Kestävien laitteiden jäljillä
Maksa enemmän, pääset halvemmalla
Artikkelissa taivastellaan nykylaitteiden heikkoa laatua, ja tarjoillaan keinot laitteiden laadun parantamiseksi, eliniän pidentämiseksi sekä rikkoontuneen laitteen korjaamisen mahdollistamiseksi.
Moni meistä on lienee huomannut, että nykyisin koneet ja laitteet rakennetaan nopeasti vanhentuviksi, lyhytikäisiksi ja korjauskelvottomiksi. Vanha, 20 vuotta sitten ostettu pesukone kesti 17 vuotta, mutta kolme vuotta sitten ostettu uusi, hieno, edullinen ja (turhia) ominaisuuksia täynnä oleva aparaatti hajosi kolmessa vuodessa. Korjaaminen on lähes yhtä kallista kuin uuden hakeminen marketista ja takuuaikakin umpeutui juuri.
Miksi näin?
Miksi valmistajat tekevät heikkolaatuisia tuotteita? Syitä on muutamia:
- Enemmän myyntiä. Kasvulle alistettu yhteiskuntamme janoaa sitä, että ihmiset ostavat koko ajan enemmän tavaraa, kiihtyvällä vauhdilla. Kun asunnoissa on kuitenkin rajallisesti tilaa, niin täytyy vanhaa tavaraa saada rikkoontumaan tasaiseen tahtiin uuden alta. Tosin jotkut päätyvät vaihtamaan isompaan kämppään, että kaikki tavara mahtuisi. Voi luoja.
- Korjattu laite on menetetty uuden laitteen myynti.
- Halvempi tehdä, halvempi myydä. Globaalissa kilpailussa kuluttajan nokan eteen tuodaan poikkeuksetta runsaasti vaihtoehtoja. Valitettavasti useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi että kuluttaja katsoo ensisijaisesti hintaa ostopäätöstä tehdessään. Toinen valintaperuste lienee ominaisuuksien määrä, vaikka niistä 90 % saattaakin olla täysin turhia.
- Laatua ja kestävyyttä on lähes mahdoton arvioida ostohetkellä, varsinkin kun usein kaikki antavat tuotteilleen samanpituisen takuun. Ihmisille on siis hankala myydä hyvää, valitettavasti.
Mikä neuvoksi?
Tähän on parikin ratkaisua, joilla homma voidaan hoitaa. Molemmat juontavat juurensa hyvin toimineeseen EU-direktiiviin, joka määrää laitteille maksimi-virrankulutuksen virransäästötilassa, ja toisena esimerkkinä uusien henkilöautojen jatkuvasti tiukentuvat päästönormit, joita ilman ei EU-markkinoille ole asiaa.
Ehdotan direktiiviä, jossa kodinkoneiden ja (elektroniikka)laitteiden minimi-takuuaikaa pidennetään hiljalleen asteittain, etukäteissuunnitelman mukaan. Yrityksille tiedotetaan tästä etukäteen, ja annetaan riittävä valmistautumisaika. Ja sitten aletaan ruuvata takuuruuvia hiljalleen kireämmälle.
Toinen ehdottamani direktiivi koskee kodinkoneiden korjattavuutta ja varaosia. Tässä direktiivissä pyrittäisiin parantamaan nykyisten koneiden korjattavuutta, jotta aina ei tarvitse ostaa uutta jos vanha menee epäkuntoon. Monet integroidut elektroniikka-ratkaisut tekevät tästä tietenkin hieman hankalaa, sillä emolevyn yhden osan rikkoutuessa on tätä yksittäistä osaa mahdoton korjata yksinään, jolloin koko emolevy pitää vaihtaa. Tällöin usein tulee halvemmaksi ostaa kokonaan uusi laite, kun entinen on jo toista vuotta vanha eikä se ole enää markkinoilla. Eihän tässä ole mitään järkeä!
Onneksi tähän direktiiviin liittyy myös varaosien saatavuus-pykälä. Tällä pykälällä valmistaja velvoitetaan tarjoamaan kaikkia keskeisiä varaosia kaikkiin laitteisiinsa pitkälle tulevaisuuteen. Ja kohtuuhinnalla, sillä yksittäisen osan vaihtaminen tulee aina olla reilusti halvempaa kuin uuden vastaavan laitteen ostaminen. Valmistajien kannattaa siis suunnitella laitteensa huolella, ja miettiä mitä kannattaa integroida samalle piirille ja mitä ei. Tämä ei mielestäni ole ollenkaan huono kehityssuunta.
Lisäksi direktiivit tukevat toisiaan, sillä kun takuuajat pidentyvät ja laitteiden korjaaminen ja varaosien saaminen tehdään mahdollisiksi, niin myös uusien laitteiden hinnat nousevat. Tämä johtaa siihen, että voi olla oikeastikin järkevämpää korjata vanhaa kuin ostaa uutta. Nousevat hinnat saattaa monesta kulutusyhteiskunnan lapsesta kuulostaa huonolta idealta, mutta lukekaa nyt silti juttu loppuun.
Mitä tästä seuraa?
Yllä olevat direktiivit nostaisivat varmasti vehkeiden ja vimpaimien hintoja, reilustikin. Tämä siksi, että ne pitäisi valmistaa parempilaatuisista materiaaleista ja komponenteista, suunnitella paremmin, ja varmistaa varaosien saatavuus pitkälle tulevaisuuteen. Pitkässä juoksussa tästä olisi ihmiskunnalle monenlaista hyötyä:
- Vähemmän saastetta ja jätettä vanhasta roinasta (vaikka nykyisin onkin kierrätysmaksu laitteen hinnassa, niin iso osa vehkeistä päätynee silti kaatopaikoille)
- Vähemmän energiankulutusta valmistukseen ja kuljetukseen (kun on vähemmän tavaroita liikkeellä)
- Vähemmän materiaalien ja raaka-aineiden kulutusta laitteiden valmistukseen
- Vähemmän uusia malleja marginaalisilla parannuksilla, samat mallit pidempään markkinoilla ja paremmin tuettuina esim. ohjelmistopäivitysten osalta
- Lisää paikallisia työpaikkoja (kodinkonekorjaajat ovat jo melkein sukupuuttoon kuollut ihmisryhmä)
- Turhan halvan roinan suunnittelun, valmistuksen, markkinoinnin ja myymisen työpanos voidaan siirtää johonkin oikeasti hyödylliseen
Mutta entäs talouskasvu?
Jos joku haluaa puolustaa halvan roinan tuomaa talouskasvua ja sen tuomia ihmisten työpaikkoja, niin hän voi myös vastata kysymykseen, että onko talouskasvu ihmiselle niin tärkeää, että hänelle tulee voida myydä vain ja ainoastaan huonoja ja heikkolaatuisia tuotteita? Joiden kustannukset on ulkoistettu ympäristön, yhteiskunnan ja työntekijöiden maksettaviksi? Mielestäni ei. Mielestäni tilanne on nyt vääristynyt, ja se pitää oikaista.
Kommentteihin toivoisin linkkejä valmistajiin, jotka pyrkivät tekemään kestäviä laitteita. Itse olen jostain kuullut, että esimerkiksi Miele valmistaa edelleen oikeasti kestäviä pesukoneita. Hinta on tietysti sen mukainen, eli yleensä helposti kaksinkertainen, mutta jos lasketaan että myös laite kestää vähintään sen kaksinkertaisen ajan halpamalliin verrattuna niin…
Kaikenhuipun blogi 
Teksti on täynnä asiaa ja olen samaa mieltä kanssasi että EU:n pitäisi puuttua peliin. Elektroniikan puolella tämä asia on karannut erityisesti lapasesta jo kauan sitten. Kun tulostimesta loppuu väri on halvempaa ostaa uusi ”parempi” tulostin kuin värejä vanhaan. Uusiin laitetaan pienemmät mustekasetit kuin myytävissä täyttö paketeissa, ja tiedän monia jotka vaihtaa tulostimen mielummin kuin värit.
Onneksi kaikki yritykset eivät ole tähän lähteneet esimerkiksi suomalainen Genelec joka valmistaa aktiivi kaijuttimia on ottanut oikean linjan varaosia on saatavana kymmenienkin vuosien päähän ja tuotteet on suuniteltu kestämään. Osa syy tähän lienee yrityksen suuntaus ammatikäyttöön.
Yriytksen arvoissa on mainittu: ”Ympäristön kunnioittaminen tarkoittaa jätteen ja ympäristökuormituksen minimoimista kaikissa toimissamme ja läpi tuotteen elinkaaren – suunnittelusta lopulliseen kierrätykseen.”
Minusta kuluttaijen pitäisi tukea tällaista ajattelua ja jättää ne halvat kertakakäyttö tavarat kaupan hyllylle.
Kiitos Lazzy kommentista. Tuo tulostinhuijaus on kyllä mielenkiintoinen, sillä se on ollut meneillään jo vuosikausia, jos ei yli vuosikymmenen. Ihmiset eivät siis vieläkään ole tajunneet että ne mukana tulevat mustekasetit on sitä pienempää mallia…? Itselläni on Canon mp150 ollut jo muutaman vuoden, ja olen vaihtanut siihen sekä mustat että värilliset musteet jo ainakin puolen tusinan kertaa. Kun se toimii, niin ei tee mieli ostaa uutta ja ottaa samalla sitä riskiä että saa jonkun maanantai-kappaleen. Samaa filosofiaa noudatan kohta 10 vuotiaan 28″ putkitelkun kanssa.
Mieleä ilmeisesti myös enempi käytetään pesuloissa ja/tai pesutuvissa missä laitteet joutuu kovalle käytölle. Käsittääkseni isoin ongelma onkin juuri ns kuluttaja-laitteet, sillä ammattilaitteilla on isommat paineet olla oikeasti hyvälaatuisia. Voiko olla niin, että tavallisten kuluttajienkin kannattaisi maksaa enemmän ja säästää rahaa ostamalla ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja laitteita?
Sitten toisaalta, olen lukenut myös testejä joissa 200 ja 2000 euron blueray-soittimet (muistaakseni) ovat osoittautuneet käytännössä samoiksi laitteiksi, ja kalliimman hinta-lisä on tullut pelkästä etupaneelin logosta, käytännössä. Tätä tarkoitin sillä, että laatua on vaikea tietää etukäteen, ja välillä on ihan oikeasti tyhmää maksaa liikaa, eli silloin jos ei maksa laadusta vaan jostain muusta.
Kiitos Genelec-vinkistä. Olen jostain muualtakin kuullut että ovat laatu-kamaa. Pidetään mielessä.
Kommentti tulee vähän myöhään, mutta jälleen kerran erittäin hyvin rakennettu juttu, jossa on paljon hyviä pointteja.
Noihin kommentteihin voisin sen verran kontribuoida, että hinta tosiaan ei nykyisin todellakaan enää aina ole luotettava kriteeri laadun määrittämisessä. Tietyllä tavalla tämä keskustelu, ja se oma saman aihepiirin artikkeli, ovat esimerkkejä siitä, kuinka salamyhkäisiä reittejä informaatio kuluttajien keskuudessa nykyisin ajoittain kulkee. Genelecit ja Ospreyt selviävät joidenkin yksittäisten kuluttajien kokemuksista, joista kuuleminen on jossain määrin sattumanvaraista. Itse olen joutunut ottamaan tavaksi selvittämään jokaisen käyttöesineen hankinnan yhteydessä kyseisen kategorian perinpohjaisen kaivelun keskustelupalstojen ja muiden kautta. Näin voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, mitä kannattaa ostaa. Tosin googlaamallakin yleensä ensimmäisenä esiin pompsahtaa suomi24.fi, jossa annettuihin vinkkeihin ei yleensä voi luottaa lainkaan (niiden ollessa tasoa ”ostin 2 vuotta sitten Blimbla-pesukoneen, hyvin on toiminut.”)
Kuten itsekin olet ehdottanut, jonkinlainen wiki auttaisi kuluttajaa jo varsin paljon erilaisten kulutushyödykkeiden hankinnassa. Jossain utopiassa tällainen wiki tekisi itsensä turhaksi, kun yrityksetkin alkaisivat reagoimaan ja tuottamaan tuotteita, jotka oikeasti hyödyttävät kuluttajaa myös pitkällä tähtäimellä. Mutta tämä tosiaan utopiassa 🙂
Niinpä. Käytännössä markkinoiden ehdolla toimittaessa yritysten ei kannata tehdä minimilaatua parempaa, uusia tuotesukupolvia kannattaa tuoda jatkuvasti markkinoille, tuotteet kannattaa suunnitella korjauskelvottomiksi jne.
Siksi lähdin lähestymään asiaa lainsäädännön kautta. Tuosta pitäis vaan saada esim eu-laajuinen, jotta sillä olisi riittävästi painoarvoa tuotteiden valmistajien keskuudessa. Linkitän tästä vielä tuohon omaan artikkeliisi samasta aiheesta:
http://poikkivirtaan.wordpress.com/2011/02/18/tuotesuunnittelusta-kestavyydesta-ja-kuluttamisesta
Ja koska nämä mun jutut ei useinkaan ole ”ajankohtaisia” niin on vaan hyvä että välillä kaivetaan ja elvytetään jotain vanhempia juttuja, joiden sanoma saattaa olla kuukausien myötä muuttumaton, tai jopa vahvistunut.