IEA World Energy Outlook 2011 – Osa 2 – Venäläinen Ruletti

WOE -sarjassa käsittelen ja kommentoin IEA:n tuoreen World Energy Outlook 2011 -raportin antimia. Valitettavasti joudun turvautumaan executive summaryyn ja muihin fact-sheetteihin, sillä ei ole nyt laittaa 120-150 euroa tuohon koko raporttiin.

Venäläinen Ruletti
Venäjä on tällä hetkellä maailman suurin öljyntuottaja. IEA:n mukaan tilanne tulee muuttumaan lähivuosina siten, että Saudi-Arabia kiilaa jälleen Venäjän ohi ykköspaikalle nostamalla omaa tuotantoaan merkittävästi seuraavina vuosikymmeninä. En puutu tässä Saudien mahdollisuuksiin, mutta jos katsoo asiantuntijoiden haarukkaa Venäjän tämän hetken tuotettavissa olevista öljyvaroista, niin se vaihtelee välillä 60 – 180 miljardia tynnyriä. Aika iso vaihteluväli? Jos tuotanto on nyt noin 10 miljoonaa tynnyriä päivässä, niin se on vuodessa silloin 3,65 miljardia tynnyriä.

Kun jatketaan laskuharjoitusta, niin tällöin Venäjällä on nykyvauhdilla tuotettavaksi öljyä jäljellä 16,4 – 49,3 vuodeksi, olettaen että lisää ei löydetä merkittävästi (tunnettuja esiintymiä on toki joita ei ole vielä otettu käyttöön, mutta ne ovat tuossa lukemassa). Kuten tiedämme, tuotantovauhti laskee dramaattisesti jo kauan ennen kuin varat lähestyvät loppumista, suurin piirtein puolivälissä. Mikäli Venäjän todellinen resurssien määrä on lähempänä alempaa arviota kuin ylempää, voi tuotannon hyvinkin olettaa alkavan laskea lähivuosina.

Mutta sitten takaisin IEA:n raporttiin asiasta
IEA on varsin luottavainen Venäjän tuotettavissa olevien varojen suhteen, sillä se ennustaa keskimäärin noin 10 miljoonan tynnyrin päivävauhtia aina 2035 asti, eli seuraavat 24 vuotta (loppua kohti vauhti hieman hidastuu). Heidän arvionsa Venäjän öljyvaroiksi on siis ihan tuolla arviohaarukan yläpäässä, mikä voi olla aika optimistista. Tosin tämä tuotanto-ennustekin olettaa, jälleen kerran, että sijoitusilmapiiri tulee nykyistä suotuisammaksi, öljyn hinta pysyy korkealla (mutta ei liian korkealla) ja öljyvaroja ja uusien syrjäisten kenttien vaatimaa infraa kehitetään valtavilla summilla hamaan tulevaisuuteen. Nykyisten Länsi-Siperian kenttien lisäksi porausta olisi tehtävä arktisella alueella ja Itä-Siperiassa, joista molemmat ovat vaativia, syrjäisiä ja kalliita kohteita.

Painopiste Venäjän viennissä siirtyy ajan myötä yhä enemmän Kiinan markkinoille Euroopan kustannuksella, nykyisen 2 % Kiinan viennin kasvaessa 20 % 2035 mennessä. Samaan aikaan Euroopan osuus viennistä pienenee 61 prosentista 48 prosenttiin, joten se öljyriippuvuuden pienentäminen ihan tosissaan ei voisi Suomen osalta alkaa yhtään myöhemmin kuin tänään. Emmehän me vaan kuvittele olevamme jonkinlaisessa pysyvässä erityisasemassa, jossa öljyn saatavuusongelmat tai markkinahinnat eivät koske meitä?

Euroopan ja Venäjän ”yhteistyö”
Viimeaikaiset kädenpuristukset Venäjän ja Saksan välillä on otsikoitu esim. ”Uusi energiayhteistyö lähentää Venäjää ja Eurooppaa”. Minusta se, että Euroopassa ostamme valtavan osan kaasustamme, jota ilman emme tule toimeen (tai siis, jäädymme talvella kuoliaaksi kuten Briteissä kävi), yhdestä paikasta ja maksamme siitä heille, ei ole energia-yhteistyötä vaikka siihen huulipunaa laittaisikin päälle. Se on ihan vaan kaupankäyntiä, Euroopan kannalta surkeasta ja riippuvaisesta heroiini-narkkarin näkökulmasta, jolla on diilerit aika vähissä omilla kulmilla. Ja todellisuudessa ainoa asia mitä tämä yhteistyö lähentää, on Venäjän jo muutenkin tukevaa ”kulkusotetta” sen kaasusta riippuvaisen Euroopan jalkovälistä. Tämän myöntäminen ei tietenkään ole poliitikoille kovin helppoa, tai edes viisasta, sillä silloin he voisivat *gasp* joutua vastaamaan tekojensa seurauksista seuraavissa vaaleissa.

Venäläisen tehotonta meininkiä
Venäjän energiavientiä (ja siten maailman energiatilannetta ylipäätään) auttaisi valtavasti se, että he saattaisivat energiankäyttönsä tehokkuuden lähemmäs muuta teollistunutta maailmaa. Tämä vähentäisi jopa kolmanneksen Venäjän primääri-energiankulutuksesta, mutta vaatii toki runsaasti investointeja ja poliittista tahtoa.

Venäjällä on valtavat kaasu-varat, ja sen oletetaankin vastaavan isoimmasta osasta kaasun tuotannon kasvua. Kiina monipuolistaa energiankäyttöään voimakkaasti, ja Venäjän kaasu on yksi Kiinan tulevan energian lähteistä. Kaasu ylipäätään tulee kasvattamaan osuuttaan öljyyn ja hiileen nähden, ja valtaosa siitä menee sähköntuotantoon.

Jos Venäjä pelaa korttinsa hyvin, sen valta maailmalla kasvaa merkittävästi jatkossa. Sen kuitenkin tulee kehittää myös muuta elinkeinotoimintaansa raaka-aineiden ja fossiilisen energian lisäksi, sillä ennen pitkää niiden tuotanto alkaa ehtyä.