Skip to content

Energian hinta

marraskuu 21, 2012

Pitäisikö energian olla halpaa vai kallista? Monet sanovat, että halpa energia johtaa siihen, että ihmiset käyttävät sitä liikaa. Säästäminen ei ole vaivan arvoista, kun energialasku pysyy muutenkin pienenä osana tuloista. Energiatehokkuutta lisäävät investoinnit maksavat itsensä hitaasti takaisin, joten niitä ei tehdä. Tämä ilmiö on totta siinä mielessä, että jos muut muuttujat pysyvät samoina, halpaa energiaa käytetään enemmän.

Monet ympäristöasioista ja kasvihuonekaasupäästöistä (saati ydinvoimasta) huolestuneet kritisoivatkin halpaa energiaa sillä, että se vauhdittaa energian käyttöä ja ympäristön tuhoa. Tämä puolestaan on enää osittain oikein, sillä ympäristöä tuhoaa energian tuotantotavan lisäksi, mihin sitä käytetään. Kaikki energiankäyttö ei suinkaan tuhoa ympäristöä. Päinvastoin, on helppo keksiä lukuisia käyttökohteita energialle, jotka eivät tuhoa ympäristöä vaan jopa suojelevat ja parantavat sitä. Tämä ei kuitenkaan ole tämän artikkelin varsinainen pointti. Tämän artikkelin pointti on energian hinta. Tai oikeammin energian hinnat, sillä on ratkaisevan tärkeää mistä hinnasta puhutaan silloin, kun puhutaan esimerkiksi energian hinnan vaikutuksesta sen kulutukseen ja sen tuotannon aiheuttamiin ympäristötuhoihin.

Tuotannon hinta

Ensimmäinen hinta tarkastelussa on tuotannon hinta. Se on tuotantolaitoksen rakentamisen, pyörittämisen ja mahdollisen polttoaineen hankinnan vaatima hinta laskettuna esimerkiksi per kWh toimitettua, heti ja aina tarvittaessa käytettävissä olevaa sähköä. Nykyiset energiantuotantotavat ovat ulkoistaneet suuren osan tuotantonsa kustannuksista, jolloin ne eivät näy tuotannon hinnassa. Nämä kustannukset ovat kuitenkin olemassa, ja niitä on tuotantotavasta riippuen lukuisia. Nopealla mietinnällä sain kokoon seuraavan listan:

  • Tuotannon hiilijalanjälki (kasvihuonepäästöjen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kustannukset).
  • Tuotannon kuolemajalanjälki (moniko ihminen kuolee per tuotettu energiayksikkö tuotannon eri vaiheiden seurauksena).
  • Tuotannon ekologinen jalanjälki (miten paljon se vaatii/saastuttaa/tuhoaa ekologista alaa itselleen).
  • Tuotannon vaatima fyysinen jalanjälki (miten suuren fyysisen alan se vaatii).
  • Muut vaikutukset ympäristöön (esimerkiksi ongelmajätteet ja niiden kerääminen talteen).
  • Laitoksen polttoainetuotannon jalanjäljet.
  • Laitoksen vaatiman säätövoiman kustannukset (ja sen käytön seuraukset ja jalanjäljet omalta osaltaan).
  • Laitoksen huoltamisen ja purkamisen ulkoistetut kustannukset (eli ne joita ei ole sisällytetty energian hintaan).
  • Laitoksen aiheuttama tuho ja sen kustannukset mahdollisessa onnettomuustilanteessa niiltä osin, kun ne eivät näy muissa yllä olevissa kustannuksissa ja niiltä osin, kun onnettomuuksia tapahtuu.

Voit miettiä itse lisää, homma menee tosin ennen pitkää fraktaalisemmaksi. Selvää on, että mikäli tuotannon nyt ulkoistetut kustannukset näkyisivät tuotannon hinnassa, olen varma että energian ostohinnat suurelta osin nousisivat. Nämä kustannukset kuitenkin jaetaan tällä hetkellä näkymättömästi ja välillisesti ympäristön, ihmisten ja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Mutta toistetaan nyt vielä: Ne eivät silti häviä yhtään mihinkään. Joku maksaa ne, ennemmin tai myöhemmin. Aina.

Jos siis vaaditaan, että energian tuotannon hinta tulisi olla mahdollisimman korkea, jotta sitä käytettäisiin säästeliäämmin, niin tarkoitetaan samalla, että yllämainitut kustannukset ja haitat tulisi olla mahdollisimman suuret.

Siis energiantuotannon pitäisi olla mahdollisimman haitallista, jotta käyttäisimme energiaa säästeliäästi…?

Ei oikein uppoa minun järkeeni. Ehkä kannattaisi keskittyä sisäistämään eri energiantuotannon todelliset kustannukset tuotantotapoihin, niin myös hinnat vastaisivat paremmin todellisia kustannuksia? Mutta siirrytään seuraavaan hintaan.

Hinta pistokkeesta

Energian, tässä yhteydessä yksinkertaisuuden vuoksi pelkän sähkön, kuluttajahinta on aivan eri asia kuin tuottajahinta. Se nimittäin tuo pöytään kotiinkuljetuksen hinnan lisäksi toisen, tuiki tärkeän asian. Sen nimi on Vero. Vero, joka on keskushallinnon jo vuosisatoja, jollei vuosituhansia, käyttämä keino kupata ympäröivää seutua oman (enemmän tai vähemmän yhteishyvän) toimintansa pyörittämiseen, on myös oiva työkalu säädellä vaikkapa sähkön hintaa. Progressiivisella verolla sitä voidaan jopa säädellä ilman, että köyhät ajetaan vielä köyhemmiksi siinä missä rikkaat nauravat partaansa ja ostavat isomman lämmityslaitteen uima-altaaseensa talven varalle. Verotuloilla voidaan myös rahoittaa yhteiskunnan eri palveluita, kuten sosiaaliturvaa, koulutusta, terveydenhuoltoa, puolustusvoimia, tutkimus ja kehitystoimintaa ja niin edelleen.

Jos tuotantohinnan esimerkki ei vielä vakuuttanut sinua siitä, että energiaa todella kannattaa tehdä mahdollisimman edullisella tavalla (kun kustannukset lasketaan sen hintaan) niin kenties seuraava yksinkertainen laskutoimitus saa sinut muuttamaan mielesi.

Oletetaan, että sopivaksi keskihinnaksi (joka voi vaihdella progressiivisen veron mukaan) on kilowattitunnille määritelty 20 senttiä. Tällä hinnalla potentiaaliset säästötoimet ja tehokkuusinvestoinnit ovat suhteellisen kannattavia, ja mitä enemmän jokin asunto käyttää sähköä per henkilö, niin progressiivisesti sitä kannattavampia niistä tulee, koska jokainen säästetty kilowattitunti on pois kalleimmasta päästä, ei keskihinnasta.

Otetaan sitten kaksi eri sähkön tuotantotapaa, joiden selkeyden vuoksi räikeästi eritasoiset tuotantokustannukset ovat:

Vaihtoehto 1: 5 senttiä per kilowattitunti
Vaihtoehto 2: 15 senttiä per kilowattitunti

Selkeästi toisen vaihtoehdon kustannukset ovat korkeammat, joten siitä seuraa enemmän haittoja (jotka tosin on nyt sisäistetty sen hintaan jollakin perusteella). Kun nyt kuitenkin olemme suuressa parlamentaarisessa viisaudessamme päättäneet, että sopiva kuluttajan keskihinta sähkölle on 20 senttiä / kwh, niin vaihtoehdosta voimme kuoria päältä erittäin herkulliset 15 senttiä per kWh yhteiskunnan yhteiseen kassaan. Tällä voidaan pienentää muita veroja, rahoittaa palveluita tai tehdä nyt ylipäätään sitä mitä demokratiassa valtio kansalaisten rahoilla tekee (rahoittaa pankkiireiden uhkapelien menetyksiä?).

Toinen vaihtoehto puolestaan antaa verotuloja vain kolmanneksen; 5 senttiä per kWh. 66 % palveluista jää siis rahoittamatta kyseisestä sähköverosta. Itse asiassa koko yhteiskunta joutuu tällöin käyttämään kolme kertaa enemmän varallisuudestaan siihen, että se saa sähköä! Se on pois jostain muualta. Kenties kohua herättäneistä lapsilisistä, tai kouluruokailusta, sosiaaliturvasta tai mistä nyt vaan. Pointti on se, että mitä kalliimpaa energiamme on tuottaa, sitä vähemmän meillä jää resursseja mihinkään muuhun. Eli yhä suurempi osa yhteiskunnan ajasta ja resursseista kuluu energiantuotantoon tai sen haittojen korjaamiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus oli osoittaa, että:

  1. Toiminnan kustannukset pitää sisällyttää tuotteen hintaan jos halutaan tehdä millään tavalla järkeviä valintoja yhtään missään asiassa. Nykyisin markkinat eivät näin tee, ja valtioiden tuki/tariffipolitiikka keskittyy pääsääntöisesti vääristämään markkinoita entisestään.
  2. Kun A toteutuu, niin halvin energian tuotantomuoto on paras, koska sillä on vähiten negatiivisia vaikutuksia ympäristöönsä.

Se, mitä teemme energiallamme, on sitten toinen juttu. Tämän toiminnan tällä hetkellä ulkoistetut kustannukset tulisi myös sisällyttää siitä saatavien tuotteiden ja palveluiden hintaan. Tällöin maapallon ja elinympäristöjen silmitön tuhoaminen ei olisi halpaa, vaikka energia olisikin halpaa. Yllättävän loogista, eikö?

ps. Ylläoleva ajattelutapa edustaa ns. Libertanistista ajattelua. Kirjoitan siitä myöhemmin hieman lisää, sillä tästä arvokkaasta ajattelutavasta on liikkeellä todella räikeitä väärinkäsityksiä. Monet päättäjät esimerkiksi sanovat itseään libertanisteiksi, vaikka ovat jotain aivan, aivan muuta…

Mainokset
10 kommenttia
  1. Olen samaa mieltä ajattelustasi ja logiikasta, ja se pätee edelleen, vaikka asiat eivät ole aivan yhtä mustavalkoisia kuin tekstissä esität.

    Esimerkiksi tuotannon hinta muodostuu myös komponenteista (sekä sisäisistä että ”ulkoistetuista”), joilla on ympäristön tai yhteiskunnan kannalta positiivisia vaikutuksia, kuten vaikkapa henkilöstökustannuksista tai yleisemmin työllistämisvaikutus.

    Näin ollen tuotannon kustannusten maksimointi ei välttämättä tarkoita ulkoisten negatiivisten vaikutusten maksimointia ja vastaavasti ei voi vetää suoraan johtopäätöstä, että halvimmalla energian tuotantomuodolla olisi pienimmät negatiiviset vaikutukset ympäristöön.

    • Kiitos kommentista! Alla vastineeni.

      Energiantuotannon ja työpaikkojen sotkeminen keskenään ei ole mielestäni järkevää. Mikäli halutaan tuottaa työpaikkoja mahdollisimman paljon energiantuotantoon, niin se tarkoittaa suuntaa kohti agraariyhteiskuntaa, jossa kukin työllistää itsensä tuottamalla oman energiansa (ruoan). Joku voi pitää tätä hyvänä, mutta minä tykkään kyllä siitä että yhteiskunnalla on muitakin palveluita ja toimintoja, joita pidetään yllä sillä, että energiantuotanto on tehokasta eikä vaadi niin paljon ihmistyötä. Työpaikkojen luominen ei ole ongelma mikäli halpaa energiaa on riittävästi; energiantuotanto on työpaikkojen luomisen edellytys. Nykyinen paisunut ja tehoton (eli kaikkea muuta toimintaa haittaava, ei mahdollistava) byrokratia on siitä oiva osoitus.

      Se puolestaan on oma ongelmansa, miten ihmiset pidetään mielekkäässä elämässä kiinni nykyisessä yhteiskunnassa jossa koneet vievät työt (jotka eivät monasti kovin mielekkäitä olleet välttämättä) ja kapitalistit ottavat tuotot (ulkoistamalla edelleen kustannukset muille). Tämä on aivan toinen ongelma, jolla puolestaan ei ole kauheasti tekemistä energiantuotannon kanssa.

      Havainnolistan vielä esimerkillä:
      sähkö on halpaa -> ihmisten ei tarvitse tehdä niin paljon töitä maksaakseen sähkölaskuaan ja sähkön osuutta kaikissa elämiseensä tarvitsemissa hyödykkeissä.
      Sähkö on kallista työvoimakustannusten takia -> kaikki maksavat tuotannon työvoimakustannukset elintasostaan, ja alla mainitut palvelut jäävät toteuttamatta näiltä osin.
      Sähkö on verotuksen vuoksi kallista -> verotulot mahdollistavat ihmisten työllistämisen sen energiantuotannon sijaan johonkin toivottavasti lisäarvoa tuottavaan, kuten kulttuuriin tms.

      Joten kyllä, asia on mielestäni juurikin noin mustavalkoinen (tai niin lähellä mustavalkoista kun nyt mikään tässä maailmassa ylipäätään on) 🙂 Alla vielä linkki kirjoitukseen jossa asiaa pohditaan hieman lisää:
      http://passiiviidentiteetti.wordpress.com/2012/10/27/huuhaa-argumentointia-tyopaikoista

      • No joo, semanttista pohdintaa, onko jokin positiivinen vaikutus itse asiassa vain pienempi negatiivinen vaikutus…

        Myönnän, että työpaikkaviittaus oli huono _esimerkki_, mutta ymmärrät varmasti pointin, mitä ajan takaa. Korkeampi tuotantokustannus (sisäiset + ”ulkoistetut”) ei välttämättä indikoi korkeampia negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnalle tai ympäristölle, sillä tuotantokustannukset voivat nousta myös positiivisten vaikutusten takia.

        Parempia esimerkkejä:

        Ylimääräisten patoaltaiden rakentaminen ja vesivoiman käyttö tulvasuojeluun / kasteluun sen sijaan, että optimoitaisiin tuotantokustannusta tai tuotannon vaihtoehtoiskustannusta.

        Tässä voikin pohtia, mitkä itseasiassa ovat energiantuotannon ulkoistettuja kustannuksia. Mietitään esimerkin vuoksi aluetta, joka normaalisti kärsii tulvista ja kuivuudesta. Sinne rakennetaan vesivoimala, jonka tuotantoa ei juoksutusrajoituksen takia optimoida (syntyy vaihtoehtoiskustannus, joka on sekä sisäinen voimalayhtiölle että ulkoinen energiaa käyttävälle yhteiskunnalle). Juoksutuksia säätelemällä kuitenkin estetään sekä tulvat että kuivuus (positiivinen vaikutus).

        Toki edellisessä esimerkissä voidaan myös väittää, jos ei haluta tunnustaa positiivisia vaikutuksia, että pato ja voimala rakennettiin ensisijaisesti estämään tulvia ja kuivuutta. Tällöin tuoton maksimoiva juoksutusstrategia (joka siis aiheuttaa tulvia ja kuivuutta) itse asiassa ulkoistaa tulvista ja kuivuudesta aiheutuvat kustannukset alajuoksun yhteiskunnalle.

        Jälkimmäinen ajattelutapa lähinnä muistuttaa energiantuotannon demonisointia: energiantuotannosta ei synny mitään hyvää, ja jos syntyykin, niin silloin tämä hyvän tekeminen on ollut päätarkoitus ja energiantuotanto siinä sivussa syntyvä välttämätön paha.

        Toinen esimerkki voisi olla jätteenpoltto ja poltosta syntyvän energian hyötykäyttö. Jätteenpoltosta syntyy varmasti paljon ulkoistettuja tuotantokustannuksia, kuten se, että osan poltettavaksi päätyvästä materiaalista olisi voinut uusiokäyttää. Pääasiassa jätteenpolttoon päätyvät jätteet olisivat kuitenkin joutuneet kaatopaikalle (ks. esim. Eurostatin jätetilastot 2006-2010 ja oma tuleva blogikirjoitukseni, jahka ennätän sen muilta kiireiltäni tehdä).

        Positiivinen vaikutus on kuitenkin ilman jätteenpolttoa pääasiassa kaatopaikalle joutuvan jätteen ulkoisten kustannusten välttäminen. Lienee sanomattakin selvää, että kaatopaikalla jätteet vasta ulkoisia kustannuksia aiheuttavat: maisema-, hajuhaitat, maa-ala ja kaikkein globaalimpana vaikutuksena kasvihuonekaasujen (etenkin metaanin) päästöt.

        Myös jätteenpoltosta voi väittää, tietyllä tapaa varsin perustellustikin, että sekään ei itse asiassa ole energiantuotantoa vaan jätteenkäsittelyä ja energia on jälleen sivutuotteena syntyvä välttämätön paha.

        Jos kuitenkin katsotaan objektiivisesti energiantuotantoa, niin selkeästi on nähtävissä, että korkeammat tuotantokustannukset johtuvat eräissä tapauksissa yhteiskunnalle / ympäristölle syntyvistä hyödyistä eli positiivisista vaikutuksista.

        Sinällään olen blogin kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä periaatteesta, että eri tuotantomuotojen tuotantokustannuksissa pitäisi sisältyä kattavasti myös ulkoistetut kustannukset. Samoin olen samaa mieltä siitä, että markkinoiden pitäisi antaa toimia ja ohjata eri energiantuotantomuotojen käyttöä.

        • Ville, tämä hyvä kommentti jäi muiden kiireiden vuoksi käsittelemättä.

          Sanoisin tuohon ensimmäiseen esimerkkiin, että mikäli patoaltailla sun muilla tehdään tulvasuojelua tai kastelua tai muuta ja se nostaa vesivoimalan kustannuksia, niin se ei oikeastaan nosta vesivoiman kustannuksia, vaan tuo sen yhteyteen ylimääräisen kustannuksen jolla tehdään siis jotain muuta kuin varsinaista tuotetta, jolloin sen kustannusta ei pidä laskea yksinomaan vesivoiman kustannukseksi, vaan hinta kohdistuu sivutuotteena saadulle toiselle tuotteeelle (jos tämä juoksutus tms. puolestaan hinnoitellaan sähköön, niin silloin toimitaan väärin, sillä se pitäisi hinnoitella tuotettuun tulvasuojaan). Mikäli esim kyseinen tulvasuojelu tehtäisiin jotenkin muuten kuin mainitun vesivoiman yhteydessä, niin sillä olisi epäilemättä hintansa silloinkin, ja todennäköisesti suurempi kuin mainitussa ”yhteistuotannossa”. Tällöin itse asiassa itse vesivoiman kustannukset alenevat, koska sen käytöstä saadaan muuta hyötyä, jonka arvo on vielä enemmän kuin sen lisäämä kustannus voimalan hintaan.

          Jätteenpoltosta; Se että meillä syntyy jätettä on itsessään kustannus joka useinmiten on ulkoistettu, ja jätteenpoltto ei tosiaan ole energiantuotantoa, kuten mainitsitkin. Lyhyesti: mikäli heitän jätteeni luontoon, ulkoistan niiden aiheuttaman haitan kustannuksen muulle maailmalle, eli joku joutuu sen keräämään ja toimittamaan asianmukaiseen hoitoon, tai sitten se, siltä osin kun se on ”jätettä”, haittaa ekosysteemin toimintaa lopun ikänsä. Lisäksi jätteen valmistukseen on käytetty paljon enemmän energiaa mitä siitä polttamalla saadaan, joten se on parhaimmillaankin jonkinlaista kierrätystä tai jäteongelman hoitoa, ei varsinaista energian tuotantoa. Osa jätteen valmistukseen käytetystä energiasta saadaan siis polttamalla kerättyä hyötykäyttöön, mutta varsinaista energiantuotantoa se ei oikein ole.

          Se, että tuotteiden hintoihin sisältyy jonkinlainen kierrätysmaksu tai jätemaksu tai muu haittavero, on itse asiassa juuri sitä kustannusten sisällyttämistä niiden hintoihin. Eli sitä mitä ajoin takaa myös energialle. Jos tuotteen koko elinkaaren haitat on sisällytetty sen hintaan, niin silloin lähtökohtaisesti: mitä halvempi tuote, sitä parempi, kun muut speksit pysyvät samoina. (ja huom: esim halpatyövoiman käyttö tarkoittaa sitä että työvoiman kustannuksia EI ole sisäistetty tuotteen hintaan).

          Eli joo, olemme samaa mieltä näistä jutuista, mutta en ihan onnistunut saamaan itseäni ainakaan aluksi ymmärretyksi 🙂

      • jorma permalink

        Rauli Partanen:
        >Energiantuotannon ja työpaikkojen sotkeminen keskenään ei ole mielestäni järkevää. Mikäli halutaan tuottaa työpaikkoja mahdollisimman paljon energiantuotantoon, niin se tarkoittaa suuntaa kohti agraariyhteiskuntaa, jossa kukin työllistää itsensä tuottamalla oman energiansa (ruoan). Joku voi pitää tätä hyvänä, mutta minä tykkään kyllä siitä että yhteiskunnalla on muitakin palveluita ja toimintoja, joita pidetään yllä sillä, että energiantuotanto on tehokasta eikä vaadi niin paljon ihmistyötä. Työpaikkojen luominen ei ole ongelma mikäli halpaa energiaa on riittävästi; energiantuotanto on työpaikkojen luomisen edellytys. Nykyinen paisunut ja tehoton (eli kaikkea muuta toimintaa haittaava, ei mahdollistava) byrokratia on siitä oiva osoitus.

        Tämä pointtisi on mielestäni aika hyvä, mutta haluaisin silti heittää pienen kritiikkiyrityksen siihen. En ole mikään talousasiantuntija, mutta mitäpä siitä… Onhan minulla äänioikeuskin siitä huolimatta.

        Todellinen yhteiskunta ei ole ideaalimaailma, jossa kaikki toimii optimaalisesti. Todellisessa yhteiskunnassa voi käsittääkseni olla esimerkiksi sellainen tilanne, että merkittävä määrä ihmisiä on ”rakenteellisista” (eli käytännössä poliittisista?) syistä työmarkkinoille kelpaamattomia. Mikäli esimerkiksi tällaisten ihmisten työpanosta, joka menisi muuten joka tapauksessa hyvin pitkälti hukkaan (ainakin politiikan keskiössä olevan virallisen talouden näkökulmasta), saataisiin hyödynnettyä sitten vaikka tällaisissa agraarihommeleissa (jos niiden psykologia vaikka soveltuu siihen), niin sen luulisi olevan silloin hyvin mahdolisesti plussaa kansantaloudelle kokonaisuutena.

        Ja toiseksi tulee mieleen korkean työllisyysasteen erittäin yleisesti liitetyt sosiaaliset ja poliittiset hyödyt, eli yhteiskunnallinen vakaus sen sellainen.

        Mutta pointtisi on siis silti mielestäni ihan hyvä. Ei kuitenkaan täydellinen, koska maailman sosiaalinen ja poliittinen todellisuus ei ole täydellinen.

        • jorma, juuri noin. Energiantuotannon työllistämisvaikutus ei sinänsä ole järkevää, mutta epätäydellisessä maailmassa sillä voidaan kenties välttää vielä huonompia seurauksia tai tehdä jonkinlaista aluepolitiikkaa. Lähtökohtaisesti siinä ei ole järkeä, mutta se on välttämätöntä (joka on eri asia kuin toivottava!). Omavaraisuuden ylläpitäminen ei sekään ole välttämättä juuri nyt kannattavaa, paitsi sitten kun se jokin päivä on todella kannattavaa.

          Ehkä se mitä tässä halusin kärjistää ilmi, on että mikäli asioista keskustellaan, niin niistä pitäisi keskustella niiden oikeilla nimillä. Nyt haetaan samaan aikaan tehokkuutta (joka tarkoittaa käytännössä mahdollisimman vähän ihmistyötä per tuotettu tulos) ja tehottomuutta (eli työllisyysvaikutuksia silloin kun se kyseiselle poliitikolle sopivasti lyömäaseeksi sopii). Toisella kädellä soudetaan eteen ja toisella taaksepoäin, ja päädytään kiertämään kehää sillä erotuksella että poliitikoilla riittää ”hommia”.

          Toisaalta, sitten mikäli järjestelmää rakennettaisiin oikeasti suhteellisen oikeudenmukaisesti ja järkevästi, niin kustannuksiltaan alhaisen energian (ja mahdollisten siitä kannettavien verojen) avulla voitaisiin energiantuotannon tehokkuuden vuoksi työttömiksi jääneille järjestää kyllä mielekästä muuta hommaa ja perusturvaa. Koska nykyisin ihmiset arvottavat itseään paljon työn kautta, voi työttömyys sitten ajaa heidät ahdistukseen ja päihteisiin, vaikka maailma on tekemätöntä hommaa täynnä, josta iso osa voisi olla ihan mielekästäkin joskin rahallisesti ei kauhean tuottavaa (vaikka jokin harrastus/seuratoiminta tai niiden vetäminen). Ja toisaalta, kun systeemiin syötettävä ulkoinen energia vähenee joka tapauksessa, niin kaikenlaista tekemistä tulee ihmisille riittämään; poliitikkojen mielestä se liittyy verojen maksuun, yksilön kannalta se voi liittyä oman henkilökohtaisen toimeentulon turvaamiseen (nämä ovat kaksi eri asiaa, päivä päivältä enemmän ristiriidassa keskenään).

          Jos yhteiskunnan tähtäimenä on, kuten nykyisin, vaikka bkt:n jatkuva kasvattaminen, niin mistään järkevästä ei pidemmällä tähtäimellä tule yhtään mitään. Toiset vaihtoehdot tosin romahduttavat systeemin nopeammin kuin jotkut toiset. :/

          Mutta tämä on oikeastaan jo aivan toinen keskustelu verrattuna niihin linjanvetoihin joita tuolla alkuperäisellä artikkelilla hain.

        • Jorman pointti on erittäin hyvä, mutta vastapointti on tietysti se, että miten paljon esimerkiksi risujen kerääminen (käytän tälläistä kärjistävää vertauskuvaa)

          a) kykenee työllistämään tätä rakenteellisesti työtöntä kansanosaa, ja
          b) kuinka paljon rakenteellisesti työttömät todella ryhtyisivät risuja keräämään.

          Kohtaan a) vastaisin itse, että ei kovin paljon – kaikki työt ovat koneellistumassa koko ajan, ja se tarkoittaa myös ammattitaitovaatimusten kasvua, ja kohtaan b) vastaisin että jaa-a.

          Eittämättä esimerkiksi energian tuottaminen metsäbiomassasta takaisi töitä jollekin määrälle moto- ja puurekkakuskeja, mutta mikä lieneisi sitten hyvinvointitappio kokonaisuutena?

          Tähän mennessä ainakin uusiutuvalla energialla luodut työpaikat ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvin kalliita.

        • jorma permalink

          J. M. Korhonen:
          >Eittämättä esimerkiksi energian tuottaminen metsäbiomassasta takaisi töitä jollekin määrälle moto- ja puurekkakuskeja, mutta mikä lieneisi sitten hyvinvointitappio kokonaisuutena?

          Enpä nyt kyllä osaa sanoa, mikä se oikeasti olisi – en ole niin asiantunteva! -, mutta kuvittelen, että ”hyvinvointivaikutus” kokonaisuutena voisi kuin voisikin olla myös positiivinen. Ei siis välttämättä tappio. (Mutta sekin on siis mielestäni aivan mahdollista – sanoisin, että riippuu paljon toteutuksesta.)

          Ja kyllähän sitä metsäbiomassaa saa muutenkin korjattua kuin motokuskina. Mummoni on kertonut esimerkiksi sota-ajan halkomottitalkoista, joihin otti käsittääkseni osaa suuret määrät kansalaisia ilman mitään motoja. Se on tietysti eri kysymys, miten tyhjän panttina olevaa porukkaa nykyisessä sosiaalisessa ja poliittisessa ympäristössä mobilisoitaisiin moisiin hommiin… Tässäpä jokin äkkiä löytynyt linkki aiheesta.

          http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/sota/motti1.htm

          Kuvittelisin myös työvoiman kysynnän lisääntymisen ylipäätään voivan markkinataloudessa parantaa huonommin kelpaavien ihmisten markkina-asemaa, vaikka se lisäys ei itsessään kohdistuisikaan niihin ihmisiin. Niitä paremmin kelpaavia on rajallinen määrä kuitenkin.

          >Tähän mennessä ainakin uusiutuvalla energialla luodut työpaikat ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvin kalliita.

          Jos ne ovat kalliita hyväpalkkaisuuden vuoksi, ja jos yhteiskunnalla on varaa niihin (tämä on kyllä ainakin itselleni merkittävä kysymysmerkki, varsinkin suuressa mittakaavassa), niin onneksi olkoon vaan niiden työpaikkojen saajille minun puolestani.

        • Kun seuraa vierestä moton toimintaa ja kuvittelee siihen itsensä vaikka ihan hyvän moottorisahan kanssa rinnalle, niin nopeusero on melkoinen. Siis tarkoitan, että tokihan me voimme tehdä energiantuotantoa miestyövoittoisesti, mutta mikäli on vaihtoehtoja niin niitä kannattaa tarkastella. Olen käyttänyt tätä kärjistettyä esimerkkiä ennenkin; jos halutaan energiantuotannolla lisätä työpaikkoja, niin palkataan työttömät polkemaan verkkoon sähköä kuntopyörillä. Työllistävä vaikutus on valtava, ja voimme maksaa heille niin hyvää palkkaa kuin haluamme (pyöräsähkötariffia vaan esim 100 euroon per kWh), mutta itse sähkön joudumme pääosin tuottamaan sitten jossain muualla.

          Noi uusiutuvalla energialla luodut hyväpalkkaiset työpaikat… Tässäkin, niinkuin aina, artisti maksaa. Eli kansalaiset. Paikallisesti etuja voidaan saada, mutta ne ovat pois jostain muualta. Eli jos nämä hyväpalkkaiset ansaitsevat palkkansa viennillä, niin helvetin hyvä meille (tosin se on pois sieltä tuontimaan taskusta, globaalisti vienti ja tuonti on nollasummapeliä). Jos heidän palkkansa maksamme me kaikki muut suomalaiset korkeina sähkön hintoina, niin edelleen: olisiko järkevämpää tehdä sähkö edullisesti, verottaa sitä riittävästi, ja käyttää nämä kalliista sähköstä saadut verorahat tasaisemmin kansalaisille tai jopa **GASP!** kohdistaa ne vähävarasemmalle väestölle?

          Edelleen, työttömyys aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja kustannuksia. ´Mutta ei ole mitään takeita (tai siis haluaisin että joku tutkii tätä ja esittelee minulle tulokset että onko vai ei) että energiantuotannolla työllistäminen on jotenkin parempi tapa työllistää kuin jokin muu (jonka voi tuolla artikkelissa mainitsemallani sähköverolla toteuttaa).

          Ps. Vielä metsänkorjuusta ja miestyövoimasta. moottorisahamiehen lähettäminen metsään on varsin perusteltua esim ensiharvennusta tehtäessä, koska puut ovat pieniä, tiheässä, ja moto aiheuttaa niihin ja niiden juurille vaurioita. Tällöin miestyöstä saadaan jotain sellaista etua (vähemmän vaurioita ja toisaalta harvennuksen tuoma nopeampi kasvu ja laadukkaampi puuaines tulevaisuudessa) jonka eteen tehokkuus/nopeus kannattaa uhrata. Jos tulosta laskee tuntipalkka per tuotettu motti, niin tulee kalliita motteja tai halpaa työtä.

        • Tää on hyvin mielenkiintoinen keskustelu, ja hyvä käydä – selvittelin näitä asioita joskus pari vuotta sitten, mutta tietoa on varmasti tullut lisää.

          Löysin mm. tämmöisen dokumentin:

          ”Renewable Energy Jobs: Status, Prospects & Policies – Biofuels and Grid-Connected Electricity Generation,” julkaisijana jonkinlainen ”International Renewable Energy Agency”

          http://www.irena.org/DocumentDownloads/Publications/RenewableEnergyJobs.pdf

          Siinä esitetään mm. seuraavaa:
          – uusiutuvalla energialla luodut työpaikat ovat koulutuksellisesti vaativampia kuin keskimäärin (pieni ongelma syrjäytymisen ehkäisemiselle)
          – ei anneta numeroita uusiutuvilla luotujen työpaikkojen hinnasta

          Tässä on sitten suhteutettu työpaikkojen määrä per tuotettu energia:

          http://www.forbes.com/sites/jamesconca/2012/08/21/what-do-energy-sector-jobs-do-for-us/

          Täällä on yhteenveto muutamasta kriittisestä selvityksestä:

          http://www.instituteforenergyresearch.org/issues/green-jobs-resources/

          Väitetään, että esim.

          – Saksassa aurinkoenergialla luodut työpaikat maksavat $240 000 kappale
          – Tanskassa tuulivoimatyöpaikat maksavat vuodessa $ 90 000 – 140 000 per
          – Espanjassa jokainen vihreä työpaikka on maksanut 2,2 tavallista työpaikkaa

          Noihin suhtautuisiin vähän varauksella, sillä tuo IER:n sivu herättää vähän epäilyksiä lobbausryhmittymästä, ja ainakin tuota Espanja-tutkimusta on kritisoitu. Mutta miettimisen aihetta silti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: