Skip to content

Öljyn Kerrannaisvaikutukset Yhteiskunnassa – osa 1 – Energia

syyskuu 7, 2011

Kun tarkastelee öljyn panosta Suomen kokonaisenergiasta, voi mieleen tulla ensin helpotuksen huokaus. Eihän öljyn osuus primäärienergiasta ole kuin noin neljännes, sehän on, noin ”lukuna” ihan säästettävissä. Ei ihan niin, ja syynä on öljyn kerrannaisvaikutukset, jotka ulottavat luiset sormensa yhteiskunnan joka soluun. Tässä artikkelissa tyydymme tarkastelemaan lähinnä energiantuotantoa ja ruoantuotantoa.

Puupolttoaineet, Suomen pelastus?
Suomessa käytetään lähes yhtä paljon puupolttoaineita primäärienergiana kuin öljyäkin. Suomi onkin tämän vuoksi uusiutuvien mahtimaa, ja jättää esim. Saksan kauas taakse uusiutuvien osuudessa primäärienergiasta (toki tuulivoimassa olemme toistaiseksi säälittävä kädetön ja jalaton kääpiö). Bioenergian osuutta ollaan edelleen voimakkaasti lisäämässä, sillä se ”vipu”, jolla diesel-öljyllä korjataan ja kuljetetaan metsistämme bioenergiaa, on varsin pitkä. Vivulla tarkoitan tässä sitä, että korjatusta bioenergiasta saadaan merkittävästi enemmän energiaa kuin mitä sen korjaamiseen on kulunut metsäkoneilta ja tukkirekoilta polttoaineen muodossa.

Tarkkoja laskelmia en ole löytänyt, mutta käsitykseni mukaan puhutaan joistakin prosenteista, joihin vaikuttaa aika paljon esim. kuljetusetäisyys. Tämä sijoittaa bioenergian tuotannon nettoenergian jonnekin 1:10 ja 1:30 paikkeille, eli yhtä dieselin energiayksikköä kohden saamme 10-30 yksikköä bioenergiaa(jos jollain lukijoista on heittää tarkempia lukuja niin arvostaisin suuresti). Tietysti täytyy ottaa huomioon, että litra dieseliä on käyttöarvoltaan, ainakin nyky-yhteiskunnassa suurempi kuin saman energiamäärän sisältävä klapikasa.

Tämä tuotannon vipu toimii tietysti myös toiseen suuntaan. Jos metsäkoneyrittäjältä tai tukkirekan kuljettajalta jää litra dieseliä syystä tai toisesta saamatta, niin yhteiskunnalta jää tällöin saamatta monikymmenkertainen määrä bioenergiaa. Ainakin niin kauan kun toimiala ja sen logistiikka on nykyisenkaltainen, eli dieselkäyttöinen ja isohkoihin laitoksiin keskittynyt. Puun lisäksi myös kivihiilikuljetukset alkavat tökkiä (diesel-veturit), ja turve jää kertymään suohonsa (pääosin diesel-käyttöinen korjuu ja kuljetus-koneisto). Jotta ei ruveta pilkkua pahoinpitelemään, niin sovitaan että jokainen ”diesel” -sana sisältää myös polttoöljyn, jolla jotkin koneista voivat toimia.

Ajatusketjuna tämä johtaa siihen, että vähänkään pidempiaikainen öljynsaannin kriisi työntää näppinsä kohtalaisen nopeasti myös muuhun energiantuotantoon. Toki, esim. puuta tai hiiltä käyttävillä laitoksilla on usein polttoainetta jonkin verran varastossa, kuten on myös esim. öljyä ja sen jalosteita huoltovarmuuskeskuksella. Toisaalta, kun pääomia nyky-yhteiskunnassa koetetaan saada mahdollisimman tehokkaaseen tuottoon, johtaa se väistämättä varastojen vähenemiseen, sillä niissä pääoma seisoo tekemättä mitään, ja tarjoaa kilpailijalle kohtuuttoman edun (tätä kutsutaan myös JOT-yhteiskunnaksi, jossa tavara saapuu Just On Time sen käyttöpaikalle ja varastot ovat minimissä).

Nurinkurisesti, mitä parempi nettoenergia (EROEI) tai tehokkuus jollain energiantuotantotavalla on, sitä suuremmat vahingot koko järjestelmä kärsii jos se pienikin energiamäärä, esim. öljyn muodossa, jää saamatta. Tehokkuus on hyvästä siis ainoastaan niin kauan kun sen vaatima ”siemen-energia” on saatavilla, sen voi tuottaa monista eri lähteistä tai sitä ei tarvita lainkaan. Luonnollisesti mitä pienempi tuo siemen, sitä helpommin ja/tai kauemmin sitä on saatavilla, jonka takia ajatus on nurinkurinen. Sen siemenen puututtua energiatehokkuus kuitenkin muuttuu sarvipäiseksi Saatanaksi joka repii koko paskan pieneksi silpuksi hetkessä. Tämä mielessä pitäen, oma energiansaanti esim. Suomessa olisi syytä turvata mahdollisimman hyvin ja ennen kaikkea monipuolisesti. Ja ei, markkinoilta ostaminen ei ole turvaamista.

Ruoka, tuo energianmuodoista tärkein
Vielä räikeämpi esimerkki kyseisestä vivusta voidaan vääntää elintarvikkeiden kuljetuksista. Ruokaa, joka on siis ihmisten pääasiallinen energianlähde, valmistajalta markettiin kuljettava rekka pystyy muutamalla (kymmenellä) litralla dieseliä kärräämään merkittävät määrät ihmisravinnoksi sopivia tuotteita näiden ulottuville (tai noh, nykyiset automarketit ovat ulottuvilla vain niin kauan kuin henkilöauto on suosittu ja käytettävissä oleva kulkuväline).

Kun vipu käännetään toiseen suuntaan, ja ruoka jää toimittamatta sen vuoksi että kyseisen rekan polttoaine on jo jonkun toisen tankissa, kestää alle viikko, että kaupan hyllyt ovat käytännössä tyhjät. Menee toinen viikko, ja useimmat ihmiset ovat syöneet omat kaappinsa tyhjiksi, ja kaupasta edellisellä viikolla paniikissa hamstraamansa ruoat myös. Toinen ilkeä vaihtoehto on, että vilja jää pellolle puimurin tankin kumistessa tyhjyyttään ja syyssateiden pilatessa sadon muutamassa viikossa.

Osuva sananlasku kuuluukin, että olemme jatkuvasti seitsemän aterian päässä vallankumouksesta. Seuraavat seitsemän ateriaa kun jäävät kansalaisilta väliin, alkaa tapahtua, mutta ei mitään hyvää.

Kuka saa ja mitä?
Ajatusketjumme johtaa tilanteeseen, jossa tulisi määritellä, ETUKÄTEEN, että mikä öljyn käyttö on olennaista, ja mikä vähemmän. Ja kun se on tehty, voimme tietysti miettiä, että voisiko turhimpia kohteita alkaa karsimaan jo nyt. Ottaen huomioon ihmisten kyvyn nähdä (vain) oma napansa, ja ei juuri muuta, niin niin sanottuja Tärkeimpiä Mahdollisia Kohteita (TMK) tulee kriisin puhjetessa pulpahtelemaan kuin sieniä sateella, enkä olisi yllättynyt vaikka ne ylittäisivät nykyisen kokonaisöljyn käytön eri tahojen varmistellessa että saavat ainakin jotain kakusta, jos ei muuta niin mustan pörssin myyntiä ajatellen.

Mitkä käyttökohteet ovat sitten tärkeämpiä kuin toiset? Kuka sen päättää, ja kenen edut tallotaan siinä vaiheessa kun öljyn saanti rajoittuu seuraavan kerran? Tai päästetäänkö viljelijät ja metsäkoneyrittäjät hiljalleen vararikkoon, kun polttoainekustannukset nousevat liikaa, vaikka Nesteeltä vielä dieseliä saisikin? Tätä on jo ilmassa, sillä monet metsäkoneyrittäjät tekevät pidempiaikaisia sopimuksia, ja porukassa on aina myös niitä joiden sopimuksissa ja hankintahinnoissa ei mainita polttoaineen hinnanmuutoksista mitään (ehdotan että tähän säädetään jonkinlainen laki/asetus turvaamaan yrittäjiä voimakkaita polttoaineen hintaheittelyitä ajatellen).

Toisaalta, kun viljelijä ripustaa hanskat naulaan, ei korvaavaa henkilöä löydy tuosta vaan. Jos et usko, niin kannattaa kuvitella itsensä ryhtymässä viljantuottajaksi tai karjanhoitajaksi, ja miettiä, miten kauan menisi, ja miten paljon palaisi rahaa ja resursseja, ennen kuin toiminta olisi hanskassa ja sen verran tuottavaa, että ne miljoona-lainatkin saisi hoidettua. Osviittaa voi hakea siitä karvaasta totuudesta, että normaalista viljelystä luomuun siirtyvällä menee helposti 5-10 vuotta ennen kuin sadot alkavat muistuttaa kunnollisia, ja nuo 5-10 vuotta pitää elää jotenkin (onneksi kulutkin on luomussa pienemmät, kun ei tarvitse koko ajan tunkea jotain kemikaalia sinne peltoon).

Sarjan seuraavassa jaksossa perehdyn vielä hieman joihinkin talouden kerrannaisvaikutuksiin joita kallistuva ja niukkeneva öljy meille tarjoilee. Luvassa lähiaikoina. 😉

Mainokset
8 kommenttia
  1. Jyri_ permalink

    TMK nro 1 öljyjonossa on tietysti armeija ja poliisi, jotta nälkäiset kansalaiset saadaan pidettyä kurissa. Hallitus turvaa ”erityislailla” heti ”elintärkeät” toiminnot kun pula iskee. Ehkä ambulanssitkin kulkevat.

    Suomen armeijalla ei ole polkupyöriä eikä 2000-luvun varusmies osaa enää juosta, lyhyt kävely vielä taitaa sujua. Kun armeija jotain aloittaa, syntyy aina ensin paksu dieselin katkuinen savupilvi. Poliisilla taitaa olla vielä muutama hevonen.

    Omavaraisuus on lääke kaikkeen kriisiaikana. Pikku perunamaa ja oma metsä josta saa polttopuita. Aika vähällä pärjää jos on pakko, mutta täysin ilman on ulkona pelistä nopeasti. Nyt omavaraisuus tuntuu hölmöltä, varsinkin kun on käynyt cittarissa tai itiksessä, mutta eivät ne kauan kriisiaikana toimi tai sinne ei pääse, kun bensa on loppu, ja ilman on paha ajaa edes huoltamolle josta sitä ehkä? pari litraa saisi.
    Kriisiostarista löytyy pitkään grillejä mutta grillattava loppuu hetkessä, riittää kun on vaikka sähköt vähän aikaa poikki eikä uutta erää jostain syystä tule.

  2. Antero permalink

    Kannattaa lukea Jean Heglandin romaani ”Suojaan metsän siimekseen” – kahden teinitytön tarina siitä, mitä tapahtuu kun teollinen sivilisaatio ympärillä romahtaa pala palalta. Se on kaikesta huolimatta positiivinen selviytymistarina, ei niin kovinkaan kaukaisesta tulevaisuudesta.

  3. Juho Kinnunen permalink

    Omavaraisuus on tosiaan kriisissä kaiken A ja O. Mutta ihmisten edellytykset siihen vaihtelevat tolkuttomasti. Kaupungissa asuva työtön olisi luutavasti ensimmäisenä kusessa ja kohtuu lähellä kaupunkia (pyörämatkan päässä) asuva maanviljelijä vahvoilla.

    ”Tietysti täytyy ottaa huomioon, että litra dieseliä on käyttöarvoltaan, ainakin nyky-yhteiskunnassa suurempi kuin saman energiamäärän sisältävä klapikasa.”
    Tuo on totta. Tulevaisuuden suuri kysymys tulee olemaan: onko sähköauto jo valmis kun viimeinen öljykriisi alkaa? Jos ei ole, tulee nestemmäisten polttoaineiden puute lamaannuttamaan yhtesikunnat ympäri maailmaa. Sähköä kyllä voidaan tuottaa vesivoimalla, tuulivoimalla, ydinvoimalla, aurinkovoimalla jne. mutta autoa ei mikään noista saa liikkeelle (sähköauto poislukien).

    Puuta ja muita uusiutuvia voidaan joko polttaa sellaisenaan sähköksi ja lämmöksi tai valmistaa niistä nestemmäistä polttoainetta logistiikalle. Yllä mainitun seikan takia olisi erittäin suotavaa säästää mahdollisimman suuri osa ENERGIAKSI VARATUSTA (kokonaisbiomassa – ruoka – rakennutmatskut) biomassasta liikenteen käyttöön.

    Lisäksi pitäisi päättää mitä moottoria tieliikenteessä halutaan käyttää. Viimeistään silloin, kun öljyn ekponentaalinen kallistuminen alkaa muuttuu kahden erilaista polttoainetta vaativan moottorin käyttäminen samaan tarkoitukseen kestämättömäksi. Silloin pitää päättää ohjataanko polttoaineen tuotanto ottomoottorille vai dieselille. Minulla ei ole tekniikan tai energia-alan koulutusta ja käsitykseni voivat olla vääriä, mutta valaisen niitä hieman plussina ja miinuksina jättäen autoilijan mieltymykset alaväännöstä, äänimaailmasta jne. omaan arvoonsa.

    Ottomoottori
    + kevyt: mahdollistaa käytön moottorisahoissa, ruohonleikkureissa jne. tosin näiden sovellusten muuttaminen sähkökäyttöisiksi voi tulla kyseeseen
    + halvempi kuin diesel
    + pienhiukkasten tuotto vähäistä
    + polttoaineen valmistus ei välttämättä ole pois ruoan tuotannosta (puu , suo, jäte jne.)
    + todennäköisimmät polttoainevaihtoehdot: bio/suokaasu ja alkoholit. Näistä ainakin etanolia voi kohtuu helposti valmistaa jätteestä ja hyvin monista orgaanisista aineista. Etanolin puristuskestävyys on bensiiniä parempi -> korkeampi puristussuhde -> parempi hyötysuhde, mutta…

    – litra etanolia sisältää energiaa vain 2/3 bensiinilitran energiasta -> kulutus nousee ja käynnistäminen varsinkin kylmänä hankaloituu
    – polttoainevaihtoehtoja ei lopulta ole montaa, etenkään nesteitä ja niiden ominaisuudet poikkeavat bensiinistä huomattavasti
    – veden kanssa (jota tankkiin vääjäämättä ennen pitkää kertyy) etanoli muodostaa erittäin korrodoivan seoksen, joka tekee tuhojaan moottorissa
    – kulutus suurempi kuin dieselmoottorilla

    Dieselmoottori
    + hyvin monipuolinen valikoima polttoaineita. (Rudolf Dieselin käynnistäessä moottorinsa 1897 tankissa oli maapähkinäoljyä!! Jotkin voimalaitosmoottorit käyttävät jauhettua kivihiiltä !!! jopa liuotinaineet kelpaavat !! _paranee kokoajan :D.)
    + polttoaineen laatuvaatimukset eivät yhtä korkeat kuin ottomoottorissa
    + paremman hyötysuhteen ansiosta kulutus on vastaavan tehoista ottomoottoria alhaisempi
    + biodiesel on ominaisuuksiltaan huomattavasti lähempänä maaöljystä valmistettua dieseliä kuin etanoli bensiiniä -> moottoria ei tarvitse muuttaa niin paljon

    – kalliimpi kuin ottomoottori
    – paino hankaloittaa käyttöä tiettyihin sovelluksiin, tosin näiden sovellusten muuttaminen sähkökäyttöisiksi voi tulla kyseeseen
    – tuottaa pienhiukkasia ja NOX yhdisteitä
    – dieselin korvikkeita valmistetaan toistaiseksi vain ravintokasveista: soija, rypsi, rapsi, pähkinät (palmuöljy) {tulevaisuudessa levät, sienet tai bakteerit?}’

    En tiedä onko etanolin vai biodieselin valmistus hankalampaa ja tämä saataa olle se vaa´ankieli pointti joka ratkaisee asian. Itse kallistuisin hieman dieselin suuntaan, mutta en tiedä onko se lopulta parempi.

    Sähköauto olisi tietenkin se paras, mutta kun se ei ole valmis vaikka sitä on varrottu jo 70-luvun öljykriisistä lähtien. Jokaisen kriisin jälkeen öljyä on taas ollut polkuhintaan saatavilla ja sen kehitys on mennyt jäihin ties kuinka monta kertaa. 90-luvulla General motorsin kehittämä EV1 oli hyvin lupaava, mutta rakas ystävämme George W Bush hallintoineen bannasi sen ja vallankumouksellisen akun patentti päätyi öljy-yhtiön kassakaappiin. Kaksi arvausta pääseekö akku koskaan täyttämään tarkoitustaan eli vieroittamaan liikenteen loppuvasta öljystä ja laskemaan (tie)liikenteen päästöt mitättömiin lukemiin kuljettamalla sähköautoa.

  4. Suomi oli vielä 1950-luvulla melkoisen omavarainen maa, konevoimien tilalla olivat hevosvoimat ja tuolloin suurin huippu hevostaloudessa oli 450 000 hevosta. Jokainen hevonen tarvitsi vähintään hehtaarin alan hyvää heinämaata ja pyörtäneitä myöden heinää korjattiin noin 500 000 hehtaarin alalta. Tuolloin hevosen merkitys oli suuri maataloudessa, mutta myös metsätaloudessa. Talvella hevosella vedettiin jäädytettyä railoa pitkin jopa 6000 kilon kuormia ja sen aikaset kuorma-autot jäivät tuolloin toiseksi kuorman kuljetuskyvyssä. Kesällä metsätyömailta hevoset siirrettiin junilla Pohjanmaan rintamaille laitumille lihotettavaksi ja taas syksyllä takaisin puunkorjuuseen.
    1950-luvun puolenvälin jälkeen hevosten lukumäärä romahti muutamassa vuodessa hyvin jyrkästi ja koneellistuminen syrjäytti lopullisesti sen 1970-luvulle mentäessä. Maa- ja metsätöissä käytettyjen suomenhevosten lukumäärä kävi alhaisimmillaan alle 15 000 yksilössä 1980- luvun taitteessa ja monet työhevoslinjat käytännössä lakkasivat kokonaan.

    1960-luvulta saakka maata vapautui muuhun käyttöön suuria määriä ja 1970-luvulle mentäessä pakettipelto oli yleinen käsite, kun hevostaloudessa olleille pelloille ei ollut käyttöä ja niiden annettiin pusikoitua ja metsittyä. Energian tuotannossa hevostalous jätti vapaaksi 500 000 hehtaaria maata ja jolle ei silloin ollut käyttöä. Käytännössä tämä maa-ala on edelleen olemassa ja öljypitoisten energiakasvien viljelyä Suomessa pystyttäisiin lisäämään vaarantamatta liikaa ruuan tuotantoa ja omavaraisuutta sekä kriisivalmiutta biodieselin suhteen sitä mukaa myös parantamaan. Myös bioetanolia parempaa biobutanolia voidaan tuottaa paikallisesti korvaamaan bensiini kokonaan tuottamalla sitä erilaisista maa- ja metsätalouden biomassoista sekä merien ja järvien levistä kuten sinilevästä.

    • milla permalink

      Suomi ei ollut omavarainen tuolloin vaan suuri osa leipäviljasta tuotiin ulkoa. Meitä oli myös huomattavan pajon vähemmän kuin nyt. Tarkistakaa vaikka.

      Mielestäni maaseudulla ei tilanne ole juurikaan parempi kuin kaupungeissa. Asun maaseutualueen taajamassa eikä täällä juuri kenelläkään ole kunnollisia kasvimaita tai kotona hätävaraa. Valtaosan ruokavarasto on lähikauppa. Viimeisen 15 vuoden aikana maatiloista suurin osa on lopettanut ja jäljellä on valtavia vuokrapeltojen avulla toimintaansa pyörittäviä tiloja. Eläinyksiköt ovat sen kokoisia että ilman sähköä tai öljyä ne eivät toimi päivääkään. Viljatilojen pellot ovat nykyään hajallaan eikä niitä saa hoidettua ilman öljykäyttöisiä koneita.

      • Tarkennuksena Suomi oli melkoisen omavarainen energian käytön suhteen vielä 1950-luvulla. Leipäviljan suhteen Suomi ei ole koskaan ollut omavarainen ja siksi jo 1800-luvulla perustettiin ensimmäisiä Maanviljelyseuroja ja sitä kautta tuotiin uusia viljelytapoja ja menetelmiä. Myös juolavehnä levisi yhtenä tälläisenä kokeiluna.
        Ks: http://www.nic.fi/~raimom/ep/historia/henkilot/t_henk.htm#TOPPELIUS,%20Johan%20Gabriel,

        Suurten nälkävuosien 1866-1868 jälkeen Suomessa alettiin panostamaan erityisesti karjatalouteen ja sen kehittämiseen. 1880-luvulla kiinnitettiin erityistä huomiota suomalaisen hevosen jalostukseen ja sen koon ja sitkeyden sekä voiman kasvattamiseen erityisesti peltotöihin soveltuvana vetojuhtana.

        Alkujaan Etelä-Pohjanmaan pellokkin ovat olleet suoaluetta ja vasta Könnin mestarien suoraudan tarve ja raivaustyö kehitti niistä laajemmin karjan laiduntamiseen ja heinäkasveille soveltuvia peltoja. Heinän teko loppui 1960 luvun jälkeen ja näitäkin aloja on sittemmin viljelty pääasiassa rehuviljalle ja Koskenkorvan viinatehtaan käyttöön.

        Olen samaa mieltä että maaseutudun elinvoima on hiipumassa ja sitä on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ajettu raakasti alas.

        Ks: Ari Lampinen ja Erja Jokinen (2006): Suomen maatilojen energiantuotantopotentiaalit: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18309/9513924971.pdf

  5. Iso kiitos hyvistä kommenteista. Biodiesel-juttuun vielä sen verran, että hyvänä puolena on myös paljon parempi säilyvyys bensiiniin nähden. Bensiini ei kestä säilytystä kuin muutaman kuukauden ilman että siihen laitetaan kaikenmaailman lisäaineita (kuten pienmoottori-bensiineissä on), mutta diesel kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä, ilman että laatu merkittävästi heikkenee (jostain kuulin että se voi alkaa kasvaa jotain levää kyllä, jota ongelmaa ei vissiin naftalla olisi mutta tiedä häntä…)

    Oma käsitykseni on että biodieseli on helpommin valmistettavissa täällä kasvavasta biomassasta, eli puusta. Etanolia voi tehdä sitten paremmin elintarviketeollisuuden jätteistä, joskin niistä saisi käsittääkseni myös biokaasua. Etanolin tuotanto pienessä mittakaavassa lienee helpommin lähestyttävissä, kuin miljardiluokan biojalostamot joita on suunnitteilla. Sanoisin että munia ei kannata tässäkään pistää mihinkään yhteen koriin, sillä polttoaineilla on puolensa. Se mikä on sähköistettävissä, tulisi sähköistää, mutta en kyllä haluaisi ottaa metsään mitään 10+ kilon painoista akkumoottorisahaa, vaikka sellaisillahan ne tosimiehet vielä jokin aika sitten sahasivat (siis 10+ kilon painoisilla polttomoottorisahoilla), kun nykyään ammattilaisvehkeetkin painaa vaan muutaman kilon ja ovat varsin tehokkaita.

    Tyly pointti on se, että jos sähköautoilla ei pääse kuin 100 km, niin sitten meidän kannattaa alkaa totuttelemaan elämään jossa tuo etäisyys riittää…

    Yksi iso huolenaihe tuossa maatalouden kuviossa on tosiaan myös se, että sitä ei pysty aloittamaan tarpeen tulle tuosta vaan. Koulutus/kokemus-vaatimukset ja investoinnit ovat vähän eri luokkaa kuin parturiksi ryhtyvällä ihmisellä. Joten siinä vaiheessa kun huomaamme, että NYT tarvittaisiin kotimaista tuotantoa, niin voi olla että sitä ei yksinkertaisesti pystytä järjestämään.

    En voi kuvitella paljon hölmömpiä tavoitteita kuin ruoka-omavaraisuuden systemaattinen ja jatkuva vähentäminen siinä uskossa että sitä tullaan saamaan jatkossakin halvemmalla aina riittävästi ulkomailta. Miettikää jos lukisitte historian kirjoista kertomusta maasta, joka koettuaan muutaman vuosikymmenen rauhan-ajan, päätyi luottamaan kaikkiin muihin niin paljon että ajoi alas oman ruoantuotantokapasiteettinsa. Itselläni tulee ainakin mieleen että voi helevetti, mitä idiootteja, saivat paljolti mitä tilasivat, kun tarina loppuu siihen että ruokaa ei eräänä päivänä sattuneista syistä tullutkaan rajoille. Noh, Kuuba ja p-korea ovat tuon jo läpikäyneet, toisella meni ihan ok, toisella vähemmän.

    • Juho Kinnunen permalink

      Jep, unohdin listata tuon paremman säilyvyyden. Kiitos lisäyksestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: