Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Joulukuu 2012
Jo aiemmin blogissani ollut teksti päätyi pienen siistimisen jälkeen 30.11.2012 julkaistuun Tekniikka&Talous lehden mielipidepalstalle.
********
Kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi äskettäin tuoreen energiaraporttinsa, josta Suomenkin mediassa on jo uutisoitu isoin otsikoin. Ohessa raportin yhteenvedosta on poimittu muutama oleellinen asia, jotka eivät kenties ole yltäneet isoihin otsikoihin:
- Öljyn kysyntä on vuonna 2035 huipussaan 99,7 miljoonaa tynnyriä päivässä (mbpd). Tämä tarkoittaa noin 0,6 prosentin vuotuista kasvua. OECD-maat siis vähentävät kulutustaan jatkossakin rajusti, enemmän ja vähemmän vapaa-ehtoisesti. Kiina ja muut voimakkaammin kasvavat taloudet tulevat syömään kyseisen kasvun, eikä riitäkään.
- Edelliseen Yhdysvaltojen huimaan öljyntuotannon nousuun liittyen: IEA:n kokonaiskulutuksen ennuste ei ole juurikaan muuttunut edellisvuodesta, vaan on edelleen alle 100 mbpd huipussaan. Jos siis Yhdysvaltojen kasvava tuotanto (liuskeöljyä lähinnä) on merkittävä uutinen, niin missä on se merkittävä uutinen, jossa kerrotaan, mistä tuotantoennuste sitten vastaavasti vähenee, kun kokonaismäärä pysyy samana?
- Koko öljyntuotannon kasvu on epätavanomaista öljyä. Siis liuskeöljyä, öljyhiekkaa, nestekaasuja.
- Jos Irak ei onnistu pikaisesti ja rajusti lisäämään öljyntuotantoaan, koko ennuste romahtaa.
- Halpaa öljyä ei enää tule.
- Mikäli etenemme raportin oletusskenaariolla, olemme matkalla kohti 3,6 asteen lämpenemistä. Tämä ei ota huomioon itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen mahdollisuutta.
- Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja energian hintojen, talouden sekä –turvallisuuden välille ilmaantuu jatkossa yhä pahenevia ristiriitoja päättäjien kannalta.
- 80 prosenttia vuoteen 2035 mennessä budjetoiduista päästöistä on jo lukittu nykyisistä voimalaitoksista, rakennuksista ja tehtaista, jotta 2 asteen lämpenemisen alla pysyminen olisi mahdollista. Loput lukitaan käytännössä tällä vuosikymmenellä. Sen jälkeen kaikkien uusien laitosten pitäisi olla nollapäästöisiä.
- Vain yksi kolmannes todennetuista fossiilisten (öljy 22 %, kaasu 15 %, hiili 63 %) varannoista voidaan polttaa 2050 mennessä, mikäli haluamme pysyä alle 2 asteen lämpenemisen. Eli käytännössä kivihiilen poltto pitäisi lopettaa tänään ja kokonaan.
- Jos ydinvoiman osuus aiemmin ennakoidusta vähenee, tilalle tulee merkittävästi hiilivoimaa. Eivätkä ne uusiutuvat, jotka korvaavat ydinvoimaa, voi luonnollisestikaan samaan aikaan korvata hiilivoimaa.
Ohessa kustantajan näkemys Suomi Öljyn Jälkeen -kirjan kansikuvaksi. Mitä mieltä olette?
Itse teksti on tällä hetkellä kustannustoimittajalla luettavana, ja varmaan tässä lähiaikoina palautuu korjausehdotuksia pullollaan…
Tässä videossa tuo on selitetty niin että yksinkertaisempikin ymmärtää, kunhan ymmärtäävähän englantia.
Viime vuosina tämäntyyppisten räikeiden epäkohtien esilletuominen on (ainakin omasta mielestäni) lisääntynyt määrällisesti aika nopeasti. Toivotaan että se jatkuu. Nykyisen meiningin looginen lopputulos kun on se, että kaikki tulomme menevät velkojemme korkoihin, ja se vähä ruoka mitä syödään ostetaan velkasi, joten ensi kuussa pitää tehdä taas vähän enemmän töitä. Ah, paitsi pankkiirit.
Monopolissa onkin uudet säännöt: ”Peli aloitetaan jakamalla pelaajille nappulat ja alkurahat, sekä valitsemalla pelaajista joku pankkiiriksi. Pankkiiri voittaa.”
Tarvitaan jonkin sortin vallankumous. Tässäkin asiassa.
Pitäisikö energian olla halpaa vai kallista? Monet sanovat, että halpa energia johtaa siihen, että ihmiset käyttävät sitä liikaa. Säästäminen ei ole vaivan arvoista, kun energialasku pysyy muutenkin pienenä osana tuloista. Energiatehokkuutta lisäävät investoinnit maksavat itsensä hitaasti takaisin, joten niitä ei tehdä. Tämä ilmiö on totta siinä mielessä, että jos muut muuttujat pysyvät samoina, halpaa energiaa käytetään enemmän.
Monet ympäristöasioista ja kasvihuonekaasupäästöistä (saati ydinvoimasta) huolestuneet kritisoivatkin halpaa energiaa sillä, että se vauhdittaa energian käyttöä ja ympäristön tuhoa. Tämä puolestaan on enää osittain oikein, sillä ympäristöä tuhoaa energian tuotantotavan lisäksi, mihin sitä käytetään. Kaikki energiankäyttö ei suinkaan tuhoa ympäristöä. Päinvastoin, on helppo keksiä lukuisia käyttökohteita energialle, jotka eivät tuhoa ympäristöä vaan jopa suojelevat ja parantavat sitä. Tämä ei kuitenkaan ole tämän artikkelin varsinainen pointti. Tämän artikkelin pointti on energian hinta. Tai oikeammin energian hinnat, sillä on ratkaisevan tärkeää mistä hinnasta puhutaan silloin, kun puhutaan esimerkiksi energian hinnan vaikutuksesta sen kulutukseen ja sen tuotannon aiheuttamiin ympäristötuhoihin.
Tuotannon hinta
Ensimmäinen hinta tarkastelussa on tuotannon hinta. Se on tuotantolaitoksen rakentamisen, pyörittämisen ja mahdollisen polttoaineen hankinnan vaatima hinta laskettuna esimerkiksi per kWh toimitettua, heti ja aina tarvittaessa käytettävissä olevaa sähköä. Nykyiset energiantuotantotavat ovat ulkoistaneet suuren osan tuotantonsa kustannuksista, jolloin ne eivät näy tuotannon hinnassa. Nämä kustannukset ovat kuitenkin olemassa, ja niitä on tuotantotavasta riippuen lukuisia. Nopealla mietinnällä sain kokoon seuraavan listan:
- Tuotannon hiilijalanjälki (kasvihuonepäästöjen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kustannukset).
- Tuotannon kuolemajalanjälki (moniko ihminen kuolee per tuotettu energiayksikkö tuotannon eri vaiheiden seurauksena).
- Tuotannon ekologinen jalanjälki (miten paljon se vaatii/saastuttaa/tuhoaa ekologista alaa itselleen).
- Tuotannon vaatima fyysinen jalanjälki (miten suuren fyysisen alan se vaatii).
- Muut vaikutukset ympäristöön (esimerkiksi ongelmajätteet ja niiden kerääminen talteen).
- Laitoksen polttoainetuotannon jalanjäljet.
- Laitoksen vaatiman säätövoiman kustannukset (ja sen käytön seuraukset ja jalanjäljet omalta osaltaan).
- Laitoksen huoltamisen ja purkamisen ulkoistetut kustannukset (eli ne joita ei ole sisällytetty energian hintaan).
- Laitoksen aiheuttama tuho ja sen kustannukset mahdollisessa onnettomuustilanteessa niiltä osin, kun ne eivät näy muissa yllä olevissa kustannuksissa ja niiltä osin, kun onnettomuuksia tapahtuu.
Voit miettiä itse lisää, homma menee tosin ennen pitkää fraktaalisemmaksi. Selvää on, että mikäli tuotannon nyt ulkoistetut kustannukset näkyisivät tuotannon hinnassa, olen varma että energian ostohinnat suurelta osin nousisivat. Nämä kustannukset kuitenkin jaetaan tällä hetkellä näkymättömästi ja välillisesti ympäristön, ihmisten ja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Mutta toistetaan nyt vielä: Ne eivät silti häviä yhtään mihinkään. Joku maksaa ne, ennemmin tai myöhemmin. Aina.
Jos siis vaaditaan, että energian tuotannon hinta tulisi olla mahdollisimman korkea, jotta sitä käytettäisiin säästeliäämmin, niin tarkoitetaan samalla, että yllämainitut kustannukset ja haitat tulisi olla mahdollisimman suuret.
Siis energiantuotannon pitäisi olla mahdollisimman haitallista, jotta käyttäisimme energiaa säästeliäästi…?
Ei oikein uppoa minun järkeeni. Ehkä kannattaisi keskittyä sisäistämään eri energiantuotannon todelliset kustannukset tuotantotapoihin, niin myös hinnat vastaisivat paremmin todellisia kustannuksia? Mutta siirrytään seuraavaan hintaan.
Hinta pistokkeesta
Energian, tässä yhteydessä yksinkertaisuuden vuoksi pelkän sähkön, kuluttajahinta on aivan eri asia kuin tuottajahinta. Se nimittäin tuo pöytään kotiinkuljetuksen hinnan lisäksi toisen, tuiki tärkeän asian. Sen nimi on Vero. Vero, joka on keskushallinnon jo vuosisatoja, jollei vuosituhansia, käyttämä keino kupata ympäröivää seutua oman (enemmän tai vähemmän yhteishyvän) toimintansa pyörittämiseen, on myös oiva työkalu säädellä vaikkapa sähkön hintaa. Progressiivisella verolla sitä voidaan jopa säädellä ilman, että köyhät ajetaan vielä köyhemmiksi siinä missä rikkaat nauravat partaansa ja ostavat isomman lämmityslaitteen uima-altaaseensa talven varalle. Verotuloilla voidaan myös rahoittaa yhteiskunnan eri palveluita, kuten sosiaaliturvaa, koulutusta, terveydenhuoltoa, puolustusvoimia, tutkimus ja kehitystoimintaa ja niin edelleen.
Jos tuotantohinnan esimerkki ei vielä vakuuttanut sinua siitä, että energiaa todella kannattaa tehdä mahdollisimman edullisella tavalla (kun kustannukset lasketaan sen hintaan) niin kenties seuraava yksinkertainen laskutoimitus saa sinut muuttamaan mielesi.
Oletetaan, että sopivaksi keskihinnaksi (joka voi vaihdella progressiivisen veron mukaan) on kilowattitunnille määritelty 20 senttiä. Tällä hinnalla potentiaaliset säästötoimet ja tehokkuusinvestoinnit ovat suhteellisen kannattavia, ja mitä enemmän jokin asunto käyttää sähköä per henkilö, niin progressiivisesti sitä kannattavampia niistä tulee, koska jokainen säästetty kilowattitunti on pois kalleimmasta päästä, ei keskihinnasta.
Otetaan sitten kaksi eri sähkön tuotantotapaa, joiden selkeyden vuoksi räikeästi eritasoiset tuotantokustannukset ovat:
Vaihtoehto 1: 5 senttiä per kilowattitunti
Vaihtoehto 2: 15 senttiä per kilowattitunti
Selkeästi toisen vaihtoehdon kustannukset ovat korkeammat, joten siitä seuraa enemmän haittoja (jotka tosin on nyt sisäistetty sen hintaan jollakin perusteella). Kun nyt kuitenkin olemme suuressa parlamentaarisessa viisaudessamme päättäneet, että sopiva kuluttajan keskihinta sähkölle on 20 senttiä / kwh, niin vaihtoehdosta voimme kuoria päältä erittäin herkulliset 15 senttiä per kWh yhteiskunnan yhteiseen kassaan. Tällä voidaan pienentää muita veroja, rahoittaa palveluita tai tehdä nyt ylipäätään sitä mitä demokratiassa valtio kansalaisten rahoilla tekee (rahoittaa pankkiireiden uhkapelien menetyksiä?).
Toinen vaihtoehto puolestaan antaa verotuloja vain kolmanneksen; 5 senttiä per kWh. 66 % palveluista jää siis rahoittamatta kyseisestä sähköverosta. Itse asiassa koko yhteiskunta joutuu tällöin käyttämään kolme kertaa enemmän varallisuudestaan siihen, että se saa sähköä! Se on pois jostain muualta. Kenties kohua herättäneistä lapsilisistä, tai kouluruokailusta, sosiaaliturvasta tai mistä nyt vaan. Pointti on se, että mitä kalliimpaa energiamme on tuottaa, sitä vähemmän meillä jää resursseja mihinkään muuhun. Eli yhä suurempi osa yhteiskunnan ajasta ja resursseista kuluu energiantuotantoon tai sen haittojen korjaamiseen.
Tämän artikkelin tarkoitus oli osoittaa, että:
- Toiminnan kustannukset pitää sisällyttää tuotteen hintaan jos halutaan tehdä millään tavalla järkeviä valintoja yhtään missään asiassa. Nykyisin markkinat eivät näin tee, ja valtioiden tuki/tariffipolitiikka keskittyy pääsääntöisesti vääristämään markkinoita entisestään.
- Kun A toteutuu, niin halvin energian tuotantomuoto on paras, koska sillä on vähiten negatiivisia vaikutuksia ympäristöönsä.
Se, mitä teemme energiallamme, on sitten toinen juttu. Tämän toiminnan tällä hetkellä ulkoistetut kustannukset tulisi myös sisällyttää siitä saatavien tuotteiden ja palveluiden hintaan. Tällöin maapallon ja elinympäristöjen silmitön tuhoaminen ei olisi halpaa, vaikka energia olisikin halpaa. Yllättävän loogista, eikö?
ps. Ylläoleva ajattelutapa edustaa ns. Libertanistista ajattelua. Kirjoitan siitä myöhemmin hieman lisää, sillä tästä arvokkaasta ajattelutavasta on liikkeellä todella räikeitä väärinkäsityksiä. Monet päättäjät esimerkiksi sanovat itseään libertanisteiksi, vaikka ovat jotain aivan, aivan muuta…
IEA julkaisi juuri tuoreen energiaraporttinsa, josta Suomenkin mediassa on jo uutisoitu, esimerkiksi:
Hesari 13.11.2012 – Jenkeistä lähes omavarainen 2035 mennessä
Taloussanomat 13.11.2012 – Jenkeistä maailman suurin öljyntuottaja
Alla raportin yhteenvedosta kuitenkin muutama oleellinen pointti, joiden uskon pysyttelevän paljolti pois otsikoista (toivottavasti olen väärässä):
- Öljyn kysyntä on 2035 huipussaan 99,7 mbpd. Tämä tarkoittaa noin 0,6 prosentin vuotuista kasvu öljyn kysyntään (ja tuotantoon). OECD-maat siis vähentävät kulutustaan jatkossakin rajusti, enemmän ja vähemmän vapaa-ehtoisesti, sillä Kiina ja muut voimakkaammin kasvavat taloudet tulevat syömään kyseisen kasvun, eikä riitäkään.
- Edelliseen, ja useimmissa otsikoissa mainittuun jenkkien huimaan öljyntuotannon nousuun liittyen: IEA:n kokonaiskulutuksen ennuste ei ole juurikaan muuttunut edellisvuodesta, vaan on edelleen alle 100 mbpd huipussaan. Jos siis jenkkien kasvava tuotanto (liuskeöljyä lähinnä) on merkittävä uutinen, niin missä on se merkittävä uutinen, jossa kerrotaan, mistä tuotantoennuste sitten puolestaan vähenee vastaavasti, kun kokonaismäärä pysyy suht samana?
- Kaikki öljyntuotannon kasvu mitä tulee (jos tulee) on epätavanomaista öljyä. Siis liuskeöljyä, öljyhiekkaa, nestekaasuja…
- Jos Irak ei onnistu pikaisesti ja rajusti lisäämään öljyntuotantoaan, ennusteet kusahtaa.
- Halpaa öljyä ei enää tule.
- Mikäli menemme oletusskenaariolla (New Policies), olemme matkalla kohti 3,6 asteen lämpenemistä. Tämä on siis käsittääkseni lineaarinen vaikutus, eikä ota huomioon itseään ruokkivan ilmastonmuutoksen, eli erilaisten takaisinkytkentöjen, vaikutuksia.
- Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja energian hintojen, talouden sekä –turvallisuuden välille ilmaantuu jatkossa yhä pahenevia ristiriitoja päättäjille.
- 80 % vuoteen 2035 budjetoiduista päästöistä (jotta 2 asteen alla pysyminen olisi mahdollista) on jo lukittu nykyisistä voimalaitoksista, rakennuksista ja tehtaista. Loput lukitaan käytännössä tällä vuosikymmenellä.
- Vain yksi kolmannes todennetuista fossiilisten (öljy 22 %, kaasu 15 %, hiili 63 %) varannoista voidaan polttaa 2050 mennessä, mikäli haluamme pysyä alle 2 asteen lämpenemisen. Eli käytännössä kivihiilen poltto pitäisi lopettaa tänään, kokonaan.
- Mikäli ydinvoiman osuus aiemmin ennakoidusta vähenee, tulee tilalle merkittävästi hiilivoimaa. Luonnollisesti, ne uusiutuvat jotka korvaavat ydinvoimaa, eivät voi samaan aikaan korvata hiilivoimaa. Kts. kohta 9 yllä.
Kaksoisstandardilla tarkoitetaan tilannetta, jossa kahteen samankaltaiseen tilanteeseen sovelletaan eri vaatimuksia tai sääntöjä.
Usein se, kumpi tilanteista on itselle mieluisampi, saa helpommat tai löyhemmät vaatimukset. Kuinka ollakaan, tämä on politiikassa ja energiakeskustelussa viljalti käytetty retorinen väline. Juoni on siis usein se, että vastapuolen argumentointiin pyritään soveltamaan mahdollisimman tiukkoja standardeja. Samalla pyritään viemään huomio pois siitä, että oma vaihtoehto kärsii aivan samoista vaivoista, mikäli samaa vaatimustasoa pidetään yllä sitä tarkastellessa. Tilannetta pyritään hämmentämään aiheeseen täysin liittymättömillä argumenteilla.
Yksipuolisessa viestinnässä (kuten lehtikirjoitukset) kaksoisstandardien käyttö on varsinkin helppoa ja suosittua. Sillä kun saadaan nopeasti ja helposti luotua (valheellinen) kuva oman ratkaisun ylivertaisuudesta ja vastustajan ratkaisun heikoista puolista. Kaksoisstandardit sekoitetaan usein myös esim. kirsikanpoimintaan (josta myöhemmin lisää), jolloin koko sotkusta tulee vaikeammin selvitettävä.
Tilanne aukeaa parhaiten jälleen esimerkkien voimin.
Antero: ”Ydinvoima on tappavaa! Fukushiman onnettomuuden säteilyn seurauksena tulee kuolemaan toista sataa ihmistä!”
Pirjo: ”Antero hyvä, kai tiedät että kun Japani korvaa sulkemaansa ydinvoimaa, tulee tilalle otettuihin fossiilisiin kuolemaan samassa ajassa rutkasti enemmän ihmisiä?”
Antero: ”Ajattele nyt Pirjo niitä sataa ihmistä jotka KUOLEE sen karmean reaktorionnettomuuden takia! Eikö niillä ole mitään arvoa?”
Pirjo: ”Totta kai on, höppänä. Kun hiilivoiman käyttöön kuolee tuhansia kertoja enemmän ilman mitään onnettomuuksiakin, joten niillä on varmaan tuhansia kertoja enemmän arvoa?”
****
Riitta: ”Lapsiin ei saa kohdistaa väkivaltaa – Fyysinen kurittaminen pitää saada loppumaan, sille ei ole mitään tekosyytä.”
Jenny: ”Joo, ja se lasten silpominen uskonnon perusteella pitää myös saada loppumaan.”
Riitta: ”Eipäs, se on niiden perheiden oma henkilökohtainen uskomus, ei siihen saa puuttua.”
****
Seppo: ”Ydinjäte on ihan hirvee myrkky ja se säteilee tuhansia vuosia! Ydinvoima täytyy kieltää!”
Jore: ”Seppo, kai sä tiedät, että siinä missä ydinvoimalat keräävät jätteensä talteen, laskevat hiili- ja muut voimalat jätteensä piipusta ulos suoraan ympäristöön. Niiden savupiipuista ympäristöön leviää elohopeaa ja muita hermomyrkkyjä jotka jää sinne ruokaketjuun ikuisesti, uraania, pienhiukkasia ja muuta skeidaa, puhumattakaan hiilidioksidista.
Seppo: ”Ei ei ei. Sä et tajuu. Ydinjätteen säteily on vaarallista.”
Jore: ”Se on ihan sitä samaa säteilyä kun sun kämpässäs, kun et viittiny asentaa sitä radonimuria kun se maksoi liikaa…”
****
Jyrki: ”Veronkierto ja harmaa talous on karmee ongelma. Kansalaisten pitäis tajuta että ei tämä meidän hyvinvointiyhteiskunta pyöri jos veroja ei makseta!”
Markku: ”Eikös sulla ole aika nippu niitä Mehiläisen osakkeita? Sehän kierrättää tulonsa veroparatiisin kautta, ettei sen tartte maksaa veroja Suomeen niin paljon?”
Jyrki: ”Se on eri asia, ei se ole laitonta.”
Markku: ”Niin, no, ehkä pitäis olla? Se Mehiläinen kun nauttii kuitenkin muiden verorahoilla rakennetusta yhteiskunnasta täällä… No entäs se sun kelomökki, eikös sulla ollut Puolalaiset rakennusmiehet pystyttämässä sen pimeesti?”
Jyrki: ”No oli, mut ajattele, ne maksoi vaan neljänneksen siitä mitä yks suomalainen firma tarjosi! Ei mulla ollut sellaiseen varaa! Miten suomalaiset voi olla niin kalliita!?”
Markku: ”Niin. Ajattele. Mitenhän…”
****
Tapsa: ”Ydinjätteen loppusijoitus on ratkaisematon ongelma. Se on poliittisestikin niin vaikeaa, että kannattaa ajaa alas koko ydinvoima”.
Repa: ”Ja milläs sä sitten tuotat vähäpäästöistä energiaa, kun kuulemma vastustat kaikkia fossiilisiakin?”
Tapsa: ”Ihmisten täytyy vaan pudottaa energiankäyttönsä murto-osaan nykyisestä ja jakaa jäljelle jäänyt tasaisesti kaikille”.
Repa: ”Ei taida olla ihan helppoa ajaa ihmisiä tollaseen parissa vuosikymmenessä?”
Tapsa: ”Ei siihen tarvita kuin poliittista tahtoa…”
Ourfiniteworld.com -blogin ylläpitäjä Gail Tverberg analysoi öljyhuippua öljyn hintojen ja niiden talousvaikutusten kautta varsin mielenkiintoisesti.
Tekniikka ja Talous-lehti julkaisi ”Saksan vihreä politiikka on sysimustaa” -mielipidekirjoituksemme 2.11.2012, jonka kirjoitin yhdessä Janne Korhosen kanssa.
Ohessa vielä teksti niille, kenelle kyseinen julkaisu ei postiluukusta kolahda, ja erikoisbonuksena mukana myös lähdeviitteet.
Saksan Vihreä Politiikka on Sysimustaa
Monet onnittelivat Saksaa, kun se päätti sulkea ydinvoimalansa pikavauhtia Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Samalla se lupasi korvata ne uusiutuvilla energianlähteillä[1] ja vähentää päästöjään 80-95 prosenttia 2050 mennessä[2]. Greenpeace tiedotti, että Saksa ei turvaa fossiilisiin ajaessaan ydinvoiman alas[3], ja Satu Hassin (vihr.) viesti oli, että meidän tulisi imitoida Saksaa energiastrategiassamme[4]. Vaan mitä tapahtuikaan?
Äskettäin Saksan ympäristöministeri Peter Altmaier ylisti energiayhtiö RWE:n uutta 2,2 gigawatin ruskohiilivoimalaa sen avajaisissa[5]. Ruskohiili on hiililaaduista likaisinta ja päästöiltään turpeeseen verrattavissa. Uusi laitos tuottaa vuodessa enemmän sähköä kuin kaikki viime vuonna Saksaan rakennetut uusiutuvat yhteensä. Lääketieteen erikoislehti Lancetissa 2007 julkaistujen tilastojen valossa se tulee tuottamaan myös noin 500 ennenaikaista kuolemaa ja 4600 vakavaa sairautta joka vuosi. Lähivuosina Saksa rakentaa ruskohiilivoimaloita vielä 24 gigawattia[6]. Näiden lisäksi rakennetaan maakaasua käyttäviä turbiineita, ja kaasusta ollaankin EU:n toimesta brändäämässä vihreää polttoainetta[7]. Näin tehdään, vaikka tuoreet tutkimukset antavat syytä epäillä sen olevan metaanivuotojen vuoksi ilmastovaikutuksiltaan jopa kivihiilen tasoa[8].
Saksassa rakennetaan vauhdilla myös uusiutuvia. Valtion takaama tariffi tuo aurinkopaneeli-investoinnille jopa 10 prosentin vuotuisen tuoton. Riskitön tuotto takaakin niiden lisääntymisen varakkaan keskiluokan katoilla. Kärsijöinä ovat sadat tuhannet vähävaraiset, joiden sähköjä katkotaan laskujen jäädessä maksamatta kohonneiden energiakustannusten takia[9].
Tällä välin on julkaistu myös Fukushiman terveysvaikutuksista Stanfordin yliopistossa tehty tutkimus[10]. Siinä arvioidaan säteilyn aiheuttavan seuraavan 50 vuoden aikana 130 ennenaikaista kuolemaa koko maailmassa. Määrä vastaa laskennallisesti Meri-Porin hiilivoimalan normaalin toiminnan vuosittain aiheuttamia terveyshaittoja.
Onkohan Saksan esimerkki todella seuraamisen arvoinen?
Lähteet:
1 http://www.vihreat.fi/node/6705
2 http://www.bmu.de/english/transformation_of_the_energy_system/faq/doc/47589.php#6
3 http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/GREENPEACEN-KOMMENTIT-SAKSAN-LOPULLISEEN-PAATOKSEEN-LUOPUA-YDINVOIMASTA/
4 http://www.satuhassi.net/2011/saksa-nopeuttaa-ydinvoiman-alasajoa/
5 http://www.pennenergy.com/index/power/display/6248646713/articles/pennenergy/power/coal/2012/august/rwe_s-2_200_mw_coal-fired.html
6 http://www.dw.de/dw/article/0,,16136728,00.html
7 http://www.guardian.co.uk/environment/2012/may/29/gas-rebranded-green-energy-eu
8 http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-13053040
9 http://www.spiegel.de/international/germany/germany-s-nuclear-phase-out-brings-unexpected-costs-to-consumers-a-837007.html
10 http://www.stanford.edu/group/efmh/jacobson/TenHoeveEES12.pdf
Video ei nyt ihan suoraan liity kaikenhuipun aiheisiin (joskin, välillisesti hyvinkin) mutta tämä on niin selkeästi, asiallisesti ja kiihkottomasti eitetty vaalivideo, että oli pakko linkittää, näin Jenkkilän vaalien alla. Takuuvarmat naurut.
Kysymys kaikkien huulilla onkin: Will we get back on track to the zombie apocalypse?
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Marraskuu 2012
Rahalla mitataan nykyään kaikkea. Samalla kuulemme, että rahaa luodaan nykyisissä pankeissa käytännössä tyhjästä luotonlaajennuksena (miten jokin jota luodaan tyhjästä voi mitata kunnolla yhtään mitään pidemmällä tähtäimellä?). Vaihtoehtoisesti valtio voisi luoda rahan, jolloin velka voitaisiin maksaa pois ja kriisit ratkaista, sillä raha ei olisi enää niukkaa (IMF:n tutkimus aiheesta, ja Ville Iivarisen yhteenveto). Tämä kirjoitus ei kuitenkaan keskity siihen kuka tai miten raha luodaan tai ei luoda. Tässä kirjoituksessa osoitetaan, että mikään määrä rahaa ei itsessään nosta elintasoamme eikä hoida yhteiskuntamme ongelmia (tosin hoitamalla rahanluonnin huonosti voimme kyllä pahentaa ongelmia ja tehdä niiden ratkaisemisesta vaikeaa, tai siis olemme jo vuosikymmeniä pahentaneet).
Raha
Mutta mitä raha sitten on? Kuvauksia on monia, mutta käytän tässä erästä perinteisemmästä äästä olevaa, joka on myös fakta (raha on tosin muutakin kuin tämä mutta ei mennä siihen nyt).
Raha on ”claim on work”. Eli eräänlainen vaatimus tai vaade työhön. Rahalla voin ostaa kipon, jonka valmistamiseen puuseppä on käyttänyt 2 tuntia aikaansa. Saan siis puusepän työn (ja osaamisen, eli kaiken tätä hetkeä edeltäneestä työstä kertyneen kokemuksen hedelmän) käyttööni maksamalla hänelle rahaa, jolla ostan kipon.
Energia
Mitä sitten on Energia ja miten se tähän kuuluu? Energia sinällään on yllättävän monimutkainen käsite jota voi kuvata monella tavalla ja tasolla, ja joka kulttuurista riippuen voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Energian eräs mielestäni käyttökelpoisin määritelmä on kuitenkin ”The ability to do work”. Se on siis kyky tehdä työtä. Ilman energiaa, ei tapahdu mitään. Ei yhtään mitään.
Suoritamme laskutoimituksen:
jos Raha = vaade työhön
ja Energia = kyky tehdä työtä
niin Raha = Vaade energiaan
Mitä sitten, kysyy joku? Sitä sitten, että rahan lisääminen systeemiin painamalla tai luotonlaajennuksella tai millä hyvänsä, tai edes sen kiertonopeuden lisääminen (joka myös kasvattaa esim. bkt:ta), ei luo lisää energiaa. Ei wattituntiakaan. Jos otetaan huomioon esimerkiksi horisontissa häämöttävä energiakriisi, niin rahalla siitä ei selvitä. Toki, todennäköisesti sen hoitamiseen kuluu rahaa, ja mittaamme sen vaatimien investointien hintaa rahalla, mutta se raha itsessään ei tee mitään. Ainoastaan se kaivuriin ostettu diesel ja puikkoihin palkattu kuski tekevät jotain. Ja tällöin, vaikka rahaa olisi kuinka helvetisti, kaivuri, diesel-öljy ja kuski, eivät voi olla tekemässä mitään muuta. Erilaisilla tariffeilla ja tuilla voimme myös saada investoinnit rahallisesti kannattaviksi (ja siten houkutteleviksi), vaikka ne eivät energiataloudellisesti olisikaan kannattavia (kuten esim. viljaetanoli-tehtaat todennäköisesti). Tällöin nämä investoinnit kuitenkin vain kaivavat meidät syvemmälle kuoppaan, eli pahentavat tilannetta!
Jos siis sanomme että jonkin kriisin hoitaminen maksaa sitä tai tätä, niin oikeasti tarkoitamme, että tämän kriisin hoitamiseksi se ja tämä energia otetaan jostain muualta hoitamaan tätä kriisiä. Mikäli energiantuotannosta saatavaa nettoenergiaa saadaan samaan aikaa kasvatettua kriisin vaatiman energian verran ja väestö kasvaa sopivasti, niin otamme kyseisen energian tulevaisuudesta, sekä joltain muulta potentiaaliselta projektilta tai kriisiltä (niin sanottu <k>opportunity cost, jonka mukaan sillä että teen tänään jotain on aina hintansa, sillä en voi silloin tehdä tänään jotain muuta). Tulevaisuudesta ottaminen johtuu puolestaan siitä, että käytämme tällä hetkellä uusiutumatonta, fossiilista energiaa. Jos tuotamme sen ja otamme käyttöömme tänään, emme voi tuottaa sitä samaa energiaa enää huomenna.
Kerrataapa vielä
Rahan syytäminen ongelmaan ei vie sitä pois, vaikka se voi vaikuttaa siltä. Ainoastaan se energia jota rahalla ostetaan, saa ongelman poistumaan (jos saa). Rahan määrä EI SIIS VAIKUTA kykyymme hoitaa ongelmia mitenkään. Mitä enemmän rahaa on suhteessa käytettävissä olevaan energiaan, sitä enemmän tuo energia keskimäärin rahassa maksaa. Tätä sanotaan myös inflaatioksi.
Elintasoonkaan rahan määrä ei vaikuta yhtään mitenkään. Elintasoon vaikuttaa se, mitä sillä rahalla hankimme. Tämä johtaa esimerkiksi siihen (josta kenties lisää myöhemmin), että pelkkä rahan siirtely paikasta tai johdannaisesta toiseen ei luo hyvinvointia tai elintasoa, vaikka se kasvattaakin BKT:tä (tästä lisää alla). Tämän lisäksi tällä finanssitaloudella on taipumus kasata rahaa yhä isompiin kasoihin muutamille tahoille, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että potentiaalinen elintaso jonka kyseisellä rahalla voisi hankkia, jakautuu jatkuvasti epätasaisemmin väestön kesken. Eli rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämän on osoitettu heikentävän lopulta kaikkien, myös rikkaiden hyvinvointia (aiheesta lisää esimerkiksi tästä kirjasta).
Mitä BKT todella kertoo?
Tarkennan lopuksi vielä, ettei jää epäselväksi, mitä BKT tai suositumpi BKT:n muutos oikeastaan tarkoittaa. Sitä kun käytetään usein (mutta virheellisesti) mittaamaan sitä, miten hyvin tai huonosti kansakunnalla menee. BKT:n muutos ei kuitenkaan mittaa sitä, miten hyvin tai huonosti meillä menee. Se kertoo ainoastaan sen rahamääräisen hinnan, joka nykyisellä elintasollamme tai hyvinvoinnillamme on. Jos siis hyvinvointimme putoaa vaikkapa ympäristön saastumisen ja luonnonvarojen ehtymisen ja muutaman muun tekijän vuoksi arvosta 100 arvoon 95, mutta samassa ajassa BKT puolestaan kasvaa arvosta 100 arvoon 105, näyttää tilanne tältä:
Alkutilanne: 100 bkt / 100 hv = 1 (hyvinvointiyksikön hinta bruttokansantuotteena)
Lopputilanne: 105 bkt / 95 hv = 1,105 (hyvinvointiyksikön hinta bruttokansantuotteena)
Olisikin ehkä kannattavampaa suunnata ponnistelut hyvinvoinnin maksimoimiseen kutakin bkt:tä kohden, eikä tuijottaa sokeasti BKT:n muutosta vuositasolla (kuten nykyään tehdään). Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin Degrowth voi olla yksi paikka aloittaa. Blogini talous-kategoriasta löytyy myös muutamia asiaa sivuavia tekstejä.
Rakentava asioista keskusteleminen on hankalaa, jos keskustelijat eivät tunne rakentavan ja (parhaaseen mahdolliseen) totuuteen pyrkivän keskustelun sääntöjä. Samaten heikko retoriikan tuntemus altistaa ihmiset uskomaan esimerkiksi poliitikkojen helppoja valheita ja totuuden vääristelyä ja tekee samalla totuudenmukaisten argumenttien löytämisestä vaikeampaa.
Myönnän heti, että en ole itsekkään mikään retoriikan tai argumentaatiovirheiden/hämäysten syvä asiantuntija. Osittain siksi alan aiheesta hieman kirjoittamaankin; jotta opiskelisin ja oppisin sitä enemmän, ja jotta oppisin myös teiltä. Yhtenä syynä on myös se, että luvatun ja odotetun talouskasvun jäädessä toteutumatta ja energian silti kallistuessa meidän eteemme marssitetaan käärmeöljy-kauppias toisensa perään. Perustason energiatietämyksen lisäksi olisi syytä siis olla perustason argumenttivirheiden tunnistustaito.
Väittelyssä tai keskustelussa argumentaatiovirheet ovat siitä haastavia, että niiden kumoaminen rationaalisilla vasta-argumenteilla on vaikeaa, sillä ne eivät ole loogisesti oikein tai väärin, vaan ne ovat virheellisiä. ”Not even wrong”, eli ”ei edes väärin” on ilmaisu jota olen nähnyt käytettävän, kun jokin argumentti sisältää runsaasti argumentaatiovirheitä ja retorista kikkailua. Kun jokin ei ole edes väärin, on sen vääräksi osoittaminen hankalaa, jopa mahdotonta, sillä, noh, se ei ole edes väärin.
Retoriikasta on nyt blogissani oma aiheensa, johon kaikki asiaa käsittelevät artikkelit tulevat. Tarkoitus on käsitellä erityyppisiä argumentaatiovirheitä ja kenties artikkeleita joissa näitä on silloin tällöin ilmaantuvilla blogauksilla. Tervetuloa mukaan.
***
Ensimmäinen käsiteltävä argumentaatiovirhe on useimmille kenties tuttu Olkiukko tai Olkinukke (Strawman). Wiki.
Olkiukolla tarkoitetaan sitä, että vastapuolen varsinainen näkemys tai argumentti jätetään huomiotta. Sen tilalle rakennetaan liioiteltu, vääristelty tai väärin tulkittu (siis käytännössä heikompi) versio vastapuolen näkemyksestä. Kun tämä on rakennettu, hyökätään sen kimppuun ja tuhotaan se alkutekijöihinsä tai osoitetaan se arvottomaksi ja heikoksi argumentiksi.
Tämä on looginen argumentaatiovirhe siksi, että olkiukon tuhoaminen ei tarkoita samaa kuin alkuperäisen argumentin tuhoaminen. Poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin pullollaan olkiukkoja.
Otetaan pari esimerkkiä, ja katsotaan miten käy:
Sepe: ”Ilmastonmuutoksen hillintä on aivan liian kallista; mitä se nyt haittaa, että Suomessa saadaan vähän leudommat kelit?”
-> Ilmastonmuutos rinnastetaan vain yhteen sen mahdolliseen vaikutukseen, joka on helppo tyrmätä, kun sitä verrataan ilmastonmuutoksen hillinnän kokonaiskustannuksiin.
Tai:
Pekka: ”Kaikenhuipun Raulin mielestä ydinvoimalla on oma tärkeä roolinsa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Olen samaa mieltä, tarvitsemme kaikki keinot!”
Rami: ”Mä en tajua miksi sä haluat haudata meidät ydinjätteeseen kuten Rauli.”
Pekka: ”…”
-> Ydinvoima kuvataan lähinnä vain ydinjätettä tuottavana asiana, jolloin se on helppo saada vaikuttamaan järjettömältä.
Tai:
Pekka: ”Vihreiden mielestä Suomen tulisi karsia puolustusvoimiensa budjettia. Mä en vaan ymmärrä miksi ne haluaa jättää meidät täysin puolustuskyvyttömiksi.”
-> Puolustusvoimien budjetin karsiminen ja täysin puolustuskyvyttömäksi jättäminen ovat eri asioita, joista jälkimmäisen toteaminen vastuuttomaksi on huomattavasti helpompaa.
Tai:
Liisa: ”Mun mielestä meidän perheessä voitaisiin säästää enemmän energiaa.”
Jose: ”Miksi sä haluat tehdä meidän elämästä jotain keskiaikaista kylmässä ja pimeässä kitumista?”
Liisa: ”No just. Mut samalla me voitais sitten käydä vähän vähemmän töissä kun rahaa säästyis ja olla enemmän perheen kanssa…”
Jose: ”Voi he-le-vetti. Että meinaat samaan syssyyn ajaa meidät vielä köyhäintaloonkin? Ei kiitos.”
-> Kylmässä ja pimeässä elämisen osoittaminen ei-toivotuksi on aivan eri asia kuin energian säästämisen järjettömyyden perusteleminen. Samaten töiden vähentäminen on aivan eri asia kuin köyhäintaloon ajaminen, varsinkin jos se yhdistetään madaltuneisiin elinkustannuksiin.
Niin. Sisäänrakennettu kriisiytymisen (ja sen seurausten ulkoistamisen) mekanismi.
Tiesitkö, että puolet öljyntuotannon kapasiteetin kasvusta pitäisi lähivuosina tulla Irakista? (IEA)
Tuoreen uutisen mukaan Irak on itsekin (viimein) alentanut virallisia tavoitteitaan, joiden mukaan se olisi yli kolminkertaistanut öljyntuotantonsa 2017 mennessä (12 miljoonaan päivätynnyriin). Irak on vähän aikaa sitten noussut Iranin (jossa on omat ongelmansa) ohi OPECin toiseksi isoimmaksi öljyntuottajaksi (suurin on tietysti Saudi-Arabia, noin 10 mbpd tuotannollaan). Irakin tuotanto on 3,4 mbpd, jolla tasolla se ei ole ollut 30 vuoteen.
2015 mennessä Irak suunnittelee lähes kaksinkertaistavansa tuotantonsa 5-6 mbpd lukemiin. Siis vähän vajaa miljoona barrelia lisää tuotantoa vuodessa seuraavat 3 vuotta. Sama tahti jatkuisi vielä tuonkin jälkeen, sillä 2020 mennessä Irak suunnittelee tuottavansa 9-10 mbpd (ja tätä jatketaan seuraavat 20 vuotta), joka veisi sen samalle tasolle Venäjän ja Saudien kanssa.
Samaan aikaan IEA julkaisi oman tutkimuksensa, joka on hieman varovaisempi. Sen mukaan Irak voi kaksinkertaistaa tuotantonsa (noin 6,1 mbpd) 2020 mennessä, ja ottaa maailman toiseksi suurimman öljynviejän tittelin itselleen Venäjältä (sekä Saudit että Venäjä vievät tällä hetkellä 7-8 mbpd välillä). 2035 mennessä tuotanto voisi kasvaa 8 mbpd lukemiin. Tämä edellyttää, että riidat öljyoikeuksista pohjoisen Kurdien kanssa saadaan sovittua, ja että öljysektorin investoinnit kasvatetaan nykyisestä 9 miljardista dollarista 25 miljardiin dollariin vuodessa, lopuksi vuosikymmeneksi.
Raportin mukaan maailmantalous lepääkin tällä hetkellä Irakin kasvavan öljyntuotannon harteilla. IEA tosin ennustaa että 80 % Irakin tuotannosta menee Aasiaan 2020 mennessä. Lisäksi Irakilla on edessään massiivinen sähköverkon ja tuotannon rakentaminen: 70 gigaa uutta, lähinnä kaasulla toimivaa, kapasiteettia pitäisi saada tuotantoon. Jos kaikki hankkeet menevät putkeen, saa Irak verkon tuotannon vastaamaan kysyntää 2015 mennessä (nythän Irakissa on jatkuvasti sähkökatkoja kun kysyntää on yli tuotannon. Tavalliset ihmiset saavat 2-6 tuntia sähköä päivässä).
Parin vuoden takaisessa oildrum-artikkelissa analysoidaan silloinsia Irakin suunnitelmia. Silloisen trendin mukaan jatkettaessa, tuotanto olisi 2012 loppuun mennessä (siis nyt) 3-3,5 mbpd tasossa, joka näyttää toteutuneen. Suunnitelmat olivat huomattavasti kunnianhimoisemmat:
Vaikka suunnitelmat eivät nyt näytäkään ihan toteutuvan, on Irak kieltämättä yksi niistä paikoista, joiden öljyntuotannolla pysyttelemme nykyisellä kuoppaisella tasanteella, jos pysyttelemme. Eikä ole mahdotonta (mutta ei ehkä myöskään todennäköistä), että nopea tuotannon lisäys lähivuosina auttaisi nostamaan globaalin tuotannon nykyistä korkeammalle tasolle. Tämä vaatisi tosin sekä nykyisiä tai korkeampia öljyn hintoja että kasvavaa kysyntää, eli kasvavaa taloutta. Molemmat eivät taida mahtua samaan maailmaan.
350.org -järjestön (ainoa ympäristöjärjestö jonka jäsen olen: he keskittyvät ensisijaisesti päästöjen vähentämiseen, eivätkä ilmasto-ongelmien pahentamiseen kuten monet muut) Bill McKibben argumentoi varsin vakuuttavasti Bill Maher -showssa. Go Bill! Jos et katso muuta niin jo pelkät pari viimeistä minuuttia repäisi röhönaurut ja aplodit meikäläisen kotitoimistossa useaan otteeseen.
********************
Vakavampiin asioihin: James Hansenin kerrotaan todenneen pari viikkoa aiemmin:
You look at these number, and the only way to say it is that we are now in a planetary emergency.
Tuo on puolestaan erittäin huolestuttavaa.
Jokin aika sitten blogiini linkitettiin WWF:n julkaisema tiedote otsikolla:
”EU-komission raportti osoittaa ydinvoiman todellisen hintalapun”
Luin uutisen ja jäin hämmästelemään siinä viliseviä argumentaatiovirheitä ja puutteellisia väittämiä ja niiden horjuvia perusteluja. Retoriikan ja argumentaation oppituntina (aiheesta on tulossa jatkossa lisääkin materiaalia blogiini) perkaamme nämä erheet alla yksi toisensa jälkeen. Katsotaan mitä jää jäljelle. Yllä olevasta otsikosta pääsee lukemaan tekstin helpommassa muodossa, ilman kommentteja. Alla WWF:n teksti on ruskealla.
Otsikko
Jo otsikossa on puutteita. EU-komission raportti kun käsittelee Eurooppalaisten reaktoreiden stressi-testejä, niissä ilmi käyneitä puutteita sekä näiden korjauskustannuksia. Epäilemättä ne ovat osa ydinvoiman todellisesta hintalapusta, mutta raportissa ei osoiteta ydinvoiman todellista hintalappua. Otsikon sävy on myös tuttu keltaisesta iltapäivälehdistöstä, jossa annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa (siis tietoa, ainoastaan luodaan skandaalinkäryistä mielikuvaa).
Ingressi
Euroopan komission uudesta raportista selviää, että ydinvoiman todelliset kustannukset ovat valtavat. Raportin mukaan Euroopan ydinvoimaloiden korjaaminen turvallisuusmääräysten mukaiselle tasolle maksaisi arvion mukaan 10-25 miljardia euroa. Vastaavalla summalla Eurooppaan saataisiin noin 15 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. WWF Suomi kehottaa toimijoita korjaamaan ydinvoimaloiden turvallisuuspuutteet välittömästi, mutta muistuttaa myös ydinvoiman olevan tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha.
Ensimmäisessä lauseessa törmätään heti seuraavaan argumentaatiovirheeseen. Raportista selviää arvioidut kustannukset, eli niiden määrä euroissa. ”Valtava” on subjektiivinen määritelmä, joka riippuu täysin asiayhteydestä. Jaettuna Euroopan ydinreaktorien kapasiteetille kyseinen summa on välillä 60-150 miljoonaa per gigawatti. Mikäli tällä investoinnilla saadaan vähäpäästöinen ydinvoimakapasiteetti entistä turvallisemmaksi, niin onko investointi valtava? (yhden gigan kapasiteetti tuottaa vuodessa sähköä satojen miljoonien arvosta). (edit: lisätty kustannukseen hintahaarukka per gigawatti)
Toisessa lauseessa pysytään faktoissa ja kerrotaan raportin arvioimat kustannukset. Kolmannessa lauseessa ilmoitetaan tuulivoimakapasiteetti, jonka kyseisellä rahalla saisi: 15 000 megawattia. Myöhemmin käy ilmi, että 15 000 megawatin tuulikapasiteetin hinnaksi arvioidaan 20 miljardia. Joten oikeasti mainitulla summalla saataisiin 7 500 – 18 750 megawattia.
Viimeisessä virkkeessä WWF muistuttaa ydinvoiman olevan tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha. Miten ja millä perusteella se on turhaa? Minkä tulevaisuuden? Huomisen? 100 vuoden päästä? Missä kontekstissa vähäpäästöinen energiantuotanto on tulevaisuudessa turhaa, jos meidän nimenomaan pitäisi saada päästöt laskuun mahdollisimman nopeasti?
1. Kappale
Ydinvoimaloiden stressitestien tuloksista kertovassa raportissa mainitaan muun muassa Suomen Olkiluodon voimalaitos, johon pitäisi hätätilanteita varten rakentaa uusi jäähdytysjärjestelmä. Raportti tulee EU-ministerien käsiteltäväksi myöhemmin tässä kuussa.
Tässä kappaleessa esitetään raportin tuloksia.
2. Kappale
WWF Suomen laskelmien mukaan 20 miljardilla eurolla saataisiin Eurooppaan noin 15 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. Tämä on jopa kuudesosa kaikkien EU-maiden tämänhetkisestä kapasiteetista. Suomen tuulivoimakapasiteetti oli viime vuoden lopussa vain 197 MW.
WWF viittaa omiin laskelmiinsa, kun se olisi voinut viitata esimerkiksi rakennetun kapasiteetin toteutuneeseen hintaan, mutta sinänsä hyvä on se, että se ilmoittaa lähteeksi omat laskelmansa. Kun omat skenaariot nojaavat voimakkaasti vaikka tuulivoimaan, luo se puolueellisen näkökulman sitä ja vaihtoehtoja kohtaan. Tälle ei voi mitään, mutta sen vaikutuksia voi minimoida tiedostaen sen, ja käyttämällä esimerkiksi todellista dataa. Sähköntuotannon kannalta on myös harhaanjohtavaa puhua kokonaiskapasiteetista, varsinkin silloin kun tuotantotavan kapasiteettikerroin on merkittävästi pienempi. Tuulivoimalla se on melko yleisesti arvioitu 25-35 prosentin väliin. Mikäli tuulivoimaa vertaillaan ydinvoimaan, kuten WWF haluaa tässä tehdä, olisi totuudenmukaisempaa verrata kapasiteettikertoimella korjattuja tuotantotehoja, koska niissä on niin suuri ero (ydinvoimalla yli 80 % keskimäärin).
3. Kappale
”WWF:n energiaraportti osoittaa, että maailman energiatarve voidaan kattaa 2050 mennessä uusiutuvalla energialla. Ydinvoima ei sovi energiajärjestelmään, jossa on paljon uusiutuvaa energiaa, koska sen tuotantomääriä ei pysty mukauttamaan kysynnän tarpeisiin. Ydinvoima on paitsi riskialtis ja kallis energiantuotantomuoto, myös tulevaisuuden energiaratkaisujen kannalta turha”, sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.
WWF:n raportti ei voi osoittaa mitään maailman energiantarpeesta tai sen kattamisesta. Se voi esittää kaikenlaista ja tarjota esimerkiksi hypoteettisia skenaarioita, mutta 40 vuoden päähän tulevaisuuteen näkeminen ja ennustaminen siitä miten asiat menevät tai kehittyvät on jotain muuta kuin osoittamista. Osoittaminen viittaa todistamiseen. Raportti sisältää myös energiateknologioita joita ei vielä ole kaupallisessa mittakaavassa olemassakaan, ja se olettaa myös energiantarpeen pienenemisen 2050 mennessä.
Toinen virke sisältää enemmänkin loogisia virheitä:
– Ydinvoiman tuotantoa pystyy säätämään. Vai väittääkö WWF että esimerkiksi ydinsukellusveneissä ei ole kuin SEIS ja TÄYSILLÄ. Koska ydinvoiman kustannukset ovat etupainotteiset, sen säätäminen ei ole nykyoloissa taloudellisesti kannattavaa, sillä polttoainekustannus on vähäinen. Teknisiä esteitä ei ole, ja säätökin varmasti onnistuu, mikäli voimaloille vaikka maksetaan säätövoimana olemisesta (Saksassa on hahmoteltu tariffia kaasuvoimaloille siitä, kun ne joutuvat toimimaan vajaateholla säätäessään uusiutuvia). Jos jokin energianlähde vaatii olemassaoloonsa säätövoimaa, se on toki sen oma kustannus.
– Oletetaan myös, että koska energiajärjestelmässä on paljon uusiutuvaa energiaa, niin ydinvoima ei sovi siihen. Tilanteen voi loogisesti olettaa myös toisin päin: ”Vähäpäästöistä ydinvoimaa paljon sisältävään energiajärjestelmään ei sovi säätövoimaa vaativat epäluotettavat uusiutuvat” (joskin yllämainittu virhe ydinvoiman säätämisen mahdottomuudesta pätee tällöinkin).
– Lisäksi, mikäli säädettävyys esimerkiksi nykyvoimaloissa on huono, tulisi loogisesti ajateltuna kampanjoida paremman säädettävyyden puolesta jatkossa, jotta ydinvoima vähäpäästöisenä sopii tulevaisuudenkin suunniteltuun verkkoon. Tällöin maksimoidaan päästövähennykset mahdollisimman nopeasti.
– Saman argumentin mukaan useat uusiutuvatkaan eivät sovellu energiajärjestelmään, jossa on paljon uusiutuvia, sillä niitäkään ei pysty säätämään. Koko säädön tarve itse asiassa johtuu alun perin paljolti siitä, että merkittävät uusiutuvat kuten tuuli ja aurinko, ovat epäluotettavia ja vaativat lähes koko kapasiteettinsa verran säätötehoa (tai muita vaihtoehtoisia ratkaisuja). Toinen osa säädön tarpeesta tulee luonnollisesti kysynnän vaihtelusta vuoden ja vuorokauden ajan mukaan (suomessa ylimmän kysynnän ero alimpaan nähden on noin kaksinkertainen).
Kolmannessa virkkeessä mukaan lisätään se, että ydinvoima on riskialtista. Kaikki energiantuotanto on riskialtista. Jos mitataan kuolleita per tuotettu terawattitunti, ydinvoima on tutkimusten mukaan VÄHITEN riskialtis kaikista merkittävistä energiantuotantotavoista. Ydinvoiman kalleus on puolestaan jälleen suhteellista, kuten aiemmin totesimme. Nyt käynnissä olevat ydinvoimalat tuottavat erittäin halpaa energiaa. Olkiluoto kolmosen kalleus voi johtua paljolti siitä, että se on prototyyppi, eli ensimmäinen laatuaan. Mikä tahansa ensimmäinen laatuaan on kalliimpi kuin sarjatuotantona ja kokemuksista oppineena myöhemmin valmistettavat yksiköt. Maailmalla ydinvoimaa rakennetaan huomattavasti edullisemminkin jo tällä hetkellä. Lopuksi todetaan vielä uudestaan ”tulevaisuuden energiaratkaisuiden kannalta turha”, joka ei sinänsä perustunut kovinkaan vahvaan logiikkaan.
4. Kappale
EU:ssa on juuri alkanut keskustelu vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteista. EU-maat neuvottelevat nyt siitä, tarvitaanko uusiutuvalle energialle tavoitetaso vuodelle 2030 vai riittäkö EU:lle pelkkä päästövähennystavoite. Suomi vastustaa uusiutuvan energian tavoitetta, mutta WWF näkee sen ehdottoman tarpeellisena energiatulevaisuuden kannalta.
Tästä käy ilmi, että siinä missä Suomelle on tärkeämpää päästövähennystavoitteesta sopiminen (Suomi vastustaa uusiutuvien tavoitetta mutta ei kaiketi päästövähennystavoitteita?), on WWF:lle tärkeää uusiutuvan energian tavoitetaso. Se mitä ei käy ilmi, on se onko WWF:lle tärkeämpää uusiutuvien tavoitetaso vai päästövähennykset. Tekstistä saa hieman sellaisen kuvan, että näin on, mutta olisi kenties virhe olettaa näin, vaikka WWF näkeekin sen ehdottoman tarpeellisena. WWF:n kannattaisi selkeyttää viestintäänsä, ja tuoda selkeästi ilmi onko sitovat päästövähennykset sille tärkeämpiä kuin uusiutuvien lisääminen, sillä ne ovat kaksi eri asiaa.
5. Kappale
”Jos vuodelle 2030 ei päätetä erikseen uusiutuvan energian tavoitteesta, on vaarana, että päästövähennykset saavutetaan lisäämällä ydinvoima- ja maakaasukapasiteettia huomattavasti. Nämä uudet investoinnit pitäisivät meidät vuosikymmeniä kiinni vanhanaikaisessa teknologiassa ja vaarantaisivat hiilineutraalin, uusiutuvaan teknologiaan perustuvan tulevaisuuden”, Kangas kertoo.
Jos tavoitteena on vähentää päästöjä X määrä, niin mielestäni niiden tavoitteiden saavuttamisen ”vaara” on varsin positiivinen ilmiö, varsinkin jos ne tekevät jatkovähennyksetkin mahdollisiksi.
Ydinvoima ja maakaasu ovat molemmat ihmiskunnan käyttämistä energiantuotantomuodoista tuoreimpia, joten niiden väittäminen vanhanaikaiseksi on yksinkertaisesti väärin. Ydinvoimaa on käytetty vasta reilu puoli vuosisataa, eikä se vaaranna hiilineutraaliin teknologiaan perustuvaa tulevaisuutta. On argumentaatiovirhe niputtaa hiilineutraali ja uusiutuvat samaan virkkeeseen, jos se antaa olettaa (kuten yllä vahvasti annetaan), että näitä kahta ei voisi erottaa ja saavuttaa siis esimerkiksi vain hiilineutraalia yhteiskuntaa.
Mitä jäi siis jäljelle?
Se, että raportissa todettiin Euroopan ydinvoimaloiden turvatoimien parantamisen tulevan maksamaan 10-25 miljardia. Tämän sanottiin olevan valtava kustannus, mutta se on täysin subjektiivista. Tämän jälkeen ydinvoimaan liitettiin muutama todistamatta jäävä (negatiivinen) ominaisuus. Näiden varaan rakennetaan korttitalo, jolla pyritään luomaan mielikuva oman vaihtoehdon ainoasta oikeellisuudesta. Korttitalo kuitenkin romahtaa, kun sen perusteena olevat virheelliset oletukset osoitetaan perättömiksi. Se ei kestä myöskään sitä, että mikäli tavoitteena on päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti, on ydinvoima siihen yksi toimivaksi koettu keino.
Ps. Ydinvoima on todettu niin toimivaksi päästöjen vähentäjäksi, että vuonna 2009 julkaisemissaan valtioiden päästö-”scorecardeissa” WWF muutti (ja kertoi muutoksesta alahuomautuksena) esimerkiksi Ranskan ydinvoiman päästöt moninkertaisiksi todellisiin nähden, koska ei pitänyt ydinvoimaa itselleen mieluisana tai suositeltavana vaihtoehtona. Ja minä kun luulin että fysiikan lait päättävät siitä mikä on päästöjen määrä millekin energiantuotantomuodolle…
Syyskuun lopussa julkaistiin innolla odottamani Jussi Laitisen Valomerkki – Energiapula ja Makean Elämän Loppu. Suomeksi on ilmestynyt varsin vähän energiaa ja varsinkin tulevaa energia-ongelmaamme käsitteleviä teoksia, joten innostus oli suuri. Edellinen aiheesta kirjoitettu kirja taisi olla Ihmiskunnan energiakriisi.
Kirjan esittelytekstissä näkymät ovat varsin dystooppiset, ja istuvat siten omaan käsitykseeni tilanteesta varsin luontevasti. Mutta miten itse kirjan teksti vastasi mainoksen antamiin korkeisiin odotuksiin?
Hyvin.
Sain painolämpimän teoksen käsiini ja luin sen läpi muutamassa päivässä. Se on itsessään hyvä merkki; teksti oli jouhevaa ja helppolukuista. Heti alussa pöytään pelataan Öljy-kortti, joka onkin oikein. Öljy kun on käyttämistämme energianlähteistä tärkein ja monikäyttöisin. Öljyn kanssa läträtään reilu kymmenen sivua (tosin aiheeseen palataan myöhemmin eri yhteyksissä), ja monet keskeisistä olennaisista asioista mainitaan. Hirveän syvälle ei päästä, mutta ei ole tarpeenkaan; kyseessä ei ole kirja öljystä. Se kirja ilmestyy allekirjoittaneelta ensi keväänä ;). Löytyypä tekstistä pari juttua ja huomiota, jotka ovat omassakin kirjassamme!
Eri energiamuotoja käsitellään terveen kriittisesti, eikä kirjailija tunnu hirveästi poimivan suosikkeja. Asiat tuodaan esille realistisella ja kansantajuisella otteella, kuten kirjailijan edellisessäkin teoksessa (joka oli muuten kautta aikojen ensimmäinen kirja-esittelyni ja blogini ensimmäisiä artikkeleja ylipäätään). Ilmastonmuutoksen kanssakaan silkkihansikkaita ei näy mailla ei halmeilla, ja kirjan antama huolestuttava kuva vastaa omaani. Rebound (jevonsin paradoksi) tuodaan kattavasti esille ja sitä hierotaan ”energiatehokkuus pelastaa” –kuoron naamaan aina kun siihen on aihetta. EROEI käsitellään, loputtoman talouskasvun sula mahdottomuus tuodaan esille ja niin edelleen. Kirja on kauttaaltaan ihanan realistista, mutta kiihkotonta, tylyjen tosiasioiden esille tuomista ja niiden keskinäisten vaikutusten analysointia.
Loppua kohden kirjassa aletaan miettiä, onko mitään tehtävissä. Muun muassa degrowth, siirtymäliike ja permakulttuuri marssitetaan esiteltäväksi, samaten kuin erilaiset jakamis-verkostot ja sivustot, jotka myös tekevät bisnestä öljyhuipun uhalla ja pelolla. Miten ihmeessä selviämme velkakriisistä, öljykriisistä, energiakriisistä, ilmastokriisistä…?
Jos kyseessä olisi tavallinen kirja, se oikeastaan vasta alkaisin tästä; seuraavaksi kirjoittaja esittelisi oman ratkaisunsa XYZ, jonka avulla, jos vain oikeasti haluamme, ongelmat selviävät. Jussi ei moiseen ryhdy. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, on edessä ihmiskunnan pahin liemi, josta edes jotenkin selviämiseen tarvitsemme ihan kaikki käytössä olevat keinot. Jos oikein kovasti yrittää, sen voi nähdä myös jonkinlaisena tilaisuutena muuttaa nykyinen läpensä sairas yhteiskunta ja järjestelmä johonkin parempaan tai kestävämpään.
Sitten hieman kritiikkiä
Kirjassa ei ole merkitty lähteitä kovin kattavasti, joka hieman häiritsee itseäni; monet voimakkaista väitteistä olisi mielellään tarkastanut tarkemminkin. Lisäksi ydinvoimaa käsittelevä luku on valitettavasti jäänyt turhan vähälle perehtymiselle. Ihmiskunnan kannalta tämä on kenties hyvä uutinen, sillä perehtymättömyys on pääosin negatiiviseen suuntaan; kirjan lopussa keskeisimmiksi ydinvoiman ongelmiksi mainitaan sen kalleus ja uraanin riittämättömyys, joista kumpikaan ei ole kiveen kirjoitettuja (standardoidut laitokset ja hyötöreaktorit nyt nopeina esimerkkeinä). En ruodi koko lukua tässä sen kummemmin (pieniä virheitä ja epätarkkuuksia on aika paljon), mutta pari merkittävämpää huomiota teen:
- Kirjassa Fukushiman säteilyn tuleviksi syöpäkuolemiksi annetaan arvio väliltä 2 880 – 440 000. Huh. Stanfordin tuore tutkimus ennustaa säteilykuolemiksi seuraavien 40 vuoden aikana noin 130 kuolemaa. Tämä ei ole tilastollisesti havaittavissa, ja on kokoluokassa aivan toiselta planeetalta kuin kirjassa ollut ennuste (josta ei mainita lähdettä!). Jussi, jos (toivottavasti kun) kirjasta tulee jonkinlainen toinen painos, voisitko fiksata/lisätä tämän siihen? On aika olennainen ero sillä kuoleeko ihmisiä 130 vai 440 000, sekä mielikuvan luojana, että näiden ”kuolevien” ihmisten kannalta.
- Neljännen sukupolven hyötö-reaktorit mainitaan ongelmapesinä, jotka ovat paljon vaarallisempia kuin perinteiset reaktorit. Metsään menee, sillä monet mallit ovat passiivisesti turvallisia (eli turvallisuus perustuu fysiikan lakeihin), ja eri malleja on tosiaan aika monia. Hyötöreaktorit ovat toki kehitysvaiheessa kuten kirjassa sanotaan (niin kuin ovat paljolti uusiutuvatkin, onneksi!). Mainitsematta jätetään, että hyötöreaktoreista on käyttökokemusta yli 300 reaktorivuotta (joka ei suinkaan ole ollut pelkkää jatkuvaa katastrofia toisensa perään, esim. Venäjällä on tuotettu kaupallista sähköä vuosikausia hyötöreaktorilla). Toriumista ei mainita sanaakaan (se tosin on ehkä vuosikymmenen jäljessä kehityksessä esim. IFR-reaktoriin nähden), mutta toriumia on pallolla 3-4 kertaa enemmän kuin uraania.
- Ja niin edelleen. Koko ydinvoimaa käsittelevä luku kaipaisi tarkastamista ja suurelta osin uudelleen kirjoittamista. Se on kuitenkin vain 7 sivun mittainen, eli pieni osa kirjaa.
Suomalaisittain tärkeä puun poltto ja sen päästövaikutukset myös käsitellään. Tekstissä viitataan tuoreeseen SYKE:n raporttiin ja sen antamiin lukuihin hakkuutähteiden polton päästövaikutuksista verrattuna siihen että niitä jätetään metsään. Aiheesta on tuoreempaakin tutkimusta, jonka mukaan hakkuutähteiden jättäminen (suopohjaiseen) maastoon kiihdyttää maaperästä tulevaa hiilidioksidi-päästöä jopa 2-3 kertaiseksi (syyksi on epäilty esimerkiksi priming-efektiä). Tämä tutkimus on varsin tuoretta, ja minulla on etuna asiassa se, että tutkimuksen tekijä istuu tuossa vieressä. Nukkuupa hän kanssani jopa samassa sängyssä ;). Tosin olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että puun polttaminen laitoksissa sähköksi massiivisella mittakaavalla ei ole kovin järkevää moneltakaan kantilta.
Yhteenveto
Kyseessä on paras aiheesta lukemani suomenkielinen teos ja yksi parhaista aiheesta lukemistani teoksista ylipäätään (ja olen lukenut aika monta). Onnea erinomaisesta kirjasta kirjoittajalle. Tämä sietää tulla luetuksi ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.
Annan kirjalle 4½ / 5 tähteä. Miksi ei viittä tähteä? Yksi miinus tulee vähäisestä lähdeviittaamisesta. Lähes kaikki kirjassa esitetyistä seikoista ovat tulleet minua vastaan jossain, joten en jäänyt sinällään kaipaamaan niille viitteitä (koska tiedän että ne eivät ole kirjoittajan itse tyhjästä keksimiä), mutta silti. Valinta lienee ollut tietoinen, mutta tällä kertaa minulta tulee siitä miinus. Toinen miinus tulee ydinvoiman monin paikoin heikkotasoisesta käsittelystä; se vaan ei ollut muun kirjan tasolla ja mukaan oli mahtunut paljon sekä epämääräisiä että pahasti vääristyneitä väittämiä.
Valomerkki – Energiapula ja Makean Elämän Loppu (adlibris)
Kirjailija: Laitinen Jussi
Kustantaja: ATENA KUSTANNUS OY
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 201209
Sivumäärä: 226
Paino grammoina: 238
ISBN10: 9517968426
ISBN13: 9789517968423
Kuukausittainen viestiketju, johon toivon kommentteihin linkkejä Suomen ja kansainvälisen uutismedian julkaisemiin, luonnonvaroihin, raaka-aineisiin ja muihin blogin teemaan (energiapolitiikka, rahoitus ja talous, hyvinvointivaltio, ilmastonmuutos jne) ainakin etäisesti sopiviin hyviin ja huonoihin uutisiin.
Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.
Lokakuu 2012
Olipa kerran Newton, joka istui omenapuun alla. Seurassaan hänellä oli ekonomisti ja he keskustelivat kaikenlaista. Newton totesi kotvan kuluttua, että hänellä on nälkä. Ekonomisti nyökkäili innokkaana, ja sanoi samaa. Kuinka ollakaan, omenapuun oksalta putosi Newtonin käteen kypsä omena.
”Mielenkiintoista” Newton sanoi, ”miksihän omena putosi puusta käteeni?”.
Ekonomisti vastasi:
”Koska sille oli kysyntää markkinoilla. Etkö ole yhtään kuunnellut kun olen yrittänyt puhua markkinavoimista ja niiden näkymättömästä kädestä ja muista jutuista jotka maailmaa säätelee?”
Newton:
”En oikeastaan. Pahoittelen. Mielessäni on pyörinyt eräs toinen ajatus.”
Ekonomisti:
”Unohda nyt jo ne ainaiset höpsöt fysiikkasi! Omena putosi käteesi, koska sille oli kysyntää, ja omenapuulla oli tarjontaa. Niin ne markkinat toimii; tarjonta pyrkii vastaamaan kysyntään ja tasapaino saavutetaan. Ei siinä mitään fysiikan lakeja tarvita!”
Newton:
”Mutta mielessäni on ollut hautumassa tällainen idea painovoimasta. Jos se pitää paikkansa, niin täytyyhän senkin jotenkin tähän kaikkeen vaikuttaa? Siitähän tulisi ikään kuin fysiikan laki. Miten sinun ”markkinavoimasi” voisivat muka olla huomioimatta jotain niinkin perustavanlaatuista kuin fysiikan lait?”
Ekonomisti:
”Olen ajatellut ruveta kutsumaan niitä ulkoistetuiksi tekijöiksi…”
Kaikenhuipun blogi 