Skip to content

Tuottamattoman pääoman vero

lokakuu 25, 2011

Tämä on jonkin sortin vastine Björn Wahlroosin taannoiselle avaukselle vapaa-ajan verottamisesta.

Björn, siis Nalle, ehdotti jonkin aikaa sitten puolivakavissaan, että ihmisten vapaa-aika tulisi panna verolle. Tällä siis kannustettaisiin tuottavan työn ja siten kansantulon kasvuun, jonka hän olettaa tietysti parantavan yhteistä kokonaistilannettamme pysyvästi. Samalla kaikenmaailman degrowthaajat pannaan järjestykseen, sillä he eivät Nallen mielestä kanna riittävästi korsia yhteiseen kekoomme, sillä oletettavasti he vain makailevat kotona eivätkä tee mitään. Ainakaan mitään mikä näkyisi BKT:ssa. Alla on oma puolivakava vastineeni tälle vero-ehdotukselle, kutsun sitä Tuottamattoman Pääoman Veroksi.

Mikä on tuottavaa?
Ensin määritellään tuottava pääoma. Se on pääomaa, joka on sijoitettu ensisijaisesti tuotantoon. Oli se sitten ruoan tuotantoa, hyödykkeiden tuotantoa, tiedon tuotantoa (R&D), palveluiden tuotantoa tai näiden mahdollistavaa infrastruktuuria. Lähtökohtaisesti vain rahaa tuottava pääoman sijoittaminen ei ole tuottavaa sijoittamista, sillä se ei aiheuta mitään muuta todellista kuin numeroiden vaihtumisen tietokoneiden muistissa, yleensä sieltä missä niitä on vähän, sinne missä niitä on paljon. Kyseessä on siis ”money chasing money”, raha joka on vain rahan perässä.

Niinpä pelkän korkotuoton varassa makaavaa rahaa pitäisi verottaa, samoin kun pelkän hinnannousun (ja myyntivoiton) toivossa lyhytaikaisesti sijoitettu pääomaa. Kyseessä olisi eräänlainen progressiivinen Tobinin vero laajennettuna, joka koskisi osakespekuloinnin lisäksi rahoitusinstrumentteja, joiden ei voitaisi osoittaa sijoittavan pitkällä tähtäimellä jotain todellista tuottaviin kohteisiin.

Osakesijoittamisen osalta tämä ”Tobinin vero” voisi alentua ajan kuluessa progressiivisesti, jolloin vain nopeita, luonteeltaan spekulatiivisia, ostoja ja myyntejä verotettaisiin, ja mitä nopeampia ne ovat, sitä enemmän niitä verotettaisiin. Minua lähtökohtaisesti vituttaa ajatus supertietokoneesta jonka tehot on valjastettu tekemään lukemattomia osakekauppoja sekunnissa joista jokaisella pumpataan markkinoilta joitain sentin osia (kerrottuna kauppojen määrillä ja huimilla summilla, näistä muodostuu äkkiä varsin merkittäviä rahoja). Samaten minua häiritsee ajatus siitä, että yhä isompi osa ”kansakuntiemme valio-yksilöistä” eli oikeasti fiksuista ihmisistä, houkutellaan opiskelemaan rahoitusmarkkinoita ja muita kansantaloustieteitä. He voisivat olla myös fyysikoita, kemistejä ja insinöörejä jotka voisivat oikeasti auttaa meitä ratkaisemaan ongelmiamme, sen asemasta että heidän neroutensa on valjastettu tuottamaan niitä lisää.

Rahaa on, mutta väärässä paikassa
Nyky-ihmiskunnan monien ongelmien keskuudessa makaavat se tuhannet miljardit, jotka maailmalla on valjastettu pelkästään lyhytaikaisen rahallisen voiton tavoitteluun. Se on tungettu rahastoihin, johdannaisiin, raaka-ainespekulaatioon, kiinteistöspekulaatioon, pörssispekulaatioon, CDS:iin ja ties kuinka moniin muihin rahoitusinstrumentteihin. Näiden hienoilta kuulostavien rahoitusinstrumenttien yleisin ja tärkein tarkoitus on tuottaa sijoittajilleen lisää rahaa, ja ennen kaikkea kehittäjilleen ja ylläpitäjilleen palkkioita palkkioiden perään. Yhteistä niille on hintakuplien puhaltaminen ja spekulointi, eli lyhyen tähtäimen voittojen perässä juokseminen ilman minkäänlaista ajatustakaan siitä, mihin voisi sijoittaa jotain pidemmällä aikajänteellä jossa ne voisivat hyödyttää myös muuta yhteiskuntaa.

Ne eivät luo mitään todellista tuottavia työpaikkoja, eivät tuota hyödykkeitä, ja vaikka osa niistä on joskus ehkä auttanut tasapainottamaan esim. raaka-ainemarkkinoita, niin tämä hyöty on puhallettu tuuleen jo ajat sitten markkinoiden muututtua yhä ”tehokkaammiksi”, eli hyperaktiivisemmiksi ja herkemmiksi. Luodut työpaikat ovat rahastonhoitajia, raaka-ainemeklareita, spekuloijia sekä uusien rahoitusinstrumenttien suunnittelijoita, joita on jo nyt reilusti yli tarpeen.

Kaikki tämä pääoma, raha (joka on alun perin velkaa) on pois todellisista investoinneista, joilla voitaisiin tuottaa vaikkapa aurinkopaneeleita, matkapuhelimia, sähköautoja tai jonkin uuden tuotteen joka auttaa meitä pelastamaan maailman. Nämä investoinnit loisivat oikeita työpaikkoja, eikä välistä-vetämiseen keskittyviä ja yhteiskunnan joka alueelta hieman verta imeviä mutta hyvin vähän hyödyllisiä palveluita tuottavia loistyöpaikkoja (en tarkoita että kaikki rahoitusalan työpaikat ovat tällaisia, mutta homma on lähtenyt käsistä niinkuin voimme minkä tahansa päivän uutisista lukea).

Jos siis Björn haluaa kannustaa ihmisiä käyttämään aikansa tuottavasti ja yhteiskuntaa hyödyttävästi, niin kai hän haluaa kannustaa ihmisiä ja sijoittajia käyttämään myös rahojaan tuottavasti ja ennen kaikkea yhteiskuntaa hyödyttävästi? Niinpä Nallen veroa voisi kutsua laiskotteluveroksi, ja omaani voi varmaankin kutsua ahneus-veroksi. Molemmat taitavat olla erään valtauskonnon näkemyksen mukaan jonkinlaisia Kuoleman Syntejä.

Mainokset
10 kommenttia
  1. Hyvä teksti.
    Valitettavasti Nalle elää täysin wanhojen oletusten kuplassa eikä kykene katsomaan ulkopuolelle kovinkaan realistisesti. Sama pätee muihinkin ”johtajiimme”. Nykysysteemi ja poliittiset johtajamme menettävät valtansa jos systeemi romahtaa – näinollen heillä ei ole vaihtoehtoa ja laskua siirretään rivikansalaisille riippumatta seurauksista.
    http://bit.ly/qbln9R

  2. Kiitos. Joo, tämä oli vähän tällainen piikki aiheeseen joka tosiaan kaipaisi ihan kokonaan uudelleen rakentamista. Perspektiiviä kuitenkin 🙂

  3. junnu permalink

    Eikös täällä ole ollut tuottamattoman pääoman vero tuonne 80-luvulle asti. Sen nimi oli reipas inflaatio.

    • Hyvä pointti :). Tosin tuossa inflaatiossa on myös ikäviä sivuvaikutuksia. Reilu inflaatio myös entisestään saisi rahan juoksemaan spekulatiivisten voittojen perässä. Lisäksi inflaatio iskee myös piensäästäjiin joka ei ollut tämän veron tarkoitus (kyse oli progressiivisesta verosta).

      • jorma permalink

        >Tosin tuossa inflaatiossa on myös ikäviä sivuvaikutuksia. Reilu inflaatio myös entisestään saisi rahan juoksemaan spekulatiivisten voittojen perässä. Lisäksi inflaatio iskee myös piensäästäjiin joka ei ollut tämän veron tarkoitus (kyse oli progressiivisesta verosta).

        Olen miettinyt, että jos inflaatiota luotaisiin siten, että keskuspankin painamaa rahaa jaettaisiin ”perustulona” (ja tarpeeksi pienenä sellaisena jotta homma ei riistäytyisi käsistä – niin paljon ei varmaankaan voitaisi jakaa, että se riittäisi yksinään elämiseen) yhtä paljon joka kansalaiselle, niin tämä progressiivisuuskin toteutuisi. Kun raha tulisi painokoneesta, niin ei tarvitsisi koventaa varsinaista verotusta sen kustantamiseksi.

        • Tuo alkaa menemään jo hieman talousdemokratian suuntaan. Valtion luoma raha on ollut se vallalla oleva tapa läpi ihmiskunnan historian. Vasta viime vuosikymmeninä valtiot antoivat kusettaa itseään (lahjoa itsensä?) luopumaan rahanteosta pankkien hyväksi. Tuota rahaa voisi jakaa kansalle tietysti myös infra-hankkeiden muodossa. Vaarana on vastuuttomat poliitikot jotka voisivat huijata sivistymättömiltä ihmisiltä ääniä lupaamalla yhä suurempaa ja suurempaa perustuloa ilman että ihmisille kerrotaan sen seurauksista (inflaatiosta ja mahdollisesti myös hyperinflaatiosta). Toisaalta, nyt samat poliitikot ottavat korollista lainaa samoihin infra-hankkeisiin jonka tuloksena on lopulta koko kansallisen omaisuuden yksityistäminen sijoitusyhtiöiden/pankkien ja heidän kavereidensa hyväksi. Ei tuossakaan mitään järkeä ole, ei niin mitään. Go Occupy Wall Street!

      • jukka permalink

        ”Vasta viime vuosikymmeninä valtiot antoivat kusettaa itseään (lahjoa itsensä?) luopumaan rahanteosta pankkien hyväksi.”

        itse asiassa tämä alkoi 1600 luvun lopussa. 1694 perustettiin bank of england joka siis nimestään huolimatta ei ollut valtion pankki vaan yksityinen keskuspankki jolle annettiin lupa luoda rahaa tyhjästä, ja jolta valtio lainasi korkoa vastaan.

        usan federal reserve perustettiin 1913. sekin on yksityisten pankkien muodostama, eikä siis mikään usan valtion pankki.

        tiedot on peräisin täältä

        http://www.webofdebt.com/

        • Joo, onhan toi noinkin, kun kultasepät aikanaan alkoivat kirjoittaa näitä velkakirjojaan.. Mutta nauloja on mun mielestä riittänyt arkkuun hakattavaksi viime vuosikymmenille asti. Muistaakseni lopullinen kulta-kanta dollarissa poistettiin joskun 80 luvulla? Euro tietysti vei meiltä ja muilta valtioilta aima kasan työkaluja rahapolitiikassa, joiden seurauksia (muunmuassa) nyt kannetaan. prosessihan on ollut toki pitkä, mutta monia rahamarkkinoita ”vapauttavia” nauloja on hakattu arkkuihimme myös ihan viime vuosikymmeninä.

      • jukka permalink

        nixon lopetti kultakannan 1971. mutta eihän se ole tässä oleellista. kultaa tai ei, niin yksityiset pankit ovat vastuussa rahan luomisesta ja keräävät valtiolta korkoa. minusta tuntuu että kyseessä oli yksinkertaisesti rahan määrä. mitä isompi talous niin sen enemmän täytyy olla rahaa kierrossa. kultaa on se mitä on, eikä se välttämättä ole missään järkevässä suhteessa talouden kokoon, ja miksi olisikaan.

        minusta tuntuu että perusongelma on seuraava: jos ajatellaan yksittäistä valtiota, niin sillä pitää olla liikkeessä tietty määrä rahaa jotta kauppa ja muu toiminta sujuisi joustavasti. nykysysteemissä valtio säätelee rahan määrää ottamalla ”lainaa” yksityisiltä keskuspankeilta. (tietenkään keskuspankeilla ei ole tätä rahaa vaan ne luovat sen). tämän takia ei ole oikeastaan edes mahdollista että valtiolla ei olisi velkaa koska jos ei olisi velkaa niin rahan kokonaismäärä olisi liian pieni toiminnan pyörittämiseen.

        mutta koska rahan luomista pidetään lainana, valtiot joutuvat maksamaan korkoa. niin kauan kuin talous kasvoi, tämä ei oikeastaan ollut ongelma, koska korot pysyivät suhteellisen pieninä talouden kokoon nähden. mutta jos ajaudutaan hyvin pitkäaikaiseen/pysyvään lamaan/talouslaskuun niin silloin nämä lainan korot voivat käydä ylivoimaiseksi (kuten kreikan tapauksessa). luulisi että silloin jo ruvetaan pohtimaan miksi valtio ei itse voisi luoda rahaa. eikä tämä edes ole uusi asia vaan se on vain unohdettu: pankkiirit oleellisesti voittivat lopullisesti taistelun kun usan federal reserve perustettiin. (mikähän kiinan systeemi muuten on? )

        jos siis valtio itse säätelisi rahan määrää luomalla/tuhoamalla sitä tarpeen mukaan niin sen ei tarvitsisi maksaa korkoa, eikä sen siis tarvitsisi kerätä paljoakaan veroja. vaikka aina veroista valitetaan, niin eipä julkisuudessa kukaan ole tästä puhunut: me maksetaan veroja osaksi siksi että valtio huolehtii ”lainan” koroista. en osaa laskea kuinka suuri osa veroista tähän menee. kukahan osaisi arvioida?

        tässä sitten tietysti vedotaan hyperinflaation vaaraan: miten vastuuttomat poliitikot saisivat tuhoa aikaan jos pääsisivät säätelemään rahan määrää… kun taas epäitsekkäät pankkiirit pienellä palkalla väsymättä ponnistelevat kansakunnan parhaaksi…

        enpä ollut kuullutkaan tuosta talousdemokratiasta, pitää tutustua

Trackbacks & Pingbacks

  1. Kansakunnan pelastamisen hetki? « Kaikenhuipun blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: