Siirry sisältöön

Loputon talouskasvu

lokakuu 21, 2010

Vallitseva näkemys yhteiskunnassa on, että talouden tulee kasvaa, kasvaa ja kasvaa, vuosi toisensa jälkeen. Mitään tiettyä tavoite-kokoa ei ole, vaan tärkeää on ainoastaan kasvu.

Vaikka poliitikot kuinka haluaisivat, niin pysyvä, loputon talouskasvu ei ole mahdollista. Ei. Ei ellemme saa avattua jonkinlaista portaalia johonkin toiseen ulottuvuuteen, jossa on rajattomasti luonnonvaroja saatavilla kunhan hanasta kääntää. Siis rajattomasti. Tätä kasvuvauhtia toisen maapalloa vastaavan ulottuvuuden tyhjentämiseen ei ihmiskunnalta menisi kuin muutama kymmenen vuotta. Ja siinä samalla voisimme lämmittää planeettaa muutamalla lisäasteella ja vaikka triplata väestön.

Tuliko tämä nyt selväksi? Loputon talouskasvu EI ole mahdollista. Ei vihreällä teknologialla, sinivalkoisella, tai minkään muunkaan värisellä.

Onko sitten “ok” että vedätämme kasvua mahdollisimman pitkään imien planeetan tyhjäksi kuin rusina kaikista vähänkään hyödyllisistä raaka-aineista? Nykyinen talouskasvu perustuu siihen, että käytämme kiihtyvällä vauhdilla uusiutumattomia luonnonvaroja yhä kasvavan väestön todellisten ja kuviteltujen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä nopeammin ja tehokkaammin koetamme kasvaa, sitä nopeammin ja äkimmin luonnonvarat loppuvat.

Öljy keskiössä
Litra bensiiniä vastaa muutaman viikon ihmistyöpanosta ja maksaa… noh, suomessa kuitenkin sen puolitoista euroa. Ajattele, jos sama duuni tehtäisiin ihmistyöllä? Tai edes puolet siitä? Miten kävisi talouskasvun, kun ruoan hinta alkaisi vastata oikeaa hintaansa, ilman halvan energian tuomaa alennusta? Jos ruokaan käytettävä osuus tuloista nousisi takaisin tasolle mitä se oli vaikka sata vuotta sitten, tai edes 50 vuotta sitten, niin kerrannaisvaikutukset tulevat olemaan melko arvaamattomia.

Tällä hetkellä ei ole näkyvissä sellaista energianlähdettä, joka korvaisi öljyn ja maakaasun. Ei ole. Turha kusettaa itseään ajattelemalla että kyllä ne tiedemiehet keksivät jonkun (kylmä)fuusion ja heti huomenna saamme siitä riittävästi puhdasta energiaa. Tai että energiayhtiöt pystyttävät niin maan pirusti tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita.

Valitan. Ei onnistu, ei riitä, ei ehdi. Ja vaikka sähköä saataisiinkin tehtyä jollain muulla tavalla, niin planeettamme lähes koko logistinen systeemimme pyörii nestemäisten fossiilisten polttoaineiden varassa, ja sitä ei yhdessä yössä, tai edes vuosikymmenessä, muuteta toimimaan jollain muulla.

Loputon kasvu, oikeasti? LOL!
Kenenköhän aivopieru oikeasti on alunperin ollut, että rajallisella planeetalla voisi olla rajaton kasvu? Miksi mitkään vallalla olevat talousteoriat tai taloustutkijat eivät ota missään laskelmissaan huomioon, että se loputon “kasvu” pitää tuottaa rajallisin luonnonvaroin? Helvetin hölmöläiset, anteeksi vaan. Onhan taloustutkijoissa ajatteleviakin yksilöitä joukossa.

Kannattaisiko ruveta hetimiten miettimään, miten Suomi ja suomalaiset selviävät maailmassa, jossa talouskasvu ei ole mahdollista? Vai onko parempi jatkaa “business as usual” ja odottaa silmät kiinni, hymy huulilla, että törmäämme seinään? Kun katselee ympärilleen hetken, huomaa, että suurin osa porukasta hymyilee hampaat irvessä, silmät kiinni. Mutta jos että kaikki muut tekevätkin niin, ei se vielä tarkoita että silmät kiinni irvistäminen olisi hyvä idea. Se tarkoittaa vain, että kaikki muutkin tekevät niin.

Miksei kukaan valtaapitävistä tee mitään?
Jos on selvää, että ennemmin tai myöhemmin tällainen järjestelmä kusahtaa omaan mahdottomuuteensa, niin miksei rahaministeri vihellä peliä poikki?

Puolustukseksi poliitikoille, eihän tällaisilla “vähemmän kaikkea kaikille” -teemoilla oikein vaaleja voiteta. Valitettavasti. Mutta hallittu lasku olisi parempi, kuin hallitsematon mahaplätsi.

Lisäksi, on lienee melko vaikeaa johtavien poliitikkojen hypätä pois joukkopsykoosista, kääntää kelkkansa ja todeta että niin, ehkä se loputon talouskasvu ei ole mahdollista. Ensin heidät nylkisivät puoluetoverit, ja sen jälkeen valtamedia vielä nokkisi lihat luiden päältä. Seuraavissa vaaleissa olisi vaikea tulla valituksi.

Muutos lähtee äänestäjästä
Poliitikkojen mielen muutos on vaikeaa niin kauan kunnes me, kansalaiset, osoitamme omalla toiminnallamme, mielipiteillämme, palautteellamme ja ilmapiirin muutoksella, että näillä teemoilla voi voittaa vaalit. Joten hihat heilumaan. Laittakaa omalle ehdokkaallenne sähköpostia, että jos hän haluaa äänenne vielä ensi vaaleissa, niin nämä teemat tulee tuoda esille ennen vaaleja. Se on ainakin alku, siihen verrattuna että nyt kukaan ei uskalla avata suutaan koko asiasta ellei suunnittele lopettavansa aktiivi-poliitikon uraansa.

Siteeraan vielä Richard Heinbergiä hänen tuoreesta kirjastaan Peak Everything (isbn: 978-0-86571-645-2):
It will take most folks a while to realize the simple fact that conventional economic growth is over. Done. Dead. Extinct.
Vapaa suomennokseni: “Kestää hetken jotta valtaosa ihmisistä tajuaa sen tosiseikan, että perinteinen talouskasvu on ohi. Elänyt, kuollut ja kuopattu”.

****

PS.
Tässä sivuston ensimmäisessä artikkelissa tuli pintapuolisesti monia ajatuksia ja teemoja, joita tullaan käsittelemään myöhemmin tarkemmin omissa artikkeleissaan. Mikäli haluat lisätietoja jostain toteamuksestani, niin heitä kommenttia. Jos olet erimieltä kanssani, niin kommentoi, mutta perustele väitteesi. Niin voimme molemmat oppia jotain.

Mainokset
3 kommenttia
  1. Mikko permalink

    Näinhän se menee. Riskit isoihin ongelmiin ovat aika kovat, kun öljy ja raha kietoutuvat niin tiukasti yhteen maailmantaloudessa. Hieman maallikon ajatuksia teemaan:

    Lähivuosina siirrymme tai olemme jo siirtyneet peruuttamattomasti aikakauteen, jossa vanhojen öljykenttien tuotantoa ei maailmanlaajuisesti kyetä korvaamaan uudella, ja kokonaistuotanto supistuu kiihtyvällä tahdilla. Suurimmat ja helpoimmat esiintymät niillä alueilla, mistä öljyä on löydetty, on pian kulutettu kannattavuutensa loppurajoille kohoavista markkinahinnoista huolimatta. Uusia joudutaan etsimään paikoista, joita pidetiin ennen turhina edes tutkia, kannattamattomina tai jopa mahdottomina hyödyntää. Useimmat sellaisiksi jäävätkin.

    Halvan öljyn lähtölaskentaa voi ennakoida seuraamalla öljyn etsintää, joka on toki välttämätöntä menetettyjen kenttien tuottojen korvaamiseksi ja kannattamattomanakin tärkeä osa öljy-yhtiön profiilia ja julkista uskottavuutta, mutta tässä suhteessa paras todiste menneisyyteen jäävistä öljykentistä. Hyödyntämättömiä esiintymiä kyetään enää paikantamaan lähinnä poliittisesti kiistanalaisilta tai muuten vaikeapääsyisiltä alueilta. Tämä saattaa estää niiden käytön määräämättömäksi ajaksi tulevaisuuteen. Ne vaativat vaikean saavutettavuutena vuoksi totuttua pidempikestoisen tutkimus- ja valmisteluvaiheen. Samasta syystä tarvitaan huippukalliit korkean teknologian laitteet, joiden rahoitus häilyvässä taloustilanteesssa voi epäonnistua suhdanteiden heikennyttyä tai jäädä riippuvaiseksi lehmänkaupoista paikallisen korruptiohallinnon kanssa.

    Öljy-yhtiöt saavat monenlaista kompensaatiota hallituksilta vaikeuksiinsa. Tämän maksavat veronmaksajat riippumatta henkilökohtaisesta öljyntarpeestaan. Öljyntuotannon kokonaiskustannuksiin kuuluisi laskea mukaan merkittävä osa läntisten hallitusten sotilasbudjetista. Tuottaminen ja kuljettaminen taipaleiden takaa on muodostunut perussyyksi tuojamaiden sotilaalliselle läsnäololle tuottajamaissa tai esimerkiksi öljyputkien läheisyydessä. Monesti sotilaallinen voima on ainoa tapa turvata öljyn saanti. Amerikan omalla maalla vaivoina ovat vain luonnonsuojelijat, mutta kun öljy sattuu sijaitsemaan jonkun toisen maalla, onkin keksittävä kaikenlaisia syitä lähettää tankit ja jalkaväki paikalle. Ihan avoimesti julistaen tehtyä, vahvemman oikeuteen nojaavaa ryöstöretkeä emme siksi (toivottavasti) tule näkemään, mutta on monia paikkoja, joissa olisi meneillään sotatila, jos hallitukset olisivat taitavampia myymään kansalle ajatuksensa öljyn ottamisesta väkisin. Esimerkiksi Pakistanissa ja Afganistanissa yksistään Yhdysvalloilla on kymmeniätuhansia henkilöitä jatkuvasti työssä joko aseellisissa sotilasoperaatioissa ja niitä huoltavan järjestelmän puitteissa. Toki hyödyt kotimaan aseteollisuudelle ovat selkeät, mutta samanaikaisesti tämä työvoima myös on pois kotimaan työmarkkinoilta, jossa väki voisi saada aikaan jotain oikeasti rakentavaa.

    Pitää muistaa myös se, että öljynporaus itsessään on erittäin energiaintensiivistä teollisuutta. Paitsi että itse poraamiseen käytetään kasvava osa lähteen tuotosta, tuotannon ylläpito itsessään kallistuu jokaista tuotettua yksikköä kohti sitä mukaa kuin esiintymää hyödynnetään, kunnes poraaminen on lopetettava tappiollisena, vaikka öljyä olisi jäljellä paljonkin. On paradoksaalista, että kehittyneimpiä poraustekniikoita, joilla päästään käsiksi vaikeisiin ja sirpaloituneisiin esiintymiin, ei oikeastaan kannattaisi korkeiden kustannusten vuoksi käyttää muiden kuin erittäin runsaiden kenttien poraamiseen. Moni tällainen esiintymä on niin vaativa, että siitä kannattaa hyödyntää vain osa. Loppuosa jää maankuoreen.

    Kuinka syvältä maankuoresta kannattaa pumpata asfaltin sideaineen (bitumin) raaka-ainetta? Bitumi on toki käytännössä sivutuote, mutta jos itse päätuotteen (polttoaineen) valmistus vaikeutuu raaka-aineen laatuongelmien takia ja tuotantolaitos suljetaan, ei synny sivutuotteitakaan. Öljy onkin usein laadultaan jo alkuvaiheessa heikompaa kuin takavuosina ja laatu heikkenee entisestään kun poraus etenee, mikä edellyttää mittavaa jälkikäsittelyä, muttei siitä huolimatta tuota kuin matalan tai keskitason jalosteiksi laatunsa puolesta kelpaavaa öljyä. Näinollen voi syntyä tilanne, jossa päätuotteeksi jääkin polttoaineen sijasta entinen sivutuote, mutta sen toiminnan jatkaminen edellyttääkin lähes vastaavia investointeja ja työtä kuin ennenkin, mutta paljon heikommin kattein. Käytännössä heikkolaatuisimpien raaka-aine-esiintymien hyödyntäminen tulee järkeväksi vain siellä, jossa se on aivan maankuoren pinnassa ja logistiset ongelmat ratkaistavissa edullisesti, esimerkiksi shale-kenttien kohdalla. Jäljelle jäävät toki haasteet ympäristöhaittojen osalta, mutta ne kaatuvatkin poliitikkojen niskaan.

    Esimerkkinä asfaltti: miten tilanne muuttuu, jos sideaineen tuotantokulut nousevat 10% energian hinnan mukana, ja toiset 10% raaka-aineen itsensä hinnannousun mukana ja kolmannet 10% koventuneen verotuksen seurauksena, yhteensä tuotanto kallistuu 30%? Jos samalla liikenne – ja teiden kulutus – vähenevät 10% esimerkiksi kasvaneen työttömyyden vuoksi, saattaa raaka-aineen kysyntä romahtaa vaikkapa 30%, minkä seurauksena käypä hinta putoaa helposti saman verran — täysin elinkelvoton yhtälö mille tahansa toimialalle. Kapasiteetin alasajo on silloin väistämätöntä, jos tulevina vuosina enää paikataan kuoppaisia teitä eikä päällystetä uusia. Ylikapasiteetti on hetkittäistä, kun se johtuu kausivaihteluista, mutta kestävän liiketoiminnan rahoittaminen on monella alalla ajautumassa ongelmiin resurssien muuttuessa niukkuushyödykkeiksi. Tyypillinen noidankehä kaikelle taloudelle, jossa sekä kysyntä että tuotanto ovat riippuvaisia halvasta energiasta, eivätkä aidosta tarpeesta.

    Usein käy myös niin, että poraus on kannattavaa vain osan ajasta markkinahintojen rajujen heilahtelujen ajan, mutta köyhtyvän lähteen laadun ylläpito on mahdollista vain rajallisen ajan, ja silloinkin edellyttää jatkuvaa pumppaamista, vaakaporausta ja paineistamista. Ylikapasiteetista tulee toistuva ongelma hintakuoppien ajaksi varastointimahdollisuuksien riittämättömyyden takia. Öljynporaus ei suinkaan ole sitä parempi bisnes mitä enemmän tuotetaan, vaikka näin olikin joskus silloin, kun muutama mies hakkujen ja lapioiden kanssa saattoi kirjaimellisesti parimetrisen kuopan kaivamalla päästä käsiksi maanalaiseen öljyyn.
    Helposti saatavilla oleva, mutta pumppaamaton öljy on paljon arvokkaampi kuin jo pumpattu.

    Vanhan ruostuvan infrastruktuurin uusiminen vaatisi jäljelläolevaan tuottoon nähden liian kalliit uudistukset. Tällaista rappeutuvaa infrastruktuuria on valtavasti. Pelkästään Yhdysvaltain osalta modernisointi tulisi kansantuotteen kokoon suhteutettuna kalliimmaksi kuin toinen maailmansota. Tästä syystä monikansalliset öljy-yhtiöt pyrkivät kaikin keinoin eroon käsiin lahoavasta 40- ja 50-luvun perinnöstä. Loppupeleissä vanha tuotanto on rasite ja nollaa pian uuden tuotannon kannattavuuden. Alalla yritysostot muodostuvat pian varsinaista poraustoimintaa kannattavammaksi liiketoiminnaksi. Musta pekka jää valtiollisten öljy-yhtiöiden käteen.

    Maapallo ei voi tuoda öljyä, vaan kaikki käytetty öljy on hankittava omalta planeetalta. Kehittyvien öljyntuottajamaiden oma talous on noussut kohisten siellä, missä oman maan luonnonvaroista on pidetty kiinni. Toki on diktatuureja, joissa halpaa ulkomaanvaluuttaa on pidetty kansan hyvinvointia tärkeämpänä. Tuottajamaat kuitenkin tarvitsevat omia luonnonvarojaan yhä kipeämmin ulkomaanvaluutan sijasta. Ulkomaanvientiin ei välttämättä öljyä enää riitäkään, ja kehittyneet sisämarkkinat näyttävät järjestävän valtiontalouden kuntoon, ja öljyn käyttäminen omassa maassa onkin järkevämpi ja tuottoisampi valinta. Mitä tekevät maat, joiden energiatalous on riippuvainen tuontiöljystä? Hullusti niille käy.

    • Kiitos, Mikko erittäin kattavasta ja hyvästä kommentista. Luettuani sen, olen melko lailla samaa mieltä joka kappaleen sisällöstä.

      Erityisen mielenkiintoista on nuo välilliset öljyn hinnan tuet joita ei lasketa esim. EROEI-lukuihin, vaan jotka ulkoistetaan veronmaksajille. Eli juuri se, että valtavat määrät kalustoa ja henkilöstöä on paikanpäällä vahtimassa putkia ja kenttiä, jotta kotimaahan saadaan öljyä (puhun nyt lähinnä jenkeistä). Tämä tulee tietysti vain kiristämään jenkkien ja arabimaiden välejä jatkossa, ja tarjoaa hyvän kasvualusta terroristien propagandalle.

      Lisäksi suomalaisten poliitikkojen ja päättäjien tosiaan kannattaa ottaa huomioon myös se, että suomi on melkolailla viimeisiä pysäkkejä monelle öljytankkerille, ja matkalla riittää ottajia. Venäjä tietysti on tuossa lähellä, joten sinne päin kannattaa pitää hyvät välit jatkossakin, jos / kun heiltä vielä riittää ylimääräistä? Noh, ainakin kaasua tuntuu olevan.

      Lisäksi esim juuri Saudi Arabiassa öljynkulutus kasvaa tällä hetkellä huimaa vauhtia. Siinä vaiheessa kun tuotanto ei enää kasva vaan pysyy esim samassa, tarkoittaa kasvava kotimaan kysyntä vähempää öljyä vientiin (vaikka tuotanto pysyikin samana).

  2. Mikko permalink

    Ns. petrodollarin aseman heikkeneminen saattaa pakottaa Amerikkaa kovempiin toimiin. Tiedämme miten kävi Saddamin, kun lahjonta ja kiristys eivät tuottaneet tulosta. Onko Chavez seuraava? CIA on ilmeisesti koetellut häntäkin jo pari vuosikymmentä. Luulisi vain jo että kun kansa on väsynyt sotiin, vain totaalinen uhka kääntäisi kansan offensiivin kannalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: