Skip to content

Kuukauden kirjat – Liuskekaasua koko rahalla

heinäkuu 15, 2013

Luin äskettäin kaksi tuoretta kirjaa liuskekaasusta:

  1. Shale Gas: The Promise and the Peril, 2012, Vikram Rao (kindle, adlibris)
  2. Cold, Hungry and in the Dark: Exploding the Natural Gas Supply Myth, 2013, Bill Powers (kindle, adlibris)

Shale Gas: The Promise and the Peril

Aloitetaan ensimmäisestä. Kirja oli hyvä, asiallisiin lähteisiin perustuva teos, jossa käytiin suhteellisen kattavasti läpi esimerkiksi liuskeen tuotannon ympäristövaikutukset, bisnespuoli sekä kuivan ja märän kaasun vaikutukset tuotannon kannattavuuteen. Hieman yllättäen, monien ympäristösuojelijoiden suosikkikritiikki liusketuotantoa vastaan, eli pohjavesien saastuminen fräkkäys-nesteen kemikaaleista, on ainakin toistaiseksi vailla pitävää näyttöä (joskin tutkimukset ovat alustavia). Metaanin sekoittuminen kaivovesiin on hieman toinen tarina. Kuten palkitussa, herättelevässä ja viihdyttävässä (mutta tyypillisesti suhteellisen yksipuolisessa) Gasland –dokumentissa näytetään, hanavesi tosiaan voi syttyä palamaan, joka johtuu kaivoveteen joutuneesta metaanista. Monilla tuotantoalueilla on kyseisenlaisia esimerkkejä löydetty myös tieteellisissä tutkimuksissa, mutta täyttä varmuutta liusketuotannon syyllisyydelle ei ole voitu vielä antaa, koska samalta alueelta ei ole vertaavaa tutkimusta ennen liusketuotannon alkamista. Laajempia tutkimuksia on

Jos vedetään hieman yhteen, kirjan mukaan teollisuus täytyy saada käyttämään parhaita mahdollisia tuotantotapoja ja olemaan kaikin puolin huolellisempi, sekä esimerkiksi ottamaan/otattamaan näytteet uuden porausalueen pohjavesistä ja kaivoista. Tämä kaikki vaatii sääntelyä, sen valvontaa, ja tulee nostamaan tuotannon hintaa nykyisestään.

Kaiken kaikkiaan suosittelen kirjaa jos haluaa realistisen ja tutkimukseen perustuvan käsityksen esimerkiksi liuskekaasun tuotannon haitoista. Monesti maan päällä olevat haitat kuten käsittämätön (vesi ja likavesi) rekkaralli ja sen aiheuttama pöly, teiden kuluminen ja ajoittaiset onnettomuudet tuntuvat olevan välittömistä vaikutuksista näkyvimmät ja merkittävimmät.

Mielenkiintoisia arvioita ja analyysejä on myös liuskeöljyn ja kaasun rakenteesta ja niiden käyttötarkoituksista. Valtaosa (yli puolet) saaduista ”märistä kaasuista” on etaania (joka on metaanista seuraava kahdella hiiliatomillaan). Sen pääkäyttötarkoitus on muuntaminen etyleeniksi (poistamalla pari vetyatomia), josta puolestaan voidaan valmistaa polyetyleeniä, jota käytetään esimerkiksi pakkauskelmuissa ja muovipulloissa. Siitä voidaan jalostaa myös monia muita jokapäiväisiä materiaaleja ja aineita. Eräs positiivinen ongelma on kuitenkin se, että siitä on ylitarjontaa, ja etyleenin kräkkäyslaitokset eivät ole siellä missä nykyiset tuotantoalueet ovat, joten tavaraa kuljetellaan edestakaisin sen etsiessä seuraavaa sopivaa jalostuspistettä, ja jalostusarvo uhkaa luisua ulkomaille (tai ainakin pois tuotanto-osavaltiosta). Ja niin edelleen, paljon tietoa josta en edes tiennyt olevani kiinnostunut.

Kirja antaa varsin kattavan kuvan liuskeesta ja sen ympärillä olevasta bisneksestä ja teollisuudesta.

4+ tähteä viidestä ja suosittelu jos liuskeaihe kiinnostaa laajemmin ja tiedonjanoa löytyy.

Cold, Hungry and in the Dark

Toinen kirja, Cold, Hungry and in the Dark, puolestaan perehtyy liuskekaasun tuotantoon ja varantoarvioihin sekä niiden todennäköisyyksiin. Kirjassa käydään tuotantoalueet läpi järjestelmällisesti, tarkastellaan niiden tuotantohistoriaa, porauskaluston määrää, tuotantokaivojen ehtymistä, alueen jakautumista ja kokoa sekä poraustiheyttä, ja lopulta verrataan näiden perusteella saatua arviota tuotettavissa olevasta liuskekaasun määrästä virallisiin arvioihin (ja teollisuuden arvioihin). Kirjassa myös käsitellään niitä tapoja joilla EIA esimerkiksi hankkii raporttiensa reserviarviot, joista aika monet on ulkoistettu konsulttifirmojen laadittaviksi. Ja minä kun luulin että EIA on edes jotenkin uskottava analysoija ja arvioija…

Luvassa on todella kylmää vettä niskaan liuskekaasusta innostuneille. Kirjan tarjoamat arviot ovat monin paikoin useita kertoja pienempiä kuin esimerkiksi EIA:n arviot, saati sitten teollisuuden luvut. Paljon hypetetty sadan vuoden kaasuvarasto kuihtuu kirjan edetessä murto-osaan. Kuihtuneesta käppyrästäkin merkittävä osa on tuotettavissa vasta paljon nykyistä korkeammilla hinnoilla.

Kirjan keskeinen viesti on, että vaikka liuskekaasua tullaan tuottamaan jatkossakin, niin: 1) sitä ei tuoteta lähimainkaan nykyisillä hinnoilla ja 2) sitä ei tulla tuottamaan lähimainkaan nykyisin arvioituja kokonaismääriä. Sen maalaama kuva on synkkä, mutta varsin uskottavasti perusteltu. Liuskekaasun tuotantohuippu on jenkeissä tulossa lähivuosina. Huolestuttavaa on ehkä se, että se on perusteltu uskottavammin kuin monet muut viime aikojen arviot, jotka tuntuvat olevan niin summittaisia ja tuulesta temmattuja, että niiden antajan olisi ollut hyödyllisempää jättää arvionsa antamatta.

Annan kirjalle 4½ tähteä viidestä ja lämpimän suosituksen varsinkin jos liuskeen varannot ja arviot kiinnostavat (ja näiden tulisi kiinnostaa kaikkia).

****

Samasta aiheesta kirjoitetut kirjat onnistuvat käsittelemään sitä aivan eri vinkkeleistä, eikä niissä ole hirveästi päällekkäisyyksiä. Molemmatkin voi siis varsin hyvin lukaista jos aihe kiinnostaa.

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: