Fossiilisen Energian Tuotantohuippu, pelastaja vai paholainen?

Voiko fossiilisen energian tuotantohuippu pelastaa meidät pahimmalta ilmastonmuutokselta?

Voiko käydä niin, että ihmiskunta urheista yrityksistään huolimatta ei kykene jatkossa polttamaan niin paljon fossiilisia polttoaineita kun on arvioitu? Entä jos niitä ei vain yksinkertaisesti saada ennustetulla nopeudella ja hinnalla raastettua maankuoresta ja merien pohjasta yhteisiin voimalaitoksiimme ja jalostamoihimme?

IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioissa on kymmeniä eri vaihtoehtoja tulevalle globaalille fossiilisten polttamisellemme. Erään näkemyksen mukaan (R. Heinberg kirjassaan Blackout), jota voi pitää joko toiveikkaana (ilmastonmuutoksen kannalta) tai tuomionpäivän julistamisena (fossiilisen energian tuotantovauhdin tulevaisuuden, ja siten myös talouskasvun ja energiankäytön tuoman hyvinvoinnin kannalta), matalin IPCC:n skenaarioista sisälsi 40 % enemmän fossiilisten tuotantoa, kuin mitä resursseja melko läheisessä tulevaisuudessa kenties pystytään tuottamaan ja käyttämään.

Kyseisen ennusteen mukaan fossiilisten energiaresurssien tuotanto, oli se sitten öljyn pumppaamista, maakaasun imemistä tai hiilen louhintaa, oli huipussaan noin vuonna 2010 (tämä raportti on muutaman vuoden takaa, jolloin 2010 oli vielä ennuste). Tämän jälkeen se lähtee hissukseen laskemaan, ja rajumpi tuotannon laskeutuminen alkaa välillä 2030-2040. Myös Energybulletin julkaisi aiheesta taannoin artikkelin End of Cheap Coal. Verrattuna IPCC:n skenaarioihin, joiden mukaan fossiilisten käyttö kasvaa joko älyttömästi tai ainakin maltillisesti, on tilanteesta saatu kuva varsin toisenlainen.

Onhan näitä ennusteita
Ennusteitahan voi tietysti pieraista kuka vaan, ja millä datalla vaan. Kyseistä ennustetta tarjoili kuitenkin alaan kohtalaisen paljon perehtynyt Richard Heinberg, joka on kirjoittanut raaka-aineiden tuotantohuipuista useita kirjoja (Party’s Over, Powerdown, Peak Everything, Oil Depletion Protocol, Blackout, End of Growth). En siis pysty ihan suoralta kädeltä viittamaan miehen sanomalle kintaalla ja ojentamaan foliohattua.

Olennaisinta tässä on se, että IPCC:n ilmastonmuutosskenaariot (niin kuin juuri mitkään muutkaan skenaariot) eivät nykyisellään ota huomioon tuotantohuippuja ja niiden tuomia rajoitteita fossiilisten käyttöön. Nämä ennusteet, IEA:kin siellä etunenässä, hymyssä suin ennustavat kaiken kulutuksen kasvavan tappavan tehokkaasti riippumatta siitä, että onko kulloinkin kyseessä olevaa raaka-ainetta miten vähän tai paljon jäljellä vaikkapa louhittavaksi. Usko markkinoiden kykyyn löytää korvikkeita hinnan noustessa on horjumaton.

Kyllä hiiltä riittää
Ihan varmasti maaperässä on riittävästi sinne sidottua hiiltä, että saamme planeetan ilmakehän kiehumaan ja vaikkapa merenpohjassa olevat metaanijäät sulamaan ja vapauttamaan lastinsa ilmakehää lämmittämään. Mutta toisaalta, jos IPCC:n varovaisin ennuste on 40 % korkeampi kuin Heinbergin ennustama tuleva tuotantovauhti seuraaville vuosikymmenille, antaa se edes pienen toivonkipinän ilmaston kannalta. Ihmiskuntahan on niin sanotusti kusessa joka tapauksessa: Jos fossiilisia polttoaineita riittää, onnistumme kiehauttamaan itsemme. Jos halpoja fossiilisia ei riitä, romahtaa teollinen yhteiskunta rakenteineen energian puutteeseen ja voimme seurata Neljän Hevosmiehen karauttamista näyttämölle. Harmi vaan, että itsekin osallistumme näytökseen.

Joka tapauksessa näyttää varmalta, että kaikkien fossiilisten hinnat tulevat pidemmässä juoksussa jatkamaan nousuaan, ja se tarkoittaa sitä, että lähes kaikkien raaka-aineiden ja tuotteiden sekä energian hinnat nousevat. Ja kertauksena tämä tarkoittaa, ainakin suhteessa, vähemmän kulutusta, joka tarkoittaa pienempää tai negatiivista talouskasvua (joka voi hyvinkin tarkoittaa velkavetoisen ja kasvuriippuvaisen rahoitussektorin romahtamista jne.).

No onko se nyt niin tärkeää kuluttaa niin paljon energiaa?
Tällä hetkellä rouheasti arvioituna 80 % (IEA) ihmiskunnan käyttämästä energiasta otetaan fossiilista. Se on ihan oikeasti jo aika merkittävä määrä. Oikeastaan se on ihan helvetisti. Otetaan erinäisten tahojen painostuksesta vielä ydinvoima pois kuvioista, ja meille jää ehkä reilu 10 prosenttia nykyenergiasta, josta merkittävä osa taidetaan tuottaa vesivoimalla (joka on riippuvainen sopivista ja luotettavista sateista jotka ovat riippuvaisia sittä että ilmasto pysyisi suht vakaana). Sitten on iso kasa biomassaa, ja vähän tuulta ja aurinkoa, silloin kun sattuu tuulemaan tai paistamaan.

Voihan energiaa säästää, ja nykyisin sitä käytetään ihan pirusti liikaa ja paljolti epäolennaisiin asioihin, kuten vaikkapa massaturismiin (tosin alalla työskenteleville ja siitä elantonsa saaville se ei tietenkään ole epäolennaista). Mutta fakta on, että luotettava ja kohtuuhintainen sähkö on yksi tärkein edes kohtalaisen elintason turvaava tekijä. Ja tätä haluavat meidän lisäksemme ne miljardit ihmiset jotka tällä hetkellä elävät ilman, ja kokkaavat ruokansa polttamalla ihan mitä vain käsiinsä saavat (ja sairastuvat tai kuolevat näiden paikallisten ilmansaasteiden johdosta).

Ja jos sinulta ja minulta otetaan (luotettava) sähkö pois, niin kyllä poltamme mekin. Kun tulee kylmä ja nälkä, niin ensimmäisenä ovesta ulos lähtee ajatus kestävästä metsä/maatalouden harjoittamisesta tai luonnon suojelusta. Viimeistään seuraavalla oven avauksella lähtee suvaitsevaisuus ja ajatus hyvinvoinnin jakamisesta vähempiosaisten ja / tai ulkopuolisten kanssa. Tämän tajuaminen voi lämpimältä kotisohvalta käsin olla monelle hankalaa. Vaikka kallis sähkö, noin esimerkkinä, johtaa sen käytön vähenemiseen ja tehostamiseen, niin se johtaa lopulta myös esim. biomassan käytön kasvamiseen. Eikä tämä kasvu maagisesti lopu siihen kohtaan, jossa ylittyy kestämättömän käytön raja.

Ihmiskunta ottaa kullakin hetkellä tarvitsemansa energian sieltä mistä se sen saa. Sillä on väliä miten sen tuotamme.