Kuukauden kirja – Olimme Kuluttajia
Parin kirja-esittelyn jälkeen kokeilen tällaista kuukauden-kirja esittelyä, jossa enemmän tai vähemmän kuukausittain laitan muutaman sanan mielestäni mielenkiintoisesta kirjasta jonka olen lähiaikoina lukenut tai kuunnellut. Pienellä etusijalla ratsastavat suomenkieliset teokset, mutta koska luen pääosin englanniksi, niin myös tällä kielellä käsittelen kirjoja tarpeen mukaan. Kommentteihin voi mieluusti heittää linkkejä eritoten samantyylisistä muista kirjoista, ja muuten mielenkiintoisista kirjoista joita voitte suositella blogistille tai muille lukijoille.
Sarjan saa kunnian aloittaa Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama Olimme Kuluttajia, 159 sivuinen teos ilmastonmuutoksesta, energiakriisistä ja ennenkaikkea tulevaisuuden kuluttajasta ja kuluttamisesta. Alussa esitellään varsin selkeästi nykykulutusta ja kulutuksen historiaa. Tästä on täällä blogissakin ollut viime aikoina puhetta, joten oli antoisaa lukea samalla Roopen ja Aleksin kokoamia näkemyksiä kulutuksesta.
Alku-johdannon jälkeen he esittelevät neljä eri skenaariota tulevaisuuden, tarkemmin vuoden 2023, kuluttamisesta, tai kuluttamattomuudesta, ja maailmantilan kehittymisestä tähän pisteeseen.
Mukaan on otettu ilahduttava määrä yksittäisiä oivalluksia, geopoliittisia tapahtumia ja syy/seuraus ketjuja kuitenkin siten, että tarina pysyy suuren mittakaavan tapahtumissa. Kirja liikkuu eteenpäin riittävän nopeasti, eikä jää junnaamaan yksittäisiä juttuja, joten sitä on kevyt ja helppo lukea. Keveys ja helppous tosin ostetaan sillä, että asioihin ei mennä kovin syvälle, eikä niitä perustella kovin kattavasti, joka ei tosin itseäni haitannut, koska olen kyseiset perustelut, ja vähän päällekin, lukenut ja hahmottanut jo aiemmin ja niistä kirjoittanutkin.
Skenaariot ovat toki, kuten skenaarioiden kuuluukin, rajattuja ja aina tiettyä ääripäätä hieman korostavia. Niitä kannattaakin lukea skenaarioina, ei tulevaisuuden ennustuksina, jolloin niistä saa varsin paljon irti. He toteavatkin kirjan alussa, että mikäli skenaariot eivät miellytä, voit aina tehdä itse paremman (joo, työn alla on…). Resurssiniukkuus ja öljyhuippukin vilahtavat sivuilla ja skenaarioissa, joten ilmastonmuutos ei ole kirjan ainoa syy tutkia omaa kuluttajuuttaan.
Lopussa kuluttajuutta ja siitä luopumisen vaikeutta (siis kaikkihan kuluttavat elääkseen, mutta nykyisin eletään kuluttaakseen) vedetään vielä yhteen. Tuon vaikeuden ymmärrän varsin hyvin, sillä löydän itseni päivittäin fiilistelemästä jonkin hienon teknovehkeen tai käyttöesineen perään ja perustelemasta itselleni miksi Ihan Oikeasti™ juuri siitä vehkeestä olisi hyötyä elämässä niin monella tavalla. Viime aikoina olen onnistunut suuntamaan kuluttajuuttani öljyhuipun seurauksiin valmistautumiseen ja (ehkä) ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta kuluttajuutta se silti on yhtä kaikki. Täällä blogissakin käsiteltiin juuri äskettäin optimaalista ostoslistaa kriisitilanteeseen, jotta kuluttaminen olisi omalta kannalta tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman tehokasta ja hyödyllistä. Huvittavaa, mutta jos kulutamme elääksemme, on valtaosan kulutuspäätöksistämme oltava juuri tehokkaita ja mahdollisimman hyödyllisiä.
Lyhyesti
Kirja on helppo ottaa käteen, mutta myös helppo laskea hetkeksi pois. Teksti on kevyttä, oivalluksia riittää ja ne ovat pääosin hyviä ja hauskoja. Sain kuluttajuuteen uusia näkökulmia, joka on aina arvokasta. Neljä tähteä viidestä.
Olimme kuluttajia – neljä tarinaa vuodesta 2023 (adlibris, 9,9 € sis. postikulut)
Toimittaja: Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen
Kustantaja: Tammi
Sidosasu: Pokkari
Kieli: suomi
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 159
ISBN10: 9513148599
ISBN13: 9789513148591
Juu, tuo on helposti lähestyttävä ja ajatuksia herättävä opus. Minulta kuitenkin loppupeleissä vain kolme tähteä, sillä skenaarioiden valintaa ja niiden taustaoletuksia olisi mielestäni ollut suotavaa avata vielä pidemmälle ja sen olisi pitänyt olla jopa suhteellisen helposti tehtävissä! Perusteellisempi taustoitus helpottaisi arvioimaan sitä, kuinka todennäköisiä esitetyt skenaariot ovat ja ennen kaikkea missä kohtaa ajatusrakennelman heikkoudet ja vahvuudet ovat, jolloin skenaarioita myös pääsisi paremmin vertailemaan keskenään ja muihin mahdollisiin skenaarioihin. Tämä lisäisi puheenvuoron painoarvoa myös tieteellisin perustein arvioitaessa.
Isännälle tsemppiä paremman/parempien skenaarioiden työstämiseen!
Janne, joo, paljolti pitää paikkansa. Luulen, tai itselleni jäi sellainen vaikutelma, että kirjan tarkoitus oli herättää ajatuksia ja kiihottaa mielikuvitusta aiheen ympärillä, joten siihen valittu tyyli ja suht vähäinen syvyys sopivat minusta varsin hyvin. Toki tieteellinen/faktuaalinen painoarvo väheni samalla, mutta lähestyttävyys ehkä parani. Nämä on ehkä ainakin osittain toisensa poissulkevia ominaisuuksia…
Omista skenaarioistani lisää blogissa parin päivän päästä 😉
Kompppaan Raulia.
Luin opuksen pari vuotta takaperin, ja muistan kihisseeni kiukusta skenaarioiden mustavalkoisuuden takia. Ilman alun johdantoa ja loppukaneettia olisin varmaan ollut vain kiukuissani, mutta niiden ärsyttävänkin tarkoitushakuinen johdattelu onnistui kohdallani ja ostin tuotteen: Jos emme edes pyri vaikuttamaan tulevaisuuteen, on turha nillittää mikäli suunta ei miellytä.
Annan pisteet helppoudesta ja onnistuneesta ajatuksien sekä tunteiden herättämisestä.
****+
Minä luin kirjan viime talvena, ja muistan olleeni lievästi ärsyyntynyt skenaarioiden kohtuullisen miellyttävistä näkymistä. Siinä voi lukijalle jäädä fiilis ettei tässä mitään pahempaa hätää ole(kaan). Sinänsä helppolukuinen pokkari, mutta tohdin epäillä jaksaako suuri enemmistö tämän perusteella vaivautua kovin syvällisiin pohdiskeluihin. ***-