Oheisessa videossa Aki samassaveneessa.info -sivuilta kertoo hieman Peak Oilista, eli öljyn tuotantohuipusta ja siihen liittyvistä asioista, selkosuomeksi. Kielimuuri on siis ylitetty, ja lukutaidottomatkin saavat tietoa tämän videon myötä 😉 Videon kesto 14 minuuttia. Kulttuuriteko, hienoa Aki!
Yle uutisoi että Opecin ministerit eivät kokouksessaan halua lisätä öljyn tuotantoa, vaikka hinta maailmalla onkin jo 90-95 USD:n paikkeilla. Tämä hinta on sellainen, josta ei viisi vuotta sitten uskallettu nähdä edes painajaisia, eikä kukaan voinut kuvitellakaan että se olisi edes mahdollista. Nyt se on vuoden 2008 145 USD:n hinnan jälkeen jo vanha tuttu peikko.
Opecin arabiministerit ovat fiksua väkeä. On melkoisen todennäköistä, että jos he lisäisivät kenttien tuotantoa vähänkään merkittävästi, kentät vaurioituisivat, ja niistä lopulta saatavissa oleva öljyn määrä pienenisi merkittävästi. Tällä hetkellä Saudi Arabiassa esim kierrätetään kenttiä jonkinverran, että toiset ehtivät ”toipua” sillä aikaa kun toisista pumpataan. Tämä onkin viisasta, sillä tällä tavoin kentistä on saatavissa maksimaalinen määrä öljyä pitkällä tähtäimellä, ja lisäksi mahdollisimman edullisesti. Tosin en tiedä tuosta kierrättämisestä onko sitä päästy enää viime vuosina tekemään, sillä lähde josta tuosta muistaakseni luin on yli 5 vuotta vanha.
Paha vaan että Jenkkien talous ei välttämättä kestä tuollaista öljyn hintaa, ja edessä voi hyvinkin olla alkavan nousun sijasta alkava taantuma vuoden 2011 aikana, taas. Ulottuukohan se tälläkään kertaa tänne meidän kotisuomeen, kuten ei viimeksikään pitänyt ulottua?
Täältä suomesta käsin voi olla vaikea hahmottaa että mikä siellä Jenkeissä mättää, kun täällä bensa maksaa jo nyt 1,5 e / litra verojen vuoksi, ja öljyn hinnan nousu ei tunnu bensapumpulla suhteellisesti niin paljon. Ero johtuu siitä että koko Jenkkilän yhteiskunta ja talous on todella energiasyöppö, ja ennenkaikkea öljysyöppö, ja liikkuu lähes yksinomaan kumipyörillä (ja lentäen). Lisäksi, hinnan nousu bensapumpulla 40 c / litra -> 60 c / litraan tuntuu suhteessa enemmän kuin täällä tapahtuva 1.30 e / litra -> 1.50 e / litraan, vaikka absoluuttinen korotus on sama.
Linkki uutiseen:
http://yle.fi/uutiset/
Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.
Mitä sitten, kun lopulta tajuamme, että kasvu on loppu. Alkumasennuksesta selvittyämme olemme kenties alkaneet miettiä, mitä se tarkoittaa. Meillä on länsimaissa huiman hieno, monimutkainen ja byrokraattinen yhteiskuntajärjestelmä, jossa lähes kaikki toimii, ainakin jotenkin. Ja kaikki toimii lähes yksinomaan halvan fossiilisen energian avulla, välillisesti tai välittömästi.
Valtaosa ihmisistä tekee työkseen jotain sellaista, joka ei tuota mitään ihmiselämälle välttämätöntä, kuten ruokaa tai kulutushyödykkeitä. Näiden ihmisten elämä mahdollistetaan ainoastaan edullisella, järjestelmän ulkoa päin syötetyllä fossiilisella energialla. Mitä tapahtuu kun tämä komponentti otetaan yhtälöstä , vaikkakin hiljalleen, pois?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Siirtyminen kasvun jälkeiseen järjestelmään, minkälainen se ikinä tuleekin olemaan, onnistuu paljon paremmin jos teemme sen suunnitelmallisesti ja mahdollisimman hallitusti. Jos vain katsomme alkavia tapahtumia sivusta, naama irvistyksessä ja viinilasi kourassa, tulee romahdus olemaan rumempi, nopeampi ja syvempi.
Miten sitten suunnittelemme siirtymisestä johonkin, mistä emme tiedä paljoakaan? Tiedämme tarpeeksi, jotta voimme aloittaa suunnittelun. Tiedämme nimittäin, että ollakseen pitkä-ikäinen, järjestelmän tulee tulla toimeen uusiutuvilla luonnonvaroilla. Esimerkiksi kaikki voimavarat jotka laitetaan tällä hetkellä siihen, että öljyä saadaan pumpattua maan alta nopeammin, ovat erittäin lyhyen tähtäimen ratkaisuja, jotka tulevat lopulta pahentamaan varsinaista ongelmaa lähitulevaisuudessa.
Meidän täytyy uskotella, perustella, suostutella ja selitellä itsellemme, että tulevassa yhteiskunnassa eläminen voi olla antoisaa, kehittävää, mielenkiintoista ja turvallista. Meidän täytyy luoda uusi normaali joka mahtuu lähiseudun, valtion ja planeetan kantokykyyn. Vanha normaali ei ole vaihtoehto. Mikäli emme itse luo tätä uutta normaalia, se luodaan meidän puolestamme, ja se tuskin tulee olemaan ihan niin kiva kuin mitä olisimme itse halunneet tai saaneet aikaan toimimalla ajoissa.
Eipäs olla naiiveja
On tunnustettava tosiasiat. Eihän tuollaiseen järjestelmään siirrytä yhdessä yössä. Yhdessä vuodessa. Tai edes yhdessä vuosikymmenessä. Jonkinlaisia siirtymäkausia tullaan käymään läpi. Mutta on se, helvetti soikoon, kumma jos tätä vaihtoehtoa ei yhteiskunta voi edes alkaa vakavissaan miettimään!
Meillä on talossa palovakuutus, josta maksamme vuosittain osan perheemme bkt:sta. Ei siksi, että talomme on tulessa, eikä siksi että oletamme sen syttyvän ihan lähiaikoina. Vaan siksi, että mikäli näin ikävästi joskus käy, niin ainakin meillä on jonkinlainen turvaverkko, B-suunnitelma. Samaa B-suunnitelmaa kannattaisi yhteiskunnankin tasolla harkita, varsinkin kun peak oil ei ole enää millään tasolla spekulaatiota, vaan todellisuus. Se on uusi normaali.
Jos sitten ensi vuonna kylmäfuusio tai edes seuraavan sukupolven ydinreaktorit toteutuvat halvalla ja turvallisesti, vetytalouden ongelmat ratkaistaan, keksitään materian-siirrin á la Kärpänen, ja avaruusoliot ottavat yhteyttä tähtienvälisestä liittoumasta, niin lupaan lyödä kämmenellä otsaan, laittaa aasinhatun päähän ja nauraa muiden mukana että olinpas minä hölmö kun hätäilin!
Nykysysteemissä hurraamista?
Jos seuraa uutisointeja ja tutkimuksia siitä, miten pahoin monet ihmiset nyky-yhteiskunnassa voivat kaikesta tavarasta, lääkityksestä ja energiasta huolimatta, voi olla että monelle elämä hieman yksinkertaisemmassa yhteiskunnassa on huomattavasti antoisampaa ja terveellisempää. On aika ruveta hoitamaan myös tautia sen asemesta että tuhlaamme yhä hupenevia resurssejamme oireiden epätoivoiseen hallintaan.
Taloudellinen kasvu luo mahdollisuuksia ja tuottaa ja mahdollistaa monia hienoja asioita. Mutta se myös kiihdyttää kilpailua, joka johtaa asetelmaan jossa suhteet lähiympäristöön ja ylipäätään muihin ihmisiin muuttuvat epäileviksi, kateellisiksi ja etäisemmiksi. Tämä esiintyy esimerkiksi kyynisyytenä, sillä omakin ajatukseni lähtökohta on, että ei kai tässä tarvitse alkaa joksikin helvetin yhteisö-hipiksi.
Ette arvaa miten vaikeaa on kirjoittaa tällaisia näkemyksiä julki, kun olen lähes koko elämäni vakaasti uskonut että teknologia ratkaisee ihmiskunnan ongelmat. Alla vieläå pari ilmiötä/toimijaa jotka ovat mielestäni tutustumisen arvoisia.
Degrowth-liike
En ole virallisesti degrowth-liikkeen jäsen, asiantuntija tai muutakaan. Mutta tämän jutun yhteydessä en halua, tai voi, kyseistä liikettä ohittaa. Jos haluat tietoa tai näkemyksiä siitä, miten tuleva kasvuton yhteiskunta on mahdollista järjestää ja miten siihen voidaan siirtyä, ovat he taho, jotka ovat näitä asioita miettineet jo vuosikausia. Tätä asiantuntemusta ei kannata, eikä ole varaa ohittaa. Vaikka ihan kaikesta ei heidän kanssaan olisikaan samaa mieltä, niin aivan varmasti saatavissa on korvaamattoman arvokkaita tiedonjyviä ja näkemyksiä.
Siirtymäliike
Sen asemesta, että alat rahdata säilykkeitä, polttoainetta, aseita ja ammuksia erämaamökille, kannattaa ehkä tutustua myös siirtymäliikkeeseen, kansainvälisesti Transition Movement. He ovat vuosia miettineet ja kokeilleet, miten yhteisöt voivat parantaa paikallista joustavuutta, sitkeyttä, kestävyyttä ja omavaraisuutta. Sieltä mökistä ne säilykkeet loppuvat aikanaan, mutta mikäli tunnet paikalliset ruoantuottajat ja teet heidän kanssaan yhteistyötä ja kauppaa jo tänään, sinulla on todennäköisesti ruokaa myös ensi vuonna.
Tämä artikkeli siirtää Kasvun loppu -artikkelisarjan eläkkeelle. Alan jatkossa pohtimaan asioita hieman enemmän kasvun jälkeen -näkökulmasta.
Oprah jakaa yleisölleen joka vuosi jotain lahjoja, josta nämä tietysti menevät aivan sekaisin. Ohessa videosta tehty editointi, jossa on hyvä vinkki lukijoille joululahjatoiveeksi näin viime metreillä. Itselleni tuo kirja on jo tulossa, saatavilla myös esim. adlibriksestä.
Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.
Tavalliset ihmiset eivät törmää öljyhuippuun normaalissa elämässään kovinkaan suoraan. Heille sen aiheuttamat rahoitusmarkkinoiden ongelmat esiintyvät esimerkiksi työttömyytenä ja kiinteistöjen arvojen romahtamisena. Nyt yritän selvittää miksi.
Tyhjän toimittajat
Länsimaisissa, ja ehkä ennen kaikkea Amerikkalaisessa taloudessa rikkaus ja hyvinvointi tulevat jostain muualta kuin tarpeellisten hyödykkeiden tai ravinnon valmistuksesta. Jatkuvan kasvun odotuksen jatkumona elintaso ja tulot saadaan esimerkiksi:
- Elämällä velaksi, odottaen että huomenna on taas enemmän saatavaa ja jaettavaa (lähes joka sektorilla yksilöistä valtioon)
- Ostamalla ja myymällä yhä kallistuvia kiinteistöjä
- Liikuttamalla rahaa sijoituksesta toiseen
- Ottamalla palkkoja, välitysmaksuja ja kuluja muiden ostaessa, myydessä ja siirrellessä
Tälläinen talousjärjestelmä, joka perustuu paljolti siihen, että hyvin vähän tehdään mitään konkreettista tai tarpeellista, on erittäin herkkä räjähtämään silmille. Se toimii vain niin kauan kun kaikki luottavat huomisen maksukykyyn.
Amerikkalaiset talot olivat käteisautomaatteja
2000 -luvun ensimäisellä puoliskolla jenkit tottuivat kutsumaan asuntojaan käteisautomaateiksi (ATM). Kiinteistön arvon koko ajan kasvaessa oli helppo hakea lisää ja lisää halpaa lainaa taloa vastaan. Samaan aikaan pankkiirit ja sijoitusasiantuntijat pilkkoivat ja paketoivat lainat uusiksi, lähes täysin riskittömiksi ”sijoitustuotteiksi”.
Kaikki tämä velkavetoinen onni ja riemu toivat tietysti työpaikkoja remontointi/rakennusalalle ja kiinteistövälitykseen, joka osaltaan peitti varsinaisten hyödykkeiden valmistuksen työpaikkojen vähenemistä jenkeissä.
Kun kupla sitten puhkesi, se vei mukanaan paljon muutakin kuin pelkät asuntojen hinnat, sillä turhan monen amerikkalaisen lähes koko elämä oli kietoutunut kiinteistöjen arvon kasvuodotuksien varaan. Samalle pohjalle oli rakennettu myös johdannaismarkkinat, jotka puolestaan ulottivat likaiset sormensa lähes joka puolelle yhteiskuntaa eläkerahastoja myöden.
Tämän ruutitynnyrin räjäyttämiseen olisi riittänyt pienempikin kipinä, kuin se nuotio jonka 145 dollarin öljynhinta tarjosi.
Raha on velkaa
Raha on velkaa, ja velka perustuu jatkuvan kasvun odotukseen. Kun kasvu vuonna 2008 loppui, konkurssien, luottotappioiden, elvytysohjelmien ja lisävelan ketjureaktio oli valmis. Jos kasvun mahdollisuutta ei ole, ei elvytystoimet ja lisävelka, jotka nojaavat vain ja ainoastaan tulevaisuuden kasvuun, tarjoa kuin hetken lämpimän olon pissan lämmittäessä jäästä kangistuneita haalareita talvipakkasella.
Entä jos kevättä ei ole näkyvissä? Pissa tietysti loppuu jossain vaiheessa, ja sitten tulee kylmä.
Mitäs jenkkien meininki meille kuuluu?
Tämä artikkeli katsoo asiaa paljolti jenkkien lasien läpi, johtuen muutamasta syystä; lähde on amerikkalainen, 2008 kriisi alkoi Amerikan asuntokuplalla, ja sen lisäksi jenkit ovat malliesimerkkejä velaksi elämisestä.
Valitettavasti globaali talous tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös ongelmat ovat usein globaaleja. Ja isojen maiden ongelmat ovat aina globaaleja. Tämä tuli todistettua, kun ministerimme 2008 ja 2009 kilvan hokivat että kansainvälinen rahoituskriisi ei tuo suomeen taantumaa tahi ongelmia, koska meidän talous ja pankit ovat kunnossa. Noh, tulihan se lama silti.
Samaa on tiedossa myös jatkossa, sillä sama kriisi jatkuu edelleen Euroopassa, tällä hetkellä Kreikan ja Irlannin elvytyksen merkeissä. Tämäkin elvytys nojaa siihen, että kasvu taas kohta alkaa. Voi ei. 😐
ASPOn mukaan viimeisimmät tiedot Alaskan varmistamattomista öljyvarannoista tuovat esille öljyn etsimisen karun ja epävarman totuuden. Vuonna 2002 arvioidun reilun 10 miljardin tynnyrin asemesta maan alla on vajaat 900 miljoonaa tynnyriä. Siis alle 10% alkuperäisistä arvioista.
Viimeaikaisissa koeporauksissa on käynyt ilmi että arvioidut kentät ovatkin suurelta osin kaasuesiintymiä öljyn asemesta. Kaasu ei ole ihan yhtä jees kuin öljy, tai siis lähimainkaan. Vaikka onhan se tyhjää parempi.
Kun raakaöljyä tällä hetkellä pumpataan ja kulutetaan maailmalla 60-70 miljoonaa tynnyriä päivässä, riittävät Alaskan mahtavat varannot nyt ehkä 15 päiväksi aikaisemman puolen vuoden sijaan 😐
Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.
Edellisessä osassa esittelin kolme tekijää, joiden yhteispeli kampittaa globaalia kasvua erittäin tehokkaasti. Ne olivat:
- Tärkeiden raaka-aineiden, kuten fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien hupeneminen.
- Näiden tuotannon ja käyttämisen (polttamisen) ympäristövaikutukset ja niiden hallinnan kustannusten kasvu
- Nykyisen rahajärjestelmämme kyvyttömyys mukautua sekä resurssien vähenemiseen että kasvaviin ympäristökustannuksiin, ja hoitaa samalla julkiset ja yksityiset velat jotka viimeisten vuosikymmenten aikana on luotu.
Tässä osassa keskitymme yhteen yksittäiseen elementtiin, jolla saattaa olla avainrooli globaalin kasvun armonlaukauksessa. Se elementti on öljy. Tämä tieto tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. 🙂
Öljyn rooli
Öljyllä on avainrooli yhteiskuntamme monilla avain-sektoreilla. Kuljetus ja liikenne, tehomaatalous eli ruoan tuotanto, kemianteollisuus ja materiaaliteollisuus ovat kaikki erittäin riippuvaisia öljystä. Koko järjestelmämme on rahoitusta myöten rakennettu jatkuvan kasvun varaan, ja kyseinen jatkuva kasvu voidaan saavuttaa vain edullisen, riittävän ja ennen kaikkea kasvavan energiatuotannon avulla. Jos halpaa energiaa ei siis joku päivä saadakaan lisää, alkaa kasvu lähes välittömästi tökkiä, joka ennen pitkää romahduttaa myös talousjärjestelmän, joka on olemassa vain jatkuvan kasvun ehdoilla.
Teoria öljyhuipun vaikutuksista
Vuoden 1998 tienoilla herrat Colin Campbell ja Jean Laherrère keskustelivat öljyhuippuskenaariosta. Skenaario meni suurin piirtein näin:
Noin vuoden 2010 tienoilla öljyn tasaantunut tai pienenevä tuotanto johtaa kasvaviin ja epävakaisiin öljyn hintoihin, jotka vuorostaan johtavat talouden romahtamiseen. Tämä romahdus pudottaa nopeasti öljyn kysyntää, ja siten myös hintoja. Alentuneet öljyn hinnat käynnistävät talouden kasvun uudestaan, kunnes kysyntä ohittaa jälleen tarjonnan ja hinnat karkaavat käsistä. Tästä seuraa seuraava talouden romahdus.
Tätä pumppausliikettä jatkuu niin kauan, että koko taloudellinen järjestelmämme on raunioina. Näkyvimmät ja tuntuvimmat seuraukset tulevat kuitenkin kasvua odottavan rahoitusjärjestelmän romahduksesta ja sen aiheuttamasta tuhosta ja levottomuudesta.
Energiainvestoinnit vastatuulessa
Öljyn ylös ja alas pumppaava hinta vaikeuttaa pitkäaikaisia investointeja muihin energianlähteisiin. Samat investoinnit voivat muutaman kuukauden sisällä olla sekä kultakaivoksia että Kankkulan kaivoja parasta tuottoa etsivän pääoman näkökulmasta. Sama käy öljyn etsinnälle, sillä monet nykyisin löydettävät potentiaaliset lähteet ovat taloudellisesti kannattavia vain jos öljyn hinta on pysyvästi verrattain korkea. Joka tapauksessa pääomia olisi vaikea löytää pankkien ja valtioiden talouksien ollessa raunioina tai erittäin huonossa kunnossa taantumien vuoksi.
Rautaa rajoille
Yllämainitulle pelikentälle astuvat myös kansainvälinen kilpailu jäljellä olevista öljylähteistä ja öljyntuotannosta. Kun G.W. Bushin mukaan ”Amerikkalainen elämäntyyli ei ole neuvoteltavissa”, voi olettaa että tiedossa voi olla monenlaista rähinää öljyn tuojamaiden välillä, öljyn tuojien ja viejien välillä, sekä öljyn viejien sisällä eri ryhmittymien yrittäessä saada tuotantoa hallintaansa. Tämä tietysti vain huonontaa öljyntuotannon näkymiä ja pahentaa asioita.
Teoriasta todellisuuteen
Vuonna 2008 tuo ennustettu romahdus sitten tapahtui. Vuoden 2005 saavutetun öljyhuipun jälkeen öljyntuotanto on ollut tasaista hintojen jatkuvasti noustessa, vaikka öljyala ja melkein kaikki muutkin ovat kautta aikojen vakuutelleet että tuotanto lisääntyy jos hinnat nousevat. Heinäkuussa 2008 hinta oli lähes 150 dollaria tynnyriltä. Tämä oli inflaatiokorjatuin hinnoin puolitoistakertainen 1970-luvun öljykriisien hintoihin verrattuna, jotka aiheuttivat pahimman laman toisen maailmansodan jälkeen. Maailmalla autoteollisuus, (rekka)kuljetusala, kansainvälinen kuljetus, maatalous ja lentoyhtiöt olivat syöksyssä.
Seuraavaksi tapahtui kuitenkin jotain, joka veti maailman huomion tehokkaasti puoleensa. Syyskuussa 2008 koko globaali rahoitussektori meni polvilleen. Kuplan puhkeamiseen oli näkyvinä syinä jenkkien asuntokuplan puhkeaminen, pankkisektorin valvonnan puute ja älyttömän monimutkaisten ”sijoitustuotteiden” liikakäyttö. Öljyn hinnalla oli kuitenkin kriittinen, joskin paljolti huomiotta jäänyt, osa talouskriisin alkuun panevana tekijänä.
Opittiinko jotain?
Vuotta myöhemmin Kööpenhaminan ilmastokokouksessa olisi voinut kuvitella että kaikille olisi valjennut kaksi täysin omassa luokassaan painivaa uhkaa, joiden vuoksi fossiilisten polttoaineiden riippuvuudesta olisi luovuttava; lähestyvä ilmastokatastrofi ja pahenevat fossiilisten polttoaineiden saantivaikeudet. Johtajien prioriteetit olivat kuitenkin selvät: Leikataan päästöjä ja vähennetään fossiilista riippuvuutta, mikäli se ei uhkaa talouden kasvua. Jepjep.
Ps. Seuraavassa osassa tungen näppini globaalin rahoitussektorin limaisiin ja pimeisiin syövereihin. Yök.
Linkin takaisessa artikkelissa tuodaan esille se kivulias tosiseikka, että nykysivilisaation kaltainen erittäin monimutkainen järjestelmä ei voi pysyä pystyssä ilman että siihen syötetään koko ajan halpaa energiaa. Artikkeli on englanniksi, ei kovin pitkä, mutta silmiä avaava.
Artikkeli on täällä – The Peak Oil Crisis: The Future of Government
Lainaus:
”If current trends continue, somewhere in the next five years a critical mass of us will realize that new foundations for civilization, and new ways of life must be found and implemented if we are going to survive with a modicum of comfort, economic, and political stability. Until then there will be many false prophets calling for a return to a civilization which is no longer possible.”
ps. En sitoudu julkaisemaan linkkejä viikoittain vaikka nimi onkin viikon linkki. Julkaisen niitä silloin kun jotain mielenkiintoista löydän 😉
Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.
Monet asiantuntijat (eli tässä tapauksessa ekonomistit) maailmalla osoittavat rahoitusjärjestelmämme sisäisiin ongelmiin, asuntokuplan puhkeamiseen ja julkisen velan (käsittämättömään) määrään, kun he etsivät syitä talouskasvun jatkumisen esteille. He olettavat, että kun nämä asiat hoidetaan, alkaa kasvu taas tuttuun tapaan, kuin syöpä konsanaan, kasvaa. Analyytikot eivät kuitenkaan usein tiedosta rahoitusjärjestelmän ulkoisia tekijöitä, jotka ovat sekä pysyviä, että erittäin isoja esteitä kasvun jatkumiselle.
Kasvun vaatimukset
Kasvu vaatii kasvavaa energian ja raaka-aineiden kulutusta. Talouskasvun ja öljyn kulutukselle on löydetty vahva korrelaatio, ja sama pätee moniin muihin raaka-aineisiin. Ilmastonmuutosta hillitsevät ”säästötoimenpiteet” ovat onnistuneet korkeintaan hidastamaan fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kasvua. Ainoa asia, joka onnistui pysäyttämään energiankulutuksen kasvun monessa maassa oli 2008 alkanut voimakas taantuma. Se käänsi, poliitikkojen puheista ja toiveista huolimatta, myös Suomen talouden kehityksen voimakkaasti miinukselle.
Kasvun kolme estettä
Richard Heinberg esittää kolme syytä, jotka ovat jatkossa globaalin kasvun esteitä.
- Tärkeiden raaka-aineiden, kuten fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien hupeneminen.
- Näiden tuotannon ja käyttämisen (polttamisen) ympäristövaikutukset ja niiden hallinnan kustannusten kasvu
- Nykyisen rahajärjestelmämme kyvyttömyys mukautua sekä resurssien vähenemiseen että kasvaviin ympäristökustannuksiin, ja hoitaa samalla julkiset ja yksityiset velat jotka viimeisten vuosikymmenten aikana on luotu.
Tiimipeliä
Yllä olevat kolme seikkaa pelaavat tehokkaasti yhteen. Samanaikaisesti on sekä haastavampaa että kalliimpaa tuottaa kasvun vaatimia raaka-aineita ja hillitä niiden tuotannon ja käytön ympäristövaikutuksia. Energiatuotannon EROEI, eli panos/tuotto -suhde myös heikkenee jatkuvasti. Lisäksi velkaan ja tulevaisuuden voimakkaaseen kasvuun nojaava rahoitusjärjestelmämme ei kykene rahoittamaan tehokkaasti yllämainittuja kustannuslisiä.
Kun tähän lisätään vielä talousheilahteluiden aiheuttama rahoitusmarkkinoiden lyhytjänteisyys, on pitkäaikaisille energiainvestoinneille todella hankala saada rahoitusta. Ongelmana on, että esimerkiksi syksyllä 2008 öljyn hinta vaihteli parin kuukauden sisällä 147 USD ja alle 40 USD välillä. Eli esimerkiksi energiantuotannon investointi, joka alkusyksystä tuntui lottovoitolta, oli loppusyksyn öljynhinnoilla täysin naurettava ja epäkannattava. Tällaisessa ympäristössä ”parasta tuottoa” etsivän globaalin suuren pääoman kyky ja halu sitoutua pidempiaikaisiin hankkeisiin on ymmärrettävästi aika rajallinen.
Tavallaan parasta mitä uusien ja uusiutuvien energiainvestointien kannalta voisi käydä, olisi öljyn hinnan nousu pysyvästi reilusti yli sataan dollariin tynnyriltä. Tämä valitettavasti sysäisi jenkkien ja pitkälti myös muun maailman talouden taas taantumaan, joka aiheuttaa vastaavasti ongelmia rahoitukselle. Olemme siis ikävästi puun ja kuoren välissä.
Deepwater Horizon
Deepwater Horizon Meksikonlahdella ja siellä sattunut katastrofaalinen öljyturma 2010 oli katastrofi sekä ympäristölle, paikallisille elinkeinoille, että öljynporaus-bisnekselle. Välillisesti kärsijöinä ovat lisäksi esimerkiksi Brittien eläkerahastot (eläkeläiset), joiden omaisuudesta ja tuloista haihtui aimo siivu British Petroleumin osakkeiden ja osinkojen mennessä Meksikonlahden hoitoon ja korvauksien maksamiseen.
Mikäli Deepwater olisi yksittäistapaus, talous toipuisi siitä ja jatkaisi kasvuaan. Nyt ja jatkossa tullaan maailmalla kuitenkin näkemään ja kokemaan monia ympäristön ja talouden katastrofeja, joita ovat esimerkiksi:
- Ilmastonmuutoksesta aiheutuneet kuivuudet, tulvat ja nälänhädät
- Veden ja energian saantiongelmat
- Pankkien ja yritysten konkurssiaaltoja, häätöjä ja asuntojen pakkomyyntejä…
Näitä helposti käsitellään yksittäistapauksina, jotka hoidetaan ja sitten voidaan jatkaa taas ”business as usual”. Kun kokonaisuutta tarkastelee tarkemmin, niin voi havaita, että nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän seurausta siitä, että yhä kasvava ihmiskunta tavoittelee yhä kasvavaa per nokka ”hyvinvointia” maailmassa, jonka resurssit ja raaka-aineet ovat rajalliset ja haavoittuvaiset. Edellinen lause kannattaa lukea vielä uudestaan, sillä siinä kiteytyy koko ongelman ydin.
Kasvua on, jossain
Kasvun puolustajat ja yritykset iloitsevat että Kiinassa väestö keskiluokkaistuu ja perheisiin hankitaan henkilöauto polkupyörien tilalle. Kasvun kannalta tämä on hieno juttu, autokauppa ja autojen valmistus siirtyy kiinaan ja rahaa tulee, noin lyhyellä tähtäimellä. Jatkossa se tosin tarkoittaa, että ajamme seinään joka osa-alueella entistä kovempaa vauhtia. Ilmastonmuutos kiihtyy, resursseja ja energiaa pitää kaivaa ja pumpata entistä nopeammin, ja ympäristö tuhoutuu yhä kiihtyvää vauhtia.
Lisäksi ongelmaksi tulevat esimerkiksi se, että fossiilisten polttonesteiden tuotantoa ei pystytä nykyisestä juuri lisäämään, ja jos pystytäänkin, se tulee kalliiksi sekä rahallisesti että ympäristön kannalta. Samasta määrästä öljyä neuvottelee siis entistä isompi porukka, ja ihmiskunnan historia on täynnä karmivia esimerkkejä miten käy, kun neuvottelut kariutuvat.
Globaali kasvu tulee jatkossa olemaan yhä enemmän nollasummapeliä, jossa paikallinen kasvu otetaan jonkun toisen nahasta. Globaali kasvu on loppu.
Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme talouskasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.
Kasvun loppu on perusmatematiikkaa
Useimmat meistä, myös poliitikot, tuntuvat olevan jumissa loputtoman kasvun ajatuksessa. Sen mahdottomuuden käsittäminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa, jos hieman ajattelee ja käyttää ihan perus-matematiikkaa apunaan.
- Populaatio ei voi kasvaa loputtomasti, sillä jossain vaiheessa loppuu tila. Populaation kasvu tosin loppuu jo paljon aiemmin.
- Raaka-aineiden kulutus ei voi kasvaa loputtomasti, sillä uusiutumattomat varannot loppuvat jossain vaiheessa. Uusiutumattomien varantojen korvaaminen uusiutuvilla ei myöskään ole loputtomasti mahdollista, sillä näitä varantoja ei voida käyttää nopeammin kuin mitä ne ehtivät uusiutua, eivätkä ne ole keskenään suoraan vaihdettavissa (karrikoidusti puusta valmistettua ratasta voi olla hankala laittaa teräksisen rattaan paikalle).
- Paljon ennen raaka-aineiden loppumista niiden saatavuus heikkenee, tuotanto tulee vaikeammaksi ja hinnat nousevat moninkertaisiksi ja sitä kautta talouden kasvu muuttuu mahdottomaksi.
- Kasvumme käyttää moottorinaan tällä hetkellä fossiilisia polttoaineita, joista tärkein on öljy. Fossiilisten polttoaineiden varannot eivät uusiudu, ja niidenkin tuotanto tulee koko ajan hankalammaksi ja kalliimmaksi (osassa 2 selvitämme miksi). Kun energian hinta nousee, myös raaka-aineiden hinnat nousevat, sillä niiden tuotannossa käytetään lähinnä fossiilisia polttoaineita.
- Ruoan tuotantoa ei voi kasvattaa loputtomasti. Nykyisen kaltainen ruoantuotanto on voimakkaasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista, joten niiden saatavuuden heikkeneminen vaikuttaa myös ruoan tuotantoon. Tämän lisäksi ruoantuotantoon soveltuvaa maaperää on rajatusti.
Kasvu siis ihan varmasti loppuu jossain vaiheessa. Meidän tehtäväksemme jää valita joko vapaaehtoinen ja hallittu supistuminen, tai pakotettu ja hallitsematon romahdus. Kumpi kuulostaa paremmalta?
Miksi kasvun loppua on niin vaikea ymmärtää?
Miksi poliitikot, ja muutkin ihmiset, tuntuvat olevan niin kovapäisiä, ettei loputtoman kasvun mahdottomuus mene perille? Syitä on monia, ohessa muutama ehdotus:
- Olemme tottuneet kasvun jatkuvuuteen. On vaikea kuvitella muuta, olit sitten poliitikko tai tehdastyöläinen, jos on koko ikänsä elänyt ympäristössä, jossa talouden kasvu on normaalia. Nykyisen kaltainen kasvu ei kuitenkaan ole ollut missään mielessä normaalia vähänkään pidemmällä aikavälillä, vaan erittäin voimakas poikkeus. Tätä kannattaa hieman miettiä, kun asettelee asioita perspektiiviin.
- On hankala tajuta asiaa, jonka tajuaminen vaarantaa oman työpaikan tai yltäkylläisyyden. ”Kasvu loppuu, kaikille tarjolla vähemmän!” -vaaliteemoilla on hankala tulla valituksi yhtään mihinkään. Korkeintaan päähän pannaan aasin lakki ja suositellaan tarkistamaan lääkitys. Lisäksi, jos oma työpaikkani on kiinni siitä, että ymmärrän jonkin (tosi)asian, niin todennäköisesti keksin jonkin keinon vääristää ja venyttää todellisuutta siten, että oma työpaikkani ei vaarannu.
- Asiat eivät tapahdu yhdessä yössä. Tämän luokan asiat eivät ole helposti havaittavissa jokapäiväisessä elämässä. Rooman luhistuminen vei satoja vuosia. Ranskan vallankumous vei kokonaisuudessaan kymmeniä vuosia. Tänä aikana ihmiset elivät elämäänsä, päivästä toiseen, arkiaskareitaan tehden. Iso osa tietysti myös kuoli rintamalla Napoleonin joukoissa.
- Poliitikoilla on paljon mielessään. Ilman suurempaa kokemusta asiasta, voin kuvitella että ihan rivipoliitikollakin on paljon juttuja mielessään ja pöydällään, ja vielä enemmän asioita joihin haluaisi vaikuttaa, mutta ei kerta kaikkiaan ehdi. Niinpä voi olla hankala perehtyä näinkin isoon kokonaisuuteen, joka mahdollisesti muuttaa koko näkökulman yhteiskunnan tulevaisuuteen.
- Pommia on helpompi heittää seuraavan edustajiston käsiin, ja sitten taas seuraavan, ja kaikki toivovat että se ei räjähdä silloin, kun se on omassa kourassa. Mutta kyllä se räjähtää, lopulta.
Miksi kasvu sitten on niin tärkeää?
Lyhyesti, rahoitusjärjestelmämme on rakennettu niin, että se pysyy pystyssä vain, mikäli talous kasvaa jatkuvasti. Tämä johtuu rajusti yksinkertaistaen siitä, että talouskasvu ja raha on velka-vetoista, ja jotta kyseisten velkojen korot saadaan katettua, täytyy järjestelmään syöttää koko ajan lisää rahaa (lue: velkaa). Vertaukset esimerkiksi pyramidihuijauksiin osuvat kiusallisen hyvin kohdalleen. Onkin kieltämättä hieman masentavaa ymmärtää tämä ja sen tuomat seuraamukset. Lisää tietoa löytyy esim. http://www.samassaveneessa.info/ -sivuilta.
Vielähän sitä ihminen tulisi toimeen vähän vähemmällä bensiinillä tai energialla ylipäätään, mutta voiko olla niin, että halvan öljyn loppuminen on vain sivujuonne tai aloituspotku sille, että nykyinen talousjärjestelmämme romahtaa kuin korteista tehty pyramidi? Sen romahduksen seuraukset ovat mahdottomia ennustaa, niin kuin tulevaisuus yleensäkin on. Ja jos tämän asian tiedostaa, voi se tehdä kasvun lopun myöntämisestä entistä vaikeampaa. Tosin, sitten kun sen ymmärtää, alkaa mieleen pulpahdella monia asioita joita kannattaisi miettiä ja tehdä ennen romahdusta, sillä sitten kun se on tuulettimessa, voi analyyttinen ja harkitseva päätöksenteko olla mahdotonta.
Vain yhdestä asiasta voi olla suhteellisen varma.
Todennäköisesti romahdus sujuu vähemmillä vaurioilla, jos siihen on valmistauduttu mahdollisimman monella yhteiskunnan tasolla. Valmistautuminen alkaa siitä että tunnustaa ja yrittää ymmärtää tosiseikat. Nykyisenkaltainen kasvu on loppu.
Kasvun loppu -sarjan seuraavassa osassa pohdimme hieman tarkemmin syitä miksi kasvu tulee jatkossa olemaan yhä vaikeampaa ja epätodennäköisempää.
Linkittäisin tekstin Etlarin sivuille, mutta en löydä sitä sieltä, kuten en löytänyt alkuperäistäkään kirjoitusta, johon kirjoitin vastineen. Voi olla että eivät Etlarissa julkaise lehden mielipide-kirjoituksia nettilehdessään?
Ohessa kuitenkin teksti. Se on aika ”perusläppää” kasvihuonekaasuista ja fossiilisista polttoaineista. Se on kuitenkin ensimmäinen Kaikenhuipun ”paperijulkaisu” joten merkkitapaus siis. 🙂 Muita merkkitapauksia joita juhlitaan:
– Eilen 26.11. rikkoontui tuhannen hitin raja blogissani, siis all-time hittejä. Mukavaa, blogi kun on ollut vasta reilun kuukauden olemassa. Joku on oikeasti käynyt lukemassa aivoituksiani, ja kommenttejakin on alkanut tulemaan. Kiitos tästä, jatketaan.
– Tänään 27.11. rikkoontui sata hittiä päivässä ensimmäisen kerran. Varmaan tuolla Etelä-suomen sanomien kirjoituksella on oma osuutensa, vaikka lähelle on päästy aikaisemminkin.
****** Mielipidekirjoitus – Etelä-Suomen Sanomat – 27.11.2010 *******
Vastine Matti Ollikaisen mielipidekirjoitukselle ”Ilmaston lämpeneminen ja ympäristö”, 19.11.2010
Kuten kirjoituksessasi totesitkin, ilmaston lämpenemisellä ja fossiilisista polttoaineista poltettaessa vapautuvalla lämmöllä ei ole juurikaan tekemistä keskenään, sillä tehot eivät ole niin merkittäviä ja maapallo ”korjaa tilannetta” säteilemällä lämpöä avaruuteen. Olet kuitenkin mielestäni väärässä sanoessasi, että ihmisen toimilla ei ole käytännön merkitystä maapallon lämpötilan muotoutumisessa. Tuon mielipiteeni takana on tällä hetkellä myös käytännössä koko tiede-yhteisö.
Ilmastonmuutos johtuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä, sillä niitä poltettaessa ilmakehään vapautuu kasvihuonekaasuja, joista tärkein tässä yhteydessä lienee hiilidioksidi. Toinen tärkeä kasvihuonekaasu on metaani, jota vapautuu esim. karjatalouden toimesta (lehmät päästelevät runsaasti metaania).
Kasvihuonekaasu estää maapalloa vuotamasta lämpöä avaruuteen, aivan kuten kasvihuoneen ikkunat vangitsevat lämmön kasvihuoneen sisään. Mitä enemmän ilmakehässä on kasvihuonekaasuja, sen vähemmän lämpöä pääsee karkaamaan avaruuteen. Lisääntynyt lämpö aiheuttaa monenlaisia ongelmia, joiden selventämiseen tämä mielipidekirjoitus on turhan lyhyt. Lisää tietoa on kuitenkin saatavilla dokumenttien, artikkeleiden ja kirjallisuuden muodossa valtavasti.
Toki myös luonnon toimilla on merkitystä, sillä esimerkiksi suuret tulivuodenpurkaukset, valtavat meteoriitin iskut tai muut katastrofit voivat keikauttaa tilanteen maapallolla kertaheitolla päälaelleen ja lopettaa ihmiskunnan rimpuilun. Näihin emme voi vaikuttaa. Toisaalta, harvat meistä elävät elämäänsä ajatellen, että huomenna kuitenkin iskee katastrofi johon en voi vaikuttaa. Nämä katastrofit eivät ole kovin todennäköisiä, mutta ihmisen oman toiminnan aiheuttama ilmaston lämpeneminen on, ja siihen voimme vaikuttaa.
Viimeisen parin sadan vuoden räjähtävä väestönkasvu maapallolla on ollut mahdollista välittömästi ja välillisesti, koska ihmiset oppivat käyttämään fossiilista energiaa. Ensin hiiltä, ja myöhemmin öljyä sekä maakaasua. Näistä saatavan valtavan energiamäärän turvin syntyivät esimerkiksi koneellistettu ruoantuotanto, sittemmin tehomaatalous, joka johti siihen että yhä suurempi osa ihmisistä saattoi tehdä jotain muuta kuin viljellä ruokaa. Vaikkapa kehittää lääketiedettä.
Tämän ylimääräisen ja lähes ilmaisen fossiilisen energian avulla kehitys vauhdittui huimasti joka alalla, ja esimerkiksi lääketieteen ja paremman sekä runsaamman ravinnon myötä lapsikuolleisuus putosi murto-osaan, ja ihmisten keskimääräinen elinikä nousi. Aloimme myös liikkua ympäriinsä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Kaikki tämä tehdään fossiilisen energian avulla, jonka käyttö vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia, joka tähän asti on ollut tallessa maan alla.
Ihmiskunta käyttää tällä hetkellä noin 85 miljoonaa barrelia (1 barreli on noin 160 litraa) nestemäisiä fossiilisia polttoaineita joka päivä. Enemmänkin käytettäisiin, jos sitä olisi halvalla tarjolla, mutta esim. kansainvälinen energia-järjestö IEA totesi tuoreessa raportissaan, että halvan öljyn aika on ohi. Tämä on kuitenkin toinen tarina, jonka vaikutuksia pohditaan esim. blogissani osoitteessa https://kaikenhuippu.wordpress.com
Äkkiseltään jotkut meistä voisivat kuvitella että luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat sama asia, tai ainakin osa samaa asiaa. Näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole. Tässä artikkelissa käräjöin ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta perinteistä luonnonsuojelua vastaan. Ainakin tavallaan. Lisäksi työnnän lusikkani ihmisten viihtyvyyteen ja oikeuteen valittaa siitä ja tästä.
Kipinä artikkelin aiheen käsittelyyn tuli kesällä 2010 silmiini pikaisesti osuneesta uutisesta, jossa kerrottiin, että Suomen rannikolle suunniteltu tuulivoimapuisto oli ”vastatuulessa”, sillä seudulla vaikutti muutamia merikotkia (muistaakseni) reviireineen
Ei sillä, etteivätkö merikotkat olisi tärkeitä, eläviä olentoja ja lähellä sydäntä. Ja ymmärrän kyllä biodiversiteetinkin tärkeäksi asiaksi. Oma, kenties kapea-alainen mielipiteeni kuitenkin on, että tällä hetkellä meidän kannattaisi suunnata kaikki mahdolliset voimavarat kahteen, omassa superraskaassa sarjassaan painivaan asiaan:
- ilmastonmuutoksen torjumiseen
- öljyhuipun ja sen seurannaisvaikutusten lieventämiseen.
Esimerkiksi tuulivoiman rakentaminen palvelee molempia yllämainittuja tavoitteita erinomaisesti. Lisäksi sillä luodaan (kotimaisia) työpaikkoja ja osaamista, jos talousargumentit halutaan tähänkin vetää mukaan. Jos emme saa hoidettua noita kahta yllämainittua ongelmaa kunnialla, niin muutamalla merikotkan pesällä ei oikeastaan ole enää mitään väliä muutenkaan.
Käsittämätöntä itsekkyyttä
Toinen, vielä paljon uskomattomampi este tuulivoiman rakentamiselle on maisemahaitat. Jostain syystä tämä saa muuten niin rauhallisen ja viileän vereni kiehumaan. Ei Saatana sentäs, eikös sitä sähköä ole kuitenkin ihan kiva käyttää silloin tällöin? Että onko tullut mietittyä että se sähkö pitää ihan oikeasti tehdä jossain ja jollain?
Mielestäni tuulivoimalapuisto on kaunis näky, sillä siitä tulee välittömästi mielleyhtymä, että iso kasa mustaa ja saastuttavaa hiiltä jää polttamatta joka hetki lapojen pyöriessä. Olen jo pitkään haaveillut omasta pientuulivoimalasta pihalle, vaikka töpselistä tulee nytkin sähköyhtiön tuulivoimaa.
Tuulivoimaa puhtaampaa sähköntuotanto-muotoa on tällä hetkellä vaikea löytää. Lisäksi sen energian panos-tuotos kerroin (EROEI) on varsin hyvä. Itse asiassa se on yksi parhaista tällä hetkellä tarjolla olevista energiantuotantotavoista (lisätietoja).
Että jos annettaisiin rakentaa niitä tuulivoimalapuistoja, jooko? Vaikka se nyt vähän häiritsisikin jotain elämänmuotoa tai maisemaa? Sitä energiaa kun on mahdoton tuottaa ilman että joku aina vähän kärsii.
Lakiehdotus
Ehdotan, että lainsäätäjät kirjaavat pikaisesti asetuksen, jolla toisarvoiset valitus-perusteet raivataan pois ja/tai mahdollistetaan niiden nopea käsittely, kun kyseessä on uusiutuvan ja saastuttamattoman energian tuottamiseen liittyvät hankkeet (ei Vapo, turve ei ole uusiutuvaa energiaa). Ylilyönteihin täytyy tietysti varautua ja vakavammat ympäristöhaitat selvittää, mutta periaate olisi tuo.
Vastapalveluna maisemansa uhranneille mökkiläisille ja saaristolaisille voidaan tarjota alennettuun hintaan uusiutuvaa ja saastuttamatonta ”Maisemahaitta-sähköä”. Tai sitten pitää suunnitella jokin propaganda-mainoskampanja, jossa trendikkäät saaristolaiset ihailevat, sähköllä jäähdytetty kylmä bisse tai siideri kädessään, auringonlaskussa pyöriviä valkoisia tuulivoimaloita ja fiilistelevät kuinka hienoa on, että sähköä voi tuottaa puhtaasti.
Siinä hiilisähköllä jäähdytetyssä oluessa kun olikin sellainen omituinen paska jälkimaku.
Edit:
Vaimoni ehdotuksesta hain googlesta vielä (raflaamimmat) kuvat muista energiantuotannon mahdollisista maisemahaitoista:
Strip_coal_mining.jpg
Coal Mining machine in Finland (Tämä ois kyllä mökin takapihalla aika hieno…)
Uuraanikaivoksen jälki (Tohon järveen kun pääsisi saunan jälkeen pulahtamaan ja narraamaan vaikka vähän kaloja)
Oheisessa linkissä erittäin hyvä haastattelu koskien öljyhuippua, nykyistä raha-systeemiä sekä ylipäätään varaututumista öljyhuippuun. Lisäksi haastattelussa analysoidaan, miksi meidän ”Just-on-time” -yhteiskuntamme on erityisesti liemessä kun ongelmia tulee.
Suosittelen lämpimästi lukemista kaikille englanninkielen taitoisille.
”There are two types of people out there, people who can adapt, who have open minds who can see these things coming in advance. And then people who have no idea what is happening, they have not paid attention; there is going to be a pain adjustment for these people. And the only thing I am concerned is how rapidly do we go from here to there. If it is very rapid, that is where you could see elements of social unrest, you could see anger…”
Maksa enemmän, pääset halvemmalla
Artikkelissa taivastellaan nykylaitteiden heikkoa laatua, ja tarjoillaan keinot laitteiden laadun parantamiseksi, eliniän pidentämiseksi sekä rikkoontuneen laitteen korjaamisen mahdollistamiseksi.
Moni meistä on lienee huomannut, että nykyisin koneet ja laitteet rakennetaan nopeasti vanhentuviksi, lyhytikäisiksi ja korjauskelvottomiksi. Vanha, 20 vuotta sitten ostettu pesukone kesti 17 vuotta, mutta kolme vuotta sitten ostettu uusi, hieno, edullinen ja (turhia) ominaisuuksia täynnä oleva aparaatti hajosi kolmessa vuodessa. Korjaaminen on lähes yhtä kallista kuin uuden hakeminen marketista ja takuuaikakin umpeutui juuri.
Miksi näin?
Miksi valmistajat tekevät heikkolaatuisia tuotteita? Syitä on muutamia:
- Enemmän myyntiä. Kasvulle alistettu yhteiskuntamme janoaa sitä, että ihmiset ostavat koko ajan enemmän tavaraa, kiihtyvällä vauhdilla. Kun asunnoissa on kuitenkin rajallisesti tilaa, niin täytyy vanhaa tavaraa saada rikkoontumaan tasaiseen tahtiin uuden alta. Tosin jotkut päätyvät vaihtamaan isompaan kämppään, että kaikki tavara mahtuisi. Voi luoja.
- Korjattu laite on menetetty uuden laitteen myynti.
- Halvempi tehdä, halvempi myydä. Globaalissa kilpailussa kuluttajan nokan eteen tuodaan poikkeuksetta runsaasti vaihtoehtoja. Valitettavasti useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi että kuluttaja katsoo ensisijaisesti hintaa ostopäätöstä tehdessään. Toinen valintaperuste lienee ominaisuuksien määrä, vaikka niistä 90 % saattaakin olla täysin turhia.
- Laatua ja kestävyyttä on lähes mahdoton arvioida ostohetkellä, varsinkin kun usein kaikki antavat tuotteilleen samanpituisen takuun. Ihmisille on siis hankala myydä hyvää, valitettavasti.
Mikä neuvoksi?
Tähän on parikin ratkaisua, joilla homma voidaan hoitaa. Molemmat juontavat juurensa hyvin toimineeseen EU-direktiiviin, joka määrää laitteille maksimi-virrankulutuksen virransäästötilassa, ja toisena esimerkkinä uusien henkilöautojen jatkuvasti tiukentuvat päästönormit, joita ilman ei EU-markkinoille ole asiaa.
Ehdotan direktiiviä, jossa kodinkoneiden ja (elektroniikka)laitteiden minimi-takuuaikaa pidennetään hiljalleen asteittain, etukäteissuunnitelman mukaan. Yrityksille tiedotetaan tästä etukäteen, ja annetaan riittävä valmistautumisaika. Ja sitten aletaan ruuvata takuuruuvia hiljalleen kireämmälle.
Toinen ehdottamani direktiivi koskee kodinkoneiden korjattavuutta ja varaosia. Tässä direktiivissä pyrittäisiin parantamaan nykyisten koneiden korjattavuutta, jotta aina ei tarvitse ostaa uutta jos vanha menee epäkuntoon. Monet integroidut elektroniikka-ratkaisut tekevät tästä tietenkin hieman hankalaa, sillä emolevyn yhden osan rikkoutuessa on tätä yksittäistä osaa mahdoton korjata yksinään, jolloin koko emolevy pitää vaihtaa. Tällöin usein tulee halvemmaksi ostaa kokonaan uusi laite, kun entinen on jo toista vuotta vanha eikä se ole enää markkinoilla. Eihän tässä ole mitään järkeä!
Onneksi tähän direktiiviin liittyy myös varaosien saatavuus-pykälä. Tällä pykälällä valmistaja velvoitetaan tarjoamaan kaikkia keskeisiä varaosia kaikkiin laitteisiinsa pitkälle tulevaisuuteen. Ja kohtuuhinnalla, sillä yksittäisen osan vaihtaminen tulee aina olla reilusti halvempaa kuin uuden vastaavan laitteen ostaminen. Valmistajien kannattaa siis suunnitella laitteensa huolella, ja miettiä mitä kannattaa integroida samalle piirille ja mitä ei. Tämä ei mielestäni ole ollenkaan huono kehityssuunta.
Lisäksi direktiivit tukevat toisiaan, sillä kun takuuajat pidentyvät ja laitteiden korjaaminen ja varaosien saaminen tehdään mahdollisiksi, niin myös uusien laitteiden hinnat nousevat. Tämä johtaa siihen, että voi olla oikeastikin järkevämpää korjata vanhaa kuin ostaa uutta. Nousevat hinnat saattaa monesta kulutusyhteiskunnan lapsesta kuulostaa huonolta idealta, mutta lukekaa nyt silti juttu loppuun.
Mitä tästä seuraa?
Yllä olevat direktiivit nostaisivat varmasti vehkeiden ja vimpaimien hintoja, reilustikin. Tämä siksi, että ne pitäisi valmistaa parempilaatuisista materiaaleista ja komponenteista, suunnitella paremmin, ja varmistaa varaosien saatavuus pitkälle tulevaisuuteen. Pitkässä juoksussa tästä olisi ihmiskunnalle monenlaista hyötyä:
- Vähemmän saastetta ja jätettä vanhasta roinasta (vaikka nykyisin onkin kierrätysmaksu laitteen hinnassa, niin iso osa vehkeistä päätynee silti kaatopaikoille)
- Vähemmän energiankulutusta valmistukseen ja kuljetukseen (kun on vähemmän tavaroita liikkeellä)
- Vähemmän materiaalien ja raaka-aineiden kulutusta laitteiden valmistukseen
- Vähemmän uusia malleja marginaalisilla parannuksilla, samat mallit pidempään markkinoilla ja paremmin tuettuina esim. ohjelmistopäivitysten osalta
- Lisää paikallisia työpaikkoja (kodinkonekorjaajat ovat jo melkein sukupuuttoon kuollut ihmisryhmä)
- Turhan halvan roinan suunnittelun, valmistuksen, markkinoinnin ja myymisen työpanos voidaan siirtää johonkin oikeasti hyödylliseen
Mutta entäs talouskasvu?
Jos joku haluaa puolustaa halvan roinan tuomaa talouskasvua ja sen tuomia ihmisten työpaikkoja, niin hän voi myös vastata kysymykseen, että onko talouskasvu ihmiselle niin tärkeää, että hänelle tulee voida myydä vain ja ainoastaan huonoja ja heikkolaatuisia tuotteita? Joiden kustannukset on ulkoistettu ympäristön, yhteiskunnan ja työntekijöiden maksettaviksi? Mielestäni ei. Mielestäni tilanne on nyt vääristynyt, ja se pitää oikaista.
Kommentteihin toivoisin linkkejä valmistajiin, jotka pyrkivät tekemään kestäviä laitteita. Itse olen jostain kuullut, että esimerkiksi Miele valmistaa edelleen oikeasti kestäviä pesukoneita. Hinta on tietysti sen mukainen, eli yleensä helposti kaksinkertainen, mutta jos lasketaan että myös laite kestää vähintään sen kaksinkertaisen ajan halpamalliin verrattuna niin…
Tässä artikkelissa analysoimme hieman IEA:n energia-skenaarion oheista kuvaajaa tulevasta öljyn tuotannon kehityksestä.
Oheisesta IEA:n raportissa olevasta kuvaajasta näemme hyvin todellisen tilanteen.
Suomennetaan vielä lyhyesti nuo eri fossiilisten kategoriat, jotta tiedetään mistä puhutaan:
Unconventional Oil. Tarkoittaa lähinnä Kanadan öljyhiekasta saatavaa erittäin raskasta ja huonolaatuista öljyä, sekä Oil Shale-esiintymiä ja öljyn syntetisoimista hiilestä. Näiden tuotanto on erittäin haitallista ympäristölle, kuluttaa runsaasti makeaa vettä ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Näiden lisäksi niitä on kallista tuottaa/jalostaa ja tuottamiseen kuluu paljon energiaa (EROEI on huono).
Natural Gas Liquids. Nesteytettyä kaasua. Kaasua nesteytetään jotta sen kuljettaminen helpottuu, jolloin ei tarvitse rakentaa kalliita ja terroristi-iskuille alttiita putkistoja. EROEI tosin huononee nesteytyksen vaatiman energian takia.
Crude oil – Fields yet to be developed. Raaka-öljy, jota ei vielä hyödynnetä.
Crude oil – Fields yet to be found. Raaka-öljy, jota ei vielä ole löydetty.
Crude oil – Currently producing fields. Tällä hetkellä tuotannossa olevat kentät.
Lähitulevaisuus
Raportin kuvaajan mukaan viiden vuoden päästä meillä tulisi olla käytössä noin 10 miljoonaa barrelia / päivä (mbpd) uutta tuotantoa uusista jo löydetyistä lähteistä jotka eivät ole vielä tuotannossa. 10 vuoden päästä näistä lähteistä pitäisi saada 15 mbpd, jonka lisäksi tässä kymmenessä vuodessa pitää löytää ja ottaa tuotantoon 10 mbpd uutta tuotantoa.
Optimistista, etten sanoisi, koska nykyisin uusien kenttien käyttöönottokin vie useita vuosia, johtuen niiden hankalasta sijainnista. Kymmenessä vuodessa yli kolmannes perinteisen öljyn tuotannosta pitää tulla uusista lähteistä nykyisten kuivuessa.
Ja tämä optimistinen arvio koski vain öljyntuotantoa, jonka on arvioitu tasaantuvan noin 65 mbpd:n tietämille. Näppärästi ovat arvioineet uudet löytyvät öljykentät juuri sen kokoisiksi että niillä saadaan tuotanto pysymään nykyisessä.
Varsinainen kasvu tulisi kasvattamalla muiden nestemäisten fossiilisten polttoaineiden osuutta, joka valitettavasti johtaa kasvihuonekaasupäästöjen lisäykseen, huonompaan EROEI:hin, paikallisten ympäristöjen tuhoutumiseen sekä valtavaan makean veden käyttöön aikana, jolloin makean veden saatavuus on muutenkin koko ajan heikkenemässä. Puhtaan makean veden saatavuus on itse asiassa yksi Kanadan öljyhiekan hyödyntämistä rajaavista tekijöistä.
Tällä hetkellä merkittävimmät tiedossa olevat hyödyntämättömät löydökset ovat
- Brasilian syvänmerenlähteet (arvioivat tuottavan 6 mbpd vuonna 2020)
- Kaspianmeren lähteet (Ongelmina lähinnä kuljetus sekä erimielisyydet siitä kenelle öljy kuuluu)
- ANWR, eli Jenkkien luontoreservaatin öljyvarat (saatavissa 1-1,5 mbpd vauhdilla, ei riitä edes jenkkien omaan kasvavaan käyttöön)
- Meksikonlahden syvänmerenlähteet (eikös tuollapäin käynyt joku pikku haaveri taannoin?)
Ei nyt tule mieleen muita, onko jollakulla tietoa? Saudien ilmoittamia tietoja ei voi luotettavasti laskea, koska niitä ei ole muut todentaneet. Saudit sanovat siis mitä haluavat, ja se uskoo, kenen palkkapussi on siitä kiinni, että uskotaan.
Vuosi 2015 on lähellä
Vuoteen 2015 mennessä näyttää siltä, että tuo 10 mbpd lisäys tuotantoon tekee todella tiukkaa. Brasilian lähteet ovat niin hankalassa paikassa, että niitä tuskin saadaan aikataulua nopeammin käyttöön. Mikäli Jenkit raiskaavat viimeiset luontoalueensa (ANWR) ja sallivat rannikkonsa vaarantamisen Meksikonlahdella, ja Kaspianmerellä kaikki menee täydellisesti, niin sitten, ehkä. Mutta vain sillä ehdolla että Saudit pystyvät ja ovat halukkaita lisäämään tuotantoaan vielä jonkin verran.
Vuosi 2020
2020 mennessä uutta tuotantoa pitäisi olla 15+10 mbpd. Noh, voihan se olla että huomenna löydetään uusi Ghawar, tai mieluummin kaksi, mutta kannattaako sen varaan laskea esim. Suomen tulevaisuus? Vai kannattaisiko tehdä jotain joka pohjaa todellisuuteen eikä kuvitelmiin. Viimeiset ISOT kenttälöydöt tehtiin 1960 -luvun lopussa. Tänä päivänä vaahdotaan löydöistä, joiden tuotanto riittää globaalien rattaiden pyörittämiseen muutamaksi kuukaudeksi.
Öljyhuippu on nyt
Tuotannon globaali kasvu voidaan unohtaa. Peak Oil on täällä, nyt. Halpaa öljyä ei enää ole eikä tule, eikä myöskään sen vauhdittamaa maailman talouskasvua. Jatkossa pidemmällä tähtäimellä kasvavat vain jätevuoret, öljyn hinta ja ilmaston keskilämpötila. Mutta ainahan voi keskittyä tuijottamaan nykyistä vuosineljännestä.
ps. Lisää tiukkaa analyysiä englanniksi esim. TOD -sivuilta
Suomen valta-media, tai siis ainakin Hesari, uutisoi keskiviikon Talous-osiossaan IEA:n energia-raportista. En löytänyt jutusta ainakaan perjantai-aamuna Hesarin nettisivuilta mitään uutista, joskin digilehdessä se tietenkin oli. Juttu oli otsikolla ”Maakaasun kulta-aika on ovella” ja siihen liittyi ala-juttu ”Kiina johtaa energian kysynnän kasvua”. Noh, nämähän eivät ole niin tärkeitä juttuja, että niitä kannattaisi kaikkien silmille altistaa…
Maakaasun kulta-aika on sinällään mielenkiintoinen juttu, mutta ala-jutussa oli eräs huomionarvoinen lause, jonka merkitystä monet päättäjistämme, saati meistä tavallisista kaduntallaajista, ei ole lähimainkaan käsittänyt. Lause kuului näin:
”Halvan öljyn aika on ohi”
Hierottuani hetken silmiäni ja katsottuan uudestaan huomasin, että kyllä siinä ihan oikeasti noin luki. Samaiseen lauseeseen tiivistyy koko Peak Oilin, eli öljyn tuotantohuipun, johtoajatus. Ei siis siihen, että huudetaan: ”Apua! öljy loppuu huomenna kuin seinään!” Vaan siihen, että öljyn hinta ei tule palaamaan siihen, mitä maailmalla on pidetty monet vuosikymmenet ”normaalina”. Tämä normaali hinta on noin 30 dollaria barrelilta. Nyt hinta on yli 85 dollaria, ja IEA:n ennustusten mukaan hinta tulee jatkossa nousemaan.
Maltillista hinnannousua
Ottaen huomioon muutamia hyvin tunnettuja seikkoja, hinnannousun kasvuennuste oli mielestäni melko maltillinen kokonaisuudessaan. Nämä seikat ovat varmasti olleet IEA:n tiedossa, joten niille ja niiden yhteisvaikutuksille on, näin maalaisjärjellä ajatellen, laitettu aika vähän painoa. Nämä seikat ovat:
- (polttomoottori)Henkilöautojen määrän kasvu (kiinalaisten vaurastuessa)
- Öljyn kysynnän jatkuva kasvu, erityisesti voimakkaasti kasvavissa talouksissa (Kiina, Intia)
- Öljyn EROEI:n1) jatkuva heikkeneminen ja tuotannon kallistuvat kustannukset
- Vanhojen isojen öljykenttien ja tuottajien tuotannon vääjäämätön lasku lähivuosina
- Uusien merkittävien kenttälöydösten vähyys
Toisaalta, äkkiseltään voi keksiä moniakin syitä miksi IEA ei haluaisi heiluttaa venettä enempää kuin on pakko.
Tuotanto kasvaa, ja kasvaa ja kasvaa…
Raportin mukaan 25 vuoden päästä tuotanto olisi 99 miljoonaa barrelia päivässä. Arvio tuntuu äkkiseltään optimistiselta, sillä tuotanto on viimeiset 6 vuotta junnannut 85 miljoonan barrelin päivävauhdissa. Siis siitäkin huolimatta että öljystä maksettiin 140 dollaria barrelilta vuonna 2008. Tämä oli juuri ennen kuin talous ”yllättäen” romahti. Öljyn hinta olikin yksi romahduksen alun pääarkkitehdeista, vastuuton raha-politiikka taas aiheutti laman syvyyden, kun johdannais-korttitalot luhistuivat.
Öljyn hinnassa oli siis normaaliin 30 dollarin hintaan verrattuna noin 350% lisähintaa, joka johtui pitkälti siitä että kysyntää oli enemmän kuin tarjontaa. Olisi voinut kuvitella että jos esim. Saudeilla oli varaa nostaa tuotantoaan, niin he olisivat niin tehneet jo ihan rahallisistakin syistä.
Mikäli he jättivät tuotannon lisäämisen tekemättä jostain muista syistä, niin se on lienee vielä huolestuttavampaa. Siis ihan vain huvikseen tai kokeillakseen syöksivät maailman vuosikymmenien pahimpaan lamaan?
IEA:n raportin objektiivisuus
Ottaen huomioon, että IEA:n rahoitus ja äänestysvalta ovat suurelta osin USA:n ja Japanin käsissä, niin voidaan turvallisesti olettaa, että heillä saattaa olla jonkinlainen sana sanottavana siihen mitä julkaistaan. Lisäksi sen jäsenet ovat lähes yksi yhteen OECD:n jäsenmaat. (lähde: TOD)
Joten, vaikka raportissa varoitellaankin hinnoista ja ympäristövaikutuksista, niin näiden varoitusten lievyys sekä öljyn hintakehityksen optimistinen maltillisuus haiskahtaa enemmän yritykseltä pelastaa hitunen IEA:n uskottavuutta, mutta sanomatta silti liikaa.
Joskin, voihan sitä aina toivoa että valtaapitävät kertovat vain ja ainoastaan näkemänsä totuuden, mitään lisäämättä ja mitään poistamatta.
Oli niin tai näin, kannattaa tulevien eduskuntavaalien alla kysellä, että miten sinun ehdokkaasi on valmistamassa yhteiskuntaamme kalliin öljyn maailmaan, ja mitä hän ylipäätään tietää mahdollisista uhkakuvista tähän liittyen. Yhteiskunnalla menee vähintään 20 vuotta täysipäiväistä sopeuttamista öljyhuipun jälkeiseen maailmaan siirtymiseen, jotta ongelmat saadaan minimoitua (lähde: Hirch Report summary)
Emmekä ole vielä aloittaneet edes aloittamisen suunnittelua!
****
1) EROEI tarkoittaa Energy Returned on Energy Invested, eli sitä suhdetta, kuinka paljon energiaa kuluu esimerkiksi öljyn pumppaukseen verrattuna siitä saatavaan energiamäärään. EROEI:sta tulee blogiini lähipäivinä selventävä artikkeli.
Asiantuntijat ennustavat suklaan hinnan nousevan kaviaarin tasolle parissakymmenessä vuodessa.
Hesarin kirjoittaman, The Independentin juttuun perustuvan, uutisen mukaan suklaan hinta voi tulevaisuudessa moninkertaistua, johtuen nykyisten kaakaoviljelijöiden kyllästymisestä huonoihin ja epävarmoihin tuottajahintoihin.
Jutun mukaan raaka-kaakaon hinta on kuudessa vuodessa kaksinkertaistunut, ja suklaan valmistajat (silti) maksavat viljelijöille liian pientä hintaa jotta nämä voisivat ylläpitää, saati laajentaa tuotantoaan. Monet Afrikan kaakao-viljelijöistä vaihtavatkin suklaan kumiin, joka lienee väestönkasvun kannalta hyvä asia ;).
Mutta kuitenkin, itselleni herää kysymys, että kuinka pieni se hinta oli sitten kuusi vuotta sitten? Vai kuka siellä välissä on vetämässä jos raaka-aine on samaan aikaan kallistunut ja kallistumassa, mutta sen alkutuottajille maksetaan yhä aivan liian vähän?
Oikeastihan tämä vain kuvastaa nykyisen globaalin kapitalismin lyhytnäköistä ahneutta. Tuotot on pakko ottaa maksimaalisina koko ajan, ja se johtaa väkisinkin (alalla kuin alalla) kestämättömiin tuottajahintoihin sekä todellisten kustannusten ulkoistamiseen ympäristön, yhteiskunnan, kuluttajan sekä tuottajan niskoille. Business as usual, sanoo moni ekonomisti.
Mitä me suklaanhimoiset voimme sitten tehdä? Ostetaan Reilun Kaupan suklaata, jonka viljelemisestä viljelijöille maksetaan Reilu korvaus.
Ps. Mistähän voisi ostaa Reilun Kaupan Bensaa?
Maailman (ja sen suuryritysten) kauhuksi Kiina tässä taannoin lopetti harvinaisten mineraalien viennin ensin Japaniin, ja sitten myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Tätä pidettiin maailmalla törkeänä öykkäröintinä, valta-pelinä ja isotteluna. Kiina nimittäin tuottaa valtaosan, noin 95 %, kyseessä olevista maailman teollisuuden käyttämistä harvinaisista raaka-aineista.
Varmasti kyseessä oli kaikki yllämainittu, ja varsinkin Kiinan tapa hoitaa asia oli hieman arvelulttava. Mutta Kiinan näkökulmasta kyseessä lienee paljon muutakin.
Tuotanto on vaarallista
Kyseisten materiaalien tuotanto nimittäin on erittäin haitallista ihmisille ja ympäristölle. Siinä käsitellään happoja, myrkkyjä, jonka lisäksi kyseiset raaka-aineet ovat usein vierivieressä radioaktiivisen Thoriumin kanssa, joten sillekin pitää tehdä jotain. Näiden materiaalien tuotanto on siis ympäristösuojelijan pahin painajainen, ja se aiheuttaa Kiinassa laajoja ja vakavia ympäristötuhoja.
Niinpä onkin mielestäni tekopyhää huutaa Iskää, Poliisia ja Supermiestä paikalle rankaisemaan Pahaa Kiinaa kun se ei enää anna karkkia.
Muillakin mailla on…
Kyseisissä mineraaleissa Kiinan hallinnassa on 95 % tuotannosta, mutta vain reilu kolmannes (37 %) tunnetuista varannoista. Merkittäviä varantoja on myös USA:lla, Brasilialla, Australialla, Intialla ja Kanadalla, muiden muassa. Kysymys onkin siitä, että länsimaissa on (onneksi?) sen verran tiukemmat ympäristönormit, että tuotanto on hankalampaa ja varsinkin kalliimpaa järjestää, kuin Kiinassa. Miksi siis tonkia omaa takapihaa ja saastuttaa kotona, kun voi ostaa tavaran halvalla naapurilta, jonka on totuttu viis veisaavan oman takapihansa tilasta? Etten sanoisi jopa itsekästä ja tekopyhää?
Joten, vaikka Kiinan tapa hoitaa asia ei ehkä ollut kovin järkevä tai hyväksyttävä kun se varoittamatta vain lakkasi päästämästä rahtilaivoja satamistaan, ilman että mitään virallista tiedotetta asiasta annettiin etukäteen, on se pidemmällä tähtäimellä hyväksyttävää. Jos itse olisin Kiina, olisin tehnyt vastaavasti jo ajat sitten, tosin ehkä paremmin tiedottaen, että mikä on homman nimi.
Mikäli maailma tarvitsee kyseisiä raaka-aineita, niin sen on oltava valmis maksamaan niistä Oikea Hinta™, joka muodostuu siitä, että toiminnan todellisia kustannuksia ei ulkoisteta ympäristöön ja paikallisväestöön. Ihan niin kuin muidenkin tuotteiden kanssa tulisi toimia. Kiinassa tuotanto on halpaa sen vuoksi että todelliset kustannukset ulkoistetaan yrityksestä paikallisen väestön ja ympäristön maksettaviksi.
Lähteenä esim.
http://www.nytimes.com/2010/10/30/business/global/30rare.html?_r=1
ps. Samaa asiaa mutta eri näkökulmasta käsittelee myös Pietari Tuominen omassa blogissaan.
Tässä artikkelissa käsitellään perustasolla öljyn energiasisältöä ja sitä mitä asioita siitä valmistetaan. Pohdimme myös miten elämämme nivoutuu ja kietoutuu öljyyn ja muihin fossiilisiin, ja miten se tai sen puute voi vaikuttaa elämäämme. Lopuksi tarkastellaan öljyn osuutta maapallon väestönkasvuun ja sen ylläpitoon sekä pohditaan öljyn osuutta ihmisen historiassa ja tulevaisuudessa.
***
Öljy on niin kietoutunut jokapäiväiseen elämäämme, että sitä tulee harvoin huomioitua. Sitä löytyy myös sellaisista paikoista, josta sitä ei osaisi heti etsiä. Nykyaikaisen ihmisen elämään kuuluu öljy, kuten siihen kuuluvat vesi, ilma ja ravintokin. Öljy onkin tällä hetkellä maapallon kenties tärkein strateginen luonnonvara.
Halpaa energiaa!
Litrasta öljyä saadaan noin 5 viikon kovaa ihmistyötä vastaava energiamäärä. Niin. Anna ajatuksen hetken aikaa upota, ja sen vaikutuksen levitä. Ajasta ja paikasta riippuen, öljybarrelin (208 litraa) pumppaaminen maasta maksaa yhdestä dollarista ylöspäin, joskin hinta nousee koko ajan.
Tämä aine sisältää siis tolkuttoman määrän tiukkaan pakattua muinaista auringon energiaa, jota on helppo kuljettaa, varastoida ja polttamalla muuttaa sen sisältämä energia esimerkiksi mekaaniseksi työksi, kuten auton moottorissa.
Mutta polttaminen on vain yksi öljyn käyttötarkoituksista. Öljyn lisäksi meillä ei ole mitään mikä pääsisi edes lähelle sitä monikäyttöisyydessään.
Öljy on monikäyttöistä
Teemme öljystä ja sen avulla lähes kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Elämä ilman öljyä on länsimaiselle ihmiselle hankalaa ja sitä on vaikea hahmottaa. Tekstiilit, lääkkeet, elektroniikka, lannoitteet, tuholaistorjunta-aineet, ja tietysti myös polttoaineet tehdään kaikki ainakin osittain öljystä tai öljyn ja maakaasun avulla. Myös kulkuneuvojen valmistukseen käytetään suuria määriä öljyä.
Myös nykyaikainen tehomaatalous pyörii myös alusta loppuun fossiilisilla polttoaineilla ja niiden sivutuotteilla. Niinpä jokaista syömäämme kaloria kohti on käytetty 10 kaloria fossiilista energiaa.
Öljy ja väestönkasvu
Sinä aikana kun ihmiskunnan käytössä on ollut öljyä (alle 150 vuotta), maapallon väestömäärä on kivunnut reilusta miljardista lähes seitsemään miljardiin, ja kasvu jatkuu. Sitä ennen maapallon väkimäärä oli pysynyt melko stabiilina ja kasvanut erittäin hitaasti tuhansia vuosia.
Tämän väestönkasvun on mahdollistanut öljy, ja jossain määrin muutamat muut raaka-aineet ja teknologiat. Öljyn avulla ruokitaan, lämmitetään, lääkitään, puetaan ja liikutetaan tätä alati kasvavaa ihmismassaa. Maapallolla ei ole kuin muutama pieni nurkkaus jonka ihmiset eivät ole vielä enemmän tai vähemmän koukussa öljyyn. Me länsimaiset ihmiset olemme poikkeuksetta enemmän.
Populaation ylläpito
Ilman öljyä ei ole mahdollista ylläpitää tämänkokoista populaatiota maapallolla. Valitettavasti. Ei nykyisellä länsimaisella elintasolla, eikä oikeastaan edes vähän vaatimattomammallakaan tasolla.
Siitä, paljonko kestävästi maapallo voi ihmisiä ylläpitää, on monenlaisia arvioita, mutta halpaa öljyä ei varmasti puhuta kovin monesta miljardista, olettaen että maan- ja vesistöjen käyttö olisi lähellä optimaalista, mutta kestävää tasoa.
Öljy on jees, mutta…
Öljy on ihan älyttömän jees ja todella käytännöllinen aine. On sääli että sitä on rajallinen määrä, että sen käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta, ja että olemme niin nopeasti joutuneet niin pahaan öljykoukkuun.
Perspektiiviä öljyn kokonaispanoksesta ihmisen historiassa ja tulevaisuudessa antaa alla oleva kuvaaja. Sen aikaperspektiivinä on ajanlaskun alku ja siitä 4000 vuotta eteenpäin. Me olemme nyt siinä keskellä.
Historiasta voimme oppia, että ihmiselämä on mahdollista ilman suuria määriä halpaa öljyä, ihan hyväkin elämä. Monta tuhatta vuotta ihmiskunta tuli toimeen ilman öljyllä liikkuvia ajoneuvoja, koneita ja laitteita. Elämä oli tietysti erilaista, ja samanlaiseen elämään emme halua palata, emmekä voikaan, sillä kaikki on muuttunut.
Mutta kenties olisi hyvä opetella tekemään tiettyjä elämälle välttämättömiä asioita myös ilman öljyä, vielä kun meillä on muutama sellaisen ajan elänyt henkilö hengissä opettamassa. Ja vaikka ensiksi voisimme miettiä, mitä tällaiset asiat ovat. Näihin palaamme vielä tulevissa artikkeleissa, mutta ajatukset ja ideat ovat tervetulleita kommentteihin.
Lisävinkkejä halvan öljyn jälkeisestä elämästä voi hakea esimerkiksi Transition Networkin kautta.
Kaikenhuipun blogi 
