Helsingin Sanomat – Mielipide – 14.8.2012

************************

Ilmastonmuutoksen matematiikka synkkää

Maail­man fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den tuo­tet­ta­vis­sa ole­vat va­rat ovat var­sin mit­ta­vat. Jos otam­me va­rat käyt­töön, li­sääm­me tuo­reen las­kel­man mu­kaan noin 2 800 gi­ga­ton­nia hii­li­di­ok­si­dia il­ma­ke­hään. Mi­tä lu­ku käy­tän­nös­sä tar­koit­taa?

Il­mas­to­tut­ki­jat ovat las­ke­neet ih­mis­kun­nal­le hii­li­diok­si­di­bud­je­tin, jol­la ken­ties py­sym­me kriit­ti­se­nä pi­de­tyn kah­den as­teen läm­pe­ne­mi­sen ala­puo­lel­la. Bud­jet­ti on 565 gi­ga­ton­nia, eli noin vii­den­nes jo tun­ne­tuis­ta fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den va­rois­ta. Se täyt­tyy jo tun­net­tu­jen öl­jy­va­ro­jen polt­ta­mi­sel­la.

Mik­si sit­ten on niin vai­kea jät­tää 80 pro­sent­tia fos­sii­li­sis­ta polt­to­ai­neis­ta maa­pe­rään? Yk­si syy on, et­tä ih­mis­kun­nan käyt­tä­mäs­tä ener­gias­ta yli 80 pro­sent­tia on fos­sii­lis­ta. Toi­nen syy löy­tyy ta­lou­des­ta. Näi­den ener­gia­re­ser­vien ar­vo on jo las­ket­tu fos­sii­li­sia polt­to­ai­nei­ta tuot­ta­vien yh­tiöi­den ta­sei­siin ja osak­kei­den ar­voon. Nii­tä vas­taan lai­na­taan ra­haa, ja tuot­ta­ja­maat ra­ken­ta­vat nii­den va­raan ta­louk­siaan. Jos se vie­dään pois, ro­mah­taa maail­man­ta­lous.

Val­tioil­la ja yh­tiöil­lä on vel­vol­li­suus ajaa omis­ta­jien­sa ja kan­sa­lais­ten­sa etua. Se on­nis­tuu par­hai­ten jat­ka­mal­la fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den käyt­töä, vaik­ka se tu­hoaa­kin eli­nym­pä­ris­töm­me. Me­ka­nis­mi on synk­kä, mut­ta loo­gi­nen. Fos­sii­lis­ten jät­tä­mi­nen maan si­sään tar­koit­tai­si noin 20 000 mil­jar­din dol­la­rin alas­kir­jauk­sia. Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä ta­lou­del­li­sen toi­min­nan mää­räs­tä, jo­ka jäi­si te­ke­mät­tä ener­gian puut­tues­sa. Tä­mä vai­kut­taa po­liit­ti­ses­ti mel­ko kau­kai­sel­ta.

En­sim­mäi­nen vaih­to­eh­to on siis polt­taa fos­sii­li­set polt­to­ai­neet ja sa­mal­la maa­pal­lon elin­kel­poi­suus. Toi­nen vaih­to­eh­to on val­mis­tau­tua ot­ta­maan vas­taan en­nen­nä­ke­mä­tön ta­lou­del­li­nen krii­si, jo­ka seu­raa sii­tä, kun riit­tä­vän kar­mean il­mas­to­ka­tast­ro­fin seu­rauk­se­na po­lii­ti­kot ovat pa­ko­tet­tu­ja sää­tä­mään hii­li­pääs­töil­le sel­lai­sen hin­nan, jol­la suu­rin osa niis­tä jää maan­kuo­reen.