Öljyn kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassa – osa 2 – Talous
Moi. Mun nimi on Länsimainen Talous, ja mä olen koukussa halpaan öljyyn… Niinpä, talousjärjestelmämme on koukussa öljyyn kuin kulmien pahin narkkari polleen. ”Miten niin?” –kuuluu kysymys. ”Eihän öljy-ala ole kuin yksi osa bisneskenttää!”. Eipä.
Aloitetaan perusjutuista, eli suoraan öljystä riippuvaisista aloista. Kemianteollisuus on Suomen merkittävimpiä bisneksiä. Se on korkean jalostusasteen teollisuutta, ja se käyttää raaka-aineenaan paljolti ns. ”petrokemikaaleja”. Tuo petro tulee pitkälti sanasta Petroleum. Maatalouden käyttämät tuotteet, kosmetiikka, lääkkeet, kaikki käyttävät raaka-aineenaan enemmän (tai vähemmän) petrokemikaaleja.
Otetaan esimerkiksi maailman käytetyin/valmistetuin kemikaali, ammoniakki (NH3, Wiki), josta valmistetaan esimerkiksi lannoitteita (80 % ammoniakin käytöstä), torjunta-aineita ja sen semmoista tarpeellista, jotta saamme jokapäiväisen leipämme ja siihen päälliset. Ammoniakkia valmistetaan tuuppaamalla yhteen yksi osa typpeä ja kolme osaa vetyä pistämällä ne isoon paineeseen ja kuumaan uuniin. Typpeä on ilma pullollaan, mutta vedyn kanssa homma ei ole niin yksinkertainen: vaikka se onkin universumin yleisin alkuaine, sitä ei esiinny ”luonnossa” sellaisenaan. Ja tässä kuvaan astuvat hiilivedyt, eli öljy, maakaasu ja hiili. Toki myös vedessä on vetyä, mutta esim. maakaasusta (CH4) sen erottaminen on huomattavasti helpompaa (siis vie vähemmän energiaa ja on halvempaa) kuin vedestä (H2O).
Jos siis kemianteollisuus on Suomessa erittäin merkittävä toimiala, ja se käyttää raaka-aineenaan pitkälti uusiutumattomia hiilivetyjä ja niistä jalostettuja petrokemikaaleja, niin voi kuvitella taloudelliset vaikutukset kun nämä yhä kallistuvat tai tuonti alkaa pätkiä. Tietysti jo artikkelisarjan edellisessä osassa mainittu vipu toimii jälleen myös toiseen suuntaan: Jos esim. jotain lääkettä saadaan tehtyä litrasta ”öljyä” taloudellisesti (ja kansanterveyden kannalta) erittäin merkittäviä määriä, on vaikutukset sitä pahemmat, jos päädymme tilanteeseen että tuota litraa ei ole saatavilla, vaan se on varattu johonkin muuhun käyttöön. Tiedän, yksinkertaistan (taas) rajusti, mutta periaate on tuo. Kaikki tuotettu öljy käytetään, ja jos sitä on vähemmän, niin se on silloin AINA jostain pois, ja loput maksavat korkeamman hinnan etuoikeudestaan käyttää kyseinen öljy.
Ja sitten yhteiskunnan pyörät, eli logistiikka
Toinen öljystä riippuvainen ala on tietysti logistiikka; tavaroiden ja ihmisten siirtely paikasta toiseen (koska yli 95 % logistiikastamme toimii öljyn jalosteilla). Massaturismi on rumimpia esimerkkejä energian törsäämisestä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, ja esim. lentobensiinin (Jet-fuel) kallistuessa samalla kun talous muutenkin tökkii, tulee ylimääräinen kaukomatkustelu olemaan ensimmäisiä asioita joista ihmiset säästävät. Tämä povaa tietysti huonoa Etelä-Euroopan muutenkin kuralla oleville turismiriippuvaisille talouksille, mutta voi toisaalta ainakin joksikin aikaa jopa auttaa kotimaan tai lähiseutujen matkailua (johonkin ihmiset haluavat lomallaan mennä, kunnes tajuavat että kotonakin voi olla ihan mukavaa).
Myös tavaroiden liikuttelusta tulee kalliimpaa. Sekä lentorahti että kumipyöräkuljetus tulee vähenemään, ja samalla ajat tiukkenevat näiden alojen alihankkijoille ja toimittajille. Esimerkiksi lentokenttähenkilökunta, rekkakuskit, rekka-autojen valmistajat ja myyjät sekä tietysti kaukaa tuotavia massatavaroita myyvät ja markkinoivat yritykset (ja näiden tavaroiden tuottajat) voivat kokea kovenevia aikoja öljyn kallistuessa. Logistiikan kustannukset vaikuttavat lähes kaikkien tuotteiden hintoihin, enemmän tai vähemmän. Meidän olisi hyvä siirtyä käyttämään enemmän tuotteita joihin se vaikuttaa vähemmän.
Laivaliikenne käyttää energiaa huomattavasti tehokkaammin, mutta ottaen huomioon että tynnyristä öljyä saadaan vain tietty määrä laivaliikenteeseen soveltuvia (sinänsä huonolaatuisia) polttoaineita, ei sitäkään voida helposti lisätä.
Muita välillisiä vaikutuksia
Energiaa pidetään (ekonomistien puheissa) usein hyödykkeenä muiden joukossa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on Mestari-hyödyke, joka Kaikkia muita Hallitsee, ne pelastaa tai pimeyteen syöksee. Vai miten se nyt meni… Energia on lyhyesti se hyödyke, jolla kaikki muut hyödykkeet tuotetaan, piste. Mitään ei tapahdu ilman energiaa. Siis ei niin mitään. Öljy puolestaan on yksi käytännöllisimpiä energianlähteitä joihin ihmiset ovat törmänneet. Siksi se on niin tärkeää.
Ottaen huomioon, että melkein kaikissa hyödykkeissä on öljyllä näppinsä pelissä joko tuotannossa, pakkauksessa, varastoinnissa, kuljetuksissa, myynnissä tai kaikissa noissa, alkaa öljyn hinta hiljalleen hiipumaan jokaiseen kotitalousbudjettiin. Mitä väliä sillä sitten on, maksaako muovikassi 10 vai 11 senttiä? Ottaen huomioon sen määrän joka niitä käytetään, sillä alkaa olla väliä. Jos perhe ostaa 10 muovikassia kuukaudessa, heidän budjettinsa loppuu 10 senttiä aiemmin joka kuukausi. Kun tämän tekee miljardi ihmistä, on kyseessä joko 100 000 000 euroa lisää velkaa yksityistalouksille (jos he ylittävät budjettinsa), tai saman verran vähemmän yksityistä kulutusta, kuukaudessa. Kun sama eurosentti lisätään melkein jokaiseen tuotteeseen, alkaa tuo jo näkyä: ihmisillä on korkeammilla hinnoilla varaa kuluttaa vähemmän, joten he kuluttavat vähemmän, joka tarkoittaa että osa ihmisistä menettävät työpaikkansa kun yritykset eivät myy enää niin paljon tuotteita, joka johtaa heidän kohdallaan madaltuneeseen tulotasoon, joten he kuluttavat entistäkin vähemmän, ja taas joku saa potkut jne.
Juuri yllämainitun vuoksi esim. Jenkkien talous on niin herkkä öljyn hintojen heittelylle: Heidän järjestelmänsä nojaa yli 60 % kotimaiseen yksityiseen kulutukseen, siis shoppailuun. Kun sitä ei pääse enää bensan hintojen vuoksi tekemään (matkat pitkät ja autojen kulutus iso, ja kotitaloudet jo valmiiksi todella velkaisia), on vaikutus nopea ja raju.
Yllämainittua noidankierrettä on tähän asti vältelty syöttämällä systeemiin yhä kasvava määrä lähes ilmaista fossiilista energiaa ja näiden avulla kasvattamalla taloutta ja kuluttajakuntaa siten, että huomenna on aina ollut enemmän ostajia ja rahaa kuin tänään, ja halpaa energiaa on riittänyt. Hinnat ovat pysyneet kohtalaisen alhaisina tai monessa tapauksessa jopa tippuneet samalla kun tuote on parantunut (esim. kotitietokoneet).
Bileet alkavat hiljalleen kuitenkin olla ohi. Monet etsivät, ja jotkut löytävätkin, vielä pullonpohjia ja sätkätumppeja joilla juhlia voisi jatkaa vielä hetken. Monille nousuhumala alkaa kuitenkin hiljalleen muuttua aamuyön sekavaksi tokkuraksi, jossa jatkoille lähteminen voi vaikuttaa hyvältä idealta, mutta joka todellisuudessa pahentaa seuraavan aamun olotilaa entisestään.
Ps. Tiedän että tämä artikkeli on hieman ”alarmistinen” ja helpsoti tulee mieleen ajatus että kyllähän se litra petrokemikaaleja sitä lääkesatsia varten varmasti aina löytyy. Tarkoitus on herättää ajattelua siihen suuntaan, että mikä öljyn käyttötarkoituksemme on olennainen ja mikä ei, sillä tällä hetkellä käytämme kaiken mitä käsiimme saamme, ja jatkossa sitä ei niin paljon tule olemaan. Jostain täytyy karsia. Kuka päättää, että mistä, ja millä perusteella?
Kaikenhuipun blogi 
Hyviä ja ajattelemisen arvoisia pointteja. Öljyn korvaaminen on varmastikin hankalinta liikenteessä. Osa liikenteestä voidaan pistää raiteille ja sähköistää, mutta lentoliikenne, laivat ja henkilöautot ovat varmaan hankalampi asia. Ammoniakin tarvitsema vety todellakin valmistetaan tällä hetkellä fossiilisilla, miutta en jaksa uskoa sen olevan todellinen ongelma. Se vety voidaan tuottaa muillakin tavoilla kuten mainitsit. Esimerkiksi rikki-jodi sykli voisi toimia (http://en.wikipedia.org/wiki/Sulfur-iodine_cycle). Ydinvoima vastainen mieliala on yksi syy miksi näitä ei ole otettu käyttöön. Voihan olla, että typpilannoitteen hinta nousee tällöin jonkin verran, mutta jos typpilannoitteen hinta on noin 10% vehnän hinnasta ja vehnän hinta taas on noin 10% leivän hinnasta niin tuskin se kustannusvaikutus on kovin katastrofaalinen.
Jani, kiitos kommentista.
Joo, saahan sen vedyn muutenkin, mutta tuo on energiatehokkuudeltaan ja investointikustannuksiltaan lienee se ylivoimaisesti paras keino (tosin tuosta rikki-jodi -syklistä en tiedä mitään, kiitos linkistä, pitää tutustua).
Nihkeää koko homman kannalta on se, että öljyn korvaaminen liikenteessä on hankalinta, ja käytännössä lähes kaikki muu toimintamme on riippuvasita siitä, jos ei suoranaisesti, niin parin välikäden kautta, että liikenne ja logistiikka pelaa, mieluusti moitteettomasti ja Just On Time.
(4. sukupolven) ydinvoimalla olisi järkevää tehdä kaikenlaista nykykäytäntöihin verrattuna todella ”puhdasta” toimintaa, ja ironia onkin siinä, että ympäristöväki kannattaa mielummin vaikkapa sitä biomassan polttamista, joka parturoi metsät, tuhoaa biodiversiteetin, on täysin riippuvaista öljystä, ei ole järin tehokasta, pahentaa ilmastonmuutosta, saastuttaa ja sairastuttaa paikallisesti jnejne. Puhumattakaan siitä että hiili ja maakaasu tuntuvat olevan heille paljon pienempi paha kuin ydinvoima (ainakin jos katsotaan tekoja). Noh, mutta nyt menee taas ohi aiheen… 🙂
Siinä vaiheessa (eli about nyt) kun öljyn (ja maakaasun, tämä tosin ei ole vielä lähtenyt) hinta lähtee lapasesta, ja ruoan hinta niiden mukana, alkaa nämä kaikenmaailman ruokamellakat ja kansanvaellukset, levottomuudet ja rekkakuskien mielenosoitukset ”kallista polttoainetta vastaan”, ihan kuin rajallinen tuotantokapasiteetti ja kasvava globaali kysyntä olisi paikallisen hallituksen muutettavissa! 🙂
Tässä vaiheessa on noiden levottomuuksien kannalta jo aivan liian myöhäistä ruveta miettimään energiantuotanto-infraa ja lannoitteiden tuotantotapoja uusiksi, sillä yhteiskunta on lukittautunut ja investoinut nykyisiin, ja vastustajia (oman edun tai ideologian puolustajia) on niin paljon, että mitkään nopeat toimet eivät onnistu. Kreikka on aika hyvä esimerkki siitä, että kun älytön yli omien varojen ja tuottavuuden eläminen koetetaan saada loppumaan ja kohtuullistettua, nousevat ihmiset välittömästi barrikadeille ja laittavat johdon vaihtoon. Seuraavat johtajat tuskin koettavat samoja virheitä…
Nuo mainitsemasi hinnannousut eivät ole täällä meillä vielä kovin katastrofaalisia, mutta asiaa voi ajatella myös toista kautta. Kun typpilannoitteen hinta nousee vielä 10%, voi moni viljelijä joutua maailmalla vaikeuksiin, varsinkin (nykyisessä) nihkeässä ja epävarmassa talous/luottotilanteessa. Lappu voi lennähtää luukulle, koska lannoitteisiin ei ole varaa, ja lainaa ei saa. Kun riittävästi lappuja lennähtää luukulle, vähenee viljan tuotanto, joka nostaa sen hintaa paljon enenmmän kuin typpilannoitteen osuuden verran, mutta tässä vaiheessa se ei enää auta viljelijää joka ei saanut ostettua lannoitetta. Samalla kyseisen vehnän hintaa voi nostaa myös epävarmat satonäkymät (ilmastonmuutos) ja alati kallistuva polttoaine (öljy), sillä lähes kaikki kastelluista viljelyaloista (en muista tarkkaan kuin iso osa viljelyalasta on kasteltua) kastellaan diesel-toimisilla pumpuilla ja muu maatalouskoneisto toimii myös polttonesteillä.
>Massaturismi on rumimpia esimerkkejä energian törsäämisestä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti, ja esim. lentobensiinin (Jet-fuel) kallistuessa samalla kun talous muutenkin tökkii, tulee ylimääräinen kaukomatkustelu olemaan ensimmäisiä asioita joista ihmiset säästävät.
Toisaalta valtiot ovat hanakoita tukemaan lentoliikennettä, jos vain varaa on. Halpa lentoliikenne on sellainen sirkushuvi kaikille muille kuin kaikkein köyhimmille nykypäivänä, että laajat kansanjoukot voisivat hieman suuttua poliitikoilleen, jos lentoliikenne kallistuisi merkittävästi.
Pari linkkiä tästä nimenomaisesta aiheesta, joihin törmäsin nopealla haulla.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/liikenneministeri-anu-vehvilainen-valtio-ei-voi-antaa-suoraa-rahallista-tukea-lentoyhtioille
http://www.guardian.co.uk/environment/2006/sep/21/travelsenvironmentalimpact.ethicalliving
Jokin siinä lentämisessä viehättää, varsinkin jos sitä ei pääse tekemään ”liikaa” esim työn puolesta. Lentoliikennettähän tuetaan todella paljon, sillä esim polttoaineveroa ei ole tietääkseni ollenkaan, vaikka haittoja lentämisestä tulee ihan varmasti kuten henkilöautoilustakin.
Luin juuri uutisen jossa joku ennusti että lentomatkailu kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Hehhehheh. Kaikkea ne hupsut ennustavat. Kaikista tuistakin huolimatta lentoyhtiöt ovat ympäri maailman kuristuksissa polttoaineiden hintojen kanssa, ja toisaalta sen kanssa, että ihmiset eivät lennä jos lippujen hintoja nostetaan liikaa. Kun kyseessä on kallis kalusto ja aika tarkkaan mietityt reitit, ei niitä voida ihan noin vaan seisottaa tai vaihdella. Öjyntuotannon kannalta tuo tarkoittaisi että joko öljyn tuotanto kasvaisi merkittävästi, tai sitten jokaisesta tynnyristä jalostettaisiin vähemmän jotain muuta ja enemmän Jet-fuelia, joka ei ole ihan yksinkertainen (jos ei mahdotonkaan) juttu.
Aiemminkin viittaamaani professori Kjell Aleklettin mukaan öljysäännöstelyyn vjoudutaan varsin pian länsimaissa joilla ei ole omia öljyvaroja.
Tuo Jorman mainitsema matkailu ja sen ihannointi hirvittää itseänikin.
P.S: Kannoin myös oman korteni kekoon postaamalla blogissani peak oilista.
Aron, joo, oma perstuntumani säännöstelyyn siirtymisestä on vähän päivän fiiliksen mukaan 3-15 vuotta. Välillä on huonoja päiviä, välillä parempia. Ja paljon riippuu siitä mitä tehdään tästä eteenpäin, ja miten esim Venäjän kentät kehittyvät ja globaali geopolitiikka. Sopivat taantumat voivat itse asiassa pidentää öljyn ”riittävyyttä” vuosilla, mutta pidemmällä aikavälillä nekin tekevät hallaa koska ne aiheuttavat öljyn hinnoille voimakasta volatiliteettia ja siten vaikeuttavat investointiympäristöä (puhumattakaan mitä globaali luottokriisi joka ovella kolkuttelee, tekee investointien luotottamiselle). Ja en pitäisi globaalia lamaa kovin hyvänä tai rakentavana tapana ehkäistä öljyhuipun muita seurauksia 🙂
Tai noh, oikeastaan siinä vaiheessa kun (pelkästään) polttoainekustannusten takia joutuu jättämään esim jonkin työn tekemättä, ollaan jo siirrytty hinnan avulla säännöstelyyn. Ja tätähän suomessa ja euroopassa on tehty jo vuosikymmeniä. Todennäköisesti se siis tulee lisääntymään ennen varsinaista ”kortilla” säännöstelyä. Hinnan avulla säännöstely on siitä kurja juttu että se ei jakaudu väestöön lähimainkaan tasaisesti, vaan valtaosa säännöstelystä tapahtuu vähätuloisten keskuudessa, joka puolestaan auttaa pitämään hinnat paremmin kurissa suurituloisia silmällä pitäen. Sama toimii myös globaalissa maiden väliessä kulutuksessa: pidemmän ajan hinta nousee ja samalla kelkasta putoilee valtioita köyhemmästä alkaen.
Spekulaattorit ja institutionaaliset luonnonvaroihin sijoittavat rahastot vaan onnistuvat vetämään hinnan niin nopeasti kattoon että länsimaillakin menee luu, ja talouskasvu, väärään kurkkuun. Tiedä sitten mikä olisi parempi…
ps. hyvä teksti, ja kiitos linkityksestä. 🙂
Nicole Foss (ks. myös Automatic Earth -blogi) on sitä mieltä, että näemmekin lähivuosina ennennäkemättömän öljyn kysynnän romahduksen, jossa barrelihinta voi pudota 20:een taalaan, mutta sekin on meille liian kallista, koska deflatorisessa kierteessä ostovoima romahtaa. Itse pidän tätä skenaariota hyvinkin mahdollisena. Tuossa haastattelun lopussa on perusteltu tätä näkemystä:
http://peakoil.com/bussiness/nicole-foss-peak-oil-ponzi-finance-and-the-next-financial-crash/
Kirjoitus on ehkä hivenen kärjistetty, mutta ei se mitään. Asiasisältö on oikein ja joka sana on totta. Hyvä! Lentoyhtiöt ovat viimeaikoina tehneet kokeiluja biokerosiinilla (ravintoloiden käytetty paistorasva), mutta eipä sillikään pitkälle pötkitä.
Tässä on nyt vähän turhan monta kriisiä pukkaamassa päälle samaan aikaan. On ilmastonmuutosta, velkakriisiä, ruokakriisiä, biodiversiteettikriisiä ja vaikka mitä. Kaikkein ikävintä on, että vaikka kriisit nivoituvat osittain yhteen ja ovat osaltaan toistensa aiheuttajia ja ruokkijia ei yhden kriisin selvittäminen ratkaise muita.
Sellainen juttu tuli mieleen, että kuinkahan laajalla alueella Kanadan öljyhiekka on? Sitä minä vain, että olisiko kaivoksen infra muutettavissa ainakin osittain sähkökäyttöiseksi? Kun ajoneuvo liikkuu jatkuvasti tietyllä alueella on jakeluinfra helpompi järjestää. Sähköntuotannossa kun öljylle on enemmän vaihtoehtoja kuin liikenteessä. Näin nestemmäinen polttoaine säästyisi sellaisille osa-aluelle, joiden sähköistäminen ei ole niin helppoa.
Pistetään vielä tieto kiertämään. Ydinvoimalle kuuluu sekä hyvää että huonoa. Ruotsin Ringhalsin ydinvoimalan kakkosreaktorin hätäjäähdyttimestä löytyi 20 vuoden takaa peräisin olevaa metalliromua.
KHO on hylännyt kaikki Fennovoima I kaavoituksista tehdyt valitukset. Greenpeace luonnollisesti ratsastaa ensimmäisellä ja parkuu suureen ääneen jälkimmäisestä.
Joo, kuten sanoin lopussakin, teksti oli ehkä asteen alarmistinen (tai kärjistetty sopii myös hieman). Tarkoitus olikin tuoda lisänäkemys siihen ameebaan, jota myös kutsutaan usein ”käsitykseksi todellisuudesta ja siitä miten asiat toimivat” 🙂
Öljyhiekasta:
Sen louhinta ja kuljetus tehdään polttonestekäyttöisillä, maailman isoimmilla lapioilla ja rekoilla. En usko että investointi sähkökäyttöiseen kalustoon on kovin realistinen. Sitä tuotetaan myös in-situ menetelmällä, jossa maata kuumennetaan jotta ”öljy” alkaa valua ja tämä sitten kerätään putkiin talteen. Molemmat tavat vievät tolkuttomasti energiaa. Öljyhiekasta on tulossa varmaan oma artikkelinsakin tässä jossain vaiheessa, mutta sanotaan nyt sen verran että Albertan kylille on suuniteltu myös ydinvoimalaa, joka tuottaisi sekä lämpöä (jolla litku saadaan liikkeelle, ja jolla alkujalostus kiinteästä tohnästä juoksevaksi tavaraksi tehdään) että mahdollisesti vetyä, jolla edelleen saadaan jalostettua töhnä juoksevampaan kuntoon. Nythän sekä lämpö että vety tuotetaan maakaasusta, eli muutetaan kultaa lyijyksi. jee. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan tällä hetkellä suurimpia esteitä ja hidasteita toiminnan laajentamiselle on työvoimapula. Siellä ei asu juuri ketään lähimailla, ja paikalliset kiinteistöhinnat on lähteneet aivan käsistä. Lisäksi noihin töihin tarvittaisiin paljon nimenomaan korkeasti koulutettua väkeä, insinöörejä sun muita, joita ei ole kauheasti tarjolla, saati halukkaita muuttamaan tuonne susirajan taakse Albertaan. Myös makea vesi, jota prosessissa tarvitaan, on seudulla vähän niukkaa ja vaikeuttaa operaatiota.
albertan tilanteesta lisää nikiforukin kirjassa tar sands:
http://www.andrewnikiforuk.com/index.html
aika karua luettavaa. muuten tuo veden niukkuus on sikäli suhteellista että athabasca-joki joka menee fort mcmurrayn halki on iso joki, joten ennen näitä öljyhiekkajuttuja vettä oli vaikka muille jakaa…
Olet(ko) jukka siis lukenut tuon Tar Sands kirjan? Suositteletko? Hitto, taas yksi kirja luettavien listalle, se alkaa kasvaa taas huolestuttavasti!
Veden niukkuudesta, joo, itse asiassa jos verrataan maissietanoliin, niin öljyhiekan tuotanto on ihan sahara-meininkiä, siis vettä ei tarvita juuri lainkaan verrattuna maissietanoliin, jossa vettä menee ihan käsittämättömiä määriä. Öljyhiekassahan sitä ei mene kuin muutama tynnyri per tynnyri.. muistaakseni…
joo luin sen viime vuonna. paitsi tästä öljyhiekkajutusta ihan energian kannalta siinä puhuttiin paljon siitä miten holtittomasti ja lyhytnäköisesti sitä asiaa on kehitetty ympäristön ja yhteiskunnan kannalta. kannattaa lukea.
Kaikenhuippu yhdistää asioita niin mukavasti toisiinsa, näinhän se kokonaiskuva syntyy 🙂
Iso, todella iso, vika nykyisessä yhteiskunnassa ja kaikkein fiksuimmissakin asiantuntijoissa ja vielä pahemmin asiantuntijaorganisaatioissa on, että nähdään vain oma ala ja oma napa. Omasta alasta on helppo puhua ja tietää, kunhan siihen ei joudu sotkemaan mitään ulkopuolelta ja aiheista joista ei mitään ymmärrä. Se kun on vaikeaa kahdesta syystä, ei osaa ja kaikki muuttuukin monimutkaiseksi. Jätetään siis pitkän aikavälin kokonaisuus väliin ja keskitytään yhteen akuuttiin pikku ongelmanpoikaseen.
Siis aina kun joku kertoo kokonaisuudesta, tulee ongelma. Todista! Mihin tietosi perustuvat? Mitä jos yksi asia ei olekaan kuten kerroin, sitten koko visio on väärin! Löysin jo virheen, desimaali on väärin! jne….
Maalaisjärki ei vaan nykymaailmassa näytä riittävän. Ei riitä tiedemiesten tutkimuksetkaan. Ei vaikka kuinka selkokielellä selostaisi.
Fossiiliset kallistuvat ja loppuvat piste. Se tekee elämästä hankalaa piste. Ilmastonmuutos etenee piste. Sekin tekee kaikkien elävien elämän hankalaksi piste. Kulutusbileet ovat pian ohi piste. Kyse on aika nopeasti aika monelle eloonjäämisestä piste. On jo nyt piste.
No hallitus joutuu ottamaan kantaa vähän kaikkeen ja huomioimaan monta asiaa ja sitähän me sitten voimme kaikki yhdessä haukkua ja vaatia parempaa ja enemmän minulle ja minun alalleni, niihin asioihin joista luulen jotain tietäväni. On nääs akuutti ongelma. Nyt juuri se on Kreikka ja seuraavan kreikanloman budjetti.
Kreikka ja joku mahdollinen luottolama ja siitä seuraava ”kasvun hidastuminen” ovat pikkujuttuja ISOIHIN asioihin verrattuna.
Kuka kertoisi tämän hallitukselle? Voisivat kiinnittää huomiota tärkeisiin ja isoihin kysymyksiin ja jättää nuo nyt tapetilla jatkuvasti olevat pikkujutut Kreikasta ja eurosta vaikka kokonaan hoitamatta. Jälkipolvet tulevat varmasti vielä ihmettelemään näitä meidän aikamme priorisointeja.
Kiitos Jyri positiivisesta palautteesta. Tuo kokonaisvaltaisuus on tosiaan se mikä monesta kirjasta tai asiantuntijalausunnosta puuttuu. Ja se on vaikeaa, tiedän, koska yritän sitä ajatella ja tuoda ilmi, ja riski väärinkäsityksiin ja virheisiin on varsin mahdollinen. Tässähän voi mennä maine ja uskottavuus! 🙂
Yksi hyvä esimerkki öljyhuipun käsittelyn hankaluudessa on nimenomaan se, että sitä tulee helposti olettavaksi, että kyllähän sitä öljyä kaikkeen tärkeään, oikeasti arvokkaaseen riittää vielä vaikka kuinka kauan, vaikka niukkuutta tulisikin vastaan. Tai että kyllä ne rahat kalliin öljyn ostamiseen jostain aina hankitaan. Ei riitä, eikä hankita. Kaikki öljyn käyttö on jonkun mielestä ja elinkeinon kannalta tärkeää ja täysin olennaista, ja tästä riitelemiseen voimme käyttää nykykäytännön mukaan helposti parikin vaalikautta ja huomata että koko homma sortuikin riitelemisen aikana. Ja jossain vaiheessa se raha loppuu, lainaa ei enää saa, ja maksukyky poistuu takaovesta. Ja sitten on myöhäistä tehdä enää mitään muutakaan.
Kyynisesti todeten, pieni Suomi ei voi mitään isolle ilmastonmuutokselle. Reaktio lienee sukua erään ranskalaisen aatelisen käyttäytymiselle 1700-luvun lopussa: kun hänet käskettiin nousemaan vankivaunusta teloituslavalle, hän asetti siististi kirjanmerkin siihen kohtaan, mihin lopetti lukemisen.
Tämä on kyllä ollut odotettavissa: kun edullisen energian aika alkaa loppua, poliitikkojen aika ja mahdollisuudet kuluvat jatkuvassa tulipalojen sammuttelussa. Myöhässä ollaan jo, nyt ihmiskunta on lähinnä matkustajan paikalla.
JMK, ”Kyynisesti todeten, pieni Suomi ei voi mitään isolle ilmastonmuutokselle. ” pointtini on juuri tässä. Otetaan vain yksi asia, ilmastonmuutos, ja todetaan ettei Suomi tai minä voi tehdä mitään.
Hallituksella on kolme isoa asiaa pöydällä:
1. Energia (ydinvoimalat, liikenne jne.)
2. Talous (Kreikka, euro, maailmantalous, luottolama jne.)
3. Ilmastonmuutos
Mihin näistä ”pieni Suomi” voi vaikuttaa ja paljonko?
Mistä näistä on tehty b-suunnitelma, mistä kahdesta ei?
Mistä eduskunnassa nyt puhutaan?
Paljonko huomiota prosentteina em. asiat mediassa saavat?
Jos olisi edes tasajako noiden kolmen välillä niin aika hyvä olisi tilanne, vaan eipä taida olla 😦
Kun yksi syö 80% ajasta, mediasta yms. (arvaa mikä) ja toinen 15% (arvaa taas) ei viimeiselle, ehkä tärkeimmälle (mikähän se tämä olisi?) jää aikaa ja huomiota juuri ollenkaan, marginaalinen juttu siis.
Paitsi kun siitä tulee akuutti ongelma, mutta sitten on jo myöhäistä (vrt. Kreikka).
Tällä politiikalla olemme tosiaan matkustajan paikalla, pieni Suomi ei päätä mistään sitä koskevasta isosta asiasta eikä niihin vaikuta ja valmistaudu.
Jyrin kommentti täydentää hienosti tätä keskustelua. Keihäänkärkiin keskittymällä on yksilö yhteiskunnassamme pärjännyt, mutta näkemys on jäänyt kapeaksi ja syntynyt jopa tilanteita, että asiantuntijat ovat autuaan ymmärtämättömiä suurista kokonaisuuksista (mikäli niitä nyt kukaan pystyy ymmärtämään). Kokonaiskuvan hahmottamista haittaa myös kapean sektorin osaajien ajanpuute muuhun ajatustyöhön.
Yhteiskunta on saatava heräämään ja varautumaan. Toivotaan parasta, mutta muistetaan pelätä pahinta. Toivon todella, että meillä varaudutaan siihenkin, että tälläkin blogilla esitetyt uhkakuvat toteutuvat. Varautuminen ei mene hukkaan, vaikka kriisin tulo hieman viivästyisikin.
Ihan mielenkiinnosta olisi mukava pyöritellä arviota täysin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa öljyntuonti lakkaisi kokonaan. Miten pitäisimme itsemme hengissä sellaisessa tilanteessa? Siitä voisi sitten laventaa arviota ja miettiä, mikä on ehdoton minimitaso öljyntuonnin suhteen jolla vielä selvittäisiin elossa Suomessa nykytekniikalla ja lähitulevaisuudessa oletettavasti käytössä olevalla tekniikalla.
Ai niin ja kannattaisiko muuten ostaa öljyä varastoon piikkiä odottamaan;) Bensa ja diesel kun eivät säily kovin pitkään.
Diesel kyllä säilyy vuosikausia laadun merkittävästi heikentymättä, mutta bensa ei, enää. Kiitos pöppiäisten, jotka halusivat luontoon vapautuessaan hajoavaa ekobensaa. Normaali pitsoolista tankattava bensa säilyy vain muutaman kuukauden ellei siihen lisää säilöntäaineita, joita pienkonebensoissa käytetään.
Olen Esko miettinyt jotain ”Dystopia” -kategoriaa, johon voisi heitellä näitä mustemman maanantain visioita siitä miten asiat tulevat menemään, tai siis pääosin evät tule menemään. Tässä kuitenkin on tietyllä tasolla aina silkkihanskat kourassa, koska jos rupeaa suu vaahdossa ja tinahattu pääsä huutamaan ”maailmanloppu tuleeeeee!” niin sen viestin hyöty jää vähän kyseenalaiseksi. Tuollainen osasto ehkä tarvittaisiin, jossa voisi miettiä tilannetta ”mitä jos” tapahtuu jotain mikä ei valtavirran mielestä näytä ollenkaan todennäköiseltä muuta monen tätä blogia seuraavan mielestä voi olla ihan mahdollinen (vaikka ei välttämättä edes todennäköinen).
ps. itse olen suunnitellut dieseliin panostamista, koska se kestää säilytystä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä. Appiukon erittäin vanha traktori käy Naftalla, joka kestää aikaa vielä dieseliä paremmin. Olenkin koettanut saada heitä täydentämään tankkinsa (maatalossa kun on usein isompi polttoainesäiliö kun ei sillä traktorilla kehtaa ajella ABC:lle tankkaamaan). Raaka-öljyn ostaminen on siitä kinkkistä että se tarvitsee jalostaa jossain.
Talven 1942 kokemuksista voi varmaan hakea vähän osviittaa siihen, mitä tapahtuisi, jos polttoaineita ei vain olisi saatavilla.
Jahka varmuusvarastot olisi kulutettu – säännöstellen – puun poltto lisääntyisi ilmiselvästi. Ihmiset todennäköisesti tekisivät aivan samoin kuin vaikka Sarajevossa piirityksen aikaan, eli rakentaisivat jonkinlaisia kamiinoita kerrostaloasuntojen lämmittämiseksi. Huonekalut saisivat kyytiä, kun keskikaupungilla asuvilla ei ole paljon muutakaan poltettavaa.
Kevään tullen olisi luultavasti selvää, että jos haluaa syödä, pitää kuokkia maata. Pihat ja kaikki viheralueet kuokittaisiin tai kynnettäisiin, vaikka lapioilla jos ei muuten. Suuri osa sadosta tosin pilaantuisi osaamisen puutteen vuoksi.
Ellei nyt ihan täyttä romahdusta tule, polttoainetta säästettäisiin esim. ydinvoimaloiden huoltotöitä varten aivan varmasti. Vähintään seuraavaan huoltoseisokkiin saakka sähköä tuotettaisiin pytyt punaisina, ja säännöstellen sitä saattaisi riittää jopa netin käyttöön. Osa junistakin kulkisi, mutta junamatkailu vaatisi erikoisluvan. Luultavasti ainakin yhdestä huoltoseisokista selvittäisiin, ehkä useammastakin – joskaan käyttämätöntä polttoainetta ei välttämättä olisi ehditty varastoida useamman vuoden tarpeiksi.
Maanviljelys ottaisi käyttöön valmiuslain perusteella työvelvollisiksi määrätyt työprikaatit. Vanhat ”Fiskarsin kympit” ja muut kalut kaivettaisiin museoista ja varastoista, ja niitä vedettäisiin vaikka ihmisvoimin.
Mellakoita syntyisi, mutta ne jäisivät todennäköisesti paikallisiksi. Suurin osa vielä ymmärtää, että tässä ollaan enemmän tai vähemmän samassa veneessä, ja polttoaineiden loppuminen on massiivinen kriisi. Tässä vaiheessa mellakoiden hillintään riittävät vielä poliisien pamput. Osittain liikekannalle (lähinnä itärajalta tulevaa pakolaisvyöryä estämään) pantu armeija avustaa. Valmius- ja puolustustilalain säädösten perusteella kapinointi, hamstraaminen ja yhteistyöstä kieltäytyminen johtaisi vankilaan tai työprikaatikomennukseen.
Ensimmäiset pellepelottomat mainostaisivat häkäpönttökonversioita tiettyihin automalleihin noin kuuden kuukauden sisällä. Todennäköisesti ensimmäisenä häkäpöntöt varattaisiin ambulansseihin, maatalouden kuljetuksiin, linja-autoihin ja muuhun vastaavaan. Ehkä vuoden päästä niitä saisi hankittua erikoisluvalla myös siviiliautoihin. Rahan arvo olisi epäselvää, joten ostaminen voisi olla hankalaa. Muutamia höyryvetureita olisi mahdollisesti saatu kunnostettua.
Nälkäkuolemat alkaisivat toisena talvena. Vanhusten ja lasten lisäksi ensimmäisenä kuolevat ulkomaalaiset ja muut, joilla ei ole laajaa sosiaalista verkostoa. Joissain kaupunginosissa saattaisi syntyä uusia mellakoita, mutta vähemmän kuin kuvittelisi, sillä ihmisillä on täysi työ hankkia päivittäinen ruoka-annoksensa. Lisäksi rangaistuksena olisi ruoka-annosten menettäminen. Mellakantorjunnassa luultavasti ammuttaisiin säännöllisesti kovilla, mutta sitä ei tarvittaisi kovin usein: nälkiintyneestä ei ole mellakoijaksi. Suuremmat kaupungit tyhjenevät ihmisistä, kun ruokaa ja poltettavaa ei ole. Hyvin todennäköisesti vapaa liikkuvuus kumottaisiin viimeistään nyt; pakolaiset sijoitettaisiin käskyjen mukaan eri kuntiin. Koska polttoaineet ovat vähissä, pakolaisille kyettäisiin todennäköisesti tarjoamaan enintään junakyyti vähän lähemmäksi sijoituspaikkakuntaa. Loppumatka täytyisi kävellä.
Työhön kykenemättömät, epäsosiaaliset ja shokissa olevat joko muuttuisivat tai jäävät pienille ruoka-annoksille. Moni kuolisi, joko suoraan nälkään tai nälkiintymisen heikentämänä erilaisiin kulkutauteihin.
Viimeistään tässä vaiheessa pakko-otettaisiin kaikki suuremmat yksityiset varastot hyödyllisiä tarpeita, olivat ne sitten rakennustavaraa, öljyä, ruokaa tai jotain muuta. Niskuroijalla olisi todellinen riski tulla ”ammutuksi yrittäessään vastarintaa” tai osattomien lynkkaamaksi. Musta pörssi kukoistaa, mutta siitä tulisi koko ajan vaarallisempaa. Vaikka kuolemantuomioita ei virallisesti palautettaisi, ratsioissa luultavasti ammutaan ensin ja kysytään sitten.
Keskusvallan sijaan kunkin paikkakunnan nimismies olisi omalla alueellaan ylin auktoriteetti, jolla on valta määrätä käytännössä mitä tahansa tehtäväksi. Suurin osa käyttäisi valtaansa vastuullisesti; osa ei.
JMK, tiukka teksti. Myös terveydenhuolto olisi erittäin pahoissa vaikeuksissa aika nopeasti, kun samalla resurssit vähenisivät ja kansanterveyden taso putoaisi eli asiakkaat lisääntyisivät. Sähkökatkot uhkaisivat generaattori-varmistettuja sairaaloita jossain vaiheessa kun polttoaineet loppuisivat. Lääkkeistä tulisi pulaa. Triage-periaate tulisi aika nopeasti käyttöön, jossa hoito priorisoidaan sen todennäköisen hyödyllisyyden, ja yksilön tulevan hyödyllisyyden mukaan.
Ylipäätään aika paljon kunkin ihmisen hyvinvoinnista riippuisi tuurin lisäksi paikallisen hallinnon hyvyydestä tai huonoudesta, sekä hänen omista jo hankituista taidoistaan ja työvälineistään joilla jotain voidaan tehdä öljyttömässä maailmassa. Vaihdantatalous korvaisi aika nopeasti rahan merkittävin osin, ja julkisella sektorilla voitaisiin nähdä myös aika rumia ylilyöntejä, kun se yrittäisi pitää itseään koossa imemällä yhä enemmän sieltä missä mitään on yhä vähemmän. Jossain vaiheessa keskujohto tosiaan luhistuisi, ja paikalliset nimismiehet tai pormestarit tai jengijohtajat tajuaisivat, että heidän ei kannata odottaa keskushallinnolta enää mitään, ehkä uusia veroja lukuunottamatta, ja välit katkaistaisiin.
jm: kaikkihan riippuu miten nopeasti se energian saatavuus pienenee. sitä paitsi en oikein ymmärrä miksi itärajan takaa tänne tultaisiin. venäjähän on maailman suurin öljyn tuottaja joten siellähän sen energiapulan voisi kuvitella tulevan hitaammin. vähentämällä vientiä saadaan pyörät pyörimään aika paljon helpommin kuin niissä maissa jossa ollaan kokonaan tuonnin varassa. loogisesti ajatellen pikemminkin suomalaisten voisi kuvitella pyrkivän itään päin…
Pahoittelut tuosta diesel -unohduksesta. Biodiesel on se, jonka säilymisessä on ongelmia. Dieseliä siis voisi hamstrata pahan päivän varalle. Todettakoon tässä, että en pidä tällaisia kauhuskenaarioita todennäköisinä vielä pitkään aikaan jos koskaan (otan vapauden itse määritellä, mitä pitkään aikaan tarkoittaa).
Mutta ajatusleikki siitä, miten selviäisimme ilman öljyä, on valaiseva. Vanhoista sota-aikaisista lehdistä saa lukea, miten viimeksi selvittii pula-ajoista. Helsingissäkin viljeltiin monissa puistoissa hyötykasveja, biokaasua käyettiin busseissa, häkäpöntöt olivat yleisiä. 1930-40 luvun suomalainen oli kuitenkin paljon osaavampi selviämään niukkuudessa ja meillä oli paljon vähemmän suita ruokittavana. Hevosia oli ja niitä osattiin hyödyntää, iso osa väestöstä osasi maanviljelyksen ja oltiin karskeja. Nykysuomalaiselle tekisi tiukkaa. Onneksi meillä kaupunkilaisillakin on kesämökkejä, joihin moniin kuuluu sen suuruinen tontti, että yhden perheen muonat saisi kasvatettua ja takametsän puilla pystyisi pienen tönö pitämään lämpimänä. Järvessäkin saattaisi riittää kalaa aika hyvin. Tässä skenaariossa aurinko- ja tuulisähkö voisivat pienimuotoisinakin olla aika kivoja juttuja. Pienelläkin määrällä sähköä tekee kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Aurinkolämmöllä oikein toteutettuna saisi lämpimän käyttöveden suurimman osan vuodesta eikä kuluisi polttopuita hukkaan.
Vaikkei öljy olekaan loppumassa, tällainen kelailu voi olla hyödyllistä, kun pyritään vähentämään öljyriippuvuutta.
U.S. Energy Information Administration ennustaa öljyn hinnaksi $108 per barreli 2020 ja $125 per barreli 2035. Ihan noin optimisti en kuitenkaan ole
Oottepa te optimistisia! Asun maaseutu taajamassa ja jos öljyn saanti keskeytyisi niin nälkään alettaisiin kuolemaan kuukauden sisällä. Ruokavarastot ovat olemattomat ja sähköjen mentyä tulee rajuja säilyvyysongelmia. Kalaa toki riittäisi vähäksi aikaa väestölle, mutta verkkoja ja onkia vain viidelle kymmenelle nopeimmalle ostajalle. Viimeinen hirvi ammuttaisiin alle 2kk kriisin alusta.
Kasvimaat olisivat ihan kiva idea, mutta mistä meinaisitte repiä siemenet, jotka soveltuvat pienimuotoiseen viljelyyn?
Sota-aikoihin on turha verrata koska silloiset maatilat pystyivät toimimaan ilman sähköä ihan tyydyttävästi. Väestöä oli myös selvästi nykyistä vähemmän ja siitä suurempi osa oli maatiloilla asuvia. Kasvimaat olivat valmiina ja väestöllä oli taitoa kasvattaa vihannekset.
Milla, odottelinkin jo vähän sun kommentteja. 🙂 Kiitos niistä.
Joo, tässä nyt tietysti on vähän eroja lähtökohdissa, ja ylipäätään tilanteen nopeudesta ja realismista. Helpoin ratkaisu ”öljyn loppumiseen” olis ”Mennä Venäjälle ostamaan sitä lisää”. Toisaalta, 100% öljyhanan katkaisu päivän siällä on epätodennäköistä, vaikka 95% öljystä tuleekin venäjältä, saataisiin sitä hankittua myös muualta, ns. vapailta markkinoilta. Lisäksi, tarkoittaako öljyn saamisen loppuminen sitä, että missään suomessakaan ei ole enää öljyä, vai onko varastot käytössä? Niinpä tämä onkin pakosti vain ajatusleikki, jossa öljyn tulo jonkin tapahtuman tai kriisin vuoksi loppuu äkisti, eikä sitä saada mistään merkittäviä määriä. Mielenkiintoinen asetelma sinällään, johon vaikuttaisi aika paljon myös se, mihin vuodenaikaan kriisi sattuisi. Sadonkorjuun aikaan voisi jengi pysyä pidempään hengissä kuin talvella, joskin talvella ruoan säilyvyys (ulkona pakkasessa) olisi parempi). Aikoinaan alkukevät oli käsittääkseni rankinta aikaa, sillä uutta kasvua tai satoa ei ollut vielä missään, ja talven varat olivat jo pitkälti syötyjä.
IEA:n jäsenyyden mukana Suomi on velvoitettu pitämään ainakin, oliko se nyt 60 (tai 90) päivän varastoja öljyä ns. normaalikäytöllä. Tähän lisätään puolustusvoimien omat varastot (joita eivät suostu kertomaan). ja näihin jotain päälle mitä on tankeissa, jalostamoissa ja muissa varastoissa. Säännöstelyn vahvuuteen varmaan vaikuttaisi aika paljon se, miten nopeasti tilanteen tajuttaisiin olevan pysyvä, mutta tiukalla säännöstelyllä voitaisiin (puhtaalla mutulla) jotain toimintoja pitää käynnissä pelkillä varastoilla vuosi, ehkä toistakin? Tämä tarkoittaisi jotain luokkaa 15-20 % kulutusta keskimäärin, armeijan varastot poislukien.
Olisi myös mielenkiintoista nähdä, millä tahdilla (ja täydellisellä ympäristönormien unohtamisella) maahan alkaisi nousta jonkinlaisia biojalostamoja, ja minkä verran kapasiteettia saataisiin rakennettua varastossa olevan öljyn avulla (ja miten pian esim kaivuutyöt ruvettaisiin tekemään lihasvoimalla). Onhan noita biokaasu-laitoksia (biokaasu sopii aika pienellä modifioinnilla autoihin), etanoli-laitoksia (st1:llä näitä on muutama, mutta mistä näihin polttoaine kun leipomot sammuvat?) sun muita. Käytännössä olisi pakko olla biojalostamoja jotka pystyvät tekemään biodieseliä puusta, jotta pystyttäisiin pitämään hommaa edes vähän käynnissä, ja niitä pitäisi olla aika monta (jos yhdellä UPM:n suunnittelemalla laitoksella saadaan joku 2-3% nykyisestä öljynkäytöstä). Eroiei nostaisi myös rumaa päätään, sillä biomassan raahaaminen jalostamoon vie polttoainetta (mutta kyllä se lyhyemmillä matkoilla vielä positiivinen varmaan olisi). Ja ai niin, se vie vielä aika paljon sähköäkin, tuo biodieselin jalostus.. Kaasutus ja kaasun käyttö voisi olla fiksuinta, sillä se on energiatehokkaampaa ja paljon helpompaa järjestää kuin kaasutus ja sitten nesteytys.
Jos porukka alkaisi liikaa mellakoimaan, kuluisivat polttoainevarat osittain näiden mellakoiden hillintään ja kaikennäköiseen partiointiin.
Sanomattakin on selvää, että pidän tosi tärkeänä, että se UPM:n suunnittelema biojalostamo rakennettaisiin juuri suomeen 🙂
Mielenkiintoisia skenaarioita, mutta öljyn saatavuuden täydellinen loppuminen on mielestäni melko epätodennäköistä.
Olen alkanut yhä enemmän kallistumaan sille kannalle, että nykyinen, v 2008 alkanut talouskriisi ei oikeastaan ole velkakriisi vaan öljy- ja energiakriisi. Se lähti liikkeelle vuosituhannen alkupuolella kehittyvien markkinoiden ja eritoten Kiinan nopeasta kasvusta. Koska öljyn tuotanto ei pystynyt reagoimaan kasvaneeseen kysyntään, kakku ei enää kasvanut vanhaan malliin. Siksi jonkun talouskasvun tuli kärsiä.
Suurimpien öljynkuluttajien eli länsimaiden talous alkoi vaivihkaa ottaa Kiinan puristuksessa osumaa, johon reagoitiin pumppaamalla talouteen halpaa rahaa. Olihan länsimaiden talouskasvu kaikkien, myös kiinalaisten intresseissä. Näin syntyi velkakupla joka useaksi vuodeksi piilotti alla lymyilevän ruman totuuden: öljyntuotanto ei enää pysynyt kulutuksen kasvun mukana.
2008 tultiin pisteeseen jossa lainarahan syöttö ei enää riittänyt, vaan korttitalo alkoi sortua amerikkalaisten asuntoja luotottaneiden pankkien alta. Tilannetta korjattiin vanhalla lääkkeellä, mutta seuraavaksi velkaantuivatkin valtiot.
Samalla öljynhinnan nostama ruoan hinta nosti arabimaissa vallankumousten aallon.
Tällä hetkellä jännitetään Kreikan ja euroalueen kohtaloa. Kukaan ei tiedä miten näytelmän tämä kohtaus tulee päättymään, mutta perusongelmaa se ei poista: globaali talous ei kasva ilman edullista energiaa. Jota ei ole saatavilla.
Oma arvaukseni on, että seuraava osa esitetään Aasiassa. Kun kalliiseen öljyyn taloutensa hyydyttäneet länsimaat eivät pysty ostamaan kiinalaista tuotantoa, puhkaisee talouskriisi sikäläisen kiinteistökuplan. Kiinan talousihme lopettaa loputtomalta näyttäneen kasvunsa ja massiivinen valuuttavaranto käytetään kalliin öljyn ostoon. Näin pidetään muutaman vuoden ajan kansa poissa kaduilta.
Kun pöly laskeutuu me olemme kaikki köyhempiä.
Mielenkiintoista lukemista öljyn hinnanmuodostuksesta viime vuosina:
http://www.econbrowser.com/archives/2011/09/more_thoughts_o_4.html
http://www.econbrowser.com/archives/2011/08/fundamentals_sp.html
P.S. Tänään autottomana päivänä 22.9. eletään uutisten mukaan suuren talousrmahduksen kynnyksellä. Siitä huolimatta Brent maksaa yli sataa taalaa tynnyri. Kukapa olisi uskonut…
Sanottakoon, etten minäkään usko öljyn äkilliseen loppumiseen. Mutta tuossa nyt yksi skenaario, mitä voisi tapahtua, jos niin kävisi.
Vuonna 1942/43 oli katastrofi aika lähellä; jos Saksasta ei olisi saatu viljaa, täällä olisi todennäköisesti kuoltu nälkään.
No, tämä epärealistinen ajatusleikki suomalaisesta yhteiskunnasta, yhtäkkiä ilman öljyä, osoitti selkeästi miten huonosti siinä kävisi. Ihan kiva, että näin ei oikeasti tapahdu. Mutta olisi myös ihan kiva, että yhä useampi tajuaisi, kuinka riippuvaisia öljystä olemme. Ja siitä seuraava askel voisikin olla vähentää öljyriippuvuuttamme.
Halpa öljy on kuin hemmotteleva äiti: ruokkii, vaatettaa, antaa katon pään päälle, vie matkoille, ostaa leluja ja antaa vielä taskurahaakin. Kun hemmottelun aika on ohi, saattaa käydäkin niin, että joutuu itsekin tekemään jotain ja se ei käy helpolla jos ei ole yhtään harjoitellut 🙂
Itse olen sen verran peak oil-skeptinen, että en jaksa uskoa näiden pahimpien kauhuskenaarioiden toteutumiseen. Huonommat polttoaineet pitää saatavuusongelmat kurissa mahdollisesti pitkäänkin. Sitäpaitsi länsimaissa meillä on aivan mielettömästi löysää kulutusta josta voidaan tinkiä ennen kuin loppuu lannoitteet ja hiilikaivoskoneiden polttoaineet.
Ongelma onkin taloudellinen. ”Löysän” kulutuksen vähentäminen tarkoittaa väistämättä pienempää BKT:ta ja samaan suuntaan vaikuttaa huonompi EROEI, kalliimmat tuotantokustannukset jne. Tämä kehitys saattaa olla jo alkanut.
Synkintä on, että tilanne ei parane vaan huononee kun käyrän alamäki jyrkkenee. Pitää myös muistaa että kaikkein köyhimmillä tilanne on hieman toinen: kallis öljy = kallis ruoka joka tarkoittaa joillekin suoranaista nälänhätää.
Siis loiva Hubbertin käyrä vai ”petrocollapse”:
Click to access Our_Post-Peak_Oil_Future.pdf
Miedän suomalaisten, jotka tuovat kaiken öljynsä, kannattaisi muistaa ”export land model”: kun valtio saavuttaa öljyn tuotannon huipun ja sen tuotanto alkaa laskea, niin vienti vähenee sen oman kulutuksen putoamista nopeammin, vrt. Indonesia ja Iso-Britannia. Näin öljyn määrä maailmanmarkkinoilla voi pudota yllättävänkin nopeasti. Toiseksi finanssijärjestelmän mahdollinen romahdus jäädyttää investoinnit uusiin kalliisiin öljylähteisiin (muunlaisia ei enää olekaan). Kolmanneksi suuruuden ekonomia, johon myös Lundberg viittaa tuossa nopean romahduksen skenaariossaan, aiheuttaa sen, että jatkuvaan kasvuun tottunut öljyteollisuus ei kykene ehkä sopeutumaan yhä pieneneviin tuotantolukuihin, vaan ainakin osa firmoista ajautuu konkurssiin.
Kaiken kaikkiaan hitaan öljyn tuotannon hiipumisen taustaloletuksena on, että kaikki öljyn häiriöttömän tuotannon ja jakelun vaatimat järjestelmät säilyvät ennallaan. Onko tämä realistinen oletus maiilmassa, jossa finanssijärjestelmä natisee liitoksissaan ja monista resursseista tulee pula?
Hyviä pointteja Antero. Lisäksi Hubbertin käyrä käsittääkseni olettaa että eroei ei ole ongelma, eli käytännössä hän oletti että ydinvoimalla saadaan öljyä tuotettu vaikka se ei energiataseeltaan olisikaan järkevää tai taloudellista (tuolloin oli vielä näkemys että ydinsähköstä tulee liian halpaa että sitä kannattaisi edes mitata). Öljyllä kun on kaikenlaisia ominaisuuksia jotka tekevät siitä arvokasta vaikka energiatase ei olisikaan hyvä.
En jaksa uskoa ”petrocollapseen”, epätasainen lasku pohjalle on paljon todennäköisempää. Petrocollapse vaatisi täydellistä hintajoustamattomuutta, joka ei pidä paikkaansa. Öljyn kysyntä joustaa kyllä, vaikkakin talouskriisien kautta. Sitäpaitsi pitää muistaa, että täydellinen romahdus ei ole kenenkään edun mukaista vaan sitä vastaan tullaan taistelemaan kaikin mahdollisin keinoin.
Laskussakin tulee olemaan (suhteellisia) voittajia ja häviäjiä. Kun maailmanmarkkinoilla myytävän öljyn määrä vähenee, sen hinta nousee rajusti, eli toisin sanoen öljyntuojan pitää tuottaa entistä enemmän hankkiakseen tarvitsemansa öljytynnyrin. Öljyä halajavilla pitää olla jotain vaihdettavaa.
Siksi surkeimmassa asemassa tulevat olemaan ne energiaköyhät maat joilla on korkea kulutus, mutta heikko kilpailukyky. Kuten PIGSit.
Öljyn hinta on tällä hetkellä kuplassa. n.10-20$/bbl tullaan vielä näkemään. Korkea hinta romahduttaa talouden ja talouden romahdettua hinta laskee, koska öljystä on ylitarjontaa markkinoilla. Öljyvaltioilla ei ole juuri mitään muuta vientituotetta kuin tuo öljy, joten ko. valtioiden talous romahtaa. On siis työnnettävä öljyä markkinoille mihin hintaan tahansa.
Muutama kysymys pohdittavaksi: Siinä vaiheessa kun peak oil on mainstream uutisaihe niin luuletteko että tuottaja valtiot myyvät öljyä ulos enempää kuin on pakko jonkin välttämättömän hyödykkeen saamiseksi vaihtokaupalla?
Toiseksi: Mitä meillä Suomalaisilla on sellaista johon esim. Venäjä haluaisi vaihtaa öljyään?
Joo, hyviä kysymyksiä. Tilannetta ”auttaa” se että monet öljynviejät ovat about yhtä riippuvaisia öljytuloista kuin öljyntuojat itse öljystä. Saudit pystyvät tuskin tuotantoaan katkaisemaan kovin pitkäksi aikaa vaikka haluaisivat ilman että vallanpitäjille (diktraattoreille) tulisi ongelmia valtaistuimellaan pysymiseen. M0onet öljynviejät joutuvat myymään siis maksimikapasiteettinsa, että saavat ne ”välttämättömät hyödykkeensä” joista Milla puhui. Yksi iso huoli on sitten tuottajamaiden oman kulutuksen kasvaminen, ja toisaalta tuotannon romahtaminen erilaisten levottomuuksien seurauksena, joita voi seurata siinä vaiheessa kun öljytulot vähenevät.
Lähinnä siis ensimmäisenä huolena on hinta. Öljyn hinta tulee tekemään nykyisenkaltaisen talouskasvun mielestäni mahdottomaksi kauan ennenkuin itse öljystä tulee pula, joskin paikallisia ongelmia voi esiintyä tietysti aiemmin (varsinkin maissa joissa ei ole omaa tuotantoa eikä varoja maksaa korkeita hintoja).
Vaikka öljyn hinnassa on ilmaa kuten Vesku sanoi, niin se ilma on ilmaa vain siinä mielessä että sitä verrataan tuotantokustannuksiin. Kaikki muu osa hinnasta on markkinoiden määräämään. Ja sitten kun peak oilista tulee mainstreamin, niinkuin Milla sanoi, voi olla että tuo ilma tulee entisestään lisääntymään spekulaattoreiden tajutessa homman juonen. Volatiliteetti ainakin kasvaa.
Se, miten syvälle hinta pääsee romahtamaan, riippuu aika paljon talouden romahtamisen syvyydestä. Viimeksi hinta putosi 147 dollarista muistaakseni alle 40 dollariin, tosin melko vähäksi aikaa. Tarvitaan siis vielä huomattavasti kovempi rysähdys ja toimeliaisuuden väheneminen, että hinta tuosta vielä puolittuisi tai putoaisi neljäsosaan. Tästä voisi tietysti pistää pystyyn kiintoisan vedonlyönnin 🙂
tuottaja- ja kuluttajamaat ovat siinä mielessä samassa asemassa, että molemmat pyrkivät talouskasvuun. jos siis jokin tuottajamaa päättäisi viedä öljyä vain sen verran, että saataisiin ”välttämättömät” hyödykkeet, niin se tarkoittaisi talouskasvun ideologiasta luopumista. oletko milla nähnyt jossain maassa merkkejä tällaisesta ajattelusta?
Siinä vaiheessa kun ihmiset ymmärtävät öljyhuipun jälkeisen ajan tarkoittavan väistämätöntä talouskasvun loppumista ei kukaan enää välitä kasvusta (tähän vaiheeseen on vielä matkaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee). Siinä vaiheessa tärkeimmäksi ajatukseksi nousee se että öljy tarkoittaa ruokaa. Vain ne maat joiden täytyy vaihtaa öljy muiden tuottamaan ruokaan, suostuvat sitä tuossa tilanteessa myymään. Esimerkiksi Venäjän kannattaa käyttää kaikki öljynsä ihan itse. Maa on riittävän suuri että siellä voidaan pyörittää omaa erillistä taloutta omalle väestölle.
Todella mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikille. Jäin pohtimaan Millan kommenttia ”viimeinen hirvi ammutaan alle 2kk kriisin alusta”. Näin varmaan kay, Suomessa on noin 150 000 metsästäjää ja saman verran hirviä. Ahneus tuhoaa taas yhden selviytymiskeinon.
Sota-aikojen jälkeen on hukattu valtava määrä pienimuotoisen selviytymisen resursseja ja suuri osa ihmisistä on tällaisiin töihin täysin kädettömiä. Miten mahtaa olla Venäjällä, pystyisivätkö hekään enää pyörittämään omaa taloutta ja samaan aikaan turvaamaan sen ulkopuolisilta tulijoilta?
Milla: ”Mitä meillä Suomalaisilla on sellaista johon esim. Venäjä haluaisi vaihtaa öljyään?”
Rahalla öljyä ostetaan sekä nyt että tulevaisuudessa. Tärkeintä onkin miettiä mistä rahaa kansantalouteen jatkossa saadaan ja miten kilpailukyky voidaan pitää yllä myös öljyhuipun jälkeen. Öljyttömään infrastruktuuriin siirtyminen olisikin siksi aloitettava mahdollisimman pian.
Tämä tarkoittaisi erityisesti raideliikenteeseen panostamista. Samoin kaupungeissa eri asuinalueet olisi yhdistettävä jotenkin järkevästi, nykyisin polttomoottori yhdistää työpaikan ja asuinalueen.
Vanha sanonta ”Suomi kulkee kumipyörillä.” tulee mieleen. Eli kuljetuksista leijonanosa on hoidettu rekoilla yms. Näiden korvaaminen ei tule tapahtumaan raideliikenteen lisäämisellä. Raiteita ei kuitenkaan saada vietyä riittävän useisiin paikkoihin.
Kuljetuksiin (ruoka yms.) tarvitaan siis polttomoottorille (diesel) vaihtoehto. Häkäkaasuautot?
Pk, joo ei toi ihan ongelmatonta ole. Mahdollisimman paljon kuljetuksista raiteille, jatkossa (kun totuus hieman alkaa valjeta) myös (sisä)vesille. Lyhyen matka kuljetukset juna-asemalta ja satamista kauppoihin/koteihin täytyy sitten hoitaa vielä jotenkin. Sähköpakuilla/autoilla, kevyt-raiteilla? Osa voidaan ehkä hoitaa myös biodieselillä tai häkäpöntöillä. Lähtökohtana nyt kuitenkin pitää pitää sitä että ihan seinään öljy ei lopu (vaikka en kiellä ajatuksen tasolla siihenkään valmistautumista). Nyt meillä kuitenkin olisi vielä varallisuutta ja energiaa tehdä infralle jotain merkittävää kohtalaisen nopeasti. 10 vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen, valitettavasti. Ja mua ei kyllä yhtään huvita sitten huudella täältä että ”I told you so!!!”.
Leena:”Miten mahtaa olla Venäjällä, pystyisivätkö hekään enää pyörittämään omaa taloutta ja samaan aikaan turvaamaan sen ulkopuolisilta tulijoilta?”
Venäläiset eivät pyöritä talouttaan kovin etevästi edes nyt.
a_l: pyörittääkö suomi talouttaan ”etevästi”?
joka tapauksessa venäläisillä on paljon öljyä ja maakaasua, ja muut maat haluavat ostaa niitä, koska ei ole ollut sellaista etevyyttä, että olisi oikeasti yritetty ratkaista energiaongelmia.
milla: olen oikeastaan samaa mieltä kuin sinä. tarkoitin vain että sekä kuluttaja- että tuottajamaissa pyritään pitämään nykyistä järjestelmää yllä mahdollisimman pitkään. huvittavaa on että jopa opec on huolestunut siitä että mahdollisen laman seurauksena öljyn kulutus saattaisi pienentyä:
http://www.thenational.ae/business/energy/west-needs-to-do-more-to-head-off-recession-says-opec-chief
Jukka, kyllä kaikilla mahdollisilla mittareilla bkt/capitasta elinajanodotteeseen Suomen talous ja elintaso ovat erittäin hyvällä mallilla. Pari viimeistä budjettia ovat olleet turhan alijäämäisiä, mutta se ei kokonaiskuvaa muuksi muuta. Jos olet eri mieltä, niin varmaan esität faktoja mielipiteittesi tueksi?
Mikä puuttuu, on Ruotsin mallin kansallinen strategia öljystä/fossiilisista polttoaineista luopumiseksi.
Venäjä sen sijaan on banaanivaltio jonka ainoa jollain lailla kilpailukykyinen sektori on luonnonvarojen myynti ulkomaille. Resurssikirouksen uhri pahimmasta päästä.
tarkoitin lähinnä sitä, että suomessa, niin kuin muissakin maissa, kaikin keinoin pyritään saada talous (ja siis energian kulutus) kasvamaan. mitään muuta pitkän aikavälin strategiaa ei ole, vaan lähdetään siitä että kasvu ratkaisee ongelmat.
lupasihan ruotsi luopua ydinvoimastakin. oli kansanäänestys ja muutenkin kova tohina. sitten vain todettiin että eihän niitä voikaan sulkea. joten en nyt hirveän vakavasti voi ottaa näitä strategioita öljystä luopumisesta. paljon puhetta ja vähän tekoja.
Venäjä, joo, tällä hetkellä sekin vauraus mitä siellä on, perustuu pitkälti uusiutumatomien luonnonvarojen myyntiin. Niitä tosin riittää vielä joksikin aikaa, ja Venäjä on myös säätiöinyt osan korkeiden hintojen tuomista ”windfall”-voitoista tulevaisuuden varalle (ja muistan keväällä lukeneeni jotain että neuvottelivat siellä että mitä tehdä näille tämänvuotisille yllättävän suurille voitoille, säätiöidä vai tuhlata). Pienehkön kotimaisen kulutuksen ja väestön vähyyden (ja koko ajan vähenee) vuoksi pystynevät vielä jonkin aikaa pitää hommaansa yllä ihan noilla luonnonvaroilla. Mutta esim paljon (?) puhutut puutullit suomeenhan olivat juuri sitä varten, että täkäläiset firmat veisivät tuotanto/jalostuslaitoksensa sinne, eivätkä vain parturoisi metsiä ja toisi tavaraa jalostettavaksi tänne.. Joten yritystä kehittää elinkeinoja vähemmän raaka-ainepohjaisiksi on.
Ruotsi on tehnyt jotain ihan konkreettisiakin toimia, esim raidepohjainen joukkoliikenne on siellä viime vuosina kehittynyt (suomeen verrattuna) käsittääkseni huomattavasti enemmän, ja kaikenlaista ruuhkamaksua on otettu käyttöön (öljyriippuvuutta on siis vähennetty ainakin jonkinverran). Nämä on sellaisia poliittisesti vielä suht ”helppoja” juttuja, joten katsotaan miten homma kehittyy.
Suomi on tällä hetkellä vielä maailman hyvinvoivimpia maita aika monilla mittareilla. Se, että tarkoittaako se sitä että putoamme sitten vaan korkeammalta kuin muut, vai sitä että olisimme jotenkin paremmin kykeneviä vastaamaan haasteisiin ja kenties putoamaan vähemmän matalalle, on toinen kysymys, ja riippuu varmaan paljon niistä toimenpiteistä mitä tässä tehdään, tai tällä hetkellä vielä lähinnä ei tehdä.
Samaan teemaan itse asiassa pureutuu Orlov’n kirja Reinventing Collapse, joka on oikein hauska ja viihdyttävä luettava (vaikka ei kauheasti lähdemateriaaleilla leventele). Siinä verrataan Jenkkien ja Neuvostoliiton tilannetta ja romahdusta, ja Orlov tuo ihan mielenkliintoisia pointteja ilmi siitä, miksi Jenkkejä tulee sattumaan paljon NL:n porukkaa enemmän juuri sen takia, että he ovat hyvinvoinnin pehmittämiä vässyköitä siinä missä neukut olivat jo käytännössä tottuneet romahduksen sattuessa siihen että juuri mikään ei toimi ja että itse se on hapankaalit viljeltävä 🙂 Moni argumenteista on kiusallisen hyvin sovellettavissa myös suomeen, ja kiusallisen perusteltuja. Osa on toisaalta tarkoitushakuista mouhoamista. Suosittelen silti kirjaa, jos ei muun niin ”erilaisena näkemyksenä” öljyhuipun ja muiden ongelmien tuomaan yhteiskunnan romahtamiseen.
ps. Todella antoisaa keskustelua, olin itse koko viikonlopun reissussa enkä siksi kauheasti ennättänyt osallistua.
Vielä kommentoin… hyvä ketju kyllä!
Jos halutaan löytää (suhteellinen, absoluuttisia tuskin on) voittaja öljyhuipun jälkeisessä maailmassa niin juuri Ruotsi on vahva kandidaatti. Maassa on kehittynyt infrastruktuuri ml. rautatieverkosto, luonnonvaroja (niiden hintahan nousee öljyn hinnan mukana) ja pitkälti fossiiliisista polttoaineista vapaa energiantuotanto. Lisäksi teknologiaa, koulutettu väestö ja valmiiksi vahva talous.
a_l: en ymmärrä ollenkaan miksi sinulla on noin ruusuinen kuva ruotsista. ruotsillahan ei ole omaa öljyn tuotantoa lainkaan. ja minkä datan perusteella sillä on pitkälti fossilisista vapaa energiantuotanto??
tämän mukaan:
http://mazamascience.com/OilExport/
pelkästään ruotsin öljyn kulutus, ja siis tuonti, (energiana jouleissa) oli suurempi kuin ydin- ja vesivoiman tuotanto yhteensä. tämän lisäksi vielä merkittävät määrät kivihiiltä ja maakaasua, myös tämä kaikki tuontitavaraa. maakaasun kulutus on muuten voimakkaasti kasvanut ruotsissa viime vuosina. uusiutuvista en tiedä, mutta jos pitäisi arvata niin määrät on mitättömiä näihin muihin verrattuna.