Vastine Taloussanomien Esa Härmälän haastatteluun

Taloussanomat uutisoi allekirjoittaneen yhdessä Harri Paloheimon ja Heikki Wariksen kanssa Kanava-lehteen kirjoittaman artikkeliin ja TEMin energiaosaston ylijohtajan Esa Härmälän haastatteluun pohjautuen Suomen virkamiesten oletetusta öljyhuipputietoisuudesta. Otsikkona: Ylijohtaja Härmälä silmien ummistamisesta öljyhuipulta: ”Kiistän”

Tarkastellaan hieman mitä Härmälä sanoo jutussa.

Härmälä ei sulata väitteitä siitä, että virkamiehet olisivat sulkeneet silmänsä mahdolliselta öljyhuipulta.

Jos virkamiesten silmät ovat rakosellaan olleetkin, niin ainakaan he eivät ole siitä (öljyhuipusta) ulospäin mihinkään tiedottaneet tai kenellekään kertoneet. Tai ainakaan me emme yrityksistä huolimatta ole aiheesta heiltä kuullut, emmekä ole kuulleet että kukaan muukaan olisi. Energia- ja Ilmastostrategian 2013 päivityksessä asiasta ei mainita. Väittääkö Esa Härmälä siis että TEMin virkamiehet varautuvat öljyhuippuun salaa, muulta yhteiskunnalta ja kansalaisilta piilossa? Miksi?

Kiistän. Minusta tämä asia on ainakin muihin maihin verrattuna aika hyvässä kunnossa. Öljyn osuus primäärienergiastamme on selvästi alhaisempi kuin EU-keskiarvo. EU:ssa lukema on yli 40 prosenttia, meillä 23–24 prosenttia, eli teollisuusmaiden alhaisempia, Härmälä vastaa Kanava-aikakauslehdessä esitettyihin väitteisiin.

Öljyn osuus primäärienergiastamme on tosiaan tuolla tasolla, ja Eurooppalaisittain (ja globaalistikin) tuo osuus on ihan vertailukelpoinen, ja hyvä niin. Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli, joka on vähemmän mairitteleva. Nimittäin kulutus absoluuttisena määränä per kansalainen. Suomessa kulutetaan hieman alle 6 litraa öljyä per nokka per päivä. Ranskassa, Saksassa ja UK:ssa vastaava kulutus on 3,7 – 4,7 litraa, Ruotsissa päästään myös alle viiden litran. Absoluuttinen määrä on myös se, minkä mukaan lasku tuontiöljystä kirjoitetaan.

Lisäksi on selkeä tavoite vetää öljyn osuus alle 17 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Minulla on vahva käsitys, että sitä kohti ollaan menossa, Härmälä sanoo Taloussanomille.

Tämä on hieno tavoite, vaikka se on noin vuosikymmenen myöhässä (IEA:n pääekonomisti Fatih Birolia mukaillen). Tuolle tasolle pääseminen tarkoittaa sitä, että olemme aika lähellä yllämainittujen maiden tasoa per nokka kulutuksessa. Öljyn hintojen noustua on varmaa että öljylämmitys tulee jatkossakin vähenemään ihan itsestään, ja kenties teollisuuden energialle aletaan etsiä vaihtoehtoja (kuten kivihiili). Pääsemme siis lähelle 17 % tasoa tekemättä aktiivisesti juuri mitään (eli jatkamalla sitä mitä olemme aiemminkin asian suhteen tehneet). Käytännössä tämä voi tarkoittaa että poimimme loput helpoista vähennystavoitteista, jolloin voimme sulkea silmämme asialta (siis todellisilta pitkän tähtäimen investoinneilta) vielä muutamaksi vuodeksi. Sopii toivoa että näin ei ole.

Härmälän mukaan on mahdollisuus, että öljy kallistuu radikaalisti. Jos maailmassa pysyy kuitenkin rauha, öljyhuippu on hieman kauempana kuin nyt on luultu, hän sanoo. Näkemys perustuu paljon liuskeöljyn tuomiin mahdollisuuksiin.

Mitä tarkoittaa ”hieman kauempana”? IEA:n mukaan parhaimmillaankin liuskeöljy voi siirtää öljyhuippua vain muutamalla vuodella. Sanatarkasti:”…the peak would be shifted by only a few years in any case.” Ottaen huomioon että rajujenkin toimenpiteiden viimeinen looginen aloituspäivämäärä siintää kaukana menneisyydessä, niin ei liene syytä vaipua tyytyväisyyden tunteeseen vielä muutamaksi vuodeksi. Noh, ainakin Härmälä on vihdoin alkanut puhua öljyhuipusta. Aiemmin hän ei ole aiheesta julkisesti juuri suostunut keskustelemaan.

Pohjoisamerikkalaiset yhtiöt ovat vetäytymässä vaikeimmilta arktisilta alueilta sen vuoksi, että öljyä on ihan kotipihalla.

Tässä jätetään huomiotta eräs aika olennainen seikka. Yhtiöt ovat vetäytymässä hankkeista myös koska niiden investointikyky ei yksinkertaisesti riitä. Vaikeampien alueiden öljy erittäin kallista kehittää. Wall Street Journalin otsikoinnin mukaan isot kansainväliset öljy-yhtiöt ovat viime aikoina kasvattaneet investointejaan valtavasti (oletettavasti tuon kotipihan öljyn tuottamiseen) mutta tuotanto ei ole silti hirveästi kasvanut. On huolestuttavaa mikäli nykyisetkään öljyn hinnat, joilla teollisuusmaiden taloudet hoippuvat nollakasvussa ja tyrmäyksen partaalla, eivät riitä tämän suurempaan lisätuotantoon. Alla vielä kuva investointien ja tuotannon kasvun suhteesta, jossa käyrät tuntuvat suuntautuvan intuition vastaisesti. Erityisesti Chevronin käppyrä on pysäyttävä. Ehkä tilanne muuttuu kun uusia hankkeita saadaan tuotantoon? Toisaalta erityisesti liuskeöljy on nopeaa ottaa tuotantoon, joten jos rahat ovat menneet siihen, niin ei hyvältä näytä.

Miten TEM on varautunut siihen, että liuskeöljytuotanto ei olisi niin suurta kuin on arvioitu? Olemme varautuneet yleensä siihen, että öljyn osuutta Suomen energiahuollossa pienennetään. Emme ole rakentaneet mitään sen varaan, että öljy pysyy nykyisellä hintatasolla.

Hyvä näin. Mutta ei ole ollut mitään merkkejä siitä, että TEMissä olisi otettu huomioon esimerkiksi IMF:n ekonomistien (pdf) ja OECD:n taloustutkimusosaston tuoreita malleja ja niiden perusteella tehtyjä öljyn hintaennusteita. Totta kai nämä ovat vain malleja muiden joukossa. Mutta ottaen huomioon että käytännössä kaikkien isojen virallisten energiajärjestöjen, IEA mukaan lukien, hintaprojektiot tälle vuosituhannelle ovat menneet täysin pieleen, niin kenties olisi fiksua tutkia myös täitä malleja? Ja ainakin sitten perustella aika hyvin, miksi niiden esittämä väite öljyn hinnan kaksinkertaistumisesta vuosikymmenessä ei voi pitää paikkaansa.

Tietysti öljynhinnan nopean, dramaattisen muutoksen epäsuorat vaikutukset saattavat olla suuret, mutta se on meidän energiamalliemme ja varautumiskykymme ulkopuolella. Eli jos öljy halpenee voimakkaasti, Venäjän kysyntä romahtaa, mikä on meidän kansataloudellemme vaarallista. Jos öljy nousee voimakkaasti, monen meille tärkeän vientimaan kyky ostaa tuotteita ja tarvikkeita heikkenee, Härmälä sanoo.

Eli vaikuttaa siltä että TEMin tosiaan kannattaisi tutustua yllämainittuihin hinta-malleihin – ei kannata keksiä pyörää uudestaan! Mutta mikä on nopea ja dramaattinen muutos? Missä menee raja? Onko öljyn hinnan nelinkertaistuminen vuosikymmenessä 2000-luvulla laskettavissa nopeaksi ja dramaattiseksi?

Se mitä kirjan kautta olemme yrittäneet tuoda keskusteluun on nimenomaan tämä: Energiamallien ja varautumiskyvyn on oltava huomattavasti nykyisiä parempia, sillä ne ovat tähän mennessä jättäneet öljyhuipun mahdollisuuden ja sen todennäköiset vaikutukset täysin huomiotta. Jos vientitulomme ovat Härmälän mukaan riippuvaisia sekä kalliista että halvasta öljystä (!), niin olisi ensiarvoisen tärkeää pyrkiä vähentämään (öljyn) tuontimenojamme. Korkeat tuontimenot kun ovat se tärkein syy (kansantalouden kannalta) sille että pitää olla myös korkeat vientitulot.

Joten mitä jos ruvettaisiin hommiin? Harrin ja Heikin Coreorient Oy tarttui härkää sarvista ja on lähtenyt kehittämään kaikille avointa verkossa toimivaa energiamallia, jossa katetaan myös epämiellyttävät korkean öljynhinnan skenaariot.