Skip to content

Viikon Vinkki 8 – Tervehdi naapureita

helmikuu 28, 2011

Meillä täällä maalla (emmekä edes asu oikeasti maalla, sillä naapurit asuvat vieressä) tervehditään kävelyllä lähestulkoon kaikkia vastaantulevia autoja tai muita kävelijöitä. Naapurit eivät välttämättä ole sielu-tovereita, mutta silti heidän kanssaan ollaan usein hieman tekemisissä tavalla tai toisella. Käpälä siis nousee tuntemattomillekin, ja tutuille saattaa huulien välistä lipsahtaa tuttavallinen ”terve”.

Emme ole siis vielä täysin omaksuneet individualismin aatetta, ja toisaalta emme oikein usko, että yhteiskunta järjestää kaiken tarvittavan puhelinsoitolla, jos tulee hätä.

Miksi?
Maalla tiedetään, että kun paska iskeytyy tuulettimeen esim. kunnon myrskyn muodossa, on naapuri kenties ainoa jolta voi pyytää apua. Naapuri on myös se, joka lomamatkan aikana pitää silmällä, ettei pihalla pyöri vieraita ajoneuvoja tyhjentämässä taloa. Tai se, jolta saa vettä kun oma kaivo kuivuu tai putki menee rikki, kuten meidän naapurillemme kävi alkuvuodesta 2011.

Monia, minä mukaan lukien, kaikkien naapureiden kanssa tekemisissä oleminen lähinnä puistattaa. Mutta kyllä siihen morjenstamiseen tottuu, ja sieltä voi löytyä hauskojakin tuttavuuksia. Ja iltapalaa kokatessa on paljon kivempi käydä lainaamassa tutulta naapurilta pari munaa, kuin ajaa 10 km kauppaan.

Ei siis tarvitse olla yhteistä elämää naapureiden kanssa, mutta on hyvä tuntea heidät ulkonäöltä, ja olla tervehtimis-väleissä. Tällöin avun antaminen ja saaminen tilanteen tullessa päälle on paljon helpompaa, ja apua saattaa saada joskus myös yllättäen, kun saavut neljän kauppakassin ja kahden itkevän lapsen kanssa kotiin ja huomaat naapurisi pitävän talon alaovea sinulle auki.

Kerron lopuksi vielä tosi tarinan asiaan liittyen, kesältä 2010
Olimme appivanhemmilla käymässä, kun kuulimme, että naapuriin oltiin murtauduttu. Samalla kuulimme, että todennäköisesti myös noin 20 km päässä asuvan mummon kotiin oli aiemmin murtauduttu, ja tekijät olivat kenties samoja. Koska maalla oltiin, niin kaikki tunsivat toisensa, ja myös sen 20 km päässä olevan mummon. (Itseäni alkoi tässä vaiheessa jo hieman huimata).

Alkoi soittelurumba naapureiden välillä. Tekijät oli narautettu itse teossa, mutta he olivat päässeet karkuun, yksi autolla, ja kaksi vahdissa ollutta jalkaisin metsään pakenemalla. Poliisit tulivat paikalle ja aloittivat etsinnät, myös koirapartioista oli puhetta. Miehiä ei kuitenkaan löytynyt, mutta parin tunnin päästä autolla paennut mies saatiin kiinni läheisessä kaupungissa.

Saapui ilta, ja lähdimme kotiin. Matkalla puolivakavissamme vitsailimme, että jos näkyy outoja tyyppejä tien poskessa viittoilemassa, niin ei kyllä pysähdytä. Kului kaksi minuuttia, ja ohitimme kaksi jalkamiestä, jotka eivät kuuluneet paikalliseen faunaan. Soitimme naapurille, joka soitti poliisille. Vähän ajan päästä vastaamme tulikin poliisin maija joka kävi noukkimassa rötöstelijät talteen.

Rosvot eivät olleet tajunneet, että maaseudulla sana heidän läsnäolostaan leviää kilometritolkulla jopa muutamassa minuutissa. He eivät myöskään ymmärtäneet, että käytännössä lähes kaikki pikkutiellä ajavat tuntevat kaikki paikalliset, ja pitävät vieraita patikoijia epäilyttävinä, varsinkin jos ovat kuulleet tapahtumista, ja varsinkaan jos nämä eivät näytä tippaakaan marjastajilta tai sienestäjiltä pillifarkuissaan ja nahkatakeissaan. 🙂

Mainokset

From → Viikon vinkki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: