Tuoreessa kirjassaan Jorma Keskitalo, biologi ja tietokirjailija, tuo kattavasti esille ihmiskuntaa 2000 luvun ensimmäisellä puoliskolla kohtaavan energiakriisin ja ilmastokriisin syyt ja suunnitellut tavat ratkaista edessä olevia ongelmia. Hän jättää seurausten pohtimisen paljolti lukijan mielikuvituksen varaan, lukuun ottamatta muutamaa herkullisen lakonista toteamusta tilanteen toivottomuudesta. Eräs omista suosikeistani löytyy sivulta 179, jossa hän raapaisee dystopian pintaa juuri riittävästi, jotta kaltaiseni asiaa harrastavan lukijan synapsit alkavat kihistä:
”Kaikista energiavaihtoehdoista huolimatta on selvää, että ihmiskunnalla on edessään säästökuuri, johon on pakko sopeutua. Toinen vaihtoehto on, että jatketaan entiseen malliin ja katsotaan, mitkä ovat seuraukset – jos maapallolla sitten enää on katsojia.”
Kaiken kaikkiaan teos on laaja kuvaus eri energiantuotannon mahdollisuuksista, tilanteesta maailmalla, näkymistä ja poliittisista ongelmista. Keskeisenä teemana pyörii luonnollisesti fossiilisiin pohjautuvan energiantuotannon mahdollisimman pikainen vaihtaminen johonkin muuhun. Aiheiden paljouden vuoksi teos ei mene teemoissa kovin syvälle, vaikka biologina kirjailija pystyykin selittämään tiettyjä asioita (kuten fotosynteesi ja sen jäljittely) hyvin myös hieman syvemmältä. Tämä tarkoittaa helppolukuista teosta jota on vaikea päästää käsistään ja josta on helppo havaita olennaiset asiat, mutta joka omasta näkökulmastani olisi voinut hieroa tylyjä näkymiä lukijan naamaan hiukan isommalla intensiteetillä.
Todennäköisesti vika on tässä kohtaa minussa ja taustassani, mutta omaan makuuni teos jäi paikoin hieman kliiniseksi ja etäiseksi kuvatessaan ongelmia ja vaikeuksia joita ihmiskunta tulee kokemaan. Se ei nappaa lukijaa riveleistä ja huuda sylki lentäen päin naamaa: ”voisitko Pena tajuta että tässä on kyse ihan varmasti tärkeimmästä asiasta joita sun tai jälkeläistesi elämän polulle tullaan ikinä heittämään!”. Monet lukijoista tajuavat tämän tietysti itsekin, ja ovat jo tajunneet ennen kirjan avaamista. Lisäksi tietty osa potentiaalisesta kohde-yleisöstä on myös epäilemättä allerginen liialle ”alarmismille”.
Epäilemättä myös kirjailijan akateeminen tausta tuo oman mausteensa (tai sanotaanko hillityn mausteiden käytön) kirjoitusasuun, ja tietyllä tasolla se tuo hyvin painoarvoa niille kerroille kun jotain tylympää näkymää lukijalle tarjoillaan, kuten yllä oleva lainaamani kohta. Se ikään kuin hyppää tekstistä naamalle ja vaatii kiinnittämään huomiota omaan koristelemattomaan, jopa alastomaan tylyyteensä.
Yhteenvetona voin sanoa, että kyseessä on teos joka kokoaa paljon viimeisintä tietoa energia-alan kehityksestä ja kuulumisista maailmalta. Samoja asioita voi toki lukea myös kansainvälisestä kirjallisuudesta, mutta tässä teoksessa asiat on vedetty mukavasti yhteen ja kirjoitettu helppolukuisesti Suomeksi. Suosittelen kirjaa lämpimästi pukinkonttiin energia-asioista tai ihmiskunnan tulevaisuudesta vähääkään kiinnostuneille lukijoille, joita tietysti esim. oman blogini lukijakunta on pullollaan :). Ja jos ei budjetti veny, niin varmistakaa että omaan lähikirjastoonne teos päätyy ja lainatkaa sieltä.
Kirjan nimi: Ihmiskunnan energiakriisi (adlibris-sivu)
Kirjailija: Jorma Keskitalo
Kustantaja: Gaudeamus
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 201110
Sivumäärä: 230
ISBN10: 9524952157
ISBN13: 9789524952156
Tämä on jonkin sortin vastine Björn Wahlroosin taannoiselle avaukselle vapaa-ajan verottamisesta.
Björn, siis Nalle, ehdotti jonkin aikaa sitten puolivakavissaan, että ihmisten vapaa-aika tulisi panna verolle. Tällä siis kannustettaisiin tuottavan työn ja siten kansantulon kasvuun, jonka hän olettaa tietysti parantavan yhteistä kokonaistilannettamme pysyvästi. Samalla kaikenmaailman degrowthaajat pannaan järjestykseen, sillä he eivät Nallen mielestä kanna riittävästi korsia yhteiseen kekoomme, sillä oletettavasti he vain makailevat kotona eivätkä tee mitään. Ainakaan mitään mikä näkyisi BKT:ssa. Alla on oma puolivakava vastineeni tälle vero-ehdotukselle, kutsun sitä Tuottamattoman Pääoman Veroksi.
Mikä on tuottavaa?
Ensin määritellään tuottava pääoma. Se on pääomaa, joka on sijoitettu ensisijaisesti tuotantoon. Oli se sitten ruoan tuotantoa, hyödykkeiden tuotantoa, tiedon tuotantoa (R&D), palveluiden tuotantoa tai näiden mahdollistavaa infrastruktuuria. Lähtökohtaisesti vain rahaa tuottava pääoman sijoittaminen ei ole tuottavaa sijoittamista, sillä se ei aiheuta mitään muuta todellista kuin numeroiden vaihtumisen tietokoneiden muistissa, yleensä sieltä missä niitä on vähän, sinne missä niitä on paljon. Kyseessä on siis ”money chasing money”, raha joka on vain rahan perässä.
Niinpä pelkän korkotuoton varassa makaavaa rahaa pitäisi verottaa, samoin kun pelkän hinnannousun (ja myyntivoiton) toivossa lyhytaikaisesti sijoitettu pääomaa. Kyseessä olisi eräänlainen progressiivinen Tobinin vero laajennettuna, joka koskisi osakespekuloinnin lisäksi rahoitusinstrumentteja, joiden ei voitaisi osoittaa sijoittavan pitkällä tähtäimellä jotain todellista tuottaviin kohteisiin.
Osakesijoittamisen osalta tämä ”Tobinin vero” voisi alentua ajan kuluessa progressiivisesti, jolloin vain nopeita, luonteeltaan spekulatiivisia, ostoja ja myyntejä verotettaisiin, ja mitä nopeampia ne ovat, sitä enemmän niitä verotettaisiin. Minua lähtökohtaisesti vituttaa ajatus supertietokoneesta jonka tehot on valjastettu tekemään lukemattomia osakekauppoja sekunnissa joista jokaisella pumpataan markkinoilta joitain sentin osia (kerrottuna kauppojen määrillä ja huimilla summilla, näistä muodostuu äkkiä varsin merkittäviä rahoja). Samaten minua häiritsee ajatus siitä, että yhä isompi osa ”kansakuntiemme valio-yksilöistä” eli oikeasti fiksuista ihmisistä, houkutellaan opiskelemaan rahoitusmarkkinoita ja muita kansantaloustieteitä. He voisivat olla myös fyysikoita, kemistejä ja insinöörejä jotka voisivat oikeasti auttaa meitä ratkaisemaan ongelmiamme, sen asemasta että heidän neroutensa on valjastettu tuottamaan niitä lisää.
Rahaa on, mutta väärässä paikassa
Nyky-ihmiskunnan monien ongelmien keskuudessa makaavat se tuhannet miljardit, jotka maailmalla on valjastettu pelkästään lyhytaikaisen rahallisen voiton tavoitteluun. Se on tungettu rahastoihin, johdannaisiin, raaka-ainespekulaatioon, kiinteistöspekulaatioon, pörssispekulaatioon, CDS:iin ja ties kuinka moniin muihin rahoitusinstrumentteihin. Näiden hienoilta kuulostavien rahoitusinstrumenttien yleisin ja tärkein tarkoitus on tuottaa sijoittajilleen lisää rahaa, ja ennen kaikkea kehittäjilleen ja ylläpitäjilleen palkkioita palkkioiden perään. Yhteistä niille on hintakuplien puhaltaminen ja spekulointi, eli lyhyen tähtäimen voittojen perässä juokseminen ilman minkäänlaista ajatustakaan siitä, mihin voisi sijoittaa jotain pidemmällä aikajänteellä jossa ne voisivat hyödyttää myös muuta yhteiskuntaa.
Ne eivät luo mitään todellista tuottavia työpaikkoja, eivät tuota hyödykkeitä, ja vaikka osa niistä on joskus ehkä auttanut tasapainottamaan esim. raaka-ainemarkkinoita, niin tämä hyöty on puhallettu tuuleen jo ajat sitten markkinoiden muututtua yhä ”tehokkaammiksi”, eli hyperaktiivisemmiksi ja herkemmiksi. Luodut työpaikat ovat rahastonhoitajia, raaka-ainemeklareita, spekuloijia sekä uusien rahoitusinstrumenttien suunnittelijoita, joita on jo nyt reilusti yli tarpeen.
Kaikki tämä pääoma, raha (joka on alun perin velkaa) on pois todellisista investoinneista, joilla voitaisiin tuottaa vaikkapa aurinkopaneeleita, matkapuhelimia, sähköautoja tai jonkin uuden tuotteen joka auttaa meitä pelastamaan maailman. Nämä investoinnit loisivat oikeita työpaikkoja, eikä välistä-vetämiseen keskittyviä ja yhteiskunnan joka alueelta hieman verta imeviä mutta hyvin vähän hyödyllisiä palveluita tuottavia loistyöpaikkoja (en tarkoita että kaikki rahoitusalan työpaikat ovat tällaisia, mutta homma on lähtenyt käsistä niinkuin voimme minkä tahansa päivän uutisista lukea).
Jos siis Björn haluaa kannustaa ihmisiä käyttämään aikansa tuottavasti ja yhteiskuntaa hyödyttävästi, niin kai hän haluaa kannustaa ihmisiä ja sijoittajia käyttämään myös rahojaan tuottavasti ja ennen kaikkea yhteiskuntaa hyödyttävästi? Niinpä Nallen veroa voisi kutsua laiskotteluveroksi, ja omaani voi varmaankin kutsua ahneus-veroksi. Molemmat taitavat olla erään valtauskonnon näkemyksen mukaan jonkinlaisia Kuoleman Syntejä.
Ohessa lyhyt ja hauska kuvaus siitä miten talousjärjestelmämme toimii. Tai oikeammin, ei toimi.
Tällä hetkellä meillä on sähköverkosta vain pääsulakkeiden rajoittama määrä tehoa saatavilla, ja se on melkoisen paljon. Mutta jos kuvitellaan tilanne, että syystä tai toisesta sähkön saanti putoaa noin sadan watin jatkuvaan tehoon, niin mitä sillä tekisit? Tällä hetkellähän tuo sata wattia menee monessa taloudessa pitkälti jo pelkkien viihde-laitteiden stand-by tilaan tai pariin hehkulamppuun. Sata wattia on myös teho jonka ihminen pystyy suunnilleen tuottamaan pidemmän yhtäjaksoisen ajan. Se olisi siis kolme energiaorjaa, joista kukin tekisi hommia 8 tunnin vuoroissa. Aika luksusta, eikö?
Oletetaan vielä kaikkien riemuksi että lisää voimantuotantoa ei ole saatavilla, eli ei rakennella biovoimaloita, tuulimyllyjä, aurinkopaneeleita tai muitakaan. Ja ei, ei edes käsin pyöritettävää tai poljettavaa generaattoria. Se on sata wattia, ei enempää. Nykyisiä kodinkoneita/laitteistoja voi uusia energiatehokkaampiin, mutta samalla voi miettiä paljonko siihen olisi valmis käyttämään rahaa, ja miksi kyseistä ostopäätöstä ei ole tehty jo nykytilanteessa.
Hehkulamppujen polttorovion myötä watit ovat tulleet useimmille jotenkin tutuiksi, mutta alla myös muutaman kodinlaitteen tehovaatimuksia. 100 wattia jatkuvaa tehoa on vuorokaudessa 2400 wh, tai 2,4 KWh. Yksi saunominen vie helposti 6-10 KWh.
Omat toimeni olisivat alustavasti seuraavat:
- Sähkömittari kouraan ja eri kodinkoneiden kulutuksen mittaaminen ja kirjaaminen ylös
- Radonpumppu pois päältä (ja luja usko siihen että säteilyhaitat eivät ole lineaarisen mallin mukaisia).
- Samaten ilmastointi (koneellinen poisto eli liesituuletin) siirtyisi varmaankin pysyvästi eläkkeelle. Kämppää pitäisi tuulettaa useammin.
- Hetivalmis-kiuas pois päältä ja verkon painoksi ja siirtyminen puulämmitteiseen ulkosaunaan kuten on jo tehtykin ainakin kelien salliessa. Sisäsaunalle voisi keksiä jotain uutta käyttöä. Onko ideoita?
- Kaikki patterit ja ilmalämpöpumppu kytkettäisiin pois päältä, samaten lattialämmöt. Pesuhuone pitäisi kuivata huolellisesti jos siellä käyttäisi (ulkoa kannettua) vettä.
- Valaisimien uudelleenjärjestely: yli puolet valaisimista pois, ja tilalle paikasta riippuen joko pienitehoisia ledejä (n 1 w, lukuvalo) tai vähän isompitehoisia ledejä (4-7 w, kattovalaisin). Talvisin tulisi polteltua kynttilöitä, ja pari öljylamppua voisi myös kaivaa varastosta ulkokäyttöä varten.
- Isoimman osan tehosta veisi kylmäkoneet, jotka eivät onneksi ole jatkuvasti päällä. Jääkaappi + pakastin vie arviolta ainakin puolet vuorokauden annoksesta (1-1,5 kwh). Meillä on keittiössä korkea jääkaappi, sen vieressä korkea pakastin, ja vielä puolikylmässä varastossa pieni arkkupakastin. Pakastin ja jääkaappi siirtyisivät varmaankin puolikylmään varastoon ja vaihtuisivat mahdollisimman energiatehokkaiksi. Kolme kylmälaitetta voisi olla todennäköisesti liikaa mutta asia varmistettaisiin sähkömittarilla.
- TV, stereot sun muut joutaisivat kierrätykseen. Kenties usb-virralla toimivat kaiuttimet ja spotify miniläppäriin.
- Netin ja tietokoneiden käyttö. sekä minä että vaimoni työskentelemme koneelta ja kotoa käsin. Todennäköisesti siirtyisimme käyttämään usb-mokkuloita nykyisen adsl-modeemin ja wlan-reitittimen asemesta. Töitä tehtäisiin miniläppäreillä, jotka ladattaisiin öisin (samaten kun muukin käyttöelektroniikka kts alla).
- Nettiä ja muuta viihdettä kulutettaisiin miniläppäreiden lisäksi, jos moiseen luksukseen mahdollisuutta olisi, täppäreillä tai älypuhelimilla sekä pienellä radiolla (jos en olisi kieltänyt veivattavia generaattoreita niin radio olisi sellaista mallia, jossa on on akku, veivi ja jopa usb-ulostulo pienten laitteiden lataukseen, kuten tämä.). Pienet lcd-tv:t ovat varsin virtapihejä joten sellainen tulisi varmaan hankittua jos kulutuslaskelmat antaisivat myöden. Prioriteetsissa se olisi silti viimeisten joukossa.
- Koska meillä vesi tulee omasta kaivosta, aiheuttaa se hieman ongelmia, sillä pumppu ei sadalla watilla inahdakkaan. Vesi nostettaisiin kaivosta käsikäyttöisen pumpun tai ämpärin ja köyden avulla. Se lämmitettäisiin saunan uunissa, leivinuunissa tai kaasupolttimolla grillissä. Näissä paikoissa tehtäisiin myös ruoka, pääosin avotulella (puu ja kaasu). Ruokavalio muuttuisi suosimaan ruokia joita ei tarvitse kypsentää.
- Koska jätevetemme tarvitsee pumpun siirtyäkseen säiliöstä imeytyskenttäänsä, hoitaisimme talouteen yhden tai kaksi esim. Biolanin Naturum -kompostoivaa käymälää nykyisten pönttöjen tilalle. Neste-päästöt vietäisiin ulos manuaalisesti.
- Talvisin pari huonetta omakotitalostamme jätettäisiin vähemmälle käytölle, jotta niitä ei tarvitsisi pitää lämpimänä. Nämä huoneet todennäköisesti muuttuisivat jonkinasteisiksi kylmähuoneiksi ruoan ja juomien säilytystä ja viileänä pitämistä varten. Esim. nykyinen työhuone on rakennettu entiseen autokatokseen, joten sen ja muun asunnon välillä on paksu ulko-ovi. Sen voisi periaatteessa päästää jopa pakkaselle, joten kylmänä aikana se voisi toimia hyvinkin kylmähuoneena.
- Lämmitys hoidettaisiin varaavalla leivinuunilla, takkaan asennettaisiin takkasydän jotta sitäkin voisi välillä käyttää. Todennäköisesti leivinuunin viereen samaan piippuun yhdistäen hankittaisiin puukäyttöinen hella jossa olisi myös vedelle lämmitin. Kaikkien ikkunoiden eristeet tarkistettaisiin ja niihin hankittaisiin paksut verhot/kankaat jotta ne voi tarvittaessa eristää nykyistä paremmin (osassa on jo).
- Astioiden ja pyykin pesu harvenisi rajusti koska se pitäisi hoitaa käsin. Siivoaminen hoituisi harjalla, mikrokuitumopilla ja rikkalapiolla.
Eniten tuossa ahdistaisi itselläni ehkä vesirumba ja pesurumba. Veden kantaminen käsipelillä kaivosta ja sitten lämmittäminen puilla ei olisi herkullista. Samaten, kirjassa 23 Things they don’t tell you about capitalism esitettiin teesi, että pesukone on muuttanut maailmaa enemmän kuin internet. Voin yhtyä tuohon, sillä se pesu/tiskirumba veisi aikaa todella paljon, ja se aika on pois jostain muualta. Keskimäärin porukka olisikin likaisempaa, joka nykyisessä steriilissä yhteiskunnassamme olisi mielestäni selkeä askel parempaan suuntaan kaiken maailman allergioita ja vastustuskykyä ajatellen. Ja jos kaikki olisivat paskaisempia, niin se ei myöskään haittaisi juuri ketään, sillä se olisi uusi normaali.
Miten sinä käyttäisit sata wattiasi? Mihin ja miten paljon kerrostalossa menee virtaa? Onko omassa skenaariossani unohtunut jotain oleellista?
Tässä vielä linkki sivulle jossa on muutamien laitteiden vuorokausikulutuksia (ja joistain tehojakin):
http://tts.fi/kodinenergiaopas/sahkolaitteidenkulutuksia.htm
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi vastineeni lehdessä aiemmin olleeseen mielipiteeseen. Mielipiteen aiheena ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Teksti alla, ja se löytyy myös MT:n nettisivuilta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/ihminen-vaikuttaa-ilmastoon-1.4306
Ihminen vaikuttaa ilmastoon
Eelis Pulkkinen toi ilmi muutamia mekanismeja ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta. Jotta väärinkäsityksiltä vältytään, haluaisin tarkentaa niitä hieman.
Vaikka historiassa voidaan osoittaa pieni jääkausi (1500–1800-luvuilla) ja keskiajan lämpimämpi jakso (1000–1300-luvuilla), ovat olot keskimäärin säilyneet niin suosiollisina viimeiset 10 000 vuotta, että ihmiset esimerkiksi kykenivät rakentamaan sivilisaatioita.
Ilmasto on toki muuttunut ja muuttuu jatkuvasti, mutta tällä hetkellä tuhannet tutkijat ovat huolissaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Samoista tuhansista tutkijoista valtaosa on samaa mieltä siitä, että ihmiset todellakin sorkkivat maapallon ilmastoa eri tavoin. Tutkijoiden epävarmuudet ovat tällä hetkellä lähinnä siinä, kuinka paljon lämpenemistä lopulta tapahtuu, ja miten nopeasti se etenee.
Se, että maapallon historiassa on satoja miljoonia vuosia sitten ollut korkeita hiilidioksidi -pitoisuuksia, ei tarkoita että planeetta olisi tuolloin ollut ihmisasumiselle suotuisa, vaikka elämää onkin ollut. Sen ajan kun ihmiset ovat kyenneet esimerkiksi maanviljelyyn, ja ovat ”täyttäneet maan”.
Nyt ilmakehään päästetty hiilidioksidi lämmittää ilmakehää vuosituhansia, joten sen vaikutukset ovat ihmisen näkökulmasta katsottuna pysyviä.
Metaani todella on lyhytaikaisempi, mutta rajusti CO2:ta voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sen lämmittävä vaikutus on 20 vuoden ajanjaksolla noin 60-kertainen, ja 100 vuoden ajanjaksolla noin 20-kertainen hiilidioksidiin verrattuna. Lisäksi metaani muuttuu ilmakehässä lopulta hiilidioksidiksi, joten vaikutuksen lyhytaikaisuus on kyseenalainen.
Eri puolille varastoituneella metaanilla, kuten metaanijäillä ja roudassa olevien pohjoisten soiden, onkin mahdollisuus vapautuessaan työntää ilmakehä hallitsemattomasti etenevään muutokseen. Sortuvat rakennukset tulevat todennäköisesti olemaan tällöin melko pieni ongelma.
Viimeisestä kymmenestä vuodesta yhdeksän ovat olleet kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa. Onkin ehkä hätiköityä vetää johtopäätös, että maapallon lämpiäminen olisi jotenkin pysähtynyt viime vuosina, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut tasaista nousuaan myös viime vuodet.
Lisäksi viiden vuoden ajanjakso on turhan lyhyt tasaantumisen toteamiseen. Ilmastonmuutos ei poista sään vaihteluita, ja välillä tulevat viileämmät jaksot ovat esimerkiksi IPCC:n malleissakin esitelty.
Tutkijoiden ennustusten mukaisista epätavallisista ja rajuista sääilmiöistä on tullut maailmalla muutamassa vuodessa uusi normaali. Voi olla, että tässä uudessa yhä vahventuvassa normaalissa ei ole sijaa miljardeille ihmisille ruoantuotannon muuttuessa yhä epävakaammaksi.
***************
Ellis Pulkkisen teksti löytyy täältä.
Euron ollessa pahemmanlaatuisessa kriisissä, sen arvon putoamista dollariin nähden hillitsee lähinnä se, että myös jenkkien talous ja sitä kautta dollari, ovat pahassa kriisissä. Kun Kiina on liimannut oman valuuttansa dollariin kiinteällä vaihtokurssilla, alkavat sijoittajien (ja keinottelijoiden) vaihtoehdot olla yhä vähemmässä. Esim. Sveitsin frangi on noussut, sillä sitä on usein käytetty varmana ”pakovaluuttana”, mutta Sveitsiläisetkin yrittävät hillitä franginsa arvon nousua koska se rapauttaa maan tuotannon kilpailukyvyn.
Sekä dollarin että euron arvo on kuitenkin laskenut, jopa romahtanut, kun niitä verrataan maailman yhden vanhimman valuutan, kullan, arvoon. Kullan hinta on siis noussut käytännössä kaikkiin käytössä oleviin fiat-valuuttoihin nähden (fiat-raha tarkoittaa lähinnä sitä että rahan arvo ei perustu mihinkään todelliseen, vaan lähinnä esim. luottamukseen ja lainsäädäntöön). Kullan ajatteleminen valuuttana voi tuntua nykyihmisestä kaukaa haetulta, mutta itse asiassa muutamaa viimeistä vuosikymmentä lukuun ottamatta maailman valuutat ovat olleet sidoksissa kultaan, tai jopa tehty kullasta, kautta historian. Euron ja dollarin viime-aikaista ”romahdusta” on hankala havaita lähinnä sen takia, että molemmat ovat laskeneet kohtalaisen käsi kädessä, eli keskinäinen vaihto-suhde ei ole muuttunut.
Ja on toinenkin ”valuutta” johon nähden euro ja dollari ovat romahtaneet. Se on laajemmin ajateltuna energia, ja suppeammin tiivistettynä öljy. Sekä euron että dollarin vaihtosuhde öljyyn ja energiaan nähden on laskenut kuin lehmän häntä, joka on ilmennyt nousevina öljyn ja energian hintoina näissä valuutoissa. Jos öljykauppaa käytäisiin kullalla, olisi hinta pysynyt paljon vakaampana ja matalampana. Kuvio on varsin herkullinen ja mielenkiintoinen kun sitä ajattelee tästä suunnasta.
Kolmas valuutta, kenties vanhin ja tärkein kaikista vaihdannan välineistä, on myös pitänyt pintansa romahtavia fiat-valuuttoja vastaan esimerkillisesti. Ruoan hinta on nimittäin noussut öljyn avittamana aivan uusiin lukemiin, ja ihmiset ympäri maailmaa eivät kykene ruokkimaan itseään palkaksi saamillaan dollareilla, ja ovatkin nousseet barrikadeille mellakoimaan. Monelle olisikin kannattavampaa palata ajassa hieman taaksepäin ja ottaa palkka suoraan ruokana työpäivän päätteeksi. Tällä ruoalla ei olisi monessa paikassa mitään vaikeuksia vaihtaa itselleen myös muita hyödykkeitä. Olettaen että sitä ei itse söisi kaikkea.
Mennään sitten takaisin valuuttojen armageddoniin.
Euron romahdus?
Mitä tapahtuu jos Euro sitten eräänä päivänä romahtaa esim. jenkkidollariin, ja paljolti muihinkin valuuttoihin nähden? Eikös eurooppalaisen teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky tällöin parane, ja tilanne alkaa automaattisesti tasapainottua, niin kuin vapailla markkinoilla kuuluukin tapahtua? Voi olla, mutta markkinoita vääristää eräs virtahepo keskellä olohuonetta, ja se on se, että öljyä ostetaan dollareilla, ja vain dollareilla. Kaikki öljyä ostavat maat joutuvat siis ensin ostamaan jostain dollareita, jonka jälkeen voivat sitten astella valtioiden huoltoasemalle ja tankata mukaan pari tankkerillista kansantaloutensa keskeisintä polttoainetta.
Lyhyesti siis, kaikki euron arvonmenetys dollariin nähden nostaa suhteessa öljyn hintaa. Ja viimeksi kun katsoin, sellaista valintaa, jossa jätämme öljyn ostamatta johtuen korkeasta hinnasta, ei ollut valikoimissa, ei ilman että talous romahtaa entistä alemmas. Öljy onkin välttämättömyyshyödyke nykyisille kansantalouksille. Avataan asiaa vielä esimerkin voimin.
Jos öljytynnyri maksaa siis $100, on se 2011 syksyn kurssin mukaan noin 77 euroa. Nyt mennään forexin antamalla kurssilla, mutta se ei esimerkkiä haittaa. Yhdellä eurolla saa siis noin 1,29 dollaria. Jos euro romahtaa jenkkitaalaan nähden, ja uudeksi vaihtosuhteeksi tulee vaikkapa 1 euro = 1,1 usd, tilanne muuttuu, ja tynnyrillinen öljyä maksaakin noin 91 euroa. *Puff* Öljyn hinta nousi euromaille juuri 18 %, ja sen mukana nousevat käytännössä kaikkien muidenkin hyödykkeiden hinnat tuotanto- ja kuljetuskustannusten myötä. Kansainvälinen kilpailukyky rapautuu samalla kun valuutan arvon pitäisi parantaa sitä voimakkaasti. Jos vaihtokurssi dollariin romahtaa ihan aikuisten oikeasti esim. 1:1, nousee öljyn hinta meikäläisille samalla 30 %. Auts.
Sääli että oma öljyntuotantomme on varsin vaatimatonta, sillä tämä vipu, kuten kaikki vivut, toimisi myös toiseen suuntaan. Tämä onkin se syy miksi juuri Eurooppa ja euro-maat ovat suurissa ongelmissa öljyhuipun ja öljyn hinnan kanssa.
Entä jos USD romahtaa?
Jos taas dollari romahtaa muihin fiat-valuuttoihin nähden, esimerkiksi Kiinan päättäessä kelluttaa valuuttansa kiinteän kurssin asemesta, jenkkien jättäessä velkojaan maksamatta, tai jostain muusta syystä, niin voidaan olla melko varmoja siitä, että öljykauppaa aletaan jollain aikavälillä käymään myös muilla valuutoilla, vaikka merijalkaväki sanoisikin toisin. Euro voi olla näiden joukossa. Tämä olisi maailmantaloudessa ja geopolitiikassa varsin laaja paradigman muutos, sillä nykymaailma on pyörinyt pitkälti petro-dollarin avulla, ja toisaalta jenkit ovat voineet hoitaa raha-asioitaan leväperäisesti pääosin kahdesta syystä:
- Dollarin asema maailman reservivaluuttana
- Dollarin asema ainoana öljyvaluuttana
Molemmat syyt ovat taanneet dollareille tasaisesti kasvavan kysynnän maailmalla, ja yhdistettynä pitkään jatkuneeseen jenkkien valta-asemaan suurena hyödykkeiden tuottajana ja viejänä (tämä on heikentynyt viime vuosina voimakkaasti) ja maailman suurimpana taloutena, jota he ovat edelleen, joskin yhä suurempi osa tästä on velkaa, on jenkkien valtion velkakirjoilla ollut aina kysyntää riskitöntä sijoituskohdetta etsiville.
Dollarin romahdus muihin valuuttoihin nähden on sen luokan asia, että sen seurauksia on melko turha lähteä ennustelemaan, vaikka hauskaahan se on, ja kommenteissa kukin voi heittää näkemyksensä. Tässä riittää varmaan kun sanotaan että ne ovat valtavia, mullistavia ja nykysysteemille varsin tuhoisia.
Kilpa-ajo pohjalle
Vielä muutama vuosi sitten monet tuomiopäivän profeetat ennustelivat, että euro ottaa dollarin paikan ainakin osittain taalan romahdettua. Kun PIIGS -maiden ongelmien loputon syöveri on alkanut paljastua, on ääni kellossa muuttunut. Euron kriisi onkin pönkittänyt osaltaan myös dollaria, kun aiemmin dollarin ongelmat näkyivät euron vahvistumisena. Monessa paikassa jännätäänkin nyt, kumpi romahtaa pohjalle ensin, ja kenen kansallisomaisuuden pankit pääsevät ensin ottamaan haltuunsa velkojen kuittaukseksi. Niin, niiden samojen velkojen, joita olemme juuri nyt lähdössä verovaroin takaamaan vakausrahaston kautta. Argh. Päivä päivältä näissä pankkien pelastamisissa näyttää olevan yhä vähemmän ja vähemmän järkeä, varsinkin kun niiden motivaationa on pidetty sitä että nykymeininki ei romahtaisi, vaan voisi jatkua. Ja jatkua. Ja pahentua entisestään.
Kilpa-ajossa pohjalle euron tilanne ei näytä hääviltä, sillä kun normaalisti valuutan heikkeneminen parantaa samassa suhteessa sitä käyttävien maiden kansainvälistä kilpailukykyä, on eurolla vastassaan yllä kuvaamani mekanismi öljyn hinnan kanssa, joka vuorostaan heikentää kilpailukykyä (vaikea lonkalta heittää kuinka paljon). Ottaen huomioon että myös paikalliset taloudet kyykkäävät ihmisten kuluttaessa kalliimpia tavaroita ja palveluita yhä vähemmän niiden kallistuessa öljyn hinnan myötä, niin kuvio ei povaa hyvää.
Toisaalta, karmein tilanne seuraisi lopulta varmaan siitä, että €urosta tulisi huomenna dollarin asemesta keskeinen maailmankaupan vaihtoväline. Tämä antaisi joillekin euromaille hyvän syyn ja mahdollisuuden jatkaa bileitään ja kaivaa koko alue erittäin nopeasti yhä syvemmälle siihen paskaan, jossa kaikki jo nyt seisomme kaulaa myöden. Maailman reservivaluutta lienee resurssikirousta parhaimmillaan…
J.M.Korhosen hyvästä ehdotuksesta avaan oman keskustelun sähköntuotannosta kotioloissa biomassalla.
Jos jollakulla lukijalla on kokemuksia aurinkosähköpaneeleista, pienistä tuulivoimaloista, mikrovesivoimaloista, biokaasun tuotannosta ja käytöstä sähkön tuottoon tms mikrotuotannosta, niin avaan mielellään niille omat keskustelut jos laitatte vähän kokemuksianne jakoon (ehkä parempi kuin tunkea kaikkea tähän yhteen?). Lisäsin kategorioihin energian alle ”Mikroenergia”-kategorian, jotta nämä löytyvät jatkossa sieltä helposti.
Copypeistaan toisesta ketjusta koko keskustelun suoraan tähän artikkeliin. Erittäin mielenkiintoista juttua, kiitos kaikille.
Mike Amory avasi pelin linkittelemällä muutamiin mielenkiinoisiin yrityksiin ja tuotteisiin:
Tässä lupaamani linkit omavaraiseen sähköntuotantoon puita polttamalla. Jos aikoo jättäytyä sähköverkon ulkopuolelle (off grid), niin ongelmaksi muodostuvat ne talvipäivät, jolloin aurinko ei paista eikä tuuli tuiverra. Polttomoottorikäyttöinen aggregaattikin tulee pitemmän päälle kalliiksi.
Tässä venäläinen ratkaisu, jossa ei ole liikkuvia osia. Teho muutemia watteja per moduli. Hinta ei ole tiedossa, mutta halvimmalla varmasti pääsee jos yrittää ostaa suoraan venäläisiltä.
http://www.wbdg.org/resources/bipv.php
http://www.crystalltherm.com/
http://www.alignsourcing.com/ (jälleenmyyjä)Tai vaihtoehtoisesti japanilainen valmistaja Komatsu:
http://www.greentechmedia.com/articles/read/japans-komatsu-to-ship-heat-to-electricity-modules-5605/Yksi vaihtoehto tuottaa sähköenergiaa takan ja huoneilman välisestä lämpötilaerosta on Stirling moottorin käyttö. Laitteet ovat vain aika kalliita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/StirlingmoottoriTässä esimerkkinä Stirlin tekniikkaan perustuva pellettikattila, joka tuottaa lämpöä 4-8 kW ja sähkötehoa 1,3-3 kW. Hintaa n. 30.000 euroa.
http://www.bhkw-anlagen.com/plaintext/downloads/unseredienstleistungenfuerdiemikrobhkws.pdfJos omistaa takan, kaminan tai uunin, jonka kansilevy kuumenee tulikuumaksi, niin Stirling moottoria voi käyttää puhaltimena. Googlen kuvahausta voi hakea “stirling fan”. Tämä on suhteellisen halpa laite, joka ei vaadi sähköä toimiakseen. Vain riittävän lämpötilaeron. Mitä isompi lämpötilaero, sitä vinhemmin puhallin pyörii.
Muitakin vaihtoehtoja löytyy, kannattaa googlettaa “micro-CHP”.
J.M.Korhonen vastasi
Ahaa, olisi pitänyt arvata, että käänteisestä Peltier-elementistähän tuossa on kyse! Etevä idea – rakensimme pari vuotta sitten PJ-teltan kamiinaan ensimmäisen savutorven tilalle sopivan yksikön prototyypiksi kevyestä termoelektrisestä generaattorista. Ei tosin mennyt ihan putkeen, kun siitä saatiin tasaisesti ulos vain 1 W, mikä riitti just ja just sopivan lämpötilaeron ylläpitävän tuulettimen pyörittämiseen… No kyllä sillä joskus kännyköitä vähän latailtiin kun kamiina hehkui mansikkana.
Elementit olivat aika kalliita, mutta kiinteämmässä ja paremmin optimoidussa ratkaisussa tuo voi olla oikein hyvä tapa tuottaa joku 20, ehkä 40 W tehoa. Jos hankit tuollaisen, niin raportoipa ihmeessä käyttökokemuksista. Meille yksi ongelma oli se, että elementin tehoalue oli aika kapea, ja jouduimme tuon tuulettimen lisäämään että lämpötilaero saadaan pidettyä sopivissa rajoissa. Tähän kun lisätään se, että kamiinan aiheuttama lämpövuo vaihtelee hyvin huomattavasti – sehän ei varaa ollenkaan – niin generaattoriin piti lisätä muutama kilo alumiinia lämpömassaksi, eikä siitä siltikään oikein saatu edes tyydyttävää vehjettä aikaiseksi. Mutta tuommoinen vaikka varaavan uunin kaveriksi niin homma helpottuu olennaisesti.
Noissa tapahtuu vissiin aikamoista kehitystä, ja muutaman vuoden kuluttua voisi yrittää tuota protoa uudelleen.
Blogin isäntä löi kourallisen asiantuntemattomuutta yhteiseen pöytään muiden ihmeteltäväksi:
Hmm.. joo, 1 w ei kuulosta vielä kovinkaan hyödylliseltä. Mutta 40 w riittää jo johonkin (sehän on kokonainen energiaorja!). Oliko se niin että tuossa sähköä saadaan noista lämpötilaeroista (mitä suurempi ero niin sitä suurempi tuotto?) voisiko tuollaisen rakentaa siten että elementin toinen pää on ulkona ja toinen sisällä, tällöin talven pakkaset “parantaisivat” tuottoa (siis eihän tämä ilmainen lounas ole mutta kuitenkin). Parasta olisi se, että mitä kylmempi ulkona, sen parempi tuotto jos sisällä on lämmintä (uunissa vielä lämpimämpää).
Mutta nyt voi olla että menen niin metsään kun olla voi, koska en tuosta tekniikasta kauheasti ymmärrä ja koneen ylikellottelussakaan en koskaan mennyt niin pitkälle että peltier-elementtiin olisi pitänyt tutustua..
Mike Amory jatkoi vielä:
Todennäköisesti hankkisin kuitenkin tuollaisen Stirling-moottorilla varustetun lämpökattilan, jos jostain löytyisi edullinen paketti. Niissä sähkötehot ovat aivan toista luokkaa kuin Peltier-elementeissä. Alalla tehdään paljon kehitystyötä, mutta halpaa kansanmallia ei kukaan myy.
Ongelmana on myös Saksan tukipolitiikka hajautetulle sähköntuotannolle. Saksassa voi kaikki halukkaat myydä sähköä takaisin verkkoon päin. Siksi kattilavalmistajat hinnoittelevat tuotteet yläkanttiin ja esittävät laskelmia kuinka nopeasti investointi maksaa itsensä takaisin jos myy ylijäämäsähkön verkkoon.
Riihimäellä Rica myy Atmoksen pellettikattiloita, joissa hyötysuhde on luokkaa 90%. Tietääkseni Atmos on ainakin joskus suunnitellut Stirling-moottorin liittämistä tällaiseen kattilaan.
Menee vähän alkuperäisen aiheen sivusta, mutta menköön.
J.M.Korhonen ehdotti vielä:
Tästä voisi melkein tehdä uuden aiheen – “sähkön tuotanto kotioloissa biomassalla”
.
Sähköä saadaan tosiaan lämpötilaeroista, mutta elementistä riippuu, mikä se optimi lämpötilaero (ja käyttölämpötila) on. Saatan muistaa pahasti väärin, kun projektin loppuraportit ovat entisellä työnantajalla ja keskityin itse samaan aikaan enemmän toisiin projekteihin, mutta muistaakseni noilla meidän käyttämillämme elementeillä optimi lämpötilaero oli luokkaa 90 astetta. Se on aika vähän, kun kamiinan putki käy puita lisättäessä jopa 600 asteessa ja välillä jopa 50 asteessa. Kun joudutaan optimin ulkopuolelle, teho tippuu hyvin jyrkästi.
Kuten sanoin, homma helpottuisi olennaisesti, jos lämmöntuotto olisi tasaista. Puita polttavissa vehkeissä se ei lähtökohtaisesti ole. Nyt meidän piti suunnitella järjestelmä, joka osasi tasata hyvin epäsäännöllisen lämpövirran. Onnistui välttävästi tuulettimella, mutta kun tulos oli ± 0
.
Jos paino ei olisi ollut ongelma, tuon olisi voinut ratkaista lämpömassalla. Emme perehtyneet tähän painosyistä enempää, mutta riittävän iso rautamöykky sopivasti eristettynä (ehkä muistimetalliliuskojen säätelemillä tuuletusaukoilla) olisi luultavasti toiminut aika hyvin. Tosin sen täytyisi sitten lämmetä käyttölämpötilaan ennen kuin elementistä saataisiin mitään ulos.
Itselläni on haaveena joskus puhaltaa pölyt koneinsinöörin papereista ja rakentaa ihan pieni höyrygeneraattori. Silläkin taitaisi semmoiset 40-80 W saada melko kätevästi ulos laittamalla sen pyörittämään vaikka vanhaa sähkömoottoria. Piirustuksiakin on vaikka minkälaisia.
Yksi kutkuttava vaihtoehto isompaan tarpeeseen olisi tämä, alunperin vetyperoksidilla höyryä tuottaneiden torpedojen voimanlähteeksi kehitelty flex rod-höyrykone:
http://www.greensteamengine.com/
Kotioloissa rakenneltavalla versiollakin olisi voimaa kuin pienessä pitäjässä, parhaimmillaan 6,5 kW generaattori pyörisi! Lennokkikäyttöön sopivalla versiolla saisi varmaan sen 100-200W aika helposti.
(Mutta tähän väliin sitten disclaimer, että höyrykoneiden höyrykattiloiden kanssa ei to-del-la-kaan ole leikkimistä. Hengenlähtö on lähellä, jos jotain menee pieleen.)
Esko Pettay liittyi mukaan:
Jo Stalinin aikaan NL:ssä oli radioita, jotka saivat sähkönsä öljylamppuun asennetusta lämpösähköparista. Itse taas olen aina haaveillut laitteesta, joka alkaisi tuottaa sähköä, kun laitan tulet takkaan. Mahdollisia tekniikoita on useita, mutta laite, joka tuottaa sähköä lämpöerosta, vaikka vain vähän, olisi aika kiva eikä pitäisi melua tai vaatisi huoltoa kuten liikkuvia osia sisältävät vehkeet.. Jos siitä takasta/kamiinasta/puuhellasta/kiukaasta saisi ne ledit palamaan samalla kun kämppä/ruoka/sauna muutenkin lämpenee, niin iso osa sähköntarpeesta olisi täytetty.
Samaa tekniikkaa on kokeiltu myös aurinkokennojen hyötysuhteen parantamisessa ja saatu vissiin joku prosentti ekstraa (ei kuitenkaan halvalla).
Ja siinä se päällisin puolin.
Kommentoin itse vielä, että archdruidreport käsittelee varsin paljon tällaista ”romahduksen kestävää” teknologiaa, siellä on puhuttu esim tuosta käänteisestä peltier-elementistä. Yksi herran kirjoista mieleen jäänyt oli nämä suht simppelit ”generaattorit” joita meillä on satoja miljoonia, eli joka autosta ilmeisesti löytyvä laite jolla tehdään sähkö auton tarpeisiin. Sitä voi kenties ”pöyrittää” myös kaikenlaisilla muilla keinoilla? Tietääkö joku tästä lisää? (nyt on siis kyseessä tee-se-itse meininki, jossa ei astella nettikauppaan ja tilata valmista avaimet käteen pakettia).
edit: eskon tuplapeistaus poistettu. Kiitos jorma huomautuksesta.
Aki Järvinen Samassaveneessa.info -sivustolta on koonnut uusimman videonsa kohtapuoleen seuraavasta systeemisestä kriisistä. Suosittelen. Silmiä avaavaa, jälleen kerran.
Kenties selkein esimerkki nykyihmisen taikauskosta on heidän uskonsa rahaan, ja siihen mitä rahalla voi tehdä. Jos meillä on ongelma, niin laittamalla siihen x määrä rahaa, se ratkaistaan. Tämä jos mikä, on uskoa raha myyttisiin, jopa maagisiin voimiin!
Otetaan esimerkiksi öljy ja öljygeologia (yllättäen…). Monet, ihan fiksutkin ihmiset, uskovat, että mikäli riittävästi rahaa, oli se sitten euroja, dollareita tai yuaneita, työnnetään ongelmaan nimeltä peak oil, se voidaan välttää ja ohittaa. Tämän tyyppinen ajattelu on varsin normaalia nykyihmiselle. Kun heidän kanssaan keskustelee öljyn tuotantohuipusta ja sen tuomista ongelmista, he sanovat, että kun öljyn hinta nousee, investoidaan lisää rahaa etsintään ja tuotantoon, ja tuotannon kasvu jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siis työntämällä riittävästi rahaa kuivuneeseen öljylähteeseen, saa lähteen taas pulppuamaan. Todellako?
Mitä ihmettä nämä (tai me) ihmiset oikein ajattelevat? Että raha, setelit, tai numerot pankkitilillä, ovat jokin maaginen loitsu tai rituaali, jolla öljyä voidaan kutsua maan pinnalle halutussa määrin? Välittämättä esim. geologiasta, fysiikan laeista tai nettoenergiasta? Kyseinen esimerkki on varsin oiva esittelemään meidän nykyihmisten maagista uskoa rahan voimaan saada asioita tapahtumaan. Kun tarpeeksi kovasti uskomme, ja laitamme ongelman päälle riittävästi rahaa, ongelma kuin ongelma on ratkaistavissa, oli kyseessä sitten kuoleman välttäminen tai talouskasvun jatkaminen ikuisesti (niin, sitäkin ongelmaa on nykyään yritetty ratkaista pitkälti laittamalla siihen lisää rahaa).
Energia vs. raha
Valitettavasti totuus on, että ihmiskunnan viimeaikaisista ongelmista valtaosa on ratkaistu kaatamalla sen päälle energiaa, ei rahaa. Ja yleensä fossiilista energiaa. Toki, mystisesti on voinut päällepäin näyttää siltä, että kaadamme ongelman päälle rahaa, mutta kun ketjua seuraa vähän aikaa, löytyy sen takaa energia. Rahan tarkempia määrittelyitä onkin se, että se on ”lupaus työstä” (claim on work). Otetaan esimerkki.
Ongelmana on, että lappalaiset eivät pääse riittävän helposti etelään shoppailemaan. Ratkaisuksi kaavaillaan sitä, että rakennetaan miljardilla eurolla tiestöä ja lentokenttä, jotta heidän ongelma poistuu. *puff* Heitetään miljardi euroa ongelman päälle, ja parin vuoden päästä se on poissa, sillä lappalaiset pääsevät uutta moottoritietään ja lentokenttäänsä käyttäen varsin mukavasti etelään ostoksille. Hurraa! Kyseinen miljardi ei kuitenkaan yksinään tee yhtään mitään. Sillä ostetaan fossiilista energiaa, öljyä, bitumia jne. ja niiden avulla, pääosin fossiilisilla energianlähteillä rakennetut koneet ja laitteet tekevät työn, eli kuluttavat energiaa, joilla maisema saadaan muokatuksi halutunlaiseksi. Sen tekee fossiilinen energia. Ei raha, ja ihmis-työlläkin on vain marginaalinen osuus lopputuloksessa. Tämä on yksi avain-asioita, joita nykyihmiset eivät juuri mieti, mutta jota heidän soisi hieman kelaavan. Raha ei tee mitään. Energia tekee. Ei ole mitään väliä kuinka paljon rahaa meillä on laittaa ydinvoimalaan, tuulipuistoon, aurinkopaneeliin tai bioenergiantuotantoon, jos meillä ei ole soveltuvaa energiaa joka tekee varsinaisen työn.
Tähän mennessä tietyillä sovituilla valuutoilla on ollut melko luotettava asema sen suhteen, että niillä on voitu ostaa työtä tai energiaa jolla voidaan tehdä erilaisia asioita. Ihmisten usko tämän kuvion loputtomaan jatkuvuuteen on kuitenkin verrattavissa viimeisimpään new-age loitsuun tai Nokia-missionin Jonnan jalan kasvatukseen, jossa riittävästi uskomalla jokin asia lopulta tapahtuu, tai näin ainakin luullaan (=halutaan uskoa).
Ainoa todellinen ”valuutta” millä on arvoa maailmassa on kuitenkin energia, sen eri muodoissa. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Aikoinaan se tarkoitti henkilön tai eläimen fyysistä työtä. Nykyään se tarkoittaa yleensä litraa fossiilista polttonestettä tai vaikka kilowattituntia sähköä (joka on yleensä tehty fossiilisella hiilellä tai maakaasulla). Ihmisen vaatimatonta energiapanosta kuvaa se, että keskimääräisen ihmisen vuorokauden keskiteholla, noin 40 wattia, poltetaan yhtä 40 watin hehkulamppua. Ei sen enempää.
Kulta rahana?
Kulta ja muut arvometallit ovat olleet valuuttana käytössä juuri siksi, että niiden louhimiseen ja jalostamiseen on jouduttu käyttämään energiaa joka on ollut pois ruoan tuotannosta ja muusta elintärkeästä, joten ne ovat säilyneet harvinaisina ja arvokkaina. Toki kullalla on ollut muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuten kauneus, muokattavuus ja jalometallin ominaisuudet (ei syövy jne). Paperi-raha, fiat-raha, ei vaadi muuta kuin napin painamisen jotta sitä saadaan lisää. Miten todennäköistä on että tuollainen järjestelmä pysyy pystyssä hamaan tulevaisuuteen? Entäs ilman että sitä väärinkäytetään?
Vaikka tässä artikkelissa ei muuta varsinaista sanomaa olekaan, niin kannattaa ehkä miettiä, minkä määrän (taika)uskoa olemme laittaneet rahan kykyyn ratkaista meidän ongelmamme. Perheongelmat eivät ratkea sillä että sosiaalitoimelle annetaan lisää rahaa, ne ratkeavat sillä, että joku menee paikan päälle selvittämään ongelmia. Terveysongelmat eivät ratkea sillä, että terveydenhoitoon laitetaan lisää rahaa, vaan ne ratkeavat sillä, että lääkäri kouluttautuu ja ymmärtää mikä sinua vaivaa, ja määrää siihen lääkkeet. Ne lääkkeet on muuten valmistettu pitkälti öljystä tai sen avulla (joskus hoidoksi määrätään liikuntaa, eli energian käyttöä siihen, että elimistösi olisi paremmassa kunnossa). Ja jos globaali öljyntuotanto uhkaa tyrehtyä, niin siihen ei auta miljardien työntäminen putkea pitkin öljykenttään, vaan siihen auttaa energian käyttö etsimiseen ja poraamiseen syvemmälle, vaikeammissa paikoissa ja tyytyminen huonolaatuisempaan öljyyn.
Ja ennen pitkää sitä energiaa menee etsintään ja tuotantoon yhtä paljon kuin siitä öljystä saadaan. Mitä sitten? Laitetaanko siihen lisää rahaa?
Edellisestä omasta projektista jäi metritolkulla ”rakennusjätettä” (hirsipaneelia, 2*2:sta ja höylättyä ja höyläämätöntä lautaa), jolle lähdin etsimään hyötykäyttöä. Mieleen muistuivat Krisun taannoiset kommentit kohopenkkiviljelystä, ja pari lukemaani juttua suomenkielisestä ja suomen oloihin suunnatusta (!) permakulttuuri-blogista.
Permakulttuurihan on lyhyesti sanottuna sellaista ”puutarhanhoitoa” jossa maksimoidaan ruoan tuotto maa-alaan nähden ja samalla mahdollisesti parannetaan maaperän laatua. Aika monisäikeistä ja kokonaisvaltaista hommaa. Siis kaikin puolin varsin järkevää ja tulevaisuuden kannalta helvetin oleellista hommaa. Kaikenlainen kaupunki-viljely ja laatikko-viljely on käsittääkseni myös mukana tuossa skenessä, ja se onkin kasvattanut suosiotaan viime aikoina. Vaimoni onkin saanut huomata, että kun uusia kasveja pihallemme ilmestyy, ne ovat usein hyötykasveja, eli sellaisia mitä voi syödä tai jotka tekevät jonkinlaista hedelmää tai marjaa. Onneksi vaimo on alan jonkinlainen ”asiantuntija” joten häneltä voin kysellä tarvittaessa kunkin kasvin vaatimista olosuhteista tms. Välillä aistin hänestä myös häivähdyksen hyväntuulista ivaa ja ihmetystä kun kyselen kaikenmaailman kasvupaikkavaatimuksista sun muista…
Koska oman pihamme maaperä koostuu lähinnä hiekasta ja savesta, sekä miljoonista nyrkin kokoisista kivistä (joten lapiolla kaivaminen on sanalla sanoen yhtä helvetillistä kaapimista), päädyin kokeilemaan paria erilaista ”kohopenkki”-projektia. Kohopenkkeilyssä siis nostetaan jollain keinolla ruoan tuotantoon tarkoitettu ala muusta maaperästä jotta siihen saadaan riittävästi multaa ja muuta orgaanista, kuten kompostia, alle. Sekaan voidaan heittää mielellään myös oksia ja sen sellaisia, jotka hitaasti maatuessaan pitävät maaperän ravinteikkaana.
Pidemmittä puheitta, ohessa pari omaa projektiani esiteltyinä.
Vihanneslaatikko
Vihanneslaatikko eteläseinällä 29.9. - Peruna kylvetty elokuun lopussa
Tein muutama vuosi sitten vaimolle pari kukkalaatikkoa äitienpäivälahjaksi kukkapenkeiksi terassin kylkeen (koko noin 50*200*40, syvyys, leveys ja korkeus). Nyt rakensin rakennusjätteistä kokeeksi yhden vähän isomman laatikon ajatellen pienimuotoista vihannesten-tuotantoa (salaattia, porkkanaa, perunaa, basilikaa tai muita yrttejä tms). Mukana on myös integroitu altakastelu, eli taivutettu ja poralla reijitetty salaojaputki johon voi kaataa vettä jolloin se päätyy mullan alapuolelle josta juuret sen voivat käydä hörppimässä (ja pinnan homehtumisen riski pienenee). Toiseenkin laatikkoon riittäisi vielä materiaalia, kunhan ehtisin sen tehdä, ehkä keväällä sitten…
Laatikon pohjalla on salaojituksena muutama kivi sekä sylillinen pihan perällä vuoden/pari pehmennyttä pajua, sitten multaa (hieman savipitoista) ja kompostia sekoitettuna ehkä suhteessa 2-3 multaa ja 1 kompostia. Laitoin laatikkoon mullan savisuutta pehmittämään myös pari kottarillista hiekkaa (hiekkalaatikko-hiekkaa jota oli jäänyt lasten hiekkalaatikosta yli). Ja onnistuinpa löytämään elokuun lopulla jääkaapista pari pussia luomuperunaa joissa oli 20+ cm idut valmiina, joten heitin ne laatikkoon kokeeksi, ja peitin syyskuun puolessa välissä harsolla etteivät palellu. Katsotaan jos lokakuussa pöytään saadaan vielä uusia (peukalois)perunoita, hyvin on ainakin varret lähteneet kasvamaan :).
Kohopenkki ja siihen istutetut Tyrnit.
Kohopenkki Jalotyrnille ja muulle
Permakulttuurissa kova sana on myös eri tasoissa kasvattaminen. Ajattelin kokeilla kyseistä systeemiä jatkamalla marjapensaita ja luumu/kirsikkapuita sisältävää nurmikkokaistaletta ja laittamalla siihen hieman lisää orgaanista maaperää (laidat tehty pihasaunan jätteistä, ei ehkä kaikkein kaunein, mutta 7 sentin vahvuinen hirsi ei mätäne ihan heti ja jotain pinta-käsittelyä laitetaan vielä väriä tasaamaan). Tarkoitus on istuttaa penkkiin jalotyrniä (3 tyttöä ja 1 poika -> bileet!) sekä niiden ”alle” kesäksi mahdollisesti porkkanaa tai metsämansikoita tms. mukavaa. Tänä kesänä tuli huomattua että keittiössä ei lapsille aamupala kelvannut, mutta kun ne päästi ulos, niin olivat heti jonkin marjapensaan tai mansikkapuskan juurella kyykkimässä ja maistelemassa. Tätä käytöstä tullaan myös jatkossa tukemaan :).
Keväällä idätimme lasten kanssa marketista eurolla ostettuja metsämansikoita (tai sen tapaisia, ovat tavallisiin metsämansikoihin nähden samannäköisiä mutta noin tuplasti isompia), istutimme vanhaan/entiseen ruusupenkkiin ja ne ovat tehneet satoa pitkin kesää, ja osa kukkii edelleen syyskuun viimeisinä päivinä. Naapurin 2-vuotias muistaa harva se päivä mainita, että mennään naapuriin syömään mansikoita :). Voi olla että näitä samoja mansikoita laitetaan uuteenkin penkkiin tyrnien alle.
Multaa tuli penkkiin lisää kohdasta riippuen 10-35 cm (alla on myös jo vanhaa multaa jonkin verran koska pohja oli nurmikolla). Mukana on samaa hieman savista multaa kuin vihanneslaatikossa, ja samaa hieman raakaa puutarhakompostia, ehkä suhteessa 5 multaa ja 1 kompostia.
Leppoisassa haastattelussa Richard Heinberg esittelee taloaan, puutarhaansa ja puhuu hieman kasvun jälkeisistä mahdollisuuksista (ja mahdottomuuksista) ja esim siitä mihin voisimme käyttää jäljellä olevan öljyn. On ehkä paikallaan välillä tuoda jotain positiivisia, tai ainakin toiveikkaita, näkemyksiä tähänkin blogiin… 🙂
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan ainakin etäisesti sopiviin uutisiin (myös hyviin, vaikka huipulla ollaankin
).
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Lokakuu 2011
Kirjoitin äskettäin Saituri.org -sivustolle vieraskynä-artikkelin otsikolla
Jos alkaisimmekin elää varojemme mukaan…
Sen on henkinen sisar-artikkeli taannoiselle Velka Vähentää Kulutusta-artikkelilleni täällä kaikenhuipulla. Tervemenoa lueskelemaan 🙂
Joitakin vuosia sitten puhuttiin paljon siitä, että Suomen tulisi siirtyä kohti palveluyhteiskuntaa. Tuolloin en idean vaarallisuutta vielä ihan tajunnut, mutta viime aikoina sen huonous on avautunut minulle kuin itsensäpaljastajan takki hämärällä sivukujalla, ja se mitä sieltä näkyy, ei ole hääviä.
Koetan yksinkertaistaa kuvion, ja käytän apuna ikiaikaisia välineitä, joita myös Ranskiksiksi kutsutaan. Alla pari aluksi:
- Palvelutalous ei tuota käytännössä mitään vientiin
- Palvelutalous ei tuota välttämättömyyshyödykkeitä (ruokaa, vaatteita, päivittäistavaroita) tai raaka-aineita
- Palvelutalous ei tuota edes itselleen välttämättömiä tarvikkeita, kuten työvälineitä, rakennuksia, koneita tai laitteita saati kulkuneuvoja joilla palveluita mennään hyödyntämään (useat palvelut vaativat kohtaamisen naamatusten)
Tuossa se oikeastaan pitkälti on, ei vaatinut lopulta kovastikaan ajattelua. Avataan nyt silti vielä yksityiskohtaisemmin, ettei artikkeli jää ihan tyngäksi. Ja selvennyksenä, palveluyhteiskunnalla tarkoitan yhteiskuntaa, jossa palvelusektorin tai palvelutalouden osuus koko kansantaloudesta on kasvanut turhan suureksi. Se mikä on turhan suurta, riippuu kyseisestä valtiosta.
Mitä palvelutalous tuottaa?
Lyhyesti, palvelutalous tuottaa palveluita. Monet palvelut puolestaan ovat luonteeltaan pitkälle epäolennaisia jokapäiväisen elämän kannalta. Tai noh, tuo oli huonosti muotoiltu, sillä tällä hetkellä tilanne on vielä se, että monet voivat pitää kuukausittaista parturointia tai manikyyriä tai hierojaa varsin olennaisena osana elämäänsä. Ja toisaalta, sitten kun bensiiniin ja omaan autoon ei ole varaa, voivat joukkoliikenteen kuljetuspalvelut olla hyvinkin tarpeellisia. Tarkoitus oli ilmaista, että ilman monia nykyisiä palveluita usein pysyy hengissä, tulee toimeen, ainakin pienellä totuttelulla.
Palvelut ovat siis yltäkylläisen rikkauden merkki yhteiskunnassa, jossa ”jokin muu” tuottaa kaikki välttämättömyyshyödykkeet.
Ja nyt kannattaa tuo viimeinen lause lukea vielä uudestaan. Ja varsinkin viimeinen sana: Välttämättömyyshyödykkeet. Sen määritelmä on siis se, että niitä on kohtalaisen pakko saada jostain että pysytään elämän syrjässä, saati jonkinlaisessa hyvinvoinnissa, kiinni. Ruokaa, vaatteita, rakennuksia, energiaa ja sen sellaista.
Mikä ihmeen kauppatase?
Käsitellään vielä hieman tarkemmin yllä olleet ranskikset. Palvelutalous ei siis tuota juuri mitään sellaista, jota voisimme viedä, ja josta siten voisimme saada vientituloja. Kansantalouden tasolla vientitulot ovat aika olennainen juttu, varsinkin jos haluamme myös tuoda jotain. Parturipalveluita, hampurilaismyyntiä, sisustuspalveluita, sijoitusneuvontaa tms. on hankala viedä edes Eurooppaan, saati muualle maailmalle, sillä palvelut kulutetaan lähes yksinomaan paikallisesti. Yksi harvoja palveluita joilla voimme saada ”vientituloja” on matkailu siinä tapauksessa, että ulkomaalaiset tulevat meille matkailemaan. Ottaen huomioon miten hyvin matkailusta riippuvaisilla Kreikalla ja Portugalilla menee, ja miten logistiikan kustannukset ja ihmisten talous tulee jatkossa kehittymään pidemmällä tähtäimellä, niin en ole ihan varma kannattaako kansantaloutta rakentaa matkailun varaan kovinkaan suurella panoksella. Lisäksi matkailun nettotulo jää positiiviseksi vain silloin, kun me viemme eurojamme etelän rannoille vähemmän kuin mitä Britit kantavat niitä joulupukin maahan. Ei tule tapahtumaan.
Seuraava ranskis kertoo, että palvelutalous ei tuota kotimaan markkinoillekaan mitään välttämättömyyshyödykkeitä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että joudumme tuomaan kyseiset välttämättömyyshyödykkeet ulkopuolelta. Eli maksamme Venäjälle, että saamme öljyä. Maksamme Espanjalle, että saamme hedelmiä. Maksamme Saksalle, että saamme aurinkopaneeleita ja autoja, maksamme Kiinalle, että saamme… noh… kaikki loput tavaramme. Kärjistäen.
Jos sitten meidän ainoa toimintamme täällä Suomessa on sitä, että hyllytämme ja myymme näitä muualta tuotuja hyödykkeitä toisillemme, niin ennen pitkää alkaa näkyä se ongelma: Maksamme kaikesta välttämättömästä rahaa ulkomaille, ilman että viemme sinne mitään vastineeksi josta saisimme rahaa takaisin. Joudumme siis ottamaan velkaa. Velasta joudumme maksamaan korkoa. Mitä enemmän velkaa, sitä enemmän korkoa, ja sitä suurempi riski sille että markkinat näkevät meidät epäluotettavampina huomenna kuin mitä olimme tänään, ja nostavat korkoja. Jolloin joudumme ottamaan vielä enemmän velkaa, jotta pystymme hoitamaan korot, jolloin… Niin. *Pam!* Kansantalous ajoi seinään ja kansan omaisuus pistetään myyntiin, että saisimme edes korot maksettua. Kunnes kaikki on myyty. Ja sitten voimmekin alkaa tituleeraamaan itseämme varsin optimistiselta kuulostavaksi ”Kehittyväksi maaksi”.
Entäs jos viedään osaamista?
Osaamisen viennistä on viime aikoina myös paljon puhuttu. On keskusteltu, että Suomen ei kannata viedä likaiseen tuotantoon perustuvia juttuja, vaan osaamista, jolla esim. näitä juttuja tekeviä tehtaita rakennetaan ja tuotteita kehitellään. Suunnittelijoiden, arkkitehtien, insinöörien ja pomojen palkat kun ovat parempia kuin valmistavan portaan. Paperilla idea vaikuttaa hyvältä: Kuoritaan kermat päältä ja annetaan muiden tehdä likaiset hommat! Sitten voidaan jeesustella kaikille muille, että kylläpäs te saastutatte paljon.
Laitetaan silti käsi sille pienelle (sepelvaltimotaudin riivaamalle) sydämelle: Kuvittelemmeko me oikeasti että olemme niin paljon muita fiksumpia, että pystymme pysyvästi sijoittamaan itsemme maailman johtoportaaseen? Tai edes suunnittelevaan portaaseen? Vai eikö muita maita ja niiden kansalaisia jostain syystä kiinnosta nämä hyvinpalkatut ”high-value” -työt? Vai eivätkö he jostain syystä ole tajunneet että näin kannattaa tehdä?
Ja teemmekö tämän lopulta siis ilman perustana ja kouluttajana toimivaa kotimaista tuotantoa? Eikö ole aika selvää, että innovaatiot ja tuotannon tehostukset syntyvät siitä, kun tehdään jotain ja huomataan että sen voisi tehdä paremminkin? Miten pidämme nämä suunnittelijat ja johtajat Suomessa, jos heidän työnsä on pääosin ulkomailla, ja maksatamme heillä isot verot jotta me muutkin tulemme toimeen? Ja onko päästömmekin ihan oikeasti sillä hoidetut, että siirrämme päästävän tuotannon johonkin muualle? Aivan. Ei, Ei ja vielä kerran Ei.
Joten, vaikka osaamisen vienti on houkuttelevaa ja tietyssä määrin erittäin suotavaa, niin kannattaa muistaa mistä se kyseinen osaaminen usein kumpuaa. Se kumpuaa käytännön kokemuksesta, eli todellisesta asioiden tekemisestä ja valmistamisesta, eikä niiden kuvittelemisesta koneen ruudulla tai visioinnista jossain superluovassa mind-map palaverissa trendikkäässä kabinetissa trendikkäässä seurassa. Vaikka onhan nuokin kivoja ja joskus hyödyllisiäkin.
Joten vielä kerran yhdessä: ei. Kyllä meidän täytyy jatkossakin valmistaa merkittävä osa tarvitsemistamme hyödykkeistä kotimaassa, ja valmistaa myös muiden haluamia hyödykkeitä, sillä esim. energiaa ostamme järkyttävät määrät vuosittain ulkomailta (hiiltä, kaasua, öljyä, sähköä). Kaikki nämä eurot ovat pois Suomesta muiden taskuun. Tai oikeastaan kaikki nämä jenkkidollarit, sillä ensin meidän täytyy ostaa dollareita, jotta voimme ostaa öljyä.
Valitettavasti emme voi jatkossakaan kaikki toimia toinen toistemme henkilökohtaisina konsultteina tai Idoleina, vaikka se kuinka hienolta kuulostaisikin. Tai edes hampurilaisenpaistajina. Niin, se yksi paska juttu palvelutaloudessa on siis vielä se, että valtaosa niistä töistä ei ole kovinkaan ”high value” tai mukavia. Kysykää vaikka Jenkeiltä, jotka tätä palveluhommaa paraikaan kokeilevat ja ovat ajamassa seinään siitäkin huolimatta että ovat maailman rikkaimpia. Milloin ostit viimeksi jotain joka oli Made in U.S.A.?
Kiva kooste tuomionpäivän sanomaa. Suosittelen.
Moi. Mun nimi on Länsimainen Talous, ja mä olen koukussa halpaan öljyyn… Niinpä, talousjärjestelmämme on koukussa öljyyn kuin kulmien pahin narkkari polleen. ”Miten niin?” –kuuluu kysymys. ”Eihän öljy-ala ole kuin yksi osa bisneskenttää!”. Eipä.
Aloitetaan perusjutuista, eli suoraan öljystä riippuvaisista aloista. Kemianteollisuus on Suomen merkittävimpiä bisneksiä. Se on korkean jalostusasteen teollisuutta, ja se käyttää raaka-aineenaan paljolti ns. ”petrokemikaaleja”. Tuo petro tulee pitkälti sanasta Petroleum. Maatalouden käyttämät tuotteet, kosmetiikka, lääkkeet, kaikki käyttävät raaka-aineenaan enemmän (tai vähemmän) petrokemikaaleja.
Otetaan esimerkiksi maailman käytetyin/valmistetuin kemikaali, ammoniakki (NH3, Wiki), josta valmistetaan esimerkiksi lannoitteita (80 % ammoniakin käytöstä), torjunta-aineita ja sen semmoista tarpeellista, jotta saamme jokapäiväisen leipämme ja siihen päälliset. Ammoniakkia valmistetaan tuuppaamalla yhteen yksi osa typpeä ja kolme osaa vetyä pistämällä ne isoon paineeseen ja kuumaan uuniin. Typpeä on ilma pullollaan, mutta vedyn kanssa homma ei ole niin yksinkertainen: vaikka se onkin universumin yleisin alkuaine, sitä ei esiinny ”luonnossa” sellaisenaan. Ja tässä kuvaan astuvat hiilivedyt, eli öljy, maakaasu ja hiili. Toki myös vedessä on vetyä, mutta esim. maakaasusta (CH4) sen erottaminen on huomattavasti helpompaa (siis vie vähemmän energiaa ja on halvempaa) kuin vedestä (H2O).
Jos siis kemianteollisuus on Suomessa erittäin merkittävä toimiala, ja se käyttää raaka-aineenaan pitkälti uusiutumattomia hiilivetyjä ja niistä jalostettuja petrokemikaaleja, niin voi kuvitella taloudelliset vaikutukset kun nämä yhä kallistuvat tai tuonti alkaa pätkiä. Tietysti jo artikkelisarjan edellisessä osassa mainittu vipu toimii jälleen myös toiseen suuntaan: Jos esim. jotain lääkettä saadaan tehtyä litrasta ”öljyä” taloudellisesti (ja kansanterveyden kannalta) erittäin merkittäviä määriä, on vaikutukset sitä pahemmat, jos päädymme tilanteeseen että tuota litraa ei ole saatavilla, vaan se on varattu johonkin muuhun käyttöön. Tiedän, yksinkertaistan (taas) rajusti, mutta periaate on tuo. Kaikki tuotettu öljy käytetään, ja jos sitä on vähemmän, niin se on silloin AINA jostain pois, ja loput maksavat korkeamman hinnan etuoikeudestaan käyttää kyseinen öljy.
Ja sitten yhteiskunnan pyörät, eli logistiikka
Toinen öljystä riippuvainen ala on tietysti logistiikka; tavaroiden ja ihmisten siirtely paikasta toiseen (koska yli 95 % logistiikastamme toimii öljyn jalosteilla). Massaturismi on rumimpia esimerkkejä energian törsäämisestä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, ja esim. lentobensiinin (Jet-fuel) kallistuessa samalla kun talous muutenkin tökkii, tulee ylimääräinen kaukomatkustelu olemaan ensimmäisiä asioita joista ihmiset säästävät. Tämä povaa tietysti huonoa Etelä-Euroopan muutenkin kuralla oleville turismiriippuvaisille talouksille, mutta voi toisaalta ainakin joksikin aikaa jopa auttaa kotimaan tai lähiseutujen matkailua (johonkin ihmiset haluavat lomallaan mennä, kunnes tajuavat että kotonakin voi olla ihan mukavaa).
Myös tavaroiden liikuttelusta tulee kalliimpaa. Sekä lentorahti että kumipyöräkuljetus tulee vähenemään, ja samalla ajat tiukkenevat näiden alojen alihankkijoille ja toimittajille. Esimerkiksi lentokenttähenkilökunta, rekkakuskit, rekka-autojen valmistajat ja myyjät sekä tietysti kaukaa tuotavia massatavaroita myyvät ja markkinoivat yritykset (ja näiden tavaroiden tuottajat) voivat kokea kovenevia aikoja öljyn kallistuessa. Logistiikan kustannukset vaikuttavat lähes kaikkien tuotteiden hintoihin, enemmän tai vähemmän. Meidän olisi hyvä siirtyä käyttämään enemmän tuotteita joihin se vaikuttaa vähemmän.
Laivaliikenne käyttää energiaa huomattavasti tehokkaammin, mutta ottaen huomioon että tynnyristä öljyä saadaan vain tietty määrä laivaliikenteeseen soveltuvia (sinänsä huonolaatuisia) polttoaineita, ei sitäkään voida helposti lisätä.
Muita välillisiä vaikutuksia
Energiaa pidetään (ekonomistien puheissa) usein hyödykkeenä muiden joukossa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on Mestari-hyödyke, joka Kaikkia muita Hallitsee, ne pelastaa tai pimeyteen syöksee. Vai miten se nyt meni… Energia on lyhyesti se hyödyke, jolla kaikki muut hyödykkeet tuotetaan, piste. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Siis ei niin mitään. Öljy puolestaan on yksi käytännöllisimpiä energianlähteitä joihin ihmiset ovat törmänneet. Siksi se on niin tärkeää.
Ottaen huomioon, että melkein kaikissa hyödykkeissä on öljyllä näppinsä pelissä joko tuotannossa, pakkauksessa, varastoinnissa, kuljetuksissa, myynnissä tai kaikissa noissa, alkaa öljyn hinta hiljalleen hiipumaan jokaiseen kotitalousbudjettiin. Mitä väliä sillä sitten on, maksaako muovikassi 10 vai 11 senttiä? Ottaen huomioon sen määrän joka niitä käytetään, sillä alkaa olla väliä. Jos perhe ostaa 10 muovikassia kuukaudessa, heidän budjettinsa loppuu 10 senttiä aiemmin joka kuukausi. Kun tämän tekee miljardi ihmistä, on kyseessä joko 100 000 000 euroa lisää velkaa yksityistalouksille (jos he ylittävät budjettinsa), tai saman verran vähemmän yksityistä kulutusta, kuukaudessa. Kun sama eurosentti lisätään melkein jokaiseen tuotteeseen, alkaa tuo jo näkyä: ihmisillä on korkeammilla hinnoilla varaa kuluttaa vähemmän, joten he kuluttavat vähemmän, joka tarkoittaa että osa ihmisistä menettävät työpaikkansa kun yritykset eivät myy enää niin paljon tuotteita, joka johtaa heidän kohdallaan madaltuneeseen tulotasoon, joten he kuluttavat entistäkin vähemmän, ja taas joku saa potkut jne.
Juuri yllämainitun vuoksi esim. Jenkkien talous on niin herkkä öljyn hintojen heittelylle: Heidän järjestelmänsä nojaa yli 60 % kotimaiseen yksityiseen kulutukseen, siis shoppailuun. Kun sitä ei pääse enää bensan hintojen vuoksi tekemään (matkat pitkät ja autojen kulutus iso, ja kotitaloudet jo valmiiksi todella velkaisia), on vaikutus nopea ja raju.
Yllämainittua noidankierrettä on tähän asti vältelty syöttämällä systeemiin yhä kasvava määrä lähes ilmaista fossiilista energiaa ja näiden avulla kasvattamalla taloutta ja kuluttajakuntaa siten, että huomenna on aina ollut enemmän ostajia ja rahaa kuin tänään, ja halpaa energiaa on riittänyt. Hinnat ovat pysyneet kohtalaisen alhaisina tai monessa tapauksessa jopa tippuneet samalla kun tuote on parantunut (esim. kotitietokoneet).
Bileet alkavat hiljalleen kuitenkin olla ohi. Monet etsivät, ja jotkut löytävätkin, vielä pullonpohjia ja sätkätumppeja joilla juhlia voisi jatkaa vielä hetken. Monille nousuhumala alkaa kuitenkin hiljalleen muuttua aamuyön sekavaksi tokkuraksi, jossa jatkoille lähteminen voi vaikuttaa hyvältä idealta, mutta joka todellisuudessa pahentaa seuraavan aamun olotilaa entisestään.
Ps. Tiedän että tämä artikkeli on hieman ”alarmistinen” ja helpsoti tulee mieleen ajatus että kyllähän se litra petrokemikaaleja sitä lääkesatsia varten varmasti aina löytyy. Tarkoitus on herättää ajattelua siihen suuntaan, että mikä öljyn käyttötarkoituksemme on olennainen ja mikä ei, sillä tällä hetkellä käytämme kaiken mitä käsiimme saamme, ja jatkossa sitä ei niin paljon tule olemaan. Jostain täytyy karsia. Kuka päättää, että mistä, ja millä perusteella?
Tekniikka & Talous uutisoi Kjell Aleklettin Helsingissä pitämästä luennosta kiitettävän realistisesti.Kjellin mukaan öljyhuippu (ilmeisesti ns ”all liquid fuels”) tapahtuu 2008-2018, joten kovin merkittävää kasvua vuoden 2008 tähänastisista huippulukemista ei ole odotettavissa. Samalla kuitenkin kysyntä ja kulutus pyrkivät kasvamaan, ja tällä hetkellä esim. öljyn kulutus siirtyy länsimaista esim. Kiinaan ja rikkaisiin öljyntuottajamaihin.
Hän tuo esille myös (halvan) öljyn kulutuksen suoran suhteen talouden kasvuun. Kun öljyä ei saada enää lisää, ei tule merkittävää kasvuakaan, (paitsi se mitä on rutistettavissa tehokkuuden kasvattamisesta taloudellisessa ympäristössä ja pankkijärjestelmässä, joka on vihamielinen rahoittamaan isompia investointeja joita merkittävät tehokkuuden lisäämiset kaipaavat).
On mielenkiintoista seurata tilannetta, jossa todellisuuden kieltäminen ja piilottelu muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi sekä yrityksille että poliittisille päättäjille. Milloin lupailut kasvusta ja materian jatkuvasta lisääntymisestä vaihtuvat puheisiin siitä, miten pienenevä piirakka jatkossa jaetaan oikeudenmukaisesti, tai sitten ei jaeta?
Poikkeuksellisesti viikon video näin tiistaina. Kyseessä on tiiseri huomenna keskiviikkona alkavasta 24 tunnin ilmastonmuutos-video-maratonista. Mukana myös Al Gore.
Lisää tietoa: http://climaterealityproject.org/#step-1
Taloutta tonkivien artikkeleiden tuoreessa osassa kerron, miten velaksi kuluttaminen vähentää kasvua, lisää köyhyyttä ja itse asiassa vähentää kuluttamista vähän pidemmällä aikavälillä, kun taas säästäminen lisää sitä, ja koko systeemin hyvinvointia. Aika outo juttu. Ja semmoinen, jonka soisi päättäjiemmekin ottavan huomioon.
Tuottavaa velkaa
Lyhyesti, voimme ottaa ihan perusteltua, tuottavaa velkaa silloin kun teemme velalla tuottavan investoinnin, joka maksaa itsensä takaisin. Kuten vaikka tilanne, jossa auto on välttämätön töissä käymiseen. joten ostamme auton, koska se lisää merkittävästi tulojamme. Toisaalta, luksus-autoa tämä perustelu ei koske, sillä se ei lisää tuottavuutta tavalliseen ”Nissaniin” nähden tippaakaan, ellei työ sitten vaadi kallista autoa. Toinen esimerkki on vaikkapa velka, jonka avulla rakennamme tuulivoimalan, ydinvoimalan tai jommankumman osia valmistavan tehtaan.
Jos otamme velkaa, että voimme sijoittaa johonkin, vaikkapa osakkeisiin, toiveissamme niiden myyminen korkeammalla hinnalla, niin kyse on spekuloinnista. Se on lähtökohdiltaan eri asia kuin sijoittaa sama raha vaikkapa osakkeisiin, jotka maksavat sijoitukselle osinkoa. Velan ollessa kyseessä, on tietysti otettava huomioon osakesijoitusten riski verrattuna saatuun tuottoon ja lainasta maksettuun korkoon. Osakkeet ovat siinä mielessä ”likvidiä”, että ne on yleensä helppo myydä, mutta tällöin joutuu tyytymään päivän hintaan, joka voi olla alhaisempi kuin aikaisemmin (velalla) maksettu hinta. Niinpä en suosittelisi juuri kenellekään velan ottamista edes osinkoa maksavien osakkeiden ostamista varten. Ja näissä talouden pyörteissä nyt on ihan turha suositella yhtään mitään muutakaan, varsinkin kun en ole ”asiantuntija” :).
Kuluttavaa velkaa
Voimme myös kuluttaa velaksi. Tällöin otamme luottokorttivelkaa, jotta pääsemme syömään ravintolaan, tai otamme pikavipin jotta voimme ostaa uuden telkkarin kun vanha on liian ”pieni”. Tai lainaamme lisää rahaa talomme noussutta markkina-arvoa vastaan, jotta saamme tehtyä vaikkapa keittiöremontin, vaikka vanha keittiö olisi varsin kelvollinen ja uusi keittiö ei oletettavasti nosta kiinteistön arvoa merkittävästi hintaansa nähden. Voi käydä niinkin huonosti että uusi keittiö on laadultaan ja kestävyydeltään vanhaa keittiötä huonompi.
Voimme myös ostaa kulutustavaraa osa-maksulla, jolloin voimme hankkia kivan uuden sohvan jo tänään. Ja kukapa meistä kärsimättömistä ei haluaisi uutta sohvaansa jo tänään? ”Osta NYT, maksa vasta Maaliskuussa!” ei kuitenkaan tarkoita hyvää diiliä, jossa tavaran voi ottaa nyt ja maksaa myöhemmin. Se tarkoittaa, että luovut tulevista tuloistasi, tulevasta ostovoimastasi ja panet korttisi sen varaan, että sinulla on vastaavat tulot myös maaliskuussa ja pystyt ostoksesi tuolloin maksamaan.
Osta NYT maksa myöhemmin on hyvä diili vain jos pystyt säästämään kyseisen rahamäärän ennen maaliskuuta, ja jopa kerryttämään sille korkoa. Toisaalta, tällöin pystyisit säästämään sen summan myös etukäteen ja välttää riskit. Lisäksi, ihmisten ostamisen tarve ilmeisesti ”regeneroituu” hiljalleen, kenties suhteessa nähdyn mainonnan määrään, joten jos ostat tänään sohvan, jonka maksat vasta maaliskuussa, niin todennäköisesti ennen maaliskuuta hiipii himo ostaa jotain muutakin. Ja koska tulevaisuuden tulosi on käytetty jo aiemmin sohvaan, täytyy seuraavankin ostoksen maksupäivää lykätä, kenties huonommin ehdoin. Tämä on kierre, joka kannattaa katkaista jo ennen sen syntymistä, ja olla siis itsepäisesti ostamatta mitään tulevaisuuden rahoilla.
Säästö lisää ostovoimaa
Jos taas säästät tänään hieman, jää sinulta tänään kuluttamatta osa tuloistasi. Sinulle kuitenkin kertyy omaa pääomaa, joka tuottaa parhaassa tapauksessa jopa hieman korkoa. Se tarkoittaa että jatkossa ostovoimasi on aikaisempaa suurempi, joten voit kuluttaa jatkossa enemmän, mikäli haluat, tai mikäli kansantalous sitä vaatii (heh, älä ruoki lamaa…)
Kyseinen säästö, oma pääoma, myös avaa mahdollisuuksia, jos vastaan tulee vaikkapa hyviä investointitilaisuuksia. Toisaalta se lisää joustavuutta kriisitilanteissa, joissa ei tarvitse turvautua kalliiseen luottokorttilainaan kun jokin kodinkone tai auto vaikkapa hajoaa ja pitää ostaa uusi tai kutsua korjaaja.
Kansantalouden kannalta säästöt myös luovat pankkeihin pääomaa, jota voidaan edelleen lainata tuottaviin investointeihin (tai, köh, muiden velkavetoiseen ylikuluttamiseen…). No ok, nykysysteemissä pankkien pääomavaatimukset ovat kovin vaatimattomia, mutta periaatteessa, jos lainaan pankille laittamalla säästötilille 10 000 euroa, voi pankki lainata tuon, ja nykyisin jopa kymmenkertaisen määrän edelleen (velkavipu 1:10).
Ja tässä en nyt ota kantaa siihen, miten toivottavaa tai hyvä juttu on se, että pankit käyttävät alla mainittua 1:10 velkavipua ”rahan luontiin”. Tai voin ottaa kantaa sen verran, että se on mielestäni jo muutenkin pahasti valuvikaisen rahajärjestelmän kannalta aivan turhaa veneen keikuttamista silkan lyhytnäköisen ahneuden nimissä. Varsinkin kun soppaan heitetään se kylmä tosiasia että isot pankit ovat niin tiiviisti verkostoituneet ja ristiin-lainanneet keskenään, että yhden kaatuminen vaikkapa luottotappioihin uhkaa koko järjestelmää. Kuten nyt on käynyt Kreikan ja sitä rahoittaneiden pankkien kanssa.
Entäs kansantalouden kannalta
Tämän päivän otettu valtionvelka, jotta meidän ei tarvitsisi leikata jostain valtion menoista, tarkoittaa sitä, että jälkeläisemme joutuvat lopulta leikkaamaan kulunsa tulojensa tasolle, JA maksamaan meidänkin ylikulutuksesta koituneet velat. Reilua? Ja tämän he joutuvat siis tekemään ympäristössä, jossa velan määrä on jo syönyt merkittävän osan kaikkien ostovoimasta ja siten mahdollisuuksista kasvattaa taloutta (sikälimikäli se edes on toivottavaa vaikkapa ympäristösyistä). Ei hyvää päivää, minkä paskakasan olemme jättämässä omille rakkaille lapsillemme, mikäli jatkamme lisääntyvän velan tiellä. Tai oikeastaan, nyt näyttää siltä että saamme ihan itsekin tarttua lusikkaan. Kreikka bailasi muutamassa vuodessa käytännössä koko kansallisen omaisuutensa, ja vähän päälle. King for a day, Poor for a lifetime?
Nykytilanne
Kun sekä kotitalouksien, yritysten että valtion velkaisuus on viime aikoina kaikesta kasvustakin huolimatta vain lisääntynyt, seuraa siitä perusmatematiikalla se, että jatkossa meillä on yhä vähemmän ostovoimaa eli mahdollisuuksia kuluttaa/elvyttää ilman lisävelkaa. Jos otamme lisää velkaa, löydämme itsemme taas hieman syvemmältä kyseisestä paskakasasta. Tällä hetkellä, vaikka ministerit ovatkin tätä ehdotelleet, meidän ei ole mahdollista jatkaa kuluttamista normaalisti, mutta ei velaksi. Viimeaikainen kulutuksemme ei ole ollut normaalia, vaan velkavetoista.
Toki, jos nyt lopetamme velaksi kuluttamisen ja alamme säästää ja maksaa velkojamme, tarkoittaa se yksityisestä kulutuksesta varsin riippuvaisessa kansantaloudessamme kasvun pienentymistä ja jonkinasteista lamaa tai jopa romahdusta. Tämä on kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin. Mitä myöhemmin se tulee, sitä rajummin se iskee. Oma vinkkini on: säästä hyvä ihminen itsellesi hieman puskurirahastoa pahan päivän varalle ja maksa ainakin luottokorttiostokset pois joka kuukausi. Tämän tuolileikin musiikki on jälleen kerran pysähtymässä, ja joku on onnistunut viemään enemmänkin kuin yhden tuolin pois. Nyt ei ole hyvä aika velkaantua lisää!
ps.
Lopuksi vielä pari sanaa velkavivusta
Nettikeskusteluissa olen törmännyt joskus juttuihin, joissa joku on ottanut asuntolainan 10 % käsirahalla ja ostanut sillä sijoitusasunnon, ja sitten vuokrannut sen. Vuokralla hän sitten maksaa yhtiövastikkeen, lainan korkoa ja ehkä jopa pääomaa takaisin pankille. Jos kämpän hinta on ollut 100 000 euroa, ja käsiraha 10 000 euroa, on kyseinen henkilö tavallaan, velkavipua hyväksikäyttäen, päässyt nauttimaan 100 000 euron tarjoamasta pääomatuotosta (vuokra) sijoittamalla vain 10 000 euroa omaa rahaansa. Velkavipu on siis tällöin 1:10. (Lehmanin ja kumppaneiden velkavipu 2008 romahduksen tienoilla oli jopa yli 1:30)
Tämä voi toimia, kunhan muutama ehto täytyy:
- Omistusasunnon hoitokulut (yhtiövastike, sähkö/vesi, vakuutukset, kiinteistöverot tms) eivät kasva merkittävästi
- Halukkaita vuokralaisia riittää, eli vuokran taso pysyy reaaliarvoisesti samana
- Korkotaso pysyy alhaisena
- Asunnon myyntiarvo ei laske ja / tai kämppää ei tarvitse myydä, eli:
- Omat tulot pysyvät vakaina (sosiaaliturvaa voi olla nihkeä mennä hakemaan jos on sijoitusasunto?)
Lisäksi kannattaa muistaa, että velkavipu toimii aina myös toiseen suuntaan. Otetaan tilanne, jossa olet yllämainitusta asunnosta 90 000 euroa velkaa pankille, ja sinulla on 10 000 euroa omaa rahaa kiinni. Kun asunnon arvosta tippuu 10 %, tarkoittaa se 1:10 velkavivulla käytännössä sitä, että omasta sijoituksestasi lähtee 100 %. Jos asunnon myyntihinta nousee 10 %, eli 110 000 euroon, on panoksesi vuorostaan kasvanut 100 % korkoa. Ylä- ja alamäet siis kymmenkertaistuvat kertaheitolla. Tässä vivussa piilee se ongelman ydin, jonka takia olemme tällä hetkellä niin paskassa jamassa, kun kasvu ei jatkukaan ja arvo ei enää nousekaan.
Isossa maailmassa pankit piilottelevat karmeita sijoitus-tappioitaan siten, että eivät merkitse joidenkin sijoituspapereidensa (Aki samassaveneessa.info -sivustolta sanoo näitä kakkapapruiksi) todellista markkina-arvoa kirjanpitoonsa (mark-to-market), vaan arvottavat ne esim. alkuperäisellä hankintahinnalla (mark-to-fantasy). Ja ai niin, käyttävät näitä papereita parhaassa tapauksessa myös varmaan pääomana, jota vastaan myöntävät riskilainoja vaikka 10-kertaisen määrän. Niinpä. Hitto mitä bisnestä.
Kaikenhuipun blogi 