http://areena.yle.fi/video/1315423215469
Vihjaisin tästä syyskuun luonnonvarauutisissakin, mutta tämä ansaitsee paikkansa myös viikon videona. Keskiviikkona 7.9. tuli aika tiukka pätkä Kreikkaan, euroon, talouskasvuun ja takauksiin liittyen, nähtävinä tuolta areenalta. Suosittelen erittäin lämpimästi.
”Kreikka tarvitsisi noin 20 % bkt:n kasvun täältä ikuisuuteen jotta se pystyisi selviämään ongelmistaan kasvun kautta”.
Kun tarkastelee öljyn panosta Suomen kokonaisenergiasta, voi mieleen tulla ensin helpotuksen huokaus. Eihän öljyn osuus primäärienergiasta ole kuin noin neljännes, sehän on, noin ”lukuna” ihan säästettävissä. Ei ihan niin, ja syynä on öljyn kerrannaisvaikutukset, jotka ulottavat luiset sormensa yhteiskunnan joka soluun. Tässä artikkelissa tyydymme tarkastelemaan lähinnä energiantuotantoa ja ruoantuotantoa.
Puupolttoaineet, Suomen pelastus?
Suomessa käytetään lähes yhtä paljon puupolttoaineita primäärienergiana kuin öljyäkin. Suomi onkin tämän vuoksi uusiutuvien mahtimaa, ja jättää esim. Saksan kauas taakse uusiutuvien osuudessa primäärienergiasta (toki tuulivoimassa olemme toistaiseksi säälittävä kädetön ja jalaton kääpiö). Bioenergian osuutta ollaan edelleen voimakkaasti lisäämässä, sillä se ”vipu”, jolla diesel-öljyllä korjataan ja kuljetetaan metsistämme bioenergiaa, on varsin pitkä. Vivulla tarkoitan tässä sitä, että korjatusta bioenergiasta saadaan merkittävästi enemmän energiaa kuin mitä sen korjaamiseen on kulunut metsäkoneilta ja tukkirekoilta polttoaineen muodossa.
Tarkkoja laskelmia en ole löytänyt, mutta käsitykseni mukaan puhutaan joistakin prosenteista, joihin vaikuttaa aika paljon esim. kuljetusetäisyys. Tämä sijoittaa bioenergian tuotannon nettoenergian jonnekin 1:10 ja 1:30 paikkeille, eli yhtä dieselin energiayksikköä kohden saamme 10-30 yksikköä bioenergiaa(jos jollain lukijoista on heittää tarkempia lukuja niin arvostaisin suuresti). Tietysti täytyy ottaa huomioon, että litra dieseliä on käyttöarvoltaan, ainakin nyky-yhteiskunnassa suurempi kuin saman energiamäärän sisältävä klapikasa.
Tämä tuotannon vipu toimii tietysti myös toiseen suuntaan. Jos metsäkoneyrittäjältä tai tukkirekan kuljettajalta jää litra dieseliä syystä tai toisesta saamatta, niin yhteiskunnalta jää tällöin saamatta monikymmenkertainen määrä bioenergiaa. Ainakin niin kauan kun toimiala ja sen logistiikka on nykyisenkaltainen, eli dieselkäyttöinen ja isohkoihin laitoksiin keskittynyt. Puun lisäksi myös kivihiilikuljetukset alkavat tökkiä (diesel-veturit), ja turve jää kertymään suohonsa (pääosin diesel-käyttöinen korjuu ja kuljetus-koneisto). Jotta ei ruveta pilkkua pahoinpitelemään, niin sovitaan että jokainen ”diesel” -sana sisältää myös polttoöljyn, jolla jotkin koneista voivat toimia.
Ajatusketjuna tämä johtaa siihen, että vähänkään pidempiaikainen öljynsaannin kriisi työntää näppinsä kohtalaisen nopeasti myös muuhun energiantuotantoon. Toki, esim. puuta tai hiiltä käyttävillä laitoksilla on usein polttoainetta jonkin verran varastossa, kuten on myös esim. öljyä ja sen jalosteita huoltovarmuuskeskuksella. Toisaalta, kun pääomia nyky-yhteiskunnassa koetetaan saada mahdollisimman tehokkaaseen tuottoon, johtaa se väistämättä varastojen vähenemiseen, sillä niissä pääoma seisoo tekemättä mitään, ja tarjoaa kilpailijalle kohtuuttoman edun (tätä kutsutaan myös JOT-yhteiskunnaksi, jossa tavara saapuu Just On Time sen käyttöpaikalle ja varastot ovat minimissä).
Nurinkurisesti, mitä parempi nettoenergia (EROEI) tai tehokkuus jollain energiantuotantotavalla on, sitä suuremmat vahingot koko järjestelmä kärsii jos se pienikin energiamäärä, esim. öljyn muodossa, jää saamatta. Tehokkuus on hyvästä siis ainoastaan niin kauan kun sen vaatima ”siemen-energia” on saatavilla, sen voi tuottaa monista eri lähteistä tai sitä ei tarvita lainkaan. Luonnollisesti mitä pienempi tuo siemen, sitä helpommin ja/tai kauemmin sitä on saatavilla, jonka takia ajatus on nurinkurinen. Sen siemenen puututtua energiatehokkuus kuitenkin muuttuu sarvipäiseksi Saatanaksi joka repii koko paskan pieneksi silpuksi hetkessä. Tämä mielessä pitäen, oma energiansaanti esim. Suomessa olisi syytä turvata mahdollisimman hyvin ja ennen kaikkea monipuolisesti. Ja ei, markkinoilta ostaminen ei ole turvaamista.
Ruoka, tuo energianmuodoista tärkein
Vielä räikeämpi esimerkki kyseisestä vivusta voidaan vääntää elintarvikkeiden kuljetuksista. Ruokaa, joka on siis ihmisten pääasiallinen energianlähde, valmistajalta markettiin kuljettava rekka pystyy muutamalla (kymmenellä) litralla dieseliä kärräämään merkittävät määrät ihmisravinnoksi sopivia tuotteita näiden ulottuville (tai noh, nykyiset automarketit ovat ulottuvilla vain niin kauan kuin henkilöauto on suosittu ja käytettävissä oleva kulkuväline).
Kun vipu käännetään toiseen suuntaan, ja ruoka jää toimittamatta sen vuoksi että kyseisen rekan polttoaine on jo jonkun toisen tankissa, kestää alle viikko, että kaupan hyllyt ovat käytännössä tyhjät. Menee toinen viikko, ja useimmat ihmiset ovat syöneet omat kaappinsa tyhjiksi, ja kaupasta edellisellä viikolla paniikissa hamstraamansa ruoat myös. Toinen ilkeä vaihtoehto on, että vilja jää pellolle puimurin tankin kumistessa tyhjyyttään ja syyssateiden pilatessa sadon muutamassa viikossa.
Osuva sananlasku kuuluukin, että olemme jatkuvasti seitsemän aterian päässä vallankumouksesta. Seuraavat seitsemän ateriaa kun jäävät kansalaisilta väliin, alkaa tapahtua, mutta ei mitään hyvää.
Kuka saa ja mitä?
Ajatusketjumme johtaa tilanteeseen, jossa tulisi määritellä, ETUKÄTEEN, että mikä öljyn käyttö on olennaista, ja mikä vähemmän. Ja kun se on tehty, voimme tietysti miettiä, että voisiko turhimpia kohteita alkaa karsimaan jo nyt. Ottaen huomioon ihmisten kyvyn nähdä (vain) oma napansa, ja ei juuri muuta, niin niin sanottuja Tärkeimpiä Mahdollisia Kohteita (TMK) tulee kriisin puhjetessa pulpahtelemaan kuin sieniä sateella, enkä olisi yllättynyt vaikka ne ylittäisivät nykyisen kokonaisöljyn käytön eri tahojen varmistellessa että saavat ainakin jotain kakusta, jos ei muuta niin mustan pörssin myyntiä ajatellen.
Mitkä käyttökohteet ovat sitten tärkeämpiä kuin toiset? Kuka sen päättää, ja kenen edut tallotaan siinä vaiheessa kun öljyn saanti rajoittuu seuraavan kerran? Tai päästetäänkö viljelijät ja metsäkoneyrittäjät hiljalleen vararikkoon, kun polttoainekustannukset nousevat liikaa, vaikka Nesteeltä vielä dieseliä saisikin? Tätä on jo ilmassa, sillä monet metsäkoneyrittäjät tekevät pidempiaikaisia sopimuksia, ja porukassa on aina myös niitä joiden sopimuksissa ja hankintahinnoissa ei mainita polttoaineen hinnanmuutoksista mitään (ehdotan että tähän säädetään jonkinlainen laki/asetus turvaamaan yrittäjiä voimakkaita polttoaineen hintaheittelyitä ajatellen).
Toisaalta, kun viljelijä ripustaa hanskat naulaan, ei korvaavaa henkilöä löydy tuosta vaan. Jos et usko, niin kannattaa kuvitella itsensä ryhtymässä viljantuottajaksi tai karjanhoitajaksi, ja miettiä, miten kauan menisi, ja miten paljon palaisi rahaa ja resursseja, ennen kuin toiminta olisi hanskassa ja sen verran tuottavaa, että ne miljoona-lainatkin saisi hoidettua. Osviittaa voi hakea siitä karvaasta totuudesta, että normaalista viljelystä luomuun siirtyvällä menee helposti 5-10 vuotta ennen kuin sadot alkavat muistuttaa kunnollisia, ja nuo 5-10 vuotta pitää elää jotenkin (onneksi kulutkin on luomussa pienemmät, kun ei tarvitse koko ajan tunkea jotain kemikaalia sinne peltoon).
Sarjan seuraavassa jaksossa perehdyn vielä hieman joihinkin talouden kerrannaisvaikutuksiin joita kallistuva ja niukkeneva öljy meille tarjoilee. Luvassa lähiaikoina. 😉
Heinä-elokuun vaihteessa sain pihasaunan ja grillipaviljongin valmiiksi. Hommaa oli lopulta yllättävän paljon, mutta onneksi oli koko kesä aikaa ja sukulaisia välillä jeesailemassa. Piharakennusten antimista on tässä nyt sitten nautittu, ja heinäkuussa otin talomme sähkösaunan varaavan ”hetivalmiin” kiukaan pois päältä. Sähkönkulutus putosi normaalista kesäajasta kohtalaisen rajusti, kun sekä hetivalmiin kiukaan ylläpitovirta (n. 200 w) että saunomiset (ehkä 4-8 kwh / kerta) jäivät sähkösaunassa tekemättä. Sähköä on säästynyt vuorokausitasolla 5-10 kwh, ja sovimme vaimon kanssa, että ei tässä nyt ole mitään kiirettä laittaa sisäsaunaa päälle.
Saunottu silti on, ja hyvältähän ne löylyt on maistuneet itse kasatussa saunassa. Rakennusprojektista tuli myös roppakaupalla kokemusta kaltaiselleni poropeukalolle. Puina on saunassa poltettu keväällä omasta pihametsästä harvennettua puuta, joskin muutama viikko mentiin ihan projektin rakennusjätteellä. Kiuas on myös sen verran tehokas, että sopivilla puilla sauna kiihtyy nollasta 80 asteeseen noin puolessa tunnissa.
Grillipaviljonkiin hommasin puilla/hiilillä toimivan Lapinkeittiön seuraksi syksyn tarjouksista myös pienen kaasugrillin sivupolttimella. Kaasugrilli on lapsiperheessä kätevä varsinkin nopeutensa ansiosta. Lisäksi lämpimillä ilmoilla puilla grillaaminen on turhan hikistä hommaa, sillä jos laittaa ristivedon ikkunasta ja ovesta, pölähtää savut helposti silmille. Kun kelit tästä hieman kylmenee, on homma toinen.
ps. oheinen kuva on otettu talomme katolta jossa olin muissa hommissa heilumassa.
Kyseinen video on suositeltava katsottava varsinkin ilmastonmuutos-skeptikoille ja -denialisteille, olettaen että he ovat älyllisesti edes suunilleen rehellisiä. Aika vastaansanomaton logiikka, tai minä en ainakaan heti tuohon keksinyt vasta-argumentteja. Eikä tässä tarvitse edes riidellä siitä onko ilmastonmuutos todellinen saati ihmisten aiheuttama! Laittakaa tämä jakoon.
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan ainakin etäisesti sopiviin uutisiin (myös hyviin, vaikka huipulla ollaankin
).
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Syyskuu 2011
Mitä on vapaa markkinatalous? Ei ainakaan nykyisen kaltainen systeemi, jossa riskien tappiot maksatetaan veronmaksajilla ja voitot yksityistetään pomojen taskuun.
On ironista seurata niitä ilmeitä ja selityksiä, kun vapaiden markkinoiden esitaistelijat ja sääntelyn tehokkaimmat purkajat saavat mitä halusivat, ja sitten huomaavat että eivät sitä halunneetkaan. Jenkeissä pankkien ja sijoitusyhtiöiden säätelyä purettiin vuosikymmeniä, ja kun se sitten johti luontaisen kehityksen kaarensa välttämättömään vaiheeseen, eli kuplien puhkaisemiseen ja lamaan, yritetään tätä kehitystä vältellä pumppaamalla talouteen satoja miljardeja veronmaksajien rahoja. Euroopassa ei ole FEDiä, joten meillä vapaata markkinataloutta yritetään vastustaa muilla keinoin, kuten kaiken maailman vakausrahastoilla.
SDP on ottanut tiukan linjan vakuuksissa Kreikan tukipakettiin, ja mielestäni ihan perustellusti. Miksi meidän pitäisi olla yhtä urpoja, kuin kaikki ne eurooppalaiset megapankit jotka ovat myöntäneen ahneuksissaan miljarditolkulla lainaa valtioille, joiden (julkisen) talouden hoidossa ei ole ollut järjen tai kohtuuden häivää koko Euro-aikana? Jos ne ovat vuosi toisensa perään heittäneet hyvää rahaa huonoksi menneen perään, niin miksi meidän kannattaisi tehdä samaa? Koska muutkin tekevät? Ja ihan oikeasti, jos ne samat megapankit ovat nyt vihdoin tajunneet, että Kreikkaan ei ole viisasta työntää rahaa, ei ainakaan ilman kovaa korkoa, niin miksi me yritämme ehdoin tahdoin saada pankit jatkamaan hölmöilyä?
Jos joku vaikka Suuressa Saksalaisessa pankissa olisi oikeasti tehnyt työnsä, ja tarkastellut vaikka hieman Kreikan julkista sektoria, jossa palkat olivat lähteneet täysin käsistä saatuun tehokkuuteen nähden, niin johtopäätös velkojen jatkuvasta myöntämisestä olisi voinut olla toinen jo paljon aiemmin. Ja jos pankit olisivat toimineet pienemmällä velkavivulla, ja hyväksyneet sen faktan, että pienempi velkavipu tuo pienemmät vuosineljännes-voitot, mutta myös pienemmän riskin, eivät ne kiikkuisi nyt luottamuspulan hirressä allaan huojuva kaksijalkainen jakkara.
Jos nyt toiminnallamme kerromme pankeille, että jatkossakaan niiden ei tarvitse välttää voittojen tavoittelussaan turhaa riskinottoa, sillä vakausrahasto tms. tulee apuun jos jokin niiden ISOISTA velallisista ajautuu maksuvaikeuksiin, tulee tilanne jatkossa vain pahenemaan. Ei lapsiakaan kasvateta johdonmukaisesti palkitsemalla huonosta käytöksestä ja rankaisemalla hyvästä, eihän?
Vapaat markkinat tarkoittavat seurausten kantamista
Vapaisiin markkinoihin, joiden hedelmistä olemme nauttineet viime vuosina, kuuluu olennaisena osana se, että paskoista ratkaisuista ja tyhmistä päätöksistä tulee seuraukset. Jos pankki myöntää liian isoja lainoja liian luottokelvottomille tahoille, se kärsii seuraukset. Kun paskoja ratkaisuja, ahneuden aiheuttamaa lyhytnäköisyyttä ja laiskuutta pinotaan tarpeeksi päällekkäin, ovat lyhyen aikavälin voitot ja bileet kenties mahtavat, ja korttitalon romahdus sitäkin komeampi.
Vapaaseen markkinatalouteen kun kuuluu olennaisena osana silloin tällöin tuleva puhdistava taantuma, joka karsii systeemiin piiloutuneet turhat rönsyt ja leikkaa yritysten, valtioiden ja yksityisten talouksien vyötärölle kertyneet läskit. Taantumat eivät ole kenestäkään kivoja, mutta valitettavasti ne ovat ilmeisesti välttämättömiä, sillä muuten esim. yritysten ja yhteiskunnan tarjoamien tuottamattomien ”suojatyöpaikkojen” määrä, ja niistä maksettu palkka, kasvavat kestämättömän suureksi.
Kuplat on tehty puhkeamaan
Ja jos me olemme niin pässejä, että työnnämme romahtavaan korttitaloon lisää rahaa takauksien ja vakuusrahastojen muodossa, tulee romahduksesta lopulta entistä komeampi, sillä jossain vaiheessa kupla puhkeaa kuitenkin. On aina puhjennut. Poliitikkojen kannalta epäkiitollista on se, että edellisten sählärien kuplan puhjetessa oman vahtivuoron aikana, tarkoittaa se myös ansaitsematonta paskaa niskaan ja äänien menetystä. Lisäksi. jos niin sanotut markkinavoimat ovat hermostuksissaan, niin sitä hermostuneisuutta ei tule poistamaan se, että osoitamme niiden olleen aivan aiheesta hermostuksissaan olemalla valmiit tekemään lisää tyhmyyksiä, eli työntämään lisää rahaa ongelmien peitoksi, jotka ovat aikoinaan syntyneet liian helposta rahan saannista. Tällainen toiminta ei anna kovinkaan luottamusta herättävää kuvaa meidän kyvyistä hoitaa raha-asioitamme.
Vapaat markkinat vai jotain muuta
On sitten toinen kysymys, haluammeko vapaita markkinoita. Sillä systeemillä on omat puolensa, mutta tämä on sitten jo ihan toinen aihe. Jos haluamme toimia vapaissa markkinoissa, meidän kuitenkin pitäisi antaa niiden toimia niin kuin ne on tarkoitettu. Jos lapsellisesti oletamme saavamme vain pelkän hyvän, pelkän kasvun, tulee systeemistä pian sairas kuin pelkkiä jälkiruokia syövästä lapsesta.
Tyhmien päätösten seuraukset pitää pystyä kantamaan. Tuottamattomat (en puhu pelkästään rahasta) osat yhteiskunnasta pitää pystyä karsimaan silloin kun ne paisuvat liian suuriin mittoihin. Varsinkin jatkossa, kun se puoli-ilmainen fossiilinen energia joka yhteiskuntamme taloutta ja toimeliaisuutta on viimeiset vuosikymmenet kasvattanut, pitää vaihtaa johonkin muuhun joka ei tule olemaan lähimainkaan puoli-ilmaista ja jota ei tule olemaan lähimainkaan yhtä paljon. Muuten ahneus ja laiskuus pinoutuvat massiiviseksi kivireeksi, jota muun yhteiskunnan on mahdoton vetää perässään, ja lopulta pesuveden mukana heitetään myös turhan monta ihan elinkelpoista lasta…
Oliko tyhmä päätös perustaa Euro-alue? Ei välttämättä. Oliko tyhmä päätös ottaa siihen jäseniä liian löysillä talouskuri-vaatimuksilla? Todennäköisesti. Oliko tyhmää jättää valvonta tekemättä ja luottaa siihen että kaikki hoitavat asiansa mallikkaasti? Todellakin. Oliko tyhmää pankeilta jatkaa lainaamista tahoille, joiden luottokelpoisuuden surkea kehitys oli jo ajat sitten nähtävissä? Totta helvetissä.
Pitäisikö tästä hölmöilystä palkita vai rangaista?
Mielestäni nykykuviota, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan eli siirretään veronmaksajien harteille, ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Ei, ei ja EI. Ja valitettavasti kuvio taitaa olla se, että jos maksamme vielä tämän kerran, niin se sama ”vielä tämä kerta” on vastassa myös ensi kerralla.
Tekniikka & Talous raportoi New York Timesin uutisesta, jossa Jenkkien erään liuskekaasuvyöhykkeen kaasuvarojen arvio putosi viidennekseen aiemmasta kun geologit antoivat niistä lausuntonsa (huom. ei viidenneksen, vaan viidennekseen). Tämä luonnollisesti asettaa muutkin kaasuvara-arviot kritiikin alle, varsinkin kun niiden raportoinnissa on käytetty turhan tiuhassa fossiilisen teollisuuden palkkalistoilla olevia ulkopuolisia konsultteja. Varannot putosivat 11 600 kuutiokilometristä 2 400 kuutiokilometriin.
Jenkkien lähitulevaisuuden energiaomavaraisuus-suunnitelmat ovat perustuneet lähes täysin liuskekaasun räjähdysmäiseen lisäämiseen, sillä yksi paljon esillä ollut visio on ollut paikallisen autokannan muuttaminen osittain kaasulla toimivaksi, jolloin tuontiöljyn tarve vähenisi. Riskirahoittajat ovat työntäneet rahaa miljardeja ja taas miljardeja kaasuntuottajille valtavien kaasuvara-arvioiden kannustamina. Jenkit ovat suunnitelleet myös rakentavansa rannikolle Gas-to-liquids -terminaaleja ja aloittavansa nesteytetyn maakaasun viennin Eurooppaan. Kaikki nämä suuret suunnitelmat on perustuneet arvioille, että liuskekaasua on järkyttävät määrät, ja että sen tuotantoa pystytään lisäämään erittäin rajusti nykyisestä hamaan tulevaisuuteen.
Ja nyt on käymässä ilmi että voikin olla järkyttävät määrät * 0,2. Mielenkiinnolla jään odottamaan leviääkö tämä, niinkuin uutisessa ennustettiin, myös muiden liuskekaasuvyöhykkeiden arvioihin, ja jopa jenkkien ulkopuolelle. Tämä saattaa olla kerrannaisvaikutustensa kanssa tämän vuoden Top5 -uutinen maapallon ja ennenkaikkea ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Ainakin Kaikenhuipulla ;). Ilmastonmuutoksen kannalta tämä sisältää ainakin sen positiivisen komponentin, että liuskekaasun tuotannon ja käytön ilmastovaikutusten on arvioitu olevan 20 vuoden tähtäimellä jopa hiiltä pahemmat. Huonoa voi tietysti seurata siitä, että voi olla että Jenkit laittavatkin tulevaisuutensa yhä enemmän kotimaisen hiilen varaan…
Ja Suomeen tämä liittyy esim. siten, että kannattaisi ihan oikeasti miettiä tätä yhä lisääntyvää ”Ulkopuolista Rahoitusta” jolla tutkimusta tänä päivänä tehdään. Ulkopuolinen rahoitus vähentää tutkimuksen riippumattomuutta. Ei aina, mutta aivan varmasti keskimäärin. Jos poliittisia päätöksiä tehdään vääristyneeseen tietoon perustuen, ovat tulokset lähes varmasti huonoja.
Milla kommenteissa tämän jo linkittikin, mutta kyseessä on aika tiukkaa paatosta sisältävä jakso Keisaria joten kerrataan se vielä viikon videonakin. Täytyy antaa Keisarille kyllä pisteet suorasta puheesta… Mukana myös (hieman hyperaktiiviselta tuntuva) James H. Kunstler 😉
Passiivi-identiteetti summaa aika hyvin niitä tekijöitä, jotka eivät kauheasti lisää taannoisen IPCC:N Energy [R]evolution -skenaarion uskottavuutta. Siinä on yksinkertaisesti jätetty aika paljon todellisessa maailmassa vaikuttavia tekijöitä pois, ja tänne näyttää että ihan sillä perusteella, koska ne tekisivät kyseisestä skenaariosta mahdottoman. No mutta mikäs sen parempi syy olla tonkimatta sen enempää?
Oma suosikkini oli kohta: ”Se ettei näitä ongelmia edes mainita, kertoo melkoisesta älyllisen uteliaisuuden puutteesta”. Liittyen aiheeseen, että monet uusiutuvat vaativat ihan oikeasti säätövoimaa, joka on ihan oikeasti usein fossiilista…
Se linkki:
http://passiiviidentiteetti.blogspot.com/2011/07/huomioita-energy-revolution.html
Olen monesti kuullut, omastakin suustani, lausahduksen että öljy on niin arvokasta, että se tulisi säästää teollisuuden käyttöön eikö törsätä pitkin sunnuntai-ajeluita. Onko se kuitenkaan niin yksinkertaista? Kuten yleensä, on ja ei. Tässä artikkelissa kurkistan öljytynnyrin mustaan sielunelämään ja kerron mitä sieltä saadaan, kuinka paljon, ja miksi.
Öljyn eri laadut
Öljyä on monenlaista. Sitä luokitellaan esimerkiksi keveyden/raskauden, happamuuden/makeuden ja muutaman muun ominaisuuden mukaan. Mitä tarkoittaa kevyt makea raakaöljy? (light sweet crude oil). Se on niin sanotusti sitä ”kunnon kamaa”, josta saadaan arvokkaimmat jalosteet vähimmällä vaivalla ja se voidaan jalostaa lähes missä jalostamossa hyvänsä.
Hyvä esimerkki eri laatujen keskinäisistä suhteista nähtiin 2011 kevät-talvella, kun Libyan öljyntuotannon romahtaminen paikallisten ”ongelmien” vuoksi, aiheutti massiiviset seuraukset öljyn hintaan jonka vuoksi, ainakin osittain, nautiskelemme tällä hetkellä hitaamman kasvun ajasta taloudessamme (kukaan ei vielä uskalla kutsua sitä taantumaksi). Saudi-Arabiahan koetti paikata kyseistä tuotannon vajetta päästämällä markkinoille muutaman sata tuhatta tynnyriä / päivä raskasta ja hapanta öljyään (jota heidän on vaikea myydä kunnon hintaan normaalisti). Ongelma tuli siitä, että Libyan sweet light crude jalostettiin suurelta osin Italiassa, ja paikalliset jalostamot eivät pystyneet Saudien rikinkatkuiselle mönjälle tekemään käytännössä paljon mitään, joten sen käyttöarvo jäi vähäiseksi.
Se on siis vähän kun veisi metallia puusepälle muotoiltavaksi. Näkemystä voisi ehkä ollakin, mutta raaka osaaminen ja kunnolliset työkalut puuttuvat. Sivuhuomiona, olen saanut käsityksen että Suomen kaksi jalostamoa ovat tottuneita Venäläiseen, kohtalaisen huono-laatuiseen öljyyn. Hyvä me. Tästä voi tulevaisuudessa olla ihan oikeasti hyötyä, kun raskaan ja rikkipitoisen öljyn suhteellinen määrä öljymarkkinoilla lisääntyy (parhaat ja makeimmat esiintymät kun on hyödynnetty ensin).
Raskas öljy on usein myös hapanta/rikkipitoista (johtuen kemiasta jota en selitä tarkemmin etteivät lukijat nukahda). Raskaille ja happamille öljyille pitää siis tehdä kaikenlaisia temppuja, että niistä saadaan epäpuhtaudet pois ja jotain myymisen arvoista tavaraa jalostamon tehtaanmyymälään esille. Arvokkaimpia bulkkituotteita lienee Bensiini. Tämä kaikki vie aikaa, energiaa ja resursseja, ja koska kyse on bulkki-kamasta, on pienikin heittely tuotantokustannuksissa monesti merkittävä isoissa volyymeissa.
Ne jalosteet
Karkeasti jalosteet voidaan luokitella neljään ryhmään:
- Kaasut (Petroleum gases)
- Kevyet jalosteet (light distillates / light end)
- Keskiraskaat jalosteet (middle distillates)
- Raskaat jalosteet (heavy distillates / heavy end)
Kaasut (1-4 hiiliatomia) sisältävät Metaanin, Etaanin, Propaanin ja Butaanin. (Methane, Ethane, Propane, Butane). Metaania käytetään lämmitykseen ja kokkailuun sekä sähkön tuotantoon (ja siitä irroitellaan myös vetyä muuhun käyttöön). Etaanista tehdään Petrokemikaaleja ja muoveja. Propaania ja Butaania paineistetaan ja nesteytetään pulloihin, jolloin niillä voi grillailla kaasugrillissä kuka mitäkin.
Kevyet jalosteet (5-11 hiili-atomia) sisältävät lähinnä Naphtan (nafta?) ja bensiinin. Naftaa käytetään petrokemikaalien, muovien ja liuottimien valmistukseen, ja bensiinillä ajetaan perjantaina kaupungin toria ympäri.
Keskiraskaat (11-18 hiili-atomia) sisältävät Kerosiinin, josta tehdään suihkumoottori-bensaa (jet fuel) ja jota käytetään jonkin verran myös valaistukseen, kokkailuun ja lämmitykseen, sekä polttoöljyt (fuel oil) joihin kuuluvat Diesel-öljy ja (kevyt) lämmitysöljy.
Raskas sarja (18-50+ hiiliatomia) sisältää voiteluöljyt, raskaammat polttoöljyt (käytetään laivoissa, teollisuudessa ja sähkön tuotannossa), rasvat/vahat (kynttilät, hedelmävahat, liukasteet), Bitumi (ajattele asfalttia ja kattohuopaa) sekä Koksi (Coke) jota käytetään teollisuudessa teräksen valmistukseen. 25+ hiiliatomia sisältävät ”öljyt” ovat yleensä kiinteässä muodossa (rasvat/vahat ja siitä eteenpäin).
Jalostaminen
Eri jalosteet erotellaan keittelemällä öljytynnyriämme eri lämpötiloissa. Kun otetaan käyttöön paineistus, katalyytit ja muut kemikaalit, voidaan jalostamossa vaikuttaa enemmän siihen, mitä lopputuotteita tuotetaan. Raskaampia atomeita voidaan jakaa kevyemmiksi, ja kevyitä yhdistellä raskaammiksi (cracking ja combining). Tällä prosessilla jalostamo voi nostaa esim. bensiinin osuuden öljytynnyristä 20 prosentista (normaali jalostus) aina 50 prosenttiin. Yksinkertaistaen siis 20 hiiliatomin polttoöljy puolitetaan jotta saadaan 2 kpl 10 hiiliatomin bensiiniä, tai vaihtoehtoisesti 2 butaania yhdistetään jolloin saadaan 1 kpl 8 hiiliatomin bensiiniä (ns. gasoline-jalosteet ovat välillä 7-10 hiiliatomia).
Kuten aiemmin totesin, ovat jalostamot varsin eriasteisesti varustautuneita käsittelemään erityyppisiä öljylaatuja, ja liiat epäpuhtaudet voivat tehdä öljylastin käsittelemisestä jopa täysin mahdotonta tietyssä jalostamossa (joskus ongelmaa kierretään esim. sekoittamalla liian huono tavara hyvän kaman kanssa, jolloin saadaan riittävän hyvälaatuista tavaraa jalostettavaksi). Investoinnit uusiin jalostamoihin tai laitoksiin ovat luonnollisesti kalliita paukkuja. Monikymmenvuotisen tauon jälkeen uusia jalostamoita on taas rakenteilla, ja oma arvaukseni on että niiden temput riittävät vaikka uuttamaan öljyä takaisin asfaltista (tätähän käytännössä tehdään jo Kanadan öljyhiekan yhteydessä, joka on käytännössä bitumia). Pitkä tauko jalostamoiden rakentamisessa johtui ylikapasiteetista, sillä vasta viime vuosina jalostamot kykenivät tekemään voittoa.
Loppuun vielä totean, että nuo öljy-molekyylit ovat joko parafiinisessa, naftaisessa, aromaattisessa tai olefiinisessa järjestyksessä (paraffinic, naphthenic, aromatic, olefinic). Parafiininen (esim. bensiini) on näistä arvokkain, ja aromaattien (esim bentseeni, benzene) osuutta esim. bensiinissä on myrkyllisyyden takia rajoitettu laein ja säädöksin. Aromaateista voi räätälöidä tosin kaikkea muuta jännää niiden erikoisten ominaisuuksien vuoksi.
Tämän syvemmälle öljytynnyriin en uskalla lukijoita viedä, etteivät nukahda.
Lähteenä:
Oil 101 – Morgan Downey (2009)
Post Carbon Institute esitää: Who Killed Economic Growth?
Jos katsot tänä vuonna yhden viikon videon, niin katso tämä. Ja katso se sitten vielä uudestaan, ajatuksella. Ja mieti, mitkä ovat seuraukset, jos se onkin oikeassa, edes osittain. Ja sitten mieti, kannattaisiko siihen mahdollisuuteen varautua. Edes jotenkin.
Mitä on odotettavissa sitten, kun lopulta tajuamme olevamme liemessä? Että talouskasvua ei saada enää jatkumaan ja kasvamaan voimakkaasti, vaan edessä on pidemmällä tähtäimellä jopa kutistuvan talouden ajat?
Kasvavassa taloudessa on ollut verrattain helppoa antaa piirakasta pala mille tahansa ryhmälle, joka on onnistunut organisoitumaan ja nostamaan omista eduistaan, tai niiden puutteesta, riittävästi meteliä. Se, että jaetut edut eivät ole olleet millään muotoa tasavertaisia, ei ole haitannut, sillä lähes kaikille on riittänyt joka vuosi hieman lisää leipää ja sirkushuveja. Tämä on pitänyt yhteiskunnan verrattain stabiilina ja meiningin rauhallisena, mutta mitä käy, kun joka vuosi yhä useammalta ryhmältä leikataan (saavutettuja) etuja ja toiset ryhmät kenties porskuttavat vanhaan malliin, tai jopa saavat haalittua itselleen lisää mannaa?
Yhteiskunta pirstoutuu
Paljon on puhuttu sukupolvien välisistä kuiluista ja siitä kuinka yhdet kutsuvat toisia saamattomiksi pullamössöiksi ja kolmansia tyhjäntoimittajiksi jotka haaveilevat media-julkkiksen urasta. Kyseinen kuilu saattaa hyvinkin päätyä vaikuttamaan varsin vaatimattomalta ojalta sen kanjonin rinnalla, joka yhteiskuntaamme voi revetä, kun kutistuva talous syö eläkerahastojen tuotot ja pääomat nopeammin kuin kukaan ekonomisteista olisi voinut kuvitellakaan (jos olisi voinut, niin toki tähän olisi varauduttu jotenkin?).
Samalla yhä pienentyvä työvoima yrittää tehostaa siellä, mistä tehostuksella saavutetut hyödyt on jo ajat sitten kerätty, ja jäljelle jää oman ja perheensä terveyden ja hyvinvoinnin uhraaminen vielä yhden prosenttiyksikön kymmenyksen tuottavuusparannuksen edestä. Jee. Samalla yhä kasvava eläkeläisten joukko aukoo päätään kun nuorempi sukupolvi ei ymmärrä mitään siitä, mitä työnteko merkitsee, jos vaikka itse rakensivatkin maan ja yhteiskunnan lähinnä halvan ja riittävän öljyn avulla. Eläkemaksut nousevat, ja yhä useammalle kolmekymppiselle alkaa käydä selväksi, että he eivät itse tule koskaan nauttimaan mitään sellaista, josta tällä hetkellä puhutaan eläkkeenä.
Jatkossa moni sanookin ei kiitos ja siirtyy tekemään hommia epäviralliseen järjestelmään (jota sanotaan myös harmaaksi taloudeksi). Toiset tyytyvät hautaamaan pahan olonsa mielialalääkityksellä, tai ajautuvat/pääsevät hoitoon, joka tekee hyvinvointiyhteiskunnan taakasta entistä mahdottomamman. Merkittävä osa loppuporukasta tyytyy alkoholin tai huumeiden (suur)kulutukseen ja osa ajautuu lopulta romahduksen partaalle kukin tahollaan ja tavallaan. Ja koko ajan eturyhmien edustajat vääntävät vallan kahvassa siitä, kenen etuihin ei AINAKAAN voi koskea.
Totuus on, että kaikkien etuja tulee lopulta leikata. Olemme viettäneet mahtavia bileitä, joiden boolimaljassa on riittänyt halpaa öljyä ja nurkkapöydät ovat olleet kukkuroillaan helposti kahmittavia raaka-aineita, luonnonvaroja ja fossiilista kertakäyttö-energiaa. Toki, bileiden lomassa olemme kehittäneet kaikenlaisia varsin hyödyllisiä teknologioita, parantaneet sairauksia ja tiedon määrä on lisääntynyt valtavasti. Mutta suurin osa porukasta on lähinnä keskittynyt kehittämään keinoja, joilla saisimme kahmittua fossiilista energiaa ja raaka-aineita entistä nopeammin käyttöömme ja muutettua ne jätteeksi. Meillä alkaa olemaan jäljellä vain rippeet, ja iso kasa sitä jätettä.
On vastuutonta uskotella kansalaisille, että heillä ei ole isompaa tarvetta laittaa sukan varteen oikeita säästöjä vanhuuden varalle. Tai että kannattaa puhaltaa asuntokuplaan ja ostaa lainalla helvetin iso asunto, vaikka siihen ei ihan oikeasti olisikaan tarvetta saati varaa. Samaan aikaan ei yksinkertaisesti voi kehottaa sekä kuluttamaan lisää, että huolehtimaan että velkaa ei ole liikaa, sillä olemme jo pitkään olleet siinä pisteessä, että lisäkulutus lisää velkaa. Jos ei suoraan rahallisesti, niin henkisesti liian työnteon kautta perheiden rikkoontumisina, burn-out ongelmina ja sen sellaisina sosiaalisina kustannuksina.
Kaikista ei voi tulla rokkitähtiä…
Tulee olemaan karmeaa katsottavaa, kun kuilut eri ihmisryhmien välillä revitään yhteiskunnassa auki, ja solidaarisuus putoaa mustaan aukkoon kaikkien ollessa huolissaan vain oman piirakanpalansa hupenemisesta. Ja samalla oppilaitokset edelleen lisäävät paikkoja aloille, joilla ei ole minkäänlaisia realistisia työllistymismahdollisuuksia maailmassa, jossa koko yhteiskuntaa pyörittävä fossiilinen energia ei ole enää vapaasti ja halvalla hankittavissa tarpeen mukaan. Onhan se tietysti vittumaista, että ei pääse lopulta tekemään sitä mikä tuntuisi nyt kivalta (ja saada hyvää palkkaa), vaikka olisikin käynyt ihan lukion, AMK:n, tai vaikka yliopiston. Mutta lohdutuksena voin sanoa, että se mikä monen nuoren mielestä nyt olisi mielenkiintoista ja kivaa, on paljolti median heihin istuttama ajatus, ja totuus on kenties jotain ihan muuta.
Kreikan tie
Kreikka on helvetin hyvä esimerkki yli varojen elämisestä, jota meidän kaikkien tulisi nyt tuijottaa ja tutkia niin että sanoma menee perille: Sillä on lopulta hintansa, ja saavutetuista eduista luopuminen on aina vaikeaa, vaikka ne olisivatkin kestämättömiä ja kohtuuttomia. Kreikan kohdalla seinä tuli eteen lopulta melko nopeasti (vaikka nopeasti oli homma lähtenyt lapasestakin), ja nyt heillä on edessään etujen rajuja leikkauksia, ja valitettavasti samalla menee pesuveden mukana myös valtion (eli kansalaisten yhteinen) omaisuus.
Kokonaiskuvio on, tapansa mukaan, paskamaisen monisäikeinen, sillä jos nyt valtaosa Suomalaisista alkaisi käyttäytymään ”fiksusti”, lukemaan vaikka Saiturin blogia ja elämään varojensa mukaan ja laittamaan jotain myös säästöön, olisi pudonneen yksityisen kulutuksen vuoksi kansantalous äkkiä kuralla ja systeemi romahtaisi sitä kautta. Muistan vielä sen kampanjan jossa toitotettiin: ”Älä ruoki lamaa”, jolla tarkoitettiin että nyt äkkiä shoppailemaan, vaikka velaksi! Mutta toisaalta, tällaiset muutokset eivät tapahdu kovin nopeasti, edes henkilökohtaisella tasolla, saati sitten kansakunnan tasolla.
Mutta jotain tässä on, hitto vieköön, tehtävä. Oma tulevaisuus on jokaisen otettava omaan kouraansa. Jos luottaa siihen, että nykyisenkaltainen homma voi jatkua vielä vuosikymmeniä ja että julkinen systeemi pystyy toimimaan itse kunkin Curling-vanhempana myös jatkossa, löytää lopulta itsensä paskakasasta, taskut täynnä luottokorttilaskuja ja ainoana mainittavana omaisuutena päihde-riippuvuus ja jonotuslippu yhä ruuhkautuneempaan sosiaalihuoltoon.
Jos valtion tasolla emme ymmärrä että valtion budjetointia ei voi laittaa edes kohtalaisen kasvun varaan, olemme ennen pitkää myymässä valtion omaisuutta (siis meidän, kansalaisten omaa omaisuutta jonka tuotoilla meille tuotetaan hyödyllisiä palveluita) Kreikan tavoin niille samoille pankkiireille, jotka meille alun perin velat myönsivät, ja joiden luottotappiot me takasimme kaikenmaailman yksityisillä vakausrahastoilla, jotka omistivat ne samat pankkiirit ystävineen. Vähän kuin Talousjärjestelmässä, jonka takasi Jussi.
Leikataan sieltä ja täältä
On tietysti ristiriitaista tavallaan kannattaa esim. sosiaaliturvan leikkauksia, sillä pidän niitä varsin tarpeellisina, ja olen hyvin tietoinen että kuulostan mulkulta oikeisto-kyykyttäjältä joka vie viimeisenkin käytettynä ostetun tikkarin vammaiselta sotaveteraani-vanhus-lapselta. Ihan siitä ei ole kyse. Mutta jos vaihtoehtona on kollektiivinen lisävelkaantuminen eli seurausten paska-sammion kaataminen omien lastemme niskaan, niin ”so be it”. Toisaalta kuulostan ehkä vasemmisto-kommarilta, kun sanon että ennen kaikkea rikkaiden etuja on leikattava, sillä he voivat jättää uuden Mersun ostamisen väliin vallan helposti, ilman että heidän todellinen hyvinvointi siitä kärsisi (ja jos kärsii, niin on aika katsoa peiliin… ei ei ei, ei siihen kultareunuksiseen peiliin, kun siihen toiseen).
Toisaalta, ehkä pieni ravistelu saisi meistä osan varautumaan, ottamaan onnensa omaan kätöseensä, jolloin olisimme kokonaisuutenakin paremmin varautuneita niukempiin aikoihin? Kuten lentokoneissakin ohjeistetaan, laita hätätapauksessa ensin happi-naamari omille kasvoillesi ja auta vasta sitten vieressä olevaa. Degrowth-porukka tuo asiaa esille esimerkiksi tässä kirjoituksessa, joskin minusta noissa talouskasvun loppumisen aikajänteissä voi siirtää pilkkua vasemmalle yhden tai kaksi pykälää.
Kannattaa muistaa että tämä Elokuussa 2011 mediassakin nimetty ”hitaamman kasvun jakso”, jota kukaan ei vielä uskalla sanoa taantumaksi, ei pitänyt olla mitenkään todennäköinen, tai edes mahdollinen, vielä vähän aikaa sitten. Ja silti, nyt sitä taas mennään, todellisuus muuttui nopeasti. Pitäkää hatuistanne kiinni.
Ps. Samaan teemaan liittyen kävin taannoin keskustelua tämän blogikirjoituksen kommenteissa.
Bravenewclimate -sivuston prof. Barry Brook julkaisi kesällä videon tulevista valinnoistamme energiantuotannossa. He, kuten monet muutkin, ovat tulleet siihen tulokseen että ilman ydinvoimaa emme pääse tarpeeksi pitkälle tarpeeksi nopeasti energiankulutuksemme de-carbonisoinnissa.
Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Hesarin mielipide-palstalla 9.8.2011
Öljyn hinnan nousu haittaa talouskasvua Euroopassakin
Perinteisen raakaöljyn tuotanto on jo reilun vuosikymmenen pysytellyt stabiilina kysynnän ja hinnan noustessa. Tähänastinen tuotantohuippu koettiin IEA:n mukaan vuonna 2006, ja sen jälkeen tuotannon trendi on ollut laskeva. Syvänmeren, arktisten alueiden ja esim. Kanadan öljyhiekan tuotannon lisäys on paikannut vajetta, mutta kokonaistuotannon kasvu on jäänyt vaatimattomaksi.
Öljyn hinta tynnyrilliselle Brent-laatua pysyttelee 100 USD:n yläpuolella. Se on hinta jota asiantuntijat eivät muutama vuosi sitten pystyneet kuvittelemaankaan, mutta nyt siitä on tullut uusi normaali. Se on myös hinta, jolla moni öljyriippuvainen länsitalous ei kykene voimakkaaseen, pidempiaikaiseen kasvuun. Ainoa keino saada öljyn hinta merkittävään laskuun tuntuu olevan taantumasta johtuva kysynnän väheneminen.
Monissa öljyntuottajamaissa kytevät yhteiskunnalliset kriisit odottavat kipinää leimahtaakseen. Libyan öljyntuotannon romahtaminen aiheutti kokoonsa nähden merkittävät seuraukset maailman taloudelle: Kun korvaavaa tuotantoa ei pystytty järjestämään riittävän nopeasti ja helposti, jos ollenkaan, öljyn hinta ampaisi jyrkkään nousuun vetäen perässään ruoan ja monien raaka-aineiden hinnat hidastaen talouden kasvua maailmalla.
Onkin turhan optimistista odottaa, että valtaosan öljystään muualta tuovan EU:n velkakriisin lääkkeeksi odotettu voimakas ja pitkäaikainen talouskasvu saadaan aikaan, kun yhteiskunnan pyöriä pyörittävän öljyn hinta jatkaa nousuaan tuotannon ollessa kyvytön vastaamaan kysynnän kasvuun.
Talouden pelätty ”tupla-vee” voikin osoittautua vain toiseksi vaiheeksi siinä suhdanteiden ”sahanterässä”, joka meillä on edessämme, kun markkinoiden näkymätön käsi takoo globaalin talousjärjestelmämme kerta toisensa jälkeen öljyntuotannon sille asettamiin raameihin.
Onkin hyvä kysymys, miten velkavetoinen ja kasvuriippuvainen talousjärjestelmämme kykenee toimimaan uusissa oloissa.
Luonnonsuojelujärjestöt, poliitikot ja monet muutkin tahot monesti toteavat, että meidän täytyy jättää fossiiliset polttoaineet. Minusta voi hyvinkin olla, että ihmiskunta on se, joka tulee jätetyksi fossiilisten toimesta. Eikä se tule olemaan kaunista, sillä ihmiskunta tulee ruinaamaan vielä yhtä mahdollisuutta, kerjäämään sääliä, roikkumaan fossiilisten hameenhelmassa, lähettelemään epätoivoisia tekstareita, ja lopulta jopa mustasukkaisia uhkailuja fossiilisten suuntaan, että ne eivät jättäisi meitä. Eikö voitaisi rakas vielä kerran kokeilla jos meidän homma toimis?
Hiilivoima on tällä hetkellä edelleen halpaa sähköntuotantoa, olitpa sitten kehittyvässä tai kehittyneessä maassa, ja globaalin hiilidioksidi-veron tms. saaminen läpi on hidasta ja epävarmaa puuhaa. Hiilen huipputuotantovuosi voi kuitenkin olla jo lähivuosina, netto-energiasisällöltään huomattavasti aiemmin (tai mennyt jo). Hiilessä, kuten öljyssäkin, parhaat ja helpoimmat esiintymät on hyödynnetty pääosin ensin, ja jäljellä alkaa yhä enemmän olla kapeita suonia syvällä maan sisällä ja kaukana kuljetusyhteyksistä. Lisäksi esim. Kiina on siirtynyt hiilen tuojaksi, joten kilpailu saatavilla olevista hiilivaroista alkaa myös kiristyä joka nostaa hintaa. Hiilen viejämaita on rajoitetusti, ja ennenkaikkea niiden tuotanto- ja vientikapasiteetti on rajattu. Kun öljyn kysyntä saavutti tarjonnan ja meni ohi, öljyn hinta moninkertaistui todella nopeasti. Voiko sama käydä hiilelle?
Jäljellä oleva hiili on keskimäärin huonolaatuisempaa, kauempana ja sisältää vähemmän energiaa. Sitä siis:
- Pitää louhia enemmän jotta saadaan sama energiamäärä (tulee kalliimmaksi)
- Pitää louhia syvemmältä ja hankalammista paikoista (tulee kalliimmaksi)
- Pitää kuljettaa pidempiä matkoja voimalaitoksiin (tulee, noh, kalliimmaksi)
- Pitää polttaa paremmissa laitoksissa, ainakin länsimaissa, jotta myrkkyjä saadaan suodatettua säädösten vaatimalle tasolle (tulee kalliimmaksi).
Polta Dieseliä, pelasta planeetta?
Katsontakannasta riippuen, pahinta tai parasta halvan öljyn kuolemassa on se, että se tulee nostamaan kaiken muun ohella myös hiilen hintaa. Louhinta- ja kuljetuskalusto toimii nimittäin pääosin Diesel-öljyllä, joten halpa diesel on subventoinut myös hiilen hintaa. Kun operointi- ja kuljetuskustannukset nousevat, tulee hiilen käyttämisestä sähköntuotannossa jatkuvasti kalliimpaa. Tämä auttaa kilpailevia puhtaampia sähköntuotantotapoja hinta-kilpailussa hiiltä vastaan, olivat ne sitten uusiutuvia tai ydinvoimaa. Huonona puolena on, että öljyn hinnan nousun myötä myös nämä muut tuotantomuodot tulevat kalliimmiksi rakentaa. Suo siellä, vetelä täällä, mutta kenties hiili luonteensa vuoksi kärsii keskimääräistä enemmän? Sitä näet pitää louhia ja kuljettaa aivan käsittämättömiä määriä.
Joten mitä enemmän poltamme polttoainetta, sitä kalliimmaksi ja heittelevämmäksi öljyn hinta muodostuu, ja sitä kalliimmaksi käy myös hiilen louhinta ja rahaaminen ympäri palloa. Joten nyt äkkiä se (diesel)maasturi pihaan pörisemään. 😉
Riski on sitten tietysti se, että Iso Hiili lobbaa ympäristösäädökset nurin, jotta hiiltä voidaan polttaa siten miten se on halvinta, ilman päästöjen ja myrkkyjen suodattamista ja louhia ympäristöstä välittämättä. Lisäksi he tulevat ruikuttamaan, että mitään CCS (hiilen talteenotto ja varastointi) -teknologioita ei voida ottaa käyttöön, koska hiilivoiman hinta on muutenkin jo nousussa ja ihmiset haluavat halpaa sähköä (mikä on pääosin totta). Ja seuraavaksi uhkaillaan talouden taantumalla ja työpaikkojen menetyksillä, kansallisella turvallisuudella ja itse Saatanan, tai jopa Jeesuksen, saapumisella keskuuteemme. Poliittinen soppa on valmis, ja ainoa mikä on varmaa, on se, että lopputulos ei ole käytännöllinen tai toimiva, ja että kaikki lopulta häviävät.
Hiili on käymässä koko ajan kalliimmaksi. Tuleeko siitä riittävän kallista riittävän nopeasti, vai liian kallista liian nopeasti? Johtaako sen kallistuminen vain nopeampaan ja varmempaan yhteiskunnalliseen romahdukseen, vai ilmastonmuutoksen ja yhteiskuntien ”positiiviseen” hidastumiseen? Hyviä kysymyksiä.
http://www.good.is/post/good-video-coal-country/
Valitettavasti en saanut tätä sisällytettyä suoraan sivulle. Linkin takaa kuitenkin löytyy alle minuutin animaatio Hiilen arkipäivästä Amerikkalaisten arjessa.
Voiko fossiilisen energian tuotantohuippu pelastaa meidät pahimmalta ilmastonmuutokselta?
Voiko käydä niin, että ihmiskunta urheista yrityksistään huolimatta ei kykene jatkossa polttamaan niin paljon fossiilisia polttoaineita kun on arvioitu? Entä jos niitä ei vain yksinkertaisesti saada ennustetulla nopeudella ja hinnalla raastettua maankuoresta ja merien pohjasta yhteisiin voimalaitoksiimme ja jalostamoihimme?
IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioissa on kymmeniä eri vaihtoehtoja tulevalle globaalille fossiilisten polttamisellemme. Erään näkemyksen mukaan (R. Heinberg kirjassaan Blackout), jota voi pitää joko toiveikkaana (ilmastonmuutoksen kannalta) tai tuomionpäivän julistamisena (fossiilisen energian tuotantovauhdin tulevaisuuden, ja siten myös talouskasvun ja energiankäytön tuoman hyvinvoinnin kannalta), matalin IPCC:n skenaarioista sisälsi 40 % enemmän fossiilisten tuotantoa, kuin mitä resursseja melko läheisessä tulevaisuudessa kenties pystytään tuottamaan ja käyttämään.
Kyseisen ennusteen mukaan fossiilisten energiaresurssien tuotanto, oli se sitten öljyn pumppaamista, maakaasun imemistä tai hiilen louhintaa, oli huipussaan noin vuonna 2010 (tämä raportti on muutaman vuoden takaa, jolloin 2010 oli vielä ennuste). Tämän jälkeen se lähtee hissukseen laskemaan, ja rajumpi tuotannon laskeutuminen alkaa välillä 2030-2040. Myös Energybulletin julkaisi aiheesta taannoin artikkelin End of Cheap Coal. Verrattuna IPCC:n skenaarioihin, joiden mukaan fossiilisten käyttö kasvaa joko älyttömästi tai ainakin maltillisesti, on tilanteesta saatu kuva varsin toisenlainen.
Onhan näitä ennusteita
Ennusteitahan voi tietysti pieraista kuka vaan, ja millä datalla vaan. Kyseistä ennustetta tarjoili kuitenkin alaan kohtalaisen paljon perehtynyt Richard Heinberg, joka on kirjoittanut raaka-aineiden tuotantohuipuista useita kirjoja (Party’s Over, Powerdown, Peak Everything, Oil Depletion Protocol, Blackout, End of Growth). En siis pysty ihan suoralta kädeltä viittamaan miehen sanomalle kintaalla ja ojentamaan foliohattua.
Olennaisinta tässä on se, että IPCC:n ilmastonmuutosskenaariot (niin kuin juuri mitkään muutkaan skenaariot) eivät nykyisellään ota huomioon tuotantohuippuja ja niiden tuomia rajoitteita fossiilisten käyttöön. Nämä ennusteet, IEA:kin siellä etunenässä, hymyssä suin ennustavat kaiken kulutuksen kasvavan tappavan tehokkaasti riippumatta siitä, että onko kulloinkin kyseessä olevaa raaka-ainetta miten vähän tai paljon jäljellä vaikkapa louhittavaksi. Usko markkinoiden kykyyn löytää korvikkeita hinnan noustessa on horjumaton.
Kyllä hiiltä riittää
Ihan varmasti maaperässä on riittävästi sinne sidottua hiiltä, että saamme planeetan ilmakehän kiehumaan ja vaikkapa merenpohjassa olevat metaanijäät sulamaan ja vapauttamaan lastinsa ilmakehää lämmittämään. Mutta toisaalta, jos IPCC:n varovaisin ennuste on 40 % korkeampi kuin Heinbergin ennustama tuleva tuotantovauhti seuraaville vuosikymmenille, antaa se edes pienen toivonkipinän ilmaston kannalta. Ihmiskuntahan on niin sanotusti kusessa joka tapauksessa: Jos fossiilisia polttoaineita riittää, onnistumme kiehauttamaan itsemme. Jos halpoja fossiilisia ei riitä, romahtaa teollinen yhteiskunta rakenteineen energian puutteeseen ja voimme seurata Neljän Hevosmiehen karauttamista näyttämölle. Harmi vaan, että itsekin osallistumme näytökseen.
Joka tapauksessa näyttää varmalta, että kaikkien fossiilisten hinnat tulevat pidemmässä juoksussa jatkamaan nousuaan, ja se tarkoittaa sitä, että lähes kaikkien raaka-aineiden ja tuotteiden sekä energian hinnat nousevat. Ja kertauksena tämä tarkoittaa, ainakin suhteessa, vähemmän kulutusta, joka tarkoittaa pienempää tai negatiivista talouskasvua (joka voi hyvinkin tarkoittaa velkavetoisen ja kasvuriippuvaisen rahoitussektorin romahtamista jne.).
No onko se nyt niin tärkeää kuluttaa niin paljon energiaa?
Tällä hetkellä rouheasti arvioituna 80 % (IEA) ihmiskunnan käyttämästä energiasta otetaan fossiilista. Se on ihan oikeasti jo aika merkittävä määrä. Oikeastaan se on ihan helvetisti. Otetaan erinäisten tahojen painostuksesta vielä ydinvoima pois kuvioista, ja meille jää ehkä reilu 10 prosenttia nykyenergiasta, josta merkittävä osa taidetaan tuottaa vesivoimalla (joka on riippuvainen sopivista ja luotettavista sateista jotka ovat riippuvaisia sittä että ilmasto pysyisi suht vakaana). Sitten on iso kasa biomassaa, ja vähän tuulta ja aurinkoa, silloin kun sattuu tuulemaan tai paistamaan.
Voihan energiaa säästää, ja nykyisin sitä käytetään ihan pirusti liikaa ja paljolti epäolennaisiin asioihin, kuten vaikkapa massaturismiin (tosin alalla työskenteleville ja siitä elantonsa saaville se ei tietenkään ole epäolennaista). Mutta fakta on, että luotettava ja kohtuuhintainen sähkö on yksi tärkein edes kohtalaisen elintason turvaava tekijä. Ja tätä haluavat meidän lisäksemme ne miljardit ihmiset jotka tällä hetkellä elävät ilman, ja kokkaavat ruokansa polttamalla ihan mitä vain käsiinsä saavat (ja sairastuvat tai kuolevat näiden paikallisten ilmansaasteiden johdosta).
Ja jos sinulta ja minulta otetaan (luotettava) sähkö pois, niin kyllä poltamme mekin. Kun tulee kylmä ja nälkä, niin ensimmäisenä ovesta ulos lähtee ajatus kestävästä metsä/maatalouden harjoittamisesta tai luonnon suojelusta. Viimeistään seuraavalla oven avauksella lähtee suvaitsevaisuus ja ajatus hyvinvoinnin jakamisesta vähempiosaisten ja / tai ulkopuolisten kanssa. Tämän tajuaminen voi lämpimältä kotisohvalta käsin olla monelle hankalaa. Vaikka kallis sähkö, noin esimerkkinä, johtaa sen käytön vähenemiseen ja tehostamiseen, niin se johtaa lopulta myös esim. biomassan käytön kasvamiseen. Eikä tämä kasvu maagisesti lopu siihen kohtaan, jossa ylittyy kestämättömän käytön raja.
Ihmiskunta ottaa kullakin hetkellä tarvitsemansa energian sieltä mistä se sen saa. Sillä on väliä miten sen tuotamme.
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan ainakin etäisesti sopiviin uutisiin (myös hyviin, vaikka huipulla ollaankin ).
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Elokuu 2011
Oheisessa lyhyessä pätkässä tulee hyvin pähkinänkuoressa se märkä rätti yltiöoptimistien kasvoille, jota itsekin koetan täällä jatkuvasti hamuilla, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.
Viime aikoina on öljyhuippu-yhteisössä näkynyt merkkejä siitä, että nestemäisten polttoaineiden kohdalla tilanne ei näyttäisi aivan niin synkältä kuin aikaisemmin ennustettiin. Raaka-öljyn tuotanto hipoo vuoden 2006 tasoa, ja kun mukaan lisätään kaikki muut litkut ja mönjät, näyttää kapasiteetin kasvu monien mielestä mahdolliselta (hamaan) tulevaisuuteen, tai ainakin sen aikaa, että ehtisimme kenties siirtymään öljyniukkaan tulevaisuuteen enemmän omasta aloitteestamme, kuin tuotannon laskun töykeästi pakottamana.
Epäilyt johtuvat käsittääkseni paljolti siitä laskennallisesta tosiasiasta, että monet öljyhuipun asiantuntijoista ennustivat tuotannon kääntyvän melko jyrkkään laskuun 5 vuoden sisällä itse huipusta (joka oli 2006). Tätä jyrkkää laskua ei ole vielä kovinkaan selvästi näkynyt monissa tilastoissa.
Voi hyvinkin myös olla, että taannoinen artikkelini kaikkien litkujen tuotantohuipusta oli sitä itseään, eli paskapuhetta ja turhaa pelon, epävarmuuden ja epäilyksen kylvämistä. Siinä artikkelissa esitin epäilyjä, ja se kuvasi tuotantoa vuositasolla eikä ottanut kaikkia etanoleja ja biodieseleitä huomioon, joten jää nähtäväksi joudunko syömään virtuaalisen hattuni. Tosin Dmitry Orlov on tuoreessa päivitetyssä kirjassaan (Reinventing Collapse) kanssani samaa mieltä siitä, että peak all liquid fuels tapahtui 2008. Mutta voiko olla että peak oil on, ainakin kaikkien nestemäisten polttoaineiden osalta, siirretty menneisyydestä tulevaisuuteen?
Entäs se nettoenergia
Yksi ruma ässä tosin on vielä hihassa. Ja se on nimeltään yhteiskunnan käyttöön ja vapaille markkinoille jäävä öljytuotteiden määrä, ja toisaalta myös niistä saatavan energian määrä. Annas kun selitän…
Yksinkertaistaen, tällä hetkellä kokonaistuotantoon lasketaan öljy, kun se tuotetaan kentästä. Sitten se jalostetaan vaikkapa dieseliksi. Tällä dieselillä sitten käytetään koneita ja kulkuneuvoja, joita käytetään vaikkapa energia-kasvien tehoviljelyssä. Energia-kasvit kuljetetaan diesel-kulkuneuvolla jalostamoon, jossa niistä tehdään etanolia tai biodieseliä. Tämä etanoli/diesel lasketaan sitten taas kokonaistuotantoon, vaikka voi olla että sen tuottamiseen on mennyt enemmän fossiilista energiaa kuin mitä siitä saadaan.
Käytetään siis diesel (jonka lähteenä ollut öljy lasketaan öljyn kokonaistuotantoon) ja tehdään sillä etanolia, joka lasketaan kokonaistuotantoon… Hmm… mielenkiintoista, voisin siis maksaa itselleni palkkaa jotta voisin maksaa itselleni enemmän palkkaa ja bkt/liikevaihto nousisi…?
Toinen esimerkkikuvio voidaan ottaa Kanadan Albertan pikihiekka-tuotannosta. Siellä käytetään järkyttävät määrät (fossiilista) maakaasua (ja vettä), jolla kuumennetaan louhittua ja dieselkäyttöisillä mega-rekoilla siirreltyä pikihiekkaa, jotta saadaan se piki erilleen siitä hiekasta ja edelleen jalostamoon. Jostain luin, että sinne laitamille suunnitellaan ydinvoimalaa, jota voitaisiin käyttää maakaasun asemesta tuohon hiekan lämmityshommaan. Ei välttämättä paska idea, jos oletetaan että sitä joka tapauksessa jotenkin sieltä louhitaan jatkossakin, koska silloin jää maakaasua muuhun, arvokkaampaan käyttöön (kuten tuulivoimaloiden varavoimana toimiviin kaasuturbiineihin). Ympäristön ja ilmaston kannaltahan koko pikihiekka-laatikko on yksi valtava katastrofi joka tapauksessa, vaikka hiekka lämmitettäisiin käsissä hieromalla.
Joten, ei ole lopulta sinun ja minun kannalta väliä vaikka maapallon öljyntuotanto kaksinkertaistuisi nykyisestä, jos valtaosa saadusta öljystä menee sen oman itsensä, tai korvikkeen, tuottamiseen. Kiinallahan on hassunhauska tilanne, jossa he harkitsevat (tai harkitsivat) syntetisoivansa hiilestään dieseliä, jota käyttävät hiilen louhintaan ja kuskaamiseen, jotta voisivat louhia ja kuljettaa enempi hiiltä (jotta voisivat syntetisoida siitä dieseliä jnejne).
Kun huomioon otetaan vielä öljyntuottajien oman kulutuksen usein kaksinumeroiset vuosittaiset kasvut, poliittinen epävarmuus monessa öljyntuottajamaassa sekä tapissa jauhava tuotantokapasiteetti, ei tilanne näytä kovin hyvältä, vaikka 5 vuoden takaisiin tuomionpäivän ennustuksiin ei ollakaan ihan päästy.
Lisää luettavaa:
http://www.energybulletin.net/stories/2011-05-17/looking-rear-view-mirror
Kaikenhuipun blogi 
