Oheinen teksti on kirjaamme kirjoittamassa mukana olevan Harri Paloheimon julkaisemattomaksi jäänyt mielipide keväältä. Onneksi täällä Kaikenhuipun blogissa ”se ei ole niin justiinsa”, ja tämäkin vuodatus näkee siis päivänvalon. Kiitos Harri.
Homo Stultus – Typerä Ihminen
Riku Rantala onnistui kolumnissaan (HS Matka, 9.3) osumaan oleelliseen enemmän kuin viimeaikaiset eduskunta-, presidentin-, ja luultavasti tulevat kunnallisvaalikeskustelut yhteensä. Hän jopa sivusi öljyhuipun käsitettä, joka on tässäkin lehdessä unohdettu aihe. Päivityksenä mainittakoon, että mm. IEA:n 2010 raportin ja Naturen 2012 artikkelin mukaan tavanomaisen öljytuotannon huippu sivuutettiin jo 2006. Australian hallituksen teettämä, ja internettiin 2011 vuodettu, selvitys esittää kaiken öljytuotannon huipun olevan 2017 paikkeilla. Pula on lähellä ja näyttää väistämättömältä, todellista aikataulua ei tiedä kukaan. Varautuminen olisi välttämätöntä, mutta päättäjämme eivät näe ongelmaa. Itsehän emme ole vastuussa, eikä tilanne kenenkään hallussa.
Mitä lastemme tulevaisuuteen tulee, niin jokainen automme käynnistys, ostamamme turha tavara ja tekemämme lentomatka ovat naula lastemme arkkuun. Meillä on ehkä pari vuosikymmentä aikaa miettiä vastausta lastemme tulevaan kysymykseen: ”Miksi et toiminut, kun siihen vielä oli mahdollisuus?” Koska naapurinikaan ei tehnyt mitään. Koska se olisi ollut minusta epämukavaa. Koska en halunnut tietää milmastonmuutoksesta, öljyhuipusta, väestönkasvusta tai ikuisen talouskasvun harhasta. Koska uskoin asioiden korjaantuvan itsestään teknologian, markkinavoimien, pappien tai poliitikkojen toimesta, vaikka aikaa tai rahaa ei näyttänyt olevan. Aivan, jos et itsekään usko selityksiisi nyt, luuletko petettyjen lastesi piittaavan niistä aikanaan?
Hinkumme päästä osallistumaan vielä hetkeksi vanhempiemme lailla maailman luonnonvarojen loppuunmyyntiin saa meidät sulkemaan silmämme todellisuudelta ratkaisevalla hetkellä. Näin sinetöimme lastemme kohtalon. Joko täydellisen typerä täytyy ihmisen olla tai paljon lastaan vihata, jotta tähän pystyy.
Ostin itselleni viime jouluna syntymäpäivälahjaksi Fortumin sähköluku-näytön, kotinäyttö tai jotain se oli nimeltään. Laitteen yhteys pätkii joka toinen päivä ja käyttöönotossa oli rutkasti ongelmia, mutta tärkeimmän se tekee (ja sähkölasku sekä oma kulutuksen seuranta tekee loput). Siitä voi katsoa kunkin hetken reaaliaikaisen kulutuksen. Ja on sitä tuijotettukin.
”Baseload”
Baseload, perusvoima (jotenkin töksähtävä tuo suomenkielinen vastine, en tiedä miksi), tarkoittaa siis minimisähkötehoa, jonka jokin taho tai tahot kuluttavat. Avainsana on teho, eli sillä ei ole mitään suoraa tekemistä kilowattituntien tai terawattituntien kanssa, vaan kyseessä on kilowatit ja terawatit. Perusvoiman lisäksi meillä on sitten säätövoimaa, jolla sähköntuotantoa voidaan nopeasti säätää vastaamaan kulutusta (jotta sähköverkon jännitteet pysyvät niille asetetuissa rajoissa ja sähkön laatu tasaisena). Näiden lisäksi on sitten epäluotettavia (intermittent) sähköntuotantotapoja, joiden tuotantoon ei voida suoraan vaikuttaa (tuuli, aurinko). Keskitytään perusvoimaan.
Suomessa vuodenajat vaikuttavat ratkaisevasti monien kiinteistöjen sähkönkulutukseen. Tätä perusvoimaa on kuitenkin hankala mitata ilman tuollaista kokonaiskulutuksen mittaavaa ja näyttävää laitetta, joka uusien etäluettavien mittarien myötä on tullut saataville. Minulle on kotimme perusvoima selvinnyt yksinkertaisesti seuraamalla paljonko kulutus on pienimmillään kun valoja ei ole päällä, tietokoneet nukkuvat ja oletettavasti jääkaapit ja pakastimetkaan eivät jäähdytä. Alle 300 watin ei ole juuri päästy, joten talomme perusvoima on noilla hujakoilla (vuorokausikulutus siis minimissään 7,2 kWh). Seuraava projekti on kartoittaa esim. sulaketaulua räppäämällä ja pistokkeeseen asennettavan sähkönkulutusmittarin avulla, että mistä ne 300 wattia tarkemmin ottaen kertyvät, mutta tähän en ole vielä ehtinyt perehtyä. Kyseessä on kuitenkin kolme energiaorjaa raatamassa 24/7 taloudessamme, jotta meillä olisi hyvä olla!
Talvella käyntiin laitetaan kaikenlaisia radon-imureita, jätevesijohdon lämmityskaapeleita ja muita, joten talviajan peruskulutus on korkeampi.
Meidän talon perusvoima on viime aikoina siis ollut noin 300 wattia. Siihen sisältyy kaksi läppäriä virransäästötilassa (sleep), adsl-modeemi ja wlan-tukiasema/reititin, pari televisiota stand-by tilassa, digiboksi, WD tv live –verkkomedia-soitin, huippuimuri, wii-konsoli (yleensä standby), monitoimitulostin standby-tilassa, pari verkkokovalevyä valmiina palvelemaan ja epäilemättä nippu muitakin sähkövampyyreita kuten puhelimien ja sähköhammasharjojen latureita. Lisäksi on tietysti jääkaappeja, pakastimia ja muita, jotka eivät ole käynnissä joka hetki, mutta kuluttavat melko tasaisen tappavasti sähköä vuorokausitasolla. En laske niitä kuitenkaan perusvoimaan kuin siltä osin, mitä niiden energiankäyttö on silloin, kun ne eivät aktiivisesti jäähdytä.
Perusvoimassa on muuten yksi varsin mielenkiintoinen laskuopillinen totuus: Jokainen watti perusvoima-tehoa, joka on siis suunnilleen jatkuvasti päällä, vastaa vuositasolla noin yhtä euroa sähkölaskussa. Joten jokaisen watin jonka saa pois perusvoimasta, voi vähentää eurona vuosittaisesta sähkölaskusta. Laskutoimitus menee about näin:
1W*24h*365=8,760 kWh * 0,12 euroa/kWh = 1,0512 euroa (jossa sähkön keskimääräinen hinta veroineen ja kuljetuksineen on 12 senttiä per kilowattitunti).
Perusvoima keksitty juttu?
Kun googlasin Suomen perusvoiman tarvetta netissä (en löytänyt ihan pikaisesti, jos joku tietää niin kommentteihin kiitos), törmäsin aika moniin keskusteluihin ja kommentteihin, joissa ydinvoiman vastustajat ja/tai uusiutuvien puolestapuhujat kohkasivat, että perusvoima on isojen sähköntuottajien keksimä juttu, jolla ne turvaavat omat (sikamaiset) tulonsa. Uskon että kyseessä on vain äänekkään vähemmistön näkemys. Näkemykseen en nimittäin löytänyt sen kummempia perusteluja, eli ilmeisesti perusteluksi pitäisi riittää ajatuskulku:
- Isot yksiköt (hiili, ydin, biomassa) tuottavat perusvoimaa
- Isot sähköyhtiöt omistavat nämä isot yksiköt
- Isot sähköyhtiöt tekevät voittoa (usein tosin myös paikalliset kaupungit omistavat ison osan yhtiöistä, joten ne keräävät nämä voitot yhteiseen käyttöömme)
- Niinpä perusvoima on isojen sähköyhtiöiden omien voittojensa maksimoimiseksi keksimä konsepti, jolla pidetään uusiutuvat ja hajautettu tuotanto pois markkinoilta.
Niin paljon kuin uusiutuvista ja hajautetustakin tuotantomallista periaatteessa pidän, niin ei voi kysyä kuin että mitä vittua? Vaikka yllämainittu ajatusketju voikin pitää paikkansa, niin se on täynnä loogisia reikiä. Tämä ei tosin tunnu haittaavan, silloin kun ajettavana on oma ideologia tai asia. Esimerkiksi:
- Voi olla, että yhteiskunnassamme, tai jopa kotitaloudessani (kuten olen empiirisesti todennut) on olemassa perusvoiman tarve
- Voi olla, että maailmankaikkeutemme on yksinkertaisesti rakennettu sellaisilla säännöillä (myös fysiikan laeiksi usein kutsutaan), että tämänkaltaista voimaa voidaan tuottaa vain tämänkaltaisissa polttolaitoksissa, eli sellaisessa laitoksessa jossa käytetään polttoainetta eikä nojata ulkoiseen hallitsemattomaan tekijään energian tuotannossa
- Voi myös olla, että jos sähköyhtiöt eivät tekisi voittoa, meillä ei olisi sähköyhtiöitä. Tai siis, eihän tappiollista yhtiötä voi pyörittää. Se on toki oma yhteiskunnallinen keskustelunsa, mihin voitot käytetään ja kuka sähköyhtiöt omistaa. Monet sähköyhtiöistä ovat pörssissä, joten niiden keräämiin voittoihin pääsee käsiksi ostamalla muutaman osakkeen, sillä ne jakavat yleensä osinkoa omistajilleen.
- Isoilla sähköyhtiöillä on toki enemmän pääomaa, joten ne pystyvät investoimaan isoihin laitoksiin. Jotkut pitävät tätä epäkohtana maailmassa, jotkut pitävät sitä mahdollisuutena, minä pidän sitä hieman molempina, syystä että isoilla pääomilla on tendenssejä lobata itselleen suhteettoman paljon päätäntävaltaa. Tosin voidaan muistaa, että sähköyhtiöiden osakkaaksi pääsee ostamalla osakkeita.
Ainoa ”rationaalinen” argumentti tuossa on, että miksi perusvoimaa tuotetaan isoissa yksiköissä, eikä hajautetusti pienemmissä. No, biomassan osalta tämä tulee olemaan vaatimus jo sen vuoksi, että polttoaineen saannin nettoenergia kärsii ja kustannukset nousevat liian korkealle, jos polttoaineen hankinta-alue kasvaa yli sadan kilometrin säteelle. Lisäksi hakkeen polttaminen isoissa (kuumissa) kattiloissa aiheuttaa pahoja ongelmia syöpymisen kanssa, jolloin mukaan täytyy työntää yli puolet turvetta. Ydinvoimaloiden kanssa yksi syy isoihin yksiköihin on myös sääntelyssä; luvat myönnetään Suomessa per laitos, joten jos (kallis ja työläs) lupa myönnetään, on todella merkittävät intressit rakentaa mahdollisimman suuri laitos. Pienempiäkin on olemassa ja voidaan rakentaa, mutta lähinnä sääntelyn takia niillä on vähänlaisesti kysyntää. Hiilivoimaloissa polttoaineen kuljetusinfra rakennetaan yhteen paikkaan, joten ihan pieniä laitoksia ei kannata rakentaa hiilellekään, jonka lisäksi pakokaasujen puhdistusjärjestelmät on toki paljon kustannustehokkaampia rakentaa isoihin voimaloihin.
Niinpä perusvoiman tarve pitää ratkaista jollakin tavalla yhteiskunnan tasolla, sillä en oikein jaksa uskoa että se olisi vain keksitty juttu. Kotitaloudessahan se tarve ratkeaa sillä, että verkosta tulee sähköä juuri sen verran kuin kulutan. Kätevää!
Videolla (valitettavasti vain vimeo-versiona tällä hetkellä) Robert Hirsch tarjoilee viimeisimmät kuulumiset öljyhuipun saralla.
Jos joku blogin lukijoista on Helsingissä tulevana perjantaina 18. päivä, niin siellä olen minäkin. Olen nimittäin menossa Pankki 2.0 Seminaariin perjantaiksi, ja osallistun näillä näkymin klo 14:15 starttaavaan paneeliin keskustelijana, tarkoituksena tuoda öljyhuipun ja muiden resurssiniukkuuksien vähemmän iloista sanomaa mukaan pankki-järjestelmää käsittelevään keskusteluun.
Tervetuloa siis. Koetan pyrkiä paikalle jo perjantaina aamusta ja osallistua seminaaripäivään muutenkin, ja mikään ei olisi hauskempaa kuin tavata paikan päällä jotain tuttuja.
Itse seminaarin Facebook-sivut ovat osoitteessa: http://www.facebook.com/pankki2 ja netissä päivitetty ohjelma myös täällä http://pankki2.fi/ohjelma-perjantaina-185
Paikka on Aalto-Yliopiston Kauppakorkeakoulu, Chydenia, Runeberginkatu 22-24, HKI.
Nähdään siis kenties siellä,
Rauli
Alla luku tulevasta kirjastamme Suomi Öljyn Jälkeen. Se käsittelee abioottista öljyn syntyteoriaa, joka on varsin ristiriitainen puheenaihe, johon mielellään yhdistetään öljyteollisuuden salaliittoja ja muuta tauhkaa. Alla oma lyhyehkö käsittelymme aiheesta, jonka ajattelimme laittaa kirjaan lähinnä sillä ajatuksella, asia on käsitelty ja sen vaikutus öljyn tuotantohuippuun siten käytännössä debunkattu (perustuen vertaisarvioituun tutkimukseen). Päivitys 7.2.2013: Abioottisen öljyn käsittely jätettiin lopulta pois kirjasta, tai oikeammin se supistettiin loppuviitteeksi.
**********************************
Abioottinen syntyteoria esittää, että öljyä ja maakaasua syntyy geologisissa oloissa ilman biologista komponenttia. Teorian mukaan yksinkertaistettuna maan kuoren sisällä vety ja hiili yhdistyvät suuressa paineessa ja lämpötilassa tiettyjen kivilaatujen toimiessa prosessin katalyyttinä ja muodostavat hiilivetyjä, kuten öljyä, joka ajan kuluessa päätyy myös lähemmäs maanpintaa. Abioottinen teoria on öljygeologisen tutkimuksen valtavirran ulkopuolella, mutta se on periaatteessa mahdollinen. Se ei sulje pois myöskään sitä, että öljyä syntyy myös vallalla olevan käsityksen mukaisesti miljoonia vuosia sitten maakerrosten alle hautautuneesta biomassasta.
Mikä sitten on abioottisen teorian anti öljyhuippu-teorialle? Melko vähäinen, olisi lyhyt vastaus, mutta aihe ansaitsee hieman syvemmän käsittelyn. Öljyn tuotantohuippu, öljyhuippu, käsittelee tuotannon määrää, ei niinkään öljyn kokonaismäärää. Höök (2010) tuo esille kaksi eri abioottista teoriaa tai tapausta, heikon sekä vahvan.
Heikko teoria olettaa, että abioottista öljyä kyllä muodostuu, mutta että muodostumisen vauhti ei ole merkittävästi poikkeava nykyisin oletetusta öljynmuodostumis-prosessin vauhdista. Heikko teoria on todennäköisyydeltään suurempi, mutta sen vaikutus itse öljyhuippuun on mitätön, sillä öljyä ei muodostu ja siirry lähemmäs maankuorta niin merkittävällä nopeudella, että se vaikuttaisi öljyntuotannon vauhtiin nyt tai lähivuosina.
Vahva abioottinen tapaus olettaa, että maankuoren ja mannerlaattojen alla on käytännössä öljymeriä, joihin öljyä muodostuu ihmiskunnan käyttöä vastaavia määriä. Tämä teoria on erittäin epätodennäköinen, mutta toteutuessaan sallisi sen, että öljyntuotanto voisi pysytellä jossain vaiheessa saavutetulla tasanteella, jolla vauhdilla öljyä muodostuisi lisää. Nykyisistä öljykentistä käytännössä kaikki, pois lukien hyvin nuoret, ovat kuitenkin saavuttaneet tuotantohuippunsa ja lähteneet sen jälkeen laskuun, joten ainakaan vielä emme ole osuneet yllämainittuihin itseään kasvattaviin öljymeriin. Mikäli haluamme saada vahvan abioottisen tapauksen olettamat öljyvarat käyttöömme, meidän tulee ensin löytää ne. Sen jälkeen meidän tulee kyetä poraamaan riittävän syvälle riittävän edullisesti (sekä raha että energiamielessä), jotta voimme siirtyä hyödyntämään näitä maankuoren alaisia öljymeriä vastaavaa vauhtia, kun nykyiset käytössä olevat kentät hiipuvat.
On selvää, että Höökin mukaan vahvan abioottisen teorian olemassaolon todennäköisyys on erittäin pieni. Lisäksi sen hyödyntämiseen tarvittavat panostukset ovat valtavia, mikäli se edes on taloudellisesti hyödynnettävissä. Jos nämä kaikki oletukset toteutuvatkin, tarjoaa teoria jossain vaiheessa toteutuvan öljyntuotannon tasanteen, sillä toki maankuoren alla öljyä muodostuu vain jotain tiettyä vauhtia. Koska kyseessä on rajallinen maapallo, myös tällä prosessilla on rajansa, ja ajan myötä tuotanto lähtisi laskuun. Tämä toki voisi siirtää öljyn tuotantohuippua tulevaisuuteen nykyisestä, tai loiventaa ja pitkittää öljyntuotannon alamäkeä nykyisestä oletuksesta.
Abioottisen teorian vaikutus öljyn tuotantohuippuun on siis kaukainen ja / tai vähäinen. Lisäksi sen oikeaksi ja merkittäväksi osoittaminen empiirisin kokein on vielä paljolti tekemättä. Meiltä myös puuttuu kalusto ja osaaminen, jotta voisimme taloudellisesti kannattavasti porata riittävän syvälle maankuoreen. Sitä vastoin öljyn tuotannon nouseva ja huipun jälkeen laskeva kehitys on todettu käytännössä kaikissa vähänkään iäkkäämmissä öljykentissä tähän mennessä. Niihin ei ole tullut mistään lisää öljyä, ainakaan kovin merkittäviä määriä.
Lähde:
Höök, Mikael et al. (2010). “Development of oil formation theories and their importance for peak oil”, Marine and Petroleum Geology.
Liittyen edellisen viikon videoon, varsin mielenkiintoinen konsepti, varsinkin kun en ymmärrä tuosta paljon mitään ja hinnoista ei vielä puhuttu. Taisi olla siis niin, että yhteen konttiin saatiin 2 mWh edestä energiaa varastoon, ilman harvinaisia/kalliita aineita tai valmistuslaitoksia. Jäämme odottamaan sitä, että voin tilata tuollaisen (vähän pienemmän) kaupasta! 🙂
Kiinnitin aluksi huomiota Riippumaton Puutarha –kirjan julkaisun yhteydessä tulleisiin öljyhuippu-viittauksiin, ja tuumasin että tässäpä kirja, joka selvittää minulle selvällä Suomen kielellä tehomaatalouden ja öljyhuipun keskinäiset riippuvuussuhteet ja tarjoaa taustamateriaalia oman kirjamme Maatalous-lukuun. Alaotsikko ”Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet” antoi tähän hyvän lupauksen. Olin väärässä.
Mutta ei se mitään, sillä toinen rakas harrastukseni, puutarhan hoito, sai aimo annoksen uutta tietoa ja innostusta kirjan myötä. Kirja siis keskittyi vähemmän öljyhuippuun ja sen ruoantuotannon kautta tuomiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja enemmän itse mullan parissa tapahtuvaan möyrimiseen ja permakulttuuriin. Se ei lopulta ollut negatiivinen käänne, se oli vain odottamaton käänne. Se toki rajaa kirjan kohdeyleisöä hieman eri sektoriin mitä olin mielessäni kuvitellut. Minua se ei kuitenkaan rajannut pois.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja helppo lukea. Kuvia on mukana mukavasti keventämässä, ja kainalojutuissa esitellään todellisia projekteja, joissa esitellyt ihmiset vaikuttavat vähintäänkin mielenkiintoisilta tyypeiltä. Konkretiaa tarjotaan vinkkien muodossa varsin paljon, mutta silti jäin sitä janoamaan lisää. Onneksi kirjassa muistutetaan havainnoimisen ja ajattelemisen tärkeydestä, sillä vinkki mikä toimii yhdessä puutarhassa ei välttämättä toimi toisessa.
Öljyhuippu, ja maatalouden riippuvuus ulkoisista fossiilisista energiansyötteistä, on kirjassa kuitenkin koko ajan taustalla. Se, että en siitä saanut juurikaan uutta tietoa öljystä ja muista fossiilisista, sekä niiden osuudesta nykyaikaiseen ruoantuotantoon, johtui pääosin siitä, että olen aihetta itsekin jo penkonut jonkin verran, ja aihe käsitellään kirjassa vain päällisin puolin. Puutarhuri, joka on kiinnostunut permakulttuurista, saa kirjan mukana aimo annoksen tietoa öljyn osuudesta ruoantuotantoon, mikäli aihe ei vielä ole kovin tuttu. Lisäksi se tarjoaa aimo annoksen hyödyllistä tietoa permakulttuurista puutarhan hoidossa ainakin kaltaiselleni amatöörille. Oppeja on jo otettu pihamaalla käyttöön, ja katselen puutarhaamme uusin silmin.
Paras kohdeyleisö kirjalle on siis puutarhanhoidosta kiinnostuneet ihmiset, jotka saavat samalla sopivan annoksen tietoa ruoan tuotannon kestämättömyydestä nykymenetelmin, sekä runsaasti vinkkejä oman tilanteen parantamiseen hyödyllisen harrastuksen parissa. Tämä teos lähtee lainaan siis ainakin vaimolleni ja anopilleni! 🙂
Annankin kirjalle kaksi arvosanaa:
Jos puutarhanhoito kiinnostaa: 5- / 5
Jos puutarhanhoito ei kiinnosta: 3 / 5
Riippumaton Puutarha (adlibris)
Alaotsikko: teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet
Toimittaja: Riikka Kaihovaara
Kustantaja: Vihreä sivistysliitto
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 201204
Sivumäärä: 166
ISBN10: 9525078396
ISBN13: 9789525078398
On aika päivittää hieman tilannetta Saksan fossiilisten laitosten ja uusiutuvan energian tuotannon suhteen. Passiiviidentiteetti julkaisi juuri mielenkiintoisen postauksen raportista, jossa Saksan tulevaa sähköntuotantokapasiteettia ihmetellään.
Hänen laskelmiensa mukaan:
Uudella fossiilisella tuotannolla tullaan siis näillä näkymin tuottamaan Saksassa 8-9 kertaa enemmän energiaa kuin uudella tuulivoimalla.
Tämä siis 2020 mennessä. Voi vittu mitä meininkiä. Kuinka notkeaan älylliseen kuperkeikkaan tulee kyetä, jotta kokee Saksan suunnitelmat ydinreaktoreidensa sulkemiseen hyväksi jutuksi ilmaston kannalta?
Oikeastaan, tätä kysyin melkein vuosi sitten Greenpeacelta, kun he julkaisivat näkemyksensä Saksan päätöksestä sulkea ydinvoimalansa.
Lainattua raportista: Saksa osoittaa myös, ettei ydinvoimasta luopuminen tarkoita fossiilisiin polttoaineisiin turvautumista, vaan tulevaisuus on uusiutuvassa energiassa sekä energiatehokkuudessa.
No jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei tuo nyt ihan siltä näytä. Tai edes sinne päin.
Aiemmassa blogauksessani käydyssä keskustelussa Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso tuo ilmi perustelut tuolle Greenpeacen raportille. Hänen mukaansa esim. 70 % Saksan uudesta sähköstä on ollut uusiutuvaa viimeisen vuoden aikana. Noh, en tiedä onko jossain joku laskuvirhe, vai onko tilanne muuttunut jotenkin, mutta tuon Passiiviidentiteetin jutun mukaan tilanne näyttää tulevaisuudessa täysin päinvastaiselta, tai pahemmalta.
Ah, rakastan insinöörejä. Videolla esitellään varsin lupaava ja oletettavasti kustannustehokas tapa säilöä merkittäviä määriä energiaa huippukulutushetkiä silmällä pitäen.
Poliittinen korrektius. Uuskieli. Merkityksien häviäminen hajuttomien ja mauttomien, ketään loukkaamattomien ilmaisuiden välinpitämättömään ja valjuun mereen on kehityssuunta, jota jo Orwell kuvaili teoksessaan 1984. Kun haluamme poistaa jonkin ongelma yhteiskunnasta, poistamme sitä kuvaavat sanat kielestä, ja myös ongelma ”poistuu”. Tämä kehitys on hyvää vauhtia etenemässä yhteiskunnassamme. Sen mukana meiltä on menossa myös ihmisyytemme.
Kun sanoilta viedään niiden kuvaavuus, häviää myös niiden merkitys. Ja kun merkitys häviää, häviää myös reaktio, jonka ne ihmisessä voivat luoda. Miksi potkut vaihtuivat ensin irtisanomisiksi, ja sitten yt-neuvotteluiksi, joissa lopulta ihmisiä päästetään menemään? Ikään kuin ihmisille tehtäisiin palvelus, heidät melkeinpä vapautetaan, kun heidät potkaistaan työstään pihalle. En ota tässä kantaa siihen, etteikö työnantajien tulisi antaa potkuja, mikäli työvoimaa on liikaa. Otan tässä kantaa siihen, että kyseinen toimenpide saadaan kuulostamaan lattealta ja vähemmän merkittävältä, kuin mitä se todella on. Kestävyysvaje on poliitikkojen uusin valjuus, jota he viljelevät, jotta voivat puhua vaikeista talous-, velka- ja leikkausasioista aiheuttamatta kuulijassa reaktiota. On helpompi puhua kestävyysvajeesta ja sen korjaamisen pakosta kuin siitä, että olemme eläneet yli varojemme, ottaneet velkaa, lainanneet lapsiltamme ja kusseet haalareihin pakkasella, ja nyt on aika vähentää ihmisten etuja ja lisätä verotusta jotta tilanne saadaan korjattua (tai jopa, *gasp* karsia hallintoa!? No ei kai sitä kukaan Hallinossa halua, mutta tähän palataan ehkä toisessa kirjoituksessa). Hämyinen ja harmaa kestävyysvaje ei aiheuta lähimainkaan samanmoista tuntemusta ja reaktiota kuin tilanteen kuvaileminen merkityksellisesti sellaisilla sanoilla jotka luovat mielikuvia.
Jostain kumman syystä olen myös saanut kuvan, että ihmiset kokevat olevansa jotenkin sivistyneempiä, jos he kykenevät sanomaan kaiken sanomansa mitäänsanomattomin sanoin. Mitä ja ketä hyödyttää se, että tarkoitetaan samaa asiaa mutta kyetään ilmaisemaan se siten, että sanomisen merkitys häviää lähes olemattomiin? Sivistyneisyyden asemesta se viestittää minusta enemmänkin munattomuutta (en tiedä sitten onko nämä samoja asioita, synonyymejä, muutenkin?). Siis sitä, että ollaan yhtä mieltä mutta ei uskalleta sanoa sitä, joten lässytetään muilta kuultuja hienon kuuloisia sanoja ja luotetaan ettei kukaan oikeasti kuuntele tai mieti mitä oikeasti tarkoitimme. Poliitikot ja ns. yhteiskunnan älymystö menevät tämän aisan kanssa käsikynkkää, ja se onkin oiva keino suojata omaa saavutettua asemaansa.
Vanhuksia, vammaisia, psykopaatteja…
Varsinkin niiden tahojen, joiden nimityksiä tämä uuskieli pyrkii laimentamaan jotta ”nämä eivät loukkaantuisi”, kannattaisi olla asiasta huolissaan. Samalla kun vanhainkodit muuttuvat palvelutaloiksi, vanhukset ikääntyneiksi ja psykopaatit mielenhäiriöisiksi, heiltä viedään yhteiskunnan keskustelussa ja mielikuvissa pois merkitys. Ja kun heiltä ja näiltä viedään pois merkitys, heiltä voidaan viedä pois hiljalleen kaikki muukin. Verta ja lihaa oleva henkilö muutetaan syötteitä vaativaksi ja tuotoksia enemmän tai vähemmän tuottavaksi yksiköksi (kuluttajaksi), jonka jälkeen hänen arvonsa tai arvottomuutensa yhteiskunnalle voidaan muuttaa numeroiksi ja laittaa numeron perään rahayksikkö. Termi tälle on kai finansialisoida, joka on uussana tälle nykyiselle suuntaukselle, jossa kaikki toiminta, siis ihan kaikki, lasketaan rahassa ja sitä kautta mietitään finanssi-markkinoiden, eli rahoitussektorin, suurten sijoittajien ja pankkien, toiminnan näkökulmasta. Kun kaikella on rahallinen hinta ja arvo, mitään ei tarvitse pohtia tai arvottaa enää millään muulla perusteella kuin sillä arvolla.
Jos vammaisesta tehdään vaikkapa kognitiivisesti rajoittunut, on meidän paljon helpompi kollektiivisesti unohtaa hänen todelliset tarpeensa. Mikä hiton kognitiivinen ja miten niin rajoittunut? Ei oikein aukea, ei luo merkitystä, joten mennäänpä eteenpäin muihin asioihin. Jos Pekka on motorisesti rajoittunut joka tarvitsee tutkimuksen mukaan 1,35 tuntia ulkopuolista apua vuorokaudessa, on hänet helppo lokeroida ja unohtaa. Mutta jos Pekka on lihaa ja verta oleva vaikeasti CP-vammainen joka tarvitsee toisen ihmisen apua ja seuraa päivittäin jotta hänen elämänsä olisi siedettävää ja jotta hänen varsin normaalisti toimiva mielensä ei tulisi hulluksi, on hänet vaikeampi ohittaa yhtenä merkityksettömänä tilastomerkintänä.
Epäsivistyneillä totuuden torvilla onkin tärkeä osa yhteiskuntamme näytelmässä. Jos kansanedustaja Hakkaraisen lausunnot herättävätkin pahennusta mediassa ja hänet passitetaan korrektius-hoitolaitokseen, niin ne kertovat myös siitä todellisuudesta joka meidän sisällämme asuu. Jälleen kerran, ottamatta kantaa Hakkaraisen lausuntojen sisältöön noin muuten, niin ainakaan hän ei harmaannuttanut niitä merkityksettömiksi mutta korrekteiksi lausunnoiksi. Jos kaikille poliitikoille ja politiikalle tehdään näin, niin mistä kansalaiset voivat enää saada käsitystä siitä, mitä oikeasti liikkuu heidän valitsemiensa poliitikkojen ja päättäjien pään sisällä? Ainakaan Hakkaraisen tapauksessa ei jäänyt epäselväksi, mitä mieltä hän on asioista. Se on lähtökohdiltaan paljon parempi kuin se, että monet muut poliitikot ovat lässyttäneet ja kierrelleet itsensä asemaan, jossa minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä he todella ajavat. Tai jos onkin, niin se vaatii todella paljon panostusta ja rivien välistä lukemista, johon minulla, tai meistä monella muullakaan, ei ole rajattomasti aikaa. Tämä tekee äänestämisestä vastentahtoista puuhaa.
ps. Presidentti Niinistöllä on muuten yksi mielenkiintoinen taipumus. Usein puhuessaan hän ensin antaa poliittisen tyypillisen epäselvän, kiertelevän ja häilyvän vastauksensa, ja sitten lopuksi, ikään kuin jälkisanoina, hän vetää yhteen koko epäselvän selityksensä yhteen kohtalaisen selkeään lauseeseen. Virkistävää. Miksei hän heti vastaa sillä yhdellä selkeällä lauseella?
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Toukokuu 2012
Tämä on luku kirjastamme Suomi Öljyn Jälkeen. Versio päivitettiin vuonna 2016 julkaistun pokkariversion mukaiseksi 29.5.2017.
***
EROEI on lyhennys sanoista Energy Returned On Energy Invested eli saadun energian suhde sen hankkimiseksi käytettyyn energiaan. Esimerkiksi jos neljän öljytynnyrin saamiseksi ylös lähteestä joudutaan käyttämään yhden tynnyrin energia, on tässä tapauksessa EROEI 4:1 eli neljän suhde yhteen. Se mukailee sijoitusmaailmasta tuttua termiä ROI, Return On Investment, joka tarkoittaa sijoitetulle pääomalle saatavaa tuottoa. EROEI on energiantuotannon kannalta pitkällä tähtäimellä sen tärkein ominaisuus, varsinkin jos siinä lasketaan mukaan tuotantolaitoksen käyttöikä. Samoin kuin sijoittajat suuntaavat rahansa kohteisiin, joilla on muita korkeampi ROI (samalla riskitasolla), yhteiskuntien energiainvestoinnit ovat useimmiten suuntautuneet energiantuotantoon, joka tarjoaa eniten energiaa suhteessa käytettyihin investointeihin.
Jos ihmiskunnan tuottaman energian EROEI on 5:1, menee ihmiskunnan käyttämästä energiasta 20 prosenttia energian tuotantoon. Loput 80 prosenttia on käytettävissä muihin toimintoihin, kuten ruuantuotantoon, koulutukseen, rakentamiseen, tavaroiden valmistukseen ja terveydenhuoltoon. EROEI 1:1 taas tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiskunnan energia menee energian hankintaan, jolloin mitään ei jää muuhun toimintaan. Jokainen meistä työskentelisi suoraan energianhankintaan liittyvissä tehtävissä.
Kun energiantuotannon EROEI lähestyy arvoa 1:1, karisevat samalla kuvitelmat sivistyksestä, ihmisarvosta tai solidaarisuudesta, sillä kaikki energia menee oman energiansaannin varmistamiseen. Kuvittele että kävelet loputtoman pitkää kaupan käytävää, jonka hyllyltä löytyy tasaisin väliajoin pala leipää ja lasi vettä. Tuo pala leipää sisältää juuri sen verran energiaa, että jaksat kävellä seuraavan leipäpalan luo. Mutta jos pysähdyt juttelemaan vieressäsi kävelevän kohtalotoverin kanssa tai ryhdyt suunnittelemaan, miten tilannetta voitaisiin parantaa, et selviä seuraavalle leipäpalalle. Tuossa vaiheessa ei ole mitään tehtävissä, sillä jonkin muun tekeminen tarkoittaa EROEIn painumista alle yhden.
Tärkeyteensä nähden EROEI on saanut luvattoman vähän huomiota nyky-yhteiskunnassa. Tämä on todennäköisesti johtunut fossiilisten polttoaineiden tarjoamasta tilapäisestä energianpaljoudesta. Tässä kirjassa EROEI tulee vastaan vielä useita kertoja, sillä öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden EROEI on ollut kautta historian huomattavan korkea useimpiin muihin energiantuotantomuotoihin nähden. Tämä trendi on nyt muuttumassa.
Länsimainen teollinen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monien arvioiden mukaan keskimäärin 5:1–10:1 EROEIn. Pelkkä liikennesektorin toiminta vaatii vähintään 3:1 EROEIn ja öljyn tai bioetanolin tuotannon EROEIn pitäisi olla vähintään 5:1. Tällöin yhteiskunnan muille toiminnoille (kuten koulutus ja terveydenhuolto) ei tosin enää jäisi energiaa[i]. Todennäköisesti nykyinen talousjärjestelmämme tarvitsee keskiarvoltaan ennemmin yli 10:1 EROEIn kuin alle sen. On jopa argumentoitavissa, että pelkän nettoenergian määrän kasvamisen lisäksi talouden kasvaminen vaatii myös parempaa EROEIta, jotta se voi tehokkaammin tuottaa hyödykkeitä ja palveluita. Tunnettu öljyhuippu-analyytikko Gail Tverberg on spekuloinut ajatuksella, että nykyinen EROEI on liian alhainen pyörittämään nykyistä talousjärjestelmää ongelmitta. Matalampi 10:1 EROEI saattaa pyörittää tehokkaampaa ja eri tavalla järjestettyä taloutta, mutta ei meidän nykyistä järjestelmäämme jonka kanssa olemme toistaiseksi jumissa[ii].
EROEIta voi tarkastella myös yhteiskunnan eri kerrosten tuoman monimutkaisuuden vaatimuksina. Tuoreen raportin[iii] mukaan nämä kerrokset ja niiden vaatimat EROEIt ovat jotakuinkin seuraavat:
- 2:1 Öljyn tuotanto ja jalostaminen
- 3:1 Liikenne
- 5:1 Ruuantuotanto
- 7-8:1 Perheen ja työntekijöiden ylläpito
- 9-10:1 Koulutusjärjestelmä
- 12:1 Terveydenhoito
- 14:1 Taide ja muut
EROEIn laskeminen on kuitenkin vaikeaa, sillä ei ole yleisesti hyväksyttyä standardia siitä, mitä siihen pitäisi ottaa mukaan. Laskentaa voi monimutkaistaa lähes loputtomasti ottamalla mukaan yhä tarkempia tietoja. Kuuluuko voimalaitoksen EROEI-lukuun esimerkiksi itse laitoksen ja ympäröivän infrastruktuurin lisäksi vaadittujen materiaalien tuotanto, tuotannon vaatimat koneet ja niiden valmistukseen käytetyt muut tehtaat ja materiaalit infrastruktuureineen, tehdastyöläisten, suunnittelijoiden, johtajien ja rahoittajien ravinto, vaatetus, koulutus sekä näiden vaatima infrastruktuuri ja niin edelleen? Niinpä kaikki EROEI-laskelmat ja arviot ovat vain viitteellisiä. Tämä ei tuo merkittävää haittaa, kunhan arvioitu EROEI pysyy tasolla 8:1 tai korkeammalla, ja laskelmaa käyttävät ymmärtävät, millä oletuksilla se on saatu. Kuten oheisesta kuvasta voi nähdä, tämän tason alapuolella jokaisen pykälän putoaminen siirtää yhä suuremman osan energiasta pois yhteiskunnalta takaisin energiantuotantoon. Siinä missä EROEI 10:1 tarkoittaa sitä, että 10 prosenttia energiasta menee takaisin sen tuotantoon, EROEI 2:1 tarkoittaa sitä, että puolet energiasta käytetään energiantuotantoon.
Kuvateksti: Yhteiskunnan käyttöön jäävä energia alkaa nopeasti vähetä, kun tuotannon vajoaa alle 8:1. Lähde: TheOilDrum
Öljyn EROEI
Poimimme sekä yksilöinä että yhteiskuntana lähes poikkeuksetta helpoimmat ja isoimmat hedelmät ensin, koska se on kannattavaa. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Sama tilanne on myös energiantuotannossa, mutta suuremmassa mittakaavassa. Öljyntuotannon EROEI oli vielä 1900-luvun alkupuolella jopa yli 100:1. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että saadakseen sata tynnyrillistä öljyä maasta piti suoritukseen käyttää vain yhden tynnyrillisen verran energiaa. Nykyisin öljyn EROEI on huomattavasti pienempi ja riippuu valtavasti tuotantotavasta ja paikasta.
Eri öljyntuotantomuotojen arvioitu EROEI
100:1 Öljy 1930-luvulla Yhdysvalloissa
25:1 Öljy 1970-luvulla Yhdysvalloissa
15:1 Öljy 2000-luvulla Yhdysvalloissa
4-7:1 Syvän ja ultrasyvän meren öljy[iv]
3-6:1 Öljyhiekan tuotanto
2:1 Öljyliuske[v]
Öljyn heikkenevästä EROEIsta johtuu, että vaikka meillä on edelleen noin puolet tuotettavissa olevasta öljystä jäljellä, se on keskimäärin huonompi puolikas. Se on syvemmällä maan alla, meren pohjassa, arktisella alueella, erittäin raskasta ja huonolaatuista, poliittisesti epävakaalla alueella ja niin edelleen. Ihmiskunta, ja tarkemmin öljy-yhtiöt, joutuvat panostamaan etsintään, tuotantoon ja öljyn kuljetukseen ja jalostukseen aivan eri tavalla tänä päivänä kuin 1970-luvulla, jolloin tehtiin viimeiset suuret öljykenttälöydöt. Kaikkeen tähän kuluu valtavasti rahaa, resursseja ja ennen kaikkea energiaa. Tällöin yhä vähemmän jää muun yhteiskunnan käyttöön. On epätodennäköistä, että useimpien öljynkorvikkeiden vaatimaton EROEI, noin 5:1, riittäisi pyörittämään länsimaisia yhteiskuntia. Jo tämän tulisi soittaa hälytyskelloja.
Kivihiilen EROEI
Öljyn lisäksi myös kivihiilen EROEI on laskussa, paristakin syystä. Ensinnäkin, leveimmät ja lähinnä maan pintaa ja kuljetusyhteyksiä olevat esiintymät on hyödynnetty ensin. Samaten kivihiilen parhaat laadut ovat vähenemässä. Joudumme siis jatkossa louhimaan enemmän ja syvemmältä, ja saamme palkaksi huonompilaatuisempaa kivihiiltä kuin aiemmin. Lisäksi uudet kivihiiliesiintymät ovat syrjässä, joten niitä varten pitää rakentaa kuljetusyhteydet. Energiasisällöltään Yhdysvaltojen kivihiilentuotanto oli huipussaan vuonna 1998[vi].
Kivihiilen suhteelliseen runsauteen ja halpaan hintaan ei ole laskettu sen aiheuttamia haittoja ja kustannuksia. Näitä ovat esimerkiksi louhinnan ja polttamisen aiheuttamat sadat tuhannet vuosittaiset kuolemat ja sairastumiset ja erilaisten myrkkyjen, kuten elohopean, päätyminen ympäristöön ja ravintoketjuun. Kivihiili on myös ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kannalta tuhoisin polttoaineemme. Joidenkin arvioiden mukaan kivihiiltä riittäisi vielä 250 vuodeksi nykykulutuksella. On kuitenkin esitetty, että merkittävä osa näistä resursseita ei ole tuotettavissa nykyhinnalla ja -tekniikalla, saati korkealla EROEIlla. Kivihiilen hinta maailmanmarkkinoilla on noussut 2000-luvulla satoja prosentteja. Se poltetaan kuitenkin usein suhteellisen lähellä kaivosta, ja sen osuus avoimilla maailmanmarkkinoilla on huomattavasti öljyä pienempi.
Viimeisin trendi kivihiilessä on sen tuominen Yhdysvalloista Eurooppaan. Yhdysvalloissa kivihiiltä on sähköntuotannossa syrjäyttänyt halpa kaasu. Euroopassa kaasu puolestaan on kallista. Niinpä käyttämättä jäänyttä kivihiiltä on alettu laivaamaan Yhdysvalloista Eurooppaan. Tämä on kieltämättä luonut eriskummallisen asetelman, sillä Eurooppa on profiloitunut voimakkaasti ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.
Maakaasun EROEI
Kaasun tuotannon EROEI riippuu valtavasti paikasta, tuotantotavasta ja lopullisesta käyttöpaikasta sekä näiden välisestä infrastruktuurista. Kaasun siirtäminen putkea pitkin on tehokasta, kunhan putki on saatu rakennettua. Kaasun nesteyttäminen jäähdyttämällä se alle 160 pakkasasteen ja kuljettaminen säiliöautoilla puolestaan vie huomattavasti energiaa.
Monin paikoin kaasuntuotanto on öljyntuotannon sivutuote. Mikäli infrastruktuuria ei ole kaupallisesti järkevää rakentaa, poltetaan kaasusoihduissa (kuten Bakkenin liuskeöljy-esiintymässä[vii]) tai pumpataan takaisin esiintymään (kuten Alaskan pohjoisrinteen öljykentällä[viii]). Sitä myös poltetaan merkittäviä määriä öljykenttien paikalliseen energiantarpeeseen. Liuskekaasun tuotanto, josta myöhemmin hieman enemmän, vaatii nopean ehtymisen vuoksi jatkuvaa uusien kaivojen porausta. Tuotantoprosessissa porakaivoihin työnnetään paineistettua vesihöyryä, erilaisia kemikaaleja ja hiekkaa. Koska yksittäiset kaivot ehtyvät nopeasti, pysyvää kuljetusinfrastruktuuria ei usein kannata rakentaa kovin lähelle. Niinpä liuskekaasun EROEIn on uskottu olevan heikompi kuin tavanomaisen maakaasun. Kokonaisuus voi kuitenkin olla tätä monimutkaisempi, kuten alla näemme.
Maakaasun EROEI on usein arvioitu 20:1 ja 40:1 välille. Äskettäin julkaistun alustavan tutkimuksen mukaan Marcellus-vyöhykkeen liuskekaasun EROEI tuotantokaivon yläpäässä laskettuna on huomattavasti tätä parempi. Sen vaihteluväli tutkimuksessa oli 64:1 ja 112:1 keskiarvon ollessa 85:1[ix]. Tutkimuksessa on kuitenkin runsaasti muuttujia, joihin on syytä suhtautua kriittisesti. Siinä käytettiin lyhyen ajan (2,3 vuotta) tuotantotietoa, ja oletettiin että tuotanto pysyy käynnissä 30 vuotta. Tämä voi olla epätodennäköistä, sillä kaivon tuotanto putoaa varsin nopeasti tasolle, jolla sen käynnissä pitäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kenties tärkeimpänä huomiona Marcellus-esiintymän parhaat alueet on porattu ensin, joten saadut tuotantoluvut edustavat näitä parhaita tuotantokaivoja. On erittäin epätodennäköistä, että edes valtaosaa esiintymän kokonaisvaroista saadaan tuotettua näin tehokkaasti. Marcellus-esiintymän korkeat EROEI luvut voivat vastata osaltaan 100 vuotta sitten öljyntuotannossa vallinneita olosuhteita, jolloin poimittiin helpoimpia hedelmiä.
Eri energiantuotantotapojen EROEI
Alla esitellään joitain summittaisia EROEI-arvoja eri polttoaineille. Lisäksi mukana on sähköntuotannon EROEI-arvoja ja sähköntuotannossa, jossa myös sähköntuotannon hyötysuhde lasketaan mukaan muutaman muun tekijän lisäksi. Tulkinnanvaraa ja hajontaa lukuarvoihin muodostuu esimerkiksi siitä, miten tuotannontekijöitä on arvioitu ja laskettu mukaan. Sähköntuotannon osalta EROEI-tarkastelussa on otettu huomioon yksittäinen tuotantotapa ja sen lisäksi sen vaatimat mahdolliset tukitoimet, lähinnä säätövoiman tarve (käytetty pumpattua vesivoimaa). Tarkastelussa nojataan tuoreeseen ja kattavaan tutkimusartikkeliin (Weißbach et al 2013,[x]). Se tarjoaa perusteellista kritiikkiä moniin aiempiin EROEI-tutkimuksiin ja selittää siten niiden tulosten laajaa keskinäistä heittelyä. Keskeiset kritiikin kohteet ovat:
- Laitosten käyttöiän painottaminen. Monissa tutkimuksissa oletetaan absurdin lyhyitä käyttöikiä fossiilisille ja ydinkäyttöisille laitoksille ja epärealistisen pitkiä käyttöikiä uusiutuvaa energiaa hyödyntäville laitoksille.
- Suoran sähköntuotannon kertominen kolmella, jotta se vastaisi polttolaitoksia primäärienergiatasolla. Tällöin lasketaan EMROIta[xi], jota sitten verrataan polttolaitosten EROEIhin. Nämä ovat kaksi hieman eri asiaa.
- Säätövoiman ja energiavarastoinnin tarpeen huomioimatta jättäminen.
- Vanhentuneiden materiaalitietojen ja menetelmien käyttäminen.
Kyseinen tutkimus ottaa myös huomioon sen, että monet uusiutuvista energianlähteistä ovat tuotannoltaan ailahtelevia. Ne tarvitsevat siten tuekseen säätövoimaa tukemaan pienen tuotannon aikoja ja toisaalta hyödyntämään ajoittaisen liikatuotannon ylimenevää osaa.
Polttoaineet (suluissa vaihteluvälejä)
- Puu 30:1
- Perinteinen raakaöljy 1990-luvulla 15:1
- Öljyhiekka 3:1 (1,5–5)
- Biopolttonesteet (maissietanoli Yhdysvalloissa) 1:1 (0,5–2)
- Biopolttonesteet (sokeriruokoetanoli Brasiliassa) 8:1
Sähköntuotanto (ensimmäinen luku itsenäisenä, toinen luku säätövoimalla)
- Aurinkosähköpaneeli (Saksassa) 3,9:1 / 1,6:1
- Biomassa (maissi) 3,5:1 / 3,5:1
- Tuulivoima (E-66 turbiini, 1,5MW) 16:1 / 3,9:1
- Keskitetty aurinkolämpövoimala (CSP, aavikolla) 19:1 / 9:1
- Kehittynyt maakaasuturbiini (CCGT) 28:1 / 28:1
- Kivihiili (ilman kuljetusta) 30:1 / 30:1
- Vesivoima (keskikokoinen) 49:1 / 35:1 (11–260[xii])
- Ydinvoima (nykyinen, PWR[xiii]) 75:1 / 75:1
Kuriositeettina voi tarkastella ydinvoiman järkyttävän laajaa EROEI-skaalaa, sillä siitä löytää arvioita 1–180:1 väliltä. Syynä ovat paljolti erilaiset perusteet mitata ydinvoiman vaatimia energiasyötteitä. Monien tutkimusten tarkastelussa valitettavasti näkyy tulosten vääristyminen tehtyjen valintojen ja oletusten perusteella. Esimerkiksi yksittäinen uraanikaivos tuskin voi kuluttaa enemmän energiaa toimintaansa, kuin mitä sen sijaintivaltio kokonaisuudessaan kuluttaa. Samaten kaikkea ydinpolttoainetta ei nykyisin jalosteta tehottomimmalla tavalla (diffuusiolla)[xiv]. Trendi on, että alati suurempi osa jalostetaan kymmeniä kertoja energiatehokkaammalla sentrifugi-teknologialla. Tuloksia voidaan myös vääristää tekemällä painotettuja oletuksia erityyppisten laitosten käyttöiästä.
Kehitteillä olevien neljännen sukupolven nopeiden reaktoreiden, kuten IFR:n[xv] (Integrated Fast Reactor), EROEIn on esitetty olevan kymmeniä kertoja nykyisiä ydinvoimaloita parempi. Tämä johtuu pääosin siitä, että polttoaineesta saadaan irti jopa sata kertaa enemmän energiaa. Lisäksi polttoaineeksi käy nykyisten voimaloiden käytetty polttoaine, aseplutoniumi tai rikastamaton luonnonuraani (U-238). Käytetyn polttoaineen loppusijoituksen vaatima volyymi ja säilytysaika ovat myös merkittävästi pienemmät. Tämä on kieltämättä erinomainen uutinen maailmassa, jossa EROEIn trendi on ollut lähinnä laskeva viime vuosikymmenet. Teknologian saaminen kaupalliseksi ja käyttöönotto laajassa mittakaavassa vie kuitenkin parhaimmillaankin ehkä vuosikymmeniä, joten sen hyöty näkyvissä olevan öljykriisin osalta jää vähäiseksi.
Vastaavasti aurinkopaneelien EROEIt ovat tutkimuksessa huolestuttavan alhaiset, mutta toisaalta ne perustuvat muutaman vuoden takaisiin paneeleihin. Paneelien teknologia ja valmistus on kehittynyt viime vuosina huimasti, ja pudonneista kustannuksista voidaan päätellä, että myös niiden EROEI on parantunut roimasti oheisista luvuista.
Energia on tärkeintä
Energia on kaikkien muiden resurssien isä, äiti ja isovanhemmat. Ilman käyttökelpoista energiaa kaikki muu jää tekemättä. Öljyhuippu ja myöhemmin esitettävät muut ilmiöt ja mekanismit voivat lyhyellä tähtäimellä aiheuttaa polttoainekriisin, mutta hieman pidemmällä aikavälillä ihmiskunta tulee kohtaamaan yhä pahenevan energiakriisin lähes kaikkien keskeisten polttoaineiden tuotannon hyötysuhteiden heikentyessä. Muiden muassa Tim Morgan argumentoi kirjassaan Life After Growth[xvi], että heikentyvä EROEI on yksi nykyisten talousongelmien pääsyistä, ja että tilanne tulee pahenemaan nopeammin kuin useimmat osaavat odottaa.
Ihmiskunta on tähän mennessä siirtynyt pääsääntöisesti heikompilaatuisista parempilaatuisiin energialähteisiin. Puunpoltosta alettiin siirtyä hiileen 1500-luvulla, hiilestä öljyyn ja maakaasuun 1800-luvun lopulla, ja lopulta uraaniin 1900-luvulla. Kannattaa tosin muistaa, ettemme siirtyneet täysin pois puun polttamisesta, vaan toimme vain vanhojen rinnalle uusia energianlähteitä. Energiasektorin erityispiirre on sen hidasliikkeisyys, sillä energiasiirtymät ja infrastruktuurin rakentaminen ovat vieneet kymmeniä ja satoja vuosia. On tärkeä ymmärtää, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meidän pitäisi nyt selviytyäksemme siirtyä energiatiheämmästä (öljy) heikompilaatuisiin (korvikkeet ja uusiutuvat) energialähteisiin muutamassa vuosikymmenessä, samalla kun kulutus kasvaa eksponentiaalisesti. Tämän onnistuminen ilman suurempia ongelmia vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Historia ei tunne monia esimerkkejä, jossa merkittävän kokoinen yhteiskunta on hallitusti yksinkertaistanut rakennettaan ja siten laskenut energiantarvettaan. Itäinen Rooma, Bysantti, on näistä yksi, sillä se onnistui systemaattisesti karsimaan yhteiskuntansa byrokratiaa ja hierarkioita yksinkertaistaen yhteiskuntansa rakennetta, kun se kohtasi hupenevan energiansaannin (viljan ja rehun tuotanto ja tuonti). Kun Länsi-Rooman valtakunta lopulta vuosisatoja kestäneen rappeutumisensa jälkeen hajosi 400-luvun taitteessa, itäinen Bysantti onnistui nousemaan romahduksen partaalta vielä uuteen kukoistukseen ja valloittamaan menetettyjä alueitaan takaisin. Mutta toisin kuin Bysantilla, nyt ongelma on pitkälti globaali.
EROEI onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka pahentavat öljyhuipun seurauksia pidemmällä aikavälillä. Vaikka tuottaisimme tulevaisuudessa 100 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, se on suhteellisen laiha lohtu, jos siitä kolmannes menee öljyntuotannon omiin tarpeisiin. Samalla saamme koko tuotannon ongelmat saasteineen ja onnettomuuksineen, joiden siistiminen vaatii sekin energiaa. Lisäksi heikkenevän EROEIn trendi yhä kasvavan väestön maailmassa jättää yhä vähemmän energiaa kunkin yksilön käytettäväksi.
[i] Hall, C., Balogh, S., Murphy, D. (2009), What is the Minimum EROI that a Sustainable Society Must Have?, Energies
[ii] http://ourfiniteworld.com/2013/06/24/energy-products-return-on-investment-is-already-too-low/
[iii] Jessica Lambert, Charles Hall, Steve Balogh, Alex Poisson, and Ajay Gupta (2012), EROI of Global Energy Resources – Preliminary Status and Trends, State University of New York, College of Environmental Science and Forestry, http://tinyurl.com/pbb6mqb
[iv] Moerschbaecher, M., Day, J., (2011), Ultra-Deepwater Gulf of Mexico Oil and Gas: Energy Return on Financial Investment and a Preliminary Assessment of Energy Return on Energy Investment, Sustainability
[v] http://www.westernresourceadvocates.org/land/oseroi.php
[vi] http://www.energywatchgroup.org/fileadmin/global/pdf/EWG_Report_Coal_10-07-2007ms.pdf
[vii] http://www.eia.gov/todayinenergy/detail.cfm?id=4030
[viii] R. Vikman, (2012), Shale Gas: The Promise and the Peril, RTI Press
[ix] Aucott, M. L. and Melillo, J. M. (2013), A Preliminary Energy Return on Investment Analysis of Natural Gas from the Marcellus Shale. Journal of Industrial Ecology. doi: 10.1111/jiec.12040
[x] D. Weißbach, G. Ruprecht, A. Huke, K. Czerski, S. Gottlieb, A. Hussein, (2013), Energy intensities, EROIs (energy returned on invested), and energy payback times of electricity generating power plants, Energy, Volume 52, 1 April 2013, Pages 210–221
[xi] EMROI tulee sanoista energy money returned on invested. Siinä lasketaan energiantuotannon syötteiden ja saadun tuotannon hintoja, poislukien ihmistyön kustannukset. Se sekoitetaan monissa tutkimuksissa EROEIhin.
[xii] http://www.theoildrum.com/node/3910
[xiii] Pressurized Water Reactor eli painevesireaktori. Toinen tyypillinen reaktorityyppi on kiehutusvesireaktori (BWR).
[xiv] D. Weißbach, G. Ruprecht, A. Huke, K. Czerski, S. Gottlieb, A. Hussein, (2013), Energy intensities, EROIs (energy returned on invested), and energy payback times of electricity generating power plants, Energy, Volume 52, 1 April 2013, Pages 210–221
[xv] http://en.wikipedia.org/wiki/Integral_Fast_Reactor
[xvi] Morgan, T. (2013), Life After Growth: How the global economy really works – and why 200 years of growth are over, Harriman House
Tässä artikkelissa esittelen esim. J. M. Greeren kirjassaan The Wealth of Nature esille tuoman mallin talousjärjestelmistä ja maustan sitä hieman omilla (muilta siivilöidyillä) ajatuksillani. Kirjan, ja myös tämän artikkelin, mukaan talouden valuuttamääräinen kasvu voi todella tavoitella loputonta. Tavallaan. Melkein.
Kyseessä on talouden jakaminen kolmeen eri kategoriaan. Itse olen harkinnut sen pilkkomista jopa neljään osaan, jotta tietyt perusrajoitteet tulisivat varmasti huomioiduksi, mutta kolmekin kategoriaa toimii vallan mainiosti.
Primääri-talous
Primääritalous on sitä, mitä saamme suoraan luonnosta. Selkeyden (tai sekoittamisen) vuoksi jakaisin primääritalouden vielä kahteen, eli energiaan ja raaka-aineisiin. Tämä jako on lähinnä sen vuoksi, että ilman energiaa ei voida tuottaa myöskään raaka-aineita. Raja on häilyvä, sillä materia on energiaa ja niin poispäin, ja tietyllä tavalla louhittu rautamalmi kuvastaa myös siihen kulunutta energiaa. Joten molemmat voidaan laskea samaan kategoriaan, kunhan niiden pieni ero, tai järjestys, pidetään mielessä. Primääritalous tai –tuotanto käsittää ainakin seuraavat:
- Biomassa, sisältäen ravinnon (puu, vilja, kala…)
- Uusiutumattomat raaka-aineet kuten erilaiset malmit, kivet/hiekka
- Vesi
Nämä ovat siis asioita, jotka luonto tarjoaa meille sellaisenaan. Niitä on maapallolla kaikkia rajallinen määrä, varsinkin teknistaloudellisesti hyödynnettävissä olevina pitoisuuksina. Atomitasolla eri materiaaleja esiintyy häilyvinä pitoisuuksina hämäävän paljon. Näiden tuotannossa kyse on kuitenkin aina EROEI:sta, eli siitä, että niiden tuottamiseen tulee kulua vähemmän energiaa kuin niistä saadaan. Teknistaloudellisella tarkoitetaan sitä, että tuotanto on taloudellisesti kannattavaa ja teknisesti mahdollista, mutta näistä molemmat nojaavat taustalla EROEI:n peruskäsitteeseen melko vahvasti. Primääritalous ei voi kasvaa loputtomiin.
Primääritalouden parissa työskentelee esimerkiksi:
- Puunhakkaaja/metsuri
- Viljelijä/karjatilallinen
- Kalastaja
- Metsästäjä/keräilijä
- Kaivostyöläinen/kivenhakkaaja
Jostain minulle tulee sellainen olo, että monet nykyihmisistä eivät yleensä (poikkeuksia toki löytyy, pahoittelen yleistystä, se pohjautuu julkisessa keskustelussa saamaani kuvaan) arvosta primääritalouden töitä tai työntekijöitä kovin korkealle. Heidän olisi ehkä hyvä muistaa, että ilman primäärituotantoa ei ole mahdollista järjestää myöskään sekundääri-talouden tuotantoa ja töitä. Toki, primäärisektorin tulisi toimia siten, että se voi jatkaa toimintaansa hamaan tulevaisuuteen. Siis kestävästi. Mutta muut sektorit lepäävät primäärisektorin harteilla, ja niitä hatioita ei voi loputtomasti kaventaa ja muita sektoreita leventää.
Sekundääri-talous
Sekundääritalous on jalostavaa toimintaa ja tuottavia palveluita. Se on se osa taloutta, jossa viljasta tehdään jauhoja ja niistä leivotaan leipää, ja vielä sekin osa, että se leipä päällystetään kahvilassa mieleiseksi ja myydään asiakkaalle valmiiksi keitetyn kahvikupposen kera. Malmi jalostetaan vaikkapa rautaharkoiksi, joista tehdään edelleen pitkän jalostuksen jälkeen vaikkapa osia autoon ja polttoaineketjun infrastruktuuriin. Myös fyysiset palvelut kuuluvat sekundääritalouteen, kuten kampaamo, hieronta ja ravintolapalvelut. Kaikki sekundääri-talouden osat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän riippuvaisia primäärituotannosta. Kierrättämällä materiaaleja tätä riippuvuutta voidaan vähentää, mutta kierrätyskin vaatii yhtä tärkeää primääri-tuotantoa, eli energiaa.
Sekundääritalouden ja tuotanto käsittää siis esimerkiksi seuraavat asiat (lista erittäin puutteellinen):
- Useimmat ruoat (kunhan kalaa ei syö kuin Klonkku, niin sitäkin on yleensä jotenkin jalostettu, metsästä suoraan syöty marja on periaatteessa primääritason ravintoa)
- Kestokulutustavarat kuten tietokoneet, kalusteet, vaatteet…
- Talot, liikennevälineet, liikennepalvelut, tietoliikennevälineet/palvelut…
- Ravintolapalvelut, kampaamot, hieronta, kiinteistövälitys…
-
Ohjelmointipalvelut, tukipalvelut…
Sekundääritalous on lähihistorian aikana kasvanut vastaamaan yhä suurempaa osa ihmisten toimeliaisuudesta taloussektorilla. Käytämme yhä jalostetumpia tuotteita ja syömme yhä jalostetumpia ruokia, käytämme palveluita enemmän jne. Sekundääritalous on käytännössä lähes yhtä vanha kuin primääritalous, joskin raja on hieman häilyvä. Sekundääritalouden kasvusta on vastannut ennen kaikkea yhteiskunnan työnjaon erikoistuminen, joka puolestaan on ollut nykyisessä mittakaavassaan mahdollista ulkoisten, fossiilisten energianlähteiden käyttöönoton myötä. Toki, läpi ihmiskunnan historian on ollut erikoistumista, mutta primääri ja sekundääri-töiden suhde on viimeisen parinsadan vuoden aikana kääntynyt varsin voimakkaasti.
Tertiääri-talous
Tertiääri-talous määritellään siten, että se on tekemisessä lähinnä aineettomien asioiden kanssa. Koska se on tekemisissä aineettomien asioiden kanssa, sillä ei ole helposti nähtävissä myöskään rajoja sen kasvuun. Erinomainen esimerkki tertiääri-taloudesta on nykyinen finanssi-sektori, jossa tehdään digitaalista (aineetonta) rahaa ja sen tekemiseen liittyviä ”tuotteita” eli sopimuksia. Myös lakimies-ala on pitkälti tertiääristä, sillä siellä tuotanto on lähinnä aineettomien lakien vatvomista, joskin laki-asioissa vastaan tulee finanssi-sektoria nopeammin myös fyysiset rajoitteet (tosin jos aineettomat organisaatiot riitelevät aineettomista oikeuksista, rajat ”tuottavuudelle” hämärtyvät).
Finanssisektori voi kuitenkin kasvaa teoriassa lähes loputtomasti, ja se voi kasvattaa myös BKT:tä lähes loputtomasti. Kun yhä suurempia summia siirretään taskusta ja johdannaisesta toiseen yhä kiihtyvää vauhtia, koko rahajärjestelmän perustuessa aineettomaan ja mihinkään todelliseen perustumattomaan fiat-rahaan, voi myös mitattu BKT nousta yhä korkeammalle ja korkeammalle. Hieno homma! Talous kasvaa huimaa vauhtia ja primäärituotannon ei tarvitse tuottaa saastuttavia ja ympäristöä tuhoavia raaka-aineitaan! Vauraus sen kun lisääntyy! Jaetaan tästä rahasta vähän köyhillekin, niin hekin vaurastuvat ja kaikilla on mukavampaa! Ehkä köyhätkin rupeavat sijoittajiksi, ja voimme kaikki siirtyä ns. omistavaan yhteiskuntaan, jossa elämme pääomiemme tuotoilla!
Väärin.
Lisää rahaa EI OLE lisää vaurautta tai lisää hyvinvointia. Hyvinvointi tai vauraus perustuu aina todellisiin, fyysisiin asioihin (noh, joku romantikko voi väittää että rakkaus on vaurautta ja hyvinvointia, ja näin tietysti onkin, mutta sekin perustuu siihen että on esim. ruokaa jotta pysytään hengissä jotta voidaan rakastaa). Ainoastaan primääri- ja sekundääri-talouden kasvu lisää ihmisten hyvinvointia ja elintasoa keskimäärin. Tertiääritalous on parhaimmillaan siinä, että se siirtelee rahaa monista taskuista harvoihin taskuihin. Finanssimarkkinoilla liikkuu paljon enemmän valuuttaa, kuin mitä maapallon todellinen reaalituotanto on. Mitä tapahtuisi, jos tämä stratosfäärissä oleva raha alkaisi suurissa määrin siirtyä reaalitalouteen, eli ostamaan vaikka maata ja tuotantolaitoksia? Näiden hinnat nousisivat, eli raha menettäisi arvonsa. Tämän vuoksi raha pysyttelee pääasiassa stratosfäärissä, sillä siellä on toistaiseksi ollut myös parhaat tuottonäkymät, siis rahassa mitattuna.
Tertiääritalous, finanssisektoria myöten, on kuitenkin ohuesti mutta varmasti kiinni primääri ja sekundääri-talouksissa, jonka vuoksi sekään ei pysty kasvamaan ikuisesti. Se vaatii taakseen ravintoa ja laitteistoa niin kuin muukin toiminta. Toki, rahassa mitattuna sen ”tuottavuus” tai energiatehokkuus on aivan omaa luokkaansa. Ei vie paljonkaan energiaa painaa tilille lisää digitaalisia nollia, vaikka sen joutuukin tekemään lakien ja säädösten mukaisesti tai ainakin niitä myötäillen. Mutta hieman energiaa se vie, ja siksi tertiääritalouskin on täysin riippuvainen muista talouksista.
Mutta pitää muistaa, että se ei tuota mitään todellista vaurautta tai hyvinvointia. Ei yhtään, ei hitustakaan. Ja jostain kumman syystä olemme päätyneet tilanteeseen, jossa tämä sektori on se, minkä pillin ja oikkujen mukaan koko muu yhteiskunta itsenäisiä valtioita ja näiden vapaita kansalaisia myöden joutuvat tanssimaan.
Finanssisektorin ”kasvu” on tavalla tai toisella siis kuplien puhaltamista. Teknologia-osakkeiden hinta-kupla, asuntolaina/hintakupla, ja näihin liittyvä johdannaismarkkinoiden kupla. Lisää velkaa jotta voidaan maksaa vanhoja velkoja –kupla. Lisää ekonomisteja luomaan kansantalouteen ”vaurautta” –kupla. Vielä kerran: Raha Ei Ole Vaurautta.
Raha Ei Luo Hyvinvointia.
Lisää vähän samoilla linjoilla loistavassa do the math –blogissa, jossa Fyysikko keskustelee Ekonomistin kanssa.
Eurokriisin anatomia vetää mukavasti yhteen sen, mitä on tapahtunut ja mistä se pääosin on johtunut. Ja tuopa se esille myös joitain asioita, joita voisimme tehdä, jotta ongelmilta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.
Kirja vaatii jonkinlaisen kiinnostuksen aiheeseen, ja hieman myös termistön tuntemusta. Jotkin kohdat menivät itseltäni yli hilseen, mutta pääasiassa pysyin ihan hyvin kärryillä. Näkökulma on pitkälti taloudellinen ja yhteiskunnallinen. Esimerkiksi talouskasvun fyysisiin rajoitteisiin ei juuri puututa, mutta esimerkiksi eurokriisin ja Eurooppa/Euro-projektin legitimiteettiä, tai oikeutusta ihmisten mielissä ja sen vaikutusta poliittiseen ilmapiiriin, tuodaan mukavasti mukaan keskusteluun.
Ennustuksissaan euron tulevaisuudesta kirja tarjoilee muutaman eri vaihtoehdon, jotka se perustelee varsin hyvin. Yksittäisten ihmisten toimenpide-ehdotuksiin tai tulevaisuuden näkymiin ei silti mennä, vaan kirjassa pysytään hieman etäisellä, akateemisella tasolla. Tämä on tietoinen tyylivalinta, joka hieman turhauttaa minua oli kirja mikä hyvänsä. Kaipaan vähän enemmän kouriintuntuvuutta. Tähän kirjaan se olisi istunut kenties hieman huonosti, mutta silti sitä jäin hieman kaipaamaan. Samaten syvempää kosketusta reaalimaailman fyysisiin reunaehtoihin taloudelliselle toiminnalle ja kasvulle.
Lopussa aletaan luonnollisesti kartoittamaan vaihtoehtoja. Patomäen visioissa näkyy jonkinlainen globaalikeynesiläisyys, maailman yhteinen valuutta, nippu semi-automaattisia tulonsiirtoja valtioilta toiselle perustuen johonkin, ja kenties jonkinlainen yhteinen maailmanhallinto. Täytyy myöntää että uskoni ihmiseen on kenties hieman heikommalla jalustalla kuin Patomäen, sillä näen tällaisella suuntauksella varsin karmeita seurauksia. Täytyy myös myöntää että oma näkemykseni talousasioissa kallistuu hieman enemmän tuonne Itävaltalaisen koulukunnan (Mises, Hayek) puolelle, vaikka toki siinäkin on puutteensa.
Hieman vaikea on nähdä, että lisää politiikkaa ja poliittisia vaikuttimia talousjärjestelmän säätämiseen olisi monellakaan tavalla hyvä asia. Poliittiset vaikuttimet kun ovat jossain ihan muualla kuin maksimaalisen ja mahdollisimman tasaisen hyvinvoinnin luomisessa mahdollisimman pienin haitoin ja kustannuksin. Mutta tämä voi toki johtua vain siitä, että en ole tarkemmin tutustunut kirjassa esitettyyn globaalikeynesiläisyyteen. Järjestelmä tuntuu kuitenkin odottavan varsin laajaa globaalia solidaarisuutta ja tulonsiirtoja rikkailta köyhille. Toteutuessaan siis varsin kannattavia ajatuksia, mutta toteuttamiseltaan vähintään haastavia, ottaen huomioon miten helppo ihmisiä on ihan omankin valtion sisällä ajaa laumoihin ja etupiireihin jotka kynsin hampain pitävät kiinni omista saavutetuista eduistaan. Emme ole ehkä kollektiivisesti riittävän älykkäitä, emmekä retoriikan ymmärrykseltämme riittävän kehittyneitä, jotta kykenisimme tajuamaan mikä on meille parhaaksi pitkässä juoksussa ja mitä poliitikko todella tarkoittaa sanoessaan jotain. Nämä ovat valitettavia, mutta todellisia esteitä minkään isomman muutoksen tiellä.
Myös globaali rahajärjestelmä kuulostaa sellaiselta matopurkilta, että kukaan ei tiedä mitä sieltä lopulta ryömii ulos. Toki, sillä saadaan osa nykyisistä valuuttoihin liittyvistä ongelmista ratkaistua, mutta mitä takeita on siitä, ettei tilalle ilmaannu nippu kahta kauheampia ongelmia, kuten on käymässä Euron kanssa, joka kirjassa varsin seikkaperäisesti aiemmin kuvataan?
Lainaus: Tulevaisuudessa maailmanvaluutta olisi valuuttavarantojen pohja. Samalla sen avulla voitaisiin kontrolloida koko maailman rahan määrää eli likviditeettiä.
Kuka/mikä kontrolloisi rahan määrää ja millä perustein? Miksi tämä olisi toteutuessaan sen kummempi kähmintä-operaatio kuin nykyinen maailmanvaluuttamme (USD) sekä sen määrää kontrolloiva järjestelmä (FED+pankit). Hoitaisivatko poliitikot rahan määrän säätelyn fiksusti vai poliittisin perustein? Vai olisiko vastuussa ekonomistit ja raha-eliitti, jotka nykyisenkin sotkun ovat paljolti saaneet aikaan? Erilaiset sääntelyt ja monimutkaiset systeemit joita tällainen järjestelmä vaatisi olisivat suoranainen porsaanreikä-generaattori, jolla milloin kukin kahmisi itselleen ja lähipiirilleen etuja. Nykyisestä katastrofista voitaisiin liikkua parempaan suuntaan, mutta se ei vielä tarkoita kovinkaan hyvää lopputulosta.
Räikeintä oli kenties se, että järjestelmä jota kutsutaan vihreäksi globaalikeynesiläisyydeksi, tähtää talouskasvuun. Toki, se pyrkii jakamaan kasvua ja elintasoa ennen kaikkea köyhälle väestölle, ja pyrkii verottamaan khk-päästöjä ja toimimaan ”ekologisesti”, mutta se ei ole talousjärjestelmänä sen kummempi kuin muutkaan, kun lopulta aletaan keskustelemaan loputtoman kasvun mahdollisuudesta rajatulla planeetalla. Lisäksi alaotsikko, Mitä globalisaation jälkeen, jää kirjassa aika etäälle ja vähäiselle käsittelylle, vaikka se oli yksi alkuperäisistä kiinnostuksen herättäjistä ainakin itselläni.
Annan kirjalle 3½ tähteä viidestä.
***************
Eurokriisin Anatomia (adlibris)
Alaotsikko: mitä globalisaation jälkeen?
Kirjailija: Heikki Patomäki
Kustantaja: Into-Kustannus
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2012
Sivumäärä: 222
ISBN10: 9522641286
ISBN13: 9789522641281
Kiitos Tuomakselle vinkistä, tämä ansaitsee ehdottomasti paikan viikon videona. Se ansaitsee myös Sinun katsontasi.
Vuosi 2010 oli taas kohtalaisen voimakkaan talouskasvun aikaa Suomessa, ja se näkyy myös energiankulutuksessa, joka kasvoi edellisvuodesta yli 10 %. Se paljon puhuttu energiankulutuksen ja talouskasvun irtikytkentä antaa siis edelleen odottaa itseään. Tähän mennessä ainoat merkittävät kulutuksen säästöt ja päästövähenemät ovat seuranneet taloudellisesta turpasaunasta. Vuonna 2009 Suomen BKT nimittäin putosi yli 8 %. Vuonna 2010 se puolestaan nousi 3,7 %. Miten ihmeessä 3,7 % nousu voi näkyä yli 10 % energiankulutuksen kasvuna? Oma nopea arvaukseni on, että kasvu tuli suurelta osin energiaintensiivisiltä aloita, joita kaikkia ei ole vielä viety Kiinaan.
Vuonna 2011 tulikin sitten taas turpaan, ja energiankulutus väheni.
|
2011 % |
2010 % |
2009 % |
tWh 2011 | tWh 2010 | tWh 2009 | |
| Öljy |
24,1 |
24,1 |
25,2 |
92,8 |
98,1 |
92,9 |
| Puupolttoaineet |
22,2 |
21,8 |
20,2 |
85,8 |
88,8 |
74,3 |
| Ydinenergia |
17,5 |
16,3 |
18,6 |
67,5 |
66,3 |
68,5 |
| Hiili |
10,8 |
12,9 |
11,5 |
41,6 |
52,4 |
42,2 |
| Maakaasu |
9,6 |
10,2 |
10,1 |
37,2 |
41,3 |
37,4 |
| Turve |
6,3 |
6,5 |
5,4 |
24,3 |
26,3 |
19,9 |
| Vesivoima |
3,3 |
3,1 |
3,4 |
12,8 |
12,7 |
12,6 |
| Sähkön nettotuonti |
3,6 |
2,6 |
3,3 |
13,9 |
10,5 |
12,1 |
| Tuulivoima * |
0,0 |
0,1 |
0,1 |
0,0 |
0,3 |
0,3 |
| Muut |
2,6 |
2,4 |
2,2 |
9,9 |
9,9 |
8,3 |
| Yhteensä |
100 |
100 |
100 |
385,8 |
406,7 |
368,4 |
*2011 tilastoissa tuulivoima on laskettu mukaan vesivoiman kanssa, mutta osuus on edelleen 0,1 % kokonaisuudesta, joskin se kasvoi 64 %!
Öljyn kulutus oli sekin 2010 ”terveessä” kasvussa, kuten ekonomistit asian ilmaisisivat, ja vaikka osuus kokonaisenergiasta vähän pieneni, se oli silti suurin yksittäinen energianlähteemme. Vuonna 2011 kulutus taas laski vuoden 2009 tasolle.
Suomeen tuotiin vuonna 2011 energiatuotteita 13,5 miljardin euron edestä, ja vietiin 5,5 miljardin euron edestä. Nettotuontia siis 8 miljardia euroa, eli noin 22 miljoonaa euroa päivässä (nelisen euroa per nokka).
***************
Tarkastellaanpa vielä hieman muiden primäärienergianlähteiden riippuvuutta öljyn käytöstä. Mitkä primäärienergian lähteistämme ovat polttoaineen hankinnassa suoraan riippuvaisia öljyn käyttämisessä, ja mitkä kenties vähemmän suoraan. Alla on käytetty vuoden 2010 lukuja (koska tilastokeskus julkisti 2011 ennakkotiedot sen jälkeen kun olin tämän jutun jo kirjoittanut).
Suoraan ja melko voimakkaasti riippuvaisia ovat ainakin:
- Puupolttoaineet: 88,8 tWh / 21,8 %
- Hiili 52,4 tWh / 12,9 %
- Turve: 26,3 tWh / 6,5 %
Esimerkiksi energianpuun korjuu ja kuljetus vie keskimäärin noin 5 % saadun puun lämpöarvosta. Tämä energia on toki huomattavasti arvokkaammassa muodossa, eli polttonesteenä, verrattuna puuhun ja sen lämpöarvoon. Turpeesta en tiedä vastaavia lukuja. Kivihiilen EROEI on arvioitu yli 50:1, joten se viittaisi siihen, että louhinta ja kuljetus vievät alle 2 % kivihiilen lämpöarvosta dieselinä ja polttoöljynä. Suomen tapauksessa tämä öljyn poltto on tosin ulkoistettu Puolaan ja Venäjälle, josta käyttämämme kivihiili tuodaan.
Polttoaineen kannalta vähemmän riippuvaisia öljyn käytöstä ovat:
- Ydinenergia 66,3 tWh / 16,3 %
- Maakaasu 41,3 tWh / 10,2
Ydinenergiassa itse polttoaineen louhinta on lienee melko mitätöntä, ja tapahtuu usein muun kaivostoiminnan ohessa. Maakaasun kohdalta en tiedä sen tarkemmin, mutta ainakin itse maakaasu kulkee pääosin putkissa kohtalaisen tehokkaasti. Suurimmat panostukset lienevät rakennusmateriaalien hankinta sekä infrastruktuurin ja itse voimalan rakentaminen, kuten myös seuraavissa:
- Vesivoima 12,7 tWh
- Tuulivoima 0,3 tWh / 0,1 %
- Sähkön Nettotuonti 10,5 tWh, 2,6 % (pääasiassa hiili ja ydinvoimaa Venäjältä, kenties vesivoimaa Ruotsista/Norjasta)
- Muut.
Riippuen siis energianlähteestä, sen öljytehokkuus voi vaihdella paljonkin, mutta kaikissa sitä käytetään jossain määrin. Tämä on yksi niistä asioista, joita kannattaa ottaa huomioon niukkenevan öljyn maailmassa, jossa joudutaan säännöstelemään käyttöä. Itse en voisi paljon fiksumpaa polttokohdetta keksiä nykyiselle öljylle kuin vaihtoehtoisen vähäpäästöisen energian/sähköntuotannon ja sitä käyttävän infran ja kaluston rakentaminen. Nyt kun öljy on vielä suhteellisen halpaa ja sitä on luotettavasti saatavilla.
Alla Harri Paloheimon, joka on yksi Suomi Öljyn Jälkeen -kirjamme kirjoittajista, Hesarissa äskettäin julkaistu mielipidekirjoitus. Aiheena julkisen liikenteen kehittäminen vanhentuneiden selvitysten ja ennusteiden tarjoaman tulevaisuuskuvan perusteella. Kiitos Harrille.
Metron kysyntäennuste on vanhentunut
Kyseessä oli vastine, joten ensin hieman alustusta:
Helsingin Sanomien mielipideosastolta lähti liikkeelle mielenkiintoinen keskustelu länsimetron asemien rakentamisesta, jolla oli lopulta yllättäviä linkkejä öljyn tuotantohuippuun. Rakennussuunnitelmien mukaan Espooseen valmistuvien laiturien pituus on 90 metriä, kun nykyisten asemien pituus Helsingissä on 135 metriä. Metron lyhentäminen Espoon laiturin mittoihin tulee vähentämään käytössä olevaa kapasiteettia Helsingissä. Tämän lisäksi kapasiteetin kasvattamiselle muodostuu lisärajoite automatisoinnista luopumisen vuoksi, sillä tällöin vuorovälejä ei voidakaan lyhentää aiemman suunnitelman mukaisesti.
Sitten itse mielipide:
Matti Lahderanta ja Matti Kokkinen kommentoivat HKL:n ja Länsimetro Oy:n taholta (HS Mielipide 25.3), että länsimetron asemien pidennys ei ole tarpeen, sillä suunniteltu kuljetuskapasiteetti riittää vastaamaan oletettuun kysyntään. Tämä perustuu 2007 laadittuun kysyntäennusteeseen, jossa muiden muassa oletetaan, että kymmenen prosenttia autoilijoista siirtyy julkisen liikenteen käyttäjiksi 2030 mennessä ja kaksikymmentä prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Kyseenalaistan kysyntäennusteen paikkansapitävyyden, jos sitä tehtäessä ei ole huomioitu öljyntuotantohuipun vaikutusta yksityisautoilun kustannuksiin ja julkisen liikenteen kysynnän kasvuun tulevina vuosikymmeninä.
Maton julkisen liikenteen kysyntäennusteen jalkojen alta veti Kansainvälinen Energiajärjestö (IEA) vuonna 2010 ilmoittaessaan tavanomaisen öljyntuotannon huipun sivuutetuksi vuonna 2006. Tämän seurauksena maailman öljylähteet tuottavat jo joka vuosi lähes viisi miljoonaa tynnyriä edellisvuotta vähemmän eli parin vuoden välein pitäisi löytyä uutta korvaavaa tuotantoa Saudi-Arabian verran. Ongelmalliseksi asian tekee se, että 97 prosenttia maailman liikennevälineistä kulkee edelleen öljyn voimalla. Joustoa ei juuri ole odotettavissa, sillä öljynkorvikkeiden oletetaan kattavan vain 10 prosenttia öljyntuotannosta 2035 mennessä.
Epäilen, että mainittu julkisen liikenteen kysyntäennuste valmistui vanhentuneena, ja kysyntä on tulevaisuudessa merkittävästi oletettua suurempaa. Länsimetron laitureiden pidentäminen rakennusvaiheessa vastaamaan Helsingin asemia olisi vähintäänkin viisas investointi epävarmaa energiatulevaisuutta ajatellen. Mitä muita suunnitelmia ja investointeja on tehty huomioimatta öljyniukkuuden ja -hinnannousun vaikutusta liikennesektoriin ja yhteiskuntaan laajemmin?”
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Huhtikuu 2012
Kun Israel nokittelee lähi-idässä ja Jenkkien laivasto on matkalla mestoille, on ajankohtaista katsoa, miksi tämä kaikki tapahtuu… 😉
Kaikenhuipun blogi 