Valuuttojen Armageddon
Euron ollessa pahemmanlaatuisessa kriisissä, sen arvon putoamista dollariin nähden hillitsee lähinnä se, että myös jenkkien talous ja sitä kautta dollari, ovat pahassa kriisissä. Kun Kiina on liimannut oman valuuttansa dollariin kiinteällä vaihtokurssilla, alkavat sijoittajien (ja keinottelijoiden) vaihtoehdot olla yhä vähemmässä. Esim. Sveitsin frangi on noussut, sillä sitä on usein käytetty varmana ”pakovaluuttana”, mutta Sveitsiläisetkin yrittävät hillitä franginsa arvon nousua koska se rapauttaa maan tuotannon kilpailukyvyn.
Sekä dollarin että euron arvo on kuitenkin laskenut, jopa romahtanut, kun niitä verrataan maailman yhden vanhimman valuutan, kullan, arvoon. Kullan hinta on siis noussut käytännössä kaikkiin käytössä oleviin fiat-valuuttoihin nähden (fiat-raha tarkoittaa lähinnä sitä että rahan arvo ei perustu mihinkään todelliseen, vaan lähinnä esim. luottamukseen ja lainsäädäntöön). Kullan ajatteleminen valuuttana voi tuntua nykyihmisestä kaukaa haetulta, mutta itse asiassa muutamaa viimeistä vuosikymmentä lukuun ottamatta maailman valuutat ovat olleet sidoksissa kultaan, tai jopa tehty kullasta, kautta historian. Euron ja dollarin viime-aikaista ”romahdusta” on hankala havaita lähinnä sen takia, että molemmat ovat laskeneet kohtalaisen käsi kädessä, eli keskinäinen vaihto-suhde ei ole muuttunut.
Ja on toinenkin ”valuutta” johon nähden euro ja dollari ovat romahtaneet. Se on laajemmin ajateltuna energia, ja suppeammin tiivistettynä öljy. Sekä euron että dollarin vaihtosuhde öljyyn ja energiaan nähden on laskenut kuin lehmän häntä, joka on ilmennyt nousevina öljyn ja energian hintoina näissä valuutoissa. Jos öljykauppaa käytäisiin kullalla, olisi hinta pysynyt paljon vakaampana ja matalampana. Kuvio on varsin herkullinen ja mielenkiintoinen kun sitä ajattelee tästä suunnasta.
Kolmas valuutta, kenties vanhin ja tärkein kaikista vaihdannan välineistä, on myös pitänyt pintansa romahtavia fiat-valuuttoja vastaan esimerkillisesti. Ruoan hinta on nimittäin noussut öljyn avittamana aivan uusiin lukemiin, ja ihmiset ympäri maailmaa eivät kykene ruokkimaan itseään palkaksi saamillaan dollareilla, ja ovatkin nousseet barrikadeille mellakoimaan. Monelle olisikin kannattavampaa palata ajassa hieman taaksepäin ja ottaa palkka suoraan ruokana työpäivän päätteeksi. Tällä ruoalla ei olisi monessa paikassa mitään vaikeuksia vaihtaa itselleen myös muita hyödykkeitä. Olettaen että sitä ei itse söisi kaikkea.
Mennään sitten takaisin valuuttojen armageddoniin.
Euron romahdus?
Mitä tapahtuu jos Euro sitten eräänä päivänä romahtaa esim. jenkkidollariin, ja paljolti muihinkin valuuttoihin nähden? Eikös eurooppalaisen teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky tällöin parane, ja tilanne alkaa automaattisesti tasapainottua, niin kuin vapailla markkinoilla kuuluukin tapahtua? Voi olla, mutta markkinoita vääristää eräs virtahepo keskellä olohuonetta, ja se on se, että öljyä ostetaan dollareilla, ja vain dollareilla. Kaikki öljyä ostavat maat joutuvat siis ensin ostamaan jostain dollareita, jonka jälkeen voivat sitten astella valtioiden huoltoasemalle ja tankata mukaan pari tankkerillista kansantaloutensa keskeisintä polttoainetta.
Lyhyesti siis, kaikki euron arvonmenetys dollariin nähden nostaa suhteessa öljyn hintaa. Ja viimeksi kun katsoin, sellaista valintaa, jossa jätämme öljyn ostamatta johtuen korkeasta hinnasta, ei ollut valikoimissa, ei ilman että talous romahtaa entistä alemmas. Öljy onkin välttämättömyyshyödyke nykyisille kansantalouksille. Avataan asiaa vielä esimerkin voimin.
Jos öljytynnyri maksaa siis $100, on se 2011 syksyn kurssin mukaan noin 77 euroa. Nyt mennään forexin antamalla kurssilla, mutta se ei esimerkkiä haittaa. Yhdellä eurolla saa siis noin 1,29 dollaria. Jos euro romahtaa jenkkitaalaan nähden, ja uudeksi vaihtosuhteeksi tulee vaikkapa 1 euro = 1,1 usd, tilanne muuttuu, ja tynnyrillinen öljyä maksaakin noin 91 euroa. *Puff* Öljyn hinta nousi euromaille juuri 18 %, ja sen mukana nousevat käytännössä kaikkien muidenkin hyödykkeiden hinnat tuotanto- ja kuljetuskustannusten myötä. Kansainvälinen kilpailukyky rapautuu samalla kun valuutan arvon pitäisi parantaa sitä voimakkaasti. Jos vaihtokurssi dollariin romahtaa ihan aikuisten oikeasti esim. 1:1, nousee öljyn hinta meikäläisille samalla 30 %. Auts.
Sääli että oma öljyntuotantomme on varsin vaatimatonta, sillä tämä vipu, kuten kaikki vivut, toimisi myös toiseen suuntaan. Tämä onkin se syy miksi juuri Eurooppa ja euro-maat ovat suurissa ongelmissa öljyhuipun ja öljyn hinnan kanssa.
Entä jos USD romahtaa?
Jos taas dollari romahtaa muihin fiat-valuuttoihin nähden, esimerkiksi Kiinan päättäessä kelluttaa valuuttansa kiinteän kurssin asemesta, jenkkien jättäessä velkojaan maksamatta, tai jostain muusta syystä, niin voidaan olla melko varmoja siitä, että öljykauppaa aletaan jollain aikavälillä käymään myös muilla valuutoilla, vaikka merijalkaväki sanoisikin toisin. Euro voi olla näiden joukossa. Tämä olisi maailmantaloudessa ja geopolitiikassa varsin laaja paradigman muutos, sillä nykymaailma on pyörinyt pitkälti petro-dollarin avulla, ja toisaalta jenkit ovat voineet hoitaa raha-asioitaan leväperäisesti pääosin kahdesta syystä:
- Dollarin asema maailman reservivaluuttana
- Dollarin asema ainoana öljyvaluuttana
Molemmat syyt ovat taanneet dollareille tasaisesti kasvavan kysynnän maailmalla, ja yhdistettynä pitkään jatkuneeseen jenkkien valta-asemaan suurena hyödykkeiden tuottajana ja viejänä (tämä on heikentynyt viime vuosina voimakkaasti) ja maailman suurimpana taloutena, jota he ovat edelleen, joskin yhä suurempi osa tästä on velkaa, on jenkkien valtion velkakirjoilla ollut aina kysyntää riskitöntä sijoituskohdetta etsiville.
Dollarin romahdus muihin valuuttoihin nähden on sen luokan asia, että sen seurauksia on melko turha lähteä ennustelemaan, vaikka hauskaahan se on, ja kommenteissa kukin voi heittää näkemyksensä. Tässä riittää varmaan kun sanotaan että ne ovat valtavia, mullistavia ja nykysysteemille varsin tuhoisia.
Kilpa-ajo pohjalle
Vielä muutama vuosi sitten monet tuomiopäivän profeetat ennustelivat, että euro ottaa dollarin paikan ainakin osittain taalan romahdettua. Kun PIIGS -maiden ongelmien loputon syöveri on alkanut paljastua, on ääni kellossa muuttunut. Euron kriisi onkin pönkittänyt osaltaan myös dollaria, kun aiemmin dollarin ongelmat näkyivät euron vahvistumisena. Monessa paikassa jännätäänkin nyt, kumpi romahtaa pohjalle ensin, ja kenen kansallisomaisuuden pankit pääsevät ensin ottamaan haltuunsa velkojen kuittaukseksi. Niin, niiden samojen velkojen, joita olemme juuri nyt lähdössä verovaroin takaamaan vakausrahaston kautta. Argh. Päivä päivältä näissä pankkien pelastamisissa näyttää olevan yhä vähemmän ja vähemmän järkeä, varsinkin kun niiden motivaationa on pidetty sitä että nykymeininki ei romahtaisi, vaan voisi jatkua. Ja jatkua. Ja pahentua entisestään.
Kilpa-ajossa pohjalle euron tilanne ei näytä hääviltä, sillä kun normaalisti valuutan heikkeneminen parantaa samassa suhteessa sitä käyttävien maiden kansainvälistä kilpailukykyä, on eurolla vastassaan yllä kuvaamani mekanismi öljyn hinnan kanssa, joka vuorostaan heikentää kilpailukykyä (vaikea lonkalta heittää kuinka paljon). Ottaen huomioon että myös paikalliset taloudet kyykkäävät ihmisten kuluttaessa kalliimpia tavaroita ja palveluita yhä vähemmän niiden kallistuessa öljyn hinnan myötä, niin kuvio ei povaa hyvää.
Toisaalta, karmein tilanne seuraisi lopulta varmaan siitä, että €urosta tulisi huomenna dollarin asemesta keskeinen maailmankaupan vaihtoväline. Tämä antaisi joillekin euromaille hyvän syyn ja mahdollisuuden jatkaa bileitään ja kaivaa koko alue erittäin nopeasti yhä syvemmälle siihen paskaan, jossa kaikki jo nyt seisomme kaulaa myöden. Maailman reservivaluutta lienee resurssikirousta parhaimmillaan…
Kaikenhuipun blogi 
Niin no kyllähän myös kullan (tai oravannahkojen tai näkinkenkien) arvo perustuu luottamukseen siinä kuin paperi- tai bittirahankin.
Toki. Ja ei pidä käsittää tätä nyt siten että ajan jotenkin kultaa valuutaksi tai että olisin ns ”gold bug”. Tämä oli enemmänkin vain havainnointia.
Muutama eroavaisuus Fiat-rahaan kuitenkin on:
– Kultaa ei saa nappia painamalla lisää. Ei pankit, ei valtiot eikä muutkaan.
– Sen määrä maailmassa on suhteellisen vakio
– Sen lisääminen vaatii energiaa ja aikaa, ja on rajallista nopeudeltaan.
– Se ei pilaannu ja painoonsa ja tilavuuteensa nähden se on ollut melko arvokasta verrattuna lähes mihinkään muuhun (sitä voi kantaa mukanaan tai säilyttää kohtalaisen helposti)
– Kultaa on käytetty vuosisatoja, jopa vuosituhansia valuuttana ja vaihdon välineenä sekä omaisuuden säilyttäjänä.
Luottamus siis on omasta mielestäni aivan eri tasolla ansaittua verrattuna pankkien myöntämään velkarahaan, vaikka onhan tilanne niinkin että en myisi viimeistä leipäpalaani kullastakaan.
Ihmisillä on tarve jonkinlaiseen rahaan, valuuttaan tai vaihdannan välineeseen. Kaupankäynti kun on kuitenkin järkevää hyvinvoinnnin kannalta, ja pelkän tavaranvaihtokaupan rajat tulevat aika nopeasti vastaan.
en nyt oikein ole samaa mieltä tuosta analyysistä. ensinnäkin nykytilanteessa on vähän harhaanjohtavaa sekoittaa kulta ja raha. tai ehkäpä myös historiallisesti se on aina ollut vähän eri asia. siis rahaa tarvitaan kaupan käyntiin ja luulisin että kaikkina aikoina fyysistä kultaa on lopulta varsin vähän siirrelty paikasta toiseen, siis verrattuna siihen kuinka paljon rahaa, siis jonkinlaisia maksusitoumuksia, on tarvittu kun pyöritetään koko taloutta.
jos sitten ajattelee toisin päin niin jos talouden kannalta olisi hyvä olla tietty määrä rahaa liikenteessä, niin miksi sitä rahan määrää pitäisi rajoittaa vain sen takia että joku ei ole löytänyt riittävästi kultaa? fyysisen kullan saamisen mahdottomuus tietenkin tekee mahdottomaksi kultakantaan siirtymisen: jos jollain maalla/alueella ei satu olemaan riittävästi kultaa niin pitäisikö kaupankäynti tämän takia lopettaa?
kun historiasta puhutaan niin muistetaan nyt kuitenkin että vanhat hyvät kultakauden ajat tarkoittivat sitä että kulta oli kuninkaiden ja muiden vastaavien hallussa, eikä kansalta/orjilta kyselty mitä mieltä ne on tämmöisestä rahasysteemistä.
ehkäpä tässä nyt on oleellista pikemminkin se että pitää muistaa että pankit ei lainaa rahaa, ne luo rahaa kun tehdään velkaa (fractional reserve banking, mikä se nyt on suomeksi). ja kun asuntovelallinen maksaa takaisin velan niin rahaa ”tuhoutuu”, mutta pankille siis jää korko siitä että se on ”lainannut” meille sellaista mitä sillä ei ole.
setelien ja kolikkojen edustama raha on kaiketi vain muutama prosentti kaikesta liikkeellä olevasta rahasta. loppu on pankkien luomaa rahaa, joka on siis olemassa sen takia että joku on ottanut lainaa. toisin sanoen kun talous kasvaa niin myös kokonaisvelan täytyy kasvaa koska muuten ei olisi tarpeeksi rahaa. siis paradoksaalisesti yhteiskunnan kannalta olisi huono asia jos kaikki maksaisi velat pois koska jos ei olisi velkaa niin ei olisi myöskään rahaa…
minusta tällä ongelmalla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa onko kultaa vai ei. kai voisi sanoa että koska energia on kallistunut niin talous ei enää kasva entiseen malliin joten velan hoitamisesta, eli koron maksamisesta on tullut yhä raskaampi taakka.
muuten paul grignon ( http://www.moneyasdebt.net/ ) kysyi sitten että jos kerran pankit luovat rahaa, eivätkä varsinaisesti lainaa sitä, niin miksi valtiot eivät voisi yhtä hyvin itse luoda tarvittavan määrän rahaa? silloin ei tarvitsisi maksaa korkoja. ja miksi valtioitten pitäisi maksaa pankeille korkoa? valtiothan ovat tehneet valuutan joka on ainoa laillinen maksuväline. luonnollisesti tässä asiassa on monta puolta, hyperinflaatio jne. mutta siitä huolimatta minusta on vähän hassua että valtio ensin tekee laillisen valuutan, ja sitten yksityinen pankki luo rahaa jotta valtio voisi ”lainata” sitä, ja lopuksi valtio (veronmaksajat) maksaa vielä korkoa…
Jukka, ei tietysti tarvitsekkaan olla samaa mieltä 🙂
Tämä artikkeli on saanut siemenensä Peter Schiffin kirjoista, joka on eräs amerikan talouden Tohtori Tuomioista (eli mediassa häntä nimitetään dr. doomiksi) koska hänen talousnäkemyksensä ovat vähemmän positiivisia, mutta toisaalta hän oli niitä harvoja jotka 2008 romahduksen näkivät ja tiedottivat vuosia etukäteen. En ole todellakaan hänen kanssaan kaikista asioista samaa mieltä, mutta miehellä on varsin mielenkiintoisia ajatuksia ja perusteluita. Hänellä on myös ekonomistien suurin puute, eli resurssiniukkuus ja energia-niukkuus ja rajallisuus ovat laskelmissa aika puutteellisesti mukana. Suosittelen kyllä lukemaan tai kuuntelemaan (löytyy myös audiokirjoina) jos talous-asiat kiinnostavat, varsinkin itävaltaltalaisesta koulukunnasta katsottuna. (myös muutama muu viimeaikojen talous-artikkeli on saanut vähintään vaikutteita miehen teksteistä, tosin ei yksinomaan häneltä). Amazonin sivu kirjailijasta.
Eräässä kirjassa (muistaakseni tuo crashproof 2.0) hän esitteli myös varsin mielenkiintoisen konseptin ”elektronisesta kullasta”, jossa kulta on fyysisesti turvattu holvissa, ja holvin asiakkaat (tallettajat) voivat tehdä toisilleen maksuja suoraan kullassa, sähköisesti, ilman että fyysistä kultaa tarvitsee siirtää mihinkään. Eräs tällainen palvelu löytyy http://www.gold.org/ -sivuston takaa. En ole itse asiakas, enkä puolestapuhuja, mutta idea oli joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen, ja poistaa tai lieventää tuon mainitsemasi ongelman fyysiseen kultaan siirtymisestä.
On totta että valtaväestö on tullut historiassa toimeen varsin hyvin näkemättä koskaan kultaa, tai välttämättä minkäänlaista rahaa. Jonkinlaiselle ”valuutalle” on ollut tarvetta niin kauan kun ihmiset ovat yhteen kerääntyneet ja siten ruvenneet erikoistumaan ammateissaan. Ruoka on ollut ehkä käyvin valuutta, sillä sillä on esim maksettu verot. Ja veronmaksu-kyky onkin yksi valuutan keskeisistä ominaisuuksista kansantalouden kannalta. Siinä mielessä meillä ei ole kuin euro, sillä vain sillä voimme maksaa veromme (tämä on myös yksi fiat-rahan ”tukipilareista”). Keskinäistä kauppaa voimme käydä millä hyvänsä ”valuutalla” sillä oletuksella että luotamme sen arvoon ja/tai hyödyllisyyteen. Odotan Aki Järvisen Paikallisvaluutta-videota innolla, ja Transition movementin, eli siirtymäliikkeen, yksi keskeisiä ”työkaluja” tulevasta selviämiseen on paikalliset valuutat.
Rahan luomisoikeus, ja toisaalta määrän rajoittaminen tai rajoittamatta jättäminen sisältävät omat ongelmansa ja puolensa. Jos valtiot luovat rahaa, niinkuin kautta historian on ollut yleistä ihan viime vuosikymmeniä lukuunottamatta (rahanluontioikeus siirrettiin pankeille vasta vähän aikaa sitten, en nyt muista tarkkaa vuotta), on siinä omat ongelmansa ja riskinsä esim hyperinflaatioon. Jos jostain löytyy vastuullisia ja fiksuja poliitikkoja ja riittävästi vastuullisia ja fiksuja ihmisiä heitä äänestämään, niin ongelmia ei juurikaan ole. Mutta valitettavasti näin ei useinkaan ole, ja tiukka talouskuri on äänestäjien keskuudessa epäsuositumpaa kuin sen soisi olevan.
Toisaalta, on nähty että yksityiset pankit eivät toimi sen vastuullisemmin, ja tämä vastuuttomuus tulee vain vahventumaan varsinkin isojen pankkien kohdalla, niinkauan kuin valtiot eli me veronmaksajat, kannamme heidän toteutuneet riskinsä samalla kun he saavat pitää riskisijoituksistaan saaneet voitot. Olemme luoneet pankkijärjestelmästä suuren Saatanan, josta olemme kuitenkin riippuvaisia siinä mielessä että sen romahduttaminen on poliittisesti (eli lyhyellä aikavälillä) todella tuhoisaa ja siksi siihen ei kukaan, tai riittävän moni, uskalla ruveta. Kuvio onkin varsin perverssi:
Koetamme rauhoitta rahoitusmarkkinoita (sijoittajat, pankit) jotta ne antaisivat Kreikalle halvemmalla lainaa. Sitä samaa lainaa, mitä niiden ei olisi pitänyt myöntää enää vuosiin, ja jonka vuoksi näiden pankkien taseet ovat aivan kuralla ja koko systeemi on vaarassa romahtaa. Haluammeko me ihan oikeasti että pankit lainaavat Kreikalle vielä lisää, vielä isommalla vivulla, jolloin niillä on vielä enemmän kiinni riskialttiissa kohteessa ja romahdus, kun se tulee, on entistä suurempi?
Kannatan esim talousdemokratian suuntaisia näkemyksiä, vaikka eivät nekään täydellisiä ole, esim tuon poliitikkojen vastuullisuus-oletuksen vuoksi. Tämä nykyinen järjestelmä on osoittamassa parhaillaan totaalista kyvyttömyyttään parantaa pitkässä juoksussa kenenkään elintasoa, lukuunottamatta muutamia eliitti-pankkiireita ja heidän sisäpiiriään. Ekonomien johtamassa maailmassa suurimmat hyötyjät ovat, yllätys yllätys, ekonomeja. Onkin mielenkiintoista seurata miten edelleen poliitikot pitävät samoja herroja suurina asiantuntijoina, joiden neuvoilla tähän tilanteeseen on alunperin päädytty 🙂
Valtioiden rahanluontioikeus toisi tietysti omat mutkansa myös esim euroon, eli pikaisesti näyttäisi siltä että joko palaisimme kansallisiin valuutoihin tai tekisimme tiukemman liittovaltion jolla olisi yhteinen talouspolitiikka. Vai olisiko jotain muita keinoja? anyone?
Velkaa on, yksinkertaistettuna, kahdenlaista, kuten olen aiemmin kirjoittanut. On velkaa jota otetaan tuottavaan investointiin, ja on velkaa jota otetaan kulutukseen. Näillä on, vaikka tilillä ne näyttävät ihan samoilta numeroilta, todella suuri ero keskenään kansantalouden kannalta (tämän yllämainittu Peter kirjoissaan selvittää myös varsin seikkaperäisesti).
Mutta joo, talousongelmat johtuvat velan määrän lisäksi tietysti myös halvan energian loppumisesta ja siitä että sen mahdollistama talouskasvu ei enää ole samalla tavalla mahdollista (halvan energian loppumisen myötä myös lähes kaikkien muiden raaka-aineiden kustannukset nousevat). Velan määrä rampauttaa toimintakykymme kun yhä suurempi osa varsinaisista tuloista (oli sitten yksityinen, yritys tai valtio) menee velanhoitoon tilanteessa jossa vaadittaisiin valtavia investointeja sekä energiantuotantoon, että sen käytön tehostamiseen ja logistiikka-kaluston uusimiseen. Juuri äskettäin oli lehdessä uutinen, että pankit alkavat nostaa korkomarginaaleja, eli näitä velanhoitokuluja, joten vaikka korot eivät nousekkaan, niin velanhoitokulut (korko+marginaalit+muut kulut) nousevat.
Velan määrä kuvaa luottamustamme tulevaan kasvuun (joka takaa takaisinmaksukyvyn). On mielestäni melko vastuutonta keneltä tahansa väittää, että tämänhetken toimintaympäristömme on sellainen, että sen perusteella voimme luottaa tulevaan kasvuun enemmän kuin koskaan ennen, ja itse asiassa lisätä tuota tulevaan kasvuun luottamista lisäämällä velkaa entisestään.