Libertanismin ABC
Suomessakin on viime aikoina tullut puheeksi kaikenmaailman uusliberalismit ja muut hapatukset. Ovatpa jotkut tunnustautuneet libertanisteiksikin, toiset ehkä tietäen suunnilleen mitä se tarkoittaa, ja toiset jostain muusta syystä. Aika yleistä kuitenkin tuntuu olevan sekaannus, mitä mikäkin tarkoittaa.
Myönnän heti kärkeen, että en ole mikään libertanismin asiantuntija minäkään, joten jos joku lukijoista kokee, että puhun paskaa, niin älähtäkää. Ajattelin kuitenkin asiaan hieman perehtyneenä jakaa tähän hieman käsityksiäni siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan libertanismista. Ja mitä ei tarkoiteta. Esimerkiksi monet jenkkien republikaanit jotka sanovat itseään ja ajatuksiaan libertanisteiksi, eivät ole mitään sinne päinkään. He ovat ainoastaan leikanneet ja liimanneet libertanismin ajatuksista yhden sieltä ja toisen täältä ja hämmentäneet niistä itselleen sopivan ajatuskuvion.
Lisäksi varoitan lukijoita tekemästä samaa virhettä jonka itsekin tein libertanismiin tutustuessani: Koetin liimata sen sellaisenaan nykyisen yhteiskunnan päälle. Ei tule mitään, ainakaan mitään järkevää. Tarkoituksenmukaista on ajatella tätä järjestelmänä itsekseen, ilman että siihen on kytketty nykyisiä rakenteita. Sitten, mikäli ajatus libertanismista tuntuu järkeenkäyvältä, voidaan alkaa miettiä niitä askelia, joilla nykyisestä järjestelmästä siihen päästäisiin mahdollisimman mielekkäästi ja oikeudenmukaisesti. Mutta tämä ei ole tämän blogitekstin aihepiirissä.
Vahvat omistusoikeudet
Yksi libertanismin perusjalkoja on vahvat omistusoikeudet, eli ns. property rights. Jokaisen kansalaisen oikeus omaan kehoonsa, työnsä tulokseen sekä omaisuuteensa. Tällä tarkoitetaan, että minulla on ehdoton oikeus määrätä omasta kehostani ja siitä miten sitä käytän tai en käytä, eikä muilla ole oikeutta vahingoittaa minua tai omaisuuttani. Olen myös vastuussa omasta kehostani – jos poltan tupakkaa, vastaan itse sen seurauksista.
Oikeus aborttiin on yksi ristiriitoja aiheuttava seikka. Se on sitä siksi, että abortti nyt vaan ei ole kovin yksiselitteinen asia tai sellainen että siihen löytyisi helppo ja hyvä ratkaisu yhtään miltään ajatussuunnalta. Samalla siis pitäisi suojella äidin oikeutta omaan kehoonsa, ja lapsen oikeutta omaan elämäänsä. Lopulta ajaudutaan siihen, että missä vaiheessa lapsella lasketaan olevan oma elämä.
Mikä on minun, on minun, eikä meidän
Jos omistusoikeudet olisivat vahvat, saisi omalla omaisuudellaan siis tehdä mitä lystää? Periaatteessa kyllä. Tässä vaiheessa kuulee ympäristöjärjestöjen kirkuvan kauhuissaan, kun mielikuvat saasteista ja tuhotusta luonnosta nousevat mieleen, mutta odottakaas. Omaisuuttaan saa siis käyttää kuten haluaa, mutta sillä ehdolla, että oman omaisuuden käyttö ei vahingoita muiden omaisuutta, ilman että siitä on sovittu tai ilman että siitä suoritetaan vahingonkorvaus. Tämä siksi, että muillakin on vahva omistusoikeus omaan omaisuuteensa, joten toisella ei ole oikeutta tehdä sellaista toimintaa, joka vahingoittaa toisen omaisuutta välillisesti tai välittömästi.
Ja kyllä, libertanistit laskevat omaisuudeksi maan lisäksi mielellään myös veden ja ilman, joka heidän ”tontillaan” on. Ilmansaasteiden laskeminen toisen tontille ja sitä kautta tämän keuhkoihin olisi siis tämän omistusoikeuden rikkomista, ja verrattavissa pahoinpitelyyn.
Nyt mieleen hiipii helposti mielikuva, jossa käytetään järjettömästi resursseja jokaisen saastepartikkelin analysoimiseen ja metsästämiseen, ja lähetetään sitä mukaa laskuja laskujen perään paikallisille tehtaille. Noh, tuossahan ei ole mitään järkeä. Niinpä kannattaa ehkä hyödyntää tiedettä, tutkimusta, sopimuksia ja summittaisia arvioita. Keskeinen pointti on se, että niin kuin minä en voi tänään mennä tyhjentämään likakaivoani toisen tontille, niin ei minulla ole myöskään oikeutta saastuttaa hänen ilmaansa tai puroa joka tonteillamme virtaa. Nykyisinhän näitä hallitsee parhaimmillaankin keskushallinto, joka ajaa lähtökohtaisesti keskushallinnon (ja korvaan kuiskailevan vielä suuremman keskushallinnon, eli yhtiövallan lobbareiden) etuja, ei yksityisen.
Minimaalinen keskushallinto
Keskushallinnon minimointi on kenties yksi väärinymmärretyimpiä ajatuksia. Libertanistit siis kannattavat yleensä mahdollisimman kevyttä keskushallintoa. Mitä se tarkoittaa? Että valtiolta pitää riisua kaikki mahdollinen valta pois? Lyhyesti, kyllä. Mutta se tarkoittaa paljon muutakin. Keskushallinto, tai vallan keskittyminen ylipäätään (jota libertanismissa termillä keskushallinto tarkoitetaan) tarkoittaa sitä, että valta ei saa keskittyä myöskään yrityksille, sillä isot megafirmat edustavat keskushallintoa siinä missä poliittinen hallintokin. Usein heidän lobbarinsa, kampanja-avustuksensa ja muut vielä likaisemmat temput nimittäin takaavat sen, että se minkä luulemme olevan keskushallinto, eli esimerkiksi hallituspuolueet ja eduskunta (tai jokin vastaava ulkomailla) ovat oikeasti vain kumileimasimia, jotka tekevät mitä heidän korvaan kuiskailevat rahamiehet ehdottavat. Monet yritykset ovat suurempia kuin pienemmät valtiot. Ne edustavat siis sitä keskitettyä valtaa, jota libertanismi vastustaa.
Republikaanit ja Björn W. heidän vanavedessään haluavat siis sekä syödä piirakan että saada sen: Kevyempi ja heikompi keskushallinto, jotta heidän edustamansa keskitetty rahan valta saa temmeltää nykyistäkin vapaammin. He kuitenkin edustavat vallan keskittymistä siinä missä pullataikinaksi paisunut poliittinen järjestelmäkin, mutta heillä ei ole edes nykyisen hallinnon enemmän tai vähemmän suoraa poliittista vastuuta äänestäjille. Siis sinulle ja minulle.
Raha
Libertanistit vastustavat myös keskushallinnon liikkeelle laskemaa rahaa. He vastustavat myös nykyistä järjetöntä systeemiä, jossa yksityiset pankit saavat luoda rahaa luotonlaajennuksina tyhjästä, lähes olemattomilla oman pääoman osuuksilla. Siis kyllä yksityiselle rahalle, mutta markkinoiden ehdoilla. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että jos joku keksii perustaa pankin joka alkaa lainata rahaa jota sillä ei oikeasti ole, niin hän kärsiköön myös täysmittaiset seuraukset, jos/kun ihmiset ja muut toimijat menettävät luottamuksen hänen rahaansa. Lainata pitäisi siis vain sellaista rahaa, johon on sellainen takuu tai takaus mihin ihmiset voivat luottaa. Monet libertanisteista (mutta eivät kaikki) ovatkin ns. Gold Bugeja, eli kannattavat kulta-kantaan siirtymistä tai pitävät sitä väistämättömänä tulevaisuudessa, kun ihmisten luottamus nykyiseen tyhjästä luotuun fiat-rahaan lopulta väistämättä murenee.
Itse olen huvittuneena seurannut erilaisten paikallisrahojen ja aikapankkien syntymistä siellä täällä. Vaikka niiden perustajat ja puuhahenkilöt eivät sitä ehkä ole tajunneet, niin he toimivat hyvin pitkälti libertanististen periaatteiden mukaan! Paikallisrahat kun ovat yksityisiä ja paikallisia (siis eivät valtion) ja esimerkiksi aikapankit, vaikka eivät varsinaista valuuttaa käsittelekään, kuvaavat varsin osuvasti täysin (ajalla) taattua valuuttaa jonka varantoja kukaan ei voi mielensä mukaan paisuttaa.
Kustannusten ulkoistaminen
Kaikella on kustannuksensa. Mikäli jotain saa kaupasta ilmaiseksi tai halvalla, tarkoittaa se sitä, että kustannuksen maksaa joku muu. Tästä faktasta on johdettu kohtalaisen rajuja päätelmiä moneen suuntaan, ja tämän sisälle mahtuu kaikki ihmistoiminta. Niinpä sen käsitteleminen blogitekstissä jää väkisinkin puutteelliseksi, ja saman vastustamattoman logiikan asettaminen eri toiminnalle närkästyttää vuoron perään lähes kaikkia tahoja. Suurin osa närkästyksestä johtuu kuitenkin siitä, että ajatus liimataan sinällään nykyisen yhteiskunnan päälle, jossa ei ole mitään järkeä (viittaan järjettömyydellä sekä liimaamiseen että nykyiseen yhteiskuntaan).
Vapaudesta
Luin taannoin eräästä blogista, että ”vapautta on saada tarvitsemaansa sairaanhoitoa silloin, kun sitä tarvitsee”. Hienolta ja oikeudenmukaiselta (ainakin joistain meistä) kuulostava lausahdus pitää sisällään kuitenkin virheen. Jos yksilöllä on vapaus saada hoitoa silloin kun hän sitä tarvitsee, hän vie samalla muulta yhteiskunnalta pois vapauden käyttää samaa resurssia. Eli käytännössä hän vie joltakulta muulta pois vapauden saada vastaavaa hoitoa juuri silloin. Koska hoitovälineitä, hoitohenkilökuntaa, hoitopaikkoja ja aikaa on kaikkia rajatusti, ei yllämainitussa vapauden julistuksessa ole kauheasti järkeä. Vaikka se hienolta ja tavoittelemisen arvoiselta kuulostaakin. Se ei siis ole vapautta, vaan se on sitä, että yhdessä sovitaan riittävästä resurssien ohjaamisesta juuri terveydenhoitoon, jotta ylläoleva toteutuisi mahdollisimman monille. Nämä resurssit ohjataan pois jostain muusta käytöstä.
Sosiaalituet
Jotkut Kokoomuksen uusliberaalit (huom. Ei siis libertanistit) tiettävästi kannattavat lapsilisien poistoa, jota jotkut toiset pitävät täysin sydämettömänä sikailuna (varsinaiset argumentit hukkuvat syyttelyyn ja huuteluun). Libertanismi suhtautuu nihkeästi yhtään mihinkään tukiin, sillä ne ovat aina myös pois joltain toiselta. Ihmisillä on tietysti oikeus lisääntyä, mutta se ei toisaalta sisällä muille ihmisille velvollisuutta ylläpitää toisten perhettä. Tänä päivänä, kun ehkäisyvälineitä on viljalti saatavissa ja ne ovat suhteellisen edullisia länsimaissa (joissa tukiakin pääosin jaetaan jos jaetaan), on lapsen saaminen useimmiten valinta. Voisi olla siis hyvinkin perusteltavissa (ilman että edes tuodaan tähän väestön lisääntymisen ongelmia), että vanhemmat hoitaisivat itse lapsensa. Mikäli jokin yhteisö (oli se sitten naapurusto, suku, kylä, kunta tai valtio) haluaa, että lapsien hankintaa tuetaan jotenkin, niin se on heidän oma asiansa: kukaan ei estä tekemästä lahjoituksia yhteiseen kassaan josta apua jaetaan, tai jakamasta omaa työpanostaan käymällä muiden perheitä auttamassa. Mutta onko oikein pakottaa ketään maksamaan omalla työllään muiden (suur)perheen ylläpidosta? Tämä on omasta mielestäni hieman jyrkkä näkemys, mutta kannattaa muistaa, että johonkin laitetut resurssit ovat aina jostain muualta pois.
Sota ja turvallisuus
Libertanismi on täysin sotaa vastaan. Piste. ’Tämä johdetaan vahvoista omistusoikeuksista: kenelläkään ei tule olla oikeutta lähettää ketään toista sotimaan tai itse vahingoittaa toisia tai toisen omaisuutta. Itse asiassa libertanismi on myös nykyisenkaltaisia valtioita vastaan (valtiot ovat ne jotka sotia julistavat, ja sotia julistavat henkilöt harvemminn itse ovat lähimainkaan itse toimintaa). Libertanismi vastustaa myös keskushallinnon tarjoamia turvallisuuspalveluita, esim. poliisia. Tämän yhteydessä kannattaa kuitenkin huomioida, että Suomen poliisi on lienee globaalilla asteikolla sieltä vähiten korruptoituneesta päästä. Toinen pointti on se, että poliisin ja armeijan myötä kansalaiset luovuttavat keskushallinnolle (ja sen taustahenkilöille) monopolin laillisen väkivallan käyttöön.
Huumeet
Jokainen on vastuussa omasta kehostaan, eli huumeita voi käyttää kunhan ei edelleenkään vahingoita muita tai heidän omaisuuttaan. Huomioitavaa on se, että huumeiden tarjoaminen esimerkiksi ala-ikäisille tai muuten haavoittuvassa asemassa olevalle ei tietenkään ole ok, se on toisen heikomman aseman hyväksikäyttöä.
Prostituutio
Jokainen (täysi-ikäinen/päätäntäkykyinen) saa tehdä omalla ruumiillaan mitä haluaa, kunhan se ei vahingoita muita. Tämä sisältää seksin myymisen ja ostamisen kahden suostuvaisen aikuisen välillä. Libertanismin mukaan on väärin, että muut saavat säädellä sitä, mitä toiset omaisuudellaan tekevät (kunhan toiminta ei vahingoita ketään tai mitään).
Yhteinen infrastruktuuri
Otetaan esimerkki: Tiet. Libertanistit kannattavat julkisen tieverkoston tilalle yksityistä tieverkostoa. Tämä johtuu siitä syystä, että siinä missä nykyisin julkisista teistä maksamme me kaikki (sekä saasteiden että ylläpidon ja rakentamisen kautta) siitä riippumatta, käytämmekö teitä vai emme, niin yksityisessä tieverkostossa kustannuksen maksavat ne jotka siitä hyötyvätkin, eli teiden käyttäjät. Reilua, eikö? Visiota yksityisistä teistä ei kannata liimata nykyisen systeemin päälle sinällään, sillä usein mielikuva voi olla jokin tietulli-koppi helvetti.
Saasteet
Nykyinen kapitalismi perustuu muutaman muun seikan ohella siihen, että se menestyy, kuka minimoi tuotantonsa hinnan. Tämä selitetään ohjaavan toimintaa tehokkaammaksi, jota se kieltämättä tekee. Mutta se tekee paljon muutakin. Se nimittäin ohjaa toimintaa myös sellaiseksi, että mahdollisimman suuri osa oman toiminnan kustannuksista saadaan ulkoistettua muiden maksettavaksi. Siis:
Nykyinen korporaatiokapitalismi perustuu paljolti siihen, että mahdollisimman suuri osa kustannuksista ulkoistetaan muiden maksettavaksi.
Tiukkojen omistusoikeuksien myötä huomattavasti suurempi osa ulkoistetuista kustannuksista vvoitaisiin sisällyttää itse tuotteiden hintoihin. Tällöin jonkin tuotteen elinkaaren aiheuttamat saasteet (jotka joku siis maksaa kuitenkin esimerkiksi sairastumisena) näkyisivät sen hinnassa, ja tekisivät siitä vähemmän houkuttelevan verrattuna. Nykyisessä järjestelmässä ihmisten on mahdotonta tehdä kokonaisuuden (tai edes itsensä) kannalta järkeviä päätöksiä, sillä parhaan ja edullisimman tuotteen luo se, joka muiden ehtojen ollessa samat tehokkaimmin ulkoistaa tuotteen kustannukset ympäristöön ja tuleville sukupolville.
Kun sama periaate sovelletaan kasvihuonepäästöihin joiden haitat jakautuvat tasan kaikille, päästään aika lähelle James Hansenin ehdottamaa ”Fee and Dividend” – menetelmää. Siinä päästöille säädetään hinta siinä vaiheessa kun niitä päästävä (fossiilinen) polttoaine tuotetaan tai tuodaan maahan. Tämä maksettu maksu, joka nousee ennakkosuunnitelman mukaan joka vuosi, jaetaan tasan kansalaisille (se ei siis ole vero). Tämä tekee paljon päästöjä aiheuttaneista hyödykkeistä kalliimpia, ja suosii jatkuvasti voimakkaammin vähäpäästöisesti valmistettuja. Tämä ei ole ollut poliitikkojen kesken ehkä kovin suosittu, sillä se ei päästä heitä käsiksi rahoihin ja neuvottelemaan loputtomasti ja säätämään päästökauppaansa. Se ei myöskään lisää keskushallinnon valtaa, joten miksi keskushallinto ajaisi jotain tällaista?
***
Tässä oli muutamia libertanismin näkökulmia, mutta paljon jäi sanomatta. Kenties palaan niihin myöhemmin, ja toivomuksia/kysymyksiä voi toki jättää kommenteissa. Libertanismin suhteesta ympäristönsuojeluun kertoo mainiosti jo 1970 luvulla julkaistu (mutta useasti päivitetty) kirja TANSTAAFL (There aint no such thing as a free lunch). Paljon (veloituksetta saatavilla olevaa) tietoa ja kirjoituksia/artikkeleita/kirjoja/äänikirjoja/luentoja löytyy myös http://mises.org/ -sivustolta. Esimerkiksi juuri näköjään päivitetty For a New Liberty: The Libertarian Manifesto sisältää paljon libertanismin ydinajatuksia (löytyy myös äänikirjana).
Kaikenhuipun blogi 
Muistutan vielä, että tässä kirjoituksessa esitellään libertanismia, joka ei ole välttämättä sama asia kuin kirjoittajan oma näkemys asioista.
Okei, ruoditaan.
Ajatus on siis käsittääkseni ja toisin sanottuna se, että saastuttaminen loppuisi, kun ulkoiskustannuksista joutuisi maksamaan, koska omistusoikeudet ovat vahvoja.
Kuitenkin samaan aikaan todetaan, että valtion valtaa tulisi ainakin heikentää, ellei jopa poistaa kokonaan.
Kysymys: kuka tai mikä sitten valvoo noita vahvoja omistusoikeuksia ja ihan käytännössä ja viime kädessä fyysisesti estää enemmän rahaa, valtaa tai palkkasotilaita omaavaa loukkaamasta vähemmän ko. vallan välikappaleita omaavien oikeuksia?
Ja miten noilta vallakkailta riisutaan se valta, jos ne eivät siitä suostu hyvällä luopumaan? (Varsinkin jos valtio on ensin kutistettu minimiin. Jos taas ensin riisutaan valta ja sitten vasta kutistetaan valtio, niin mikä estää uusia vallakkaita nousemasta?)
Historiallisesti katsoen, meillähän oli vaikkapa 1100-luvulla käytännössä tuo erittäin vahva omistusoikeus. Jos koskessa näkyi vieras lastu, niin sitä omistusoikeuden loukkaajaa sai melko lailla kenenkään estämättä lähteä kirveellä opettamaan. Tietty saattoi käydä myös niin, että se toinen ehti ensin. Tai sillä saattoi olla enemmän kavereita ja/tai palkkalaisia.
J.M. – Jep, nämä ovat niitä keskeisiä ongelmia jotka ensin nousevat mieleen. Tähän voi tietysti sivuhuomiona heittää, että valtiota ei sinällään olla (ainakaan monenkaan mielestä) varsinaisesti poistamassa. Enemmän kysymys on siitä, että keskushallinto (mikä ei ole suoraan sama asia kuin valtio) ei puutu sellaisiin asioihin, joissa se ei ole välttämätön. Jonkinlainen sopimuslainsäädäntö toki tarvitaan, ja sitä pitää jotenkin myös valvoa. Kyse on paljon enemmän esimerkiksi siitä, että onko meillä vahvaa paikallisdemokratiaa (esim vihreiden kuntavaalien voimakas teema joka on melko libertaristinen) vai voimakas keskushallinto joka päättää kaikesta.
Mutta tuohon kysymykseesi, että kuka tai mikä valvoo ja estää loukkaukset… Kuka niin tekee nyt? Suuret yhtiöt saavat muutamalla hyvinsuunnatulla lahjuksella tai lobbauksella mellestää yksittäisetn ihmisten tonteilla kuten haluavat ja samaan hintaan raiskata myös valtion ”yhteisen” maaperän, vesistöt ja ilman. Jos keskushallinto on heidän taskussaan, on myös väkivaltamonopoli heidän taskussaan.
Se, että miten nykyisiltä vallakkailta riisutaan valta ei sinänsä liity libertarismiin; se on kysymys jota joudumme miettimään siinä vaiheessa, kun vallankumousta ja suuria muutoksia suunnitellaan. Mutta tässä vaiheessa olisi toki hyvä olla jotain hajua, että mihin suuntaan muutoksilla pyritään. Valtiota ei varmaan kannata ensin kutistaa minimiin, sillä silloin keskushallinto keskittyy nykyistäkin tiukemmin ”yhdelle prosentille”. Mutta valtion hallinnon ja rahan vallan välisen napanuoran katkaiseminen jo sinällään heikentäisi keskushallintoa, sillä se palauttaisi valtaa enemmän kansalaisille. Suomi ei välttämättä (toivottavasti?) ole tässä ihan pahin esimerkki siitä miten keskushallintoa oikeasti hallitsee joku muu kuin kansan äänestämät poliitikot.
Lähinnä kirjoituksen pointti on tarjota referenssikohta mitä libertarismilla tarkoitetaan; Wahlroosin, Randin ja muiden (libertarismiin omien sanojen mukaansa nojaavien) pahin painajainen olisi todennäköiusesti se, että libertarismi toteutuisi siten miten se on (minun tietojeni mukaan) määritelty, sillä tällöin he eivät voisi enää imeä hyvinvointiaan muusta yhteiskunnasta. Pointti on se, että ei voida (tai kannata) ottaa vain nykyisiä valtaapitäviä miellyttäviä puolia ja liimata niitä nykysysteemin päälle sellaisenaan.
Mitä tulee noihin lastuihin; njoo, voi olla että lastu ei ole ollut se varsinainen syy lähteä etsimään kirveelle töitä. Voi olla että systeemistä riippumatta tuolloin on meininki ollut hieman rajua tai vähemmän ”sivistynyttä”. Mihinkään tällaiseen pyrkimisestä ei ole kysymys, sillä esim se henkilön koskemattomuus on se ykkösprioriteetti.
Ensinnäkin kiitos erittäin hyvästä blogista! Olen seurannut sitä jo jonkin aikaa.
Kommenttini menee vähän pilkunviilausosastoon…
Oikea suomenkielinen termi yllä olevalle poliittiselle kannalle on libertarismi (engl. libertarianism). Hieman sekoittavasti suomenkielisessä filosofisessa keskustelussa taas libertarianismi on termi, joka ”viittaa ontologiassa tahdon vapautta ja determinismiä koskevaan inkompatibilistiseen kantaan.” (Wikipedia) Libertinismi taas viittaa libertiineihin, jotka vaikuttivat alunperin 1600-luvulla eurooppalaisessa älymystössä. Esimerkiksi Markiisi de Sade on luettu libertiiniksi.
Libertarismi ei omasta mielestä ole niitä tolkullisimpia poliittisia filosofioita, koska sen avulla päädytään luultavasti hobbesilaiseen kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Somaliaa voidaan pitää esimerkkinä siitä, mihin liika vapaus valtion hoidossa johtaa.
Kiitos määrittelystä, olen tuota itsekin hieman kelaillut että voi mennä persiilleen… Ja kiitos palautteesta myös 🙂
Tuosta ertä mihin se johtaa voisi varmaan käydä hyviä keskusteluja, joiden käyminen jossain blogissaon tietty hieman rajattua. En pidä toisaalta oikein siitäkään suunnasta johon nykyinen systeemi, mikä se ikinä onkaan, on meitä viemässä ekologisesti ja ekonomisesti. Lopulta lienee aika paljon kiinni siitä miten ihmiset systemiään toteuttavat ja ovat toteuttamatta.
Itseäni libertarismissä (vaimikäsenytoli) viehättää sen melko rationaalinen asenne asioihin, mutta toisaalta on nähty että ihmiset eivät välttämättä käyttäydy lähimainkaan rationaalisesti.
Rauli Partanen:
>En pidä toisaalta oikein siitäkään suunnasta johon nykyinen systeemi, mikä se ikinä onkaan, on meitä viemässä ekologisesti ja ekonomisesti. Lopulta lienee aika paljon kiinni siitä miten ihmiset systemiään toteuttavat ja ovat toteuttamatta.
Itse pidän Suomesta enemmän kuin Somaliasta (ei sillä että olisin koskaan Somaliassa asunut, ihan vaan mielikuvan perusteella), mutta ainakin ekologisen jalanjäljen pienuudessa keskimäärin asukasta kohti Somalia ymmärtääkseni hakkaa Suomen aika kirkkaasti.
katsoin sen wikipedian. minusta se juttu siellä että somaliaa voitaisiin pitää libertaristisena valtiona on lähinnä huono vitsi.
Tuo viimeinen lause on mielestäni se ydin, minkä takia libertarismi ei ehkä ole se kaikkein paras poliittinen filosofia maailmassa jossa elämme (ottaen huomioon haasteet, jotka öljyhuippu ja ilmastonmuutos tuovat): ihmiset eivät välttämättä tee tai osaa tehdä niitä itselleen ja muille kanssaeläjille parhaita valintoja. Kysymykseksi nousee toisaalta, että kuka ne päätökset sitten tekee, mutta joo näistähän voi tosiaan keskustella maailman tappiin saakka (eli ens viikonlopulle, jos Maya-kalenteriin on uskominen 🙂 )
Joo, metsään mennään millä hyvänsä systeemillä jos rationalisuutta ei ala löytyä. En esim voi hyvllällä yritykselläkään kuvitella että luonnonsuojelu/aktivistijärjestöjen ehdotukset ja vaatimukset elintason ja energiankulutuksen laskemisesta vapaaehtoisesti ovat yhtään libertarismia lähempänä toteutumista; ainakin libertarisnissa saasteet sun muut pyritään hinnoittelemaan tuotteisiin…
Mutta jos et ole tutustunut niin tuo linkittämäni tanstaafl – kirja on silmiä avaava näkemys siihen mitä libertarismilla voisi olla tarjota ympäristönsuojelun kannalta. Ei sillä että itsekään kaikkea kannattaisin mutta monin paikoin aivoihin tulvahtaa ihana rationaalisuuden tuulahdus verrattuna siihen katastrofiin joka nyt on monissa paikoissa meneillään (suomessahan käsittääkseni asiat ovat vielä suhteellisen hyvin hoidossa, talvivaara tai ei. Tai sitten mulla on sinivalkoiset lasit…)
hämmennän vielä vähän lisää. termiä libertarismi käytettiin alunperin vallankumouksellisissa piireissä, kai joskus 1800-luvun loppupuolelta lähtien. etenkin libertarismi on kai liitetty anarkisteihin. (anarkismi olis siis alkujaan tietynlainen poliittinen suuntaus, vaikka nykyään sillä tarkoitetaan yleensä jotain ihan muuta…).
tiettävästi sanaa libertaire käytettiin ensi kertaa täällä.
http://joseph.dejacque.free.fr/ecrits/lettreapjp.htm
Déjacque kirjoittaa proudhonille vuonna 1857:
”Anarchiste juste-milieu, libéral et non LIBERTAIRE, vous voulez le libre échange pour le coton et la chandelle, et vous préconisez des systèmes protecteurs de l’homme contre la femme”
”muka anarkisti, liberaali eikä libertaari, haluat vapaata kauppaa puuvillalle mutta kannatat naisten alistamista.”
libertarismiin siis näköjään liittyi alussa myös naisten aseman parantaminen. ehkäpä edelleen euroopassa joissain piireissä libertarismi ymmärretään hyvin toisella tavalla kuin amerikassa.
Mielenkiintoinen sotku, ei ihme että jengi (minä mukaanlukien) on hieman sekaisin.
Dimitri Orlov on kirjoittanut viime aikoina mielenkiintoisesti anarkiasta. Hänen esittämät näkemykset menevät varmaan aika lähelle noita libertarismin hyviä puolia. Tässä linkki, jos kirjoittaja ei ole tuttu:
http://cluborlov.com/
Saattaa kiinnostaa:
An Anarchist FAQ, Section F: Is ’anarcho’-capitalism a type of anarchism?
http://www.infoshop.org/AnarchistFAQSectionF
Introsta:
” In many ways this debate mirrors the one between Peter Kropotkin and Herbert Spencer (an English capitalist minimal statist) at the turn the 19th century and, as such, it is hardly new.
At that time, people like Spencer tended to call themselves ”liberals” while, as Bookchin noted, ”libertarian” was ”a term created by nineteenth-century European anarchists, not by contemporary American right-wing proprietarians.” [The Ecology of Freedom, p. 57] David Goodway concurs, stating that ”libertarian” has been ”frequently employed by anarchists” as an alternative name for our politics for over a century. However, the ”situation has been vastly complicated in recent decades with the rise of . . . extreme right-wing laissez-faire philosophy . . . and [its advocates] adoption of the words ’libertarian’ and ’libertarianism.’ It has therefore now become necessary to distinguish between their right libertarianism and the left libertarianism of the anarchist tradition.” [Anarchist Seeds Beneath the Snow, p. 4]”
Tämäkin saattaa kiinnostaa, Robin Hahnelin analyysi libertariaanisesta ympäristönsuojelusta:
http://www.zcommunications.org/green-economics-7-12-by-robin-hahnel
” In conclusion, the main reasons voluntary negotiations between polluters and their victims will not lead to efficient outcomes are not because of positive transaction costs or irrational behavior, but because negotiators seldom know their opponent’s true situation, which leads to perverse incentives to dissimulate, and because the existence of multiple victims creates perverse incentives for victims to free ride, hold out, and misrepresent the extent of damages. To treat the first problem as a lack of perfect knowledge is disingenuous because it is not the traditional assumption of perfect self-knowledge that is required, but instead a far more implausible assumption of “complete information” that is tantamount to social omniscience.To treat problems that arise when there are multiple victims as just more transaction costs trivializes serious incentive problems that go far beyond the time and expense of identifying and contacting multiple victims.
How careless interpretations of the so-called Coase theorem can be easily manipulated to undermine the case for government regulation is not hard to see. Even if the Coase theorem does not always apply because some premise is unmet, leaving the impression that it may apply, and implying that only inefficiencies in excess of the transaction costs of negotiating their elimination will occur, means that one can always argue that “voluntary” solutions to environmental problems should be explored first before “second-best,” “command and control” policies be considered. Given the enthusiasm for “market-based solutions” and the antipathy for regulation in the neoliberal era, it is hardly surprising that free-market environmentalism wields more influence on policy than is justified by its theoretical underpinnings….
Hopefully, the admittedly tedious argument presented in this chapter demonstrates why the realm of real-world situations where voluntary negotiations could be reasonably expected to provide efficient solutions to environmental problems is so small that free-market environmentalism no more deserves a seat at the policy table than miracles deserve a role in the operating room.”
Kiitos Teemu, tuon Hahnelin kaltaista analyysia hainkin takaa. Ei tule ihan äkkiä mieleen ketään vakavammin otettavaa eko-ekonomia tms. joka pitäisi pelkästään omistusoikeuksiin perustuvaa luonnonsuojelua kovin hyvänä ideana.
Joo kiitos. Ei ihme että tästä keskusteleminen on lievästi turhauttavaa, kun samalla termillä tarkoitetaan kahta monilta osiltaan täysin päinvastaista ajatusmaailmaa. Referenssit kommunismiin eivät ole kaukana: Pohjois-Korea sanoo itseään kommunistiseksi valtioksi -> meneekö PK:ssa ihmisillä hyvin? -> Onko kommunismi hyvä idea?
Toisaalta, jos ”oikeaa” kommunismia tai libertanismia tai mitä ikinä hienoa ja tasa-arvoista (Star Trekissä esiteltyä) järjestelmää eivät ihmiset yrityksistä huolimatta kykene toteuttamaan lähimainkaan tarkoituksenmukaisesti, niin se tietysti johtaa jossain vaiheessa päätelmään, että kyseiset järjestelmät eivät yksinkertaisesti ole ihmiskunnalle toteutettavissa (joka puolestaan johtaa päätelmään, että ihmiskunta aikoo päättäväisesti jatkaa esimerkiksi ympäristönsä ja itsensä lyhytnäköistä ja väkivaltaista tuhoamista kunnes työ on valmis?)
Se mikä mua tuossa (ei-äärioikeiston libertanismissa) on miellyttänyt, on se, että nykyisin muiden maksettavaksi ulkoistetut kustannukset pyritään hinnoittelemaan kyseisen tuotteen tai palvelun tuotantoon. Toinen on väkivallan ehdoton vastustus (ihmisen oman ruumiinsa omistusoikeuden myötä). Pieni pohdinta osoittaa että äärioikeiston libertanismilla on täysin eri näkemykset näistä molemmista.
Minkälainen olisi yllämainitun herran analyysi nykytilanteessta jossa:
– Pieni porukka päättää harvoilta rikkailta saamiensa lahjoitusten perusteella sen, miten yhteinen ympäristö ja sen käyttöoikeudet jaetaan ja kuinka suureksi yhteiskunnan tuloerot kasvatetaan.
Voisin sanoa että vittu jee. Ei ihan hyvin ole tällä nykyiselläkään järjestelmällä homma menossa; siinä kun ei tunnu olevan edes teoreettisia mahdollisuuksia siihen, että hommat toimisivat hyvin (nämä on dokumentoitu aika laajasti, yhteismaan tragedia on yksi esimerkki, ja vauhdikkaasti ja tehokkaasti etenevät ilmastoneuvottelut ovat toinen). Tämä ei sinänsä ole argumentti libertanismin tai minkään muunkaan puolesta, mutta vertailu nykytilanteeseen voi joskus tuoda valoa siihen, kun jostain järjestelmästä etsitään mahdollisia valuvikoja.
Yksi libertanismin valuvika on se, että se olettaa ihmisten olevan suhteellisten fiksuja ja rationaalisia – on täysin selvää että tämä on aika kaukana totuudesta. Toisaalta, jos ihmiset eivät ole fiksuja saati rationaalisia, niin mitä toivoa on oikeastaan yhtään millään systeemillä toimia pidemmällä tähtäimellä muuten kuin katastrofista toiseen? Toivoisin että samat kritiikin standardit ulotettaisiin siis myös nykyjärjestelmään, joilla muita vaihtoehtoisia järjestelmiä kritisoidaan.
Toisaalta, jos ihmiset eivät ole fiksuja saati rationaalisia, niin mitä toivoa on oikeastaan yhtään millään systeemillä toimia pidemmällä tähtäimellä muuten kuin katastrofista toiseen? Toivoisin että samat kritiikin standardit ulotettaisiin siis myös nykyjärjestelmään, joilla muita vaihtoehtoisia järjestelmiä kritisoidaan.
Niinhän maailmanjärjestelmät toimivat, katastrofista toiseen :).
Jonniin verran on käsittääkseni tutkimusta siitä, että tämmöinen pohjoismainen melko säädelty mutta melko vapaa järjestelmä voisi olla varsin kohtalaisen toimiva. Siis vaihtoehtoihin verrattuna.
Riittääkö sekään, jää nähtäväksi.
no joo, katastrofista toiseen oli aika huono sanavalinta 🙂
mitähän pirua sitten kun se öljy ja runsas ja halpa nettoenergia otetaan tältä pohjoismaiselta systeemiltä pois… noh, ehkä se ongelma menee pois jos vaan päättäjien johdolla suljemme silmämme ja kiellämme sen kolmesti..