Kirjaprojekti – Abioottisen öljyn syntyteorian vaikutus öljyhuippuun

Alla luku tulevasta kirjastamme Suomi Öljyn Jälkeen. Se käsittelee abioottista öljyn syntyteoriaa, joka on varsin ristiriitainen puheenaihe, johon mielellään yhdistetään öljyteollisuuden salaliittoja ja muuta tauhkaa. Alla oma lyhyehkö käsittelymme aiheesta, jonka ajattelimme laittaa kirjaan lähinnä sillä ajatuksella, asia on käsitelty ja sen vaikutus öljyn tuotantohuippuun siten käytännössä debunkattu (perustuen vertaisarvioituun tutkimukseen). Päivitys 7.2.2013: Abioottisen öljyn käsittely jätettiin lopulta pois kirjasta, tai oikeammin se supistettiin loppuviitteeksi.

**********************************

Abioottinen syntyteoria esittää, että öljyä ja maakaasua syntyy geologisissa oloissa ilman biologista komponenttia. Teorian mukaan yksinkertaistettuna maan kuoren sisällä vety ja hiili yhdistyvät suuressa paineessa ja lämpötilassa tiettyjen kivilaatujen toimiessa prosessin katalyyttinä ja muodostavat hiilivetyjä, kuten öljyä, joka ajan kuluessa päätyy myös lähemmäs maanpintaa. Abioottinen teoria on öljygeologisen tutkimuksen valtavirran ulkopuolella, mutta se on periaatteessa mahdollinen. Se ei sulje pois myöskään sitä, että öljyä syntyy myös vallalla olevan käsityksen mukaisesti miljoonia vuosia sitten maakerrosten alle hautautuneesta biomassasta.

Mikä sitten on abioottisen teorian anti öljyhuippu-teorialle? Melko vähäinen, olisi lyhyt vastaus, mutta aihe ansaitsee hieman syvemmän käsittelyn. Öljyn tuotantohuippu, öljyhuippu, käsittelee tuotannon määrää, ei niinkään öljyn kokonaismäärää. Höök (2010) tuo esille kaksi eri abioottista teoriaa tai tapausta, heikon sekä vahvan.

Heikko teoria olettaa, että abioottista öljyä kyllä muodostuu, mutta että muodostumisen vauhti ei ole merkittävästi poikkeava nykyisin oletetusta öljynmuodostumis-prosessin vauhdista. Heikko teoria on todennäköisyydeltään suurempi, mutta sen vaikutus itse öljyhuippuun on mitätön, sillä öljyä ei muodostu ja siirry lähemmäs maankuorta niin merkittävällä nopeudella, että se vaikuttaisi öljyntuotannon vauhtiin nyt tai lähivuosina.

Vahva abioottinen tapaus olettaa, että maankuoren ja mannerlaattojen alla on käytännössä öljymeriä, joihin öljyä muodostuu ihmiskunnan käyttöä vastaavia määriä. Tämä teoria on erittäin epätodennäköinen, mutta toteutuessaan sallisi sen, että öljyntuotanto voisi pysytellä jossain vaiheessa saavutetulla tasanteella, jolla vauhdilla öljyä muodostuisi lisää. Nykyisistä öljykentistä käytännössä kaikki, pois lukien hyvin nuoret, ovat kuitenkin saavuttaneet tuotantohuippunsa ja lähteneet sen jälkeen laskuun, joten ainakaan vielä emme ole osuneet yllämainittuihin itseään kasvattaviin öljymeriin. Mikäli haluamme saada vahvan abioottisen tapauksen olettamat öljyvarat käyttöömme, meidän tulee ensin löytää ne. Sen jälkeen meidän tulee kyetä poraamaan riittävän syvälle riittävän edullisesti (sekä raha että energiamielessä), jotta voimme siirtyä hyödyntämään näitä maankuoren alaisia öljymeriä vastaavaa vauhtia, kun nykyiset käytössä olevat kentät hiipuvat.

On selvää, että Höökin mukaan vahvan abioottisen teorian olemassaolon todennäköisyys on erittäin pieni. Lisäksi sen hyödyntämiseen tarvittavat panostukset ovat valtavia, mikäli se edes on taloudellisesti hyödynnettävissä. Jos nämä kaikki oletukset toteutuvatkin, tarjoaa teoria jossain vaiheessa toteutuvan öljyntuotannon tasanteen, sillä toki maankuoren alla öljyä muodostuu vain jotain tiettyä vauhtia. Koska kyseessä on rajallinen maapallo, myös tällä prosessilla on rajansa, ja ajan myötä tuotanto lähtisi laskuun. Tämä toki voisi siirtää öljyn tuotantohuippua tulevaisuuteen nykyisestä, tai loiventaa ja pitkittää öljyntuotannon alamäkeä nykyisestä oletuksesta.

Abioottisen teorian vaikutus öljyn tuotantohuippuun on siis kaukainen ja / tai vähäinen. Lisäksi sen oikeaksi ja merkittäväksi osoittaminen empiirisin kokein on vielä paljolti tekemättä. Meiltä myös puuttuu kalusto ja osaaminen, jotta voisimme taloudellisesti kannattavasti porata riittävän syvälle maankuoreen. Sitä vastoin öljyn tuotannon nouseva ja huipun jälkeen laskeva kehitys on todettu käytännössä kaikissa vähänkään iäkkäämmissä öljykentissä tähän mennessä. Niihin ei ole tullut mistään lisää öljyä, ainakaan kovin merkittäviä määriä.

Lähde:
Höök, Mikael et al. (2010). “Development of oil formation theories and their importance for peak oil”, Marine and Petroleum Geology.