Hesarissa, ja monessa muussakin paikassa on uutisoitu viimeisimmästä öljy-skenen mega-uutisesta, eli siitä kun Jenkit suunnittelevat ottavansa reilun 700 miljoonan barrelin strategiset öljyvaransa käyttöön.
Miksi?
Onhan se tietysti strategisesti tärkeää, että talouskasvu jatkaa kituvaa elpymistään, mutta kyllä se silti hieman ihmetyttää. Toisaalta, kyseessä on enemmän ehkä spekulaattoreita rauhoittava peli-liike, jotta turha paniikki saadaan pois. Se voi toimia, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Se toinen ratkaisu, jota edellinen Bushin hallinto käytti, jossa he antoivat öljyn hinnan nousta ja öljykavereiden kääriä muhkeat tuotot, ei toiminut kovin hyvin sekään, paitsi tietysti öljy-yhtiöiden tuloksen kannalta.
700 miljoonaa barrelia voi äkkiseltään tuntua paljolta, mutta se vastaa reilun kuukauden kokonaiskulutusta Jenkkilässä, ja alle 10 päivää koko globaalilla markkinalla (niin, Jenkit kuluttavat yli 20% globaalista öljystä). Toki, jos markkinoita rauhoitellaan laskemalla vaikka miljoona tynnyriä päivässä liikkeelle, niin varastot kestävät pari vuotta, koska muutakin öljyä toistaiseksi tuodaan.
Hämmästyttävintä tässä tietysti on edelleen se, että ongelman ydintä, hiipuvaa öljyntuotantoa, ei kukaan vieläkään tuo politiikassa tosissaan esille. Kumiveneessä on ammottava reikä, ja päättäjät keskittyvät puhaltamaan siihen lisää ilmaa kaikin voimin, ilman että itse kasvavalle reiälle tehdään mitään. Ei näin.
Voisiko joku asiansa osaava toimittaja nostaa asian esille, vaikkapa siten, että kansanedustaja-ehdokkailta kyseltäisiin näkemyksiä asiaan? Kenties öljystä voisi saada vaalikeskusteluihin jonkilaisen teeman? Vai onko sitä nyt vaan liian epämiellyttävä miettiä tälläisiä negatiivisia asioita?
***
Jännityksellä odotamme, mitä 11.3. perjantai tuo tullessaan, jolloin Saudi-Arabiaan on suunnitteilla ”Day of Rage”. Köh, tuota ei oikein voi kovin kivaksi suomentaa, joten mennään Raivon Päivällä. Saudi-pomothan ovat jo onneksi kieltäneet mielenosoitukset ja levottomuudet, ja tuominneet ne Islamin vastaisiksi ja epä-saudimaiseksi toiminnaksi. Alkaa ilmeisesti puntti hieman tutista.
Hesari uutisoi maanantaina asunto”kaupan” kehittymisestä rapakon takana otsikolla Käteisostajat ovat kuninkaita USA:n asuntomarkkinoilla
Asuntojenhinnat ovat siellä jatkaneet putoamistaan vuoden vaihteessa, ja osa porukasta uskoo että pohjaa ei ole vielä nähty. Toinen osa on sitä mieltä, että hinnat tulevat nousemaan entiselle tasolleen muutamassa vuodessa. Arvaatko kumpaa mieltä minä olen? 🙂
Itseäni uutisoinnissa ihmetyttää sen irrallisuus todellisuudesta, vaikka tokihan johonkin pitää uutisessa aina keskittyä ettei rupea rönsyilemään. Noh, onneksi minä voin rönsyillä hieman Hesarin puolesta tänne blogiin:
Rönsy 1
9 % ennätystyöttömyyden lisäksi Jenkeillä alkaa olla käsissään asunnottomien ongelma. Otsikossa mainitut käteiskauppiaat tarkoittanevat lähinnä varakasta väkeä, eli paljolta osin pankkiireita ja meklareita jotka alunperin kämpät rahoittivat, uudelleenlainoittivat ja hintoja pumppasivat, pumpaten joka käänteessä muhevia bonuksia, järjestelypalkkioita ja kuluja omille tileilleen. Kyseessä on siis valtava tulonsiirto, tällä kertaa aitoa varallisuutta (maata, rakennuksia), köyhiltä (ja alemmalta keskiluokalta) rikkaille. Vaikka Jenkkien keskitulo onkin ostovoimaltaan maailman huippuluokkaa, hyvinvointia vääristää yhä kasvavat tuloerot. Köyhien joukko siis kasvaa, ja aina muutamaa (kymmentä)tuhatta köyhää kohden saadaan kasattua yksi uusi miljonääri. Hurraa! Amerikkalaiseen unelmaan kuuluu olennaisesti se, että jokainen uskoo itse olevansa tuo seuraava miljonääri, kun vaan tarpeeksi yrittää. Ihailtaava ja huvittavaa samaan aikaan.
Rönsy 2
Jos oletetaan että maailmalta ei löydy lähivuosina muutamaa uutta Saudi-Arabiaa, niin öljyn hinta tuskin tulee, taantumista johtuvia lyhyempiä romahduksia lukuunottamatta, laskemaan kovinkaan alas pidemmällä aikavälillä. Jenkkien masinoima maailman suurimmaksi virheinvestoinniksikin tituleerattu suburbia ja exurbia -projekti ajaa siis karille lähitulevaisuudessa, ja potkuri punaisena hehkuen koettaa puskea, turhaan, koko karikon läpi. Alkaen kaukaisimmasta exurbiasta ja läheten hiljalleen lähemmäs kaupunkeja, asuntojen arvo tulee jatkossakin laskemaan, sillä monilla ei ole varaa työmatkailuun, kun bensan hinta kipuaa yli 4 dollariin per gallona.
********** PS *************
Tänään tuli 10 000 hittiä täyteen kaikenhuippuun! 🙂 Mahtavaa, kiitos kaikille kävijöille ja ennenkaikkea myös kommentoijille!
Öljyn tuotantohuipun häipyessä hiljalleen takapeiliin ja vääjäämättömän tuotannon laskun alkaessa, voi kukin meistä helpottaa omaansa ja yhteisönsä tuskaa vähentämällä riippuvuuttaan öljystä ja sen jalosteista. Ylivoimaisesti helpoiten se onnistuu autoilun ja liikkumisen parissa.
Henkilöstä, ammatista, elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippuen tähän vähentämiseen on erilaisia ja eritasoisia keinoja. Alla muutama joista voi aloittaa. Ne ovat omasta näkökulmastani, jossa julkinen liikenne ei ole käytännössä vaihtoehto. Jos se on vaihtoehto, niin käytä sitä.
1) Älä lennä.
Niin. Noh, muutaman vuoden päästä lentolippujen rajusti nousseet hinnat tappavat turhan viihde-lentelyn joka tapauksessa (samalla nurkissa alkaa pyöriä työttömiä turistioppaita, lentoemäntiä ja lentokenttähenkilökuntaa). Mutta jos menet johonkin lentäen, nyt kun se vielä on mahdollista, niin nauti siitä, tee hieman pidempi matka ettei tarvitse heti puolen vuoden päästä olla taas menossa johonkin. Viikonloppu Euroopassa tai viikko Thaimaassa on vähän kuin teurastaisi härän syödäkseen vain sen kivekset, mutta isommassa skaalassa.
Toisaalta, (ja minulla ei ole sijoituksia matkailuyrityksissä), nyt on ehkä se hetki kun vielä kohtuuhinnalla pääsee katsastamaan jonkin maailmankolkan, josta on aina haaveillut.
2) Hanki auto jossa on pieni polttoaineen kulutus.
Jos et heti huomenna mene vaihtamaan autoa, niin ensi kerralla kun vaihdat autoa, luo silmäys polttoaineen kulutukseen. Monikaan ei oikeasti tarvitse isoa farmaria, vaikka perhettä olisi enemmänkin. Kaiken ei tarvitse olla aina mukana, sillä fiksusti ja suunnitelmallisesti pakkaamalla saa yllättävän paljon lisätilaa. Ja sitten vielä eräs oivallus joka taannoin lävähti naamalle kuin märkä rukkanen, kun kiroilin ja pakkasin mummolassa lastenvaunuja Nissan Almeraamme ja uhosin että pitää ostaa isompi auto että saa vaunut ja muut kamat mahtumaan!
Sitten läimäytin itseäni kämmenellä otsaan ja päädyin hankkimaan isomman auton asemesta mummolaan omat käytetyt lastenvaunut parilla kympillä kirpparilta. Tuli vähän halvemmaksi. 🙂 Käytettyä lastenvaunua, polkupyörää ja muuta saa pilkkahinnalla kirppareilta, kierrätyksestä, sukulaisilta ja tuttavilta, ja ne kelpaavat maalle mummolaan oikein hyvin. Samaten olemme hankkineet kirpparilta kasan lastenvaatteita jotka ovat pysyvästi mummolassa, jolloin itse lähtemisestä vähenee pakkaamis-stressi lähes kokonaan, kun kaikki tärkeimmät vaatteet ovat jos perillä.
Joten kannattaa ehkä miettiä, mihin ja miten usein isoa autoa todella tarvitsee. Väitän että monet isompaan autoon vaihtavat tekevät niin täysin irrationaalisista ja mitättömistä syistä. Älä sinä tee niin.
Ensi viikolla vähennetään lisää riippuvuutta öljystä!
Debaatti ydinvoiman puolesta ja vastaan. Valitse puolesi.
Tässä artikkelissa pyrin avaamaan hieman suomen ja suomalaisten öljyn käyttöä. Kansainvälistä tilannetta on jo availtu, mutta monelle voi olla hämärän peitossa, että paljonko me käytämme öljyä ja mistä se tulee. Lisäksi tarjoan kaupan päälle pari näkemystä siitä, mitä kannattaisi ehkä tehdä jotta tilanne ei pääse valumaan katastrofiksi.
Suomalaisten öljyn käyttö
Öljyalan keskusliiton nettisivujen mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2008 11 875 000 tonnia raakaöljyä. Kun mukaan lasketaan muut tuodut öljytuotteet, oli kokonaismäärä 16 895 000 tonnia. Suomesta myös viedään öljyä, lähinnä jalosteiden muodossa. Kun vähennetään suomen viemät öljytuotteet, 6 525 000 tonnia, jäi meille kulutettavaksi 10 373 000 tonnia öljyä ja/tai öljytuotteita (bensiini, kaasuöljy, raskas polttoöljy jne.)
Näihin lukemiin ei ole laskettu erilaisia muoveja ja muita öljystä valmistettuja tuotteita ja niiden liikennettä rajojen yli molempiin suuntiin, vaan nyt puhutaan lähinnä polttoaineista. Osa suomeen tuodusta öljystä kenties jalostetaan vaikkapa muoveiksi, mutta toisaalta suomeen myös tuodaan paljon kaikenlaista muovista tehtyä, joten yksinkertaisuuden vuoksi päätän että nämä menevät yksi yhteen.
Tehdäänpä seuraavaksi laskutoimitus, jolla saadaan summittainen arvio siitä, mitä öljy elämässämme merkitsee.
Öljynkulutus per henkilö per päivä:
10 373 000 000 kg / 5 325 600 hlö / 365 d = 5,336 kg / asukas / vuorokausi
Muutetaan litroiksi 5,336 / 0,88 = 6,064 litraa per asukas per vuorokausi
Jatketaan epätieteellisiä laskelmia (jos teen jotain karmeita virheitä niin huutakaa hep, en ole oikeasti kovin hyvä tässä) ja muutetaan kyseinen raakaöljy kilowattitunneiksi ja kilowateiksi:
6,064 * 9,322 = 56,53 kwh/vrk/henkilö
Tehoa siis jatkuvana, ympäri vuorokauden 2 355 wattia per henkilö. Pelkästään öljystä.
Jos ihminen tuottaa pitkäkestoisessa työnteossa noin 100 watin tehon, tarvitaan 24 ihmistä ”polkemaan virtaa”, vuorokauden ympäri ja ilman lepotaukoja, jotta saadaan tuotettua se teho, minkä jokainen suomalainen käyttää raakaöljyn muodossa koko ajan. Wau. Kertokaa nyt joku, että nämä laskelmat on päin persettä!? (Artikkelin lopussa on olettamukset joita käytin)
Noh, päin persettä tai ei, mennään takaisin itse aiheeseen, eli suomalaisten öljy-suhteeseen.
Mistä suomen öljy tulee?
Vastaus tähän on ilmiselvä, mutta silti hieman kiusallinen monille meistä. Noin 90 % suomessa käytetystä öljystä tulee Venäjältä. Vielä 10 vuotta sitten reilu 80 % öljystämme tuotiin EU:sta ja Norjasta ja alle 20 % Venäjältä, mutta sen jälkeen kuvio on muuttunut radikaalisti. Täältä voi käydä ihmettelemässä käppyrää itse. Epäilen vahvasti, että syinä ovat EU:n ja Norjan tuotannon erittäin nopea hiipuminen ja toisaalta Venäjän tuotannon rämpiminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeisestä kuopasta takaisin jaloilleen.
Tällä hetkellä, ja näillä näkymin myös tulevaisuudessa, olemme lähes täydellisen riippuvaisia Venäläisestä öljystä, siitä että Venäjällä asiat luistavat ja hommat pysyvät hanskassa. Siitä että uudet löydöt ja kentät saadaan käyttöön valtavine investointeineen. Ja siitä että Venäjän mielestä on hyvä idea toimittaa öljyä Suomeen, eikä esimerkiksi johonkin muualle kuten Kiinaan.
Varsinkin tuo viimeinen pointti nostaa karvat hieman pystyyn. Ei ihme että Suomi on melko varovainen kritiikissään itänaapurin toimintaa kohtaan. Ja se on mielestäni jatkossakin hyvä idea. Pari vuotta sitten nähtiin, että Venäläisten on erittäin helppo katkaista kaasuntoimitukset Eurooppaan, joka on myös täysin rähmällään Äiti-Venäjän energiatoimitusten vuoksi. Pari väärää sanaa väärältä henkilöltä väärässä paikassa, ja öljyrekat tai junat eivät kuljekaan, tai jostain syystä ”juuttuvat tulliin”.
Venäjä öljyntuottajana
Venäjä on tällä hetkellä maailman suurin (tai suurimpia) öljyn tuottajia ja viejiä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen katastrofi tuotannossa on saatu viime aikoina korjattua, ja tänä päivänä Venäjällä tuotetaan kymmenisen miljoonaa barrelia öljyä vuorokaudessa. Monien asiantuntijoiden mielestä Venäjä on tällä hetkellä tuotantohuipussaan, tai erittäin lähellä sitä, ja samojen tahojen mielestä tuotanto on lähdössä laskuun lähivuosien (2010-2015) aikana. Se, miten jyrkkä tämä lasku on, riippuu uusien kenttien tuotantoon ottamisen vauhdista, jotka vaativat valtavia pääomia, investointeja teknologiaan ja infran rakennusprojekteja, sillä kentät eivät ole kovin lähellä kuluttajia.
Mitä me voimme tehdä parantaaksemme tilannetta
Mieleen tulee äkkiseltään kolme vaihtoehtoa, jotka eivät onneksi sulje pois toisiaan, mutta joista vain kaksi ovat vähänkään pidemmällä aikavälillä mahdollisia. Käsittelen ne lyhyesti alla.
1. Pyritään varmistamaan öljyn toimitukset myös muualta maailmasta.
Maailmallahan on osalle öljyä ns. avoimet markkinat. Nämä markkinat ovat kuitenkin koko ajan (muistaakseni, mutta en muista lähdettä) supistumaan päin. Näiltä markkinoilta ostettaessa pitää myös olla valmis maksamaan enemmän kuin kukaan muu. Suhteellisen lyhyellä tähtäimellä öljyä on kuitenkin saatavissa, jos on valmis maksamaan hinnan.
Yksi tankkeri, matkallaan Persianlahdelta maailmalle, voi sisältönsä osalta vaihtaa omistajaa useita kertoja matkallaan esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan. Mikäli tulee laajempi kriisi, on suomi tankkereiden näkökulmasta vihonviimeinen satama, ja matkalla on iso porukka rikkaita ja janoisia maita, joihin lastin voi myydä, jotta ehtii hakemaan seuraavaa. Tämä vaihtoehto oli siis se, joka toimii ainoastaan suhteellisen lyhyellä aikavälillä. Vähän kuin housuihin pissaaminen pakkasella, jossa haetaan tilapäistä helpotusta puuttumatta itse ongelmaan.
2. Pidetään hyvät välit Venäjään
Parina viimeisenä globalisaation vuosikymmenenä on monelle suomalaiselle tullut kenties itsenäinen ja jopa jonkinlaista ylemmyyttä tunteva suhtautuminen itänaapuriin. Olemme seuranneen kauhunsekaisella voitonriemulla Neuvostoliiton romahdusta, ja samalla pyrkineet samaistumaan ja liittämään kansakuntaamme ja kulttuuriamme enemmän läntiseen vaikutuspiiriin. Saatamme huomata, että tämä lyhyt ja kenties nautinnollinen poikkeama historiassa oli vain tilapäinen häiriö asioiden normaalissa tilassa, johon sisältyy huomattava määrä kumartelua, voitelua ja veljeilyä itään päin.
Lännestä ei nimittäin ole saatavissa öljyä. Itse asiassa jatkossa yhä enemmän tulemme kilpailemaan muiden (isojen ja pienien) länsivaltojen kanssa maailman öljyntuotannosta, josta valtaosa on Lähi-idässä, Venäjällä ja muissa poliittisesti epävakaissa paikoissa. Tässä kilpailussa meillä on äkkiä mietittynä muutama hyväkin kortti käsissä, vaikka kohdassa yksi tuli ilmi myös ne Mustat Pekat.
- Historialliset suhteet Venäjälle ja kulttuurin tuntemus (tämä oli siis korrekti versio siitä, että olemme ennenkin kumarrelleet itään ja liponeet paikallisia takamuksia, joten homma on tuttua molemmin puolin)
- Etäisyys Venäjälle verrattain lyhyt
- Rautateiden raideleveys ja sitä kautta toimitusten suhteellinen helppous (en tosin tiedä paljonko öljystä tällä hetkellä tuodaan milläkin tavalla)
- Kiinteät, molemminpuoliset ja pitkäaikaiset kauppasuhteet (Venäläiset tykkäävät suomalaisista tavarataloista, tavaroista, mökkirannoista jne.)
3. Vähennetään yhteiskunnan riippuvuutta öljystä ja ulkomaisesta energiantuonnista
Tämä pitää tehdä joka tapauksessa, ja sisältää monia erillisiä toimenpiteitä monella tasolla. Muutamia ehdottaakseni:
- Henkilöliikenteen siirtäminen raiteille ja raideverkoston kehittäminen (tärkeimpänä vähennyksenä henkilöautoliikenne ja sitä kautta tieverkoston ylläpito, sekä lentoliikenne). Raideverkostolla tarkoitan myös ns. kevyttä raideliikennettä (raitiovaunut)
- Logistiikkaketjujen suunnitteleminen ja rakentaminen siten, että tavara saadaan liikkumaan mahdollisimman vähällä polttoaineella ihmisten koteihin.
- Kotimaisen polttoainetuotannon kehittäminen (biodieselin ja etanolin valmistus kotimaisista raaka-aineista kuten turve, puu ja muut energiakasvit, teollisuuden jätteet, levät)
- Henkilö- ja tavaraliikenteen sähköistäminen. Myös dieselin suosiminen bensiinin asemesta voi olla fiksua, sillä biodieselin valmistuksen helppous ja säilyvyys ovat käsittääkseni aivan toista verrattuna bensiiniin.
- Muun öljynkäytön vähentäminen (esim. öljylämmityksen alasajo)
- Korvaavien tuotteiden kehittäminen ja suosiminen. Eli toisaalta pyritään kehittämään sopivia korvikkeita, joista voidaan valmistaa vaikkapa muoveja, ja toisaalta pyritään valmistamaan nykyisiä muovisia tuotteita ainakin osittain enemmän muista materiaaleista, kuten puusta ja sen eri jalosteista.
Tärkeimpänä asiana pitää muistaa, että kenelläkään ei ole tarjolla mitään yksittäistä hopealuotia jolla ongelmat ratkeavat. Tilanne on niin sanotusti ”All hands on deck!” eli kaikki miehet (ja naiset ja lapset) kannelle!
****
Olettamukset joita tehtiin ja joihin löysin luvut pääosin netistä:
raakaöljyn ominaispaino on 0,88 kiloa/litra
energiasisältö 33.56 MJ/L (raakaöljyn matalampi lämpöarvo). Kilowattitunteina 9,322 / litra
Libyan levottomuudet eivät aiheuta öljykriisiä – Yle 2.3.2011
Oheisessa uutisartikkelissa kiteytyy esimerkillisesti ristiriitaisen otsikoinnin määritelmä. Itse otsikko tarjoilee luottamusta ja toivoa. Kun taas lukee uutisen tekstiä, niin silmiin osuvat kohdat:
”Öljypulaa ei ole tiedossa, elleivät levottomuudet leviä todella suuriin tuottajamaihin kuten Saudi-Arabiaan.”
Varmasti näin on. Saudeihin on suunnitteilla mielenosoituksia 11.3. eli reilun viikon päähän. Eli öljypula tulee mahdollisesti vasta parin viikon päästä? Vai luotetaanko siihen, että levottomuuksia ei tule, ei sitten millään? Öljypula on sitten vielä ihan eritason kriisi kuin öljyn hinnan nouseminen spekulaattoreiden toimesta. Tämä on vähän kuin vertaisi, että kooma on ihan hyvä tilanne, kun vertaa sitä hengen lähtöön. Toinen retoriikan mestarinäyte:
”Myyntipäällikkö Petteri Kämpjärvi Neste-Oilista ei pidä mahdottomana, etteikö bensiini voisi kesään mennessä hiukan halventuakin.
– Voihan olla, että arabimaiden levottomuudet rauhoittuvat ja raakaöljyn hinta kääntyy taas laskuun. Mutta aika näyttää.”
Tässä käännetään pienen pieni mahdollisuus bensan halpenemisesta uutisen pääosaan. Voihan olla myös, että Jeesus tulee maan päälle ja hänellä on tuliaisinaan jokaiselle oma loppumaton öljyhana. Eihän se mahdotonta ole. Mutta kannattaako uutinen ja otsikko perustaa tälläiseen, huomattavan pieneen mahdollisuuteen?
Voi olla myös mahdollista, että kesään mennessä maailmantalous on romahtanut siinä määrin, että öljyn kysyntä on pudonnut merkittävästi, joka on pudottanut myös hinnan. Itse pidän tätä ainakin yhtä todennäköisenä syynä bensan mahdolliseen halpenemiseen.
BBC julkaisi jonkin aikaa sitten artikkelin otsikolla:
Oil price: Should we fear the latest rises?
Kyseessä on mielenkiintoinen analyysi nykytilanteesta, ja siitä miten se istuu historian muihin öljyn hinnan aiheuttamiin taantumiin. Näkyvissä on jutun mukaan merkkejä sekä 70-luvun kriiseistä, että 2008 romahduksesta.
”The oil price has a nasty habit of predicting global recessions.”
Hieman jänskättää mitä tapahtuu 11.3. jolloin Saudi-Arabiassa on suunnitteilla suuri mielenosoitus…
”All the same, it is too early to say whether the oil price will remain high for long enough for such doom and gloom to ensue. And if it means the world gets a stable and democratic Middle East, then perhaps it is a price worth paying.”
Kauppalehti kirjoitti nettisivuillaan tänään kaksikin juttua jotka liittyvät kiinteästi öljyhuippuun. Alla linkit ja pika-analyysit.
Öljyn hinta voi jopa tuplaantua
Jutussa maalaillaan varsin tummia sävyjä öljyväreillä talouden kankaalle (olipas runollista). Jos levottomuudet ja kansannousut afrikassa ja lähi-idässä jatkuvat, voivat spekulaattorit ylikuumentua ja kiehauttaa öljyn hinnan kakkosella alkavaksi. En usko että näin käy, erittäin lyhyttä piikkiä mahdollisesti lukuunottamatta, yhdestä syystä:
Maailmantalous kyykistyy lamalukemiin jo paljon pienemmällä hinnalla, ja tämä tappaa kysynnän kuin loukku rotan sellaisiin lukemiin, jotka on uudella öljyn kokonaistuotannolla toteutettavissa (lisättynä spekulaattoreiden hintalisällä).
Ja tähän liittyy suoraan myös seuraava uutinen:
Polttoaineen hinta kuristaa koneurakoitsijoita
Polttoainekustannukset alkavat tuntua viivan alla etenkin metsäkone- ja maansiirtoalalla. Osalla yrittäjiä on pitkät sopimukset, joihin ei ole lisätty polttoainekulujen vaihteluita hintoihin. Lisäksi uutisessa mainitaan, että myös muut kulut ovat nousseet, kuten koneiden ja työntekijöiden kuljetus (jotka ovat nekin suoraa seurausta polttoaineen kallistumisesta).
Kun hintapiikit jatkuvat pidempään, alkaa yrittäjiä ajautua maksuvaikeuksiin ja jopa konkursseihin. Samalla loput yrittäjistä joutuvat nostamaan hintoja kulujen kasvaessa, joka taas vähentää kysyntää heidän palveluilleen. Molempien mekanismien kautta öljyn kysyntä vähenee ja hinta-paineet helpottavat, kun tapahtumat ovat globaaleja. Tätä tarkoitin sillä, että korkea hinta tappaa kysyntää.
Ja öljyhuippuun uutiset liittyvät siis siten, että mikään öljyntuottaja ei kykene, ainakaan pidemmällä aikavälillä, paikkaamaan muiden tuottajien ongelmista aiheutuvaa vajausta, koska kaasu on jo pohjassa, nupit kaakossa ja tuotanto maksimissa.
Meillä täällä maalla (emmekä edes asu oikeasti maalla, sillä naapurit asuvat vieressä) tervehditään kävelyllä lähestulkoon kaikkia vastaantulevia autoja tai muita kävelijöitä. Naapurit eivät välttämättä ole sielu-tovereita, mutta silti heidän kanssaan ollaan usein hieman tekemisissä tavalla tai toisella. Käpälä siis nousee tuntemattomillekin, ja tutuille saattaa huulien välistä lipsahtaa tuttavallinen ”terve”.
Emme ole siis vielä täysin omaksuneet individualismin aatetta, ja toisaalta emme oikein usko, että yhteiskunta järjestää kaiken tarvittavan puhelinsoitolla, jos tulee hätä.
Miksi?
Maalla tiedetään, että kun paska iskeytyy tuulettimeen esim. kunnon myrskyn muodossa, on naapuri kenties ainoa jolta voi pyytää apua. Naapuri on myös se, joka lomamatkan aikana pitää silmällä, ettei pihalla pyöri vieraita ajoneuvoja tyhjentämässä taloa. Tai se, jolta saa vettä kun oma kaivo kuivuu tai putki menee rikki, kuten meidän naapurillemme kävi alkuvuodesta 2011.
Monia, minä mukaan lukien, kaikkien naapureiden kanssa tekemisissä oleminen lähinnä puistattaa. Mutta kyllä siihen morjenstamiseen tottuu, ja sieltä voi löytyä hauskojakin tuttavuuksia. Ja iltapalaa kokatessa on paljon kivempi käydä lainaamassa tutulta naapurilta pari munaa, kuin ajaa 10 km kauppaan.
Ei siis tarvitse olla yhteistä elämää naapureiden kanssa, mutta on hyvä tuntea heidät ulkonäöltä, ja olla tervehtimis-väleissä. Tällöin avun antaminen ja saaminen tilanteen tullessa päälle on paljon helpompaa, ja apua saattaa saada joskus myös yllättäen, kun saavut neljän kauppakassin ja kahden itkevän lapsen kanssa kotiin ja huomaat naapurisi pitävän talon alaovea sinulle auki.
Kerron lopuksi vielä tosi tarinan asiaan liittyen, kesältä 2010
Olimme appivanhemmilla käymässä, kun kuulimme, että naapuriin oltiin murtauduttu. Samalla kuulimme, että todennäköisesti myös noin 20 km päässä asuvan mummon kotiin oli aiemmin murtauduttu, ja tekijät olivat kenties samoja. Koska maalla oltiin, niin kaikki tunsivat toisensa, ja myös sen 20 km päässä olevan mummon. (Itseäni alkoi tässä vaiheessa jo hieman huimata).
Alkoi soittelurumba naapureiden välillä. Tekijät oli narautettu itse teossa, mutta he olivat päässeet karkuun, yksi autolla, ja kaksi vahdissa ollutta jalkaisin metsään pakenemalla. Poliisit tulivat paikalle ja aloittivat etsinnät, myös koirapartioista oli puhetta. Miehiä ei kuitenkaan löytynyt, mutta parin tunnin päästä autolla paennut mies saatiin kiinni läheisessä kaupungissa.
Saapui ilta, ja lähdimme kotiin. Matkalla puolivakavissamme vitsailimme, että jos näkyy outoja tyyppejä tien poskessa viittoilemassa, niin ei kyllä pysähdytä. Kului kaksi minuuttia, ja ohitimme kaksi jalkamiestä, jotka eivät kuuluneet paikalliseen faunaan. Soitimme naapurille, joka soitti poliisille. Vähän ajan päästä vastaamme tulikin poliisin maija joka kävi noukkimassa rötöstelijät talteen.
Rosvot eivät olleet tajunneet, että maaseudulla sana heidän läsnäolostaan leviää kilometritolkulla jopa muutamassa minuutissa. He eivät myöskään ymmärtäneet, että käytännössä lähes kaikki pikkutiellä ajavat tuntevat kaikki paikalliset, ja pitävät vieraita patikoijia epäilyttävinä, varsinkin jos ovat kuulleet tapahtumista, ja varsinkaan jos nämä eivät näytä tippaakaan marjastajilta tai sienestäjiltä pillifarkuissaan ja nahkatakeissaan. 🙂
http://aspo.tv/speakers/schlumberger-charles/the-future-of-air-transportation/
Pari päivää sitten julkaistussa artikkelissani vaahtosin hieman lentoliikenteen tulevaisuudesta. Nyt vaahtoaa, tehden ensin hyvin selväksi että hän puhuu yksityishenkilönä, Maailman Pankin lentoliikenne-vastaava Charles Schlumberger.
Alla hänen yhteenveto-kalvo luennon lopusta. Video löytyy yllä olevan linkin takaa, ja sieltä löytyvät myös loput kuvat.
Toinen mielipidekirjoitukseni, julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa torstaina 24.2.2011. Kiitos Etlarille tästä. Koska sitä ei kuitenkaan löydy nettilehdestä, laitan sen tänne myös (olisi kätevämpää jos nämä julkaistaisiin myös nettilehdessä, johon voisi linkittää). Aihettahan on käsitelty Ilmastonmuutos-sarjassa myös.
Hinkkasin tekstiä kohtalaisen paljon, ja tarjosin sitä myös Hesariin, johon se ei kuitenkaan mahtunut. Niinpä itse aiheen lisäksi toivoisin Teiltä palautetta myös tekstiä koskien. Sen rakennetta, selkeyttä, johdonmukaisuutta ja luettavuutta ajatellen, ja nimenomaan myös toimituksellisesta näkökulmasta. Miten saan seuraavan räpellykseni julkasitua Hesarissa? (muuten kuin vaihtamalla aiheen tyystin muuhun :).
**************Mielipidekirjoitus******************
350 – Ihmiskunnan tärkein numero
350 ppm on hiilidioksidin (CO2) pitoisuus ilmakehässä, joka on meille turvallinen. Luku on vakavasti otettavan ilmastotieteen viimeisin arvio kasvihuonekaasupitoisuudesta, josta ei seuraa pidemmällä aikavälillä laajoja ja vakavia ilmastokatastrofeja. Tällä hetkellä ilmakehän CO2 pitoisuus on 388 ppm, joten olemme jo ylittäneet turvallisen rajan. Lisäksi pitoisuus nousee +2 ppm joka vuosi. Asia on jäänyt turhan vähälle huomiolle yhteiskunnassa ja viestimissä ottaen huomioon että kyseessä on ihmiskunnan tärkein numero.
Pari vuotta sitten Nobelin voittanut tiedemiesryhmä sanoi, että ilmastonmuutos on vähintään 90 % varmuudella ihmisten aiheuttama. Ilmastonmuutoksen yhteydessä monet epäilevät tieteen tulosten luotettavuutta tai ainakin vähättelevät ilmastomuutokseen liittyvää uhkaa. Ongelman vähättelyyn ja kyseenalaistamiseen osallistuvat myös energiabisneksen edustajat ja lobbaajat, jotka tarjoavat omia tutkimuksiaan kansan nähtäville. Kyseisiä tutkimuksia on harvemmin julkaistu vakavasti otettavissa tieteellisissä julkaisuissa.
Tieteen luotettavuuden kyseenalaistaminen näyttää kuitenkin liittyvän vain ilmastomuutoksen todentamiseen. Ihmiskunnan ongelmien kun odotetaan ratkeavan tieteen ja tekniikan kehittyessä kuin itsestään, oli sitten kyseessä ruokakriisit, öljyntuotannon hiipuminen, biodiversiteetin väheneminen, väestönkasvu, talouskriisit ja tietysti myös ilmastonmuutos. Ristiriitaisesti samaan aikaan monet siis odottavat tieteeltä ratkaisua ongelmaan, mutta eivät halua uskoa sitä, kun ratkaisu heille tarjotaan.
Ratkaisu ilmastonmuutoksen uhkaan on vähentää hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä 350 ppm:ään. Se, että ratkaisu ei ole helppo ja mukava, ei ole tieteen vika. Mutta tieteen ansiota on, että meillä on ylipäätään tieto tulevasta ongelmasta, sekä tieto siitä, miten se voidaan välttää.
Seuraavan muutaman vuosikymmenen aikana pitoisuuden kasvu on ensin saatava pysähtymään, jonka jälkeen se pitää saada laskemaan takaisin 350 ppm tasolle. Muuten Australian ja Brasilian viimeaikaisista ilmastokatastrofeista sekä Eurooppaakin vaivanneista säätilan ääri-ilmiöistä tulee uusi normaali. Näiden ilmastokatastrofien hoitaminen tulee lopulta paljon kalliimmaksi kuin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tänään.
Lisää aiheesta netissä www.350.org ja blogissani https://kaikenhuippu.wordpress.com
Tässä artikkelissa pohdin sitä, miten öljyn tuotantohuipun seuraamuksia voidaan, tai ei voida, lieventää turvaamalla yhteiskkunnan sähkön saanti ydinvoimalla. Onko Ydinvoima pelastava, vihreänä säteilevä enkeli, vai tuuppaako Peak Oil sen mustalla, likaisella nyrkillään kanveesiin jo ensimmäisessä erässä?
Ydinvoima pelastaa?
Tulevaan energia- ja ilmastokriisiin on tarjottu, monien muiden mielenkiintoisten juttujen lisäksi, ”nopeaksi” vaihtoehdoksi ydinvoiman rakentamista. Monet syyt ovatkin vakuuttavia ja hyviä, sillä:
- Teknologia on tuttua ja turvallista (verrattuna lähes kaikkiin muihin energiantuotantomuotoihin)
- Ydinvoimalla saadaan tuotettua ns. ”baseload” -sähköä, joka ei ole riippuvainen auringon paistamisesta tai tuuliolosuhteista. Mikäli haluamme luotettavaa sähköä esim. teollisuudelle, se on juuri tätä.
- Muita merkittäviä baseload-sähkön (miten tuo suomennetaan?) tarjoajia ovat vesivoima, hiilivoima ja kaasuvoima, joista kaksi viimeistä on fossiilisia, ja ensimmäinen jo lähes maksimiin hyödynnetty, eikä ihan ongelmaton sekään.
Varsinkin ilmastonmuutoksen välittömän torjunnan kannalta ydinvoima näyttää olevan nopein ja realistisin vaihtoehto, jolla saadaan hiilivoiman käyttöä vähennettyä, samalla kun globaali energiantarve kasvaa esim kehitysmaiden väestön pyrkiessä pois köyhyydestä.
Peak Oililla, eli öljyn tuotannon huipulla ja sen jälkeisellä öljyntuotannon laskulla, ei kuitenkaan ole suoranaista tekemistä ydinvoiman kanssa. Ei ainakaan nykyisellä, eikä suunnitelmista päätellen myös ihan lähivuosienkaan kuljetusinfrastruktuurilla. Vaikka öljystä saatava energiamäärä, noin neljäsosa suomen primäärienergiasta, olisi saatavissa muusta tuotannosta, öljy on aineena ainutlaatuinen. Tämä aiheuttaa ihmiskunnalle moninaisia ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia, ongelmia ja valintoja.
Tavara ja ihmiset eivät liiku sähköllä
Maailman logistiikka pyörii tällä hetkellä öljyllä. Kun öljyn hinta lähivuosina ja vuosikymmeninä päätrendinään nousee ja nousee, saatavuuden tullessa koko ajan epävarmemmaksi, alkaa tavara ja ihmiset liikkua vähemmän ja vähemmän. Maailma hidastuu ja kasvaa, kun se tähän asti on nopeutunut ja pienentynyt. Tähän ei ydinvoima, tai mikään muukaan etanoli, synteettinen polttonesteisiin tai bio-diesel, pysty tarjoamaan kuin marginaalisen avun. Tosin sähkön avulla noita korvaavia polttoaineitakin usein tehdään, joten lisäsähkö ei liene pahasta.
Vaikka kuinka rakentaisimme ydin/tuuli/vesi/aurinkovoimaa, se ei silti merkittävästi auta esimerkiksi seuraaviin valikoituihin, helpommin ennustettaviin seurauksiin joita öljyn tuotannon iltarusko meille tarjoilee:
- Kaukomatkailun hinnat nousevat samalla kun lentoyhtiöiden tappiokierteet pahenevat. Tämä alkaa pudottaa lomamatkailijoita pois markkinoilta alkaen alemmasta keskiluokasta ja nousten hiljalleen tuloluokissa ylöspäin. Tästä seuraa valtavia ongelmia valtioiden talouksiin ja työmarkkinoille, kun matkaoppaat, lentoemot, pilotit ja lentokenttähenkilökunta sekä näiden tuki- ja alihankkijat alkavat etsiä uusia töitä ja turismista elävät matkailukohteet näivettyvät. Paikallismatkailulla saattaa koittaa uusi kukoistus.
- Lentorahdin hinnat nousevat, valtavista vero- ja muista tuista huolimatta, niin korkeaksi, että lopulta vain todella kevyt, pieni, pilaantuva ja arvokas rahti toimitetaan lentäen. Muut toimitetaan laivalla, tai ei toimiteta ollenkaan
- Turha tuotteiden ja raaka-aineiden kuljettelu edestakaisin halpojen työvoimakustannusten perässä vähenee. Tämä voi tuoda takaisin länsimaihin uusia (matalapalkka)-aloja jotka oli kertaalleen jo ulkoistettu Kiinaan tai Intiaan.
- Koska öljyllä on mustat näppinsä lähes kaikissa tuotteissa joita kulutamme, tulee kaiken hinta hiljalleen nousemaan, joka tarkoittaa että ihmisillä on varaa kuluttaa keskimäärin vähemmän. Se taas tarkoittaa ongelmia taloudessa ja tuotannon karsimista ja, tietysti, lisää työttömyyttä.
Tämän globalisaation näivettymisen välittömät ja välilliset seuraukset ovat todella hankalasti ennustettavissa, varsinkin kun mukaan sotketaan (geo)politiikka, potentiaaliset resurssisodat, kansainvälinen finanssijärjestelmä (josta kukaan ei enää oikeasti ota tolkkua) ja ihmisen nerokkuus sekä ahneus. Analyytikoiden ja muiden ”viisaiden” näkemykset voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä, ja silti olla hyvin perusteltuja.
Logistiikan uudelleenjärjestely
Taistelussa peak oilin aiheuttamia ongelmia vastaan ydinvoimalla on silti tarjottavaa siellä ja täällä, vaikka varsinainen tappajasovellus ehkä uupuukin. Sähkö nimittäin on nestemäisiä polttoaineita tärkeämpi energian muoto, ja vaikka se ei pysty bensiiniä korvaamaan, auttaa se tilannetta ainakin seuraavin tavoin:
- Ydinvoimalan rakentamisen jälkeen tarjoaa se kohtalaisen pitkäksi aikaa kohtalaisen edullista energiaa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristömyrkkypäästöt ovat hiilivoimaan nähden mitättömät (vaikka mukaan lasketaan ydinjäte)
- Mitä enemmän ydinvoimaa kehitetään ja rakennetaan, sitä nopeammaksi, turvallisemmaksi ja tehokkaammaksi rakentamisprosessi saadaan.
- Jos/kun ydinvoima korvaa hiilen polttamista sähköksi, voidaan hiilestä valmistaa tarvittaessa liikennepolttoaineita, lannoitteita ja syntetisoida yhtä ja toista muutakin hyödyllistä. Tämä ei isossa mittakaavassa ole kovin hyvä asia ilmastonmuutoksen kannalta. Mutta on se parempi kuin se, että hiiltä poltetaan sekä sähköksi että syntetisoidaan liikennepolttoaineiksi, jotta logistiikka saadaan pidettyä edes jotenkin liikkeellä.
- Kun sähkön saanti on kohtalaisen turvattua, voi tämä vapauttaa rajallisia resursseja sekä infrastruktuurin korvaamiseksi sähköistetyllä kalustolla että uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi ja rakentamiseksi (nämäkin kun vievät fossiilisia polttoaineita rakentamisvaiheessa).
- Turvattu kohtuuhintaisen sähkön saanti myös rohkaisee ylipäätään kehittämään sähkön varassa olevia isompia järjestelmiä, kulkuneuvoja ja infrastruktuuria. Kukaan ei tee raideliikenne-investointeja, jos sen luvataan toimivan vain silloin kun tuulee kovaa tai aurinko paistaa.
Loppupäätelmä
Ydinvoima ei voi öljyn hupenemiselle lyhyellä tähtäimellä mitään. Ydinvoimaa ei auta myöskään talousjärjestelmän hoipertelu ja kansainvälisessä taloudessa vallitseva epävakaus, jotka tekevät ydinvoimaloiden kaltaisten massiivisten investointien tekemisestä hankalaa. Myös ydinvoiman vastustajat, ihmiset joita olen suunnitellut alkavani kutsumaan tuttavallisesti hiilivoiman kannattajiksi, tekevät ydinvoiman rakentamisesta ja käytöstä hitaampaa vaikeampaa ja täten myös kalliimpaa. Parhaassa tapauksessa samat hiilivoiman kann.. eikun siis ydinvoima-kriittiset ihmiset käyttävät sitten ydinvoiman vastustusargumentteina ”koska se on kallista rakentaa”. Niin.
Maailman pyörät siis pikku hiljaa pysähtyvät, tai ainakin hidastuvat nykyvauhtiin verrattuna erittäin merkittävästi, sillä yli 90 % globaalista ja lokaalista logistiikasta kulkee öljyllä ja sen saanti alkaa heikentyä ja hinta nousta lähivuosina rajusti. Kysymys kuuluukin, haluanko katsella tuon, paljolti myös epäolennaisen, liikkeen vähenemistä valot päällä ja lämpimässä talossa? Vastaus on: Totta hitossa.
Muiden muassa Tekniikka & Talous uutisoi viimeaikaisten rähinöiden vaikutuksesta öljyn hintaan. Jenkkien yksi isoimmista huolistahan öljyntuotannon ja öljyhuipun kanssa on ollut se, että koko ajan merkittävämpi osa heidän tuomastaan öljystä pumpataan poliittisesti epävakailla alueilla. Kuinka paljon heillä (ja meillä) tällä kertaa on varaa lähettää sotilaita rauhoittamaan tilanne, pysyvästi?
23.2. Brent-öljy (pohjanmeren laatua) maksoi 105,78 korjaus: 107,4 USD tynnyriltä. Lisäys: 24.2. hinta oli 114,75 usd/tynnyri Libyalla on Afrikan suurimmat öljyvarannot, ja se pumppasi vielä tammikuussa 1,6 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä. Se on oikeasti ihan merkittävä määrä.
Tilannetta pyritään hallitsemaan käyttämällä varastoissa olevaa öljyä, joka helpottaa hintapaineita. Toisaalta se luo valtavia paineita sille, että tilanne saadaan keinolla millä hyvänsä rauhoittumaan ja öljy virtaamaan. Saudit ovat myös lupailleet lisäävänsä tuotantoa, mutta saa nähdä miten kauan se onnistuu:
”Asiantuntijoiden mukaan hinnat voivat nousta huippulukemiin, jos levottomuudet leviävät suuriin öljyntuottajamaihin kuten Saudi-Arabiaan.”
Huippulukemat tarkoittavat siis yli 140 USD / tynnyriltä. Viimeistään tällöin ”Markkinatalouden näkymätön käsi muuttuu raivoavaksi nyrkiksi, joka takoo maailmantalouden takaisin fossiilisen energiatuotannon mahdollistamaan kokoon.” – Kenneth Deffeyes, vapaasti suomennettu.
Minulle jäi kyseisestä kirjasta erittäin risti-riitaiset tunnelmat. Toisaalta se oli hyvinkin toivoa herättävä, ja välillä tuli ihan positiivinen mieli, että tosiaan, kyllähän tästä jotenkin selvitään. Sitten heti seuraavassa kappaleessa kirjoittaja töksäyttää jotain niin ajattelematonta ja putkinäköistä, että se vetää maton alta koko lämpimältä, pörröiseltä fiilikseltä ja jättää fiiliksen käyttää kirjaa sytykkeenä.
Kunnes taas kohta tämä ruotsalainen kirjailija pyrkii kieputtamaan minut hyvänolon ja toivon pinkkiin pyörteeseen. Ruotsalaisilla on se taito ehkä jotenkin myötäsyntyisesti? Välillä hän jopa tekstissä suoraan myöntää ratkaisunsa mitättömyyden tai epätodennäköisyyden, mutta ei anna sen haitata menoa. Minä tyydyin vuoroin nauramaan, vuoroin kiroilemaan ääneen ja pyörittelemään silmiäni.
Kirjan taustalla oleva ajatus
Kirjan lähtökohtana tai tausta-ajatuksena toimii se, että ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään; Insinööreihin, Aktivisteihin ja Skeptikoihin. Näiden kautta ja näitä esimerkkinä käyttäen sitten ruoditaan erilaisia ympäristöprojekteja, suuria möhläyksiä ja potentiaalisia hopealuoteja. Kirja on varmaan keskimäärin miellyttävää lukemista insinööreille, sillä heidät kuvataan, toki välillä ihan syystä, ainoana kolmesta ihmisjoukosta, jotka pystyvät ongelmille tekemään jotain. Aktivistit ryntäävät tekemään usein vääriä, jopa haitallisia tekoja, skeptikot eivät tee juuri mitään, paitsi ovat muiden haittana. Ja vaarallisimpana kaikista kuvataan aktivistien ja skeptikoiden epäpyhä liitto, joka saakin aikaan oikein erikoisrumaa jälkeä. Tämä asettelu onkin kirjan hedelmällisintä antia, varsinkin kun tunnistaa itsessään joitain piirteitä esim. aktivistista, jolloin voi kenties jopa oppia jotain itsestään ja omasta toiminnastaan.
Suurin ongelma oli kuitenkin kirjoittajan näkemyksen yksipuolisuus, tilastojen valikointi, ja, noh, pakko kai sen on sanoa; fossiilisten polttonesteiden hupenemisesta johtuvien ongelmien täydellinen poisjättö skenaarioista. Kirja oli kuitenkin lukemisen arvoinen, ja (halvan) hintansa väärti katsaus ennen kaikkea ihmisten tapoihin kohdata ja ratkaista ongelmia välillä surkuhupaisan tehottomasti.
Mehevimmät lainaukset
Nihilistisenä inhorealistina otan vapauden lainata ja kommentoida alle muutaman räikeimmän epäkohdan, jotka pistivät omaan silmääni:
Sivu 176
”Kuten jo aikaisemmin todettiin, merkittävämpi ongelma on se, että öljynkulutuksen väheneminen rikkaissa maissa johtaa siihen, että öljyntuottajamaat pumppaavat öljyä vain lisää ja maat joissa ei ole valtion ohjausmenetelmiä päästöjen vähentämiseksi kuluttavat öljyä yhä enemmän – ja samalla hiilidioksidipäästöt lisääntyvät.”
- Kirjoittaja lähtee oletuksesta että öljyntuottajat pystyvät pumppaamaan öljyä nykyistä enemmän. Tämä on voinut olla tilanne joskus, mutta tällä hetkellä merkit viittaavat siihen, että merkittävää lisäystä tuotantoon ei ole saatavissa varsinkaan vähänkään pidemmällä aikavälillä. Kulutuksen väheneminen länsimaissa vähentää näiden maiden riippuvuutta öljyntuottajista ja heidän tuotteistaan. Vähentynyt kulutus myös laskee hintapaineita, jolloin köyhemmillä mailla on mahdollista ylipäätään kuluttaa edullisempaa öljyä, joka voi olla ainoa tekijä mikä pitää kyseisen maan toimintakykyisenä. En siis näe länsivaltojen öljyriippuvuuden vähentämistä yhtä huonona asiana kuin Stefan.
Sivu 196
”Jos oletamme kehityksen jatkuvan samaan tapaan kuin viimeisen sadan vuoden aikana, maapallon maiden elintaso tulee yli kaksinkertaistumaan.”
- Huima oletus, jonka varaan en rahojani, tai varsinkaan lastenlasteni elämää laittaisi. Kirjailijalta on jäänyt huomaamatta, että teollisen yhteiskunnan vauraus perustuu hyvin pitkälle siihen syötettyyn, systeemin ulkopuoliseen fossiiliseen energiaan sekä monien ekosysteemien raiskaukseen ja uusiutumattomien luonnonvarojen mahdollisimman nopeaan jätteeksi muuttamiseen. Meillä ei ole enää tarpeeksi raiskattavaa ja hyväksikäytettävää, jotta sadan vuoden aikana tapahtunut elintason kasvun jatkuminen toiset sata vuotta olisi mielestäni mahdollista.
Sivu 200 – Ruotsi tulevaisuudessa
”Muualta Euroopasta matkustaa yhä enemmän hiihtoturisteja Pohjoismaihin” ja ”Lämmitykseen kuluu vähemmän energiaa ja turismi kasvaa”
- Epäilemättä nämä hiihtoturistit matkustavat Euroopasta Pohjoismaihin aurinkopaneeli-lentokoneilla? Tai rullasuksilla? Ruotsiin sentäs tulee Euroopasta jonkinlainen junayhteys, mutta voi olla että se ei riitä kasvattamaan turismia, varsinkin jos ihmisillä on tekemistä ihan jokapäiväisen elämässä selviämisen kanssa. Ilmastopakolaisten määrä toisaalta tulee kasvamaan, mutta en ole varma hakiko Stefan tässä ihan sitä. Lämmitykseen tulee kulumaan jatkossa vähemmän energiaa, mutta ilmastoinnin tarve tulee todennäköisesti kasvamaan, samaten kuin sateiden oikukkuudesta johtuva viljelyiden keinokastelun tarve. En ole ollenkaan niin vakuuttunut siitä, että jäämme kovinkaan merkittäväksi nettosaajaksi ilmaston lämmitessä edes Pohjoismaissa.
Sivu 203
”Tässä kirjassa esille tuodut näkemykset ovat monella tavoin pessimistisiä”
- Minusta ne ovat erittäin optimistisia, sillä ne olettavat että saamme luotua portin johonkin toiseen ulottuvuuteen jonka voimme tyhjentää resursseista ja fossiilisista polttoaineista, täten turvaten talouden globaalin kasvun seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Mutta syy on ehkä minun, sillä kunnon pessimisti pitää itseään optimistina, tai vähintään realistina.
Sivu 219
”Uskottavin skenaario on se, että globaali energian kysyntä on vuonna 2030 – runsaan kahdenkymmenen vuoden päästä – yli 50 % suurempi kuin nyt. Suurin osa tästä kasvusta johtuu lisääntyneestä fossiilisten polttoaineiden käytöstä.”
- Kirjoittaja viittaa johonkin jo pari vuotta rauhassa ikääntyneeseen IEA:n energia-raporttiin, jotka ennustavat optimistisia lukemia esim. uusien öljykenttien löydöille. Se ei ole kirjailijan vika, ja pahinta näissä raporteissa onkin se, että ihmiset ja poliitikot tekevät pitkän ajan päätöksiä näiden perusteella. Energian kysyntää saattaa siis hyvinkin olla 2030 enemmän kuin nyt, mutta kun tilanne on jo nyt sellainen, että energian liian pieni tarjonta nostaa hintoja joka tappaa kysyntää. Kysyntää on, mutta sitä ei kyetä täyttämään.
**************************
Kirjan tiedot:
Maailmanloppu on peruttu – ilmastonmuutokseen voi sopeutua
Kirjoittaja: Stefan Fölster
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 240
ISBN13:9789517965989
Huom! Itse tilasin kirjan hintaan n 6,5e sis. postituksen, mutta nyt hinta näyttää olevan 22,3 euroa. ALE on siis ohi. 😦
Vuonna 2010 oli muistaakseni kolme kriisintapaista, jotka saattoivat haitata elintarvikkeiden päivittäistä saantia kaupasta, tai joilla oli potentiaalia aiheuttaa enemmänkin ongelmia, vaikka vaikutukset jäivät pienehköiksi tällä kertaa.
Alkuvuodesta oli sika-influenssa ”epidemia” joka jäi, kenties johtuen myös tiedottamisesta ja yleisestä varautumisesta, onneksi lopulta melko nysäksi. Muistan kuitenkin itselläni selkeät fiilikset, että en halua mennä kauppaan ihmisten ilmoille, sillä meillä oli kotona puolivuotias lapsi joka oli sopivasti ”aukossa” jota ei rokotettu. Hän ei muistaakseni ollut saanut äidin kautta rokotetta, mutta oli liian nuori saamaan sitä vielä itsekkään.
Toinen oli touko-kesäkuussa ollut kuljetusalan lakko, joka vähensi radikaalisti elintarvikkeiden määriä ja valikoimia kaupoista. Loppujen lopuksi lakko saatiin loppumaan, ja suurin huoli oli se, että saadaanko kauppaan riittävästi kaljaa ja makkaraa Juhannusta varten. Tapaus kuitenkin osoitti erittäin selvästi ”Just-On-Time” -systeemimme haavoittuvuuden, jossa kaupat tyhjenevät muutamassa päivässä jos toimitukset syystä tai toisesta häiriintyvät.
Kolmantena taisi olla loppukesän ja syksyn myrskyt, jotka katkaisivat monilta haja-asutusalueella asuvilta tai mökillä olevilta sähköt ja kaatuneet puut tukkivat myös tiet. 2011 alkuvuonna lumi puiden oksilla katkaisi sähköt kymmeniltä tuhansilta, joiltakin useiksi päiviksi, joiltain mahdollisesti jopa reiluksi viikoksi.
Joten, voi olla hyvä idea pitää hieman säilyvää ruokaa kaapeissa. Tällöin et ole täysin riippuvainen kauppojen aukioloista, logistiikkaketjuista tai siitä lähteekö auto 30 asteen pakkasella käyntiin vai ei. Vielä muutama vuosikymmen sitten varautuminen oli täysin normaalia, ja ”nykyihmistä” pidettäisiin todennäköisesti jonkinasteisena idioottina tämän luottaessaan sokeasti siihen että kyllä joku pitää huolen että kaikki toimii.
Mitä elintarvikkeita talteen?
Joitain hyvin säilyviä, kaupasta saatavia elintarvikkeita on esimerkiksi:
- Pasta, riisi, nuudelit ja muut kuivat tuotteet
- Jauhot, hiutaleet, ryynit
- Säilykkeet kuten tonnikala, säilykehedelmät
- Pakasteet (olettaen, että sähköt pysyvät päällä ja sinulla on riittävän iso pakastin)
- Vettä (lähinnä jos asuu oman sähköllä toimivan pumppukaivon varassa)
Luksusta ”eristys-arkeen” voi hakea esimerkiksi seuraavilla elintarvikkeilla
- Kahvi
- Maitojauhe (varsinkin jos juo kahvinsa maidolla)
- Sokeri
- Mehutiiviste
- Hilloja, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja jne
- Olutta (henkisesti stressaavina hetkinä saattaa kylmä juoma olla se yksi tekijä hermoromahduksen ja huumorin säilymisen välillä)
Käytännössä kannattaa aloittaa pienimuotoisesti, jotta pystyy huolehtimaan että tavara myös kiertää. Monien tavaroiden kohdalla voi olla fiksua vain ostaa isompia paketteja tai kerralla useampi paketti. Me ostamme esim. riisit 10 tai 20 kg säkeissä (tulee myös halvemmaksi), joten riisiä on usein varastossa. Samaten jauhoja ostamme suoraan myllyltä hieman isommissa pakkauksissa. Äsken juuri huomasin, että spagetti on päässyt loppumaan, mutta toisaalta en muista ostaneeni spagettia ainakaan puoleen vuoteen, joten jonkinverran sitäkin on ollut.
Kaappitila voi tietysti loppua, varsinkin kaupungissa, jossa asuntojen koot ovat keskimäärin pienempiä. Toisaalta kaupungissa ei ole niin eristyksissä kuin maalla. Ja tähän liittyykin ensi Viikon Vinkki. 🙂
Mitä tekisit, jos olisit hetken kuningas ja saisit muuttaa yhden asian yhteiskunnassa? Oheisessa videossa Chris Martensonin vastaus.
17.2. Hesarissa oli Vieraskynässä aiheena kaiken huippu. 🙂
Leikki sikseen. Kyseessä oli erinomainen kirjoitus resurssien, varsinkin fossiilisten, tuotannon hupenemisen tuomista haasteista ja ongelmista poliitikoille, tulevaisuuden yhteiskunnalle sekä nykyiselle kasvutaloudelle. On todella hienoa, että valtamedia tuo näitä asioita suomessakin ilmi, voi olla että kohta joku poliitikkokin avaa suunsa, että mitäs tälle pitäisi tehdä.
Haluaisin äänestyspäätöstäni tukemaan kaikilta puolueilta kannanoton seuraavaan lainaukseen kyseisestä Hesarin jutusta:
”Resurssien niukkuus kertoo tulevaisuuden mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Seuraavina vuosikymmeninä energiatalouden kasvuun perustuva yhteiskuntamalli on mahdoton. Sen jatkaminen on käytännössä systemaattista turvattomuuden ja haavoittuvuuden tuottamista.”
Hitto. Enpä olisi asiaa osannut itse paremmin kiteyttää, sillä tuossa on joka sana kohdallaan. Iso kiitos Ville Lähteelle. Ja kiitos myös Hesarille jutun julkaisemisesta.
Loput artikkelista löytyy täältä
Tässä artikkelissa pohdin ristiriitaa joka syntyy kun ihmisillä on näkemys, että tiede ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat, mutta samaan aikaan ihmiset eivät kuitenkaan ota tosissaan tieteen tarjoamia ratkaisuja ongelmiin. Kirjoitus on myös eräänlainen jatko-osa ilmastonmuutos-artikkelisarjaan, jossa kyseinen ongelma rehottaa ja jota käytän havaintoesimerkkinä.
Aina kun nostetaan pöydälle jokin iso tulevaisuudessa häämöttävä ongelma, on monien meidän vaistomainen reaktio siihen, että ihmisen nerokkuus, tiede ja teknologian kehitys tulee ratkaisemaan ongelman ennen kuin se kärjistyy liikaa. Sitten ongelman voikin unohtaa ja keskittyä vaikkapa keittiö-kalusteiden uusimiseen tai loma-esitteen selailuun. Näitä ongelmia voivat olla esimerkiksi ruokakriisi, öljyntuotannon hiipuminen, biodiversiteetin tuhoutuminen, väestönkasvu, talouskriisit ja tietysti myös ilmastonmuutos.
Kohtalaisen harva tuntuu tajuavan sitä, että kun tiede ja tutkimus havaitsee ongelmat ja ylipäätään kertoo niistä meille, on se jo iso osa sitä ratkaisua, jota me kaikki, käsiemme päällä kiltisti istuen, odotamme. Jos tiede ei esimerkiksi varottaisi meitä pahenevasta ilmastonmuutoksesta ja sen seuraamuksista, emme edes tietäisi asiasta, vaan jatkaisimme ilmakehän täyttämistä hiilidioksidilla autuaan tietämättöminä, kunnes tilanne olisi karannut täysin käsistä.
Nyt siis tiedämme ilmastonmuutoksesta, sillä tiede-yhteisö on harvinaisen yksimielinen (tätä ei tapahdu kovinkaan usein) siitä, että ihmiskunta erittäin todennäköisesti aiheuttaa ilmastonmuutoksen syytämällä ilmakehään kasvihuonekaasuja. Ja silti jatkamme ilmakehän täyttämistä hiilidioksidilla… Hetkinen… Ei kuulosta kovin fiksulta toiminnalta?
Uskomatonta uskomattomuutta
Miten voi olla, että samaan aikaan odotamme tieteen ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat, mutta emme suostu uskomaan tiedettä, kun se näyttää meille kyseiset ongelmat ja kertoo selkeästi mitä pitää tehdä jotta ne saadaan vältettyä? Ihmiskunnan tulisi päästä eroon lapsellisesta ja naiivista olotilastaan, jossa kaikkiin ongelmiin täytyy olla olemassa maaginen ratkaisu, joka ei vaadi heiltä mitään panostusta tai uhrausta. Minunkin pitää päästä tuosta olotilasta eroon, sillä huomaan jatkuvasti olettavani, että yhteiskunta tai joku muu, hoitaa kyllä ongelmat. Se ei ole helppoa.
Ei ole tieteen vika, että ihmiskunta on pumpannut ilmakehään niin paljon hiilidioksidia, että meidän on pakko saada sitä vähennettyä reilusti nykyisestä. Ainakin mikäli haluamme välttää pahat ilmastokatastrofit, jotka pahimmillaan uhkaavat koko ihmiskunnan tai jopa koko planeetan elämää. Mutta on tieteen ansiota, että tiedämme nyt tuon seikan ja tiedämme myös mitä pitää tehdä jotta katastrofi vältetään. Ilmakehän CO2 pitoisuus pitää laskea 350 ppm:n paikkeille, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hiilivoimasta sähkön tuotannossa tulee luopua. Lisää kyseisestä aiheesta aiemmissa artikkeleissani täällä (osa1), tuolla (osa2) ja siellä (osa3).
Kenties olemme katsoneet kollektiivisesti liikaa amerikkalaisia elokuvia, joissa Bruce Willis lopulta käy yksin keräämässä hiilidioksidimolekyylit pois ilmakehästä tai pieree meille loputtomat määrät maakaasua hupenevien varantojen tilalle?
Tarina miehestä joka hukkui
Muistan erään tarinan, joka auttaa hahmottamaan ongelmaa. Tarina on Kristinuskon näkökulmasta kerrottu, mutta ne meistä jotka haluavat, voivat vaihtaa tarinan Jumalan joksikin muuksi auktoriteetiksi ja tarinan lopun Taivaan joksikin muuksi kuolemisen jälkeiseksi olemisen muodoksi.
Oli siis hurskas mies, joka asui talossaan kaupungissa, johon tuli eräänä vuonna paha tulva. Kun vesi alkoi nousta, kiipesi mies talonsa katolle, ja päätti rukoilla jumalalta apua. Koska hänellä oli aivan erikoinen ja henkilökohtainen suhde Jumalaan, hän uskoi apua myös saavansa. Vesi kuitenkin jatkoi nousuaan.
Seuraavana päivänä naapurin mies souti jostain löytämällään veneellä miehen talon viereen, ja pyysi tätä kyytiin. Mies kieltäytyi, koska hän odotti Jumalalta apua ja väliintuloa.
Vesi jatkoi nousemista. Kun kengät alkoivat kastua, tuli paikalle pelastuslaitoksen partiovene, joka pyysi miestä nousemaan kyytiin, ettei hän hukkuisi. Mies kieltäytyi, ja selitti odottavansa Jumalaa pelastamaan hänet. Partiovene poistui etsimään muita uhreja.
Kun vesi edelleen nousi, ja miehellä oli jo vaikeuksia roikkua tv-antennissaan veden virratessa rinnan korkeudella, tuli paikalle helikopteri, joka laski miehelle köyden. Mies ei kuitenkaan suostunut sitomaan itseään köyteen, sillä hän oli edelleen varma, että Jumala kyllä pelastaa hänet.
Sitten mies hukkui. Hurskaana uskovaisena hän päätyikin taivaan portille, ja sisään päästyään marssi kiukkuisena Jumalan luo tivaamaan Häneltä, miksi tämä oli hyljännyt hänet, uskollisimman palvelijansa, eikä pelastanut häntä hädän hetkellä!
Jumala katsoi mieheen ja sanoi ”Minähän lähetin avuksesi ensin naapurin veneensä kanssa, sitten pelastuslaitoksen, ja vielä helikopterinkin viime hetkellä. Mutta sinä et suostunut ottamaan apua vastaan”.
Jos minä olisin jumala, niin saattaisin sanoa vielä: ”Painu siis idiootti Helvettiin.” Onneksi en ole.
***
Minkälaista Ihmettä me odotamme? Kerro oma henkilökohtainen ihmeesi kommenteissa.
Vaimo sattui bongaamaan Hesarin pääkirjoitussivuilta hyvän artikkelin koskien viime aikojen talousmyllerrystä. Suosittelen.
Ihmiset tapaavat kauhistella kaukaa tuodun ruoan ekologisuutta. Totuus kuitenkin on, että etäisyys pellolta haarukkaan ei vaikuta kovinkaan merkittävästi siihen, miten paljon energiaa on kulunut ja päästöjä tullut ruoan saamiseksi suuhusi. Alla on kuusi seikkaa joilla ihan oikeasti ™ pääset vaikuttamaan syömäsi ravinnon ekologisuuteen ja päästöihin. Viisi ensimmäistä on Post Carbon Instituutin facebook-sivuilta vapaasti suomennettuja, ja kuudennen lisäsin itse pohjautuen muihin lähteisiin.
- Valitse tuoreita, ”kokonaisia” ruokia prosessoitujen einesten asemesta
- Käytä pientä ja/tai energiatehokasta jääkaappia ja hankkiudu eroon ylimääräisistä jääkaapeista.
- Suosi kasvis- ja viljaperäisiä proteiineja eläintuotteiden sijaan
- Juo (maailman parasta) hanavettä pullotettujen ja prosessoitujen kaupan juomien asemesta.
- Valitse ruokia jotka on kasvatettu kestävästi ja niiden kasvatukseen sopivalla alueella.
- Erittäin merkittävä osa kokonaisenergiasta käytetään ruoan valmistuksessa, eli sinun keittiössäsi. Kiinnitä huomiota siihen, miten ruoan valmistat. Tämä onkin sitten oma matotölkkinsä, joka avataan ehkä joskus myöhemmin. Lyhyesti pari ehdotusta: mikroaaltouuni on parempi kuin uuni tai keittolevy, raaka porkkana(raaste) parempi kuin kypsennetty, käytä hyväksi myös jälkilämpö (mikrossa tätä ei tietty ole).
Alla vielä omat kommenttini muutamaan kohtaan:
- Maku on parempi, ravintosisältö on parempi, tekstuurit on paremmat. Mutta kahden pienen lapsen kanssa tulee sorruttua myös eineksiin ja pakasteisiin, varsinkin talvella, kun on kiirettä.
- Meillä on puolilämmin varastohuone, joka jostain syystä pysyy myös kesällä viileänä. Käytämme tätä huonetta jonkin verran vihannesten, juuresten ja juomien (oluet, mehut) varastoimiseen. Jääkaappi on todennäköisesti yhtä vanha kuin talo (vm 94) joten tuskin kovin energiatehokas. Pitääkin hommata se sähkönkulutusmittari. Mutta tarkoitus on käyttää se elinkaarensa päähän, tai ainakin lähelle sitä.
- Tässä olisi tekemistä, mutta au pairimme muututtua yllättäen vegeksi, on soijan ja kasvissosekeiton määrä ruokavaliossa lisääntynyt. Askelia siis otetaan parempaan suuntaan.
- Teemme omasta kaivosta tulevasta vedestä usein myös sooda-koneella kuplivaa, jos tavallinen hanavesi kyllästyttää (säästö vissyn ostamiseen verrattuna on melkoinen, myös ekologisesti, kun ei tarvitse raahata pulloja).
- Tämä on vaikeaa, sillä toisaalta haluan tukea suomalaista ruoantuotantoa, vaikka se tomaatti olisikin talvella parempi tuoda laivalla sieltä Espanjasta. Niinpä katson myös hintoja ohjenuorana; kun espanjan kurkku on reilusti suomalaista halvempaa, ostan sitä.
- Talvisin lämmitämme leivinuunilla päivittäin koko asuntoa, ja teemme/lämmitämme siellä myös jonkin verran ruokaa. Paljon olisi vielä tehtävää, mutta lapsiperheessä nopeus ja helppous (liian) usein jyräävät.
Kaikenhuipun blogi 