Kasvun loppu – Osa 4 – Rahan rooli

Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.

Tavalliset ihmiset eivät törmää öljyhuippuun normaalissa elämässään kovinkaan suoraan. Heille sen aiheuttamat rahoitusmarkkinoiden ongelmat esiintyvät esimerkiksi työttömyytenä ja kiinteistöjen arvojen romahtamisena. Nyt yritän selvittää miksi.

Tyhjän toimittajat
Länsimaisissa, ja ehkä ennen kaikkea Amerikkalaisessa taloudessa rikkaus ja hyvinvointi tulevat jostain muualta kuin tarpeellisten hyödykkeiden tai ravinnon valmistuksesta. Jatkuvan kasvun odotuksen jatkumona elintaso ja tulot saadaan esimerkiksi:

• Elämällä velaksi, odottaen että huomenna on taas enemmän saatavaa ja jaettavaa (lähes joka sektorilla yksilöistä valtioon)
• Ostamalla ja myymällä yhä kallistuvia kiinteistöjä
• Liikuttamalla rahaa sijoituksesta toiseen
• Ottamalla palkkoja, välitysmaksuja ja kuluja muiden ostaessa, myydessä ja siirrellessä

Tälläinen talousjärjestelmä, joka perustuu paljolti siihen, että hyvin vähän tehdään mitään konkreettista tai tarpeellista, on erittäin herkkä räjähtämään silmille. Se toimii vain niin kauan kun kaikki luottavat huomisen maksukykyyn.

Amerikkalaiset talot olivat käteisautomaatteja
2000 -luvun ensimäisellä puoliskolla jenkit tottuivat kutsumaan asuntojaan käteisautomaateiksi (ATM). Kiinteistön arvon koko ajan kasvaessa oli helppo hakea lisää ja lisää halpaa lainaa taloa vastaan. Samaan aikaan pankkiirit ja sijoitusasiantuntijat pilkkoivat ja paketoivat lainat uusiksi, lähes täysin riskittömiksi ”sijoitustuotteiksi”.

Kaikki tämä velkavetoinen onni ja riemu toivat tietysti työpaikkoja remontointi/rakennusalalle ja kiinteistövälitykseen, joka osaltaan peitti varsinaisten hyödykkeiden valmistuksen työpaikkojen vähenemistä jenkeissä.

Kun kupla sitten puhkesi, se vei mukanaan paljon muutakin kuin pelkät asuntojen hinnat, sillä turhan monen amerikkalaisen lähes koko elämä oli kietoutunut kiinteistöjen arvon kasvuodotuksien varaan. Samalle pohjalle oli rakennettu myös johdannaismarkkinat, jotka puolestaan ulottivat likaiset sormensa lähes joka puolelle yhteiskuntaa eläkerahastoja myöden.

Tämän ruutitynnyrin räjäyttämiseen olisi riittänyt pienempikin kipinä, kuin se nuotio jonka 145 dollarin öljynhinta tarjosi.

Raha on velkaa
Raha on velkaa, ja velka perustuu jatkuvan kasvun odotukseen. Kun kasvu vuonna 2008 loppui, konkurssien, luottotappioiden, elvytysohjelmien ja lisävelan ketjureaktio oli valmis. Jos kasvun mahdollisuutta ei ole, ei elvytystoimet ja lisävelka, jotka nojaavat vain ja ainoastaan tulevaisuuden kasvuun, tarjoa kuin hetken lämpimän olon pissan lämmittäessä jäästä kangistuneita haalareita talvipakkasella.

Entä jos kevättä ei ole näkyvissä? Pissa tietysti loppuu jossain vaiheessa, ja sitten tulee kylmä.

Mitäs jenkkien meininki meille kuuluu?
Tämä artikkeli katsoo asiaa paljolti jenkkien lasien läpi, johtuen muutamasta syystä; lähde on amerikkalainen, 2008 kriisi alkoi Amerikan asuntokuplalla, ja sen lisäksi jenkit ovat malliesimerkkejä velaksi elämisestä.

Valitettavasti globaali talous tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös ongelmat ovat usein globaaleja. Ja isojen maiden ongelmat ovat aina globaaleja. Tämä tuli todistettua, kun ministerimme 2008 ja 2009 kilvan hokivat että kansainvälinen rahoituskriisi ei tuo suomeen taantumaa tahi ongelmia, koska meidän talous ja pankit ovat kunnossa. Noh, tulihan se lama silti.

Samaa on tiedossa myös jatkossa, sillä sama kriisi jatkuu edelleen Euroopassa, tällä hetkellä Kreikan ja Irlannin elvytyksen merkeissä. Tämäkin elvytys nojaa siihen, että kasvu taas kohta alkaa. Voi ei. 😐