Skip to content

Kasvun loppu – osa 3 – Öljyhuippu avaintekijänä

joulukuu 14, 2010

Kasvun loppu -artikkelisarjassa koetan paneutua kasvuun ja siihen miksi meidän normaaliksi kokemamme kasvu on nyt tullut tiensä päähän. Juttusarja perustuu, ainakin löyhästi, Richard Heinbergin ensi vuonna julkaistavaan kirjaan ”The End of Growth”, josta on julkaistu keskeisiä teemoja ennakkoon erilaisissa nettikirjoituksissa.

Edellisessä osassa esittelin kolme tekijää, joiden yhteispeli kampittaa globaalia kasvua erittäin tehokkaasti. Ne olivat:

  1. Tärkeiden raaka-aineiden, kuten fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien hupeneminen.
  2. Näiden tuotannon ja käyttämisen (polttamisen) ympäristövaikutukset ja niiden hallinnan kustannusten kasvu
  3. Nykyisen rahajärjestelmämme kyvyttömyys mukautua sekä resurssien vähenemiseen että kasvaviin ympäristökustannuksiin, ja hoitaa samalla julkiset ja yksityiset velat jotka viimeisten vuosikymmenten aikana on luotu.

Tässä osassa keskitymme yhteen yksittäiseen elementtiin, jolla saattaa olla avainrooli globaalin kasvun armonlaukauksessa. Se elementti on öljy. Tämä tieto tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. 🙂

Öljyn rooli
Öljyllä on avainrooli yhteiskuntamme monilla avain-sektoreilla. Kuljetus ja liikenne, tehomaatalous eli ruoan tuotanto, kemianteollisuus ja materiaaliteollisuus ovat kaikki erittäin riippuvaisia öljystä. Koko järjestelmämme on rahoitusta myöten rakennettu jatkuvan kasvun varaan, ja kyseinen jatkuva kasvu voidaan saavuttaa vain edullisen, riittävän ja ennen kaikkea kasvavan energiatuotannon avulla. Jos halpaa energiaa ei siis joku päivä saadakaan lisää, alkaa kasvu lähes välittömästi tökkiä, joka ennen pitkää romahduttaa myös talousjärjestelmän, joka on olemassa vain jatkuvan kasvun ehdoilla.

Teoria öljyhuipun vaikutuksista
Vuoden 1998 tienoilla herrat Colin Campbell ja Jean Laherrère keskustelivat öljyhuippuskenaariosta. Skenaario meni suurin piirtein näin:

Noin vuoden 2010 tienoilla öljyn tasaantunut tai pienenevä tuotanto johtaa kasvaviin ja epävakaisiin öljyn hintoihin, jotka vuorostaan johtavat talouden romahtamiseen. Tämä romahdus pudottaa nopeasti öljyn kysyntää, ja siten myös hintoja. Alentuneet öljyn hinnat käynnistävät talouden kasvun uudestaan, kunnes kysyntä ohittaa jälleen tarjonnan ja hinnat karkaavat käsistä. Tästä seuraa seuraava talouden romahdus.

Tätä pumppausliikettä jatkuu niin kauan, että koko taloudellinen järjestelmämme on raunioina. Näkyvimmät ja tuntuvimmat seuraukset tulevat kuitenkin kasvua odottavan rahoitusjärjestelmän romahduksesta ja sen aiheuttamasta tuhosta ja levottomuudesta.

Energiainvestoinnit vastatuulessa
Öljyn ylös ja alas pumppaava hinta vaikeuttaa pitkäaikaisia investointeja muihin energianlähteisiin. Samat investoinnit voivat muutaman kuukauden sisällä olla sekä kultakaivoksia että Kankkulan kaivoja parasta tuottoa etsivän pääoman näkökulmasta. Sama käy öljyn etsinnälle, sillä monet nykyisin löydettävät potentiaaliset lähteet ovat taloudellisesti kannattavia vain jos öljyn hinta on pysyvästi verrattain korkea. Joka tapauksessa pääomia olisi vaikea löytää pankkien ja valtioiden talouksien ollessa raunioina tai erittäin huonossa kunnossa taantumien vuoksi.

Rautaa rajoille
Yllämainitulle pelikentälle astuvat myös kansainvälinen kilpailu jäljellä olevista öljylähteistä ja öljyntuotannosta. Kun G.W. Bushin mukaan ”Amerikkalainen elämäntyyli ei ole neuvoteltavissa”, voi olettaa että tiedossa voi olla monenlaista rähinää öljyn tuojamaiden välillä, öljyn tuojien ja viejien välillä, sekä öljyn viejien sisällä eri ryhmittymien yrittäessä saada tuotantoa hallintaansa. Tämä tietysti vain huonontaa öljyntuotannon näkymiä ja pahentaa asioita.

Teoriasta todellisuuteen
Vuonna 2008 tuo ennustettu romahdus sitten tapahtui. Vuoden 2005 saavutetun öljyhuipun jälkeen öljyntuotanto on ollut tasaista hintojen jatkuvasti noustessa, vaikka öljyala ja melkein kaikki muutkin ovat kautta aikojen vakuutelleet että tuotanto lisääntyy jos hinnat nousevat. Heinäkuussa 2008 hinta oli lähes 150 dollaria tynnyriltä. Tämä oli inflaatiokorjatuin hinnoin puolitoistakertainen 1970-luvun öljykriisien hintoihin verrattuna, jotka aiheuttivat pahimman laman toisen maailmansodan jälkeen. Maailmalla autoteollisuus, (rekka)kuljetusala, kansainvälinen kuljetus, maatalous ja lentoyhtiöt olivat syöksyssä.

Seuraavaksi tapahtui kuitenkin jotain, joka veti maailman huomion tehokkaasti puoleensa. Syyskuussa 2008 koko globaali rahoitussektori meni polvilleen. Kuplan puhkeamiseen oli näkyvinä syinä jenkkien asuntokuplan puhkeaminen, pankkisektorin valvonnan puute ja älyttömän monimutkaisten ”sijoitustuotteiden” liikakäyttö. Öljyn hinnalla oli kuitenkin kriittinen, joskin paljolti huomiotta jäänyt, osa talouskriisin alkuun panevana tekijänä.

Opittiinko jotain?
Vuotta myöhemmin Kööpenhaminan ilmastokokouksessa olisi voinut kuvitella että kaikille olisi valjennut kaksi täysin omassa luokassaan painivaa uhkaa, joiden vuoksi fossiilisten polttoaineiden riippuvuudesta olisi luovuttava; lähestyvä ilmastokatastrofi ja pahenevat fossiilisten polttoaineiden saantivaikeudet. Johtajien prioriteetit olivat kuitenkin selvät: Leikataan päästöjä ja vähennetään fossiilista riippuvuutta, mikäli se ei uhkaa talouden kasvua. Jepjep.

Ps. Seuraavassa osassa tungen näppini globaalin rahoitussektorin limaisiin ja pimeisiin syövereihin. Yök.

 

Mainokset
21 kommenttia
  1. milla permalink

    Ompa mukavaa että joku muukin täällä kotimaan kamaralla on kiinnostunut maamme tulevaisuudesta!

    Olen tiennyt peak:ista ja sen seurauksista jostain 90-luvun puolivälistä lähtien. Koko 31 vuotta kestäneen elämäni ajan olen ihmetellyt sitä, miksi ihmisten on niin vaikea kohdata ikäviä tosiasioita. Avomieheni ei halua kuullakkaan mistään ikävästä puhumattakaan siitä, että ryhtyisimme jollain tavalla varustautumaan. Itse tarkkailen tilanteen kehittymistä viikoittain netin välityksellä.

    Ruokakriisiin olisi halvinta varustautua nyt. Ilman avokin panosta ei varustautuminen kuitenkaan onnistu. Olenkin ajatellut ryhtyväni tekemään ostoslistaa, jonka kanssa on helppo lähteä ostoksille siinä vaiheessa kun kriisiytymisestä on sen verran merkkejä ilmassa että saan puhuttua mieheni ympäri.

    Hankalinta on se, että mieli tekisi kertoa asiasta kaikille. Toisaalta voi olla niinkin että, mitä harvempi tietää sen paremmin ne jotka tietävät voivat selviytyä mahdollisesti kärjistyvästä tilanteesta. Sen näkee sitten!

  2. Parisuhteet ovat kyllä tässä asiassa SE tulitesti monelle. Yritä keskustella/vihjailla asiasta varovasti – voit vaikka huumorillakin yrittää kaveria herätellä. Tässä yksi kuva omilla sivuillani ehkä auttaa miettimään noita asioiden kieltämisen käsittelyjä…

    http://www.samassaveneessa.info/hassuja-juttuja
    (siinä vähän alempana)

    Toisaalta sellainen pitkäkestoinen ruokavarastointi ei ole koskaan pahasta, itselläni on riisiä, pastoja joita kierrättää vain sopivasti. Ruokaa kun on kuitenkin syötävä. Jotain säilykkeitäkin on mahdollista keräillä, mutta niiden käyttö ei ole kaikkien mieleen. Pakastimeen voi ”piilottaa” yhtä ja toista.

    Tällä hetkellä tietysti ruoan hinta kiipeää sitä tahtia, että voit myydä ostosten varastoinnin ”sijoituksena” eli tulevaisuuden ruoan halpuutena. Vaan aloita varovasti – äkkiryntäys ja kymmenen kassin köijäys kotiin voi poksauttaa verisuonia.

    Muita shoppailutarpeita voi piilottaa esim. trangian osto, polttonestettä siihen yms. Tietty helpompia myydä vastakappaleelle jos harrastaa jotostelua ja telttailua. Makuupussit, kestävät vaatteet, kierrätys – jokainen askel auttaa. Vitamiinit yms. myös useimmille ok. Suolallakin on historia rahana… Käytä mielikuvitusta 🙂

    Ai niin – jos odotat, että paniikki on ilmassa niin se ostosreissu voikin olla ihan oma elämyksensä. Onneksi useimmat suomalaiset ovat hitaita syttymään asioihin.

  3. Olen itsekin miettinyt varustautumista ja varautumista. Olen tullut siihen kivuliaaseen johtopäätökseen, että jonkinasteinen varautuminen voi olla mahdollista, mutta varustautuminen missään mielekkäässä mittakaavassa ei ole.

    Yhteiskuntien taantumiset ovat vain hyvin harvoin nopeita ja dramaattisia. Suosikkiesimerkkini on Rooman tuho; kun viimeinen keisari pantiin viralta vuonna 476, asiaa hädin tuskin noteerattiin edes Rooman kaupungissa – saati sitten ympäröivällä maaseudulla. Kyseessä oli jo kaksisataa vuotta kestäneen prosessin yksi looginen vaihe, jolle lähinnä myöhemmät historiankirjoittajat ovat antaneet leiman ”Länsi-Rooma lakkaa olemasta.” Ihmisaivomme kun ovat olennaisesti hahmontunnistuskoneita; niin erikoistuneita havaitsemaan rajoja, että meillä on todellisia vaikeuksia ymmärtää prosesseja, joilla selkeitä rajoja ei ole.

    Mutta asiaan palatakseni: yksityisen ihmisen ei ole mielekästä koota ja ylläpitää niin valtavaa määrää tarvikkeita, että yhteiskunnasta irtautuminen olisi mahdollista. Omavaraisviljelynkin kanssa on vähän niin ja näin: jos todellinen romahdus tapahtuu, yksityisillä ihmisillä tai edes pienillä yhteisöillä ei olisi keinoja suojella itseään. Sama pätee varmuusvarastojen keräilyyn; jos sellaista harrastaa, siitä pitäisi olla todella hiljaa.

    Romahdusta todennäköisempänä pidän kuitenkin yhteiskunnan vetäytymistä. Ensin se näkyy tulonsiirroissa kuten sosiaaliturvassa, jossain vaiheessa mahdollisesti väkivaltamonopolin murtumisessa reuna-alueilla ja de facto väkivaltamonopolien syntymisenä – todennäköisesti siellä, missä suojelun tarve on suurin, eli esimerkiksi etnisten ryhmien välisillä rajapinta-alueilla. (Esimerkiksi Rooman ”tuhon” jälkeen kaikki seuraajavaltakunnat syntyivät rajamailla – maa-alueella, joka vastasi kahdeksaa prosenttia imperiumin pinta-alasta. Lopuilla 92% ei syntynyt yhtään merkittävää valtiota. Lähteenä Turchin, 2008.)

    Tämä prosessi voi hyvin kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia.

    Minusta luotettavin turva tulevaisuutta ajatellen on opetella taitoja, joita voi hyödyntää laajalti. Kädentaidot ovat aina hyvä juttu, mutta nettiaikana esimerkiksi koodaaminen voi olla hyvinkin taito, jolle riittää jonkinlaista kysyntää, kävi yhteiskunnan miten hyvänsä.

  4. Kiitos hyvistä kommenteista kaikille ja tervetuloa lauteille Milla.

    Tämä varustautuminen taitaa olla se ensimmäinen mikä ihmislle tulee mieleen kun aletaan puhua kriisistä. Monestakin syystä. Kasvun loppu -sarjassa on vielä pari osaa tulossa, jonka jälkeen koen sen selvittämisen olevan omalta osaltani tällä kertaa ohi, ja jatkossa keskitys kirjoittelemaan artikkeleita enemmän ”kasvun jälkeen” -näkökulmasta, kriiseillä ja ilman.

    Näkemyksiltäni olen teidän kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Varustautumista voi ja pitää tehdä monella tasolla, joista helpoin ja nopein on täyttää kaapit spagetilla ja hitaimmat ja hankalimmat on sitten tuoda asiansa julki ja pyrkiä saamaan yhteisöstään ja sen jäsenistä paremmin valmistautunut ja hieman omavaraisempi. Saati saman tekeminen valtion tasolla. Näitä tullaan availemaan lähiaikoina lisää artikkeleiden muodossa.

    Olen Milla sitä mieltä, että asiasta kannattaa puhua, joskin varovaisesti ja ilman sellaista ehdottomuuden liekkiä palamassa silmien takana :). Keskustelun voi vaikka aloittaa ajankohtaisella teemalla, että ”se on öljyn tuotantokin sitten lähtemässä laskuun, saa nähdä mitä siitäkin tulee kun jakajia kuitenkin on koko ajan enemmän…” Tällöin keskustelukumppani alkaa itse miettiä mahdollisia seurauksia, ehkä. Tai jotain.. 🙂

    Lisäksi, jos sinä, ja naapurisi olette kaikki hieman paremmin varustautuneita ja tietoisia asioista, niin heiltä voi tarvittaessa myös pyytää apua, ja toisaalta, siinä on sitten vähemmän ihmisiä jotka ovat tosi pulassa ja se helpottaa kaikkien elämää.

    Toisaalta olen sitä mieltä, että meillä oli viimeisen vuoden aikana jo kaksi pienempää kriisiä. Kesällä oli se parin viikon kuljetuslakko, jolloin pelättiin että kaupoista loppuu kalja ja makkara juuri ennen juhannusta. Kyllähän ne hyllyt yhdessä vaiheessa aika tyhjiltä näyttivät, joka kuvaa sitä, miten haavoittuvainen tämä Just-On-Time yhteiskunta on pienillekin katkoksille ja takkuiluille tietyillä aloilla.

    Toinen oli Sika-lenssu ”pandemia” joka onneksi osoittautui pelättyä pienemmäksi, ehkä myös sen takia että ihmisiä opastettiin, varoitettiin ja rokotettiin. Meillä oli siinä vaiheessa puolivuotias lapsi kotona joka oli sopivasti jossain ”raossa” jota ei rokotettu, joten siinä pahimpaan aikaan välteltiin kaupassa käyntiä aika paljon.

    Joten voi olla ihan fiksua pitää kaapeissa ja pakastimessa jotain pientä ja vähän enemmänkin. Mutta se erämökki täynnä säilykkeitä voi olla yliampuvaa, koska äkillinen ja erittäin voimakas romahdus on epätodennäköinen, ja en tiedä onko tämä siihenkään paras varustautumiskeino.

    Korhosen kanss a olen samaa mieltä siitä että hyödylliset taidot ovat ehkä paras varustautumiskeino. Esim. Voi opetella säilömään ruokaa sen asemesta että vain ostaa säilykkeitä. Näihinkin tullaan palaamaan tarkemmin.

    ps. onneksi oma avoni on messissä, joten voimme asioista keskustella.

  5. Olen edellisten kanssa ehdottoman samaa mieltä, että olisi yritettävä tehdä itsestään tarpeellinen – niin työmaalla (työnantaja ei ole ensimmäisenä sinua lemppaamassa) kuin lähiympäristössä. Kun kukku iskee tuulilasiin ja olet asioista jo vähän puhunut niin ihmiset voivat kuunnella ideoita jo ihan eri tavalla. Silloin pitää sitten olla jo oikeasti järkiajatuksia tarjota – ei tyyliin ”miksi ette minua kuunnelleet”. Rakentavasti siis 😉

    Oma kirjoitteluni yrittää auttaa useimmat näkemään, ettei edessä ole mitään nopeita ratkaisuja – joita poliitikot lähinnä tarjoavat. Samoin sen, että tarvitaan ihmisiä joilla on käsitystä isommista riippuvuussuhteista. Väittäisin myös, että uusille ”johtajille”/tiennäyttäjille tulee tilausta. Nykyrakenteet joutuvat melkoisiin paineisiin mukautuakseen tilanteeseen – eivätkä mielestäni millään pysty kaikkea kantamaan. Nyt tärkeintä on saada keskustelua aikaisiksi ettei tilanne sitten joskus tule täytenä ”yllätyksenä”. Täyskaaos voi olla joillakin ensimmäisenä mielessä (liikaa elokuvia?), mutta en (halua?) usko sellaiseen – joskin yksittäistapauksia varmasti tulee.

    Iso ongelma on nykyihmisillä länsimaissa tietenkin odotukset tulevaisuudesta – monella ”realismia” on pienet leikkaukset elintasosta. Kuka haluaa luopua uudesta autostaan tai etelän matkoista? Veikkaankin, että useimmille tilanteen valkeneminen saattaa muistuttaa tunnelmia kuin joku läiskisi kasvoille märällä pyyhkeellä. Ei niin hauskaa, eh?

    Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.

  6. Millalle vielä, tuolta linkit-sivulta löytyy muutamia videoita (End of Suburbia ja Crude awakening esimerkiksi) joita voi koettaa puolison kanssa katsella, jos jostain löytää. Tällöin informaatio tulee (myös) jostain muualta kuin sinulta, joka voi auttaa asian ymmärtämisessä. Tosin jos asenne on se, että mitään negatiivista ei saa silmien tai korvien eteen tuoda niin haastavaahan tämä on. Kenties punaviini, popcornin ja namupussin kanssa maistuisi leffaillta?

    Ja Aki, toi on kyllä paha toi etelänmatkat suomalaisille. Dealbreaker, etten sanoisi 😉

  7. Leena permalink

    Vanhan talon öljylämmityksestä luopuminen on meillä ollut näiden pohdintojen konkreettisin tulos. Uutta lämmitystapaa harkittiin pitkään ja hartaasti, jossain vaiheessa pelletit tuntuivat järkevältä vaihtoehdolta, mutta sitten tajuttiin, että ratkaisun täytyy olla mahdollisimman primitiivinen. Talo lämpiää nyt puolen metrin haloilla. Tuttavapiirissä tämä low tech ratkaisu ei saanut ymmärrystä, ensimmäinen kommentti on aina että onko teillä omaa metsää? No ei meillä ole omaa uraanikaivostakaan ja pellettipensaiden satokin on jäänyt huonoksi.
    Seuraava mielenkiintoni kohde on huussitoiminnot. Meillä on tähän asti ollut sakokaivosysteemi, mutta nyt kunta kaavailee viemäriä johon meidän pitäisi liittyä omalla pumppaamolla. Kunnan viemäri taas perustuu viidenkymmenen metrin päähän tulevaan kiihdytysasemaan. Kaikki tämä tuntuu aikansa eläneeltä ja kovin riskialttiilta tavalta hoitaa tämmöinen perusasia. Entä jos sähköä ei syystä tai toisesta tule kiihdyttimeen? Ja fosforihuipun takia joku järkevämpi systeemi pitää kuitenkin kohta kehittää.
    Viime kesänä jotain ukkosmyrskyä odotellessa toisessa iltalehdessä oli varautumislinkki Tampereen aluepelastuslaitoksen sivuille. Siellä opastettin, kuinka sähkökatkon sattuessa ulostetaan muovipussiin. Se tuntui minustakin yhtäkkiä aika rajulta ohjeelta. Todistanee siitä, kuinka haavoittuvassa yhteiskunnassa elämme.

    • Kiitos Leena kommenteista.rohkea veto jota tuskin joudutte katumaan. Puu voi olla hieman työläämpi mutta saatavuus on omaa luokkaansa. Meillä on varaava leivinuuni jolla talvisin lämmitämme päivittäin. Käyttövesi lämpenee sähköllä, mutta siinä on harkinnassa tällä hetkellä aurinkokeräin ja savukaasukierukka -kombo vähentämään sähköriippuvuutta.

      Huussi asiassa harkinnassa on vaihtaa toinen vesivessa Biolan naturum kompostoivaan kuiva käymälään. Tätä käytettäessä ei likavesi kaivoa tarvitsisi tyhjentää enää lainkaan ja pihan lannoitustarve voitaisiin kattaa, osittain ainakin, ns omilla tuotteilla, meillä kun on myös kompostori biojätteelle.

      Varalla olisi toistaiseksi toinen vesivessa, Jos paska iskeytyisi tuulettimeen 🙂

      Mutta näistä projekteista kirjoitan blogiin sitten lisää kun se on Ajankohtaista.

  8. Kaverin vanhemmilla on jo useammalta kymmeneltä vuodelta käyttökokemuksia sisätiloihin rakennetusta puuseestä. Toimii ilmeisesti varsin hyvin – tosin jokakeväinen tyhjennysoperaatio (avokellarin kautta) ei ilmeisesti ole mitenkään mieltäylentävä :).

    Kyllähän näillä keinoilla kannattaa ehdottomasti omavaraisuutta lisätä, jos se vain onnistuu. Itsekin taidan yrittää parvekkeelle saada keväällä jonkinlaista pientä yrttitarhaa edes :).

    Puun polttamisessa nyt tietysti on se pienhiukkasriesa, mutta varalämmöksihän esim. hyvä leivinuuni on aivan ehdoton.

    Mielestäni ehkä kaikkein tärkein varautumiskeino on ylläpitää sosiaalisia verkostoja, niin, ettei putoa koskaan aivan tyhjän päälle. Sekä muutenkin suhtautua elämään niin, että jonkin materiaalisen asian haihtuminen ei olekaan maailmanloppu.

    • Yrttien kasvatuksesta. Se voi monesta tuntua mitättömältä, että sitä basilikaako sitä sitten syödään kun tulee nälkä tms.

      Fakta on kuitenkin se, että jos on kasvattanut EDES yrttejä, niin tietää jo jotain kasvien kasvatuksesta, verrattuna siihen että muistaa kerran vuodessa kastella tuparilahjaksi saadun kaktuksen..

      Ensimmäiset pari vuotta kasvattelua voivat nimittäin mennä vähän vähemmän putkeen. On hyvä että nämä oppivuodet käy nyt, kun kaupastakin saa vielä ruokaa ihan normaalisti.

      Sitäpaitsi, itse kasvatetut yritit ovat maukkaita, eivätkä sisällä mitään myrkkyjä joita et itse sinne ole laittanut. Se on myös hauska ja antoisa harrastus josta esim lapsetkin tykkäävät.

      • Tämä on muuten hyvä huomio, ja motivoi sen ryytimaan laittoon! Ja söisin niin paljon basilikaa, että sen kotikasvatus taitaisi olla jo rahallisesti kannattavaa, kunhan saan välineet keikattua jostain edullisesti tai ilmaiseksi…

  9. milla permalink

    Yllättävää että pidätte nopeaa romahdusta epätodennäköisenä. Itse näen systeemimme niin hauraana että jo esimerkiksi parin viikon katkos sähkön jakelussa tuhoaa rakenteita niin pahasti, ettei jaloilleen välttämättä päästä. Miettikääpä vaikka minkälainen siivo on isommassa leipomossa, kun taikinat ovat homehtuneet ja mädäntyneet putkistoihin!

    Asun maaseutuvaltaisella alueella, jossa on tapahtunut viimeisen 10v aikana yllättäväkin rakennemuutos. Karjaa on edelleen paljon, mutta entisten parin tuhannen tilan sijaan on ehkä vajaat 100 todella isoa yksikköä. Nämä yksiköt eivät pysty pyörimään kriisi tilanteessa kuin sen aikaa kun agrekaattiin riittää löpöä. Jos polttoaineesta on pula ei eläimille saada rehuja. Pahin tilanne on isoissa sikaloissa, joiden eläimet kuolevat alta vuorokaudessa ilman koneellista ilmanvaihtoa. Elukoita ei voida päästää pihallekaan koska minkäänlaisia aitauksia ei ole olemassa.

    Toinen iso muutos on ollut kotitarveviljelyn häviäminen. Kotikyläni 10 taloudesta (joissa lapsuudessani oli elukoita, perunapellot, kasvihuoneet ja kasvimaat) kaikki ovat siirtyneet käyttämään ruokavarastonaan lähimarkettia. Ainakaan tällä maaseudulla ei ole minkäänlaisia varmuusvarastoja vaan ne varastot ovat kaupan hyllyllä. Jos ruoan saatavuudessa tulisi katkoksia ei täällä riittäisi ruoka juuri sen pidemmäksi aikaa kuin kaupungissakaan. Vain siinä tapauksessa että olisi jonkinlaiset hätäsuunnitelmat isojen tilojen purkamisesta ja eläinten jakamisesta ympäri kyliä, voisi karjatalous päästä jaloilleen. Karjaahan tarvitaan Suomen oloissa muuttamaan ihmiselle kelpaamatonta heinä ym. ravintoa ihmiselle kelpaavaan muotoon. Pitää vaan toivoa että ongelmat tulevat kesällä jolloin varastot ovat suurimmillaan ja jotain ehditään vielä kasvattaakkin kesäksi.

    Vertaus Rooman romahtamiseen ei mielestäni toimi sen takia että nyt olemme roomalaisiin verrattuna aivan eri mittakaavassa riippuvaisia yhdestä tuotteesta. Ja tuota elintärkeää tuotetta ei meillä suomalaisilla ole lainkaan! Jos maahamme ei tuotaisi öljyä huomisesta lähtien juuri lainkaan olisi meitä ensi kesään mennessä murto osa hengissä.

  10. Milla, olet aivan oikeassa, olemme roomalaisia enemmän riippuvaisia yhdestä tai muutamasta harvasta tuotteesta. Toisaalta, olemme myös monella tapaa vauraampi ja resurssirikkaampi yhteiskunta. Ihan jo kommunikaatioteknologiamme auttaa huomattavasti esim. tehostamalla niukkojen resurssien jakelua (ja vaikka internet kaatuisi, sotaväeltä löytyy kyllä pelit ja vekottimet). Kestämme nykytilassa kyllä pitkänkin, jopa kuukausien vakavan energiakriisin, ja kriisin pitkittyessä meillä lieneisi jopa kykyä ryhtyä rakentamaan esim. pienimuotoista biodiesel- tai etanoli-infrastruktuuria. Asia voi olla toinen, jos kriisiin liittyy jotain muita kriisejä, tai jos yhteiskuntamme toimintakyky on esimerkiksi pitkällisen taantuman seurauksena heikentynyt.

    Nämä tilanteet tietenkin vaihtelevat, ja voi hyvin olla, että olen väärässä. Olen vain skeptinen sen suhteen, miten pitkään yksilöt kykenisivät selviytymään romahduksen oloissa, olivat he sitten kuinka hyvin varustautuneita hyvänsä. Toinen juttu on sitten se, että valmiuslaki antaa viranomaisille hyvin vapaat kädet ottaa käyttöön melkein mitä tahansa jota ei tarvita välittömään hengissäpysymiseen. Näin ollen, varastot ja reservit todennäköisesti pakko-otettaisiin, jos tarve olisi. Kuitin toki saisi, ja lupauksen, että kyllä valtio sen sitten korvaa… :D.

    Täältähän se löytyi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Valmiuslaki

    ”Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

    4. välttämättömien polttoaineiden ja muun energian sekä raaka-aineiden ja muiden tavaroiden tuonnin vaikeutumisesta tai estymisestä taikka muusta vaikutuksiltaan näihin verrattavasta kansainvälisen vaihdannan äkillisestä häiriintymisestä aiheutuva vakava uhka väestön toimeentulolle tai maan talouselämän perusteille”

    ja

    ”Valtioneuvosto saa valmiustilalaissa oikeudet yhteiskunnan taloudellisen elämän täydelliseen kontrolliin. Se voi … määrätä, että määrättyjä tavaroita ei saa pitää myytävänä, tarjota vastiketta vastaan, luovuttaa, hankkia, varastoida eikä vastaanottaa tai että niitä saa pitää myytävänä, tarjota vastiketta vastaan, luovuttaa, hankkia, varastoida, vastaanottaa, kuljettaa ja käyttää vain sillä tavoin ja sellaisin ehdoin kuin valtioneuvosto säätää.”

    ja

    ”Sodan kaltaisissa poikkeusoloissa voi valtioneuvosto … velvoittaa henkilön luovuttamaan valtiolle sellaisia tavaroita sekä suorittamaan sellaisia työ- ja palvelustehtäviä tai sellaisia kuljetuksia ja niihin liittyviä tehtäviä, jotka ovat tärkeitä taloudelliselle tai sotilaalliselle puolustusvalmiudelle.”

    Sitten on vielä ankarampi puolustustilalaki, jossa joukkoyksikön komentaja voi periaatteessa käskeä suoraan luovuttamaan ihan mitä tahansa.

    Olen hiukan ollut joskus perillä näistä poikkeusolojen suunnitelmista, ja kyllä esimerkiksi ruokahuoltoa ja noiden suuryksiköiden toimintaa kriisioloissa on mietitty paljonkin. Vyötä olisi kiristettävä, mutta melko epätodennäköistä olisi, että mikään yksittäinen kriisi johtaisi nälänhätään. Toivon, etten ole väärässä :). Tietenkin, jos kaikki yhteydet ulkomaille katkeaisivat täysin, olisimme jossain vaiheessa lirissä.

    Kaiken kaikkiaan, olen muuten sitä mieltä, että Suomi olisi mahdollisten kriisien varalta varsin hyvä paikka olla. Meillä on täällä jopa huomattavia paikallisia energiaresursseja puun ja turpeen sekä vähäisemmässä määrin vesivoiman muodossa, suhteellisen pieni väestötiheys, melko homogeeninen väestö jossa on vielä jonkinlaista yhteen hiileen puhaltamisen kykyä, osaamista ja jopa metalliteollisuutta, vielä toistaiseksi vahva ja ennen kaikkea kansanvaltainen puolustuslaitos, hyvin vähän mitään vieraiden valtojen tavoittelemaa, ja olemme syrjässä suurilta kansainvaellusreiteiltä. Joskus meillä on jopa ollut kohtalaisen hyvää onnea pragmaattisten poliitikkojen muodossa, niin vaikea kuin sitä onkin toisinaan uskoa :).

  11. Sain lopultakin pyöräytettyä SunTuubaan videon joka voisi toimia ajatusten herättäjänä. Naama ei ehkä ole kaikkein paras myyntikikka, mutta ei sitä onneksi tarvitse kauan katsella. Suomeksi 14min peak oil ja energiasta vähän muutoinkin. Kommentit tervetulleita.
    http://bit.ly/f80zuF

  12. Leena permalink

    En pidä nopeaa romahdusta epätodennäköisenä, minusta olisi hyvin mielenkiintoista pohtia erilaisia skenaarioita.
    Viime kevään elintarvikelakot osoittivat, että kauppa tyhjenee kolmessa päivässä.
    Ja armeijan laskelmien mukaan Suomi pystyy ilman öljyä tuottamaan ruokaa 2-3 miljoonaan suuhun. Todennäköisesti Suomi on kuitenkin yksi parhaista selviytymispaikoista. Yhteiskunnan tilasta olen kyllä melko huolissani, meillä on yhä enemmän väkeä, jonka toimintakyky nykyoloissakin on olematon. No ehkä kriisitilanne tuo joissakin parempia puolia esiin. Mutta entä jos aika ja resurssit hukataan vihaan ja syyllisten etsimiseen?

    • Skenaarioita on hyvä kelailla. Koetan tämän päivän aikana linkittää muutamaan hyvään kirjaan Linkit-sivulta jotka esittelevät vaihtoehtoja. Ne eivät tietysti jenkki-näkökulman vuuoksi ole suoraan käypiä suomeen, mutta on sieltä jotain saatavaa.

      Kriisejä tulee jatkossa olemaan, mutta niiden koko, vakavuus, kesto, aiheuttaja ja sen semmoiset ovat hämärän peitossa. Mitä enemmän ihmiset tietävät asioista, sitä paremmin he ovat keskimäärin valmistautuneet, ja sitä vähemmän on sitten virallisen kriisinhallinnan kontolla.

      Olen itsekin tuota resurssien käyttöä kriisitilassa kelaillut, ja todennut että voi olla todella hyvä juttu että emme ole ranskalaisia, eli heti barrikadeilla ja autoja polttamassa kun joku homma ei mene oman mielen mukaan. Jos joku haluaa sitten sanoa meitä kuuliaisiksi lampaiksi jotka hyväksyvät mitä vaan, niin se ei minua tässä vaiheessa kauheasti haittaa. Kaikki energia mikä laitetaan mellakointiin, on pois jostain muualta. Tosin ladon takana tulee olla tilaa jos tätä rauhallisuutta aletaan ryöstöviljellä..

      Isolta osin myös Talvi usein rauhoittaa ihmisiä. Suomessa on elo ollut sen verran tiukassa historiallisesti, että energiaa ja aikaa rähinöimiseen ei ole kauheasti riittänyt kun on pitänyt keskittyä hengissä selviämiseen.

      En tiedä olenko väärässä, toivottavasti en, mutta meillä kenties on vielä hieman yhteen hiileen puhaltamisen kykyä jäljellä sekä yhteiskunnan että yhteisön tasolla.

  13. milla permalink

    2-3 miljoonaa on vain puolet tai kolmasosa väestöstämme. Euroopassa tilanne on se, että taitaa olla kaikissa maissa Venäjää lukuun ottamatta suurempi väestö kuin kantokyky on. Eli jos Eurooppa ei saa ruokaa Venäjältä tulee valtava nälänhätä.

  14. milla permalink

    Toki toivon ettei kuvaamani toteudu. Valitettavasti vaan pelkään näin käyvän ellei valtiovalta tee isoa suunnanmuutosta. Polttoaineiden varmuusvarastot ovat muistaakseni puolen vuoden luokkaa. Se aika ei kuitenkaan mielestäni riitä meille elintärkeiden rakenteiden muuttamiseksi öljystä riippumattomiksi.

    Me olemme täällä perukoilla, eikä maamme läpi kulje öljyputkia. Jos saatavuudessa tulee katkoksia tai notkahduksia tuntuvat ne köyhien maiden lisäksi täällä. Miksi kukaan huolehtisi Suomen öljynsaannista? Eihän meillä ole fosforin ja uraanin ja muutaman metallin lisäksi mitään elintärkeää tarjottavaa öljyntuottajamaille. Nuoki luonnonvarat olemme pääsääntöisesti myyneet ulkomaalaisille!

  15. Jep, jos yhteydet ulkomaille menevät totaalisesti poikki pitkäksi aikaa, silloin ei hyvä heilu. Kuitenkin esim. Euroopan öljyntuotanto on niin monen tuottajan varassa (Venäjän lisäksi Norja, Tanska ja Britanniakin), että täydellistä tuotantokatkosta tuskin tulee, ei ainakaan varoituksetta.

    Puolen vuoden varastot olisivat tosiaan riittämättömät, jos öljystä riippumattomaksi muuttaminen täytyisi aloittaa nollatasosta. Pidän vain uskottavampana, että ensin koemme voimakkaan hinta- ja saatavuuskriisin (todennäköisesti useita sellaisia), joka saa aikaan erilaisia hankkeita tuon riippuvuuden voimakkaaksi vähentämiseksi ja erilaisten synteettisten polttoaineiden valmistamiseksi. Koska iso osa vaikutuksista tapahtuu voimakkaasti nousevan hinnan kautta, eikä ostajilla ole oikein keinoja käskeä öljykauppiaita myymään alihintaan, mikään yksittäinen maa tai maaryhmä ei oikein pysty omimaan kaikkea tuotantoa. Jopa öljypulassa olevat tuottajat pyrkisivät myymään öljyä saadakseen vientituloja, vaikka kotona täytyisikin toimeenpanna öljysäännöstely. Iranissahan näin on käynyt useampaan otteeseen. Yhteiskunnan kannalta elintärkeät toiminnot saadaan kyllä pyöritettyä vaikka öljybarrelin hinta olisi $500 – taloudelle kävisi kyllä huonosti.

    Se, riittävätkö nämä toimet ja kyetäänkö ne aloittamaan ajoissa, on sitten arvailujen varassa.

    Meillä ei ehkä ole strategisia raaka-aineita, mutta on sentään osaamista ja vielä tätä metalliteollisuuttakin. Esimerkiksi, jos synteettisen polttoaineen jalostamoita ryhdytään maailmalla toden teolla rakentamaan, Tornion terästehtailla painetaan atomisähköllä ruostumatonta laikka punaisena 24/7, ja hinnan saamme määrätä itse. No, riittääkö se, siinäpä kysymys. Ihan täysin huonosti asiat eivät kuitenkaan liene.

  16. Millalle nopeana kommenttina, että on meillä ainakin yksi kauppatavara, joka koko ajan kasvattaa arvoaan maailmalla, ja varsinkin öljyntuottajamaissa. Siitä voi sitten olla kahta mieltä että onko se hyvä vai huono juttu, että meillä on jotain mitä ne haluaa ja tarvitsee 🙂

    Nimittäin makeaa vettä.

    Mutta siitä olen esim. Pekkarisen ja sinun kanssa samaa mieltä, että vähänkään tärkeämmät mineraali ja muut luonnonvarat tulisi pikapikaa kansallistaa, tai siis perustaa ainakin suurelta osin valtiollinen yhtiö jonka hallinnassa nämä varat olisivat.

    • Hyvä huomio tuo vesi.

      Tosin: veden ominaisuuksien johdosta, en usko että siitä tullaan koskaan merkittävästi sotimaan – joitain paikallisia kähinöitä lukuun ottamatta. Sotiminen on yksinkertaisesti niin kallista ja energiaintensiivistä, ettei se kannata. En löydä nyt tähän hätään lähdettä, mutta muistan Israelin tutkineen asiaa: ilmeisesti ”vesisota” ja sen vaatima Golanin kukkuloiden yms. miehitys maksaisi ihan sotaväen kuluina neljä kertaa enemmän kuin saman vesimäärän tislaaminen merivedestä. Luultavasti energiatarpeenkin ero olisi samaa luokkaa.

      Vesi voi toki olla konfliktien osasyynä, varsinkin, jos joku valtio ryhtyy muuttamaan esim. jokien virtaamaa. Puhtaasti puhtaan veden vuoksi en kuitenkaan usko suuria konflikteja syntyvän, ellei tilanne ole todella, todella epätoivoinen.

      Hyvää kauppatavaraa se vesi sen sijaan saattaa olla :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: