Siirry sisältöön

2015 – Huhtikuun uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Energiakeskustelua ja uutisten linkittelyä on myös paljon Facebookin Uusi energiapolitiikka-ryhmässä sekä Öljyhuippu-ryhmässä.

Solixi – Solar energy done right

Given the recent popularity Solixi has received with its product videos, I felt compelled to translate my earlier post to English.

I have been involved in the Solixi project right when it was starting back in 2011 and more recently beginning in 2015, mainly doing communications-related stuff. Solixi was born from an idea that in order to place a solar collector on sub-optimal roof, it needs a kind of supporting rack that can be installed on any roof. It has since been developed much, much further, with various patents pending (and some already approved).

To put it shortly, I think that Solixi is how solar energy should be done (hence the slogan: Solar done right). It is thought thoroughly, optimized in every way, fits on almost any roof, and works even in northern latitudes. It also works as an energy storage, optimizes energy savings automatically and can be installed to work with most existing water-circulation based systems. It is assembled from standard parts and does not require any exotic or rare minerals.

Solixi can be divided roughly to three parts.

collector frame

Collector frame of the 2013 proto

The first is Solixi concentrator – a kind of micro-CSP (Concentrated solar power) that is built around a two-sided solar collector (or two one-sided put together). The collector is put on a frame that can be installed on almost any kind of roof. The frame lifts the collector above the rooftop (less shadows) so that it faces south and is in an optimal angle (which for Solixi is around 60 degrees). It is all modular and easy to assemble – no welding required.

A setup with the mirrors

A setup with the mirrors

Behind it are installed heliostats – mirrors that follow the sun and always reflect the sun’s rays to the collector’s backside. The amount and size of the mirrors depend on the model chosen and power required. They are metal-sheets, fixed to actuators – motors that turn the mirrors to follow the sun. These heliostats always reflect the suns rays to the backside of the collector, and with many such mirrors, one gets concentrated solar. With these two simple concepts – the frame and turning mirrors – the production one gets from a single collector can be multiplied many times, cost effectively. As the mirrors concentrate the sun’s rays, the collector can produce energy even on cloudy days and in seasons when the sun shines less. In fact, Solixi aims for maximal production between autumn and spring, since at summer the production from the collector is often enough. In the summer, when the boiler (more below) is full, the mirrors can be turned to reflect the sun’s rays back to space. It even helps to keep the building cooler during heat waves. The smart Solixi controller, together with the actuators, knows many other tricks also, from defrosting the mirrors with hot air, to ditching snow from the mirrors to turning to storm-position.

The second part is the Solixi boiler. It is not a regular boiler though. It is oversized compared to traditional boilers, it has many tanks connected to each other (with heat pumps) and it is controlled with the Solixi controller. It is oversized so it can operate as an energy storage for Solixi collector, usually with enough capacity for days or regular use. So when is gets cloudy for a few days, there is still solar energy stored away for several days of use. There are multiple tanks, which can have small heat pumps so that energy can be moved effectively from one tank to another. So in the summer, the bottom tank actually has cold water that can be used for cooling the building. Then again, the energy from the cooling is again recycled and moved to a higher tank so it can be used for showers and such. If there is simply too much hot water in the summer, some can be released down the drain to enable cooling for the building.

During winter, Solixi concentrator is used to get any available energy from the sun. When people take a shower, the heat is recovered from the water before it is released to the drain. The same is done with air ventilation – only cold air and water gets released from the building, as all available energy is recycled over and over again. During the darkest and coldest months, even this is not always enough. Solixi controller is programmed with usage statistics, and can get weather forecasts and energy prices from the internet. It then aims to store energy (heat the water in the tanks) whenever energy is cheap, and discharge energy for use when it is expensive. It can offer flexible demand, controlled with different variables like energy prices and demand models (we know when people usually take showers, for example). It works well with most energy systems; it can help with intermittent wind power – load energy when its windy or sunny, and discharge when its cloudy and the wind has died. Even base load power such as nuclear (perhaps the only base load power that is truly low-carbon) benefits when the demand (and price) for energy is more stable.

The third part is all the rest. Solixi boiler can be delivered in standard containers, and it can be installed outside the house, under- or above ground level. It can be of any size, with capacity for a single home to an apartment building, with as many or as few tanks as needed. It can be installed with any water-based system to offer heating for spaces and hot water for use. It can be used with district heating, electric heater, heat pumps, flow-through heater (usually electricity or natural gas) or with a burner that is already installed. With these it will optimize energy prices automatically and takes energy always where it is cheapest. The controller has different operation modes for different months, based on demand forecasts and for example solar insolation levels. It can also be used to cool the building, and it recycles the energy again and again from both waste water and air ventilation.

One can also attach a small pellet-burner with storage to Solixi to make it even more independent on grid power or heat. One can also install solar PV panels instead of some or all of the mirrors, and it is even possible to install these for the summer and then switch back to mirrors when autumn comes. With PV panels, Solixi takes its power needs from the sun, and it can have a small battery to store some electricity for operating the various pumps and electrics.

The parts are standard lock nuts and bolts, flow-through pumps, heat exchangers, bars and mirrors. No rare earth minerals or other exotic stuff. Just some smart programming combined with traditional construction and air/water systems. It is what solar energy looks like after it has been carefully thought and rethought by a relentless engineer – or as in this case, a relentless inventor.

To put is shortly, it is solar energy done right.

Below are the first three YouTube-videos that went quite viral in just a few days around the world, getting tens of thousands of views each.  All this without a single hit song, bikini girl or cute cat. Check them out, let me know what you think. Here is a link to the press release on them, as published by BusinessWire.

Solixi concentrator:

Solisi energy storage:

Solixi controller & muut:

Solixi – aurinkoenergiaa oikein tehtynä

Olen ollut Solixi-projektissa mukana sekä muutama vuosi sitten alkuvaiheiden tuotekehittelyssä että nyt 2015 alusta konsulttina esimerkiksi viestintään liittyvissä asioissa. Solixi syntyi ideasta, jolla katolle sijoitettavalla telineellä aurinkokeräin saatiin sijoitettua aina optimaaliseen kulmaan ja paikkaan. Se on sittemmin kehittynyt valtavasti, ja patenttihakemukset ovat sisässä (joku jo myönnettykin).

Lyhyesti, Solixi on mielestäni aurinkoenergiaa siten miten se kuuluu tehdä. Loppuun asti mietittyä, optimoitua, jokaiselle katolle sopivaa, pohjoisemmassakin mahdollisimman toimivaa. Se varastoi energiaa ja optimoi kustannuksia ja toimii lähes minkä tahansa muun järjestelmän osana. Se on tehty standardiosista eikä se vaadi harvinaisia mineraaleja.

Karkeasti Solixi voidaan jakaa kolmeen kokonaisuuteen.

Ensimmäinen on keräimen (joka voi olla periaatteessa mikä tahansa kahdelta puolelta energiaa keräävä keräin – yksi vaihtoehto on niputtaa kaksi tyhjiöputkikeräintä päällekkäin ja hieman limittäin) ympärille rakennettava ”mikro-CSP”-voimala – Solixi Concentrator – ja teline jolla aurinkokeräimen voi asentaa joka katolla aina parhaaseen paikkaan ja kulmaan. Itse teline on siis muokattava kehikko, jolla katon lappeen suunnasta tai kulmasta riippumatta katolle voidaan asentaa aurinkokeräin haluttuun suuntaan. Se myös nostetaan katon yläpuolelle, jossa varjostusta on vähemmän.

Tämän lisäksi keräimen taakse sijoitetaan muutamia peilejä (määrä ja koko riippuvat halutusta mallista/tehosta). Peilit ovat metallilevyä, ja niissä on aktuaattorit eli moottorit, jotka suuntaavat peilejä auringon sijainnin mukaan. Vuorokauden ja vuodenajasta huolimatta ne heijastavat aina auringon säteet myös keräimen takapuolelle. Näillä kahdella toimenpiteellä, telineellä ja aurinkoa seuraavilla peileillä, yhden aurinkokeräimen tuottama energia voidaan moninkertaistaa, jopa kymmenkertaistaa, kustannustehokkaasti. Keskittävät peilit tuottavat lämpöä paremmin myös pilvisellä säällä koska ne moninkertaistavat lämpösäteilyn, ja sama koskee pimeämpiä vuodenaikoja. Itse asiassa Solixi tähtää maksimaaliseen energiantuotantoon nimenomaan syksystä kevääseen, sillä kesällä energiaa tulee helposti jopa yli tarpeen – jolloin peilit voidaan säätää heijastamaan auringon säteet takaisin avaruuteen. Ohjelmoitava softa – Solixi Controller – yhdessä aktuaattoreiden kanssa osaa monenlaisia temppuja aina peilien sulatuksesta (huurre) ja lumen kippaamisesta myrskyasentoon asettumiseen ja auringon säteiden heijastamiseen takaisin avaruuteen (mikä puolestaan auttaa kiinteistöä pysymään viileänä helteellä).

Toinen osa, varsinkin yhdistettynä ensimmäiseen, on kenties vielä mielenkiintoisempi. Se on käytännössä suureksi mitoitettu moniosainen ja ohjelmoitava lämminvesivaraaja, Solixi Boiler. Sen kapasiteetti on mitoitettu siten, että aurinkoenergiaa saadaan talteen useampien pilvipäivien varalle. Säiliöitä on useampia, ja niiden välissä voi olla lämpöpumppu tehostamassa lämpimän ja kylmän eroa. Niinpä esimerkiksi kesäaikaan alimmassa säiliössä on kylmää vettä jota käytetään kiinteistön viilentämiseen. Tästä viilennyksestä otetaan lämpöenergia talteen ja siirretään ylempään säiliöön, josta saadaan lämpöä esimerkiksi asukkaiden käyttöveteen kuten suihkuihin. Tarvittaessa kesäkuumalla kuumaa vettä voidaan laskea jopa viemäriin, eli Solixi Boiler toimii tarvittaessa kiinteistön jäähdyttimenä.

Talvella puolestaan kerätään maksimimäärä lämpöä aurinkokeräimistä. Ihmisten käyttövedestä otetaan lämmönvaihtimilla energia talteen sen matkatessa viemäriin, samaten kuin ilmanvaihdossa. Kiinteistöstä lasketaan ulos käytännössä vain kylmää vettä ja ilmaa, kaikki energia pyritään kierrättämään yhä uudestaan ja uudestaan. Jos ja kun tämä ei aina riitä, Solixin ohjelmoitava softa Solixi Controller tarkastelee sääennustuksia ja esimerkiksi sähkön tai kaukolämmön hintanäkymiä (nettiyhteyden kautta). Se pyrkii lataamaan isoihin säiliöihin lämmintä silloin kun energiaa on halvalla saatavissa, ja purkamaan niitä käytön mukaan silloin kun energia on kallista. Se siis tasoittaa energian kysyntää ja ohjaa sitä tarjonnan ja hinnan mukaan. Tämä sopii erinomaisesti esimerkiksi tuulivoiman säätämiseen; kun tuulisella säällä sähkön hinta laskee, Solixi Boiler lataa lämpöä, ja kun tuuli tyntyy ja aurinko mene pilveen, käytetään boileriin varastoitua energiaa. Se sopii siis hyvin millaiseen energian tuotannon rakenteeseen hyvänsä, sillä perusvoimaakin tuottavat laitokset – kuten ydinvoimalat – hyötyvät energian tasaisesta kysynnästä.

Kolmas kokonaisuus on oikeastaan se kaikki muu. Solixi Boiler voidaan toimittaa standardikonteissa, ja sen voi sijoittaa kiinteistön ulkopuolelle, maan alle tai päälle, halutun kokoisena (omakotitalosta isoon kerrostaloon) ja halutulla määrällä säiliöitä. Se ei vie siis tilaa sisätiloissa. Solixin saa liitettyä mihin tahansa veden lämmittämiseen perustuvaan olemassa olevaan järjestelmään. Se toimii kaukolämmön, sähkövastusten, maalämpöpumpun, tai oman polttolaitoksen tukena ja optimoi energian hintoja ja kulutusta aina sen mukaan mikä on kulloinkin halvinta. Controller sisältää eri toiminta-asetukset eri kuukausille, perustuen kulutusennusteisiin ja esimerkiksi aurinkoenergian saatavuuteen. Solixi soveltuu myös kiinteistön jäähdyttämiseen, ja se kerää ja kierrättää käytetyn energian käyttövedestä ja ilmastoinnista yhä uudestaan.

Solixiin voi liittää vaikkapa pelletti-voimalaitoksen säiliöineen, jolloin mitään ulkoista energianlähdettä ei tarvita – ajoittaisia pellettitoimituksia lukuun ottamatta. Solixin aurinkoa seuraavien peilien tilalle voi sijoittaa – ja jopa vaihtaa vuodenajan mukaan – aurinkosähköpaneelit, jolloin se tuottaa itse tarvitsemansa sähkön (tarvittaessa myös akkuihin) tai paljon enemmänkin. Osat ovat standardeja pultteja, lukkomuttereita, läpivirtauspumppuja, lämmönvaihtimia, palkkeja ja -peilejä. Ei harvinaisia maametalleja tai muita ihmeellisyyksiä, vaan ainoastaan fiksua ohjelmointia yhdistettynä perinteiseen rakentamis- ja LVI-osaamiseen. Tulee mieleen, että Solixi on aurinkoenergiaa sen jälkeen kun sitä on huolella ja ajan kanssa miettinyt ja optimoinut periksi antamaton suomalainen insinööri – tai tässä tapauksessa tarkemmin keksijä.

Lyhyesti, mielestäni Solixi on aurinkoenergiaa oikein tehtynä. Tulen palaamaan aiheeseen vielä.

Alla vielä Solixista 2015 maaliskuun puolessa välissä julkaistut videot jotka ehtivät muutamassa päivässä keräämään kymmeniä tuhansia katselukertoja ympäri maailmaa – ilman yhtään bikinityttöä tai söpöä kissaa vieläpä.

Solixi concentrator:

Solisi energy storage:

Solixi controller & muut:

Vieraskynä: kirja-arvostelu – Uhkapeli ilmastolla

Harri Juntunen luki tuoreen kirjamme Uhkapeli ilmastolla, ja kirjoitti siitä erittäin kannustavan arvostelun vieraskynäksi blogiini.

kansi-webkauppaUhkapeli ilmastolla – ympäristökirjallisuuden ruhtinas

Machiavellin Il pricipe, Ruhtinas, on läntisen maailman tunnetuimpia, mutta toisaalta kautta aikain vihatuimpia kirjoja. Se oli satoja vuosia Vatikaanin julistamassa kirouksessa ja machiavellismi yleiskäsitteenä on vakiintunut tarkoittamaan halveksuttavaa oman eduntavoittelua ja kyynistä ihmiskuvaa.

Miksi Machiavellin kirja sai tällaisen ryöpyn? Hän kirjoitti omien sanojensa mukaan asioista niin kuin ne ovat, eikä miten niiden pitäisi olla. Tämä oli liikaa ns. fürstenspiegel-lajityypissä, jossa hallitsijoille kirjoitettiin teoksia, jotka peilasivat ruhtinaiden omaa mahtavuutta sen sijaan, että olisivat osoittaneet hallitsijoille sen, että paitsi että heillä ei ole vaatteita, heillä ei ole mahdollisuutta säilyä vallassa edes alasti, kun maailman käänteet vievät asioita omaan suuntaansa. Pidimme siitä tai emme.

Machiavellin suuri oivallus oli ihmisen havaitun toiminnan terävässä analyysissa. Vielä 500 vuoden jälkeen kavahdamme ja halveksumme sanaa machiavellismi. Silti se edelleen vaikuttaa täysin relevantilta, kun muodostamme käsityksiä nykyisestä maailmasta. Valta, intressit, raha, lyhytnäköisyys. Ne vaikuttavat, vaikka kukaan ei niitä tunnusta kannattavansa.

Kirjailijat Korhonen ja Partanen ovat kirjoittaneet energiapolitiikan Ruhtinaan. Energiapolitiikasta sellaisena kuin se nykyisen tieteellisen tiedon valossa näyttää olevan. Lyhyesti: peilikuva on rikki. Energiakysymyksessä katsomme monella tavalla korjattuja peilikuvia, joiden varaan rakennamme ympäristötietoista maailmaamme. Nämä peilikuvat ovat rikki. Meillä on väsyneen ruhtinaan omakuva vääristävästä peilistä.

Suurin ansio kirjoittajilla on siinä, että he ennakkoluulottomasti tarkastelevat maailmaa sellaisena kuin se on, eivätkä tässä intellektuaalisessa tehtävässä sorru vääristyneen peilin mielikuviin pureutuessaan asian ytimeen: inhimillisen sivilisaation pelastamiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Kirjan, tieteelliseen tietoon nojaavien, perusteltujen argumenttien valossa ympäristöjärjestöjen rooli maailman pelastamisessa asettuu mielenkiintoiseen valoon. Peilaavatko ne maailmaa ruhtinaan vääristyneen peilin kautta? Miten muuten on selitettävissä niiden valikoiva luenta ja tiedotuspolitiikka keskeisissä asioissa?

Näihin kysymyksiin vastausta etsiessä kirjoittavat ovat avanneet foorumin http://uhkapeli-ilmastolla.net jossa kirjan väitteistä ja faktoista voi käydä avointa debattia. Samaa ei voi sanoa esim. Suuren energiaväittely-tilaisuuden järjestäjistä, jotka sulkivat Uhkapeli ilmastolla-kirjan puheenvuoron pois tilaisuudestaan.

Uhkapeli ilmastolla on sujuvasti kirjoitettu, lähteensä tunteva ja aikalaisajattelun haastava pamfletti. Jokaisen inhimillisen sivilisaation säilymisestä kiinnostuneen kannattaa lukea se. Toivottavasti se ei joudu ympäristöjärjestöjen pannaan. Kirjassa on aineksia energian Ruhtinaaksi.

Liuskeöljyn tuotanto huipussa nyt? Shale oil peaking?

oil2015

See briefly in English below the Finnish text.

EIA:n lyhyen aikavälin poraus ja tuotantoraportti ennustaa, että maalis-huhtikuulla Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotanto tulee lisääntymään noin 1000 barrelia/päivä. Eli ei käytännössä ollenkaan.

Ottaen huomioon öljyn edelleen matalan markkinahinnan ja sen että lähes kolmannes porauskalustosta on Yhdysvalloissa pantu hyllylle, tämä voi tarkoittaa, että tuotanto kääntyy laskuun, ainakin joksikin aikaa.

Epävarmuustekijöitä on toki paljon; EIA:n ennuste ei välttämättä osu kohdalleen (mutta se voi olla myös optimistinen), kyse voi olla satunnaisesta vaihtelusta (joskin viime vuonna samaan aikaa kasvu oli voimakasta), öljyn hinta voi noustessaan taas alkaa lisätä tuotantoa (jossain vaiheessa) ja niin edelleen. Liuskeöljyä on kutsuttu maailman uudeksi ”keinu”-tuottajaksi, joka säätelee tuotantoaan hinnan mukaan, joten nyt selviää miten hyvin siltä onnistuu alaspäin säätö, kun hinnat ovat pudonneet (vaikka historiallisesti melko korkeat ovat edelleenkin).

EIA:n raportti julkaistiin 9.3.2015 ja kolme päivää sen jälkeen Pohjois-Dakotasta ilmoitettiin, että Bakken -alueen tuotanto putosi jo tammikuussa 3,3 % (-40 000 bpd). Lähde WSJ.

Mielenkiintoista nähdä miten tilanne kehittyy, tämä artikkeli on siis myös tilanteen seurantaa varten.

*** English – Is shale oil peaking?***

EIA reported that it forecasts shale oil will grow by a meager 1000 bpd in march-april. This, in addition to deep cuts in operating drilling platforms (around a third), low oil prices, could well mean that shale oil in North America is peaking right about now. Just three days after the report was published (9th March) North Dakota announced that Bakken’s production fell in January by 40 000 bpd, or 3.3% (WSJ).

It will be interesting to see how this will develop, and what will happen with oil prices as the news spread and if EIA’s forecast holds true, or is even too optimistic. Will the world’s new ”swing producer” – shale oil – manage to swing down its production as well as it swung up in the last three-four years? How soon will the industry cries for less regulation and taxes etc. come and who will use the ”save the jobs” -argument first?

Öljyntuotannon näkymät synkistymässä

Parin päivän aikana tuli useampi pienempi uutinen öljyyn liittyen, joten kokosin ne omaksi artikkelikseen kevyellä yhteenvedolla.

Helsingin Sanomat aloitti eilen uutisoimalla:

Lukoilin suuromistaja: Venäjän öljyntuotanto tulee supistumaan rajusti

Tämä johtuu hänen mukaansa yhtiöiden vähentyneestä poraustoiminnasta, joka puolestaan johtuu öljyn hinnan laskusta ja Venäjälle asetetuista talouspakotteista. Ennuste on tähän mennessä synkin mitä on kuultuy: jopa 800 000 b/d tuotannon väheneminen parin vuoden aikana (määrä vastaa neljä kertaa Suomen päivittäistä kulutusta). Samalla Venäjä on viime vuosina keskittynyt investoimaan öljyputkien rakentamiseen lähinnä Kiinan suuntaan. Venäjän energiaministeriö ei puolestaan usko öljyntuotannon putoavan. Tulee hieman mieleen Neuvosto-aikaiset öljyntuottajien tuotantomäärä-vaatimukset, joihin yhtiöiden vaadittiin pääsevän hinnalla millä hyvänsä (tämä hinta oli esimerkiksi kenttien vaurioituminen).

YLE uutisoi puolestaan tänään:

Libyan öljy-yhtiö varoittaa sulkevansa kaikki öljykentät

Libyan tuotanto on vuoden sisällä ensin noussun 200 000 barrelin tasosta lähelle 900 000 barrelia päivässä, ja sen jälkeen alkanut taas laskea vauhdilla 500 000 barreliin viime vuoden lopulla. Nyt tuotanto uhkaa paikallisten levottomuuksien / sisällissodan vuoksi loppua lähes kokonaan. Viime vuoden aikana öljymarkkinoilla oli kuitenkin niin paljon löysää tuotantoa, johtuen globaalista heikosta taloudesta ja tuotannon lisäyksistä esimerkiksi Yhdysvalloissa, että Libyan rajut heittelyt eivät merkittävästi vaikuttaneet öljyn hintoihin, tai lähinnä niiden laskuun.

ASPO-järjestön puheenjohtaja Kjell Aleklett linkitti blogissaan puolestaan tänään Art Bergmanin kirjoitukseen otsikolla:

Tight Oil Production Will Fall 600,000 Barrels Per Day By June

Porauskaluston määrään ja tiukan (liuske)öljyn tuotannon hupenemisnopeuteen perustuvassa analyysissään Art laskeskelee, että puolen vuoden sisällä Jenkkien liuskeöljyn tuotanto voi pudota 550 000 – 650 000 bpd. Viimeisen puolen vuoden aikana porauskaluston määrä on pudonnut Pohjois-Amerikassa nopeammin mitä se putosi 2008-2009 suuren taantuman yhteydessä tapahtuneen öljyn hintaromahduksen seurauksena. Porauskaluston määrä on pudonnut 1931 -> 1358 alle puolessa vuodessa.

Halpa öljy on myös piristänyt kulutuspuolta, ainakin Jenkeissä. Alkuvuoden bensiinin kysyntä oli siellä noussut karkeasti 700 000 barrelia päivässä verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Jos maailman talous alkaa elpyä halvan polttoaineen siivittämänä, alkaa myös maailman öljyn kulutus elpyä. Tämä, yhdistettynä yllämainittuihin tuotantopuolen ongelmiin, voi syödä tuotannon löysän varakapasiteetin markkinoilta nopeastikin. Näiden seikkojen valossa tilanne vaikuttaa samantyyliseltä, mitä tapahtui 2008-2009.

2015 – Maaliskuun uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Energiakeskustelua ja uutisten linkittelyä on myös paljon Facebookin Uusi energiapolitiikka-ryhmässä sekä Öljyhuippu-ryhmässä.

Uhkapeli ilmastolla -julkaistu

kansi-webkauppa

Uhkapeli ilmastolla -kansi

Yhdessä Janne M. Korhosen kanssa kirjoittamamme laajempi tietokirja saa esimakua, kun siihen pohjautuva pamfletti ”Uhkapeli ilmastolla – vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?” lähti juuri painoon. Tähän liittyen julkaisimme myös websivuston uhkapeli-ilmastolla.net (facebook, twitter: @Ilmastouhkapeli).

Käynnistimme ennakkomyyntiä varten ”osta yksi – anna yksi” -kampanjan. Jokaista webkaupastamme 8.3.2015 mennessä tilattua kirjaa kohden lahjoitamme ilmaiskappaleen sopivalle taholla. Lähtökohtaisesti ilmaiskappaleet jaetaan ympäristöjärjestöjen järjestämässä Suuri Energiakeskustelu -tapahtumassa 11.3.2015 (facebook).

Toivomme aiheen tiimoilta vilkasta ja asiallista energia- ja ilmastokeskustelua, etenkin vaalien alla.

Kirjan perustiedot
Nimi: Uhkapeli ilmastolla
Alaotsikko: Vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?
Sivumäärä: 92
Kustantaja: Itse tehty
ISBN: 978-952-7139-01-1
Ovh: 12,9 €
Arvostelukappaleet: uhkapeliilmastolla@gmail.com

2015 – Helmikuun uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Energiakeskustelua ja uutisten linkittelyä on myös paljon Facebookin Uusi energiapolitiikka-ryhmässä sekä Öljyhuippu-ryhmässä.

Why the price of oil is falling and what then?

Routledge, the publisher of our recent book The World After Cheap Oil, just published our article ”Why the price of oil is falling and what then?” in their sustainability/energy -blog here.

Enjoy. For us Finns, the article was also published in Kanava-magazine 1/2015 (out 16th January, only available in paper).

***

Routledge keeps on changing the url so here is the full text:

Why the price of oil is falling and what then?

The authors of The World After Cheap Oil discuss the causes and impacts to the world economy of falling oil prices.

This article was first published in Kanava-magazine 1/2015 (in Finnish).

Our book,The World After Cheap Oil came out just as the price of oil was in a freefall. What irony, we thought. In the book, one of the big questions was ”Why the price of oil stays high even though the western world is in economic trouble, as recession has historically lowered oil consumption and prices?” The two main reasons we found were:

1) The historical peak in crude oil (2008) production and approaching peak in “all liquid fuels” production had tightened the oil markets. The spare capacity, or gap between demand and production capacity, had shrunken considerably.
2) China and several other countries were growing their economies and especially their thirst for oil so rapidly, that they bought all the oil that was released through demand destruction in the western nations (most OECD nations have seen oil consumption dropping from one to several percent per year for the last decade).

In a tight oil market, even a small increase in demand caused a large increase in prices – many times bigger than would have happened in a more loose market with more easy spare capacity to increase production with. As a result, the price of oil quadrupled in a decade to around 110 USD per barrel. Now the price of oil has fallen roughly by half in just six months. Why?

We think there are several reasons at work.

The single most important reason is probably the troubled economy. The global economy has been underperforming for years, with some areas like the EU facing significant trouble for many years. In the last few years, even China has been coughing (economically as well as literally due to their dirty energy mix). Even the official numbers from China, which many say are excessively optimistic, have been steadily declining for the last two years or so. The proposed future engines of the global economy – the BRICS countries – have also been in trouble. The latest and most significant example of course being the crashing Russian economy. All of this has weakened the global demand growth (actual growth and future predictions) for oil for several years already, making the market less tight.

The second important reason can be found in production. The production growth of tight oil (mainly shale oil) in the U.S. has surprised many. In just a few years, it has grown to well over three mbpd (million barrels per day). Libya has also grown its production somewhat in 2014. This has further increased the spare capacity and loosened the markets, as the ability of the world economy to increase its oil consumption has been rather limited with the recent prices of over 100 USD per barrel. North America has been practically the only place globally where liquid fuels production has grown significantly, with the rest of the world stagnating for the last few years.

Some people have also speculated with various geopolitical moves and motives to weaken the Russian economy and ability to function in the world arena by crashing oil prices. There is not much reason for conspiracy theories however. The oil in North America is mainly produced by private companies, of which many are publicly traded and operate internationally. It would be very hard and risky for politicians to try to influence these companies and try to tell them how to run their operations. The thing is, they don’t have to. These companies do their best to produce as much as possible as fast as possible as part of their normal operation. Many of them are also heavily indebted, so they have little choice.

A third reason is OPEC’s apparent inability to function as a price cartel. Granted, OPEC has never been a very coherent group of countries, but in the autumn of 2014 it managed to touch new lows with its decision not to do anything about the crashing oil prices. Many of the OPEC member countries have grown used, and addicted, to oil prices well north of 100 USD per barrel. They have made their government budgets accordingly. On the other hand, many of the members are on the declining side of their oil production, and so face diminishing export revenues even without price declines. When the cartel fails to find the common will to significantly drop its oil production in order to drive the prices back up, it is easy to see why Saudi Arabia would be willing to do it all by itself – sacrificing market shares and revenues alike. Many of the members might also fear the ability of U.S. to keep on increasing its tight/shale oil production into the future even with lower oil prices, which could negate much of the OPEC’s actions and cost them even more in lost market shares and revenues.

So the oil markets have loosened for the time being, compared for example to the situation during the Arab Spring in 2012 when oil prices rose sharply at the first sign of trouble. Libya has seen a roller coast of production, as its production first increased from 200 000 bpd to almost 900 000 bpd and then fell to around 500 000 bpd, all inside just six months, and without much price shocks. Syria has failed to increase its production, and ISIS is making things more complicated in Iraq, but the price of oil has kept on falling.

Oil is a strategic tool of power, and it has always been a matter of geopolitics. Vladimir Putin has blamed the west for manipulating oil prices and therefore trying to wreck Russia’s economy. There has been little proof of this, but in a historical perspective, this would certainly not be the first time. Back in 1970’s the U.S. with its ally Iran pushed oil prices lower to boost their and their allies’ economies. In 1980’s the Soviet Union faced bankruptcy largely due to low oil prices and revenues, facilitated by Saudi Arabia’s ability to increase production. During the Gulf war in 1990’s the U.S. again asked for Saudi Arabia to pump more oil to keep the markets stable. In the early 2000’s some have suggested that Saudi Arabia manipulated oil prices to weaken Iran’s economy.

Global demand has been stagnating, largely due to economic problems. When the supply was lagging behind, strong demand growth led to large price increases. In the same way, as production capacity has grown but demand is lagging behind, it leads to large price decreases.

What next?

In a slight controversy, cheap oil might prove a more serious problem than expensive oil. The marginal cost of new oil production has grown rapidly in the last few years. Even a year ago, when oil prices were over 100 USD per barrel, many big international oil companies announced that they were cutting their Capex-investments – Shell by as much as 20 percent. A year later, the price of oil is hovering on 60 USD per barrel (at time of writing in mid-December), and many more companies such as ConocoPhillips, are announcing more cuts to their investments. If the companies were facing difficulties with oil prices of 100 USD, one can imagine the trouble they could face with a price of 60 USD. Diminishing investments now will lead to diminishing production in the future.

It has become uneconomical to search and develop new oil in many places. Canada and its oil sands production is facing existential losses as current prices are driving the producers to financial ruin. With tight oil, the situation might also turn bad very quickly. From October to November, new oil and gas drilling permits fell by almost 40 percent. As shale oil production declines very quickly – around 40 percent per year on average compared to 5 – 7 percent on conventional oil fields – the producers have to drill more and more wells faster and faster to grow production. If the drilling slows down or stops, it shows in the total production much faster than in traditional oil production.

Russia has taken the initiative to shoot its oil production and export revenue in the leg, as the ongoing crisis in Ukraine has cut most outside investments just when they were direly needed. Russia’s old oilfields are depleting, and the country’s total production has been on a plateau for a couple of years. In 2014, the production has started to decline, and it is not expected to grow again in at least a few year’s time. Iraq has been seen as the source for most of global oil production growth in the coming years and even decades by the IEA, but it does not look promising with the continuing internal problems. Its production has grown, but it is badly behind schedule. It has been estimated that Iraq would need oil prices in the 120 USD range. The current prices could destroy any hopes of a quick and miraculous recovery.

The world economy, at least the countries that import much of their oil, should get a boost from the low oil prices. But this boost is largely taken from investments to future oil production, which have already been frozen in many places. It might also be taken from the societal stability of current oil exporters. Lower oil prices also hamper investments to oil efficient infrastructure, as they too are dependent on high oil prices to make economic sense. If the low prices continue for a few more months, the demand for oil should start to pick up if economies start to grow (excessive debt might slow this growth however). We could then face a situation where we don’t have spare capacity to grow production to match growing demand, which will lead to rapidly rising prices again, which will eventually crush the budding economic growth. This back-and-forth that hides any clear economic signals of depleting oil production will leave us in a worse shape after every phase. In a situation where we are already at least a decade or two late in building our societies to be less oil dependent, this could be disastrous.

Viikon video – Toriumia ja Helen Caldicottin valheet

Aika laittaa popcornit mikroon ja hakea keissi kylmää juomaa viereen. Oheisessa 2-tuntisessa videossa on  paljon mielenkiintoista tietoa ydinvoimasta (eritoten toriumia polttoaineena käyttävästä sulasuolareaktorista). Lisäksi siinä on paljon jopa tuskallisen selkeästi esitettyä tietoa Helen Caldicottin – joka on yksi maailman johtavia ydinvoiman vastustajia – uskomattomista valheista koskien ydinvoimaa, ydinvoiman turvallisuutta ja säteilyn terveysvaikutuksia.

Viikon video – IFR

Tällä videolla esitellään lyhyesti ja suomeksi tekstitettynä (kiitos Kaj) Integral Fast Reactor eli IFR. Suosittelen lämpimästi!

2015 – Tammikuun uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Energiakeskustelua ja uutisten linkittelyä on myös paljon Facebookin Uusi energiapolitiikka-ryhmässä sekä Öljyhuippu-ryhmässä.

Ydinvoima ei ole kovin vaarallista, ok?

Ydinvoima on yksi turvallisimpia tapoja tuottaa energiaa. Tämä tulee monelle yllätyksenä. Toki, mikään energiantuotantotapa ei ole täysin turvallista, kaikissa on riskinsä ja haittansa, mutta ydinvoima on yksi turvallisimpia ja haitattomimpia. Käymissäni lukuisissa keskusteluissa se tulee yllätyksenä yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus ei riitä asian selittäminen, lähdeviittein höystettynä, kerran tai kaksi, vaan asia tulee yllätyksenä samalle henkilölle kerta toisensa jälkeen. Syyttely ydinteollisuuden lobbaajaksi seuraa usein perässä. Vaikka olen yhä uudestaan kysynyt tutkimusviitteitä väitteille ydinvoiman vaarallisuudesta, olen tähän mennessä jäänyt nuolemaan näppejäni, tai sitten olen saanut tyytyä ”globaali tutkijoiden salaliitto!” -argumenttiin, jota ei sitäkään perustella sen kummemmin todistusaineistolla.

Joten, ydinvoima ei ole kovin vaarallista.

Tämä monen mielestä suorastaan törkeän valheellinen väite perustuu ihan oikeaan tutkimukseen. Euroopan Komission (muun muassa) ExternE -tutkimusprojekti on kartoittanut energiantuotannon ulkoiskustannuksia. Näihin kuuluvat myös terveyshaitat, tuttavallisemmin kuolemat per terawattitunti.

Oheinen kuva on eräästä ExternEn aineistoa käyttäneestä artikkelista, joka vertaili nimenomaan kuolemia per terawattitunti energiantuotannolle Euroopassa. Ydinvoima, vesivoima ja tuulivoima ovat ylivoimaisesti turvallisimmat. Tästä linkistä löydät Forbes -lehden jutun aiheesta, jossa käytettyä aineistoa on hieman laajennettu ja tarkennettu. Kokoluokat pysyvät samana.

Entä ydinjäte? Se on tuossa mukana, laskettu 100 000 vuoden aikana saadun säteilyhaitan mukaan, samaten ydinvoimaloista ympäristöön pääsevä säteily, joka vastaa alle yhtä prosenttia ihmisten saamasta kokonaissäteilyannoksesta – joka puolestaan vaihtelee asuinpaikan mukaan jopa tuhansia prosentteja. Mukana ovat myös onnettomuudet. Fukushima ei tutkimukseen ole ennättänyt, mutta se ei muuta tulosta merkittävästi. Fukushiman ydinonnettomuuden terveyshaitat kun jäävät tieteellisten ja vertaisarvioitujen tutkimusten ja aiheesta tehtyjen raporttien mukaan varsin pieniksi (niin pieniksi ettei niitä voida tilastollisesti havaita). Ja se on tietenkin hieno asia! Ja vaikka näiden tutkimusten pahimmat skenaariot olisivat 100-kertaisesti pielessä, ydinvoima olisi edelleen yksi turvallisimpia tapoja tuottaa energiaa.

Sen lisäksi se on kasvihuonekaasupäästöiltään yksi pienimpiä, aivan siellä tuulivoiman lukemissa. Mukaan on laskettu polttoaineen louhinta, kuljetukset, väkevöinti, valmistus, voimalan rakentaminen ja purkaminen jne. – koko hoito.

Tämän artikkelin pohjimmainen tarkoitus on tarjota helppo linkitettävä teksti johon viitata kun ydinvoiman vaarallisuus jälleen kerran nousee keskusteluissa esiin. Jos sinulla on tarjota vertaisarvioitua lisätietoa aiheesta, niin pyydän linkittämään sen kommentteihin. Tärkeimmät tiedonjyväset – olivat ne suuntaan tai toiseen – pyrin linkittämään ja tiivistämään myös tähän artikkeliin alle.

Kunnes tutkimukset ja tiede toisin osoittavat, olisi meidän hyvä ottaa keskusteluiden lähtökohdaksi faktat: Ydinvoima ei ole kovin vaarallista, ok?

Huoltovarmuuskeskus – Kotimaista ydinvoimaa

Kirjoitin Huoltovarmuuskeskuksen blogiin otsikolla ”Kotimaista ydinvoimaa”.

Puutun siinä hiukan tähän ”kotimaisen energian” ympärillä vallitsevaan keskusteluun, joka tuntuu välttelevän ydinvoimaa melko tehokkaasti.

EDIT: linkki on lakannut toimimasta, joten alla teksti kokonaisuudessaan luettavaksi.

****************

Kotimaisen energian suosiminen tuntuu yhdistävän ihmisiä läpi puoluelinjojen ja yhteiskunnallisen aseman.  Henkilöstä riippuen kotimainen energia voi tarkoittaa jotain, tai sitten se tarkoittaa jotain hieman muuta. Laittamatta sanoja kenenkään suuhun, saati puolueohjelmaan, kotimaisia energianlähteitä ovat ainakin:

  • Peltokasvit
  • Puubiomassa
  • Edellisten tähteet ja jätevirrat jalostuksessa
  • Turve
  • Vesivoima
  • Tuulivoima
  • Aurinkovoima (lämpö tai sähkö)
  • Uraani

Uraanilla on listan vaihtoehdoista suurin energiapotentiaali. Siitä kuulee kuitenkin puhuttavan varsin vähän kotimaisena energianlähteenä.

Talvivaara sai jokin aika sitten alustavan luvan uraanin keräämiseen muun kaivostoimintansa yhteydessä. Uraanin kerääminen olisi Talvivaaralle sivutoimista, Talouselämän mukaan suorastaan ”nappikauppaa”, vain joitain kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Noin 350 tonnin arvioitu vuosituotanto kattaa vain 70 prosenttia Suomen nykyisten ydinvoimaloiden polttoainetarpeesta, jotka puolestaan tuottavat noin neljänneksen Suomen käyttämästä sähköstä.

Siis yhden kaivoksen sivutuotteella voidaan kattaa kuudennes Suomen sähköntarpeesta, ja melkein viisi prosenttia Suomen energiankulutuksesta? Minusta määrä ei ole kovinkaan vaatimaton, ja vaikka rahallisesti bisnes ei ole iso, niin oikeastaan se kuvaa vain sitä, että polttoaine ei rahallisesti näyttele kovin suurta osaa ydinvoiman kustannuksista.

Mutta pitäähän se uraani väkevöittää ja polttoaine valmistaa, joten se pitää rahdata ties minne ja takaisin, koska tätä ei tehdä Suomessa? Totta. Nykyisin ydinpolttoaine tulee Suomeen ulkomailta, Venäjältä, Ruotsista ja muualta. Ja tuulimyllyjen moottorien kestomagneetit, ja usein koko myllyt, tuodaan Kiinasta, samaten kuin paljolti aurinkosähköpaneelit. Peltokasvien lannoitteet ja torjunta-aineet, tai ainakin raaka-aineet niiden valmistukseen (maakaasu) sekä polttoaineet koneille (öljy) tuodaan lähinnä Venäjältä. Ja niin edelleen. Kotimaisuuden määritelmä on aina hieman joustava, eikä täysin kotimaista energianlähdettä nykyisessä maailmassa liene ole olemassakaan.

Ydinvoimasta kuulee puhuttavan kuitenkin kummallisen harvoin, kun puhutaan kotimaisesta energiasta. Lähes yhtä harvoin sitä tuodaan esille ilmastonmuutoksen hillinnän yhteydessä. Ydinvoiman päästöt ovat (IPCC:n mukaan) samaa kokoluokkaa, jopa alemmat, kuin esimerkiksi tuulivoimalla tai aurinkosähköllä. Miksi monet ilmastonmuutoksesta selvästi huolissaan olevat ihmiset ja järjestöt ovat etunenässä vastustamassa Suomeen (ilman valtion tukipolitiikkaa) rakennettavaa vähäpäästöistä energiantuotantoa Fennovoiman ja TVO:n Olkiluoto 4:n sinänsä onnettomien lupasotkujen merkeissä?

Polttoainetilanne huomenna

Markkinoille on tulossa myös reaktoreita, joille kelpaa polttoaineeksi luonnonuraani. Tarkemmin ne valmistavat – hyötävät – polttoaineensa luonnonuraanista samalla kun ne tuottavat energiaa. Sellaisen voimalan voi tilata ”tänään” GE Hitachilta tuotenimellä PRISM. Se on IFR-reaktoriin perustuva nopea hyötöreaktori, joka on esimerkiksi ydinasemateriaalien leviämisen kannalta tutkimusten mukaan turvallisempi kuin nykyiset reaktorit. Yksi 1000 MW tehoinen IFR-voimalaitos käyttää laskennallisesti polttoaineenaan alle yhden tonnin luonnonuraania vuodessa.  Talvivaaran sivutuotteena arvioitu luonnonuraanin vuotuinen tuotanto oli 350 tonnia.

Voidaan sanoa, että karkeasti pelkällä Talvivaaran uraanin sivutuotannolla Suomen koko energiantarve voidaan tuottaa IFR-reaktoreissa moninkertaisesti. Uraanipolttoaine, varsinkin luonnonuraani, on halpaa ja vie vähän tilaa, joten sen varastoiminen on huoltovarmuuden kannalta houkuttelevaa. Lisäksi sitä on varastoituneena kallioperäämme vuosisatojen tarpeisiin.

Polttoainevarastoista puheen ollen… Talvivaaralla on toki ollut taloudelliset ongelmansa, eikä uraani (sen alhaisen hinnan vuoksi) tule yksinään muuttamaan tätä tilannetta. Mutta IFR-reaktorit voivat polttaa myös köyhdytettyä uraania (U-238), jota on yli 95 prosenttia käytetystä ydinpolttoaineesta. Tätä on kertynyt vuosikymmenten mittaan melko paljon, ja sitä kertyy noin 70 tonnia lisää joka vuosi nykyisistä ydinvoimaloista. Joten laskennallisesti meillä on jo polttoainetta kymmeniin IFR-reaktoreihin vuosikymmeniksi. IFR-reaktorin läpi ajettu käytetty ydinpolttoaine (ydinjäte) on vaarallista vain noin 300 vuotta, jonka jälkeen radioaktiivisuus on luonnonuraanin tasolla. Lisäksi jätettä on huomattavasti vähemmän, joten esimerkiksi Onkalon tilaongelmat tuskin tulisivat kovin nopeasti vastaan.

Muitakin kotimaisia polttoaineita tietenkin tarvitaan. Biomassa (puu ja turve, ja jossain määrin pelto/elintarviketalouden jätteet) ovat ainoita uusiutuvia energianlähteitä, josta voidaan kohtuullisin kustannuksin valmistaa fossiilista tuontiöljyä korvaavia tuotteita. Turve tosin ei ole samassa mielessä uusiutuvaa. Vesivoima on loistavaa säätövoimaa, mutta sen merkittävä lisärakentaminen alkaa olla vaikeaa sopivien paikkojen käydessä vähiin. Tuulella on kasvava osansa, ja aurinkoakin voidaan hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Mutta kieltämättä ydinenergiasta voisi puhua enemmänkin kotimaisia energianlähteitä mainostettaessa. Se on niistä merkittävin, ja sillä on myös merkittävin kasvupotentiaali.

Päivitys 18.11.2016:

Terrafame, tuo Talvivaaran perillinen, aikoo aloittaa uraanin tuotannon.

2014 – Joulukuun Uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Joulukuu 2014

IEA World Energy Outlook 2014 – Katsaus

IEA:n tuoreessa energiaraportissa (executive summary) annetaan huolestunut ja huolestuttava kuva öljyntuotannon tulevaisuudesta.

Se ennustaa 104 mbpd kysyntää vuodelle 2040. Nyt tuotanto on noin 90 mbpd, joten kasvua per vuosi odotetaan ennätysalhaiset puolisen prosenttia. Tämäkin kasvu tulisi etupainotteisesti: 0,9 % tällä vuosikymmenellä, 0,5 % seuraavalla ja 0,3 % 2030 luvulla. IEA toteaakin, että tämänhetkiset lyhyen tähtäimen positiiviset näkymät voivat peittää alleen pidemmän tähtäimen kasvavat riskit ja haasteet. Piru on jälleen kerran yksityiskohdissa, sillä tämäkin kasvu olettaa monenlaisia ihmeitä tapahtuvaksi.

  • Jenkkien liuskeöljyn tuotanto saavuttaa huippunsa noin 2020 tai vähän sen jälkeen ja alkaa sitten hiljalleen kääntyä laskuun.

Tähän yleistä ”liuskeöljyä riittää maailman tappiin” –tyylistä hehkutusta huomattavasti pessimistisempään toteamukseen liittyy siihenkin vielä pari ongelmaa. Ensinnäkin, liuskeöljyn tuotantohuipun on eräiden analyysien mukaan arvioitu olevan huipussa välillä 2015 – 2017. Optimistina tunnettu EIA (Yhdysvaltojen energiaviranomainen) on sekin asettanut liuskeöljyn tuotantohuipun vuoden 2019 paikkeille. Toisekseen, liuskeöljykaivot ehtyvät keskimäärin noin 40 % vuodessa verrattuna tavanomaisten öljylähteiden 5-6 prosenttiin. Tuotannon ”rauhallinen lasku” vaatisi siis että tämä saataisiin jotenkin muutettua, tai että yhtiöt hiljentäisivät poraustahtia kauan ennen huippua ja ikään kuin ”tasoittelisivat” tuotantoa siten että porattavaa olisi jatkossakin. Pääoman näkökulmasta tässä ei ole järkeä, ja poraustoimintaa onkin kiihdytetty maksimaalisesti silloin kun se on ollut öljynhintojen puolesta mahdollista.

  • Myös OPECin ulkopuolinen muu tuotanto tulee laskemaan, joten IEA:n ehtona on, että öljyntuotannon kasvu tulee 2020 jälkeen Lähi-Idästä. OPECin halukkuus ja ehkä ennen muuta kyvykkyys ovat kuitenkin kysymysmerkkejä.

OPEC maiden oletetaan kasvattavan tuotantoaan yhteensä 6 mbpd 2020 -luvulla, ja toiset 6 mbpd 2030 -luvulla. Tämä on kova tilaus. Jos Irak saa aktinsa kunnolla kasaan ja yhteiskuntansa järjestykseen, se voinee kattaa tuosta toisen 6 mbpd (kasvaneen elintason myötä varmaan käyttävät siitä itse aika paljon). Mutta mistä toinen puolikas tulee?

  • Vuoteen 2030 mennessä vuotuisten öljyntuotannon investointien pitää kasvaa 900 miljardiin dollariin. Tähän liittyy huomattavia riskejä, joista IEA listaa:
    • Venäjän pakotteet jotka johtavat ulkopuolisen rahan ja teknologian pakoon maasta
    • Brasilian syvänmeren kenttien tuotannon vaikeus ja suuret kustannukset (Brasiliassa on myös aika tiukat vaatimukset kotimaisen kaluston ja miehistön käyttämisestä öljykentillä, mikä rajoittaa ulkomaista rahoitusta ja osaamista).
    • Kanadan öljyhiekan tuotantonäkymien epäselvyydet ja epävarmuus (esim. Keystone XL –öljyputken vaikeudet)
    • Irakin epävarma poliittinen tilanne, joka voi estää riittävien investointien saamisen (tästä olen kirjoittanut pari vuotta sitten täällä).

IEA:n 450-skenaario, jossa ihmiskunta vihdoin alkaa ottaa ilmastonmuutosta tosissaan, näkee öljyn kysyntähuipun jo 2020-luvulla noin 95,5 mbpd tuotannolla, josta se laskisi 80,7 mbpd kysyntään vuonna 2040 (tämäkin sisältää 8,7 mbpd biopolttoaineita). Biopolttoaineiden tuotanto on vuonna 2040 skenaariosta riippuen 3,6 mbpd (current policies), 4,6 mbpd (new policies) ja 8,7 mbpd (450 ppm skenaario). Vuonna 2012 se oli 1,3 mbpd.

Ydinvoima

Raportissa oli oma lukunsa ydinvoimasta. Sen tuotannon näkymät ovat skenaarioista riippuen melko vaihtelevat. Kun vuonna 2013 kapasiteetti oli 393 GW, niin eri skenaariot vuodelle 2040 osoittivat seuraavaa:

  • Low Nuclear: 366 GW (noin 2500 TWh*)
  • Current policies: ~500 GW (noin 3500 TWh)
  • New Policies: 624 GW (noin 4400 TWh)
  • High Nuclear: 767 GW (noin 5400 TWh)
  • 450 ppm: 862 GW (noin 6000 TWh)

Käytännössä, mitä vähemmän ydinvoimaa, sitä enemmän fossiilista energiaa tulemme käyttämään. *) suuntaa-antava energiantuotanto laskettu 0,8 kapasiteettikertoimella.

Uusiutuvat

Uusiutuvat energianlähteen yhdessä kasvavat erittäin voimakkaasti. Eriteltyinä ne näyttävät sähköntuotannossa seuraavilta välillä 2012 – 2040:

Energialähde / TWh 2012 2040 – New Policies 2040 – Current policies 2040 – 450 ppm sken.
Biomassa 442 1569 1299 2261
Vesivoima 3672 6222 5862 6943
Tuuli 521 3345 2552 4953
Geothermal 70 378 287 557
Aurinkosähkö 97 1291 832 1982
Aurinko-CSP 5 357 173 1158
Aalto/vuorovesi 1 66 41 119
Osuus yhteensä koko sähköstä 21 % 33 % 25 % 51 %

Sähköntuotannon lisäksi biomassaa käytetään myös lämmitykseen, prosessilämpöön ja perinteiseen ruuanlaittoon. 450 ppm skenaariossa tämä käyttö on noin 1500 TWh vuonna 2040 (nyt se on noin 1100 TWh). Biomassan polttaminen tulee skenaariosta riippuen siis 3-5 -kertaistumaan nykyisestä. Valitettavasti samalla meidän pitäisi kuitenkin jo kovaa vauhtia metsittää planeettaamme.

Biofuels in Europe, from Europe

This is an article based on the chapter discussing biofuels as substitute for crude oil, in our book The World After Cheap Oil (Facebook page). It was recently published by Routledge. You can find other relevant articles here.

Please share the articles, like us on facebook and tweet (@kaikenhuippu). Even better, buy the book, write a review, lend it to people you know, buy it as a Christmas present.

**********

European Union has recently woken up to realize that using biofuels made of food crops might not be a very good idea on the whole. It has raised global food prices significantly, leading to hunger and civil unrest amongst the poorer people of the world. Even the envisioned emissions reductions have failed to materialize, since land-use changes have proved to be a significant source for emissions. As a result, there have been actions (if meager) to cut the part of food-crop based biofuels on the total bio-component of gasoline and diesel-oil.

Since biofuels made of food crops are a very bad idea, we will need another feedstock. The next in line, at least domestically thinking, are the so called second-generation, cellulose-based biofuels. That is, liquid fuels made of woodchips and such. So what do the numbers tell us?

Let’s use a state of the art (not even built yet, but planned) Fischer-Tropsch bio-refinery from UPM as an example. It uses 1.5-2 million cubic meters of wood annually, with energy content of around 3–4 TWh. In addition, it uses 0.4 TWh of electricity and 5 000 tons of hydrogen. Other feedstock includes nitrogen, oxygen (400 000 tons / year), heat for drying, steam, cooling water and sweet water. The output of the refinery is around 300 000 tons of mainly biodiesel and naphtha, which corresponds to around 6 000 barrels of oil equivalent per day. The refinery in question would be integrated to a paper- or pulp-mill, so it can use all the benefits of co-production to be maximally efficient.

What do these numbers mean? EU uses roughly 13 mbpd of oil (with over 11 mbpd imported). As a ”back of the envelope”-calculation, replacing this oil with bio-oil is a daunting task. It would require around 2,200 such bio-refineries, which cost 0.5 billion a piece (so maybe 1000 billion in total). The refineries would require 880 TWh of electricity per year, which equals the combined electricity consumption of Germany and UK, or around one fourth of total EU electricity consumption.

The wood used as the main feedstock amounts to 4,000 million m3 annually. This is more than six times the annual growth of forests in Europe, and more than ten times the current annual logging. The forests of Europe would be gone in mere six years. The rather meager 1.3 percent slice that forestry-based activities contribute to European GDP would grow substantially, at least for a few years. Of course this is only theoretical. Nobody is talking of replacing all our (mostly imported) oil with biofuels anytime soon.

Let’s assume that Europeans use around half of their oil in transportation (it is in the ballpark for our back-of-the-envelope calculation). If we were to liquefy all of our total annual forest loggings, we would manage to get around 20 percent of our transportation oil use covered. But then there would be nothing left for the integrated paper mill to produce. No wood for building stuff like houses and furniture.

The core message here is that we need to drastically cut back our dependency on oil, especially in transportation, before we can start to find meaningful substitutes for crude oil. Not just for climate’s sake (increased logging is nowhere near carbon-neutral, says recent studies), but for our economy’s sake. Imported oil is a major factor in the European recession that has been more or less going on as long as we have had oil prices above 100 USD per barrel (since 2008). Biofuels, when they are not a very bad idea to begin with (like using food crops that are needed to fuel people, not cars), can play only a small part. And if we import our biofuels, we will end up paying even more than we would for conventional oil. The needed scale just isn’t there, and probably won’t be for decades. High oil prices, on the other hand, have already been wrecking our economy for years already.

2014 – Marraskuun Uutislinkit

Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Marraskuu 2014

The World After Cheap Oil just got published!

The World After Cheap Oil coverThe world is again talking about oil, although right now it is largely because the prices of oil have decreased substantially in just a few months. There have been many reasons presented in the discussions, some of them better than others, most of them relevant in one way or the other. One of the biggest in our view is the increasing economic problems the world is having, and the resulting inability to pay for and consume as much oil as we would like. The reasons behind those economic problems are also many, from excessive debt to historically high oil prices.

In our book The World After Cheap Oil (Routledge 2014), we discuss the many reasons and the interdependencies behind the those economic problems, and why affordable oil is not coming back in the long term.

”If you are already familiar with the peak oil literature, this book will provide you with a comprehensive, up-to-date summary that covers nearly every relevant topic within this field. If you are new to this discussion, prepare to have your world shaken.” Richard Heinberg, Senior Fellow, Post Carbon Institute

Here is the cover-text:

Substantial evidence suggests that we are currently living at the peak of oil production with few prospects for cheap oil ever returning. Yet the media, politicians and regular people have hardly started to talk about what this means. Oil literally runs our societies from transportation to food production to economic activity. Without oil, everything stops. There are powerful arguments that if we fail to increase oil production, we will also fail to grow our economy as a whole. For oil importing western nations the news is bleak; higher oil prices seem to put a glass ceiling on their economic growth, making current debt problems worse no matter what monetary and economic policies we might choose.

The World After Cheap Oil offers a thorough package of information about oil; its uses and its role in our society’s important sectors. It presents the most prominent substitutes and alternatives, and their limits and promises. It also delves deep into the many risks, problems and mechanisms that can make the world after cheap oil a much more unstable place for nations and humanity as a whole. The book also explains why there has been so little public debate on the subject, and what the future might look like after oil production starts its final, terminal decline.