Päiväni atomihuorana

Minua on tietokirjailijaurani aikana ehditty kutsua jo monenlaisilla nimillä. Suomi öljyn jälkeen (Into 2013) kirjan jälkeen olin kuulemma henkilöautoilua vihaava Vihreiden kätyri. Sittemmin minua on sanottu ydinteollisuuden lobbariksi monissakin yhteyksissä (ilmeisesti jos ei puhu jatkuvasti ydinvoiman vastaisia puolitotuuksia tai suoranaista hevonpaskaa, vaan kehtaa viitata johonkin aiheeseen liittyvään tutkimukseen tai tilastoon, sitä muuttuu lobbariksi. Aika huimaa).

Ja nyt viimeisimmäksi tietokirjakustantamo Nomerta Kustannus, tai siis joku kyseisen @NomertaK -twittertunnuksen takaa twiittaileva, täggäsi minut twiitissään #atomihuoraksi. #Priceless, etten sano.

Mistä kaikki alkoi?

Ystäväni Lauri lisäsi minut twitter-keskusteluun, kun hän suositteli Nomerta kustannukselle tuoreen tietokirjamme Musta Hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos lukemista, jos tämä haluaisi hieman haastaa ennakkoluulojaan ydinvoimasta ja saada aiheeseen uutta näkökantaa. Kävin katsomassa Nomertan sivut, ja siellä luki esimerkiksi seuraavaa:

”Tämähän kuulostaa lupaavalta”, ajattelin. He julkaisevat perusteltuja, argumentoituja, vanhoja uskomuksia tomuttavia, kiihdyttäviä ja viihdyttäviä tietokirjoja. Heille mikään ei ole pyhää (paitsi ihmisoikeudet), jonka lisäksi heille ei ole olennaista se, kuka kirjoittaa, vaan mitä hän kirjoittaa.

Kuulostaa suorastaan kustantajalta, jonka kanssa minäkin voisin tehdä yhteistyötä! Ja jos sallitaan kissan nostavan omaa häntäänsä, juuri noilla sanoin voisin mielelläni kuvata Mustaa Hevosta.

Niinpä olin hieman hämmentynyt, kun @NomertaK twiittasi:

Otin asian huumorilla, ja vastasin, että ei kai capoeira-harrastukseni tee minusta kyvytöntä lukemaan tutkimuksia ja raportteja ja kirjoittamaan niistä. Harrastanhan minä muitakin asioita; puutarhanhoitoa, lenkkeilyä, leikin myös lasteni kanssa (mihinkähän kaikkeen nämä minut epäpätevöittävätkään!?). Capoeira unohdettiin toistaiseksi, mutta jälleen vastaus yllätti:

Hetkinen. Eikös olennaista ollut se, mitä kirjoitetaan, eikä se, kuka kirjoittaa? Ja toisaalta, eräs ydinteknologiaa ammatikseen tutkiva ystäväni on valitellut, että koska hän tutkii työkseen ydinvoimaa, häntä ei pidetä uskottavana sanomaan siitä mitään. Eli joko olet teollisuuden kätyri, asiantuntija jota ei kannata kuunnella, koska saatat tietää aiheesta jotain, tai sitten et vaan ymmärrä lukemaasi koska sinulla ei ole siitä tutkintoa? Pettämätön strategia suorastaan – ketään ei tarvitse kuunnella, jos viesti ei miellytä. Tällä reseptillä lähtee #SuomiNousuun!

Vastasin hieman tuohtuneena, että on aikoihin eletty, kun vain virallinen tutkinto aiheesta antaa mahdollisuuden ymmärtää lukemaansa. Pyysin NomertaK:ta keskittymään jatkossa kritisoimaan itse kirjaa (Musta Hevonen) ja sen argumentteja tyhjän retoriikan ja henkilöön käyvien hyökkäysten sijaan.

Näin hän tekikin, hetken.

En ole ihan täysin varma mitä hän tuossa tarkoitti, mutta minulle jäi käsitys, että IPCC:n ilmastoraportit ja uskottavuus debunkattiin juuri – yhdellä twiitillä. Asiaan tuli hieman lisävaloa, kun vilkaisin Nomerta Kustannuksen nettisivuja uudemman kerran:

Erittäin mielenkiintoisia aiheita! …hetkinen… Ilmastokuplaa? No se selittää…

Tällä välin NomertaK oli myös ehtinyt haukkua ympäristöjärjestömme Suomen Ekomodernistit ry:n ydinvoiman lobbausjärjestöksi (tosin yhdistyksen säännöissä ei puhuta mitään ydinvoiman lobbaamisesta, ja vähät rahatkin saadaan jäseniltä), aktiivijäsenemme Laurin yhdistyksemme ydinvoimalobbariksi (Disclosure: hän on nykyisin toiminnanjohtaja World Energy Council Finland -järjestössä, aiemmin hän on ollut esimerkiksi Energiateollisuus ry:ssä ydinvoimalobbarina sekä Greenpeacen feissarina. Hän lienee siis myös Greenpeacen soluttautuja järjestössämme? Ei sillä, että se mitään haittaisi, toimimme varsin avoimesti).

Lisäksi Nomerta väittää Pariisissa jakamaamme Climate Gamble-kirjaa/pamflettia (alkuperäisteos Uhkapeli Ilmastolla) ydinteollisuuden rahoittamaksi. Väärin taas. Kirja (sekä suomenkielinen että englanninkielinen) kirjoitettiin kyllä ihan ilman hajuakaan teollisuuden rahoista, tai oikeastaan mistään muustakaan rahasta. Pariisin COP21 non-profit kampanjaamme, jonka teimme ilman palkkaa omalla ajallamme, saivat rahoittaa ketkä tahansa, ja siellä joukossa oli myös ydinalan yrityksiä.

Huomioitavaa on, että kirjaan tai sen esittämiin argumentteihin ei edelleenkään puututa – @NomertaK pysyy tiukasti pyrkimyksissään mustamaalata kirja/kirjoittajat, ilmeisesti edes lukematta itse teosta. Onnea tietokirjakustantajan uralle! 🙂

Eikä siinä vielä kaikki

Siis hetkinen, hän väittää myös, että olemme ”hyökänneet ydinvoimaa vastustavien ympäristöjärjestöjen kimppuun?” Uhhuh. Kyseessä lienee nämä kaksi kirjoitustamme (A Most Unwise campaign ja samaa keskustelua jatkava Don’t Nuke the Climate: A Response), joissa kritisoimme WISE-järjestön ydinvoimavastaisen kampanjan lähtökohtia ja argumentteja. Tämän, mielestämme asiallisen ja asiaan keskittyvän kritiikkimme nämä sankarit ovat nimenneet ”hyökkäämiseksi” jonka @NomertaK on näppärin sanankääntein (ja alkuperäisiä kirjoituksia ilmeisesti lukematta) kääntänyt kimppuun hyökkäämiseksi (siitä voi saada hieman toisenlaisen kuvan, kuin se todellisuus, jossa rustasimme vastinetta puolenyön jälkeen täysin rättiväsyneenä yhteismajoituksessa kahdeksan muun aktivistin kanssa – joista kukaan ei ollut kovin ydinvoima myönteinen, mutta joiden kanssa onneksi selvisimme ilman kimppuun käymisiä).

Voin vakuuttaa, että emme hyökänneet kenenkään kimppuun. Sain kyllä osani kyynelkaasusta eräässä mellakassa, jonka lisäksi paikalliset viranomaiset (poliisit) pysäyttivät toimemme useaan kertaan. Lisää reissusta voi lukea matkakertomuksestani.

Ja että #atomihuora? Oikeesti? Seuraako tätä hästägiä Twitterissä paljonkin jengiä? Joiden @NomertaK toivoo näkevän keskustelun, kenties osallistuvan siihen? (se kai on hästägien tarkoitus, jos olen oikein ymmärtänyt). Ei hitto sentään. 🙂

Aika moneen suuntaan @NomertaK on ehtinyt siis lokaa heittää. Yhtään varsinaista argumenttia, saati perusteluja, kirjoissamme esitettyjä asioita kohtaan ei vielä ole tullut.

Lukijat. Muistakaa, että olennaista ei ole se, kuka kirjoittaa, vaan se, mitä kirjoitetaan ja miten se perustellaan. Mikään ei ole pyhää, paitsi ihmisoikeudet. Ei edes omat ennakkoluulot, joita turhan helposti ajaudutaan puolustelemaan syyttelemällä, mustamaalaamalla ja perusteettomilla väitteillä. Lukekaa kirjoja, paljon ja monipuolisesti – ja kriittisesti. Mutta lukekaa kirjat ennen kuin kritisoitte. Kritisoikaa asiaa, ei henkilöä, ja kritisoikaa rehellisin argumentein, joiden takana on muitakin lähdeviitteitä kuin mielipide tai oma fiilis.

 

Jos faktat muuttuvat, minä muutan mieleni. Mitä sinä teet? – John M. Keynes