, joka tuo omat haasteensa tuotannon kasvattamiselle (porauskaluston määrä esim).
Tuota lähteiden ehtymistä en tiennytkään. Sillä luulisi olevan merkittävä kustannusvaikutus verrattuna perinteiseen kaasuntuotantoon.
Näin muistan jostain lukeneeni ja käppyrästä katselleeni. Sama vika on liuske-öljyn ”hydro-frackauksella”, eli poratun reiän saanti putoaa todella nopeasti verrattuna perinteisiin kenttiin. Drill Baby, drill. Vai miten se meni.
IEA:n skenaariossa kaasun osuus nousee lähelle öljyä ja hiiltä, kun se nyt on jonkinverran alempi. Nousu on suuri, mutta mittakaava ei silti riitä lähimainkaan esim hiilen ja / tai öljyn korvaamiseen isommassa määrin. Samoin kun hiilen tuotanto ei riitä korvaamaan öljyä (coal-to-liquids) kuin aivan marginaalisesti. Koko jenkkien hiilituotanto (taitavat olla maailman toiseksi suurin tällä hetkellä) ei oikein riittäisi syntetisoimaan neljännestä heidän öljyn käytöstään (eli luokkaa 5 miljoonaa tynnyriä per päivä). Öljyn korvaaminen yhtään millään, tai vaikka monella eri keinolla, on huima urakka koska sitä käytetään niin helvetisti ja se on niin tiivistä energiaa.