Retoriikka 101 – Sanoman eri tavoitteet
Mitä oikeasti tapahtuu kun minä tai joku muu sanoo tai kirjoittaa jotain?
Tätä aihetta oli hieman vaikea otsikoida. Itse aihe on onneksi suhteellisen helposti esiteltävissä. Kun joku henkilö tai taho sanoo jotakin, sen ilmaisu tapahtuu kolmella tasolla. Tämä liittyy retoriikkaan ja ennen kaikkea siihen, miten sanoilla voidaan tai pyritään muuttamaan maailmaa ja sen fyysistä todellisuutta. Kolme tasoa ovat:
- Se mitä sanotaan
- Se mitä halutaan toisen kuulevan/ymmärtävän
- Se mitä halutaan toisen tekevän
No niin. Siinä se. Tässä ei siis sinällään ole kyse argumentaatiovirheestä, joita aiemmin olen käsitellyt, vaan retoriikasta yleensä (jonka piiriin argumentaatiovirheet kuuluvat). Jostain syystä nämä retoriset kuviot aukeavat ylivoimaisesti helpoiten esimerkeillä, joten eiköhän siirrytä niihin.
****
Esimerkki 1
Ostat kaupasta sipsipussin, ja löydät sieltä jotain muuta kuin sipsejä (käytä mielikuvitusta). Kirjoitat asiasta kirjeen sipsien valmistajalle jossa kiroat ja kerrot kuinka järkyttävää kuolleen torakan (no niin, enää ei tarvitse käyttää mielikuvitusta) löytäminen sipsipussista oli ja kuinka traumaattinen kokemus se sinulle oli ja niin edelleen. Tämä mitä kirjoitat, ei kuitenkaan ole se, mitä haluat heidän lukevan. Haluat heidän lukevan/ymmärtävän, että mikäli he eivät lähetä sinulle kontillista sipsejä (ilman torakkaa), niin alat kuuluttaa asiaa mediassa, raahaat heidät oikeuteen ja vaadit miljoonakorvauksia (noh, jenkeissä ainakin) ja niin edelleen. Tämän ymmärrettyään siirrytään siihen, että he sanojesi perusteella muuttavat fyysistä todellisuutta, eli todella lähettävät sinulle anteeksipyynnön sekä kontillisen sipsejä, sekä kenties kiinnittävät jatkossa enemmän huomiota laadunvalvontaan.
Esimerkki 2
Taannoin blogissani ruodittiin WWF:n ydinvoiman todelliseen hintaan liittyvää tiedotetta. Sen otsikko toimii hyvänä esimerkkinä:
”EU-komission raportti osoittaa ydinvoiman todellisen hintalapun”
Yllä oleva on siis se mitä sanotaan. Se, mitä todennäköisesti halutaan lukijan lukevan/ymmärtävän, on jotain tämäntapaista:
”Virallinen taho (EU) on sitä mieltä että ydinvoima on todella kallista, ja paljon kalliimpaa mitä meidän on annettu ymmärtää.”
Se, mitä halutaan tapahtuvan (ja tämä on nyt pelkästään tuosta otsikosta johdettu, itse teksti voimistaa ja monipuolistaa tätä viestiä) on jotakin tämäntapaista:
”Lukijan toivotaan vastustavan ydinvoimaa ja/tai tekevän sitä aiempaa aktiivisemmin.”
Esimerkki 3
Kokoomus kampanjoi taannoin jonkinlaisella Töitä Kaikille –teemalla. He siis sanoivat, että kaikille pitää saada töitä. Se mitä he halusivat äänestäjien lukevan, oli jotain tämäntapaista:
”Kokoomus järjestää kaikille töitä ja sitä kautta hyvän toimeentulon (eli kohtuupalkkaisia töitä).”
Se, mitä meidän haluttiin tekevän, oli:
”Äänestävän Kokoomusta. (Jotta Kokoomus-edustajat voivat heikentää työehtoja ja pienentää minimipalkkoja, jolloin töitä tosiaan voidaan saada useammille, mutta niihin liittyvä toimeentulo jää toteutumatta, tai pikemminkin siirtyy monilta harvoille).”
****
Voikin olla varsin hyödyllistä välillä pohtia sitä, mitä joku taho sanoo, mitä se haluaa meidän lukevan, ja miten se haluaa meidän sitten toimivan. Politiikassa keskeistä on nätisti ilmaistuna kusettaminen, jossa sanotaan yhtä asiaa, mutta toivotaan sen tarkoittavan ihmisille jotain muuta, koska sanoma on muotoiltu tietyllä tavalla. Tässä yhteydessä ei ole myöskään haitaksi pohtia kysymyksiä kuten ”kuka hyötyy?” tai sitä, miten poliitikko aikoo sanomisensa toteuttaa. Itse olen sen verran ehkä kyyninen, että tuosta Kokoomuksen ”töitä kaikille” iskulauseesta ensimmäinen mielikuva oli, jos ei orjuus, niin ainakin nuo yllämainitut askeleet sitä kohti (kilpailukyvyn nimissä tietysti, ja ”yhteisen hyvinvoinnin.”)
*Ps. Jos en väärin muista, niin aihetta avasi tähän suuntaan aikoinaan J. L. Austin kirjassaan How to do things with words, joskin minulla on vain toisen käden tieto tästä (eli en ole itse tuota lukenut). En siis ole yllämainittua luokittelua itse keksinyt.
Kaikenhuipun blogi 