Vieraskynä: Huoltovarmuus- ja poikkeustilasuunnittelua Amerikan malliin – Heikki Waris
Vieraskynä koskien viime-aikaisia tapahtumia Yhdysvalloissa Heikki Warikselta, joka on yksi Suomi Öljyn Jälkeen kirjamme kirjoittajista. Kiitos Heikki!
*************************
Kaikkihan me tiedämme jo leffojenkin perusteella että Yhdysvalloissa mittavalla valtiokoneistolla, armeija ja muut turvallisuusviranomaiset mukaan lukien, on varautumissuunnitelmia joka lähtöön. Näin on tietysti jokaisella valtiolla, mukaan lukien Suomella. Se mikä tekee Yhdysvaltain tilanteen mielenkiintoiseksi on, että kansantalouden ja yhteiskunnan kulutustaso ja talousjärjestelmän rakenteiden monimutkaisuus lienee maailmanlaajuisestikin ihan omaa luokkaansa. Siten sellaisten tarkkojen suunnitelmien tekeminen, jotka Suomen tapauksessa turvaavat yhteiskunnan ja turvallisuuskoneiston minimitarpeet kuviteltavissa olevien poikkeustilanteiden varalle, on erittäin työlästä ja siten kallista. Rahastahan ei niinkään ole kysymys, koska nollia ja ykkösiä saa aina lisää kun painaa tietokoneen nappia. Pikemminkin tarkka suunnittelu on haastavaa, koska tämän tasoiseen suunnitteluun pystyvä joukko keskenään koordinoituja asiantuntijoita on erittäin rajallinen resurssi, ja yhdellä hetkellä tehty suunnitelma vanhenee nopeasti talouden rakenteiden ollessa jatkuvassa muutoksessa.
Tätä taustaa vasten onkin hyvin mielenkiintoista, että presidentti Barack Obama sääti voimaan uuden lain huoltovarmuuden turvaamiseksi. Tämä on siis välittömästi voimassa presidentin toimenpiteenä (Executive Order), jolloin lain voimaantulo ei riipu mahdollisista hidasteista, kuten tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä tapahtuu kun kongressin ja senaatin edustajat ujuttavat lakiin erilaisia iltalypsymomentteja ja alkuperäinen päämäärä katoaa näin kasaantuvan tekstimassan taakse. Tämä laki siis näyttäisi vievän varautumissuunnitelmia niin tarkalle tasolle, että tarpeen vaatiessa riittää kun ilmoitetaan uuden poikkeustilalainsäädännön astumisesta voimaan. Tällöin yhteiskunta kertaheitolla siirtyy markkinataloudesta täysin keskusjohtoiseen tuotantojärjestelmään.
Executive Order — National Defense Resources Preparedness:
Kuten huoltovarmuussuunnittelussa yleisesti, tässäkin näyttää olevan taustalla huoli siitä, että yhteiskunnan ja talousjärjestelmän toimivuuden kannalta välttämättömien tuontiresurssien ja –hyödykkeiden saatavuus heikkenee tai jopa loppuu kokonaan kriisin sattuessa. Ne pitää siis joko pystyä korvaamaan omalla tuotannolla, tai varastoimaan kaikkea riittävästi. Nykyiselle strategiselle öljyvarastolle perustetaan siis varmaankin seuraksi strateginen maametallivarasto, strateginen tietokonekomponenttivarasto ja niin edelleen (tai vahvistetaan jo julkisuuden valokeilan ulkopuolella olemassa olevia varastoja).
Ensinnäkin, kuten nykyään on tapana Yhdysvalloissa, kansallisen turvallisuuden toimenpiteet suuntautuvat yhtälailla sisäisiin kuin ulkoa tuleviin kriiseihin. Määritelmät ovat riittävän laveat sisältääkseen kaikki tilanteet, jotka valtiokoneiston senhetkisen tulkinnan kannalta uhkaavat kansallista turvallisuutta. Tämä voisi siis hyvin sisältää esim. sen jos öljyn saatavuus- tai hintahäiriöt jossakin vaiheessa vaikeuttavat tavarankuljetuksia ja aiheuttavat laajamittaista mellakointia tärkeiksi katsotuissa asutuskeskuksissa.
”…for the full spectrum of emergencies, including essential military and civilian demand… be prepared, in the event of a potential threat to the security of the United States, to take actions necessary to ensure the availability of adequate resources and production capability”
Tässä selkeästi alistetaan normaali yhteiskunta valtiokoneiston määrittelemille päämäärille, eli eräänlaiselle suunnitelmataloudelle. Kaikki markkinoilla olevat hyödykkeet (raaka-aineet, tuotteet ja palvelut) ovat siis oletusarvoisesti säännöstelyn piirissä mikäli asiasta vastaava ministeriö näin katsoo (ja presidentti painaa kumileimasimensa kyseiseen suunnitelmaan).
”…authority… to require acceptance and priority performance of contracts or orders (other than contracts of employment) to promote the national defense over performance of any other contracts or orders”
”…Upon [presidential] approval, the Secretary of the resource department that made the finding may use the authority… to control the general distribution of any material (including applicable services) in the civilian market.”
Tämän blogin kannalta mielenkiintoista lienee että energia ja korvikkeet, mukaan lukien korvaavat energian tuotantotavat ovat merkittävässä osassa.
”Sec. 203. Maximizing Domestic Energy Supplies.”
”Sec. 307. Substitutes. The head of each agency… to make provision for the development of substitutes for strategic and critical materials… and other resources to aid the national defense.”
Koko lista kriittisistä resursseista on kutakuinkin yksi yhteen lista sellaisista konkreettisista hyödykkeistä joita after peak oil -kirjallisuudessakin yleisesti korostetaan. Huomattavaa on että listasta näyttäisi puuttuvan nykyisessä kulutusyhteiskunnassamme tärkeiksi katsotut ikoniset tai muuten tärkeät hyödykkeet kuten iPadit, Angry Birds -pelit ja uusimman sesongin mukaiset H&M:n vaatteet. Tämä antanee jotakin osviittaa siitä, että hyödykkeiden arvo nykytilanteessa on eri kuin niiden arvo sellaisessa tilanteessa johon tämä lainsäädäntö varautuu. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään tämän kirjoituksen lukijoista, vaikka suurelle yleisölle tällainen pieni mutta olennainen ero saattaa olla vaikeammin käsitettävissä. Tässä vielä lista resursseista jotka ovat eri ministeriöiden vastuulla.
(1) Agriculture: food resources, food resource facilities, livestock resources, veterinary resources, plant health resources, and the domestic distribution of farm equipment and commercial fertilizer;
(2) Energy: all forms of energy;
(3) Health and Human Services: health resources;
(4) Transportation: civil transportation;
(5) Defense: water resources; and
(6) Commerce: all other materials, services, and facilities, including construction materials.
Tätä tarkkaa valmiussuunnitelmaa ei tehdä tai toteuteta hetkessä joten oletettavasti Yhdysvallat saavuttaisi tavoitellun varautumistason aikaisintaan parin vuoden päästä. Sen verran voimme siis varmaan valmistautua omalta osaltamme globaaleihin mullistuksiin ennen kuin niiden todennäköisyys alkaa merkittävästi kasvaa siitä syystä, että USA on saavuttanut paremman kyvyn eskaloida geopoliittisia kriisejä esim. Kiinan, Venäjän tai laajemman Lähi-idän (”arc of instability”) suunnassa. Niin kauan kuin tätä varautumissuunnitelmaa ei ole toteutettu, Yhdysvallat joutuu turvautumaan sotilaalliseen voimankäyttöön siinä missä vastustaja asymmetrisesti esim. rajoittaa Lähi-idän öljyn saatavuutta tai Kiinan maametallien tai elektroniikan vientiä. Tämä rajoittaa eskalaatiokykyä (escalation dominance) koska täysimittaisen sodan käynnistäminen ei edes Afganistanin, Irakin ja Libyan esimerkkien jälkeen vieläkään ole kansainvälisesti yleisesti hyväksytty toimintatapa.
Tähän ajoituskysymykseen liittyen on tavallaan mielenkiintoista, että Wired uutisoi vastikään NSA:n uudesta tietokonekeskuksesta, joka tuo kaiken USA:n sisäisen ja ulkoisen kommunikaation entistä paremmin valtion toimijoiden valvonnan alle. Keskus on operatiivinen syyskuussa 2013 eli puolentoista vuoden kuluttua:
http://www.wired.com/threatlevel/2012/03/ff_nsadatacenter/all/1
Bushin aikakaudelta alkaen kehitettyihin ja Obaman vahvistamiin unitary executive -periaatteisiin yhdistettynä näyttäisi siis siltä, että joskus 2013 lopulla Yhdysvalloissa on täysi valmius siirtyä presidentin alla toimivan toimeenpanevan valtakoneiston keskitetysti johtamaan yhteiskuntaan, jossa valtion määräämien tavoitteiden ulkopuolinen taloudellinen toiminta on alisteinen valtion intressien mukaiselle toiminnalle, ja valtion linjauksista poikkeava yhteiskunnallinen toiminta tunnistetaan välittömästi ja pystytään täysin laillisesti kitkemään pois. Tällaiselle yhteiskunnalle on historiallisesti olemassa hyviä nimiäkin, mutta niitä ei ole tapana lausua sivistyneessä seurassa.
Heikki Waris
Kaikenhuipun blogi 
Olisiko tässä kuitenkin kyse lähinnä vanhojen FEMA:n ym suunnitelmien ja suomalaista valmiuslakia vastaavien lakitekstien päivittämisestä nykyaikaan? Tuossa lakitekstissä viitataan vuoden 1950 Defence Production Actiin, joka käsittääkseni antaa jo vastaavat valmiudet. Tekstissä myös ilmoitetaan kumottavaksi Executive Order 12919, joka näin pintapuolisella vilkaisulla on ainakin suurimmaksi osaksi ihan sanasta sanaan sama kuin tuo linkattu teksti. (Ja kyseisessä EO:ssa kumotaan taas kasa aiempia Executive Ordereita, joissa on jälleen oletettavasti samanlaisia asioita.)
Tässä asiaa onkin vähän analysoitu, ja tultu siihen tulokseen, että kyseessä on lähinnä virastojen nimien muuttumisesta johtuva tarve vaihtaa lakitekstiä:
http://hotair.com/archives/2012/03/18/national-defense-resources-preparedness-executive-order-power-grab-or-update/
Kylmän sodan historiaa jonkin verran kaivelleena, nuo mainitut asiat kuulostavat ihan samoilta jutuilta mitä Yhdysvalloissa harrastettiin väestönsuojelun nimekkeen alla jo 1950-luvulla. Valmius de facto diktatuuriin poikkeusoloissa on ollut myöskin jo jotakuinkin niistä ajoista.
Wikipedian DPA:ta käsittelevillä sivuilla annetaan ymmärtää, että kyseistä lakia on käytetty tuotekehityksen tukemiseen, ja että Obaman tarkoituksena olisi käyttää lakia stimuloimaan tuotekehitystä kehittyneisiin biopolttoaineisiin.
Epäilen kyllä USA:n tai minkään muunkaan suurvallan halukkuutta tarkoituksellisesti eskaloida kriisejä nykyisessä tai nähtävässä tulevaisuudessa. Armeija ei ole välttynyt säästöiltä, kansa on toistaiseksi väsynyt jatkuviin sotiin ja suuret demokratianvienti-ideat ovat kärsineet haaksirikon. Päinvastoin, toimet esimerkiksi Iranin suhteen kertovat enemmänkin siitä, ettei uusiin sotilaallisiin seikkailuihin tunnu olevan juuri mitään halua: jos olisi, niitä olisi jo tehty.
Erityisen vahvasti epäilen halukkuutta rähistä Kiinan kanssa. Kiinan ja USA:n kollektiiviset kädet ovat niin syvällä toistensa taskuissa, ja Kiinalla on USA:n velkakirjojen suuromistajana niin tiukka kuristusote maan taloudesta. Pelkästään lopettamalla niiden oston, Kiina todennäköisesti ajaisi USA:n konkurssiin, puhumattakaan siitä, jos se dumppaisi ne markkinoille. Ellei nyt spekuloida Kiinan valtaamisesta ”salama kirkkaalta taivaalta”-tyylisellä yllätyshyökkäyksellä, yksin tuo pelote riittänee pitämään konfliktit retoriikan tasolla.
Oikein hyviä huomioita! Voi tosiaan olla, että kyseessä on merkittävässä määrin aiempien säädösten päivittäminen. Osaatko asian historiallista taustaa paremmin tuntevana arvioida, onko tässä tehty sellaista olennaista päivitystä joka kylmän sodan aikaisesta tilanteesta poiketen sallisi vastaavat poikkeustoimet sotatilaa vähäisemmissä siviiliyhteiskunnan häiriöissä? Vai olivatko jo aiemmat valmiuslait tässä suhteessa yhtä sallivia?
Kiina-USA akselilla näkisin pikemminkin että Yhdysvallat ei ole tässä se oaspuoli joka tekee aloitteen eskaloinnista, vaan tuntee olevansa pakotettu toimimaan aggressiivisemmin (ei siis sotilaallisessa mielessä) hidastaakseen Kiinan kykyä nakertaa status quo valta-asetelmia.
Mitä esim. tuosta linkkaamastani jutusta ja noiden kahden EO:n vertailusta sain selville, jokainen presidentti vuoden 1950 jälkeen on antanut vastaavan asetuksen tai jopa useampia, ja ilmeisesti melkein identtisillä sanamuodoilla. Tuossa on joitakin uusia kohtia, kuten se, että mainitaan mahdollisuus käyttää valtaa myös hätätilan ulkopuolella ja delegoidaan presidentin asiaanliittyviä valtuuksia selkeästi tietyille tahoille, mutta mikään näistä ei näytä olevan muuta kuin jo voimassa olevan lainsäädännön sallimien valtuuksien eksplisiittistä mainitsemista ja käyttöä.
Eli lyhyesti sanoen, aikaisemmilla säädöksillä olisi jo saatu ihan samat asiat aikaiseksi. Jo kylmän sodan säännöksilläkin olisi saatu poikkeustoimet käyntiin täyttä rähinää vähäisemmissä häiriöissä. Käytännössähän tuota DPA:n toimintaa testattiin mm. Korean sodan aikaan, jolloin presidentin asetuksella käyttöön tuli mm. hinta- ja palkkasäännöstely, ja teräksen ynnä betonin tuotanto ja jakelu otettiin valtion hallintaan. Kyseessähän ei ollut sotatila, koska sellaista ei ole Yhdysvalloissa vuoden 1945 jälkeen ollut.
Muutoksia tuntuu olevan lähinnä sellaisissa kohdissa, millä kohdennetaan resursseja jonkin tietyn teollisuudenalan tai teknologian kehittämiseen. Tämä on Wikipedian jutun mukaan tuon Defence Production Actin käyttötarkoitus normaalioloissa, ja onkin loogista, että jokainen pressa suuntaa resursseja omien preferenssiensä mukaan.
Eli onko oma arviosi, että tämä ylittää uutiskynnyksen (mainstream median ulkopuolella) lähinnä siitä syystä, että riittävän suuri joukko väestöä viettää aivan liikaa aikaa netissä ja siksi sekä löytää että myös arvioi yhteisöllisesti näitä loppukädessä rutiininomaisia viranomaistoimia huomattavasti takavuosia aktiivisemmin?
Jotakuinkin noin arvioisin käyneen. Ja kun varsinkin jenkeistä löytyy paljon väkeä, joka lukee kaikkea mahdollista kuin piru raamattua – etenkin, jos se liittyy demokraatteihin jotenkin – niin kohtalaista suodatinta täytyy netissä liikkuvien alarmistisimpien arvioiden suhteen käyttää.
Eipä sillä, tuon saman asetuksen nyt kumottu edeltäjä taisi olla vuonna 2003 tietyissä piireissä ”varma todiste” siitä, että Bush aikoo kaapata vallan minä hetkenä hyvänsä…
Mielenkiintoista on ehkä se, että tämänkaltainen asia ja nuo säädökset ovat kuitenkin ”ihan rutiinia”, ja ihmiset eivät niistä ole juuri välittäneet. Hyväksymme nämä mukisematta ikäänkuin bisneksen tekemisen hintana. Toisaalta, täytyyhän kriisisuunnitelmat toki ollakin.
Ja onko nyt haloon takana sitten lähestyvät pressan-vaalit tai olojen 2008 jälkeen kurjistuneet olot ja tyytymättömämpi kansa? Vai molemmat, vai jokin muu…?
Mä en tuota lukemalla näe siinä oikein mitään, mitä ei esimerkiksi Suomen valmiuslaissa olisi. Normaalia kriisisuunnittelua ja siinä sivussa vähän rahan lapioimista poliittisesti sopiviin hankkeisiin, olisi paras veikkaukseni.
Jos ihan rehellinen olen, tulkitsen nämä kohinat lähinnä pahasti tulehtuneen, lähestyviin vaaleihin liittyvän Obama-bashauksen ja perinteisen mustat helikopterit-tason salaliittoteoretisoinnin risteymäksi. Republikaanien siipimutteriosasto läiskyttää karvaisia käsiään yhdessä proge-liberaalien kuulepakkolaivueen kanssa.
Kyllähän noista suunnitelmista silti aika ajoin Yhdysvalloissa puhutaan vakavamminkin otettavissa piireissä. Joku aika sitten oli pieni haloo, kun paljastui, että Eisenhower oli antanut noin kymmenelle liike-elämän, median ja politiikan vaikuttajalle avoimet valtakirjat yhteiskunnan nostamiseksi jaloilleen, mikäli maan hallitus tulisi toimintakyvyttömäksi. Koko juttu oli äärimmäisen salainen, ja suurin osa osallisista vei salaisuuden mukanaan hautaan.
Mutta tuossa kyseisessä asetuksessa näyttää olevan kyseessä vain 62 vuotta vanhan lain antamien valtuuksien jakaminen. Ilmeisesti se laki velvoittaa tuollaisen asetuksen antamaan ja asetusta päivittämään.