Kaikkihan tietää, miten siinä käy…?
Poliisitarkastaja Ari-Pekka Calin totesi juuri Hesarin haastattelussa, että ”kaikkihan tietää, miten siinä käy, jos ydinreaktori sulaa tai vaurioituu. Siinä saattaa miljoonien ihmisten henki olla vaarassa.”
Lausahdus on niin monella tasolla sekä huolestuttava että väärin, että on syytä hieman avata mitä viranomainen – Poliisihallituksen poliisitarkastaja, joka asemansa vuoksi kuulunee sinne aika lailla luotetuimpien instituutioiden luotettujen edustajien kärkikastiin – oikein sanoi.
Ensinnäkin, minun on vaikea uskoa että kaikki, tai sanotaan edes viisi prosenttia, oikeasti tietää tai omaa minkäänlaista faktoihin tai ydinvoimaloiden rakenteisiin perustuvaa arviota siitä miten tuollaisessa tilanteessa oikeasti käy, ja millä todennäköisyydellä (ja täytyy todeta että en minäkään ole asiassa mikään asiantuntija, mutta jonkin verran olen ydinonnettomuuksien seurauksista lukenut ja kirjoittanut). Tällaisen olettaminen, kun se yhdistetään arvovaltaiseen virkamieheen, luo kuulijassa asetelman, jossa viranomainen juuri vahvisti hänen ensimmäiset ja pahimmat mielikuvituksen tuotteensa jota lentokone + ydinvoimala voivat aiheuttaa. ”Poliisi siis sanoi, että minä tiedän miten siinä käy, joten olen varmaan oikeassa ajatuksissani”, kognitiiviset prosessit kertovat meille.
Tuo olisi vielä voinut mennä lipsahduksen piikkiin, jos poliisitarkastaja olisi jatkanut esimerkiksi näin: ”Todennäköisesti reaktorin sulamisonnettomuuteen ei kuolisi monikaan, jos ketään, kuten ei myöskään sen säteilyseurauksiin.” Tämä nimittäin testattiin vuonna 2011 kun ei vähempää kuin kolme ydinreaktoria kokivat parin päivän sisällä ytimen sulamisonnettomuuden, kun massiivisen maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto repi Fukushima Dai-ichi ydinvoimalan lunastuskuntoon. YK:n WHO:n ja muiden vertaisarvioitujen tutkimusten mukaan näiden ydinreaktoreiden sulamisonnettomuuksista vapautuneeseen säteilyyn tuskin tulee kuolemaan juuri ketään ennenaikaisesti.
Mutta ei. Poliisitarkastaja kertoo, että ”miljoonien henki saattaa olla vaarassa”. Miten, tarkalleen ottaen? Koska ydinvoimalassa miljoonat suomalaiset juhlisivat jalkapallomaajoukkueen MM-voittoa onnettomuushetkellä?
Tsernobylin, jonka reaktori oli aivan eri tyyppinen länsireaktoreihin nähden ja josta puuttui reaktorin suojarakennus kokonaan, on historian ylivoimaisesti pahin ydinonnettomuus. Sen seurauksena varmistettuja uhreja on noin 50. Siis viisikymmentä. Säteilymallinnusten ja onnettomuuden seurauksia tutkineiden (esim. WHO) mukaan onnettomuus tulee aiheuttamaan 2050 mennessä karkeasti 9000 ennenaikaista uhria. Tragedia, joskin malli tekee varsin pessimistisen oletuksen, jonka mukaan hyvin pienetkin (sellaiset, joita vastaavan saa oleskelemassa Suomen radon-alueilla rakennetuissa taloissa voi saada muutamassa kuukaudessa) tulevat aiheuttamaan uhreja (noin 5000 yllämainituista 9000 uhrista on tämänkaltaisia).
Miten ihmeessä ”kaikki tietävät miten siinä käy” ja mistä ihmeestä poliisitarkastaja (oletan että toimittaja on lainannut hänen sanomisiaan, joskin toimittajankin hälytyskellojen olisi pitänyt soida ja faktat tsekata) onnistui nykäisemään tietonsa, että miljoonien henki voi olla vaarassa?
Ydinvoiman vastustajat pelottelevat usein onnettomuuksien seurauksilla ”antamalla ymmärtää”. He harvemmin puhuvat kuitenkaan numeroista, koska he kenties tietävät, että niille numeroille ei välttämättä löydy perusteluja, ja on viisaampaa jättää asia ihmisten vilkkaan mielikuvituksen varaan. Poliisitarkastaja antoi myös ensin ymmärtää, mutta sen jälkeen ymmärsi vielä antaa numeronkin. Joka on kokoluokkaa tuhansia tai miljoonia kertoja pielessä, riippuen vähän miten asiaa haluaa katsoa. Ajattele jos saman suuruinen virhe lipsahtaisi jossain muussa asiassa, vaikkapa maahanmuuttajien tekemien rikosten määrässä? Saattaisi Suomen Sisu muistaa poliisitarkastajaa kohtuuhintaisella konjakkipullolla ensi jouluna. Nyt samainen pullo saattaa lähteä ydinvoimaa kynsin hampain vastustavien ympäristöjärjestöjen osoitteesta. Vastaavanlaista julkisuutta, uskottavuutta ja vaikuttavuutta kun ei rahalla saa.
Odotan sekä poliisitarkastajalta että Helsingin Sanomilta pikaista korjausta tähän lipsahdukseen, vaikka epäilemättä vahinko onkin jo tapahtunut.
ps. Kirjastamme Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos voit lukea tärkeimpien ydinonnettomuuksien kulun, seuraukset ja sen, miten niistä on mediassa raportoitu.