Siirry sisältöön

Valtion Velka

6 elokuun, 2012

Valtion velanottoa puolustetaan toisinaan sillä, että se ei ole tavallista velkaa siinä mielessä kun kansalainen velan ymmärtää. Miksi? Koska valtion ei tarvitse maksaa sitä koskaan takaisin! Valtion täytyy ainoastaan hoitaa velkansa korot, ja kaikki on ok. No näinhän se pitkälti on, mutta asia ei kenties ole ihan näin yksinkertainen. Tarkastellaan tilannetta hieman tarkemmin.

Parametrit
Asetetaan ensin muutama parametri, jotta tiedetään mistä puhutaan, kun puhutaan Suomen valtion velasta:

  • Viimeistään Euron myötä Suomi luopui kyvystään painaa itse lisää omaa rahaansa. Emme voi laittaa painokoneita käyntiin tai näpytellä nollia tilille miten huvittaa. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia, joilla on omat valuutat, voivat näin tehdä, ainakin epäsuorasti.
  • Suomi lainaa rahaa siis markkinoilta, myös valtion tasolla.
  • Toinen keino saada rahaa valtion kassaan on nostaa kansalaisten verotusta. Verojen nostaminen on epäsuosittua, ja lisäksi se vähentää kulutusta (ihmisillä ja yrityksillä jää vähemmän tuloja käteen joten kuluttamiseen ja investointeihin jää vähemmän rahaa).
  • Kolmas keino hoitaa valtion taloutta on leikata valtion menoja. Tämäkään ei ole suosittua, sillä iso osa äänestäjistä on valtion hommissa (joten työpaikkoja on vaikea karsia) ja lähes kaikki nauttivat valtion tarjoamista hyvinvointipalveluista kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja puolustusvoimien tuomasta kansallisesta turvallisuudesta.
  • Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ”Valtio” ei maksa mitään, vaan ”Kansalaiset” maksavat aina. Sanan Valtio voisikin korvata sanalla Veronmaksajat aina kun puhutaan valtion rahankäytöstä.
  • Suomen luottoluokitus (tällä hetkellä paras, eli AAA) riippuu ainakin velan määrästä ja talouden näkymistä, sekä välillisesti muiden valtioiden tilanteesta. Voidaan siis sanoa, että Suomen valtion velan ”piikki” AAA-luokituksella on rajallinen.
  • Suomen valtion velan korko, eli hoitokulut, riippuvat luottoluokituksesta ja markkinoiden tilanteesta (jos kaikki muut ovat kuralla, on Suomen korko suhteessa matalampi jos oma tilanteemme on parempi, sillä raha hakeutuu turvallisiin kohteisiin varsinkin epävarmoina aikoina. Toisaalta jos kaikki muut ovat kuralla, myös Suomi on pian kuralla, koska olemme riippuvaisia viennistä)

AAA-luokituksella Suomi saa siis edullista lainaa markkinoilta, ja vain korot pitää maksaa. Talouden ja verotulojen kasvaessa koroista ei muodostu ongelmaa sinänsä, sillä lisääntyneistä tuloista riittää rahaa korkojen maksuun, ja jää se vaikutelma, että se ei ole pois mistään. Todellisuudessa nämä korot ovat kuitenkin pois muista menoista, joten leikkauksia, veronnostoja tai lisävelkaa tarvitaan lisää verrattuna tilanteeseen, jossa velkaa on vähemmän. Vaihtoehtoisesti valtion ylijäämä on pienempi. Poliitikoilla on kuitenkin helppo homma saada tilanne näyttämään siltä, että kaikille tulee enemmän koroista huolimatta (joskin kaikille tulee vähemmän enemmän koroista johtuen). Poliitikot eivät ole hanakoita karsimaan valtion menoja tai lisäämään verotusta hyvinä aikoina, vaikka se on olennainen osa Keynesiläistä talouspolitiikkaa. Keynesiläisessä ajattelussa valtion rooli on siis tasoittaa suhdannevaihteluita törsäämällä huonoina aikoina ja säästämällä hyvinä aikoina.

Valtion velan korkokulut siis ovat pois kansalaisilta joko suoraan rahana veroissa tai vähempinä julkisina palveluina.

AAA-luokituksen ”piikki” on rajallinen. Voimme siis ottaa tietyn määrän velkaa ilman että luokituksemme alenee, ja siten todennäköinen valtionvelan korkoprosentti nousee. Ongelma on siinä, että tämän piikin suuruutta ei voi etukäteen tietää (arvioita toki voi esittää). Valtioiden luottoluokitusten laskeminen AAA:sta on kuitenkin poikkeuksetta aiheuttanut tyrmistystä ainakin kyseisen valtion poliitikoissa. Heidän mielestään valtionsa taloudessa ei ole mitään vikaa, ainakaan niin paljon että luokituksen alentaminen olisi ymmärrettävää!

Jos ja kun tämä piikki tulee joskus täyteen, nousevat myös valtion velanhoitokulut nopeasti. Se tarkoittaa että entistä enemmän on pois kansalaisilta joko suoraan veroissa tai heikompina julkisina palveluina/sosiaaliturvana. Jos samalla valtion verotulot heikkojen talousolojen vuoksi pienenevät, luo tämä entistä suuremman paineen ottaa lisää velkaa. Miksi? Koska Keynesiläisyyden toinen puoli on se, että huonoina aikoina valtio lisää menojaan jotta talous pysyy käynnissä ja työttömyys ei pääse räjähtämään. Mikäli velkaa on kasvatettu jo aiemmin, tai sitä ei ole pienennetty hyvinä aikoina, on heikkoina aikoina vähemmän AAA-piikkiä käytössä.

Lisääntynyt velka ja kasvava korkoprosentti kertautuvat ja huonontavat tilannetta edelleen. Luottoluokitus voi olla jälleen vaarassa, joka pahentaisi tilannetta edelleen. Tämä mekanismi on (muutaman muun lisäksi) käynnissä monissa Etelä-Euroopan maissa.

Joten, ainakin minun mielestäni, on lyhytnäköistä vedota siihen, että valtion velka on jotenkin erilaista, ja siksi se ei ole niin paha juttu. Se on oikeastaan erilaista vain sillä, että koska sitä ei tarvitse ”maksaa takaisin”, niin sitä on spygologisesti paljon helpompi ottaa liikaa. Varsinkin kun poliitikot eivät pane omaa omaisuuttaan likoon, vaan lainaavat kansalaisten piikkiin.

Käyttökohde ratkaisee
Lopuksi vielä pari sanaa kaikkein tärkeimmästä, eli siitä mihin velkaraha käytetään. Mikäli velka otetaan tuottavan investoinnin tekemiseen, se voi olla hyvinkin kannatettavaa: tuottava investointi kun tuottaa velan hoitokulut ja vielä sen päälle. Jos velkaa puolestaan otetaan kulutukseen, eli nykyisen elämäntyylin ylläpitämiseen vaikka siihen ei ole varaa, on se tuhon tie. Tällöin menot säilyvät entisillään, tuloja ei tule lisää, mutta velanhoitokulut kasvavat (ja samalla kasvaa riski luottoluokituksen heikentymisestä).

Työpaikkojen ylläpito on tuottavaa vain, jos itse työpaikat ovat tuottavia. Tällöin ne myös maksavat itse itsensä eivätkä tarvitse lainarahaa. Tuottamattomissa työpaikoissa olevat ihmiset ovat kansantalouden kannalta jonkinasteisia loisia, sillä heidän elämisensä kustannetaan muiden tuottavien yksiköiden verottamisella. Samalla näiden tuottavien yksiköiden pitäisi hoitaa myös kasvava eläkeläisten määrä.

Advertisement
4 kommenttia
  1. Viimeinen pointti on tärkeä ja tietenkin aivan oikea. Nyt on niin, että valtio saa 10 vuoden lainaa 1.5% korolla eli reaalikorko on negatiivinen. Jos tuolle ei keksi järkevästi tuottavaa kohdetta esim. infran parantamisessa, koulutuksessa tms. niin johan on kumma. Tällainen korko ei jatku ikuisesti ja ehkä sitä kannattaisi hyödyntää (http://www.bloomberg.com/quote/GFIN10YR:IND).

    On myös totta, että Suomi ei voi enää painaa omaa rahaansa (tosin ennenkin velka taisi olla suurelta osin muissa valuutoissa), mutta EKP tietenkin voi. Sotku on jo niin suuri, että eiköhän sille tielle jossain vaiheessa vielä mennä. Lyhyellä tähtäimellä moni ekonomisti sanoo, ettei se ruokkisi inflaatiota pahasti nykytilanteessa. Tosin se jättää vastaamatta kysymykseen siitä kuinka pidämme huolta, ettemme ajaudu samaan tilanteeseen uudelleen 10 vuoden päästä.

    • Jani, kuten muistaakseni Sailas ja muut ovat sanoneet, alkaa edessä nyt viimein olla se tilanne, mitä on jo vuosia lykätty aina vähän tuonnemmaksi. Kysymys lienee että miksi sitä on lykätty, kun se kuitenkin koko ajan siitä lykkäämisestä pahenee? Pystytäänkö sitä lykkäämään jopa niin pitkälle, että ainoa poispääsy on enää ihan oikea kunnon romahdus? (ja sitten ihmetellään että mistäs tuo tuli). Noh, tämä meni vähän offtopik…

      Halvassa lainassa on se huono ominaisuus, että sitä tulee puoliväkisin (ihmisluonteesta johtuen) otettua liikaa, ja myös sellaisiin kohteisiin jotka eivät tuota kovin optimaalisesti. Se myös puhaltaa erilaisia kuplia, kuten asuntoihin (eräässä äskettäisessä artikkelissa tai uutisessa muuten luin että nämä jatkuvat alhaiset korot luovat riskin sille että Stadin asuntokupla puhkeaa kun korot lähtee aikanaan nousuun… minulle on tähän asti jäänyt mielikuva että jatkuvasti on vakuuteltu ettei mitään asuntokuplaa olisi?!?).

      Krugman, Stiglitz (hän ehkä vähemmän) ja monet muut sanovat että nyt pitäisi ottaa helvetisti velkaa että päästään täältä kuopasta takaisin kasvun uralle (tai siis ekp: pitäisi painaa fedin tavoin helvetisti rahaa, kun tuota lainaa ei tunnu enää markkinoilta irtoavan). Taloustieteilijöinä heille ei ole tullut mieleen että meidän kasvua rajoittaisi jokin fyysinen tekijä kuten halvan öljyn pula. Niinpä kukaan ei ole minulle vielä analysoinut uskottavasti, että kannattaako ottaa lisävelkaa ja miten paljon, mikäli voimakas talouskasvu on esim resurssiniukkuudesta johtuen mahdotonta. Stiglitzin puheissa (luin/kuuntelin juuri The Price of Inequalityn) tosin on helvetisti järkeä siinä mielessä, että edellytykset olisivat huomattavasti paremmat jos eriarvoisuuden lisääntyminen käännettäisiin toiseen suuntaan ja tuloerot eivät kasvaisi. Ja että se hyödyttäisi vähän pidemmällä tähtäimellä sitä top 1% väestöstäkin.

  2. Tuosta taloustieteilijöiden turhan optimistisesta oletuksesta jatkuvasta talouskasvusta olen ihan samaa mieltä. Itse epäilen, että kasvu tulee olemaan hyvin vaisua ja kaikenlaiset eläke yms. ennusteet pitäisi tehdä pitäen myös se vaihtoehto mielessä. En esim. tajua miksi meidän ikäluokalla on ihan eri ”eläke-edut” (ehkä) kuin nyt/pian eläkkeelle jäävillä. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi proaktiivisesti hypätä kuiluun ihan vain varmuuden vuoksi. Voihan se olla, että esim. rahanarvon heikentäminen on helpompi tapa mukautua alhaisemman kasvun tielle kuin raju vyönkiristys (silloin, kun markkinat eivät sitä edes vaadi).

    • Jani, jep. En minäkään kuiluun olisi hyppäämässä, ainakaan mikäli vaihtoehtoja on. Oikeastaan tuon kuilun välttämiseksi näitä ongelmia pitäisi miettiä NYT, kun se kuilu ei ole ainoa kohtalo. Pahasti vaan näyttää siltä että markkinat ja suht lyhyeen aikaväliin pakotetut poliitikot ajavat juuri tuohon kuilun partaalle, koska näistä vaihtoehdoista keskusteleminenkin on kiellettyä, eikä varsinkaan kansalaisia saa säikyttää, nehän voisivat alkaa vaikka säästämään pahan päivän varalle, (joka tietysti toisi sen pahan päivän heti tarjolle kun kulutus, jonka varassa nytkin ilmeisesti keikumme, supistuisi. Mutta jos ainoa tie on kuluttaa lisää velaksi, niin aika raju systeeminen ongelma tässä hommassa on.

      Lähinnä siis pitäisi varmaan kyetä puhumaan ja analysoimaan sitä tilannetta, jossa mietitään kuiluun laskeutumista hallitusti, eli sitä, että mitä tehdään jos voimakas talouskasvu ei ole mahdollista, tai ainakaan järkevää (kaikenlaisilla järjettömillä virityksillähän talouskasvua saadaan aikaiseksi lyhyellä aikavälillä vaikka kuinka paljon, mutta samalla tuhoutuu esim elinympäristö… ai niin mutta tätähän tässä ollaan tekemässä jo nyt.. hitto..)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: