Tehokkuutta ja siihen liitettyä nopeutta on yhteiskunnassa ja taloudessa pidetty yleisesti hyveenä. Jos kuitenkin tarkastellaan asiaa fossiilisten polttoaineiden tuotannon näkökulmasta, tehokkuudella voi olla erittäin negatiivisia seurauksia.
Keskustelu öljyhuipusta
Suomessakin orastava keskustelu öljyn tuotantohuipun saavuttamisesta tuo esille näkemyksiä, joita joku voisi pitää lyhytnäköisinä.
Silloin kun keskustellaan öljyhuipusta ja sitä vääjäämättä seuraavasta öljyn tuotannon vähenemisestä, monet tahot turvautuvat alla olevaan argumenttiin.
”Tiedemiehet ja insinöörit kehittävät kyllä koko ajan parempia ja tehokkaampia keinoja saada öljy maasta, joten tuskin tuotannon huippu tulee vielä vähään aikaan.”
Asialle ei siis tarvitse meidän tehdä mitään, eikä siitä kannata huolestua. Ollaan vaan Business as usual ja laitetaan kaasu pohjaan.
Oikeastaan, sitähän minä tässä juuri pelkäänkin.
Yksinkertaista matematiikkaa
Öljyhuipun saavuttamisessa ja pumpattavissa olevan öljyn vähenemisessä on kyse ihan perustason jakolaskusta, jonka useimmat meistä osaavat tehdä. Yksi asia on varma, ja muutamaa ihan oikeasti hullua ihmistä lukuun ottamatta kaikki ihmiset tunnustavat sen tosiasiaksi: Öljyä ei tule lisää. Tässä on 3 min mittainen havainnollistava video.
Maapallon keskipisteessä ei ole hanaa, josta joku [lisää myyttinen hahmo tähän] sitä meille laskee lisää maan päälle pumpattavaksi. Öljyä on siis tietty määrä, jota voidaan kuvata vaikka kirjaimella X. Jotta homma ei mene ala-aste matematiikkaa monimutkaisemmaksi, niin kuvataan sitä luvulla 1 100 000 (eli miljoona kolmesataatuhatta) (1.
Sitten otetaan toinen luku, joka on öljyn päivittäinen tuotanto (ja koska elämme kädestä suuhun, se on myös päivittäinen käyttömme). Otetaan päivittäisen tuotannon luvuksi 65 (2 .
Sitten laskukaava
Ensin jaetaan kokonaismäärä päiväkulutuksella, jotta saadaan selville, moneksiko päiväksi öljyä on.
1 100 000 / 65 = 16 923
Eli meillä on öljyä jäljellä nykyvauhdilla 16 923 päiväksi. Jaetaan se vielä luvulla 365, niin saamme ajan vuosina, suunnilleen:
16 923 / 365 = n. 46,4 vuotta.
Jos sitten kehitämme hienoja uusia keinoja pumpata öljyä nopeammin, ja nostamme pumppausnopeutta vaikka 10 miljoonaa barrelia päivässä, niin tehdäänpä lasku uudestaan:
1 100 000 / 75 = 14 667. Joka on vuosiksi muutettuna 40,2 vuotta.
Joten, hienon teknologisen kehityksen ansiosta öljy loppuu yli 4 vuotta nopeammin kuin nykyisellä vauhdilla. Jee! Hyvä tiedemiehet ja insinöörit! Taas tuli merkittävä voitto ihmiskunnalle, meitä ei luonto nöyryytä!
Takaisin todellisuuteen
Yllä oleva laskukaava on tietysti teoreettinen, sillä todellisuudessa huomisen öljy on aina hiukan hankalampi ja kalliimpi imeä maan sisältä kuin tämän päivän öljy. Alhaalla roikkuvat hedelmät poimitaan ensin, tietysti. Tarkoitus oli kyseenalaistaa pääasiallisena toimintamallina se, että ongelmia ei ole, koska öljyä voidaan pumpata vielä nykyistäkin nopeammin! Nopeammin pumppaamalla ainoastaan siirretään tämän päivän ongelma huomiselle ja tehdään ongelmasta astetta pahempi.
Todellisuudessa öljyn tuotannon kehittäminen menee kuitenkin hyvin samantyylisesti, mutta vivahde-erolla. Mitä nopeammin imemme öljyä, sitä nopeammin joudumme ottamaan käyttöön todella hankalia öljylähteitä, ja sitä kalliimmaksi öljy käy, ja sitä vaikeammaksi tuotannon vauhdin ylläpito. Kun tuotannon lasku huipun jälkeen sitten lopulta tulee, se on sitä rajumpi ja nopeampi, mitä nopeammin ja tehokkaammin olemme ”helpomman” öljyn käyttäneet. Lisäksi on tutkittu ja arvioitu että mitä nopeammin öljy imetään lähteestä, sen vähemmän lähteestä on kokonaisuudessaan saatavissa.
Toki täytyy ottaa myös huomioon se, että osa kasvaneesta potentiaalisesta tuotantotehosta menee reserviin, eli sitä ei käytetä välittömästi, vaan sillä esim. tasataan öljyn hintaa lisäämällä ja vähentämällä tuotantoa tarpeen mukaan. Mutta yhtä kaikki, mitä nopeammin pumppaamme, sitä paremmin maailman talous kasvaa, ja sitä nopeammin ja rajummin seinä tulee vastaan.
Ja kun olemme takaisin todellisuudessa, minusta olisi mahtavaa, jos laskeutuisimme kalliin ja niukan öljyn maailmaan mahdollisimman loivasti, aloittaen laskeutumisen vaikka jo tänään. Ken tietää, samalla voimme hillitä vaikkapa ilmastonmuutosta.
Luvuista ja lähteistä
(1 luku 1 100 000 ei ole ihan hatusta temmattu. Wikipedian (ja monen muun lähteen) mukaan meillä on maapallolla tällä hetkellä jäljellä karkeasti arvioiden noin 1-1,3 miljoonaa miljoonaa (eli tuhatta miljardia) barrelia tunnettuja öljyvaroja. Uusia varoja löydetään, mutta ei kovinkaan merkittävästi. Viimeisistä todella merkittävistä löydöistä on yli 40 vuotta.
(2 65 on suunnilleen tämänhetkinen raaka-öljyntuotannon päivävauhti (ja kulutusvauhti) miljoonissa barreleissa.
Lähteinä ja innoittajina mm.
A Crude Awakening (dokumentti-elokuva)
http://en.wikipedia.org/wiki/Fossil_fuel
The most important video you’ll Ever See
Muista lähteistä voi toki saada toisenlaisia lukuja. Opec-maat esimerkiksi tykkäävät nostaa öljyreserviensä määrää vuosittain, vaikka joka vuosi reserveistä pumpataan öljyä pois. Ilmeisesti heillä on erittäin runsaasti salaisia lähteitä joista muut eivät tiedä mitään ja niitä myös löydetään, muusta maailmasta poiketen, koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ai niin, Opec-järjestö määrittelee jäsenmaidensa sallitun vuosituotannon ilmoitettujen reservien perusteella…
Edit 1). Alkuperäisissä luvuissa oli epähuomiossa käytetty öljyn kulutuksena lukua joka sisälsi myös muut nestemäiset fossiiliset. Raaka-öljyä kulutetaan tällä hetkellä hieman yli 65 mbpd, ja todennäköisesti sen tuotantoa ei enää koskaan pystytä nostamaan vuoden 2006 tasolle joka oli noin 70 mbpd (milj. barrelia per päivä). Näistä muutoksista huolimatta itse artikkelin viesti on sama, joskin voidaan todeta että Peak Oil tapahtui vuonna 2006.
Vallitseva näkemys yhteiskunnassa on, että talouden tulee kasvaa, kasvaa ja kasvaa, vuosi toisensa jälkeen. Mitään tiettyä tavoite-kokoa ei ole, vaan tärkeää on ainoastaan kasvu.
Vaikka poliitikot kuinka haluaisivat, niin pysyvä, loputon talouskasvu ei ole mahdollista. Ei. Ei ellemme saa avattua jonkinlaista portaalia johonkin toiseen ulottuvuuteen, jossa on rajattomasti luonnonvaroja saatavilla kunhan hanasta kääntää. Siis rajattomasti. Tätä kasvuvauhtia toisen maapalloa vastaavan ulottuvuuden tyhjentämiseen ei ihmiskunnalta menisi kuin muutama kymmenen vuotta. Ja siinä samalla voisimme lämmittää planeettaa muutamalla lisäasteella ja vaikka triplata väestön.
Tuliko tämä nyt selväksi? Loputon talouskasvu EI ole mahdollista. Ei vihreällä teknologialla, sinivalkoisella, tai minkään muunkaan värisellä.
Onko sitten “ok” että vedätämme kasvua mahdollisimman pitkään imien planeetan tyhjäksi kuin rusina kaikista vähänkään hyödyllisistä raaka-aineista? Nykyinen talouskasvu perustuu siihen, että käytämme kiihtyvällä vauhdilla uusiutumattomia luonnonvaroja yhä kasvavan väestön todellisten ja kuviteltujen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä nopeammin ja tehokkaammin koetamme kasvaa, sitä nopeammin ja äkimmin luonnonvarat loppuvat.
Öljy keskiössä
Litra bensiiniä vastaa muutaman viikon ihmistyöpanosta ja maksaa… noh, suomessa kuitenkin sen puolitoista euroa. Ajattele, jos sama duuni tehtäisiin ihmistyöllä? Tai edes puolet siitä? Miten kävisi talouskasvun, kun ruoan hinta alkaisi vastata oikeaa hintaansa, ilman halvan energian tuomaa alennusta? Jos ruokaan käytettävä osuus tuloista nousisi takaisin tasolle mitä se oli vaikka sata vuotta sitten, tai edes 50 vuotta sitten, niin kerrannaisvaikutukset tulevat olemaan melko arvaamattomia.
Tällä hetkellä ei ole näkyvissä sellaista energianlähdettä, joka korvaisi öljyn ja maakaasun. Ei ole. Turha kusettaa itseään ajattelemalla että kyllä ne tiedemiehet keksivät jonkun (kylmä)fuusion ja heti huomenna saamme siitä riittävästi puhdasta energiaa. Tai että energiayhtiöt pystyttävät niin maan pirusti tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita.
Valitan. Ei onnistu, ei riitä, ei ehdi. Ja vaikka sähköä saataisiinkin tehtyä jollain muulla tavalla, niin planeettamme lähes koko logistinen systeemimme pyörii nestemäisten fossiilisten polttoaineiden varassa, ja sitä ei yhdessä yössä, tai edes vuosikymmenessä, muuteta toimimaan jollain muulla.
Loputon kasvu, oikeasti? LOL!
Kenenköhän aivopieru oikeasti on alunperin ollut, että rajallisella planeetalla voisi olla rajaton kasvu? Miksi mitkään vallalla olevat talousteoriat tai taloustutkijat eivät ota missään laskelmissaan huomioon, että se loputon “kasvu” pitää tuottaa rajallisin luonnonvaroin? Helvetin hölmöläiset, anteeksi vaan. Onhan taloustutkijoissa ajatteleviakin yksilöitä joukossa.
Kannattaisiko ruveta hetimiten miettimään, miten Suomi ja suomalaiset selviävät maailmassa, jossa talouskasvu ei ole mahdollista? Vai onko parempi jatkaa “business as usual” ja odottaa silmät kiinni, hymy huulilla, että törmäämme seinään? Kun katselee ympärilleen hetken, huomaa, että suurin osa porukasta hymyilee hampaat irvessä, silmät kiinni. Mutta jos että kaikki muut tekevätkin niin, ei se vielä tarkoita että silmät kiinni irvistäminen olisi hyvä idea. Se tarkoittaa vain, että kaikki muutkin tekevät niin.
Miksei kukaan valtaapitävistä tee mitään?
Jos on selvää, että ennemmin tai myöhemmin tällainen järjestelmä kusahtaa omaan mahdottomuuteensa, niin miksei rahaministeri vihellä peliä poikki?
Puolustukseksi poliitikoille, eihän tällaisilla “vähemmän kaikkea kaikille” -teemoilla oikein vaaleja voiteta. Valitettavasti. Mutta hallittu lasku olisi parempi, kuin hallitsematon mahaplätsi.
Lisäksi, on lienee melko vaikeaa johtavien poliitikkojen hypätä pois joukkopsykoosista, kääntää kelkkansa ja todeta että niin, ehkä se loputon talouskasvu ei ole mahdollista. Ensin heidät nylkisivät puoluetoverit, ja sen jälkeen valtamedia vielä nokkisi lihat luiden päältä. Seuraavissa vaaleissa olisi vaikea tulla valituksi.
Muutos lähtee äänestäjästä
Poliitikkojen mielen muutos on vaikeaa niin kauan kunnes me, kansalaiset, osoitamme omalla toiminnallamme, mielipiteillämme, palautteellamme ja ilmapiirin muutoksella, että näillä teemoilla voi voittaa vaalit. Joten hihat heilumaan. Laittakaa omalle ehdokkaallenne sähköpostia, että jos hän haluaa äänenne vielä ensi vaaleissa, niin nämä teemat tulee tuoda esille ennen vaaleja. Se on ainakin alku, siihen verrattuna että nyt kukaan ei uskalla avata suutaan koko asiasta ellei suunnittele lopettavansa aktiivi-poliitikon uraansa.
Siteeraan vielä Richard Heinbergiä hänen tuoreesta kirjastaan Peak Everything (isbn: 978-0-86571-645-2):
It will take most folks a while to realize the simple fact that conventional economic growth is over. Done. Dead. Extinct.
Vapaa suomennokseni: “Kestää hetken jotta valtaosa ihmisistä tajuaa sen tosiseikan, että perinteinen talouskasvu on ohi. Elänyt, kuollut ja kuopattu”.
****
PS.
Tässä sivuston ensimmäisessä artikkelissa tuli pintapuolisesti monia ajatuksia ja teemoja, joita tullaan käsittelemään myöhemmin tarkemmin omissa artikkeleissaan. Mikäli haluat lisätietoja jostain toteamuksestani, niin heitä kommenttia. Jos olet erimieltä kanssani, niin kommentoi, mutta perustele väitteesi. Niin voimme molemmat oppia jotain.
Hankin tuoreeltaan juuri ilmestyneen Jussi Laitisen kirjoittaman kirjan ”Pieni suuri energiakirja – opas energiatehokkaaseen asumiseen” (ISBN 978-952-5675-73-3). Omakotiasujana ja siten isohkoa sähkölaskua maksavana opas tuntui juuri minulle tehdyltä. Yritän sitkeästi myös pienentää hiilijalanjälkeäni, joten energian säästö tässäkin mielessä on lähellä sydäntä.
Vastasiko pieni kirja sitten suuria toiveitani? Kertoiko se havainnollisesti miten sähköä ja lämpöä voi säästää ja energiaa käyttää tehokkaasti, niin kuin takakannessa ja mainoslauseissa luvataan?
Jos asiaan vastaa lyhyesti, niin kyllä. Teos on juuri sitä mitä nimi antaa ymmärtää, se on pieni (noin 150 sivua), mutta suuri energiakirja joka tosiaan on opas energiatehokkaaseen asumiseen. Ainakin omakotiasujille, joita suomessa kyllä riittää. Mielestäni kirjan lukeminen tulisi olla perusvaatimus jokaiselle omakotiasujalle tai sellaiseksi aikovalle, ja muillekin se on vähintään suositeltavaa.
Parasta
Parasta kirjassa on mielestäni se, että se ihan oikeasti kertoo asiat helppotajuisesti. Se ei siis siinä mielessä ole tippaakaan akateeminen, jolla tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että itse asia ja homman juju pyritään hautaamaan monimutkaiseen termistöön ja kielenkäyttöön, jolla pyritään täydelliseen tieteelliseen tarkkuuteen selkeyden kustannuksella. Kirjoittaja kyllä siteeraa jonkin verran tutkimustuloksia eri aiheista ja perustelee väittämät hyvin pitämällä järjen koko ajan siinä missä sen pitääkin olla: kädessä. Kirja on pullollaan hyviä käytännön vinkkejä, hyödyllisiä faktoja ja mielenkiintoisia tiedonjyväsiä joiden metsästämisestä tulee kaltaiselleni tavalliselle tallaajalle pää kipeäksi. Se myös kertoo monessa kohtaa miten ja mistä asiasta löytyy lisää tietoa.
Olen esimerkiksi haaveillut joskus aurinkosähköpaneeleista, joilla voisin tuottaa ilmaista, puhdasta sähköä omakotitaloomme. Mukavan vihreää, ja samalla saisin löysennettyä sähköyhtiön kuristusotetta lompakostani. En haaveile enää, sillä kirja kertoi minulle kivuliaan yksioikoisesti, että tämän hetken hinnoilla (paneelit laitteineen verrattuna sähkön hintaan) takaisinmaksuaika on jossain 75 ja 100 vuoden välillä. Vaikka paneeleilla onkin monesti jopa 25 vuoden takuu, niin harkitsen asiaa uudestaan sitten kun sähkön hinta on vähintään tuplaantunut, laitteiden hinta puoliintunut ja samalla teho/hyötysuhde kaksinkertaistunut. Siihen asti jatkan tuulisähkön ostamista sähköyhtiöltä (niin, se oma pientuulivoimala olisi myös kiva mutta katsotaan niissäkin nyt vielä hintojen ja tehojen kehitystä muutama vuosi).
Rakenne
Kirja on jaettu selkeisiin kappaleisiin, kuten ”lämpö talteen” jossa tietysti puhutaan erityisesti eristämisestä, sillä lämmitykseen uppoaa noin puolet sähkölämmitteisen omakotiasujan sähkölaskusta. Tämä kappale on mielestäni kirjan ydin ja se on samalla myös pisin ja tarjoaa eniten helppoja joka kodin vinkkejä energian säästöön, joiden budjetti alkaa nollasta eurosta (niin, sälekaihtimien käyttö vastaa suunilleen ylimääräistä lasia ikkunoissa).
Ilmalämpöpumpuille on ansaitusti oma kappaleensa, kuten myös aurinko/tuuli-energialle ja puulämmitykselle (yhdessä pienessä koivuklapissa on noin kilowattitunti lämpöenergiaa, jonka hinta sähköllä tuotettuna on noin 11 senttiä).
Irti öljystä -kappaleessa punnitaan eri vaihtoehtoja mitä tehdä 25%:ssa suomen omakotitaloista sitten kun niiden öljykattila on tiensä päässä, tai öljyn hinnat karanneet lopullisesti käsistä. Silkkihansikkaat on tässä kappaleessa riisuttu, sillä näiden projektien lähtöhinnat ovat kymppitonnista ylöspäin, joten tiedon hankinta ja harkinta kannattaa. Vaikka itse en ole öljylämmittäjä, niin kappale tarjosi mielenkiintoisia näkökulmia eri vaihtoehtoihin pelletistä puuhun ja maalämmöstä kaukolämpöön.
Puutteet
Ehkä selkein puute, jos sen voi puutteeksi mainita, on kirjan suuntautuminen pientaloasujille. Kerrostaloasujillekin hyödyllisiä vinkkejä toki löytyy, mutta ei lähimainkaan niin paljon. Tosin kerrostaloasuminen on jo sinällään usein paljon energiatehokkaampaa kuin pientaloasuminen, joten suurimmat säästöt on saatavissa nimenomaan pientaloissa. Kerrostaloissa isommista parannuksista vastaa taloyhtiö, ja kirja antaakin muutamia vinkkejä myös taloyhtiöille ja niiden kanssa asioiville asukkaille.
Lopuksi
Kirjan hinta on 25 euron paikkeilla, jolla hinnalla uskallan suositella sitä joka talouteen, jopa siihen uuden passivienergiatalon juuri rakentaneeseen. Kirjan hankkimalla ja/tai lukemalla voi tehdä monia pieniä toimia ja säästää vuoden sisällä moninkertaisen summan energialaskussa. Toisaalta kirja tarjoaa avaimet myös järjen käyttöön, ja varoittaa mitkä investoinnit tai remontit voivat tulla turhan kalliiksi saatuun hyötyyn nähden, jolloin säästö voi olla jopa kymmeniä tuhansia! Harvassa investoinnissa raha tulee takaisin samaa vauhtia.
Ja jos 25 euroa tuntuu isolta investoinnilta, niin kirjastokortilla pääsee myös pitkälle. 😉
*****
Kirjan perustiedot:
Jussi Laitinen, 2010
isbn: 978-952-5675-73-3
Kustantajan sivut
Ps. Jätä oma mielipiteesi kirjasta kommentteihin, tai kerro auttoiko (tai hankaloittiko) arvosteluni ostopäätöstä!
Kaikenhuipun blogi 