Skip to content

Mitä tekisit sadalla watilla?

lokakuu 18, 2011

Tällä hetkellä meillä on sähköverkosta vain pääsulakkeiden rajoittama määrä tehoa saatavilla, ja se on melkoisen paljon. Mutta jos kuvitellaan tilanne, että syystä tai toisesta sähkön saanti putoaa noin sadan watin jatkuvaan tehoon, niin mitä sillä tekisit? Tällä hetkellähän tuo sata wattia menee monessa taloudessa pitkälti jo pelkkien viihde-laitteiden stand-by tilaan tai pariin hehkulamppuun. Sata wattia on myös teho jonka ihminen pystyy suunnilleen tuottamaan pidemmän yhtäjaksoisen ajan. Se olisi siis kolme energiaorjaa, joista kukin tekisi hommia 8 tunnin vuoroissa. Aika luksusta, eikö?

Oletetaan vielä kaikkien riemuksi että lisää voimantuotantoa ei ole saatavilla, eli ei rakennella biovoimaloita, tuulimyllyjä, aurinkopaneeleita tai muitakaan. Ja ei, ei edes käsin pyöritettävää tai poljettavaa generaattoria. Se on sata wattia, ei enempää. Nykyisiä kodinkoneita/laitteistoja voi uusia energiatehokkaampiin, mutta samalla voi miettiä paljonko siihen olisi valmis käyttämään rahaa, ja miksi kyseistä ostopäätöstä ei ole tehty jo nykytilanteessa.

Hehkulamppujen polttorovion myötä watit ovat tulleet useimmille jotenkin tutuiksi, mutta alla myös muutaman kodinlaitteen tehovaatimuksia. 100 wattia jatkuvaa tehoa on vuorokaudessa 2400 wh, tai 2,4 KWh. Yksi saunominen vie helposti 6-10 KWh.

Omat toimeni olisivat alustavasti seuraavat:

  • Sähkömittari kouraan ja eri kodinkoneiden kulutuksen mittaaminen ja kirjaaminen ylös
  • Radonpumppu pois päältä (ja luja usko siihen että säteilyhaitat eivät ole lineaarisen mallin mukaisia).
  • Samaten ilmastointi (koneellinen poisto eli liesituuletin) siirtyisi varmaankin pysyvästi eläkkeelle. Kämppää pitäisi tuulettaa useammin.
  • Hetivalmis-kiuas pois päältä ja verkon painoksi ja siirtyminen puulämmitteiseen ulkosaunaan kuten on jo tehtykin ainakin kelien salliessa. Sisäsaunalle voisi keksiä jotain uutta käyttöä. Onko ideoita?
  • Kaikki patterit ja ilmalämpöpumppu kytkettäisiin pois päältä, samaten lattialämmöt. Pesuhuone pitäisi kuivata huolellisesti jos siellä käyttäisi (ulkoa kannettua) vettä.
  • Valaisimien uudelleenjärjestely: yli puolet valaisimista pois, ja tilalle paikasta riippuen joko pienitehoisia ledejä (n 1 w, lukuvalo) tai vähän isompitehoisia ledejä (4-7 w, kattovalaisin). Talvisin tulisi polteltua kynttilöitä, ja pari öljylamppua voisi myös kaivaa varastosta ulkokäyttöä varten.
  • Isoimman osan tehosta veisi kylmäkoneet, jotka eivät onneksi ole jatkuvasti päällä. Jääkaappi + pakastin vie arviolta ainakin puolet vuorokauden annoksesta (1-1,5 kwh). Meillä on keittiössä korkea jääkaappi, sen vieressä korkea pakastin, ja vielä puolikylmässä varastossa pieni arkkupakastin. Pakastin ja jääkaappi siirtyisivät varmaankin puolikylmään varastoon ja vaihtuisivat mahdollisimman energiatehokkaiksi. Kolme kylmälaitetta voisi olla todennäköisesti liikaa mutta asia varmistettaisiin sähkömittarilla.
  • TV, stereot sun muut joutaisivat kierrätykseen. Kenties usb-virralla toimivat kaiuttimet ja spotify miniläppäriin.
  • Netin ja tietokoneiden käyttö. sekä minä että vaimoni työskentelemme koneelta ja kotoa käsin. Todennäköisesti siirtyisimme käyttämään usb-mokkuloita nykyisen adsl-modeemin ja wlan-reitittimen asemesta. Töitä tehtäisiin miniläppäreillä, jotka ladattaisiin öisin (samaten kun muukin käyttöelektroniikka kts alla).
  • Nettiä ja muuta viihdettä kulutettaisiin miniläppäreiden lisäksi, jos moiseen luksukseen mahdollisuutta olisi, täppäreillä tai älypuhelimilla sekä pienellä radiolla (jos en olisi kieltänyt veivattavia generaattoreita niin radio olisi sellaista mallia, jossa on on akku, veivi ja jopa usb-ulostulo pienten laitteiden lataukseen, kuten tämä.). Pienet lcd-tv:t ovat varsin virtapihejä joten sellainen tulisi varmaan hankittua jos kulutuslaskelmat antaisivat myöden. Prioriteetsissa se olisi silti viimeisten joukossa.
  • Koska meillä vesi tulee omasta kaivosta, aiheuttaa se hieman ongelmia, sillä pumppu ei sadalla watilla inahdakkaan. Vesi nostettaisiin kaivosta käsikäyttöisen pumpun tai ämpärin ja köyden avulla. Se lämmitettäisiin saunan uunissa, leivinuunissa tai kaasupolttimolla grillissä. Näissä paikoissa tehtäisiin myös ruoka, pääosin avotulella (puu ja kaasu). Ruokavalio muuttuisi suosimaan ruokia joita ei tarvitse kypsentää.
  • Koska jätevetemme tarvitsee pumpun siirtyäkseen säiliöstä imeytyskenttäänsä, hoitaisimme talouteen yhden tai kaksi esim. Biolanin Naturum -kompostoivaa käymälää nykyisten pönttöjen tilalle. Neste-päästöt vietäisiin ulos manuaalisesti.
  • Talvisin pari huonetta omakotitalostamme jätettäisiin vähemmälle käytölle, jotta niitä ei tarvitsisi pitää lämpimänä. Nämä huoneet todennäköisesti muuttuisivat jonkinasteisiksi kylmähuoneiksi ruoan ja juomien säilytystä ja viileänä pitämistä varten. Esim. nykyinen työhuone on rakennettu entiseen autokatokseen, joten sen ja muun asunnon välillä on paksu ulko-ovi. Sen voisi periaatteessa päästää jopa pakkaselle, joten kylmänä aikana se voisi toimia hyvinkin kylmähuoneena.
  • Lämmitys hoidettaisiin varaavalla leivinuunilla, takkaan asennettaisiin takkasydän jotta sitäkin voisi välillä käyttää. Todennäköisesti leivinuunin viereen samaan piippuun yhdistäen hankittaisiin puukäyttöinen hella jossa olisi myös vedelle lämmitin. Kaikkien ikkunoiden eristeet tarkistettaisiin ja niihin hankittaisiin paksut verhot/kankaat jotta ne voi tarvittaessa eristää nykyistä paremmin (osassa on jo).
  • Astioiden ja pyykin pesu harvenisi rajusti koska se pitäisi hoitaa käsin. Siivoaminen hoituisi harjalla, mikrokuitumopilla ja rikkalapiolla.

Eniten tuossa ahdistaisi itselläni ehkä vesirumba ja pesurumba. Veden kantaminen käsipelillä kaivosta ja sitten lämmittäminen puilla ei olisi herkullista. Samaten, kirjassa 23 Things they don’t tell you about capitalism esitettiin teesi, että pesukone on muuttanut maailmaa enemmän kuin internet. Voin yhtyä tuohon, sillä se pesu/tiskirumba veisi aikaa todella paljon, ja se aika on pois jostain muualta. Keskimäärin porukka olisikin likaisempaa, joka nykyisessä steriilissä yhteiskunnassamme olisi mielestäni selkeä askel parempaan suuntaan kaiken maailman allergioita ja vastustuskykyä ajatellen. Ja jos kaikki olisivat paskaisempia, niin se ei myöskään haittaisi juuri ketään, sillä se olisi uusi normaali.

Miten sinä käyttäisit sata wattiasi? Mihin ja miten paljon kerrostalossa menee virtaa? Onko omassa skenaariossani unohtunut jotain oleellista?

Tässä vielä linkki sivulle jossa on muutamien laitteiden vuorokausikulutuksia (ja joistain tehojakin):
http://tts.fi/kodinenergiaopas/sahkolaitteidenkulutuksia.htm

Advertisements
56 kommenttia
  1. Leena permalink

    Meillä 100 W tarkoittaisi talvikulutuksen pudottamista noin kymmenenteen osaan nykyisestä.
    Autolla ei sitten ilmeisesti kuljeta kylmänä aikana, koska lohkolämmittimiin ja sisätilalämmittimiin ei virtaa taitaisi riittää. Jääkaappi siirrettäisiin verannalle, pakastin siellä jo onkin (voi silti kuluttaa liikaa). Ruoka kypsyisi puuhellalla ja leivinuunissa. Sähkösaunaa ei ole nytkään eikä TV:tä juuri katsota. Tietokoneaika pitää sitten jyvittää sitäkin tarkemmin. Jätevesipumppu olisi turha hankinta (vaikka kunta siihen pakottaisikin), biolanit meillä jo tuossa pihalla odottavatkin seiniä ympärilleen.
    Vielä pitäisi kömpiä kellariin katsomaan, paljonko tehoa patterikiertovesi tarvitsee.
    Tiskaamisen voisi ehkä minimoida nimikkomukeilla ja lautasilla, joita käytetään koko päivä. Pyykki on vaikeampi juttu, joudumme pesemään vaatteet aina, kun on oltu tekemisissä jonkun ihmisen tai paikan kanssa, jossa on käytetty hajusteita, haisevia pseuainenita tai joka on homeessa. Eli aina kun on käyty ”ihmisten ilmoilla”. Terveyden takia tästä ei voi tinkiä, joten vesi kuumaksi puuhellalla ja yksi perheestä pois koulusta ja päätoimiseksi pyykkäriksi.
    Mutta, sinä aamuna kun sadan vatin rajoitus astuu voimaan, on varmaan turhaa lähteä kauppaan takkasydäntä ostamaan…..

    • Leena, kiitos raportista. Kun saatte Biolanin käyttöön niin laita ihmeessä käyttökokemuksia. Tuommoinen on itsellänikin pyörinyt mielessä jo ihan sen järejttömyyden takia, että paska huuhdotaan juomavedellä ja koko kiinteä raintoaine-sotku käydään sitten autolla hakemassa ja viemässä johonkin erikseen puhdistettavaksi.

      Tuo oli hyvä pointti tuo autojen lämmittimet. Kyllähän ne talvisinkin käyntiin usein lähtevät, varsinkin jos niitä tulee käyteltyä etteivät pääse ihan syväjäähän. Pidempi -25 pakkasjakso voi kuitenkin jotkut autot hyydyttää koko lopputalveksi pihaan koristeeksi. Miten olisi puilla lämmitettävä autotalli? 😀

      Joo, toi takkasydän on tälläkin hetkellä ”todo” -listalla, mutta ei ole vielä ennätetty siihen asti listalla. Nyt on parasta aikaa LVI-miehet (ja nainen) asentamassa tuota uutta aurinkolämpökeräinjärjestelmää, josta raporttia siis tulossa lähiaikoina. Toinen mitä on energiansäästömielessä harkittu oli tuo ilmanvaihdon lämmön talteenotto-systeemi. Mutta nämä kaikki vaativat sähköä! Onko niin että nykyiset omakotitalot, mitä tehokkaampia ne ovat, niin sitä pahemmin ne rampautuvat kun tulee katkos? Kuinka nopeasti pullotalot, siis passiivitalot ja kumppanit, homehtuvat asuinkelvottomaksi, jos sähkötoiminen ilmastointi lakkaa toimimasta? Maalämpökään ei toimi ilman sähköä, ja ilmalämpöpumpuistakin jää hyötysuhteet hyödyntämättä..

      En nyt ole lähtemässä siitä, että sähköverkko ihan justiinsa on kaatumassa, mutta kyllä näitäkin on varsin mielenkiitoista miettiä. Kuten aiemmassa skenaariossa Korhonen totesi, niin öljyn loputtua ajan myötä tutuksi tulevat myös (tarkoitukselliset) sähkökatkot. Yhteiskunnassa kaikki on koko ajan siirtymässä yhä riippuvaisemmaksi sähköstä, joka tarkoittaa asioiden helpottumista, tehokkuuden kasvua, ja suurempaa romahdusherkkyyttä toimitus-katkoksen sattuessa.

      Emännän kanssa kun juteltiin tästä artikkelista, niin yllättäen tuli mieleen että mitenkähän tuon sisäsaunankin kiukaan saisi korvattua puulämmitteisellä (tiilihormia ei ole saatavilla, mutta onhan noita jotain läpivienti-hormeja, jollainen ulkosaunassakin on). Lisäksi alettiin miettiä vakavissaan keittiön pakastimen siirtämistä puolikylmään takahuoneeseen.

      Omia Projekteja tuntuu siis riittävän jatkossakin 🙂

  2. Heini permalink

    Nopsaan heitän vinkin liittyen noihin stand by-tilassa oleviin (viihde-)vempaimiin liittyen: meillä niin tv, wii, tietokoneet, modeemi yms. ovat virtakatkaisimella varustetuissa jatkojohdoissa kiinni. Lapsetkin on opetettu siihen, että kun päivittäinen peliaika tai tv:n katselu loppuu, niin koko olohuoneen ”viihdekeskus” napsautetaan pois päältä.
    Työhuoneessa katkaisija on pöydän alla ja itseltä meinaa jäädä se iltaisin sammuttamatta *kröhöm*. Muutenkin pyritään siihen, että esim. tietokone(et) ei olisi turhan päiten päällä. Jos sitä ei puoleen tuntiin tarvitse, niin kiinni vaan.

    Portaikosta otettiin kattovalo pois ja korvattiin se liiketunnistimella varustetuilla led-lampuilla. Eipähän tarvi huolehtia siitä, että muistaa aina sammuttaa sieltä valot.

    Halkoja pitäisi tilata, jotta voi kylpyvettä ja saunaa lämmittää, sekä tietysti keittiön puuhellaa ja yläkerran varaavaa takkaa. Meillä ei lämminvesivaraaja ole kovin iso (ei ainakaan 5 hengen tarpeisiin riittävä), joten täytyy pesuvettä lämmittää muuripadassa.
    Lämpimästi kyllä suosittelen puulämmitteistä kiuasta. Meillä on n. vuoden vanha kiuas joka on tarpeeksi iso ja kun saunomisen jälkeen jättää pesuhuoneen oven raolleen, niin hyvin lämpiää alakerta. Eikä tarvitse miettiä sähkönkulutusta (kuten edellisessä energiasyöpössä rivarissa).

    Asuntovelallisen keikkatyöläisen on oltava pihi joka mutkassa 🙂

    • Onkos teillä Heini se puulämmitteinen jonkin sopivan hormin vieressä? Tällöin valmius on parempi kuin meillä, jossa valmista tiilihormia ei ole. Onko teillä polttopuita saatavilla jostain (puoli)ilmaiseksi? Eihän nekään ihan ilmaisia kaupasta ostettuina ole, mutta kaikenlaista jätepuuta sun muuta hervennus-puuta on kyllä saatavilla käytännössä hakemisen vaivalla ainakin jonkin verran.

      Missäköhän vaiheessa EU tai joku muu alkaa ehdottelemaan suomelle sähkökiukaisiin tiukempia teho/käyttörajoituksia tai jopa kokonaan kieltämistä? Kiukaat linee kuitenkin ihan kohtalaisen merkittävä osa talvisen lauantai-iltapäivän kulutuksesta… Siitä nousee kyllä metakka. 🙂 Ehkä asiaa lähestytään reaaliaikaisen hinnoittelun kautta, jossa kulutuspiikkien sähköstä tehdään vaan niin kallista ja hintaa hierotaan ihmisten kasvoihin, että jotkut jättävät saunan väliin…

      Meilläkävi tuon viihdekeskuksen katkaisijan kanssa niin, että eräänä iltana sen sammutin, ja seuraavana päivänä TV ei enää herännyt eloon. Varmasti sen olisi voinut jossain korjauttaa, mutta kyseessä oli sen verran iäkäs halpis-putkitv, että päädyin hankkimaan uuden litteän. Mutta sähkön säästäminen tuli tässä tapauksessa siis ”kalliiksi”.

  3. a_l permalink

    Eiköhän tuo 100W käytetä kylmälaitteisiin ja valaistukseen. Ehkä vielä illalla tv:kin toimii. Tietokone pitänee vaihtaa miniläppäriin. Ruoanlaitto pitänee lopettaa kokonaan, koska 100W ei taida teholtaan riittää sähköhellaan tai mikrouuniin.

    Tämä siis olettaen, että Helsingin Energian kaukolämpöverkossa riittää edelleen potkua pitämään patterit ja vesi lämpiminä. Jos ei riitä, lähden lämpimikseni kadulle mellakoimaan. Ei varmaan tarvitsis yksin riehua 🙂

  4. a_l permalink

    Sähkösaunojen omistajien ei muuten kannata haaskata aikaa murehtimalla kodinelektroniikan standby-tilojen virrankulutusta. Sammutatte sen kiukaan 10 min aikaisemmin. Tai jätätte pari saunakertaa vuodessa väliin.

  5. Heini permalink

    Höö.. Yks osaisi noista hormeista paremmin sanoa.. Meillä on 5 tulisijaa (+ öljysysteemi). Käsittääkseni talon ”vanhan” osan tulisijat menee samaan hormiin (puu-uuni, alakerran takka ja yläkerran varaava) ja 70-luvulla rakennetun laajennuksen pöhinät (sauna, muuripata+öljysysteemi) toiseen. Kuten ilmaisuista huomaat, kaikki termit ei vielä ole ihan tuttuja 🙂

    Polttopuuta meinataan tilata Yksen siskon kanssa kimpassa. Niillä on joku nimi tiedossa, mistä edullisesti saa. Yläkerrasta puretut väliseinät (raakalautaa) pistetään vielä ennen lumia palasiksi. Niistä varmaan tulee 4-6 mottia, on sitä lautaa niin pirusti tossa pihalla. Ja omenapuiden oksat, risut yms. hyödynnetään sytykkeinä. Mummo antoi vinkin, että nippu risuja sanomalehtikääreeseen on hyvä sytyke.
    Osa puista täytyy viedä autotalliin, toi puuvarasto on aika pieni eikä siellä meinaa puut kuivaa kunnolla. Kuistille olen lautoja kasaillut. Ja taitaa talon allakin olla jotain lautaa. Pelkkää mäntylautaa vaan ei viitsi polttaa, kerää aika nopeasti karstaa hormiin. Pitää siis olla koivuhalkoa/muuta lehtipuuta seassa.

    Vielä kun keksisi jonkun hyvän systeemin muuripadan kannelle, että vesi pysyisi lämpimänä pidempään. Nyt olen heittänyt siihen viikatun pyyhkeen päälle, mutta haaleaa se on jo seuraavana aamuna.

    Työhuoneessa ei ole muuten tarvinnut yhtään laittaa patteria isommalle, taitaa itseasiassa olla vielä kiinni. On sen verran pieni tila, että yksikin kone lämmittää huoneilmaa riittävästi. Ja eipä tässä muuten tarvi istuakaan kuin koneen ollessa päällä.

    Yksi tuttu on putkihuollossa (Hanakoilla siis) töissä ja tuli jo vähän puhuttua noista aurinkopaneeli- yms. systeemeistä. Mitä teillä kustansi toi urakka?

  6. Loistava, konkreettinen artikkeli!

    Pääsen muuten jo nykyään alle 100 W kulutuksen :). Koko vuoden sähkönkulutus viimeisen laskun mukaan noin 600 kWh, eli keskimäärin noin 1,65 kWh/vuorokausi. Tämä tietysti johtuu ennen muuta siitä, että lämpö tulee kaukolämmöstä. Ja jotain pitäisi varmaan jyvittää myös työhuoneen kulutukseksi.

    Asunnossa on vielä yksi hehkulamppu, mutta jahka saan sähkömiehen vaihtamaan vanhan himmentimen, sekin vaihtuu. Viihde-elektroniikkaa on pienen läppärin ja ison näytön verran.

    Ellei sähkönsaanti ole luotettavaa, jääkaapit ja pakastimet muuten muuttuvat aika nopeasti käyttökelvottomiksi. Ei ole paljon hyötyä käyttää vähää energiaa jäähdyttelyyn, jos ruoka sitten voikin taas lämmetä vaikka parin päivän sähkökatkon aikana.

    • Aika pieni kulutus sulla! Mites korhonen tilanteessa jossa suurin sallittu hetkellinen teho on tuo 100w? 🙂

      • No ruoka pitäisi lämmittää trangialla, mikronkin teho on 600 W :). Pääasiallinen asunnossa touhunta eli joko läppärin ja näytön käyttö tai kirjan lukeminen varmaan kyllä onnistuisi siltikin.

  7. Sähkönkulutuksen vähentäminen palauttaisi kotiapulaisten ammattikunnan koteihin, mikä ei välttämättä olisi ollenkaan huono asia. Saataisiin apua sekä nuorisotyöttömyyteen että perheenäitien burn outeihin. Apulaiselle pitäisi tietenkin maksaa palkkaa, mutta sekään ei liene ongelma, kun ihmisillä tuntuu olevan ihan liikaa rahaa muutenkin.

  8. Salla permalink

    Perheellinen omakotiasuminen vaikuttaa kaupunkilaissinkun silmissä aika mystiseltä ja vaativalta, ja osa luetelluista säästökohteista oli sellaisia, joista en käsitä, miksi ne eivät ole jo nyt arkipäivää. Sauna pihassa ja sisällä??

    Oma tavoitteeni on se että eläisin jo nyt mahdollisimman energiatehokasta elämää. Näen nykyelämäni valmistautumisena öljyn, sähkön ja kaiken muunkin loppumiselle. Ja näin se menee:
    – ei jääkaappia/pakastinta > kylmään aikaan voi säilyttää parvekkeella ruokia, muulloin valmistan ruuan yhdelle aterialle tai syön viherpirtelöitä tai jotain muuta vastaavaa
    – induktioliesi + uuni (harvoin käytössä)
    – tehosekoitin
    – imuri
    – läppäri, jolla surffailen, katson dvd:eitä ja yle areenaa
    – cd-soitin jota käytän tuskin koskaan
    – kännykkä
    – valaistuksena muutama energiansäästölamppu
    – taloyhtiön pesukone (ja kuivaushuone, jota sorrun käyttämään vähän väliä)
    – taloyhtiön muut palvelut, kuten koneellinen ilmanvaihto, talosaunaa ei ole
    – lasitettu parveke = kasvihuone

    Täydellisen laskutaidottomana en edes yritä laskeskella, vaikka Kaikenhuippu erittäin selkeäsi asian avasi.

    • Salla, vaikutelmasi on pitkälti oikein, ja tervetuloa keskustelemaan. Perheellinen omakotiasuminen, sellaisella haja-asutusalueella jossa ei ole kunnallistekniikkaa (siis vesi tulee omasta kaivosta ja menee omaan jätekaivoon) on vähintää mystistä 🙂 Eräs perhetuttu totesikin kannustavasti kun kämppää olimme hankkimassa vaimon kanssa, että ”voihan sen kissan heittää seinään ja katsoa pysyykö se siinä” (asuimme tuolloin Helsingissä kerrostalossa). On se nyt pysynyt kohta 10 vuotta, mutta kaikenlaista enemmän ja vähemmän vapaaehtoista juttua on joutunut opettelemaan. Osa, kuten tämä aurinkokeräin-projekti joka on parasta aikaa käynnissä ja osoittautumassa, kauniisti sanottuna, vähemmän plug&play operaatioksi kuin olisi voinut toivoa, on tietysti myös itse-aiheutettuja. Helpointa ja selkeintä on käyttää vaan sitä suoraa sähkölämmitystä, patterit eivät kauheasti tarvitse säätöä ja ylläpitoa, ja tämä on tietysti vähän huolestuttavaa, sillä monet meistä valitsevat ensisijaisesti mukavuuden.

      Toinen asioita mutkistava juttu on tosiaan tuo, että meillä on kaksi pientä lasta. Ne ovat sellainen määrä muuttujia muuten vielä siedettävän yksinkertaisessa yhtälössä (nimeltä elämä ja sen eläåminen) että oksat pois. Tai no, asioita voisi tietysti tehdä yksinkertaisesti ja laittaa lapset ensin koko päiväksi joka päivä yhteiskunnan tarjoamaan hoitopaikkaan, ja illalla istuttaa tv:n eteen vielä muutamaksi tunniksi, mutta tässäkin asiassa koetetaan meillä tehdä hieman toisin (viime aikoina tv:n katselu on tosin hieman rakoillut, varsinkin kun olivat tuossa molemmat kipeinä pari viikkoa). Käytännössä kaksi lämmintä ruokaa päivässä on hyvä tehdä, jääkaappi ja pakastin on pakollisia jos ei halua joka päivä käydä kaupassa (joka ei ole kävelymatkan päässä) vaikka meilläkin säilytetään syksystä kevääseen usein elintarvikkeita myös ulkona terassilla kylmälaukussa (paikallisia pieneläimiä tosin pitää varoa). Lapset, työt ja muut venyttävätkin arkea usein sen verran tiukalle, että kenelläkään ei välttämättä ole edes jaksamista ottaa jotain ”uusia säästökohteita” puheeksi, saati alkaa niitä toteuttamaan (vaimolla on jo sellainen vakio-ilme aina kun avaan suuni jonkinlaisen uuden hankkeen nimissä… 🙂 )

      Sauna pihalla liittyy tähän projektiin (päivitys täällä). Kerro tarkemmin mitkä säästökohteet mielestäsi tulisi olla jo käytössä? (Itsellänikin on joidenkin kohdalla ajatuksia etenemässä, mutta olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä tai tarvittaessa tarkentaa syitä ja selityksiä miksi jotain ei ole tapahtunut).

      Omassa luettelossasi yli sadan watin laitteita ovat imuri, liesi + uuni, tehosekoitin. Normaali läppärin virtalähteet ovat 75-100 watin luokkaa, miniläppärit reilusti pienempiä, ja ”peliläppärit” voivat viedä sitten 120 wattiakin. Pesukoneet vievät usein 1-2 Kwh per pesukerta, hetkellinen teho taitaa nousta myös reilusti yli sadan watin jossain vaiheessa (veden lämmitys, linkous…), koneellisen ilmastoinnin kulutuksesta per kämppä en osaa sanoa, mutta kiinnostavaa on se, millaiseksi asuntojen asumismukavauus muuttuu tietyn ajan sisällä jos laite esim rikkoontuu.

      Itse olen siirtämässä taloamme hiljalleen LED-valaistukseen, kuten listassanikin oli. Totuttelua sekin hieman vaatii, ja riittävän tehokkaat ledit yleisvalaistukseen ovat vielä aika tyyriitä (15-30 euroa). Ne vievät useinmiten alle puolet vastaavan energiansäästölampun tehoista, mutta itselläni iso syy on myös niiden myrkyttömyys (käsittääkseni) verrattuna energiansäästölamppuihin jotka ovat ongelmajätettä ja joiden rikkoontuessa kun ne ovat päällä, voi huoneistoon, ainakin huhujen mukaan, levitä kaikenlaista ikävää myrkkyä hengiteltäväksi. Lapsiperheessä riski lampun rikkoontumiseen fyysisen objektin toimesta on varsin merkittävä.

      Tuo lasitetun parvekkeen käyttäminen kasvihuoneena on tietysti verraton idea, jonka täältä ”maalta” katsottuna olettaisi olevan lähes jokaisella kaupunkilaisella käytössä, sillä mullan möyhintä on yksi syistä jonka vuoksi täällä asumme.

      Ja sitten Gradun aihe talotekniikkaa tms opiskelevalle: Tutki ja laske nykyisen omakotitalokannan, haja-asutusasunnon, ja/tai esim matalaeneria/passiivienergiatalojen talotekniikan vaatima huippukulutus ja keskikulutus. Siis paljonko vievät kaikenmaailman ilmanvaihdot lämmöntalteenotoilla, lattialämmöt, radonpumput, likavesipumput, makean veden pumput, maalämpöpumput, ilmalämpöpumput sun muut. Kuinka paljon sähköä/tehoa energian säästäminen asumisessa vie? Ja miten kyseiset talot toimivat epäluotettavan sähkönsaannin maailmassa?

      EDIT:
      Nyt kun luin tuyota artikkelia uudestaan niin huomasin että en ole erikseen maininnut että esim se sisäsauna tosiaan on pois päältä nyt, ja monia muitakin juttuja on osittain tehty jo nyt, joista Salla puhui.

  9. Juho Kinnunen permalink

    Meillä menee neljän hengen talousessa sähköä vuodesta riippuen 18000-22000 kW/h vuodessa. Se on keskimäärin 49-60 kW/h päivässä, mutta kulutus tietysti vaihtelee vuodenajan mukaan. Huushollimme vaatima teho on siten koko vuodelle tasaisesti jaettuna 2-2,5 kW, vaikka kesällä se on luonnollisesti pienempi kuin talvella. Jos pitää pärjätä 100 W teholla niin kulutus pitäisi siis leikata 1/20-25 nykyisestä.

    Vielä perustietoa talosta: 1988 valmistunut omakotitalo, suora sähkölämmitys aluksi perinteisin sähköpatterein toteutettuna. Varaava takka, mutta soveltuu korkeintaan makkaran paistoon eikä liion lämmitä vettä. Lisäksi pihalla kaasugrilli. Saunassa sekä puu- että sähkökiuas. 2005 remontissa puolet talosta siirtyi lattialämmitykseen ja vuonna 2008 tuli ilmalämpöpumppu (ei hyödynnä maalämpöä). Kyllä siinä olisi äkkiä kusi sukassa jos pitää pärjätä 2,4 kW/h päivässä. On meillä kyllä parantamisen varaa energiatehokkuudessa, mutta niitä en nyt ala luettelemaan.

    Vaikka lämpöpumppu ei juuri vähentänyt lämmitykseen menevää osuutta sähköstä se pitää talon paljon tasalämpöisempänä kuin patterit. Osa niistäkin on sen kylmimmän jakson päällä, mutta pienellä teholla. Täällä Suomessa on niin kylmä, että lämpöpumppu joutuu käyttämään suuren määrän sähköä pitääkseen ulkoyksikön sulana.

  10. jorma permalink

    Tulipas juuri eilen tai toissapäivänä Helsingin Energian sähkön siirron tasauslasku vuoden ajalta, joten raportoidaanpas nyt sitten tähän. Oli mennyt 2091 kWh, ensi vuodelle arvioitiin 2040 kWh. 2091 kWh vuodessa olisi päivässä keskimäärin 5,73 kWh. 100 W:n kulutus 24/7 kun olisi se 2,4 kWh vuorokaudessa, niin kulutukseni on siihen nähden vajaa 2,5-kertainen. Yhden hengen kopperoni lämpö tulee kaukolämpönä, mikä selittää sähkölaskun pienuutta esimerkiksi yllä olevaan Juho Kinnusen postaukseen verrattuna. Voin kuvitella, että voisi onnistua siedettävästi 2,4 kWh:n päiväkulutukseen pääsy, mutta jos hetkellisesti suurin käytettävissä oleva teho olisi 100 W, niin kyllä olisi vaikeaa.

    Sähköveron korotus (nähtävästi lähes tulkoon tuplaksi) suurensi tätä sähkölaskuani noin 15 e. Ensi vuoden laskuun se vaikuttaa koko ajalta, joten sitä se suurentanee jotain 20 e. Jospa se motivoisi säästämiseen? Eipä ole yhteiskunnalta tullut mitään rahan jakoa sen tilallekaan opiskelijan budjettiin. Onhan tässä tullut valoja poltettua, vettä keiteltyä ja pöytätietokonetta päällä pidettyä aika liberaalisti, vaikka kaiken kaikkiaan varmaankin keskivertoa nuukempi ihminen täällä Suomessa olenkin.

    • jorma permalink

      >Sähköveron korotus (nähtävästi lähes tulkoon tuplaksi) suurensi tätä sähkölaskuani noin 15 e. Ensi vuoden laskuun se vaikuttaa koko ajalta, joten sitä se suurentanee jotain 20 e. Jospa se motivoisi säästämiseen?

      Tai no, toisaalta kuukausivuokrani (johon kaukolämpöni sisältyy) nousi pari kuukautta sitten 20 e, ja sehän tekee jo vuodessa 240 e, joten eipä se 20 e vuodessa lisää sähkölaskua siihen verrattuna hirveästi ole…

  11. jukka permalink

    niin jos sanotaan 100W, niin varmaankin pitäisi tarkoittaa 100W/henkilö. ja varmaankin johtopäätös tällaisessa tilanteessa olisi että ei olisi ylipäätään mahdollista ylläpitää ”yksilöllistä” elämänmuotoa. siis ei olisi järkeä että jokaisella olisi esimerkiksi oma pesukone, vaan pitäisi olla ”korttelipesula”. samoin joka kerrostaloasunnossa oma sähkösauna olisi mahdoton, joten yhteissaunat tulisivat takaisin.

    ruuan laittokin olisi yhden perheen/talouden kannalta melko mahdotonta: sähkölevy ottaa muistaakseni noin 1kW ja uuni varmaan ainakin 2kW. pitäisi siis järjestää jotenkin yhteiskeittiöitä että jotenkin järkevästi saisi lämmintä ruokaa. siis vähän tämmöinen kommunalka systeemi:

    http://www.nlpit.com/kommunalka.html

    säilytyksestä: maakellarihan on ihan toimiva, ja maalla monilla varmaan onkin sellainen. tai ainakin on vanha käytöstä poistettu jonka voisi ottaa käyttöön. sen sijaan joka omakotitalon/kerrostalon pihaan ei kannattaisi laittaa. mutta alueilla jotka ei ole ihan missään keskustassa, niin voisi tehdä yhteismaakellareita. siellä voisi ilman sähköä säilöä mitä metsästä on kerännyt ja puutarhassa kasvattanut.

    ja puutarhaan liittyen jos yhteistalous/kommunalka hoitaisi kompostoinnin ja puutarhan yhdessä niin siinäkin olisi aika paljon iloa.

    yllä kommenteissa on katsottu asiaa vain yksilön kannalta. minusta paljon enemmän potentiaalia on tämmöisissä yhteisöllisissä ratkaisuissa. etuna/haittana (tarpeeton yliviivataan…) on että voi/pitää olla muitten ihmisten kanssa tekemisissä.

    • Joo, jukka, itselläni tuli mieleen tuo myös että on hieman ”epäreilua” kun ei määritelty 100 w per henkilö. Toisaalta, artikkelin tarkoitus oli myös tuoda ilmi se, että useimmat sähkölaitteistamme kuluttaa varsin paljon tehoa (tämä lienee eri asia kuin se että ne olisivat tehokkaita?). 100W / hlö toisi tosiaan aika hyviä kannustimia asua ”tiiviisti”, eli isovanhemmat, anopit sun muut vävyt ja kälyt olisivat varmaan nykyistä tervetulleempia asumaan saman katon alle, kun toisivat oman ”kiintiönsä” mukanaan. Ongelmana tietysti se, että pian huomattaisiin että meillä on aivan liikaa taloja, ja asuntojen arvot laskisivat rajusti josta on omat ikävät seurauksensa. Toisaalta siinä vaiheessa jos tällaiseen tilanteeseen oikeasti jouduttaisiin, niin asuntokuplan puhkeaminen olisi vain yksi ongelma muiden isojen ongelmien joukossa.

      6-8 -henkinen yhteisö voisi kuitenkin käyttää jo mikroa! 🙂
      Mutta joo, tavallaan halusin rajata aiheen vain yhden ihmisen kantilta katsotuksi, koska koetin tarkastella nimenomaan noita eri sähkölaitteita, niiden määrää, välttämättömyyttä ja tehoa/kulutusta. Yhteisöllisyys nostaisi varmasti päätään, joskin vastavoimana voisi toimia häikäilemätön oman edun tavoittelu ja lainsuojattomuus. Dmitry Orlov muistaakseni ilmaisi ”huolensa” näistä transition-liikkeen yhteisöistä, mielestäni ihan aiheellisesti, että ne ovat usein vähän turhan ”kilttejä” jos ajatellaan läheisen jengiytyneen naapuruston kykyä tuottaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Siirtymäliike ei ole turvallisuusasioihin lienee ottanut kauheasti kantaa muuten kuin että yhteisössä on tietysti turvallisempaa ylipäätään kuin yksin.

      • Läpi koko ihmiskunnan historian on nähtävissä yksi hyvin selkeä dynamiikka: kun yhteiskunnan väkivaltamonopoli sortuu, kysymys ”ruokaa vai aseita” saa hyvin yksinkertaisen vastauksen. Ne, joilla on aseita, saavat myös ruokaa.

        Joka ikisessä sortuneessa yhteiskunnassa, josta meillä on mitään dokumentointia – Roomasta Somaliaan – on nähtävissä sama kehityskulku: tavalliset ihmiset joutuvat pakon edessä sotaherrojen vallan alle, periaatteella tunnettu paha on tuntematonta pahaa parempi. Feudalismi kehittyi pitkälti nimenomaan tästä syystä.

        En näe mitään syytä, miksi nykyihminen olisi jotenkin moraalisesti ylevämmällä tasolla.

      • jukka permalink

        jm: ei se minusta nyt ihan noin yksioikoista ole. no riippuu miten laajasti sanan ”sotaherra” (warlord) käsittää. toisaalta jos mikä tahansa päällikkö on määritelmän mukaan sotaherra, niin silloin ei olla analyysissä edistytty mihinkään.

        esimerkiksi tainterin kirjassa esitetään asia hyvin eri valossa.

        sitä paitsi en ymmärrä mitä feodalismi tähän liittyy? tarkoitatko että aateliset ylipäätään oli ”sotaherroja”? no mannerheim ainakin oli aatelinen ja sotaherra…

        yleensä kai ajatellaan että feodalismi oli noin 900-1500. siis se alkoi noin 500 vuotta länsi-rooman tuhon jälkeen. joten täytyis olla aikamoinen argumentti että rooman tuho johti väistämättä feodalismiin…

        lopuksi pitää muistaa etteivät ihmiset olleet vapaita nykymerkityksessä myöskään niissä keskitetyissä valtioissa. ehkäpä tilanne jopa parani ”tavallisten” ihmisten kannalta kun he pääsivät ”sotaherrojen” vallan alle. tainter sanoo että rooman (nykyisen italian alueen) maanviljelijät oli ajettu niin vaikeaan asemaan, että he suorastaan pakenivat ja maanviljelys näivettyi vaikka näillä pakkotoimilla sitä yritettiin juuri väkisin ylläpitää.

        kuten haavikko sanoi: ”onneksi barbaarit tulivat ajoissa”.

      • Mielestäni dynamiikka on aika selvä. Kun yhteiskunnan väkivaltamonopoli murtuu, palvelua nimeltä turvallisuus haetaan sieltä mistä sitä saadaan, pitkälti niillä ehdoilla joita palvelua tarjoava tarjoaa.

        Näköjään parempi termi olisi ”manorialismi.” En tarkoita mitään ajanjaksoa vaan sitä kehitystä, missä henkilö, joka ei tuota turvallisuutta pysty itse ”tuottamaan,” ”ostaa” tätä palvelua joltain muulta. Jos muuta maksuvälinettä ei ole, ostajan täytyy sitoutua palvelemaan tätä herraa.

        Totta, aivan kuten Tainter sanoo, tämä voi olla yksilön kannalta välittömästi edeltänyttä parempi tilanne (ei kai muuten kukaan noin tekisikään?). Nyt kuitenkin puhuin tilanteesta, jossa jo oletetaan romahdus tapahtuneeksi. Sellaisessa tilanteessa useimpien osa tulee olemaan aika kurja, vaikka paikallista sotaherraa (=kuka tahansa, joka on kykenevä turvallisuuspalvelua tarjoamaan) palvelemalla voikin varmasti parantaa asemaansa verrattuna siihen, että olisi yksin ja muiden armoilla. Vaihtoehtoja on tietenkin olemassa: voi esimerkiksi paeta jonnekin, missä on niin vähän ihmisiä, että itsensä puolustaminen (tai pienissä ryhmissä eläminen) onnistuu. Tämä on tietysti vähän vaikeaa jos ihmisiä on liikaa.

        Pidemmällä tähtäimellä kriisiaikojen sotaherroista syntyisi varmaankin jonkinlainen aatelia vastaava luokka. Näinhän se Rooman kaatumisen jälkeisinä aikoinakin tapahtui, ei tietenkään ihan yhtäkkiä eikä ihan yksinkertaisesti.

  12. jukka permalink

    mitä muuten tarkoittaa usb-virta? kaiuttimet kuluttaa sähkövirtaa. jos se virta tulee usb-vempaimesta, niin kyllä sitä tarvitaan yhtä paljon kuin jos tulee jostain muualta?

    viekö mokkula oikeasti vähemmän tehoa kuin adsl-yhteys?

    ja jos tiedonsiirrosta puhutaan, niin miten se energiankulutus lasketaan. netin käytössä uskoisin että lähes kaikilla tietoa vastaanotetaan massiivisesti enemmän kuin lähetetään. toisin sanoen jossain käytetään energiaa että tämä signaali siirretään meidän kotikoneelle. en nyt osaa tähän hätään heittää mitään lukuja.

    mielenkiintoisesti myös hakupalvelimien energiankulutus on hirveän iso. joka kerta kun me googlataan niin jossain iso superkone ratkaisee ison ominaisarvotehtävän, johon siis kuluu aika paljon energiaa.

    (jos joku on kiinnostunut miten google toimii:
    http://www.ams.org/samplings/feature-column/fcarc-pagerank
    )

    kenen kiintiöstä googlen watit otetaan?

    • USB-virta on sähköä siinä missä kaikki muukin, mutta sen maksimi-teho on varsin vaatimaton. 2.0 versiossa jännite on 5 volttia ja virtaa tulee 500-900 milliamppeeria. Wateissa teho on siis max 2,5-4,5 wattia. Niinpä mokkulan kytkeminen esim miniläppärin USB-porttiin pienentää akun käyttöaikaa melko maltillisesti. Linkin mukaan adsl-modeemi/reititin/tukiasema veisivät suunilleen 15-20 wattia, vähän vähemmän ilman wlan tukiasemaa.

      Lisäksi artikkelin oletuksena oli se, että yhteiskunnan ”palvelut” eli esim konesalit ja 3G-tukiasemat, on jo hoidettu. Tai noh, ehkä tuo olisi pitänyt mainita. 🙂 Eli kun googlen watit on otettu kiintiöstä, on jäljelle jäänyt 100w 🙂

    • jorma permalink

      Tähän elektroniikkaan (informaatioteknologiaan) ja sen energiankulutukseen liittyen luin juuri vastikään mielenkiintoisen blogikirjoituksen (joka on nähtävästi jo parin vuoden takaa). Monet viherihmisethän vaikuttavat pitävän informaatioteknologiaa kovinkin ekologisena, mutta ainakin tämän jutun mukaan sen energia- ja materiaalijalanjälki on merkittävä. Toisin kuin perinteisemmät kulutuskoneet, jotka tyypillisesti ovat kuluttaneet käyttöikänsä aikana moninkertaisesti energiaa valmistukseensa verrattuna, ainakin tämän analyysin mukaan elektroniikan kanssa on päin vastoin: energiaa menisi elektroniikan valmistukseen moninkertaisesti laitteiden käyttöön verrattuna.

      http://www.lowtechmagazine.com/2009/06/embodied-energy-of-digital-technology.html

      Muistan myös netistä jostain lukeneeni, että esimerkiksi internet kuluttaisi jo yli prosentin globaalista sähkön tuotannosta. Tässä pikaisella Google-haulla löytyikin yksi hyvän näköinen juttu heti.

      http://money.cnn.com/2011/05/03/technology/internet_electricity/index.htm

  13. Salla permalink

    Kaikenhuippu, asiasta innostuneena vastailin vähän asian vierestä. Ekaa kertaa kommentoin täällä. Kysymyksesi oli siis: jos kuvitellaan tilanne, että syystä tai toisesta sähkön saanti putoaa noin sadan watin jatkuvaan tehoon, niin mitä sillä tekisit? Eikä niin että miten vähällä sähkövehjevalikoimalla tulee toimeen…

    Siis kuvittelen kuluttavani erittäin vähän, mutta täysin hahmottamaton möhkäle on minulle taloyhtiön minulle tuottamat lämmitys, vesi- ja sanitaatiopalvelut. Olettaisin kuitenkin että sinkkuna minun on tehokkainta asua kerrostalossa kohtuuneliömäärässä.

    Jotta pystyisin täysipäisesti osallistumaan näihin peak all -keskusteluihin, tarvitsisin oman kotinörtin, jolta voisin kirjoittaessani tarkistaa tyyliin: ”Kulta, mitenkäs paljon meidän talous kuluttaakaan? Ai, mitä mittayksikköä?”. Ja se samainen kotinörtti sitten suorittaisi kaikki toivomani hankinnat ja asennukset, alkaen aurinkopaneeleista kompostoivaan vessaan. Siis kerrostaloon sellaista haaveilen, ja ilmeisesti vielä aika pitkään 🙂

    Se sama kotinörtti voisi tehdä sen Kaikenhuipun ehdottaman gradun, jossa on vertailtu kaikki mahdolliset asumis- ja liikenneratkaisut. Ja sen pohjalta sitten voisi tehdä sen salaisen sosiaaliturvalaskurin tapaisen eko/peakAll-laskurin, johon voisi syöttää tarkat hakuehdot (neliöt, asumistyyppi, etäisyys palveluista, kulkuvälineet ja kaikki muut mahdolliset muuttujat) ja sitten saisi muuttujia muuttamalla haettua itselleen ja omatunnolleen sopivan elämäntavan.

    Matokompostin pito, parvekeviljely ja sukkien parsiminen sujuu onneksi ilman laskemista. Yksi keskeisistä tavoitteistani on tällä hetkellä päästää mahdollisimman vähän ”kierrätyskelpoisia” ravinteita ulos asunnostani. Eli matokompostiin menee ruuanjätteitä (matoni eivät vielä jaksa syödä kaikkea) ja pissalla lannoitan viljelyitäni. Harmittaa vietäväsi että sille vessanpönttöön menevää ”kakkostuotetta” en pysty hyväksikäyttämään. Varsinkin kun syön pääsääntöisesti luomua, tuntuu kauhealta tuhlaukselta.

    • Salla, offtopikki ei haittaa yhtään jos pysytään edes suunnilleen blogin aihepiirin lähettyvillä, ja keskusteluun on tervetullut ilman kotinörtin fakta-tsekkausta. Jos menee metsään niin joku sitten korjaa, ja oppimista tapahtuu. Se on pääasia. Voi muuten olla että kompostoivan vessan saaminen kerrostaloon on vaivalloista. Jos kämppä on oma, niin sitten ehkä helpompaa, mutta kaava-alueilla ja taloyhtiöissä on kaikenlaisia rajoituksia ja sääntöjä oman elämänsä elämisestä ja sen rajoittamisesta… Isännöitsijään kannattaa olla ensin yhteydessä varmaan.

      Meillä on kasvihuone (pieni, saatiin ilmaiseksi). Noita lasituksia on harkittu, mutta talon terassi/katos ei oikein hyvin ole siihen suunniteltu. Terassi on pohjoisseinällä ja eteläseinän katos on vähän pieni. Lisäksi lapset on vielä niin pieniä että ne menee ihan salettiin läpi kaikista läpinäkyvistä seinistä 🙂

      Ja jos blogistin kutsuminen kaikenhuipuksi alkaa nyppimään, niin Rauli käy myös 🙂

    • Salla, oletko Hesarin hiilijalanjälkilaskuria kokeillut? Sillä saa jo haarukoitua aika hyvin, mistä elämisen ympäristöjalanjälki tulee.

      http://hiilijalanjalki.hs.fi/calculator/main

      (Hehheh – siellä on TVO:n mainos ”Ydinvoima auttaa pienentämään sähkömme hiilijalanjälkeä.” Mikä on siis ihan totta, nauratti vaan.)

  14. Salla permalink

    Vähän irrationaalisesti toin mukaan parvekeviljelyn, jossa oli tarkoitus tuoda esille sitä, että omalla pienellä tavallani harjoitan permakulttuuria kerrostalossa, eli mahdollisimman läheltä löytyy jokapäiväisessä ruuanlaitossa käytettäviä aineksia. Omakotitalon kasvimaa on jo aikana kaukana silloin jos sataa kaatamalla ja lapset odottavat nälissään ruokaa. Lasitettu parveke on asia, jonka ”kopioimista” suosittelen omakotitaloon. Viherhuoneita onkin, mutta keittiöstä muutaman askeleen päässä olevan mini”kasvihuone” on aikakin minulle suuri ilo.

  15. 100W pyhitettäisiin lähinnä läppärille ja pyykinpesukoneelle (ja vesipumpulle).

    Muutoksia:
    – vesi lämmitettävä puilla (pesukoneellekin järjestettävä valmiiksi lämmintä vettä)
    – vanha puuhella liitettäisiin johonkin savupiippuun
    – valot ledeiksi, mutta takan valo riittää usein iltaisin
    – pakastin saattaisi jäädä, mutta suuri osa nyt pakastimessa olevasta ruuasta säilöttäisiin kellariin (tai pidettäisiin pakkasella ulkona)
    – jääkaappi kovattaisiin kylmätilalla, mutta vanha jääkaappi jäisi ehkä kesäkäyttöön
    – läppäriin voisi rakentaa vähäkulutuksisemman laturin
    – puoli taloa lämpiää jo varaavalla takalla, mutta ilmaa jakaa sähköpuhallin, joka kannattaisi ehkä jättää käyttöön, mutta vaihtaa pienitehoisemmaksi (stirling-puhallin toimisi pelkällä lämmöllä)
    – yhden kakluunin savupiippu kuntoon (vähän lämpöluksusta toiseen päähän taloa)

  16. Salla permalink

    Ne ilmastomuutokseen tarkoitetut laskurit (myös Hesari), joita olen kokeillut, ovat aika summittaisia. Niissä mitataan aika karkealla tasolla liikkumisen, asumisen ja ruokavalion vaikutus. Kun omassa elämäntavassani nämä asiat on jo karsittu, niin laskurien ajatusta voisi ehkä laajentaa mittaamaan elämäntavan ekologisuutta. Esimerkiksi miten paljon vaikuttaa se, että keittiössäni on matokomposti, kasvatan omat yrittini, otan talteen suihkuvettä jne. Ja toiseen suuntaa, miten paljon vaikuttaa se, että ostin uuden kaulahuivin, vaikka niitä on jo useampi ennestään. Olisi mielestäni hyvä että pystyy mahdollisimman tarkasti vertailemaan valintojaan.

    Rauli, jäi vähän epäselväksi että miksi olit valinnut 100 wattia? Ei siis ole kyse siitä että olisi oma pikku tuulivoimala ja aurinkokenno tai kaksi? Kommentoin aikaisemmassa viestissä kulutustasi, niin täytyy pohjaksi sanoa se, että en ole säännöllisesti lukenut blogiasi eikä kaikki yksityiskohdat ole tuttuja. Saunomisen lisäksi myös maininta työhuoneesta, vai oliko niitä kaksi, herätti huomiotani. Oma ”työhuoneeni” on 13 hengen kanssa jaettu ahdas avotila työpaikalla. Ja väitteeni siitä että olen jo kaiken tarpeellisen vähennyksen tehnyt, vuotaa kuin seula. Kummasti vaan kuljen julkisilla, vaikka pyörällä tai kävellen pääsisi, kävelymatka keskustaan on 50 minsaa. Olen sen ikäinen että lapsuuteni 70-luvulla antaa mielenkiintoisen vertailukohteen. Isäni kulki päivittäin työmatkan kävellen tunti per suunta, vaatteita oli minulla sen verran että oli päällä olevat vaatteet, pyykissä olevat ja ”pyhäasu”. Asuimme Helsingissä Alppilassa Aleksis Kivenkadun loppupäässä, ja kesällä teimme uimareissut Mustikkamaalle kävellen. Neljän hengen asunto oli 47 neliöinen kaksio, samankokoinen kuin minulla on nyt yksikseni.Telkkari sentään oli 🙂

    Käsin tehtävästä pyykinpesusta sanoisin 6 kuukauden kokemuksella että ei toimi. Asuin väliaikaisesti ilman pyykinpesumahdollisuutta, ja kuvittelin että mikäs siinä, kyllä käsinkin pesee. No, ei kyllä pese, Ainakaan sitä määrää vaatteita ja liinavaatteita, joita normaalihygieniatasolla käytetään. Farkkuja, paksut takkeja tai pussilakanoita ei esimerkiksi pysty normaalivoimin puristamaan niin kuiviksi, että niiden kuivaaminen talvella sisätiloissa on mahdollista. Ja ämpärissä ei mahdu pesämään kuin pikkupyykkiä niin että siitä tulee púhdasta. Eikä siitäkään niin kauhean puhdasta tule, vettä kuluu todella paljon, jotta saa kunnolla pyykin huuhdottua. Kun vihdoin pääsin käyttämään pesukonetta, kesti monta pesua ennenkuin kaikki pinttynyt lika häipyi vaatteistani.

    • Salla, joo, itsekin tosiaan tajusin että olin kirjoittanut sillä sisäisellä oletuksella, että lukija on tutustunut blogini muihinkin krijoituksiin jonkinverran. Tämä täytyy jatkossa ottaa paremmin huomioon, joten siinä mielessä oli hyvä että tämä tuli esille. Suosittelen (tietysti) silmäilemään muitakin kirjoituksiani, ja ennenkaikkea myös niiden perässä olevia mielenkiintoisia keskusteluita. Näitä keskusteluita saa toki edelleen jatkaa ja herättää eloon jos siltä tuntuu, sillä tässä blogissa vain pieni osa sisällöstä on ”ajankohtaista” tai päiväkirjamaista, ja valtaosa on artikkeleita jotka ovat ajankohtaisia edelleen. Tai näin ainakin toivon.

      Miksi 100 wattia… hmm.. ehkä se oli vain sopiva tasaluku. Toisaalta se on myös ihmisen keskimääräinen pidempiaikainen teho jonka tämä pystyy tuottamaan. Artikkeli sai siemenen taannoisesta keskustelusta Sähköntuotanto kotioloissa – Biomassa, jossa liikuttiin vielä vaatimattomammissa tehoissa monen sovelluksen osalta. Kyseinen teho olisi siis ehkä järjestettävissä aurinkosähköpaneeleilla, pienellä tuulivoimallalla tms. kotikonstein ilman valtavia investointeja.

      Meillä on tosiaan työhuone, joka on samalla myös vierashuone (meillä käy varsin paljon yö-vieraita joka on ehkä seurausta tai syy sille että meillä on tilaa heidät majoittaa). Maalla asumisessa on se ”hyvä” puoli että tilaa on enemmän, usein sekä sisällä että ulkona. Molemmat aikuiset perheessä tekevät (samasta) työhuoneesta etätöitä suurimman osan ajasta, joten siinä mielessä tähän pyhitetty työhuone oli perusteltavissa, vaikka toki koneen saa kannettua tarvittaessa vaikka keittiön pöytään. Nyt onkin työn alla pienentää energiankulutustamme siitäkin huolimatta, että asumme 150 neliön asunnossa joka on rakennettu vuonna 94 ja ei siis ole mitenkään matalenergia tai muukaan passiivitalo. Samankaltaisessa tilanteessa on suomessa aika iso osa porukasta, joten siinä mielessä on mielenkiintoista koettaa käytännössä ja kuvata muidenkin riemuksi tai ahdistukseksi, kaikenlaisia toimia jolla omaa energiankulutusta voi pienentää ja toisaalta varautua tulevaan henkisesti ja fyysisesti. Prosessi on kuitenkin vasta aika alussa.

      Mutta on kyllä mielenkiintoista kuulla omista elämänvalinnoistasi ja nimenomaan verrata niitä perheellisen elämän hektiseen todellisuuteen josta on vaikea nähdä ulos ja laittaa jarrua päälle. Jos käsipyykki ei toimi yhden taloudessa, niin sen voi todeta olevan sula mahdottomuus lapsiperheessä. Tai noh, ei se ole ennenkään ollut, mutta toisaalta yhteiskunnan tehokkuus/tuottavuus/puhtoisuus-vaatimukset ovat olleet jotain aivan muuta. Jos nykyihmisiltä vietäisiin pyykkikoneet pois, niin yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme romahtaisi muutamassa viikossa jo pelkästään sen takia että kenelläkään ei olisi aikaa tai energiaa ostaa yhtään mitään muuta kuin ihan välttämättömimmät elintarvikkeet :D.

      Tuosta 70-luvusta. Itsekin synnyin silloin, ja muistan varsin hyvin että etelässä käytiin keskiluokkaisessa perheessä kerran, ehkä kaksi kertaa kymmenessä vuodessa, kun nykyisin monet käyvät Thaimaassa useamman kerran vuodessa. Tuo ei haitannut hyvinvointia juurikaan silloin, joten uskoisin että siihen voidaan tottua nytkin. Muistan myös että menin muutaman kilometrin päässä oleville kavereille pyörällä, kävellen ja talvisin potkukelkalla. Jostain syystä tänä päivänä kyseinen matka tuntuisi jotenkin pitkältä. Miksi? Veikkaan että osana on lisääntynyt kiire, jossa matkoihin ei voida käyttää enää yhtään enemmän aikaa kuin on pakko. Meidän on pakko opetella hiljentämään tahtia kollektiivisella ja yksilöllisellä tasolla. Lisääntyvä kiire on jo nyt osoittanut negatiiviset sivuvaikutuksensa mielenterveydelle ja luonut tarvetta yhä ”vahvemmille” keinoille irroittautua työkiireestä edes hetkeksi (shoppailu, alkoholi ja piristeet, kaukomatkat jne).

    • Salla, olet oikeassa siinä, että Hesarin y.m. laskurit ovat aika summittaisia. Mutta niillä saa kyllä haarukoitua kohtalaisen hyvin ne omaan ympäristöjalanjälkeen eniten vaikuttavat valinnat. Tosiasiahan on se, että asuminen, liikkuminen ja syöminen muodostavat ympäristöjalanjäljestä niin suuren osan, että vaikkapa kaupunkiasujan on todella vaikea (oikeastaan mahdotonta) millään muulla elämäntapavalinnalla ”paikata” näiden vaikutuksia.

      Jos vaikkapa käytät matokompostia ja uudelleenkäytät lämmintä vettä, teet ilman muuta kannatettavia ja hyödyllisiä tekoja. Mutta sikäli kun nämä toimet eivät vaikuta vaikkapa siihen, kuinka paljon ruokaa ostat tai kuinka paljon lämmintä vettä käytät, on niiden vaikutus väkisinkin hyvin pieni. En missään nimessä sano tätä kritisoidakseni valintojasi. Kannatan niitä täydestä sydämestäni ja pyrin itsekin elelemään hyvin säästeliäästi. Kuitenkin ikävä tosiasia on, että monien ekoteoiksi miellettyjen toimien vaikutus on kokonaisuutta katsoessa hyvin vähäinen.

      Mainitsemiasi muita elämäntapavalintoja voidaan kyllä arvioida. Vaikkapa tuo mainitsemasi huivi: heitän tästä arviona, että se painaa 100 g, jolloin sillä on materiaalista riippuen osapuilleen seuraavat CO2-ekvivalenttipäästöt (mikä taas korreloi kohtalaisen hyvin muun ympäristöjalanjäljen kanssa):

      – puuvilla, tavallinen: 0,03 kg CO2-ekv / 100 g
      – puuvilla, luomu: 0,095 kg CO2-ekv / 100 g
      – villa: 8 kg CO2-ekv / 100 g
      – polyester: 0,89 kg CO2-ekv / 100 g

      Kuljetus pahimmalla mahdollisella tavalla eli lentorahtina lisäisi sataa grammaa kohden noin 0,000175 kg CO2-ekvivalenttia. Heitetään vielä sekaan hävittäminen polttamalla (usein huono vaihtoehto), niin voidaan lisätä 0,00065 kg CO2-ekv per sata grammaa (keskiarvo kaikille tekstiileille). Jos haluaa tietää, paljonko omat vaateostokset kuormittavat ympäristöä (noin summittaisesti, nämä eivät ole ihan hirveän tarkkoja lukuja) niin punnitsee vaatteensa ja laskee tuosta. Laitetaan vielä nahalle ja muutamalle muoville taulukkoarvo:

      – nahka, kromiparkittu (ts. pahin): 0,027 kg CO2-ekv / 100 g
      – sertifioitu luonnonkumi 0,028 kg CO2-ekv / 100 g
      – polyuretaanivaahto 0,17-0,36 kg CO2-ekv / 100 g
      – nylon 0,32-0,53 kg CO2-ekv / 100 g (vaihtelevat arvot vähän valmistusmenetelmistä riippuen)

      Vertailukohdaksi voi ottaa vaikka autolla ajon kauppaan. Bensiinilitran polttaminen autossa tuottaa noin 3,5-4,5 kg CO2-ekvivalenttia.

      CO2-päästöt eivät ole tietenkään ainoa vaikutus, mutta a) pääsääntöisesti tuote, jolla on korkea CO2-päästö, on myös muuten huono, ja b) jos tutkijat ovat oikeassa, tämä on se päästö, jolla on seuraavan sadan vuoden aikana kaikkein eniten merkitystä.

      Lienee parasta valottaa hieman omaa taustaani: olin vuonna 2007 perustamassa Suomen ensimmäistä erityisesti ekodesigniin keskittynyttä suunnittelutoimistoa, Seos Designiä (www.seos.fi). Teimme melko paljon töitä etsiäksemme ja kehittääkseemme työkaluja, kuten laskentamalleja, joilla elämän ja tuotteiden ympäristöjalanjälkeä voisi jotenkin mitata ja valintoja vertailla. Kyseinen homma oli hyvin opettavaista: ympäristövaikutusten arviointi ei ole ollenkaan suoraviivaista eikä ”maalaisjärjellä” pääse siinä kovinkaan pitkälle. (Lempiesimerkkini on ”ekotuolina” markkinoitu puu- ja vanerituoli, jonka jalanjälki – hävittäminenkin huomioiden – on vanerin hartsiliimojen vuoksi noin kolminkertainen muovista ruiskupuristettuun vastaavaan verrattuna.)

      Ikävä kyllä, vaikka olen itsekin kouluttanut ehkä 700 suunnittelijaa ekodesignin perusteisiin ja muut ovat tehneet vielä enemmän, julkisessa keskustelussa ympäristöasioista puhutaan edelleen hyvin vahvasti tähän maalaisjärkeen luottaen. Joskus se toki tuottaakin oikean suuntaisia tuloksia: on hyvin vähän materiaaleja, jotka olisivat parempia kuin luonnollisilla öljyllä kyllästetty puu. Mutta monesti se vain johtaa ratkaisuihin, jotka ovat eräänlaista kansituolien siirtelyä Titanicin kannella. Yhtenä esimerkkinä, olen noilta koulutuksiin osallistuneilta kysynyt säännönmukaisesti saman kysymyksen: miten pienentäisitte tehokkaimmin kahvinkeittimen ympäristöjalanjälkeä?

      Poikkeuksetta ratkaisuiksi esitetään erilaisia biohajoavia osia, uudelleenkäytettäviä suodatinpusseja ja jos jonkinlaisia käyttäytymisen muuttamiseen perustuvia ratkaisuja. Tähän mennessä kolme – kolme! – ihmistä on osannut sanoa ”oikean” vastauksen, siis sen yhden ratkaisun, joka leikkaa ympäristöjalanjälkeä kaikkein eniten: koska 90-99% keittimen ympäristöjalanjäljestä tulee energiankulutuksesta, vaihtamalla kahvinkeitin termoskannulliseen malliin (tai edes poistamalla se lämmitinlevy), jalanjäljestä saadaan helposti puolet pois. Vaikka ostaisikin upouuden kahvinkeittimen, säästö energiankulutuksessa ”maksaa” itsensä ympäristömielessä hyvin nopeasti takaisin.

      Pesuveden uudelleenkäyttäminen (mitä teen itsekin) ja matokomposti (minkä haluaisin, mutta mistä tyttöystävä ei ole hirveän innostunut) ovat näitä kansituolien siirtelyyn verrattavia ratkaisuja. Ne eivät ole hyödyttömiä, mutta niillä on lähinnä symbolinen arvo. (Mikä sekin on todella tärkeä, en halua sitä vähätellä laisinkaan.) Samaten vaikkapa ruokaostoksilla on huomattavasti olennaisempaa se, kulkeeko kauppaan polkupyörällä vai autolla, kuin se, mistä vaikkapa tomaatit ovat peräisin.

      • jorma permalink

        Mielenkiintoinen postaus J. M. Korhoselta. Mieli tekee esittää muutama kysymys.

        >Tosiasiahan on se, että asuminen, liikkuminen ja syöminen muodostavat ympäristöjalanjäljestä niin suuren osan, että vaikkapa kaupunkiasujan on todella vaikea (oikeastaan mahdotonta) millään muulla elämäntapavalinnalla “paikata” näiden vaikutuksia.

        >ikävä tosiasia on, että monien ekoteoiksi miellettyjen toimien vaikutus on kokonaisuutta katsoessa hyvin vähäinen.

        Lienee kuitenkin niin, että jos tarpeeksi suuri massa tekee näitä vähäisempiä ekotekoja, niin vaikutusta ei voi katsoa mitättömäksi? Ehkä jokin ilmastonmuutoksen tapainen globaali ilmiö ei siitä paljon mihinkään heilahda, mutta eikös pikkuruisista puroistakin voi kasvaa merkittävä lokaali vaikutus, joka mahdollisesti kantaa jonkinlaista hyödyllistä hedelmää ajan mittaan?

        >- puuvilla, tavallinen: 0,03 kg CO2-ekv / 100 g
        >- puuvilla, luomu: 0,095 kg CO2-ekv / 100 g

        Mistä luomupuuvillan ”tavalliseen” verrattuna kolminkertainen CO2-vaikutus johtuu? Päteekö tämä käsityksesi mukaan yleisesti luomutuotantoon?

        >Heitetään vielä sekaan hävittäminen polttamalla (usein huono vaihtoehto), niin voidaan lisätä 0,00065 kg CO2-ekv per sata grammaa (keskiarvo kaikille tekstiileille).

        Tarkoitatko tällä tekstiilin panemista energiajäteastiaan sekajäteastian asemesta? Sitooko se siellä sekajätteessä CO2:ta paremmin kuin energiantuotantona korvaa päästöjä?

        >koska 90-99% keittimen ympäristöjalanjäljestä tulee energiankulutuksesta, vaihtamalla kahvinkeitin termoskannulliseen malliin (tai edes poistamalla se lämmitinlevy), jalanjäljestä saadaan helposti puolet pois. Vaikka ostaisikin upouuden kahvinkeittimen, säästö energiankulutuksessa “maksaa” itsensä ympäristömielessä hyvin nopeasti takaisin.

        Tällainen valinta maksanee itsensä takaisin myös rahallisesti, mutta ilmeisesti aika pitkän ajan kuluessa nykyisillä sähkön hinnoilla? Energiaveroillako (tai vaikka jonkinlaisella hiiliverolla, joka varmastikin nostaisi sähkön hintaa) tällaista säästöä parhaiten arvellaan saatavan aikaan? Vaiko hehkulamppujen myyntikiellon tapaisilla toimilla?

      • Jorma:

        Lienee kuitenkin niin, että jos tarpeeksi suuri massa tekee näitä vähäisempiä ekotekoja, niin vaikutusta ei voi katsoa mitättömäksi? Ehkä jokin ilmastonmuutoksen tapainen globaali ilmiö ei siitä paljon mihinkään heilahda, mutta eikös pikkuruisista puroistakin voi kasvaa merkittävä lokaali vaikutus, joka mahdollisesti kantaa jonkinlaista hyödyllistä hedelmää ajan mittaan?

        No onhan sillä vaikutusta, mutta asia on ikävä kyllä niin, että jos kaikki tekevät vähän, niin lopputuloskin on aika vähän.

        Jos meillä on vaikka sata tai miljoona ihmistä, jotka kukin vähentävät kulutustaan viisi prosenttia, niin paljonko se vähennys on?

        Sydäntäni suoraan sanottuna särkee näitä asioita tuoda esille, kun en haluaisi lannistaa. On se viisikin prosenttia hyvä juttu, mutta sydämeeni särkee vielä enemmän, kun monilla se tuntuu jäävän ainoaksi teoksi. Näillä elämän pienillä ekoteoilla kun sitten turhan usein perustellaan sitä, että isompia muutoksia ei tarvitsisi tehdä tai vaatia. Ihan ympäristöliikkeen isoja kihoja myöten esitellään vähäpäästöistä elämää, ja vasta jossain sivulauseessa todetaan, että eipä se muuten onnistu edes herooisilla oletuksilla, kun tuo energiainfra on mitä on.

        Enemmänkin se johtuu kyllä varmaan siitä, että ihmiset eivät vaan tiedä. Luullaan, että kun ostetaan luomua ja ekoa ja norppasähköä ja biomuoveja niin kyllä se sitten siitä. Noista minun ”oppilaistani” (lähes kaikki ammattia harjoittavia tuotesuunnittelijoita tai sellaisiksi opiskelevia) semmoinen karkea kolmannes ryhtyy tuossa harjoitustehtävässä hyvässä uskossa tekemään asioita, jotka faktisesti pahentavat tilannetta. Esimerkiksi pidentämään energiatehottoman laitteen elinikää. Tai lisäämään ”kestävyyttä” vaikeilla ratkaisuilla semmoisissa kohdissa, jossa fiksumpaa olisi optimoida elinikä ja helpottaa kierrätystä.

        Semmoista harhaluuloa vastaan joutuu taistelemaan, että kulutus itsessään on pahasta. Kyllä ne kulutuksen vaikutukset ovat ne, joilla on merkitystä.

        Mutta eivät nämä pikkuasiat suinkaan turhia ole. Ajattelen itse niin, että ne lähettävät signaalin: ympäristöasioiden huomioon ottaminen on sitä hyväksyttävämpää ja tärkeämpää, mitä useampi myöntää tekevänsä niin. Ehkä se sitten näkyy joskus niissä hiilidioksidikiintiöissä ja muussa ympäristönsuojelussakin.

        Vielä kun saisi ihmiset tajuamaan, miten hirmuisen isossa roolissa energia on tässä leikissä. Tapa, millä se tuotetaan, kertautuu melkein kaikkialla. Melkein kaikki nuo lukemat putoaisivat radikaalisti, jos energiamix olisi vähähiilisempi.

        Mistä luomupuuvillan “tavalliseen” verrattuna kolminkertainen CO2-vaikutus johtuu? Päteekö tämä käsityksesi mukaan yleisesti luomutuotantoon?

        Veikkaan, en tiedä: pienemmät sadot per hehtaari, enemmän koneistettua työtä esim. torjunta-aineiden puuttumisen vuoksi. Voisi kuvitella, että vaikkapa lajittelussa tulee enemmän työtä ja myös hävikkiä.

        Veikkaan edelleen, en tiedä: jos luomua tuotetaan niin, että kemikaalit korvataan fossiilisten vauhdittamalla mekaanisella työllä, niin varmaan jonkinlaista eroa CO2-päästöissä syntyy. Minulla on käytössäni enää vanhahko ja rajoittunut datasetti erilaisista tuotesuunnittelussa käytettävistä materiaaleista, joten en osaa luomuruokaan ihan tältä istumalta vastata.

        Tarkoitatko tällä tekstiilin panemista energiajäteastiaan sekajäteastian asemesta? Sitooko se siellä sekajätteessä CO2:ta paremmin kuin energiantuotantona korvaa päästöjä?

        Jep, polttojätteeseen laittaminen on kyseessä. Luku tosin suuntaa-antava.

        Jälkimmäinen kysymys on tosi vaikea, niinkuin useimmat näissä laskelmissa. Vastaus: riippuu! Biomateriaalien mätäneminen tuottaa kyllä metaania. Miten paljon – varmaan joku biokemisti jossain osaisi laskea.

        Mutta nämä luvut ovat minusta hyödyllisimpiä siinä, että ne kertovat vähän siitä, mihin paukkuja kannattaa suunnata. Selkeästi ei ole ihan hirveästi väliä, kuinka huivi hävitetään, jos se on käyty hakemassa kaupasta autolla.

        Kuljetuksiin liittyen, ylhäällä olevasta lentokuljetusten luvusta unohtui yksikkö – pitäisi olla ”per km.” Eli vaikka sadan gramman huivin kuljettaminen lentokoneella 1000 km tuottaisi laskennallisesti noin 0,175 kg CO2-ekv päästöjä. Shanghaista on Helsinkiin näemmä 7370 km eli sataa grammaa kohden Kiinasta tuotu esine tuottaisi noin 1,29 kg päästöjä.

        Laitetaan vielä laivarahti tähän vertailuksi: 0,0000106 kg CO2-ekv per 100 g per km. Hong Kongista merimatkaa tulisi äkkiä laskeskellen noin 30 000 km, eli satagrammainen kapistus sieltä Helsinkiin tuottaisi päästöjä 0,33 kg. Jälleen, luvut hyvin suuntaa-antavia.

        Tällainen valinta maksanee itsensä takaisin myös rahallisesti, mutta ilmeisesti aika pitkän ajan kuluessa nykyisillä sähkön hinnoilla?

        No voisi sanoa, ettei koskaan näillä nykyhinnoilla. Todennäköisesti keittimessä hajoaa jotakin – toisaalta, termoskannut ovat yleensä terästä eivätkä hajoa niin helposti…

        Energiaveroillako (tai vaikka jonkinlaisella hiiliverolla, joka varmastikin nostaisi sähkön hintaa) tällaista säästöä parhaiten arvellaan saatavan aikaan? Vaiko hehkulamppujen myyntikiellon tapaisilla toimilla?

        Hiilivero olisi yksi toimenpide, mitä tarvittaisiin. Teollisuutta sitovilla standardeilla on saatu parannettua reilusti esim. jääkaappien energiatehokkuutta, ja varmasti muissakin kodinkoneissa on parantamisen varaa. Televisioissa taitaa jo nyt olla vastaava systeemi. Kiertoteitsekin voidaan vaikuttaa: esimerkiksi elohopeapäästöjen vaikeuttaminen sattumalta leikkaisi radikaalisti myöskin hiilenpolttoa.

        Mutta viime aikoina olen vähän miettinyt, että ainoa keino, jolla fossiilisten poltto saadaan oikeasti loppumaan, on fossiilisia halvempi ei-fossiilinen energia. Arvaat varmaan, mihin tämä johtaa ;).

        Ongelma kun on siinä, että jos me emme polta, niin joku muu todennäköisesti polttaa.

      • jorma permalink

        J. M. Korhonen:
        >asia on ikävä kyllä niin, että jos kaikki tekevät vähän, niin lopputuloskin on aika vähän.

        Joo, tätä en kiistä.

        >Jos meillä on vaikka sata tai miljoona ihmistä, jotka kukin vähentävät kulutustaan viisi prosenttia, niin paljonko se vähennys on?

        Globaalisti varmaankin vähän. Lokaalisti mahdollisesti paljonkin. Ei pysäytä ilmastonmuutosta mutta on ehkä kriittinen tekijä, joka pelastaa jonkin paikallisen ekosysteemin jossakin?

        >Sydäntäni suoraan sanottuna särkee näitä asioita tuoda esille, kun en haluaisi lannistaa. On se viisikin prosenttia hyvä juttu, mutta sydämeeni särkee vielä enemmän, kun monilla se tuntuu jäävän ainoaksi teoksi.

        Jaa a… Toisaalta vähäkin on äärettömästi enemmän kuin ei mitään. Toisaalta on kiistatta huono asia (ekoilumielessä), jos vähän hyödyttävä ekoteko tulee korvanneeksi paljon hyödyttävän ekoteon. Mutta ihan suorien luonnonvaravaikutusten lisäksihän pienillä ekoteoillakin luulisi olevan myös (raha)taloudellinen vaikutus, jonka sitten epäsuorasti luulisi voivan vaikuttaa ekologisesti enemmänkin… Tämän epäsuoran vaikutuksen arviointi lienee kyllä monimutkaista. (Ellen sitten tässä punaviinipäissäni ajattele päin mäntyä.)

        >nämä luvut ovat minusta hyödyllisimpiä siinä, että ne kertovat vähän siitä, mihin paukkuja kannattaa suunnata. Selkeästi ei ole ihan hirveästi väliä, kuinka huivi hävitetään, jos se on käyty hakemassa kaupasta autolla.

        Ainakaan suorien CO2-päästöjen kannalta. Taas tulee mieleen tämä (raha)taloudellinen aspekti epäsuorempine vaikutuksineen, jota yllä jo vähän yritin hahmotella.

        >viime aikoina olen vähän miettinyt, että ainoa keino, jolla fossiilisten poltto saadaan oikeasti loppumaan, on fossiilisia halvempi ei-fossiilinen energia. Arvaat varmaan, mihin tämä johtaa .

        >Ongelma kun on siinä, että jos me emme polta, niin joku muu todennäköisesti polttaa.

        Niin no. Tämä ajattelu voi toki johtaa useaan tulokseen. Ydinvoiman ja tuulivoiman tapaisille vähähiilisille energiamuodoille poliittista tukea niin paljon kuin mahdollista? Korkeahiilisille energiamuodoille poliittista vainoa niin paljon kuin mahdollista? Kansainvälistä kauppaa (fossiilisia polttoaineitahan poltetaan paljon kansainvälisen kaupan ja teollisuuden tarpeiden vuoksi) rajoitettava niin paljon kuin mahdollista? Pankit kylmästi konkurssiin eikä mitään tukia, koska sillähän rahoitetaan paljon luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta? Ilmastonmuutos on väistämätön?

      • Jorma: Niin no. Tämä ajattelu voi toki johtaa useaan tulokseen. Ydinvoiman ja tuulivoiman tapaisille vähähiilisille energiamuodoille poliittista tukea niin paljon kuin mahdollista? Korkeahiilisille energiamuodoille poliittista vainoa niin paljon kuin mahdollista? Kansainvälistä kauppaa (fossiilisia polttoaineitahan poltetaan paljon kansainvälisen kaupan ja teollisuuden tarpeiden vuoksi) rajoitettava niin paljon kuin mahdollista? Pankit kylmästi konkurssiin eikä mitään tukia, koska sillähän rahoitetaan paljon luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta?

        Nämä kaikki todennäköisesti tarvittaisiin, mutta siitä huolimatta

        Ilmastonmuutos on väistämätön?

        tämä vaikuttanee todennäköisimmältä.

        Nyt lähinnä vaikuttamisen kohteena taitaa olla se, tarkoittaako se miljoonien, satojen miljoonien, miljardien vai kaiken elämän loppua eli hiilituhoa (carbocide). Saatan olla ja toivottavasti olen väärässä – olivathan väestöräjähdystäkin ennustaneet ennustuksissaan aika pahasti väärässä.

  17. Salla permalink

    J.M.Korhonen, kiitos seikkaperäisestä vastauksestasi. Huivini painaa 130 grammaa, 40 % villaa, loppu tekokuituja, made in china. Ehdin jo ottaa taskulaskimen esille, mutta into lopahti kun huomasin että oli liian monta vaihetta laskukyvylleni 🙂

    Lainasin osan tekstiäsi: ”teet ilman muuta kannatettavia ja hyödyllisiä tekoja. Mutta sikäli kun nämä toimet eivät vaikuta vaikkapa siihen, kuinka paljon ruokaa ostat tai kuinka paljon lämmintä vettä käytät, on niiden vaikutus väkisinkin hyvin pieni”
    Ja kommenttini: elämäntapavalintani eivät pelkästään tähtää ilmastonmuutoksen estämiseen (tai siis edes siihen että voisin sanoa parinkymmen vuoden kuluttua että ainakin yritin), vaan kyse on kokonaisvaltaisemmasta asiasta, eli tämänkin blogin aihe, Kaikenhuippu, PeakAll, Limit to Growth, tai millä nimellä sen asian kukakin tuntee. Toiveeni kaikenkattavasta ekolaskurista auttaisi juuri siihen että ei korvata kuviteltuja/tai todellisuudessa pieniä vähennyksiä paljon isommalla tuhlailulla tyyliin: kompostoin > voin lentää Thaimaaseen kerran vuodessa. Mutta silti uskon että jokainen pienikin säästö on merkityksellinen energian ja muiden resurssien kannalta ja myös ympäristön saastumisen kannalta.

    Matokompostini omalla pienellä osallaan vaikuttaa laajemmalla ”kaarella” kuin ensi ajattelemalla voisi luulla. Taloyhtiössäni on kompostinkeräys
    -kuljetus kompostointilaitokseen ja siellä energiaakuluttava ”teollinen” kompostointi
    -valmiin mullan kuljetus viherrakentamiseen
    Matokompostini
    – jätteet käsittelyyn tiskipöytäni alle, lannoitetta parvekkeelle, ei teollisia lannotteita eikä niiden vaatimaan kuljetus-, valmistus- yms. rasitetta
    -oma sato eikä siltä osalta ruokaa kaupasta (ei kuljetusta, ei pakkauksia, ei varastointia)
    – makuuhuoneen valaistuksena kasvilamppu, ja osa sadosta jatkaa nyt kypsymistä sisätilassa (eli sama valolla kaksi kärpästä)
    – vielä kun kerään ilmaista typpeä, eli pissaa, jää siltä kerralta vessan vetäminen väliin (uusi pönttö, joten säästää ehkä vain 4 litraa ja sekin kylmää vettä)

    Vesivessan käyttö kaupungissa on muutakin kuin pelkästään huutomiseen käytetty vesimäärä, eli vedenpuhdistuslaitos on mittava energiankuluttaja. Ja jotta lopputuotteeksi saadaan sen verran puhdas vesi, että sen voi laskea mereen Helsingin edustalla, pitää jätösten lisäksi suodattaa pois vessapaperit, vessanpesuaineet- ja raikastimet ynnä muut vessasta vedetyt asiat. Kannustan kokeilemaan elämää ilman vessanpesuaineitta, pesu harjalla riittää hyvin ainakin Hgin vesialueella, tämä muutaman vuoden kokemuksella. Ja jos jotain pesuainetta kaipaa, niin etikka sitten.

    Eli juu, uskon että myös se viisi prosenttia on merkityksellistä vähentämistä. Ja yritän vähentää kaikessa mahdollisessa, isossa ja pienessä asiassa.

    • Jorma ja Salla, ilman muuta kaikki vähennykset ovat lähtökohtaisesti kannatettavia, tosin sillä varauksella, että olisi hyvä tietää, ettei vähennyksestä ole tosiasiassa haittaa. (Yksityiseläjällä tälläisiä sudenkuoppia on aika vähän – pahimmillaankin vähennykset ovat vain yhdentekeviä – mutta esimerkiksi teollisissa prosesseissa yksisilmäinen sähkönsäästö johtaa toisinaan fossiilisten käytön lisääntymiseen.)

      Näillä sinänsä hyvää tarkoittavilla ”pienilläkin teoilla on merkitystä”-kampanjoilla on vain mielestäni luotu ihmisten mieliin ajatus siitä, että ympäristöongelmien ratkaisemiseksi riittää, kun yrittää parhaansa ja tekee pieniä tekoja. Kun muutosten vaikutuksia on hankala arvioida, on vähän turhan helppo sekoittaa henkilökohtaisesti iso muutos vaikutuksiltaan isoon muutokseen. Tällöin myös käsitys siitä, miten hirmuisen ongelman kanssa tässä ihan oikeasti painitaan, hämärtyy turhan usein.

      Jos haluamme edes 50/50-mahdollisuudet välttää riski merkittävästä katastrofista, kulutuksen vaikutusten täytyisi vähentyä 40 vuoden aikana suuruusluokassa 90% tai enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että joka ikisen täytyy ensin puolittaa kulutuksemme tai sen vaikutukset. Sitten meidän täytyy puolittaa se vielä uudelleen. Ja sitten vielä kolmannen kerran. Ja luultavasti vielä neljännen kerran. Suomessa mahdollisesti vielä viidennen, ehkä jopa kuudennenkin kerran. Varsinkin, jos oletetaan ettei nykyinen talousjärjestelmä romahda aivan kokonaan, ja jonkinlaista vaatimatonta talouskasvuakin tulee olemaan.

      Kun miettii, miten hankalaa on edes tuo ensimmäisen puolituksen toteuttaminen käytännössä, nämä muutaman prosentin elämäntapaleikkaukset tuntuvat toisinaan tietynlaiselta anekaupalta tai symboliselta uhraukselta. Ensimmäinen puolitus on vielä suhteellisen helposti toteutettavissa, jos olosuhteet ovat oikeat (asuu kaupunkialueella, ei tarvitse työssä autoa). Olen päässyt suunnilleen siihen saakka, pääasiassa kiitos tuon 600 KWh vuotuisen sähkönkulutukseni. Ehkä jokunen sata ihmistä koko Suomessa on kyennyt pysyvästi kahteen puolitukseen eli 75% leikkaukseen, ja yleensä siihenkin vain jos yhteiskunnan infrastruktuurin ja palvelujen ylläpitoa ei jyvitetä (mitä esim. Hesarin laskuri ei oikeastaan tee). Muutama liki omavaraistaloudessa elävä kolmeen. Kenenkään en usko päässeen tosiasiallisesti neljään, mutta saatan olla väärässä.

      Edelleenkään en tarkoita, etteikö henkilökohtaisia elämäntapamuutoksia pitäisi tehdä. Kyllä pitää, sillä vaikka niiden välitön vaikutus olisi pieni, niillä voi olla kerrannaisvaikutuksia (tosin kerrannaisvaikutusten suunta voi olla vähän epäselvä, mutta ei nyt lannistuta liikaa) ja ennen kaikkea, ne lähettävät signaalia muutoksen tärkeydestä ja sosiaalisesta hyväksyttävyydestä.

      Tuosta ekolaskurista vielä: elinkaarilaskenta ei ole eksaktia tiedettä, joten täysin kattavaa laskuria tulee tuskin koskaan. Mutta esimerkiksi noilla esittämilläni arvoilla ja niiden kaltaisilla mittareilla pystyy vähän arvioimaan vaikutusten suuruusluokkaa. Voin mä laittaa skannatun kopion noista laskenta-arvoista ja vähän ohjeita laskennan tekemisestä – ei tämä ole mitään rakettitiedettä, prosenttilaskun hallitseminen riittää oikein hyvin. Tosin valmistustekniikasta täytyy tietää vähäsen.

      Esimerkiksi sekoitekankaisen huivin jalanjälkeä voisi laskea seuraavasti: jos siinä on 40% villaa ja loppu tekokuituja, lasketaan ensin seokselle jalanjälki

      0,4 x 8 (villaa 40 %) + 0,6 x 0,89 (tekokuituja 60%, oletetaan nyt polyesteriksi, tuskin suurta merkitystä lopputulokseen)

      = 3,734 kg CO2-ekv per 100 g

      Huivin paino on 140 g, eli noita ylläolevia yksiköitä on 1,4: kerrotaan ylläoleva sillä

      1,4 x 3,724 = 5,228 kg CO2-ekv.

      Jos se on tullut Kiinasta, laivarahtina sen kuljetus on vienyt suunnilleen

      1,4 x 0,33 = 0,462 kg CO2-ekv.

      Lentorahtina taas

      1,4 x 1,29 = 1,806 kg CO2-ekv.

      Yhteensä siis 5,69 – 7,034 kg hiilidioksidipäästöjä. Plus autoajelu satamasta myyntipaikkaan. Ostoksen hyvittämiseksi pitää säästää kaksi litraa bensaa jota ei muuten säästäisi.

      • jukka permalink

        jm, jorma & salla:

        olen sikäli jm:n kanssa samoilla linjoilla että yksittäisen ihmisen tekemät valinnat eivät juurikaan vaikuta kokonaisuuteen, jos muu yhteiskunta porskuttaa entiseen malliin eteenpäin. ja toisaalta jos tekisi omassa elämässään kovin radikaaleja ratkaisuja, niin silloin ei (ainakaan kovin monet) oikeastaan voisi olla mukana nykyisen kaltaisessa työelämässä.

        tarvittaisiin jonkinlaisia rakenteellisia muutoksia, ja erityisesti kai kasvuideologiasta luopumista. toisaalta jos riittävä määrä ihmisiä omassa elämässään yrittää saada muutosta alulle, niin ehkäpä sitten jossain vaiheessa ne rakenteelliset muutokset seuraa myöhemmin. tosin nyt ei tunnu olevan mitään merkkejä siitä että näin olisi tapahtumassa.

        serge latouche muuten viime kirjassaan ”abondance frugale” (niukka yltäkylläisyys)

        http://www.chapitre.com/CHAPITRE/fr/BOOK/latouche-serge/vers-une-societe-d-abondance-frugale,38906604.aspx

        puhuu tästä: siis että talouslasku (decroissance, degrowth) ei ole eikä voi olla sama asia kuin lama, koska jotta talouslasku olisi mielekäs niin yhteiskunnan rakenteitten on muututtava. luonnollisesti talouskasvuun perustuva yhteiskunta ei voi toimia jos talous ei kasva. no toisaalta latouche on yhteiskuntatieteilijä, eikä siis juurikaan käsittele näitä energian ja ilmaston ongelmia. joten kovin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei sieltä löydy näihin asioihin.

        hesarissa oli tänään että eläkerahastojen tuottovaatimuksia pienennettiin.

        http://www.hs.fi/talous/Ty%C3%B6el%C3%A4keyhti%C3%B6iden+tuottovaje+uhkaa+tulevia+el%C3%A4ke-etuuksia/a1305547896712

        huvittavaa oli että laskelmat oli tehty vuoteen 2080 asti. tulevaisuudessa eläkkeet siis pienenevät, ja kun talous ei enää kasva, niin eläkejärjestelmä on itse asiassa vain pyramidihuijaus.

      • jorma permalink

        J. M. Korhonen:
        >Näillä sinänsä hyvää tarkoittavilla “pienilläkin teoilla on merkitystä”-kampanjoilla on vain mielestäni luotu ihmisten mieliin ajatus siitä, että ympäristöongelmien ratkaisemiseksi riittää, kun yrittää parhaansa ja tekee pieniä tekoja. Kun muutosten vaikutuksia on hankala arvioida, on vähän turhan helppo sekoittaa henkilökohtaisesti iso muutos vaikutuksiltaan isoon muutokseen. Tällöin myös käsitys siitä, miten hirmuisen ongelman kanssa tässä ihan oikeasti painitaan, hämärtyy turhan usein.

        Itselläni taas on ollut tässä vähän sellainen lähtökohta, että suunnilleen samalla ”pienillä teoilla ei ole mitään merkitystä” -logiikalla perustellaan myös esimerkiksi vaaleissa äänestämisen turhuutta. Kuitenkin niiden äänten perusteella jaetaan loppujen lopuksi valtaa ja resursseja, eikä ennen äänten laskua voida ainakaan täysin varmasti tietää, mikä lopputulos on. Vaikka toki vaaleissa äänestäminen on yksilölle paljon pienempi kustannus kuin moni ekoteko… mutta poliittiseen vaikuttamiseen kuuluu kyllä paljon muutakin, mihin saa uppoamaan paljonkin aikaa ja energiaa.

        >Jos haluamme edes 50/50-mahdollisuudet välttää riski merkittävästä katastrofista, kulutuksen vaikutusten täytyisi vähentyä 40 vuoden aikana suuruusluokassa 90% tai enemmän.

        >Kun miettii, miten hankalaa on edes tuo ensimmäisen puolituksen toteuttaminen käytännössä, nämä muutaman prosentin elämäntapaleikkaukset tuntuvat toisinaan tietynlaiselta anekaupalta tai symboliselta uhraukselta.

        ”Merkittävällä katastrofilla” tarkoittanet jotain satojen miljoonien tai miljardien kuolemaa ilmastonmuutoksen seurauksena? Eipä ihmiskunnan taru siihen lopu, ja ei-inhimillinen luonto kenties hyötyisikin siitä, joten enpä viitsi ruveta kauheita paineita ottamaan. Jokainen ihminenhän kuolee joskus johonkin kuitenkin. Kunhan tiedän tekeväni enemmän kuin keskivertoihminen (tai ainakin keskiverto Suomen asukas, kun Suomen kulttuurin ja rakenteiden puitteissahan täällä joudutaan toimimaan), niin olen henkisesti ihan sinut sellaisenkin lopputuloksen kanssa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaikka ”merkittävää katastrofia” ei onnistuttaisikaan välttämään, niin pienetkin ”merkittävän katastrofin” pienennykset ovat yleisesti ottaen plussaa. Jos ne siis eivät ole pois paremmista toimista, mitä ne kyllä voivat olla, sen myönnän. Ekotekojen kriittisessä tarkastelussa ja tehokkuusjärjestykseen asettamisessa ei minusta olekaan mitään vikaa, vaan pidän sitä päin vastoin hyödyllisenä.

        Ja edellähän itsekin mainitsit, että symbolisilla teoillakin voi olla sosiaalista ja sitä kautta ekologista merkitystä, kun taas itse mainitsin, että sinänsä suoralta ekologiselta hyödyltään kyseenalaisilla elämäntapavalinnoilla voi olla hyödyllisiä vaikutuksia esimerkiksi rahajärjestelmän kautta. Ajatellaan vaikka luomutuotantoa: vaikka (jokin?) luomutuotanto olisi suoralta CO2-jalanjäljeltään huonompi kuin tehotuotanto, niin luomutuotannon korkeampi hinta voikin olla pois talouden joltakin toiselta, ympäristöä kenties enemmän kuluttavalta alueelta.

        jukka:
        >tarvittaisiin jonkinlaisia rakenteellisia muutoksia, ja erityisesti kai kasvuideologiasta luopumista.

        Sitten pitäisi ymmärtääkseni luopua myös esimerkiksi ”hyvinvointivaltion” ideologiasta, kun siihen ei olisi enää varaa. Aika iso kulttuurin muutos.

        Ja eihän sentään kaikki talouskasvu tuhoa ympäristöä yhtä lailla. Valitettavasti myös suosittu liberalismi-ideologia vastustaa ajatusta ihmisten elämän ja toiminnan rajoittamisesta.

      • Jukka, Latouchen teesit ovat suoraan sanottuna sellaisia, ettei niitä pysty toteuttamaan ilman ekodiktatuuria ja pakkovaltaa. Hän esimerkiksi esittää vakavalla naamalla ”innovaatioiden” kieltämistä tai rajoittamista. Hieno idea, näin paperilla. Mutta ei enää sitten kun ryhdytään miettimään, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Mikä on innovaatio? Kuka sen määrittelee? Mitä minulle tapahtuu, jos keksin tehokkaamman tavan kuokkia suota?

        Kaikki degrowth-keskustelu ajautuu ennemmin tai myöhemmin siihen, että joidenkin pitäisi käskeä ja toisten totella. Tietty yhteiskunta perustuu nykyisinkin tavallaan vastaavaan systeemiin, mutta nyt puhuttaisiin isovelivaltiosta paljon isommalla alkukirjaimella. Pol Potin hallinto taisi tälläistä kulutuksen rajoittamista ja ihmisten uudelleenkasvattamista yrittää; tiedämme, miten hienosti siinä kävi.

        Voidaan tietysti väitellä maailman tappiin saakka siitä, olisiko tuollainen ekodiktatuuri hyvä tai tarpeellinen järjestely. Mutta niin kauan kun syvävihreillä ei ole militanttia vallankumoussiipeä ja tuhansia aseistautuneita, vallankumoukseen ja ekodiktatuuriin valmiita aktivisteja, keskustelu on luonteeltaan ns. akateemista, ja muistuttaa jossain määrin tunnettuja keskusteluja neulan kärjellä tanssivien enkeleiden lukumääristä. Tavoitetta ei voine väittää täydelliseksi tai edes kovin hyväksi, jos ei ole mitään käytännön suunnitelmaa, kuinka nykytilasta päästään tähän tavoitetilaan.

        En tarkoita, etteikö vaikka degrowth olisi hyvä idea. Mutta kun en vain näe, miten se saadaan toimimaan. Nämä energiajärjestelmän täydelliset vallankumoukset ovat vielä leikkiä ja letunsyöntiä sen rinnalla, jos tässä pitää vielä koko maailman kaikki hallituksetkin vaihtaa (sillä sitähän tuo käytännössä tarkoittaisi).

        Saatan olla parantumaton optimisti, mutta itse näen, että jos tuohon pääasiaan – eli kulutuksen seurauksiin – kyetään puuttumaan tehokkaasti, planeetta voisi elättää sen 9-10 miljardia ihmistä ja selvitä siihen saakka, kunnes syntyvyyden lasku vähentää myös ihmispopulaatiota riittävästi. Kulutuksen seurauksiin puuttuminen on ainakin tälläisestä insinöörinäkökulmasta paljon, paljon helpompaa kuin ihmisten ahneuden yms. lopettaminen.

        Tässä minun mallissani maltilliselle talouskasvullekin voisi löytyä oma pieni lokosensa. Siitä vain pitäisi tehdä isännän sijasta renki. Kai tätä mallia voisi kuvata near-steady-state-taloudeksi.

      • jorma permalink

        J. M. Korhonen:
        >Tässä minun mallissani maltilliselle talouskasvullekin voisi löytyä oma pieni lokosensa. Siitä vain pitäisi tehdä isännän sijasta renki. Kai tätä mallia voisi kuvata near-steady-state-taloudeksi.

        Itsekin näen, että lähinnä maksimaaliseen talouskasvuun itseisarvoisesti suhtautuminen (joka sekä vaikuttaa juontuvan poliittisista ongelmista että aiheuttavan niitä lisää) on ongelma. Jos talouskasvua saataisiin vaikka siitä, että jokin ”turha” (siis ekologisesti ja tuotannollisesti, psykologia on toki asia erikseen) nurmikko muutetaan yyberiekologiseksi permakulttuuripelloksi, niin en näkisi asiassa paljon mitään ongelmaa. Jos taas talouskasvua saadaan siitä, että poltetaan fossiilisia hiilivetyjä (tai maksetaan jollekin kiinalaisille, että ne polttavat siellä Kiinassa), niin sitten se on huono juttu (ainakin kun sitä tehdään nykytyyliin 10-100 kertaa liian suurella volyymillä globaalisti). Mielipiteitä jakava ydinvoima lienee ekomielessä jossakin näiden esimerkkieni välissä, ja kyllä se ainakin minulle kelpaa talouskasvun lähteeksi tänne Suomeen, kun maailma on mitä on. Ei jotain yhteiskunnan ekologisuutta lisänneviä tuulivoimaloita ja sähköistä raideliikennettäkään tunnuta saatavan pystyyn ilman subventioita, ja jollakin tavalla ne subventiotkin (muun yhteiskunnan pyörityksen muassa) pitää kustantaa.

  18. jukka permalink

    ”Sitten pitäisi ymmärtääkseni luopua myös esimerkiksi “hyvinvointivaltion” ideologiasta, kun siihen ei olisi enää varaa. Aika iso kulttuurin muutos.”

    niin mutta luulisin että siitä joka tapauksessa joudutaan luopumaan kun ei kerta kaikkiaan enää ole edellytyksiä pitää sitä yllä. vaikea tietysti sanoa milloin tähän joudutaan. esimerkiksi vaikkapa tuo eläkejuttu ja kreikan tilannettakin voisi pohtia tältä kannalta. en tarkoita että elämä välttämättä sitten olisi kurjaa, historian kuluessa ihmiset on eläneet monenmoisissa olosuhteissa, joskus on mennyt paremmin, ja joskus huonommin.

  19. jukka permalink

    jm:

    ”Latouchen teesit ovat suoraan sanottuna sellaisia, ettei niitä pysty toteuttamaan ilman ekodiktatuuria ja pakkovaltaa. Hän esimerkiksi esittää vakavalla naamalla “innovaatioiden” kieltämistä tai rajoittamista. ”

    siis missä latouche näin väittää? mihin hänen kirjaansa viittaat? no en ole häneltä tietenkään kaikkea lukenut, mutta sen vähän perusteella minusta tuo ei ole ollenkaan sitä mistä hänen kirjoituksissaan on kysymys.

    ”Tässä minun mallissani maltilliselle talouskasvullekin voisi löytyä oma pieni lokosensa”

    jos talous kasvaa niin resurssien ym kulutus myös kasvaa. minusta uskominen talouskasvuun ilman energian jne kulutuksen kasvua on vielä suurempi fantasia kuin ne kaikki muut mitä tuossa luettelit. (tietenkin sanalla kasvu voidaan ruveta kikkailemaan mutta se ei muuta perusasiaa).

    http://physics.ucsd.edu/do-the-math/2011/07/can-economic-growth-last/

    puhumattakaan siitä että vielä päästöjä alennettaisiin ja että kaikille maailman köyhille saadaan sähköä jne. mikä muuten on maltillinen talouskasvu? 1%? silloin kestää vain 70 vuotta kaksinkertaistumiseen. minusta se on hyvin lyhyt aika jos puhutaan ihmiskunnasta.

    sitä paitsi minusta tässä on vähän väärä tai turha vastakkainasettelu: jos puhutaan talouslaskusta niin sinä vedät epäasiallisesti pol potin mukaan kuvioihin. en ymmärrä miten tämä liittyy käsiteltävään aiheeseen.

    ja toisaalta eihän tässä varsinaisesti tarvitse tehdä mitään: jos kasvun fyysiset edellytykset loppuvat niin kyllä se kasvu loppuu ihan automaattisesti. samoin väestön kasvu kyllä ”korjaantuu” lisääntyneen kuolleisuuden kautta.

    • jukka, olen tässä vähän toisen käden tiedon varassa, mutta esim. tässä koosteessa

      http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-9/uusi-iskulause-alas-kasvu

      ”14. Estetään turha innovointi. Jäädytetään teknis-tieteellinen innovointi määräajaksi, jotta voidaan arvioida vakavasti sen etuja ja haittoja ja suunnata tieteellinen ja tekninen tutkimus kohti uudenlaisia päämääriä.”

      Mikä on ”turhaa” innovointia? Kuka päättää nuo ”uudenlaiset päämäärät?” Kuinka se estetään, kuka sen viime kädessä estää, ja mitkä ovat sanktiot?

      Nähdäkseni joka ikinen degrowth-keskustelu päätyy eksplisiittisesti tai implisiittisesti johonkin yhdistelmään kahdesta seuraavasta ratkaisusta: 1) ihmiset kokevat jonkinlaisen poliittis-moraalisen valaistumisen eivätkä enää ahnehdi materiaalista hyvää tai asioita, jotka nähdään Pahoiksi vaan vain asioita, jotka nähdään Hyviksi, ja/tai 2) joku pakottaa valaistumattomat olemaan ahnehtimatta materiaalista hyvää tai asioita, jotka nähdään Pahoiksi. (Tästä se Pol Pot-vertaus.) Miten sinun mielestäsi muuten päästään tähän talouslaskun tilaan ja pysytään siinä?

      Minusta tässä degrowth-keskustelussa ja esimerkiksi lukemissani Latouchen kirjoituksissa nähdään ihmiset aika tahdottomina objekteina, jotka on nyt vain aivopesty markkinoinnin ym. toimesta haluamaan jotakin, ja jotka voidaan oikealla valistuksella ja ohjauksella saada näkemään, että heidät on vain aivopesty. Ilman muuta tässä on totuuden jyvänen – totta kai mainonta vaikuttaa, ei sitä muuten tehtäisi – mutta aika yksinkertaistavaa se on. Entä jos ihmiset ihan oikeasti haluavat (edes jossain määrin) niitä uusimpia hilavitkuttimia, Thaimaan-matkoja tai jotain muuta materiaalista hyvää?

      Entä jos ihmiset noin keskimäärin pyrkivät hankkimaan itselleen ja jälkeläisilleen mahdollisimman hyvän elintason ja mahdollisimman korkean sosiaalisen aseman, biologisesti rautakoodattujen viettien vuoksi? Entä jos ihmisillä on tätä tehdessään lähtökohtaisesti suuria hankaluuksia arvioida toimiensa vaikutuksia, etenkin kun vaikutukset tulevat viiveellä eivätkä välttämättä kosketa henkilöä itseään?

      Degrowth-ajatteluhan olettaa implisiittisesti, että a) joko ihmiset osaavat hyperrationaalisesti itse järkeillä nämä asiat, ja päättää itse, millainen innovaatio (näin esimerkiksi) on vääränlaista, tai b) joku vallanpitäjä osaa vastaavalla hyperrationaalisuudella näin tehdä ja kykenee käyttämään valtaa estääkseen vääränlaiset toimenpiteet.

      Minusta näitä ikäviä kysymyksiä ei ole ainakaan Suomessa käydyssä keskustelussa käsitelty juuri lainkaan (joskin voi olla, että jossain noista lukemista odottavista kirjoista tähänkin on hyvä vastaus): arvelen syyn olevan siinä, että jos hyväksytään ihmisten olevan lähtökohtaisesti ”ahneita,” degrowth ajatuksena kestävästä ja ennen kaikkea vakaasta yhteiskuntajärjestelmästä horjuu pahasti. Eikä degrowth-kokeilusta ole paljon iloa, jos se ei ole paitsi taloudellisesti myös poliittisesti vakaa. Käytännössähän siihen pyrkiminen romuttaisi niin paljon jonkinasteisen talouskasvun varaan rakennettuja tulonjakojärjestelmiä, että megajytky olisi täysin varma heti seuraavissa vaaleissa. Varmaan itsekin myönnät, että jos tälläistä lähdettäisiin vaikka Suomessa tältä istumalta kokeilemaan, persuilla ja muilla kokeilua vastustavilla olisi seuraavissa vaaleissa noin 170 paikkaa. En tiedä kauanko valistustyötä pitäisi jatkaa, ennen kuin demokratia olisi talouslaskukokeiluun valmis. (Homo Sovieticus ei tainnut syntyä 70 vuodessa, lieneekö demokratia sitten tehokkaampaa – en tiedä.)

      Tästä tullaan sitten tähän degrowthin kaikkein akuuteimpaan ongelmaan. Ehtiikö se ajoissa, vaikka olisinkin ylläolevassa aivan väärässä? Vai onko se taas yksi teoriassa täydellinen mutta käytännössä likimain toteuttamiskelvoton akateeminen ajatusleikki, jonka teoreettisen kehikon suojista voidaan kätevästi kritisoida pragmaattisempia yrityksiä helpottaa ongelmia? Tässä jälkimmäisessä piilee suurin erimielisyyteni monien talouslaskua ratkaisuksi kannattavien kanssa. Kun esimerkiksi puhtaamman energian ratkaisut tuomitaan pohjimmiltaan talouslaskun hengen vastaisiksi, otetaan samalla implisiittinen kanta: mitään ratkaisua ei pidä yrittää, ellei se ole täydellinen.

      Tälläinen ehdottomuus on mielestäni siinä mielessä sydämetön näkökanta, että kuten tuossa linkkaamasi jutun kommenteissa todetaankin, esimerkiksi energiankäytön globaali kaksinkertaistuminen olisi tarpeen/väistämätön seuraus (ihan miten vaan) massojen nostamiseksi ihan kurjimmasta köyhyydestä. Samalla se on myös kovin epärealistinen, sillä meillä ei ole mitään keinoa estää noita köyhempiä maita tavoittelemasta korkeampaa elintasoa.

      Aivan ilmiselvää tietysti on, ettei kulutus voi kasvaa loputtomasti. Taloudesta on jossain vaiheessa tultava nollasummapeliä. Milloin? Miten? En edes väitä tietäväni. Pelkään pahasti, että sellainen yhteiskunta ei ole 9-10 miljardin ihmisen maapallolla yksilön eikä ympäristön kannalta hyvä paikka. Hyvin mahdollista on, että tälläiseen tilaan päädytään samalla tavalla kuin kautta koko historian on aina päädytty: aseilla, nälällä ja kulkutaudeilla.

      • jorma permalink

        >energiankäytön globaali kaksinkertaistuminen olisi tarpeen/väistämätön seuraus (ihan miten vaan) massojen nostamiseksi ihan kurjimmasta köyhyydestä.

        Onko energiankäytön globaali kaksinkertaistuminen edes luonnonvarojen puolesta realistista? Kaksi kaksinkertaistumista (jos kerran kaksinkertaistetaan, niin miksipä ei keksittäisi kaksinkertaistaa toisenkin?) eli nelinkertaistuminen ei kai ainakaan enää ole!?

        >meillä ei ole mitään keinoa estää noita köyhempiä maita tavoittelemasta korkeampaa elintasoa.

        Kyllä meillä (jos tarkoitat meidän yhteiskuntia etkä pelkästään meitä täällä keskustelijoita) ainakin fysiikan lakien puitteissa siihen on keinoja. Tai siis ei ehkä estää ”tavoittelemasta” mutta ainakin estää ”saavuttamasta” ihan kaikkea mitä keksivät haluta.

        • Jorma, joo tätä ”Demand Destructioniahan” harrastetaan tuolla lähi-idässä. Eli Maihinnoususaapas tallaa paikallisen energian/öljynkulutuksen pienemmäksi vaikka väkisin (jolloin sitä riittää enempi vientiin). Mä en ole toisaalta varma onko tuo lopulta viisasta. Esim. öljy-infran terrorisoiminen on lopulta kohtalaisen helppoa ja tehokasta, ja kaiketi sitä pitää aisoissa lähinnä tero-järjestöillekin lohkeava siivu niiden isäntämaiden öljytuloista. Jos se viedään pois, voi paha mieli olla aika voimakas…

          Energiankäytön globaali tuplaantuminen on omasta mielestäni, näillä tiedoilla, ulkona mahdollisuuksista. Öljyn tuotannolla on jo omat muutakin energiantuotantoa rajoittavat tekijänsä, ja en usko että yhteiskunnan muun ylläpidon laiminlynti on kovin mahdollista. Teoriassa mahdollisuudet ovat ehkä 4. sukupolven ydinvoiman älyttömän raivokas käyttöönotto huomisesta alkaen (vaikka se olisikin vielä proto-asteella), lisättynä ehkä kaiken eteentulevan polttamisella hyvin nopeasti pois…? Olen toki myös sitä mieltä että globaali talouskasvu alkaa olla tässä, katto on löytynyt ja siihen on pari kertaa jo törmätty. Tsägällä ja isolla vaivalla voi tulla vuoden parin klasvujaksoja, jotka saavat aikaa sitten vain vähän rysähdyksen…

      • jorma permalink

        >Jorma, joo tätä “Demand Destructioniahan” harrastetaan tuolla lähi-idässä. Eli Maihinnoususaapas tallaa paikallisen energian/öljynkulutuksen pienemmäksi vaikka väkisin (jolloin sitä riittää enempi vientiin). Mä en ole toisaalta varma onko tuo lopulta viisasta.

        No itse kyllä toivoisin ensisijaisesti talous-, kauppa- ja sosiaalipoliittisia enkä sotilaallisia ratkaisuja.

      • jorma, riippuu siitä, mitä tekniikoita saa käyttää. Jos IFR tai thorium-reaktorit toimivat kuten mainostetaan, ja jos aurinkovoimakin toimii kuten mainostetaan, niin mahdollisuudet ovat olemassa.

        Itse asiassa, yksinomaan IFR:n toimivuus mahdollistaisi tuon melko ”helposti” (siis verrattuna melkein mihin tahansa muuhun vaihtoehtoon).

        Mutta näkisin, että tuo kaksinkertaistuminen tulee tapahtumaan, ellei jokin tapa miljardeja sitä ennen. Kysymys on lähinnä siitä, millä keinoin se tapahtuu. Varmasti suurelta osin hiilellä ja kaasulla.

        En kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon. Hyvin samankaltaisia, pettämättömän loogisiin malleihin perustuvia ennustuksia täysin väistämättömästä globaalista nälänhädästä viimeistään vuonna 1980 esitettiin 1960-luvun lopussa. Ihmisten kekseliäisyyden ja sopeutuvuuden määrää ei kannata aliarvioida.

      • jorma permalink

        >jorma, riippuu siitä, mitä tekniikoita saa käyttää. Jos IFR tai thorium-reaktorit toimivat kuten mainostetaan, ja jos aurinkovoimakin toimii kuten mainostetaan, niin mahdollisuudet ovat olemassa.

        No siitä vaan minun puolesta sitten, jos sen energian tosiaan kerran saa suhteellisen kivuttomasti ja puhtaasti teknologisen kehityksen avulla. Mutta olen kyllä skeptinen: IFR lienee prototyyppiasteella ilman kaupallisia sovelluksia, ja aurinkovoima taas lienee tähän mennessä vaatinut suuria tukia tuotettua energiayksikköä kohti (ja rakennettu pääasiassa fossiilienergian pyörittämällä infrastruktuurilla).

        >En kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon. Hyvin samankaltaisia, pettämättömän loogisiin malleihin perustuvia ennustuksia täysin väistämättömästä globaalista nälänhädästä viimeistään vuonna 1980 esitettiin 1960-luvun lopussa. Ihmisten kekseliäisyyden ja sopeutuvuuden määrää ei kannata aliarvioida.

        Ainakaan itse en mielestäni ole varsinaisesti esittänyt mitään ennustuksia. Eikä yksi metsään mennyt ennustus 60-luvun lopulta hirveästi todistane mitään mihinkään suuntaan. Mitä ihmisen kekseliäisyyteen tulee, niin se on mielestäni aika kaksiteräinen miekka.

      • jukka permalink

        ”lukemissani Latouchen kirjoituksissa nähdään ihmiset aika tahdottomina objekteina, ”

        niinkö saisinko viitteen? en viitsi lähteä kommentoimaan voiman toimittajien tulkintoja. mitä latouchen kirjoituksia muuten olet lukenut?

        ”Nähdäkseni joka ikinen ydinvoima-keskustelu päätyy eksplisiittisesti tai implisiittisesti johonkin yhdistelmään kahdesta seuraavasta ratkaisusta: 1) ihmiset kokevat jonkinlaisen poliittis-moraalisen valaistumisen eivätkä enää vastusta ydinvoimaa, vaan kokevat sen pohjimmiltaan Hyväksi 2) joku pakottaa valaistumattomat olemaan vastustamatta ydinvoimaa (Tästä se Pol Pot-vertaus.) Miten sinun mielestäsi muuten päästään tähän ydinvoimatilaan ja pysytään siinä?”

        kuten näet sinun argumenttisi sopivat kaikkeen ja ei mihinkään. ne asiat joita et kannata ovat mahdottomia koska ihmiset on tyhmiä/ahneita/muuten paskoja. mutta jostain syystä tätä argumenttia ei saa käyttää niistä asioista joita itse kannatat. esimerkiksi ei ole olemassa mitään poliittista tahoa joka ajaisi ydinvoimaa siinä mielessä kuin sinä tarkoitat. ne jotka oikeasti rakentaa ydinvoimaloita haluavat voittoa eikä niille riitä jokin naurettava ”maltillinen” kasvu.

        samoin se ”hyperrationalisuusjuttu” kuulosta ihan samalta jos siihen degrowthin tilalle laitetaan ydinvoima.

        sinänsä en ole mitenkään erityisesti osallistunut degrowth-keskusteluun joten en osaa arvioida mihin ne ”yleensä” päätyy.

        ”En tiedä kauanko valistustyötä pitäisi jatkaa, ennen kuin demokratia olisi talouslaskukokeiluun valmis”

        puhut ihan kuin olisi itsestään selvää että meillä on aikaa vaikka kuinka paljon, puuhastella sitä sun tätä. minusta se ei ole ollenkaan selvää. uskon siis että pikemminkin on kysymys siitä että ei meillä ole valinnan varaa. ei sitä mitenkään ”kokeilla” vaan se sitten tulee kun kasvu osoittautuu mahdottomaksi. jossain mielessä me ehkä jo ollaan siinä. siis siinä mielessä että pakka on jo pahasti sekaisin, mutta kaikki on vielä niin epäselvää, että ei voi olla varma vielä. nämä muutokset on tietysti niin hitaita ihmisen kannalta että varmaan vielä vuosikausia poliitikot/toimittajat/wahlroosit jaksavat toistella että pitää saada talous reippaaseen (ei siis maltilliseen) kasvuun.

        ”Ihmisten kekseliäisyyden ja sopeutuvuuden määrää ei kannata aliarvioida.”

        eikös ihmiset olleetkaan ahneita paskoja?!

        ”Entä jos ihmiset ihan oikeasti haluavat (edes jossain määrin) niitä uusimpia hilavitkuttimia, Thaimaan-matkoja”

        tosiaan, hyvä idea. kun kaikki ratkaisuyritykset ovat osoittautuneet mahdottomiksi niin voi yhtä hyvin luovuttaa ja lähteä pohtimaan tilannetta miellyttävämpään ympäristöön. hmm… bangkokissa tulvii, ehkäpä martinique olisi parempi

        • Olen tässä jukan kanssa vähän samaa mieltä, jonka takia pidin aiemmin tuota ydinvoiman massiivista lisystä teoreettisena mahdollisuutena. En usko että ihmiset on sen valmiimpia massiiviseen ydinvoiman lisäykseen kuin degrowthiinkaan, ja voi olla että molemmat näistä pohdiskeluista jäävät akateemisiksi. Ja myös siinä olen samaa mieltä, että ydinvoimaa rakentavat yhtiöt on oletuksena aivan yhtä ahneita ja voiton maksimoimiseksi turhia riskejä ottavia lafkoja kuin mitkä tahansa muutkin korporaatiot (myös uusiutuvaa rakentavat). Voi olla että kurkkuihimme työnnetään vielä sekä pakotettu supistelu (joka ei periaatteessa kai ole siis degrowthia jos se on pakotettua) että ydinvoiman lisäys.

          Ihmiset ovat toki ahneita paskoja, ja niinpä he eivät tule alistumaan mihinkään, hyvään tai huonoon, ilman kunnon pyristelyä. Pelkään että tämä pyristely tulee aiheuttamaan todella paljon fyysistä, henkistä, materiaalista ja sosiaalista tuhoa. Oikeastaan se on jo alkanut, euroopassakin.

      • Jukka, olen lukenut lähinnä noita tiivistelmiä ja lyhyempiä kirjoituksia, kuten esimerkiksi tämän

        http://mondediplo.com/2004/11/14latouche

        (missä siinäkin mielestäni nähdään ihmiset mainonnan ja jonkinlaisen entiteetin nimeltä ”kasvutalous” uhreina)

        Suurin osa tästä tiedostani on tosin peräisin artikkeleista ja keskusteluista esim. degrowth.fi-sivustolla ja Järvensivun veljesten (Timo & Paavo) kanssa. Nuo keskustelut ainakin päättyvät kuvaamallani tavalla.

        Kuten sanoin, olen paljolti toisen käden tiedon varassa, ja olen saattanut ymmärtää asiat aivan väärin. Mutta mielestäni en ole ihan niin väärin ymmärtänyt, että päättelyni olisi täysin pielessä. Jos kasvua halutaan rajoittaa, jonkun (sisäisen tai ulkoisen pakon) täytyy pakottaa omasta materiaalisesta ja sosiaalisesta statuksestaan liian kiinnostuneet näihin rajoihin. Pakottamisen täytyy myös onnistua globaalisti, tai siitä on kovin vähän hyötyä.

        Tämä on ilman muuta edessä tavalla tai toisella. Joku tai jokin pakottaa näihin rajoihin. Mutta vielä on vähän auki, missä ne rajat tarkkaan ottaen menevät, ja kuinka paljon niitä voidaan venyttää. Itse pidän uskottavana, että jos energiantuotannosta saadaan liki päästötöntä, ns. Factor 10-tehokkuusparannus ja suljetun kierron talous ovat mahdollisia. Sekään ei tietenkään mahdollista jatkuvaa kasvua, mutta mielestäni se mahdollistaisi tasaisen talouden nollasummapelin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa pelissä häviäminen ei välttämättä tarkoittaisi nälkäkuolemaa tai äärimmäistä köyhyyttä. Takaisiko se tälläisen tulevaisuuden tai lisäisikö se täysin varmasti tasa-arvoa? Ei. Mutta mahdollisuuskin on mielestäni parempi kuin ei mitään. Kai minä luotan siihen, ettei väistämätön overshoot ole ihan niin paha kuin pelätään, ja että rajojen tullessa oikeasti vastaan, ihmisten toiminta muuttuu. Saatan toki olla optimisti.

        Tuo argumenttini voidaan tietysti kääntää vaikka ydinvoimaan kuten teit. Itse näen kuitenkin näiden välillä tietyn eron. Talouslaskussa vaaditaan puuttumista mielestäni melko sisäsyntyiseen, hyvin mahdollisesti biologisesti ”rautakoodattuun” ominaisuuteen: haluun tavoitella parempaa elintasoa. Kaiken huipuksi tämän täytyisi tapahtua, kuten ylempänä totesin, globaalisti. Ydinvoiman tai muiden teknoratkaisujen ajamisessa tarvitaan lähinnä mielikuvien muutosta, ”softan” päivittämistä – ja alueellisetkin ratkaisut voivat johtaa tavoitetilaan, eli siihen, että hiilettömästä energiasta tulee hiiltä halvempaa. (Mikä on mielestäni, näin realistisesti sanoen, se ainoa keino jolla hiilenpoltto saadaan maailmasta loppumaan.)

        Erona voisi sanoa olevan myös se, että ahneet paskiaiset on saatu rakentamaan uusiutuvia ja ydinvoimaa – jopa pitkälti yksityisellä rahalla – kun taas yhtään esimerkkiä talouslaskun vapaaehtoisesti valinneesta yhteiskunnasta ei taida olla. Bhutan ”kansanonnellisuuksineen” ehkä pääsee kohtalaisen lähelle (en ole mitenkään Wikipediaa paremmin perehtynyt aiheeseen), mutta ymmärtääkseni sielläkin valtaideologiaa ylläpidetään hyvin vahvan hallitsijan (yksinvaltias vuoteen 1999, ensimmäiset vaalit 2008) määräyksillä.

        Puhut ihan kuin olisi itsestään selvää että meillä on aikaa vaikka kuinka paljon, puuhastella sitä sun tätä.

        Ei, kun tämä on nimenomaan se argumenttini talouslaskua ainoana oikeana ratkaisuna esittäviä vastaan. Kun meillä nimenomaan ei ole sitä aikaa kokeilla, josko tällä kerralla ihmiset näkisivät järjen valon.

        Onhan maailman rajoista puhuttu jo ainakin 1960-luvulta ja Vesimiehen Ajasta lähtien. Tulokset tiedämme.

        “Ihmisten kekseliäisyyden ja sopeutuvuuden määrää ei kannata aliarvioida.”

        eikös ihmiset olleetkaan ahneita paskoja?!

        Ei kun nimenomaan siksi kekseliäisyyttä ja sopeutuvaisuutta ei kannata aliarvioida. Koska ihmiset ovat ahneita, laiskoja paskiaisia ja haluavat vähemmällä enemmän.

        Tavallaan siis ajan ”judomaista” ratkaisua, joka hyväksyy ihmisten heikkoudet (vaikka toki niistä pitää muistaa muistuttaa) ja käyttää niiden voimaa paremman maailman aikaansaamiseksi, sen sijaan että heikkoudet yritettäisiin kieltää ja jalostaa pois.

        En minä missään esitä, että pitäisi luovuttaa ja lähteä lämpimämmille rannoille, vaikka kieltämättä vähän haastavalta tämä tilanne näyttää. En vain suoraan sanottuna usko, että sellaiset ratkaisut, joiden toteutuminen vaatisi nähdäkseni aika perustavanlaatuisia muutoksia ihmisten oletusasetuksissa, tulevat ikinä toimimaan.

        • J.M.K. Lämpimät rannat taitaa tulla tänne meidän luokse 🙂 Ja jos riittävästi jatketaan normaalisti, niin jopa ihan itse kiipeävät tänne sisämaahankin meitä riemastuttamaan… 😀

          Degrowthin hyödyllisin ja potentiaalisin anti näyttää mielestäni olevan se, että ajatusmallina se voi tarjota jotain työkaluja myös pakotettuun supisteluun, ja siinä mielessä itse olen siitä kiinnostunut ja kannatan sen pohdintaa kaikissa muodoissa. Sen toteutuminen vapaa-ehtoisesti voi olla epärealistista, mutta se ei tarkoita sitä että ne mahdolliset teoriat, mallit ja työkalut ovat hyödyttömiä sitten/nyt kun kasvu alkaa olla yhä vaikeampaa ja tuhoisampaa.

    • jorma permalink

      >jos talous kasvaa niin resurssien ym kulutus myös kasvaa. minusta uskominen talouskasvuun ilman energian jne kulutuksen kasvua on vielä suurempi fantasia kuin ne kaikki muut mitä tuossa luettelit. (tietenkin sanalla kasvu voidaan ruveta kikkailemaan mutta se ei muuta perusasiaa).

      Talouskasvua voi toki tulla ilman energian kokonaiskulutuksen kasvua: energian käytön tehokkuus voi lisätä tuotantoa. Siinä toki tulee jossain vaiheessa yhteiskunnan rakenteet ja loppuviimeksi fysiikan lait vastaan, sitä en kiellä… Lienee kuitenkin aika kiistaton tosiasia, että varsinkin ”kehittyneissä” maissa energiaa kulutetaan todella paljon kaikkeen, mikä palvelee enemmän tai vähemmän psykososiaalisia tarpeita eikä mitään sinänsä elämälle välttämätöntä.

      >puhumattakaan siitä että vielä päästöjä alennettaisiin ja että kaikille maailman köyhille saadaan sähköä jne. mikä muuten on maltillinen talouskasvu? 1%? silloin kestää vain 70 vuotta kaksinkertaistumiseen. minusta se on hyvin lyhyt aika jos puhutaan ihmiskunnasta.

      Jos niitä päästöjä saadaan oikeasti alennettua vaikka puoleen tai neljäsosaan tai kahdeksasosaan, niin se on jo ymmärtääkseni talouden ja energian yhteyden vuoksi sellainen degrowth-kuuri, että kyllä siinä on varaa kasvaakin sen verran kuin jollain tuuli-, aurinko-, bio-, ydin- tai muulla ”ekologisemmalla” energialla järkevästi voidaan. Kun nyt kuitenkin on melkeinpä loputtomasti kaikenlaisia inhimillisiä tarpeita ja haluja tyydytettävänä tässä maailmassa.

      • Pelkällä energiatehokkuudella kasvaminen on tosi haasteellista. Jos kaikkien sektoreiden tehokkuutta pystytään kasvattamaan keskimäärin 1 % vuodessa niin se on jo melkoinen saavutus. Laitetaanko tuo 1 % sitten päästövähennykseksi vai talouskasvuun? 🙂 tai jos saadaan parannettua tehokkuutta 2 % vuodessa, useamman vuoden ajan, niin ei sekään vielä pitkälle riitä. Ja kuten sanoit, niin tuossa on kyseessä pienenevä rajahyöty, eli seuraava 2 % tehokkuuden lisäys on aina vaikeampi ja suuremman työn takana kuin edellinen, noin keskimäärin.

        Muuten, mainitsit että kulutetaan todella paljon kaikkeen psykososiaalisia tarpeita tyydyttävään. Niin kulutetaan. Ongelmaksi jää, että miten ihmiset saadaan tyytymään elämälle välttämättömiin juttuihin, ja toisaalta, kaikki tämä energiaa vievä tauhka jota kulutamme, aiheuttaa talouskasvua ja siten tätä paljon puhuttua kasvavaa piirakkaa josta meidän koulut, sairaalat sun muut maksetaan.. Paskamainen yhtälö kaiken kaikkiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: