Kasvun loppu – Osa 1 – Kasvun loppua on vaikea ymmärtää

Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme talouskasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.

Kasvun loppu on perusmatematiikkaa
Useimmat meistä, myös poliitikot, tuntuvat olevan jumissa loputtoman kasvun ajatuksessa. Sen mahdottomuuden käsittäminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa, jos hieman ajattelee ja käyttää ihan perus-matematiikkaa apunaan.

• Populaatio ei voi kasvaa loputtomasti, sillä jossain vaiheessa loppuu tila. Populaation kasvu tosin loppuu jo paljon aiemmin.
• Raaka-aineiden kulutus ei voi kasvaa loputtomasti, sillä uusiutumattomat varannot loppuvat jossain vaiheessa. Uusiutumattomien varantojen korvaaminen uusiutuvilla ei myöskään ole loputtomasti mahdollista, sillä näitä varantoja ei voida käyttää nopeammin kuin mitä ne ehtivät uusiutua, eivätkä ne ole keskenään suoraan vaihdettavissa (karrikoidusti puusta valmistettua ratasta voi olla hankala laittaa teräksisen rattaan paikalle).
• Paljon ennen raaka-aineiden loppumista niiden saatavuus heikkenee, tuotanto tulee vaikeammaksi ja hinnat nousevat moninkertaisiksi ja sitä kautta talouden kasvu muuttuu mahdottomaksi.
• Kasvumme käyttää moottorinaan tällä hetkellä fossiilisia polttoaineita, joista tärkein on öljy. Fossiilisten polttoaineiden varannot eivät uusiudu, ja niidenkin tuotanto tulee koko ajan hankalammaksi ja kalliimmaksi (osassa 2 selvitämme miksi). Kun energian hinta nousee, myös raaka-aineiden hinnat nousevat, sillä niiden tuotannossa käytetään lähinnä fossiilisia polttoaineita.
• Ruoan tuotantoa ei voi kasvattaa loputtomasti. Nykyisen kaltainen ruoantuotanto on voimakkaasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista, joten niiden saatavuuden heikkeneminen vaikuttaa myös ruoan tuotantoon. Tämän lisäksi ruoantuotantoon soveltuvaa maaperää on rajatusti.

Kasvu siis ihan varmasti loppuu jossain vaiheessa. Meidän tehtäväksemme jää valita joko vapaaehtoinen ja hallittu supistuminen, tai pakotettu ja hallitsematon romahdus. Kumpi kuulostaa paremmalta?

Miksi kasvun loppua on niin vaikea ymmärtää?
Miksi poliitikot, ja muutkin ihmiset, tuntuvat olevan niin kovapäisiä, ettei loputtoman kasvun mahdottomuus mene perille? Syitä on monia, ohessa muutama ehdotus:

• Olemme tottuneet kasvun jatkuvuuteen. On vaikea kuvitella muuta, olit sitten poliitikko tai tehdastyöläinen, jos on koko ikänsä elänyt ympäristössä, jossa talouden kasvu on normaalia. Nykyisen kaltainen kasvu ei kuitenkaan ole ollut missään mielessä normaalia vähänkään pidemmällä aikavälillä, vaan erittäin voimakas poikkeus. Tätä kannattaa hieman miettiä, kun asettelee asioita perspektiiviin.
• On hankala tajuta asiaa, jonka tajuaminen vaarantaa oman työpaikan tai yltäkylläisyyden. ”Kasvu loppuu, kaikille tarjolla vähemmän!” -vaaliteemoilla on hankala tulla valituksi yhtään mihinkään. Korkeintaan päähän pannaan aasin lakki ja suositellaan tarkistamaan lääkitys. Lisäksi, jos oma työpaikkani on kiinni siitä, että ymmärrän jonkin (tosi)asian, niin todennäköisesti keksin jonkin keinon vääristää ja venyttää todellisuutta siten, että oma työpaikkani ei vaarannu.
• Asiat eivät tapahdu yhdessä yössä. Tämän luokan asiat eivät ole helposti havaittavissa jokapäiväisessä elämässä. Rooman luhistuminen vei satoja vuosia. Ranskan vallankumous vei kokonaisuudessaan kymmeniä vuosia. Tänä aikana ihmiset elivät elämäänsä, päivästä toiseen, arkiaskareitaan tehden. Iso osa tietysti myös kuoli rintamalla Napoleonin joukoissa.
• Poliitikoilla on paljon mielessään. Ilman suurempaa kokemusta asiasta, voin kuvitella että ihan rivipoliitikollakin on paljon juttuja mielessään ja pöydällään, ja vielä enemmän asioita joihin haluaisi vaikuttaa, mutta ei kerta kaikkiaan ehdi. Niinpä voi olla hankala perehtyä näinkin isoon kokonaisuuteen, joka mahdollisesti muuttaa koko näkökulman yhteiskunnan tulevaisuuteen.
• Pommia on helpompi heittää seuraavan edustajiston käsiin, ja sitten taas seuraavan, ja kaikki toivovat että se ei räjähdä silloin, kun se on omassa kourassa. Mutta kyllä se räjähtää, lopulta.

Miksi kasvu sitten on niin tärkeää?
Lyhyesti, rahoitusjärjestelmämme on rakennettu niin, että se pysyy pystyssä vain, mikäli talous kasvaa jatkuvasti. Tämä johtuu rajusti yksinkertaistaen siitä, että talouskasvu ja raha on velka-vetoista, ja jotta kyseisten velkojen korot saadaan katettua, täytyy järjestelmään syöttää koko ajan lisää rahaa (lue: velkaa). Vertaukset esimerkiksi pyramidihuijauksiin osuvat kiusallisen hyvin kohdalleen. Onkin kieltämättä hieman masentavaa ymmärtää tämä ja sen tuomat seuraamukset.  Lisää tietoa löytyy esim. http://www.samassaveneessa.info/ -sivuilta.

Vielähän sitä ihminen tulisi toimeen vähän vähemmällä bensiinillä tai energialla ylipäätään, mutta voiko olla niin, että halvan öljyn loppuminen on vain sivujuonne tai aloituspotku sille, että nykyinen talousjärjestelmämme romahtaa kuin korteista tehty pyramidi? Sen romahduksen seuraukset ovat mahdottomia ennustaa, niin kuin tulevaisuus yleensäkin on. Ja jos tämän asian tiedostaa, voi se tehdä kasvun lopun myöntämisestä entistä vaikeampaa. Tosin, sitten kun sen ymmärtää, alkaa mieleen pulpahdella monia asioita joita kannattaisi miettiä ja tehdä ennen romahdusta, sillä sitten kun se on tuulettimessa, voi analyyttinen ja harkitseva päätöksenteko olla mahdotonta.

Vain yhdestä asiasta voi olla suhteellisen varma.
Todennäköisesti romahdus sujuu vähemmillä vaurioilla, jos siihen on valmistauduttu mahdollisimman monella yhteiskunnan tasolla. Valmistautuminen alkaa siitä että tunnustaa ja yrittää ymmärtää tosiseikat. Nykyisenkaltainen kasvu on loppu.

Kasvun loppu -sarjan seuraavassa osassa pohdimme hieman tarkemmin syitä miksi kasvu tulee jatkossa olemaan yhä vaikeampaa ja epätodennäköisempää.