Kiina ja harvinaiset mineraalit

Maailman (ja sen suuryritysten) kauhuksi Kiina tässä taannoin lopetti harvinaisten mineraalien viennin ensin Japaniin, ja sitten myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Tätä pidettiin maailmalla törkeänä öykkäröintinä, valta-pelinä ja isotteluna. Kiina nimittäin tuottaa valtaosan, noin 95 %, kyseessä olevista maailman teollisuuden käyttämistä harvinaisista raaka-aineista.

Varmasti kyseessä oli kaikki yllämainittu, ja varsinkin Kiinan tapa hoitaa asia oli hieman arvelulttava. Mutta Kiinan näkökulmasta kyseessä lienee paljon muutakin.

Tuotanto on vaarallista
Kyseisten materiaalien tuotanto nimittäin on erittäin haitallista ihmisille ja ympäristölle. Siinä käsitellään happoja, myrkkyjä, jonka lisäksi kyseiset raaka-aineet ovat usein vierivieressä radioaktiivisen Thoriumin kanssa, joten sillekin pitää tehdä jotain. Näiden materiaalien tuotanto on siis ympäristösuojelijan pahin painajainen, ja se aiheuttaa Kiinassa laajoja ja vakavia ympäristötuhoja.

Niinpä onkin mielestäni tekopyhää huutaa Iskää, Poliisia ja Supermiestä paikalle rankaisemaan Pahaa Kiinaa kun se ei enää anna karkkia.

Muillakin mailla on…
Kyseisissä mineraaleissa Kiinan hallinnassa on 95 % tuotannosta, mutta vain reilu kolmannes (37 %) tunnetuista varannoista. Merkittäviä varantoja on myös USA:lla, Brasilialla, Australialla, Intialla ja Kanadalla, muiden muassa. Kysymys onkin siitä, että länsimaissa on (onneksi?) sen verran tiukemmat ympäristönormit, että tuotanto on hankalampaa ja varsinkin kalliimpaa järjestää, kuin Kiinassa. Miksi siis tonkia omaa takapihaa ja saastuttaa kotona, kun voi ostaa tavaran halvalla naapurilta, jonka on totuttu viis veisaavan oman takapihansa tilasta? Etten sanoisi jopa itsekästä ja tekopyhää?

Joten, vaikka Kiinan tapa hoitaa asia ei ehkä ollut kovin järkevä tai hyväksyttävä kun se varoittamatta vain lakkasi päästämästä rahtilaivoja satamistaan, ilman että mitään virallista tiedotetta asiasta annettiin etukäteen, on se pidemmällä tähtäimellä hyväksyttävää. Jos itse olisin Kiina, olisin tehnyt vastaavasti jo ajat sitten, tosin ehkä paremmin tiedottaen, että mikä on homman nimi.

Mikäli maailma tarvitsee kyseisiä raaka-aineita, niin sen on oltava valmis maksamaan niistä Oikea Hinta™, joka muodostuu siitä, että toiminnan todellisia kustannuksia ei ulkoisteta ympäristöön ja paikallisväestöön. Ihan niin kuin muidenkin tuotteiden kanssa tulisi toimia. Kiinassa tuotanto on halpaa sen vuoksi että todelliset kustannukset ulkoistetaan yrityksestä paikallisen väestön ja ympäristön maksettaviksi.

Lähteenä esim.
http://www.nytimes.com/2010/10/30/business/global/30rare.html?_r=1

ps. Samaa asiaa mutta eri näkökulmasta käsittelee myös Pietari Tuominen omassa blogissaan.