Vieraskynä: kirja-arvostelu – Uhkapeli ilmastolla

Harri Juntunen luki tuoreen kirjamme Uhkapeli ilmastolla, ja kirjoitti siitä erittäin kannustavan arvostelun vieraskynäksi blogiini.

Uhkapeli ilmastolla – ympäristökirjallisuuden ruhtinas

Machiavellin Il pricipe, Ruhtinas, on läntisen maailman tunnetuimpia, mutta toisaalta kautta aikain vihatuimpia kirjoja. Se oli satoja vuosia Vatikaanin julistamassa kirouksessa ja machiavellismi yleiskäsitteenä on vakiintunut tarkoittamaan halveksuttavaa oman eduntavoittelua ja kyynistä ihmiskuvaa.

Miksi Machiavellin kirja sai tällaisen ryöpyn? Hän kirjoitti omien sanojensa mukaan asioista niin kuin ne ovat, eikä miten niiden pitäisi olla. Tämä oli liikaa ns. fürstenspiegel-lajityypissä, jossa hallitsijoille kirjoitettiin teoksia, jotka peilasivat ruhtinaiden omaa mahtavuutta sen sijaan, että olisivat osoittaneet hallitsijoille sen, että paitsi että heillä ei ole vaatteita, heillä ei ole mahdollisuutta säilyä vallassa edes alasti, kun maailman käänteet vievät asioita omaan suuntaansa. Pidimme siitä tai emme.

Machiavellin suuri oivallus oli ihmisen havaitun toiminnan terävässä analyysissa. Vielä 500 vuoden jälkeen kavahdamme ja halveksumme sanaa machiavellismi. Silti se edelleen vaikuttaa täysin relevantilta, kun muodostamme käsityksiä nykyisestä maailmasta. Valta, intressit, raha, lyhytnäköisyys. Ne vaikuttavat, vaikka kukaan ei niitä tunnusta kannattavansa.

Kirjailijat Korhonen ja Partanen ovat kirjoittaneet energiapolitiikan Ruhtinaan. Energiapolitiikasta sellaisena kuin se nykyisen tieteellisen tiedon valossa näyttää olevan. Lyhyesti: peilikuva on rikki. Energiakysymyksessä katsomme monella tavalla korjattuja peilikuvia, joiden varaan rakennamme ympäristötietoista maailmaamme. Nämä peilikuvat ovat rikki. Meillä on väsyneen ruhtinaan omakuva vääristävästä peilistä.

Suurin ansio kirjoittajilla on siinä, että he ennakkoluulottomasti tarkastelevat maailmaa sellaisena kuin se on, eivätkä tässä intellektuaalisessa tehtävässä sorru vääristyneen peilin mielikuviin pureutuessaan asian ytimeen: inhimillisen sivilisaation pelastamiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Kirjan, tieteelliseen tietoon nojaavien, perusteltujen argumenttien valossa ympäristöjärjestöjen rooli maailman pelastamisessa asettuu mielenkiintoiseen valoon. Peilaavatko ne maailmaa ruhtinaan vääristyneen peilin kautta? Miten muuten on selitettävissä niiden valikoiva luenta ja tiedotuspolitiikka keskeisissä asioissa?

Näihin kysymyksiin vastausta etsiessä kirjoittavat ovat avanneet foorumin http://uhkapeli-ilmastolla.net jossa kirjan väitteistä ja faktoista voi käydä avointa debattia. Samaa ei voi sanoa esim. Suuren energiaväittely-tilaisuuden järjestäjistä, jotka sulkivat Uhkapeli ilmastolla-kirjan puheenvuoron pois tilaisuudestaan.

Uhkapeli ilmastolla on sujuvasti kirjoitettu, lähteensä tunteva ja aikalaisajattelun haastava pamfletti. Jokaisen inhimillisen sivilisaation säilymisestä kiinnostuneen kannattaa lukea se. Toivottavasti se ei joudu ympäristöjärjestöjen pannaan. Kirjassa on aineksia energian Ruhtinaaksi.