Epäonnistunut energiakäänne – Energiauutiset kolumni
Aloitin taannoin Energiauutiset -lehdessä vapaana toimittajana, ja tässä kyseisen pestin ensimmäinen julkaisuni, jonka aiheena on Saksan epäonnistunut energiakäänne.
***********
Saksan energiakäänteellä on neljä perusjalkaa. Ensimmäinen ja tärkein on päästöjen vähentäminen 80—95 prosenttia vuoden 1990 tasosta 2050 mennessä. Tähän on tarkoitus päästä lisäämällä uusiutuvaa energiaa kattamaan 80 prosenttia maan energiantuotannosta ja lisäämällä energiatehokkuutta ja kysyntäjoustoja. Tämä kaikki on tarkoitus tehdä samalla, kun maa sulkee ennenaikaisesti ydinvoimansa, jolla energiakäänteen alussa vuonna 2000 tuotettiin yli 80 prosenttia Saksan puhtaasta sähköstä.
Vaikka Saksa onnistuisikin siinä kaikkein helpoimmassa, eli ydinvoimaloiden sulkemisessa poliittisella päätöksellä 2022 mennessä, muut tavoitteet näyttävät karkaavan. Energiatehokkuus ja päästövähennykset esimerkiksi liikenteessä ovat jääneet tavoitteista. Saksan hallinto päätti juuri, että se rajoittaa uusiutuvien rakentamista, jotta kustannukset pysyvät edes jotenkin hallinnassa ja jotta sähköverkkoa ehditään kehittämään vastaamaan kasvavia joustotarpeita. Uudet rajoitukset pitävät käytännössä huolen siitä, että uusiutuvilla saadaan hädin tuskin korvattua poistuva ydinvoimakapasiteetti. Jo ennen energiakäänteen ensimmäistä ja helpointa välitilinpäätöstä, tavoiteltua 40 prosentin päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä, Saksa näyttää epäonnistuvan pahasti.
Tämä siitäkin huolimatta, että Pariisin ilmastosopimuksen myötä EU-maiden nykyisetkin tavoitteet ovat aivan liian kunnianhimottomia. Länsimaiden tulisi vähentää energiasektorin päästöjä jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia, jos ja kun kehittyville maille suodaan edes jonkinlainen mahdollisuus nostaa elintasoaan fossiilisten polttoaineiden avulla. Saksan kymmeniä miljardeja maksanut energiakäännös on pystynyt alle prosentin vuosivauhtiin.
Energiakäänteen yksi tunnusomainen ominaisuus on se, että suljetaan ydinvoimaa ja rakennetaan sen tilalle uusiutuvia sekä parannetaan energiatehokkuutta. Ilmaston kannalta tällöin pysytään parhaimmillaankin paikallaan. Jos resurssit käytettäisiin fossiilisten korvaamiseen kaikilla vähäpäästöisillä ratkaisulla, olisi tulos ilmaston kannalta paljon parempi.
Tästä huolimatta eritoten ydinvoimavastaiset tahot levittävät Saksan energiakäännettä ympäri maailmaa. Sveitsissä äänestetään paikallisten vihreiden aloitteesta vuoden lopussa ydinvoimaloiden lopullisesta sulkemisesta ennenaikaisesti. Kaliforniassa ympäristöjärjestöt sopivat suljettujen ovien takana Diablo Canyon -ydinvoimalan sulkemisesta 2025 mennessä, kauan ennen käyttöiän umpeutumista. Ruotsissa eritoten ympäristöpuolue yritti ajaa ydinvoimalat taloudellisesti kannattamattomiksi ydinvoimaveron ja avokätisten uusiutuvien tukijärjestelmien myötävaikutuksella. Ranskassa on säädetty laki, että tulevaisuudessa vain 50 prosenttia sähköstä voidaan tehdä ydinvoimalla. Kotosuomessakin TEM ottaa tarkasteluun 100 prosenettia uusiutuviin perustuvan energiaskenaarion, aivan kuin tavoitteena ei olisi päästöjen vähentäminen, vaan uusiutuvien lisääminen.
Ruotsi, Ranska ja Sveitsi ovat kaikki puhdistaneet sähköverkkonsa jo 1980-luvulla. Ne olisivat oivassa asemassa siirtyä seuraaviin toimenpiteisiin, eli teollisuuden ja liikenteen puhdistamiseen. Suomi on pian samassa tilanteessa. Silti kaikissa näissä maissa suunnitellaan lähinnä jo puhdistetun sähköverkon rakentamista uudelleen. Hinta tälle soutamiselle ja huopaamiselle sekä euroissa että ilmastovaikutuksissa tulee olemaan valtava.
Ilmastosta huolissaan olevat, mutta keinoja mielivaltaisesti esimerkiksi vain uusiutuviin energialähteisiin rajaavat tahot ovat yhä enemmän osa ongelmaa. Heidän kannanottonsa ja ehdotuksensa vievät usein uskottavuutta koko ilmastotutkimukselta, eivätkä ne ole linjassa varteenotettavien organisaatioiden suositusten kanssa. Lähinnä sähköntuotannon ympärillä pyörivät, usein heikkolaatuiset skenaariot ja keskustelu takaavat riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista pitkälle tulevaisuuteen. Todellisuudessa kahden asteen lämpenemisen ikkuna on käytännössä jo sulkeutunut. Olisi korkea aika keskittyä kaiken vähäpäästöisen energiantuotannon mahdollistamiseen ja rakentamiseen, ja korvata nimenomaan fossiilisia polttoaineita, ei muita vähäpäästöisiä energiamuotoja. Suomella on tähän hyvät lähtökohdat, sillä täällä on vältetty pahin ydinvoimahysteria. Tärkeintä on päästöjen vähentäminen mahdollisimman tehokkaasti, ja se onnistuu parhaiten käyttämällä kaikkia työkaluja niiden vahvuuksien mukaan.
Kaikenhuipun blogi 
Entäs jos ilmastonmuutos (riippumatta siitä onko se todellinen uhka vai ei) on keksitty peittämään öljyn loppumisesta seuraava paniikki? Tenho N Suomaa : Homo Petroleum
Kaikkihan on mahdollista, mutta en oikein usko… tai siis suosin yleensä occamin partaveitsen käyttöä eli miksi etsiä monimutkaisia seurauksia kun yksinkertaisiakin on tarjolla (jonkun ilmastonmouutoksen keksiminen ja sittemmin kymmenien tuhansien tutkijoiden saaminen mukaan salaliittoon kuulostaa turhan kaukaa haetulta). Kivihiili on sitäpaitsi selkeästi ollut se päävihollinen.
Myös biopolttoaineet ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia, vaikka juuri ilmastonmuutoksen torjunnalla niiden käytön lisäämistä perustellaan. Miksi? Biopolttoaineiden käytön lisäämistä ei todellisuudessa puolla muu kuin öljyhuipun saavuttaminen. (lähde: SK 44 4.11.2016 Ilkka Savolainen: Metsät tehokkaaseen ja säästeliääseen käyttöön.)
Olen tuosta aika lailla samaa mieltä, joskin biopolttoaineet ovat niin kirjava joukko erilaisen ilmasto- ja ympäristövaikutuksen omaavia jakeita, että kovin yleistävästi tuota ei voi sanoa.
Jätteistä jalostettava biopolttoaine ei liene mainitsemisen arvoinen sillä se on kuin pisara meressä (missä meressä tahansa). Varsinkin kun jätteiden määrä pienenee öljyn vähetessä, myös biojätteiden. Ja metsistä ja pelloilta jalostettava biopolttoaine on pois joko meidän Homo Petroleumeiden tai muiden lautaselta tai hiilinieluista.
Jätteet on aika vähäinen virta lopulta, tai ainakin siitä perspektiivistä että niistä pitäisi päästä eroon. Mutta esim metsäteollisuudessa näitä muun tuotannon ohella syntyviä sivuvirtoja on aika merkittävästi, joista kannattaa jalostaa jotain hyödyllistä. Eri asia sitten esim kantojen nyppiminen tai runkopuun silppuaminen, saati peltoviljelyssä olevat energiakasvit, jossa ei yleensä ole järjen häivää.
”Myös biopolttoaineet ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia, vaikka juuri ilmastonmuutoksen torjunnalla niiden käytön lisäämistä perustellaan. Miksi? ”
Siksi kun niiden käytön lisäämisen todellinen motivaatio ei ole ilmastonmuutos, se on vain tekosyy. Biopolttoaineiden käytön lisäämistä kannattaa kaikkein enitsen Keskkusta ja syynä on ihan vain se, että biopolttoaineisiin tarvitaan metsää.
Toisin sanoen biopolttoaineisiin satsaaminen sataa omalta osaltaan kepulaisten metsänomistajien taskuun sekä maakuntiin. Sillä, onko niistä ilmastonmuutoksessa mitään hyötyä, ei ole merkitystä keskustan ajattelun kannalta. Kepuhan nimittäin kannattaa tupreen polttoa ja sen lisäämistä, mikä sotii tietenkin täysin CO2-päästöjen vähentämistä vastaan.
Itseasiassa minä ole aika varma siitä, että hallituksen kaavailema hiilivoiman kiellon päätarkoitus on avata markkinoita turpeelle ja bioboimalle, ei vähentää Suomen CO2-päästöjä.
Juuri näin. Olet Syltty oikeassa. Kun ilmastonmuutoksen torjunta ei kelpaa kaikille perusteeksi biopolttoaineiden käytölle ja kun öljyhuipusta ei voi puhua, koska niin on jossain yhteisesti sovittu (Bilderberg meetings?), niin perusteluksi kelpaavat kotimaiset työpaikat. Kivihiilen kieltämisellä tähdätään juurikin siihen mistä kirjoitit. Hyvä pointti.